Koirat.com

^^Täällä kans mutustellaan nurmikkoa, oksia, kuusta.. yms.
Ajattelin sen johtuvan siitä kun tuo on pentu, ja lumet alkaa sulamaan -paljastuu uusia ihmeellisyyksiä. Nyt en enään osaa sanoa, voiko kuitata sitä vain pentupuuhailuksi.
Metsälenkeillä ei juuri tuota tee, mutta kun ollaan pihalla, eikä mitään muuta tapahdu niin menee pikkukiviäkin. Nyt se on korostunut, kun ollaan viikko möllötetty neljän seinän sisällä lukuunottamatta muutamia lyhyitä hihnakävelyjä. (sairastetaan ilm. kennelyskää)
Pistän sen ehkä tylsyyden piikkiin nyt.

Mutta toisaalta, me kävästiin eräällä pentukurssilla, (jossa mulle selvis ettei kouluttajan metodit ole samalla aaltopituudella mitä omat, niin se lysti jäi siihen yhteen kertaan) jossa harjoteltiin hihnassa kävelyä n. 2,5h (!) eli liian kauan, ja lopuksi siellä seisoa tönötettiin hetki, kun kouluttaja jako kotitehtäviä. Mun pentu touhuskeli sen ajan, ja mm. pureskeli oksaa. Jota kouluttaja piti käsittääkseni kurittomuutena. Mä pidin sitä pennun keinona rauhoittaa itseään, sillä se oli selvästi väsynyt ja homma kiehu yli.

Otappa tuosta nyt selvää..

Moikka,

Uusi pennunomistaja ilmoittautuu. Saimme 9-viikkoisen pentumme lauantaina ja ekana iltana ei suostunut syömään mitään. Sunnuntaina söi hieman raakaa jauhelihaa kermaviilillä höystettynä ja samaa myös tänään. Tätä oli kasvattajalla saanut + päälle royal caninin nappuloita. Meillä ollessamme ei ole nappulat maistuneet lainkaan ja ruoka todella huonosti muutenkin. Vettäkin joudumme juottamalla juottamaan.

Missä menee raja milloin pitää huolestua? Jaksaa toki riehua hereillä ollessaan ja aloitimme pennun punnituksen myös tänään ihan vaan seurataksemme tilannetta. Mut harmittaahan tämä kovasti ja pelottaa ajatus jättää kaveri yksin kotia kun ei ruokakaan kunnolla maistu.

Onko ajatuksia / vinkkejä miten saada kaveri normaalille "koiramaiselle" mallille.

^ Ruokinta-ketjussa on topiikki Nirso koira, josta ainakin minä sain vinkkejä, miten saada koira kiinnostumaan ruoasta. Meillä auttoi se, että nappuloita ei enää turvotettu, ruoan eteen pitää aina tehdä jotain (ei vain istua, vaan lyhyt koulutus- tai jäljestyssessio ennen ruokailua) ja ruokintakerrat vähennettiin neljästä kolmeen.

Lumo 16 vko on taas aloittanut idiootin touhun. Sama homma kuin viimeksi, eli illalla kun on kiire nukkumaan ja käydään nopealla iltapissalla ei suostu tulemaan sisälle. Menen aikuisen koiran kanssa ovelle ja aikuinen menee sisään niin Lumo vaihtaa idioottivaihteen silmään ja lähtee viiipottamaan vastakkaiseen suuntaan pihaan. Huutelen eikä tule, menen sisään ja suljen oven, ei mitään vaikutusta. Odotin viitisen minuuttia, menin uudestaan huutamaan iloisesti sisälle. Ei tule. Menen pihaan, pyydän luokse. Ei tule. Takaisin sisälle, tällä kertaa laitoin painokkaasti oven kiinni ja menin sisään, sammutin valot ja tarkkailin ikkunasta. Pentu käy ovella mutta ei vaikuta mitenkään harmistuneelta yksin jäämisestä. Lopulta se tuli sisään kun menin taas kutsumaan ja mainitsin namit.

Tätä siis joka ilta, kulutetaan 10-30 minuuttia tähän pelleilyyn. Mua väsyttää ja itkettää ja pentua ei voisi vähempää kiinnostaa tulla lauman mukaan sisälle nukkumaan. Haluaisin jättää sen oikeasti pitkäksi aikaa yksin jos pelleilee mutta en uskalla. Nameillahan sen saisi varmaan houkuteltua, mutta haluaisin että pentu ymmärtää että lauman kanssa tullaan ja lauman kanssa mennään sisään nukkumaan eikä minkään namin perässä. Tuntuu ettei sitä yhtään kiinnosta mun olemassaolo kun se pääsee pihaan.

