Koirat.com

Tässähän on kerennyt jo vaikka ja mitä tapahtumaan taas. Yritän pistää tähän jonkinlaista pikakertausta meidän viimeaikaisista tapahtumista.

Alpon kanssa on nyt sitten käyty pentukurssi. Alpo osaa istua, mennä maahan, luopua, ottaa kontaktia ja pyytää lupaa(jokseenkin...). Lenkkeillessä Alpo on edelleen vähän perässä vedettävää mallia, mutta eipähän ainakaan vedä Ensi viikolla alkaakin jo näyttelykurssi, joka tuli oikein sopivaan aikaan - debytoidaan nimittäin Lahden pentunäyttelyssä 31.1. (kääk!) Nyt sitten tulee haaveista vihdoin totta - pääsen suht' lupaavan ihan ikioman koiran kanssa harrastamaan näyttelyitä Välillä on meinannut harmittaa kasvattajan koirien esittäminen, kun ei ne samalla tavalla minusta kiinnostu, kuin jos olisi oma koira...

Joulu oli täysi katastrofi. Alpo löysi sisäisen uroksensa ja ei tullut epäselväksi, kenen omaisuutta joulukuusi oli... Ekalla kerralla oikein tuijotti silmiin ja teki pitkät pissat kuusen juurelle, eikä mitään reaktiota vaikka kiellän, karjun, lyön käsiä yhteen, ei mitään. Siispä kun pyhät menivät, tilattiin Alpolle ihan ikiomat merkkailuvyöt. Vieraat paikat näyttävät laukaisevan Alpossa melkoista tarvetta merkkailla, koska käytän sitä säännöllisesti ulkona, mutta voi mennä vain 5 minuuttia, kun nulikka on jo nostamassa koipeaan sisällä Kotona se on jo suht sisäsiisti, saattaa yhet tai kahet pissat tulla vielä sisälle, mutta sekin riippuu niin paljon siitä, miten ajoissa huomaan, että nyt on hätä.
Vuoden vaihtuminen sen sijaan meni rauhallisissa merkeissä. Jouduimme käyttämään koirat ulkona joskus klo 21-22 välillä, kun saavuimme vasta silloin poikaystävän porukoille. Alpo ei ollut moksiskaan paukkeista. Ja sisällä Alpo riekkui niin paljon Boriksessa, ettei Boriskaan kerennyt ihmetellä paukkumista. Jotain hyötyä tästäkin kakarasta

Tänään Alpo saakin sitten rabies-rokotteen, joka onkin enää viimeinen. Eläinlääkäri ei meillä oikein uskaltanut tuikata kahta rokotetta samaan aikaan näin pieneen pentuun. Kasvattajalta sain kuitenkin kuulla, ettei siinä olisi ollut mitään ongelmaa... Noh, tulipahan pelattua varman päälle. Alpolla on myös pysynyt jo useamman viikon paino ihan samassa. Jouduin jopa vähentämään siltä ruokaa, kun rupesi kertymään kylkiin vaan. Paino on siis ollut jo useamman viikon sen 1,5kg.

Yksi mihin olen kiinnittänyt nyt huomiota on se, että kun Alpolla oli tuossa vatsa sekaisin viime viikonloppuna, oksensi pelkkää mahanestettä useamman kerran ja jaskastakin oli tullut ripaskaa, niin sen jälkeen aina kun Alpo syö niin se tärisee ihan holtittomasti. En tiedä mistä se johtuu tai miksi se niin tekee. Pitänee kysyä eläinlääkäriltä rokotuksen yhteydessä, että mistä voisi johtua vai onko siitä ylipäätään syytä huolestua...

Elmia kirjoitti:

Ensi viikolla alkaakin jo näyttelykurssi, joka tuli oikein sopivaan aikaan - debytoidaan nimittäin Lahden pentunäyttelyssä 31.1. (kääk!)

Poppy debytoi myös Lahdessa. Muu ei jännitä kuin se, että pureeko se tuomaria

Meillä alkoi eilen pentujen jatkokurssi. Kaikki, mitä harjoiteltiin, sujui hienosti! Jatkokurssilla on tarkoitus tutustua eri lajeihin ja harjoitella juttuja, joita mahdollisissa tulevissa harrastuksissa saattaisi tarvita. Eilen aloitettiin ihan perusasioilla, kontaktilla, odottamisella ja maahanmenolla, jotka kaikki meni kuin vettä vaan. Sen jälkeen tehtiin hiukan jälkeä (Poppy hiffasi sen tosi nopeasti!) ja luoksareita (jotka meni superisti, vaikka piti kutsua venkoilevan koirajonon ohi). Olin niin ylpeä pikkuisesta! Kyllä siitä vielä koira tulee...

