Koirat.com

No kyllä mullakin oli Aapon kanssa sellainen kausi kun ajattelin että se menee siinä sivussa ja monesti mietin että en edes oikein vielä tunne koko koiraa. Taavi on munkin eka koira ja siihen on muodostunut todella tiivis suhde niin että se suunnilleen nykyään lukee ajatuksiakin, mutta Aapon kanssa kesti pitkään että pystyin sanomaan että tunnen sen. Kyllähän sekin on tärkee ollut alusta asti, ja harkitusti hankittu, mutta jotenkin se vaan meni siinä sivussa. Koulutuksellisesti en panikoinut, ajattelin että on tässä aikaa oppia asioita. Vasta kun se tuli murkkuikään ja se oli tosi vaikee, oli pakko panostaa Aapoon enemmän niin aloin tuntemaan sitä paremmin. Ja nyt voin jo sanoa että oon sen kanssa jo jollain tavalla samalla ajatuksen tasolla ainakin välillä

Kyllä mullakin oli Milan kanssa vähän saman tyyppisiä fiiliksiä silloin kun se oli pentu. Tai siis se just kun ei sen kanssa oikein osannut olla kahdestaan. Siinä se meni sivussa ja en stressannu muutenkaan kun Luna näytti niin hyvää esimerkkiä ja opetti sen tavoille. Mila tosin oli alusta asti mun tyttö ja kyöhnäs paljon lähellä ja kaipas mun huomiota. Nyt vasta alku vuodesta aloin viettämään Milan kanssa enemmän aikaa jo pakostakin kun Lunalla oli terveyden kanssa ongelmia ja täytyy sanoa että alkuun ahdisti jopa. Toki varmaan se enemmän ahdisti kun pelkäsin että Lunasta joudun luopumaan ja iski huono omatunto että Milan ylipäätään otin.

Mutta se meni ohi ja nykyään ei mitään ongelmaa ja tulee ehkä liikaakin huomioitua ja touhuttua Milan kanssa ja se on ihan yhtä tärkeä ja rakas mitä Lunakin Vaikka tottakai Luna tulee aina olemaan aavistuksen verran tärkeempi. Mutta oon kyllä varma että näin tulee olemaan jokaisen koiran kanssa mikä taloon tulee.

^ ja ^^
Aika helpottavaa kuulla, etten ole ihan kamala ihminen kun sanon ääneen, ettei pentu ole niin tärkeä kuin tuo vanhempi koira. Ja että ei tarvi potea syyllisyyttä siitä, että siteen muodostuminen kestää kauemmin. Suosinhan mä Joppea muutenkin, mulla on kestäny kauan tottua tuohon kultsuunkin kun en pidä sitä kauheen viehättävänä, mutta tykkäänhän mä siitäkin. Joppe on vaan niin ykkönen mulle kuin olla ja voi.

Mulla kävi niin, että pennusta tuli ensimmäisen vuoden kuluessa vanhempaa koiraa tutumpi ja tärkeämpi. Mä kyllä puljasin sen kanssa tosi paljon ihan kahdestaankin heti alkuun, mutta se on myös ominaisuuksiltaan ja temperamentiltaan paljon enemmän omaan mieleeni kuin tuo vanhempi. Jos näistä kahdesta pitäisi valita se Elämän Koira, olisi se tuo alta parivuotias junnu.

Mulla ihan samat fiilikset Lokin ja Lilon suhteen. Mulla oli varsinkin alkuvaiheessa ihan kunnon kriisikin siitä, kun en tuntenut juurikaan kiintymystä Liloa kohtaan. Loki oli eka koira ja melko haastava monessakin suhteessa (ainakin verrattuna tuohon pirpanaan) ja Lilo taas on mennyt mukana niin, ettei sitä ole käytännössä kyllä yhtään tarvinnut kouluttaa. Lokin kanssa meillä on tosi luja side ja hyvä suhde, ja en usko, että koskaan Lilon kanssa on samanlaista. Vasta ihan viimeaikoina olen kuitenkin saanut rakennettua hyvän suhteen myös Liloon ja pystyn nyt vilpittömästi sanomaan, että rakastan sitä ihan täydestä sydämestäni ja olen kiintynyt myös siihen. Mutta se otti kyllä aikansa.