Ja sama pentuhan lenkkeilee irti yli tunnin lenkkejä ja luoksetulo pelaa siellä ihan mahtavasti. Kylläpä voi harmittaa näinkin pieni asia.

^Itse kokeilisin ulkoiluttaa pihassa hihnaan kytkettynä jonkin aikaa ja katsoa sitten muutaman päivän päästä uudelleen, että vieläkö huvittaa höpsötellä. Omalla koirallani oli pikkupentuna myöskin tapana isoäitini luona kyläillessä jäädä yksikseen pihalle ja sieltä ei olisi huvittanut tulla sisään. Muutoin totteli luoksetulokäskyä vapaana remutessaan. Ei sitä itsekseen hömpöttelyä kauaa kestänyt, mutta meillä toki oli tuollaiset tilanteet satunnaisia, koska asun kerrostalossa.

^^Meillä Luna harrasti tuota kans pentuja ja sit murkkuiässä uudestaan. Kokeilin ensin samaa, et ovi kiinni ja ootetaan josko ikävä tulis. No ei tullut ja mistään palkastakaan ei ollut apua, kun se pihalla taivastelu oli palkitsevampaa. Lopulta kyllästyin koko pelleilyyn ja ärähdin ku kakara ei totellut käskyä, kävelin sen kiinni ja vein sisälle. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä ku alkoi hahmottaa homman jujun. Sen jälkeen kun yritti pelleillä samalla asialla, niin pelkkä ärähdys ja askel kohti riitti muistuttamaan, et mitä seuraa jos sieltä ei omin jaloin kävellä.

muoks. Ja kyse ei mun mielestä ole mistään laumavietin puutteesta, koska se piha kuitenkin kuuluu teidän reviiriin. Meillä ainakin koira kokee selkeästi pihan vaan yhdeksi huoneeksi lisää ja ei kait koiran nyt tarvi seurata sisälläkään huoneesta toiseen liikkuvia laumanjäseniä.

^Just SanttuJ pistit sanoiksi sen mitä tässä yritin hahmotella

Meillä penne tekee ihan samaa, jos sitä huvittaa enemmän jäädä ulos tarkkailemaan lintuja ja nauttimaan auringosta. Jos sitä kohti lähtee kävelemään, luikkii se vain kauemmas. Yritän sitten yleensä tehdä vähän mielenkiintoisemmaksi itseni, jolloin luoksetulo onnistuu paremmin.

Mä aloin miettiä, että missä vaiheessa pentua uskaltaa lähteä viemään koiratapahtumiin kuten mätsäreihin? Rokotus saatiin tänään, mutta onko siinä vielä se parin viikon varoaika vai pitääkö odottaa tehosterokotteen saamiseen asti?

^ Turistikoirilta ei rokotuksia mätsäreissä tarkisteta, mutta osallistuvilla pitää olla tehosterokotus + 2 viikon varoaika.

Mä olen käyttänyt junnulla jo aika pienestä lähtien laumasta pois ajamista, jos ei luoksetulo nappaa. Meillä toimi huomattavasti paremmin kuin mikään maanittelu tai itsensä kiinnostavaksi tekeminen, kun sen ajamisen teki tosissaan ja niin, että koira oikeasti tajusi jonkun menneen pieleen. Toimii myös tuolla aikuiselle todella hyvin.

^^ Kiitos, Pixu! Ehkä se on turistikoiranakin hyvä tuota varoaikaa noudattaa.

Mä tein tänä aamuna taas jäljen pennulle, ja hienosti se sen selvitti! Itse erehdyin kehumaan turhan ponnekaasti alussa, jolloin työskentely keskeytyi ja Napo istui odottamaan palkkiota, mutta sen jälkeen älysin olla hiljaa ja antaa koiran tehdä töitä rauhassa Tänään meillä alkaa pentukurssi. Ihan parhautta!

Me käytiin eilen rokotuksilla. Lääkäri kun laittoi pari namia pöydälle niin olis varmaan saanu ydinpommi räjähtää eikä poika huomannu mitään kun keskitty niin kovin Hoitsu nauro tolle meidän koiran korville, onhan ne nyt hieman suuret.. Painoakin oli tullut rutkasti lisää, huhheijaa!

Pikkuhiljaa vois jotain harrastuksen tynkää alkaa alottelee ton kanssa. Kunhan nyt tehosterokotteet vielä saadaan niin vois käydä näyttää tuon nassua jossain mätsärinkin puolella, sen verran kasvattajalta kehuja on saanut ulkomuodostaan.

_Kisse_ kirjoitti:

Me käytiin eilen rokotuksilla. Lääkäri kun laittoi pari namia pöydälle niin olis varmaan saanu ydinpommi räjähtää eikä poika huomannu mitään kun keskitty niin kovin Hoitsu nauro tolle meidän koiran korville, onhan ne nyt hieman suuret.. Painoakin oli tullut rutkasti lisää, huhheijaa!