Tällä hetkellä meidän suurin haaste on luoksepäästävyys, ja sitä aletaan treenata ihan tosissaan, ettei tarvitse kerätä hylkyjä näyttelyistä. Tiedän, että osa tuomareista voi hylätä jo murinasta ja hampaiden esittelystä, vaikka koira ei yrittäisikään varsinaisesti purra. Arkielämässä tuosta varautuneisuudesta ei toistaiseksi ole ollut haittaa, päinvastoin! Musta on ihanaa, että Poppy ei lenkillä halua irtiollessaankaan käydä moikkaamassa kaikkia. Tai ketään

^ Tsemppiä teille Lahteen, ja toivotaan, ettei Poppy pure Mua lähinnä jännittää Alpon seisottaminen, kun se on niiiiiin kova jäkittämään. Ja entä jos se ei haluakaan kävellä... Ainakin se on sosiaalinen, tänäänkin eläinlääkärillä häntä vaan vispasi hurjasti heti, kun eläinlääkäri koski!

Josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Mamman pieni kultamussukka sai rabiesrokotteen ja voi sitä parun määrää! Pääsi sen jälkeen eläinlääkärin syliin ja itki varmaan vielä pari minuuttia sen jälkeen Pikku nössö. Kasvattajan narttupentu ei päästänyt inahdustakaan :D Ei sentään ole niin paha kuin Boris, joka siis pissaa alleen aina kun saa piikistä. Sitten se on kuitenkin niin aggressiivinen eläinlääkäreitä kohtaan, että se on pakko rauhoittaa Tänä aamuna annoin Alpolle nappulat kuivana eikä se tärissyt syödessään, joten josko tämä tästä taas rauhoittuisi. Alpo painoi eläinlääkärin vaa'an mukaan 1,4kg. Saman verran painoi neljä viikkoa sitten vahvisterokotuksessa. Ilmeisesti me halutaan siis jäädä pikkuiseksi

Elmia kirjoitti:

Alpo painoi eläinlääkärin vaa'an mukaan 1,4kg. Saman verran painoi neljä viikkoa sitten vahvisterokotuksessa. Ilmeisesti me halutaan siis jäädä pikkuiseksi

Kummia kasvupyräyksiä noi pennut voi saada. Watti painoi joulukuun alkupuolella 2,7kg. Samassa painossa oltiin oltu jo noin 5 viikkoa ja ajattelin, että se nyt sitten on tuon jäppisen lopullinen paino. Uudenvuoden alla käytiin eläinlääkärissä ja paino 3,5kg!!! Piti oikein kaksi kertaa punnata, kun en meinannut uskoa lukemia. Ajattelin onko poika päässyt lihomaan jouluherkuista ja murtuneen jalan takia vähentyneestä liikunnasta, mutta ei se eläinlääkärin mielestä yhtään ylipainoinen ole, vaikka yorkkien "ihannepaino" onkin nyt ylittynyt.

Hyviä uutisia saatiin eilen eläinlääkäriltä. Watin jalkaa ei tarvi leikata. JEE! Viikko vielä pidetään tätä nykyistä kevyttä sidettä ja sitten mennään tarkistaan tilanne päästäiskö kokonaan siteestä eroon. Watti onkin alkanut jalkaa aika hyvin käyttämään, joten hyvältä näyttää.

Toinen hyvä juttu (pitäisköhän nyt koputtaa puuta) on se, että sisäsiisteydessä on tehty huima harppaus eteenpäin. Tuntuu, kuin poika olisi päättänyt, että uutena vuotena ei sisälle pissitä ja uudenvuoden aaton jälkeen on tulleet vain yhdet pissit sisälle siitä huolimatta, että lenkkeilyt on vähennetty seitsemästä kuuteen kertaan päivässä.

Help.. Mallulla on yläkulmahampaat vielä tiukasti kiinni ja uudet nysät kasvaa siellä jo kovaa vauhtia, ovat pian täysikokoiset. Tosiaan nuo maitohampaat ei edes vielä heilu, joten pitäiskö mennä jo nopiaa lekurille poistattamaan? Pontuksella lähti kaikki hampaat ihan luonnollisesti hyvissä ajoin, niin ei ole kokemusta tälläisestä tapauksesta..