Kun ajatukseni on sattuneet harhautumaan uuden koiran ostamiseen (sitten joskus kun aika on sopiva), niin aina se menee siihen pelkoon, etten osaisi antaa uudelle koiralle ja Kurkolle yhtä paljon huomiota :/ Veikkaan että uusi pentu jäisi vähemmälle huomiolle. Se ajatus, että seuraavasta koirasta tulisi vaan käsikassara häiritsee niin paljon että tällä hetkellä tuomitsen jyrkästi kaikki uuden pennun ostamisajatukset täysin xD Ja se pelottaa koska kyllä minä kuitenkin haluaisin toisenkin koiran sitten joskus..!

Mullakin on ollut ihan samat fiilikset sillon, kun Nuutti tuli. Musta tuntui tosi kauan, ettei löydetä sen kanssa yhteistä säveltä. Ite en kiintynyt Nuuttiin eikä Nuutti tuntunut kiintyvän minuun. Vertasin vaan joka asiassa sitä Wäinöön, mun vanhimpan koiraan. Nuutti taisi olla jossain puolen vuoden kieppeillä, kun meille alkoi jonkinlainen kiintymyssuhde muodostua. Nykyään Nuutti kärsii hieman keskimmäisen lapsen syndroomasta. Wäinö on mullle se ensimmäinen oma koira, ja ihan älyttömän rakas, Kerttu taas junnu josta on pitänyt koulia toimiva koira ja Nuutti-raasu on vähän väliinputoaja. Se ei samanlailla vaadi huomiota mitä Kerttu, ja jääkin vähän vähemmälle, vaikka yritän kovasti sillekin antaa omaa aikaa. Sen takia me Nuutin kanssa mahdollisimman paljon eri lajeja harrastetaankin, että senkin kanssa tulee tehtyä jotain. Yhtä rakas se kuitenkin on mitä nuo kaksi muutakin.

Toisaalta mulla myös Wäinön kanssa kesti jonkin aikaa ennen kun saatiin homma pelaamaan, mutta Wäinö onkin kodinvaihtaja, sillä varmaan meni hetki ihan totutellessa uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin. Kertun kanssa taas kemiat osuivat heti yhteen, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Se oli heti sen 20 minuuttia kestäneen automatkan jälkeen mun koira.

Minullekin Helmi on se ykkönen, vaikka Elena onkin melkein täydellinen luonteeltaan. Elenan kanssa olen puuhaillut paljon heti siitä asti kun se tuli minulle. Helmi on jäänyt vähän vähemmälle. Helmin luonne ei todellakaan ole 10, ei lähellekään, mutta on se silti vain niin rakas. Rakastuin Helmiin heti ensimmäisenä päivänä kun se minulle tuli. Elenaan ei ole samanlaista kiintymyssuhdetta, vaikka se onkin minulle harrastuskoira.

Eipä ole piitkään aikaan tullut pyörittyä täälläkään.. Näköjään kuulutaan vielä hetken verran pentuihin, sitte saadaankin siirtyä teini-osastolle
Dara nyt 7kk. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa pentukurssilla. Harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, kontaktia ja sivulle tuloa. Kontakti on meille semmonen vahva juttu, ollaan sitä harjoiteltu paljon, ja olikin kiva huomata, että muut koirat lakkaa heti kiinnostamasta, kun pyytää kontaktia

Mua vähä harmittaa kun tuo pentukurssi on vaan 5 kertaa. Oon niin odottanu, että päästään "ihmisten ilmoille" treenailemaan. Muutenki ois kiva säännöllisesti harrastella, pitää nyt vaan yrittää tsekkailla mitä etelä-pohjanmaan alueella on tarjota.

Minullakin meni jonkun aikaa tutustuessa Pihkaan ja varmasti silläkin uuteen ihmiseen. Välillä tuli sellaisia "apua, tuleekohan siitä vaan koiran koira eikä ihmisen koira, kun se on niin paljon Kuuran kanssa", mutta äkkiä sekin meni ohi, kun Piupa on kuitenkin niin ihmisrakas. Alussa piti itsekin opetella uuden koiran kanssa, sillä sen oppimistyyli on vähän erilainen ja hitaampi kuin Kuuran. Nyt se tuntuu niin helpolta ja mutkattomalta tyypiltä kuin voi vaan olla, kunhan touhutaan tarpeeksi. Pentukurssin jälkeen tuntui itselläkin avautuvan tuo neiti paremmin, kiitos hyvien kouluttajien neuvojen.