Tää vois olla mun tehtailema teksti. Sillä erotuksella, et syötin namusia kädestä. Onhan noi korvat kohtuullisen isot, mutta Joppeen verrattuna ne on kyllä pienet.. Jopella oli niin isot korvat, että ne nous vasta kolmikuisena. Tolla tais nousta jo 6-7vko iässä.

Pentu edelleen herättää vonkumisella, tänä yönä käytiin pihalla kolmesti. Se uikutti myös hetken noiden pihalleviemisten jälkeen, en vaan jaksanu reagoida ku olin niin väsyny. Ei se se silti ole nyt mitään tehny sisälle, eilen se oli mun yhdeksäntuntisen työvuoron aikanakin ollu tekemättä mitään. Joppe taas oli ripuloinu matolle, ettei ois ollu liian helppoa..

Me harjoiteltiin eilen namien kanssa luoksetuloa, ja se toimi hyvin. Toi pentu on astetta viekkaampi, eikä palkkaudu pelkistä kehuista niin hyvin, kun tuo vanhempi.

Huomasitko muuten tuon kuvan jonka laitoin Maximista tuonne corgi-palstalle? ;) Ovat kyllä niin saman mallisia kun on vaan päivä ikäeroa! Maximilla ehkä tuota uroksen massaa enempi.

Me ei olla alun alkaenkaan öisin viety ulos tuota. Oppi tosi nopeesti että yöllä nukutaan. Nykyään 12 viikkoisena ei yöllä tuu vahinkoja ollenkaan, mut aamulla on kiirus pisulle sitten ulos Alkaa oppia olemaan työpäivän ajan (5-6h) yksin tekemättä mitään tarpeitaan sisälle oon aika yllättynyt.

Luoksetulosta sen verran että me ollaan just nameilla harjoiteltu (toihan siis kiipee vaikka puuhun että saa namusia). Metsälenkeillä oon ottanu pitkän flexin hihnaksi ja päättänyt olla nykimättä tai pidättelemättä koiraa sen enempiä. Siellä sitten aika ajoin pyydän luokse kesken leikin ja touhun, jos tulee niin sitten namipalkka

Misson mun pentu? Täällä on jo 7 kk:n ikäinen nuorukainen joka on jo nyt aikuisempi kuin tuo reilut 5 v belgineiti josta ei aikuista koskaan tulekkaan. (paitsi poju pissii vieläkin kuin tytöt). Se ei enää edes näytä pennulta.

Onko näin,että bc:t aikuistuu aikaisemmin? Jos tää pentuaika oli sitten tässä,niin helpompaa pentua ei voi olla olemassakaan. (Koputtaa puuta,vielähän tässä voi jotain ilmaantua).

Mä taas oon ihan hermona ton aikuistuvan poika pennen kanssa No, oma vikahan se vaan on, jos ei oo opit menny perille..

"Ihanaa" kuulla että jollain muullakin menee hermot... Täällä on taas ollut sellaisia iltoja että huhheijjaa. Kiinni ei ole antanut tänään pihasta kertaakaan eikä tullu sisälle kutsuttaessa. Kai se on vaan uskottava ettei sitä kiinnosta vaikka sen jättäisi koko yöksi yksin ulos ja pantava hihnaan omassa pihassa ulkoillessa. Tuntuu vaan niin kurjalta sen puolesta, eikä tee hyvää lihaksistollekaan kun ollaan kuitenkin tossa pihassa monta tuntia päivässä. :(

Iltaisin jos ollaan käymässä porukoilla Lumo saattaa pissata sisälle 10 minuutin välein. En käsite mikä juttu sekin on, muuten ei ole juurikaan enää pissinyt ja jos ollaan kotona omassa kämpässä niin ei tee tuota. Myöskin kotia on taas tuhottu varsin kiitettävästi, tajusin sen syöneen vessanpöntön eristeitäkin kylppäristä ja pelkään että pönttö alkaa vuotamaan... Pureminen on taas lisääntynyt, varmaan alkaa hampaat vaihtua?

Pitkää pinnaa muille esimurkun kanssa eläjille! Vaikka aina valitan täällä tuosta eläimestä niin on siinä hurjan paljon ihaniakin puolia. Se leikkii superhyvin millä vaan, pysyy hyvin irti metsälenkeillä ja tulee luokse täysiä, pussailee ja hautaa luita maailman koomisimmalla tavalla. Ja oppii hirmu nopeasti ja tarjoaa toimintoja paljon. Mutta jotenkin on silti pinnassa harmistus tästä pihapelleilystä sun muusta.