^ Yleensä neuvona annetaan, että siinä kohden kun uudet kulmurit on puolessa välin vanhoja, olisi hyvä mennä poistattamaan maitokulmurit etenkin, jos niissä ei ole mitään merkkiä että lähtisivät siitä pian itse.

Mä olen jäänyt ihan jälkeen tässä keskustelussa kun en ehdi aina niin useaan päivitellä mitä täällä kirjoitellaan ja muutenkin puhelimella on tosi ärsyttävä lähteä vastailemaan Koitan saada aikaiseksi jotain tilannepäivitystä meidän tilanteesta kunhan pääsen koneelle, mutta muutamasta viimeisestä viestistä tuli mieleen, että mä huomasin myös tänään Novalla kasvavan jo ainakin maitoalakulmureitten 'alla' uudet - tuo puolivälivinkki tuli siis tarpeeseen. Kaikki muut alkavatkin olla jo vaihtuneet, neiti on vähän rajun näköinen kun toinen yläetuhammas on jäänyt rautahampaan päälle, mutta se on niin pieni ja heiveröinen ja rautahammas näyttää olevan ihan oikeassa asennossa etten ole kokenut tarpeelliseksi lähteä sitä poistamaan - ainakaan vielä. Toisen kanssa oli sama tilanne, mutta sitä neiti ronklas itse siihen malliin että revin kylmästi irti, onneksi se kuitenkin jo heilui reippaasti toisin kuin tuo toinen.

Hanma: Meillä Watsonille ehti kasvaa kaikki uudet kulmahampaat ennen kuin maitokulmuritähti. Yläkulmurit ehti muistaakseni kasvaa ihan maitohampaiden pituisiksikin.... ei me niitä ruvettu poistamaan. Otin kuvankin ja laitoin kasvattajalle, joka sanoi, että jos uudet hampaat näyttää kasvavan nätisti oikeaan asentoon maitohampaiden viereen, ei oo hirveää huolta. Aina ei siis ole vaaraa, vaikka uudet kulmurit ehtisi kasvaa ihan pitkällekin, kunhan ne mahtuvat kasvamaan oikeaan paikkaan.

Kannattaa ehdottomasti nytkytellä niitä maitohampaita ahkerasti niin usein kuin vain mahdollista (hampaasta saa paremman otteen vaikka nahkahanska kädessä), harrastaa vetoleikkejä ja tarjota pureksittavaa. Meillä lähti lopulta hampaat heilumaan, ensin vähän ja vetoleikeillä ja nytkyttelyllä lähti lopulta kaikki. :)

^No hyvä tietää! Nimittäin nuo uudet kulmurit on kyllä kasvaneet nätisti oikeaan asentoon. Olenkin niitä jonkin verran nytkytellyt, vaikkei Mallu siitä kauheasti tykkääkään Ja pureksittavaakin on annettu. Ehkä ne siitä pian alkaa helajamaan.

Meillä lähti pari kulmuria kätevästi pennun leikkiessä siskonsa kanssa. Siinä hampaat kolisee sen verran! Tosin aika hurjan näköistä kun toisella on sitten turkki ihan veressä. :D

jacknastyn Watson oli meidän koiran hammaslääkäri, että saatiin Maximilta hampaat lähtee. Corgimaiseen tapaan leikkivät ja meno yltyi rajuksi, siinä ne hampaitaan kalisutteli vastakkain ja meidän pojan hampaat kolisi pitkin lattiaa leikin päätteeksi
Vetoleikit pyyhkeellä ja jäisien luiden syöminen voi myös auttaa, ainakin siihen että saadaan hampaat heilumaan Tsemppiä!

Pikkuneiti on löytänyt äänensä eikä epäröi käyttää sitä. Niin kimeä haukku että korvissa soi. Miten ihmeessä saan sen lopettamaan haukkumisen? Se ei juuri reagoi mihinkään mitä sanon, keskittyy täysillä haukkumiseen. Ja pentu nimenomaan komentaa toisia koiria haukkumalla. Jos esim. taputan käsiä yhteen, Helmi ja Elena kääntyvät katsomaan minua tyyliin “anteeksi, se oli vahinko, en tee sitä enää toiste”. Essi ei reagoi mitenkään. Muutaman kerran olen napannut pennun syliin rauhoittumaan, mutta eipä sekään auta kuin niin kauan kun pentu on sylissä. Muutenkin on vähän hankala komentaa Essiä kun etenkin Elena ottaa sen itseensä.