Yhtä tärkeitä ovat ja molemmat osaa vaatia sitä omaa aikaa ja tekemistä. Vanhempi koira on varsinkin ns. ei-sylikoirana petrannut itseään tässä ja muuttanut käytöstään, koska hakeutuu useammin luokse kuin mitä silloin kun oltiin vain kahdestaan. Pienemmältä kaikki uo tulee huomattavasti luontevammin. Mahdollisimman tasapuolisesti pyrin molempia myös huomioimaan, sehän miulla olikin jo tärkeimpänä ajatuksena koiria hankkiessa. Asiat ja arki ylipäätään toimii paremmin kun on molempiin koiriin luottamuksellinen ja tiivis suhde, se on varmasti koirillekin stressittömämpää

Ja minäkin palaan taas tänne takaisin..

Ares tosiaan kotiutui eilen, reilu 8vko ikäinen naskalihampainen aussie. Matka oli onneksi lyhyt, vain 40km. Matkalla stressas aika paljo, kuolas ja lopulta tuli oksennuskin, mutta heti kun pihaan päästiin niin oli riemu irti. Hetken annoin pihaa tutkia ja otin Atlaksen pihaan ja nämä alottivat samantien leikkimään.
Ilta ja yö meni tosi hyvin, toi pentuhan on käytännössä sisäsiisti? Ei siis todellakaan ole, mutta koko aikana, muutakun tämän aamun ekat pissat, ei oo tullu mitään sisälle.

Tuossa se aina vähän väliä istuu mun edessä ja tapittaa pieni töpöhäntä heiluen Suloisuus..

^ Suosittelen, että annat jatkossa pienen siivun Postafenia ennen jokaista automatkaa. Tuo mun collie pelkäsi myös autossa pienenä, nimenomaan kuolasi ja oksenteli ja mä kuvittelin että kyllä se ajattamalla loppuu, mutta kun se ei vaan loppunut niin luovutin ja ostin tuota pahoinvointilääkettä. Sitten kun lakkasi tulemasta paha olo, lakkasi pelottamasta ja kuolaaminen loppui.

^Juu saman ohjeen sain kasvattajalta. Täytyy ehkä annostus vaan kysyä jostain, mutta jos yhtään näyttää siltä, että tuo voi edelleen huonosti autossa niin annan samantien, että on helpompi olla.

^Mä annoin Soralle postafenia pentuna neljäsosa tablettia. Oisko se ollu neljän kilon luokkaa sillon. Vähän isompana kuuden tunnin ajomatkalle annoin puolikkaan ja sillon taisi painaa ton saman 8 kiloa mitä nytkin. Sillon vuoden ikäsenä onneks loppu autopahoinvointi, pikkasen meinas haitata tota harrastamista

Mä annoin kymmenkiloiselle muistaakseni puolikkaan, ilmeisesti noissa ei mitään ihan hillitöntä yliannostusriskiä ole, mutta kannattaa toki kysyä.

Meilläkin hieman haittasi harrastusta kun palkat ei pysyny kyydissä...

Hih, siirryn nyt tänne omistajiin, eilen tosiaan kotiutui 7viikon ikäinen leo-poika. On tää vaan niin jännää seurata tuota ja koko ajan miettiä "onko toi nyt normaalia, teenkö tämän oikein" Yksinoloa on harjoiteltu tänään vähän, sydäntä särkevää kuunnella oven ulkopuolella sitä itkua ja vinkua. Kovin on jo varmaan kiintynyt (tai hakee turvaa?) minuun, kun seuraa joka paikkaan. No, jospa tämä tästä lähtis menemään kunhan tottuu uuteen kotiin.