Kyllä mullakin on tässä menossa taas tämä vaihe, että pitikö nyt mennä tuollainen penturiiviö ostamaan... Ärsyttää vielä, että kun se olisi muuten niin kovin helppo ja ihana koira, niin onko sen pakko pilata se olemalla tollanen tyhmä. Kyseessä nyt siis se, että loman jälkeen on tullut neidille pieni taantuma yksinoloihin. Ne oli sujuneet suht moitteetta jo pari kuukautta, mutta nyt oon saanut taas koulusta tullessa siivoilla vähän sitä sun tätä. Onneksi ei ole mitään arvokasta tuhottu, lähinnä vaan roskista kaiveltu ja sen sellaista, mutta silti ottaa päähän.

Niin ja kusasihan se olkkarin matollekin taas eilen... hohhoijaa, ei voi ymmärtää taas. Kyllä huokaisen helpotuksesta, kun tuo viimein joskus hamassa tulevaisuudessa aikuistuu ja järkiintyy. Ja sen jälkeen en kyllä enää koskaan osta yhtäkään koiraa. Tai saas nähdä, varmaan parin vuoden päästä mäkin taas pentukuumeilen, kun on aika ehtinyt kullata muistot. Jos niin käy, niin täytyy tulla tänne lukemaan näitä vanhoja purkautumisia...

Soman kanssa on mennyt kokoajan paremmin, lenkkeily on mukavaa nykyään jopa hihnassakin. Ja lisäksi se on nyt selvästi innostunut harrastuksista tosissaan. Oltiin tekemässä kentällä pikku treenejä noin 12 koiran häiriössä, eikä soma edes yrittänyt lähteä toisten koirien luokse. Ne koirat ei kyllä tehneet mitään, eli voi olla eri jos vieressä mentäisiin esim. agilityä. Sen näkee sitten ens viikolla kun meillä alkaa treenit ryhmässä, jonka viereiselläkin kentällä treenataan ja välissä ei taida olla mitään aitaa. Voin kuvitella kuinka niitä pentuja joutuu hakemaan sieltä toiselta kentältä koko ajan :D Soma ei onneksi mene koirien luokse, vaan jää ihmettelemään kauemmas, että mitä siellä tapahtuu.

Nyt joudun jättämään sen yksin koko päiväksi kun lähden juoksukontaktiseminaariin. Näin pitkää päivää se ei ole vielä koskaan ollut yksin. Eilen illalla koitin väsyttää sitä kunnolla ja nyt vein sen vielä lenkille ja annoin luun. Ruoka on pakastimessa kongissa joten siihenkin menee hetki sitten. Mutta nyt voi olla että joutuu siivoilemaan tuhoja kotiin tullessa. Illalle olisi taas treenisuunnitelmia, mutta koita nyt kertoa se tuolle pennulle :D

Mä en ole vielä oikein osannut touhata ton pennun kanssa. Se harvoin hakeutuu mun luo itsenäisesti, tulee kyllä Jopen vanavedessä, yleensä. Se ei musta edes niin välitä vaan on leimautunu selkeästi Joppeen. Oon ajatellu että eihän meillä tässä mihinkään kiire ole, kyllä se kontakti rakentuu pikkuhiljaa. En ole ehkä osannu nauttia tuosta pennusta niin paljon kuin Jopesta, Jopen kanssa kaikki oli niin uutta ja jännittävää, nyt lähinnä tuntuu että tuossahan tuo pentu menee ja oppii "itsekseen" asioita ottamalla Jopesta mallia. Musta on ihan uskomatonta, etten oo jaksanu oikein yhtään stressata tuosta (ei tietysti pidäkään).

Ehkä tähän vaikuttaa sekin kun Joppe on tosiaan ensimmäinen oma koira ja siihen on kasvanut niin vahva tunneside, ettei tuo pentu tunnu samanlaiselta. Kyllä mä tuosta pennusta iloitsen paljon ja olen sitä kauan odottanu, eli ei tässä varmaankaan mistään pentu-bluesista ole kyse, mutta jotain kummallista tässä on. Alusta asti mun asenne on vaan ollu, että kyllä se tuosta oppii talon tavoille ajan kanssa. Nythän se osaa jo odottaa (toisinaan kyllä karkaa ennen aikojaan ovesta sisälle tai ei odota vapaa-käskyä ulkona), ja odottaa syömislupaa. Seisomista ei olla vielä käskyn kanssa harjoiteltu, pöydällä kyllä ollaan seisottu useasti. Naksutinta ollaan kokeiltu vain vähäsen. Toisaalta tuo on vasta kolmekuinen, en edes odota siltä mitään.

Ainiin, eka yö kun en käyttänyt tuota pissalla ja ilman vahinkoa mentiin (7½ tuntia)! Heräsin kyllä pari kertaa ulinaan mutta käänsin kylkeä, aamulla oli kuitenkin niin aikainen herätys.