Toinen ongelma on tuo pihalta sisälle tuleminen. Tai se että Essi ei tule. Välillä tulee heti kun kutsuu ja saattaa jopa juosta itse sisälle kun oven avaa. Mutta yleensä ei reagoi mitenkään kutsuun. Kovalla pakkasella en haluaisi kovin pitkään pitää pentua pihalla. Essiä ei haittaa vaikka itse menen sisälle, jatkaa vain puuhailua yksin. Namit ei Essiä hirveästi kiinnosta.

Meillä on nyt viikon ollu pentu kotona ja hyvin sujuu :) Tää on tosi perso ruuan perään, nii kouluttaminen on helppoa! Ollaan käyty lähes päivittäin autoilemassa ja tuolla ihmisten ilmoilla hengailemassa yms, että tottus mahdollisimman hyvin kaikkeen.
Mua vaan ärsyttää, kun nyt pari kertaa on tossa ulkona tullu toisia koiria vastaan, nii ne omistajat ei ees sano mitään, vaan laskevat sen jättiläiskoiransa ( :D ) meijän rääpäleen luo, eivätkä tajua jos niille jotain sanoo.. Pällistelevät vaan siinä. Tänään vielä yks isompi koira venkoili ittesä pannasta läpi ja juoks meijän luo ja omistajat jäi vaa toljottaa sinne etemmäs tien poskeen, kunnes lopulta läksivät hirveetä kyytiä perään juoksee. Onneks toi kersa ei oo pahemmin moksiskaan niistä, mut mua kyllä vähä pelotti, että se syö meijät.. Välillä tekis mieli pitää toi pentu vaan omassa pihassa 'piilossa', mut pakkohan sen on muihinki tottua...

Meillä oli myös alkuun ongelmana suoraan sanoen idiootit ihmiset jotka vain tunkivat itseään ja koiraansa Novan luo vaikka kielsin aina jämäkästi. Nykyään vaan mulkoilen ko kauempaa niin ilkeästi ettei kukaan uskalla enää tulla

Oltiin tänään taas mätsäreissä ja meillä meni tosi paljon paremmin mitä viimeksi, Novan kontakti muhun oli jotain ihan ihmeellistä ja päädyttiin lopulta sijalle SIN4 yli 50 pennun joukosta! Nova näytti tykkäävän ja koko ajan parannetaan, joten eiköhän meitä nää jatkossakin useammin kehissä Agilitykurssille mennään varmaan heti kun neidillä on ikää, aiemmin ollaan käyty hiukan koittamassa putkea, pujottelua sun muuta pentuystävällistä ja näytti siitäkin tykkäävän paljon, joten kovasti odotan kurssien alkua!

^^^Täällä myöskin Mallu löytänyt haukkuäänensä.. se haukkuu, haukkuu ja haukkuu. Mitä milloinkin ja yleensä ei mitään, eli haukkuu haukkumisen ilosta

Autossa se haukkuu tai vähintäänkin murahtelee, jos näkee ihmisen kävelevän kadulla saati sitten koiran näkee. Joskus se haukahtelee autossa ihan vaan sen takia jos auto pysähtyy tai saavutaan määränpäähän. Ulkona se haukkuu tosi paljon, kaikkein eniten. Se haukkuu meidän poneille, se haukkuu ohikulkijoille (joita onneksi menee harvoin ja tiedostan kyllä, että mittelit ovat haukkuherkkiä ja vahtiviettisiä) ja se kaikkein pahin: se vaan haukkuu muuten vaan. Ei sen tarvitse nähdä mitään erikoista, kun se alkaa räksyttämään. Niin rasittavaa. Ohikulkijoille haukkumisen vielä ymmärrän, mutta muuten vain räkyttäminen menee yli ymmärryksen. Ja kiellot ei mene perille ollenkaan

Mielessä on käynyt jo semmoinen sitruunakoulutuspanta, eli semmonen jossa itse painan nappia kun haluan. Jospa sillä saisi koulittua tuota haukkumista kuriin.. täysin hiljaiseksi en yritä tuota koiraa saada, koska se on rodunomaisestikin haukkuherkkä, mutta semmoiset turhat länkytykset pitäisi saada pois. Mutta en sitten tiedä olisko tuo koulutuspantakaan hyvä.. mene ja tiedä. Kellään vinkkejä?

Kuulemma jos haluaa opettaa koiralle käskyn 'hiljaa' se täytyy ensin opettaa haukkumaan käskystä. Youtubesta löytyy joitain videoita, muistan joskus katselleeni. Onneksi meidän pentu on tosi hiljainen.