Mä en kyl käsitä, voiko tää pentu olla jo näin sisäsiisti Oon tietty kuullu, että voi helposti olla, mutta Atlas oli niin eri maata, vaikka sekin oli jo 5kk ikäsenä täysin sisäsiisti.
6h tänään yksin (huusi muuten aika paljo..), ei mitään sisälle! Samantien kun ulos päästin niin tuli pitkä pissa pihalle. Muutenkin ainut millon tulee mitään sisälle, on yö; sillon on yleensä 1 pissa ja 1 kakka. Tänkin varmaan vois välttää jos veisin yöllä ulos, mutta koska Atlaksen kanssa ravasin vaikka kuinka paljo yöllä ulkona, niin en periaatteesta viä yöllä nyt Muutakun tietty jos ite automaattisesti herään kesken unien, mut en ala heräilemään sen takia.
Atlas vaan oli niin erilainen, että tää tuntuu oudolta

Me ei alusta alkaenkaan viety Maximia yöllä ulos. Oppi aika nopeasti siihen ettei yöllä tehnyt tarpeitaan sisälle, vaan että aamulla mentiin sitten heti herättyä.

Hohhoi Maxim sai tänään elämänsä ensimmäiset pakit Tuttavien leikattu narttukoira murisi tälle vaan, pieni sydäntenmurskaaja meni ihan hämilleen. Reppana yritti vaan leikkiä pallolla toisen kanssa, muttei tyttö lämmennyt leikille...

Ilmoittaudutaanpas nyt tännekin! Laumaan liittyi sunnuntaina 8vko rottweileruros Kosti, ja kun laumassa on ennestään cairninartut 11- ja 8 vee niin pentuajoista on himppusen verran aikaa en muistanutkaan sitä pissan ja kakan määrää mikä mahtuu pieneen pentuseen ja kun asutaan (enää onneks muutama vko!) hissittömän talon 3 kerroksessa niin ainakin jalkatreeniä on luvassa siis.
Tosi vahvatahtoinen pentu, kasvattaja etsi rauhassa sille kotia kun tarvitsee kokeneen kodin ja on jo parissa päivässä kyllä sen todennut ihan viisaaksi päätökseksi. Jos olis eka kosketus oman koiran pitoon ja koulutukseen niin oltais jo pulassa... mutta nyt ei olla, ja ihmisten lisäksi varsinkin talouden vanharouva pitää ansiokkaasti tyypille jöötä. Vilkas, utelias, päättäväinen ja tarmokas pentu, mikä on just sitä mitä haluttiin kun harrastuskaveri tuosta on tarkoitus tulla. On pääasiassa miehen koira, mutta mie olen nyt lomalla niin tulee tässä alkuaikoina enempi oltua sen kanssa väkisinkin.

Toi on kyllä niin jännää, miten eri tahtiin koirat oppii sisäsiisteiksi. Aada oli myös tosi nopeasti sisäsiisti, mutta Somalla tuntuu kestävän ja kestävän. Se ymmärtää kyllä, että ulos pitäisi tehdä ja tottakai suurimman osan tekeekin, mutta kyllä mä päivittäin siivoilen edelleen pissoja. Ymmärtäisin jos kyse olisi siitä että ei pysty pidättämään vaikka työpäivän pituutta, mutta kun se tekee sisälle silloinkin kun olen itse kotona ja välillä sellaisia pikkupissoja. Eli jos se menee vaikka lepäilemään vähäksi aikaa ja heräilee siitä, se saattaa pissata lattialle sen sijaan että tulisi mun luo tai pyytäisi mitenkään ulos ja silloin kyseessä on sellainen ihan pieni lammikko. Sitten taas välillä se osaa pyytää ulos hienosti Onneksi sentään kakat tehdään vai ulos.

Tänään aamulla olin pyykannut ja laittanut uudet lakanat ja uuden tuliterän jättimäisen peiton kun tiesin, että on sitten ihanaa tulla töiden jälkeen iltavuorosta kotiin ja päästä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Kun olin lähdössä viemään Somaa ulos vielä juuri ennen töihinlähtöä bongasin märkiä tassunjälkiä lattialla. Epäilykset osoittautuivat oikeiksi eli se oli kuin olikin käynyt pissalla ja osaatte varmaan arvata että mihin se pissasi...