Meilläkin meni aikansa, että oppi olemaan tiukka vastaan tulijoille. Meillä on sääntö, ettei lenkillä tavata muita koiria, pysyy näin yksinkertaisempana koiralle, kun se tietää jo etukäteen, ettei kuitenkaan pääse toisen luokse, eli kannattaa ottaa vaan ne namit mitä tarjotaan. :) Yleensä jos vastaan tulija osoittaa lähestymisen merkkejä, käännyn selin ja ohjaan pentua nameilla poispäin. Jos sekään ei tepsi, sanon että meillä on nyt koulutus kesken. Joskus se on kyllä vaikeaa uskoa, kun pennun häntä vaan vispaa ja se inisee innosta että nyt toi kuva mummeli tulee tänne. :)

Muistakaa että te olette niitä pennun ohjaajia ja suojelijoita, ja tasan te päätätte mitä se tekee ja kuka pääsee tapaan. :)

Meillä on haukkumisen suhteen myös vielä tekemistä. Popoy haukkuu leikkiessään tosi paljon, ja sillä on ihan kamalan kimeä ja korvia raastava, kuuluva pikkukoiran räksy (toisin kuin Pennyllä, joka kuulostaa isolta koiralta, vaikka on jo kohta noista kahdesta se pienempi..). Ilen aika hyvin saanut Poppyn tottelemaan "hys!"-käskyä. Häkissä yksin odottaessa haukku on ehkä kaikkein kamalinta, ja siihen ei edes hyssyttely aina auta. Näköpiiristä ja kuuloetäisyyden ulkopuolelle katoaminen auttaa, joten olen tehnyt sitä, jos Poppy ihan hurjaksi heittäytyy häkissä. Pikkuhiljaa...

Eniten mua ärsyttää haukkumisissa se, että nää lietsoo ulkona toisiaan. Penny ei ole aiemmin haukkunut vastaantuleville koirille kuin joskus ja jouluna, mutta nyt pimeällä sen pitää pistää mekkala pystyyn, jos ollaan kolmisin liikenteessä ja Poppy vähänkään reagoi vastaantulijaan. Poppy usein murahtelee ja haukkuukin, joten soppa on yleensä valmis ennenkuin ehdin tehdä mitään. Jis olen nopsa ja huomaan vastaantulijat ennen koiria, saatetaan namin kanssa saada ihan hyviäkin ohituksia. Jos vastaantuleva koira kuitenkin päättää alkaa venkomaan tai huutamaan, nämä vastaavat samalla mitalla. Yksin lenkkeillessä Penny ei edelleenkään hauku ohikulkeville koirille, eli tuo on ihan puhdas laumajuttu sen kohdalla. Poppy saattaa yksinkin murhdella ja haukkua, mutta on helpommin namilla "huijattavissa" silloin.

Me oltiin tänään ihan koko päivä tallilla piiiiiiitkästä aikaa. Koirat odottivat yhdessä karsinassa mun valkun ajan, ja pääsivät sitten riehumaan ja leikkimään kahden muun koiran kanssa sekä harjoittelemaan ihmisvilinässä olemista kilpailusääntökoulutukseen. Yllätyin, kun Poppy vapaaehtoisesti meni tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Penny nyt tapansa mukaan kiersi kaikki sylit :D Kiva myös huomata, että Poppy varoo luonnostaan hevosia, toisin kuin Penny, joka pienenö syöksyi aina syömään heppojen kavioita... Koirat saivat myös tutustua 7-kuiseen ihmisvauvaan, ja se oli jotain ylisöpöä! Nämä nuolivat vauvelin poskea ja korvaa, ja niiiiiin nätisti ja varovasti tutustuivat. Poppykin meni ihan itse tekemään tuttavuutta, eikä innostumisesta huolimatta kertaakaan yrittänyt liian rajusti lähestyä vauvaa. Tosi kiva tilanne, koska mulla ei tällä hetkellä lähipiirissä ihan noin pieniä lapsia ole, niin ei olisi päästy muualla vastaavaa kokeilemaankaan.

Kyllä meillä kuitenkin se pahin räksyttäjä on Helmi. Esim. kun Elena leikkii Essin kanssa, pitää Helmin osallistua räksyttämällä. Helmi uskoo kun sanoo tiukasti ja hiljenee. Kunnes aloittaa hetken päästä uudestaan. Elena myös leikkiessään pentuna Helmin kanssa haukkui, mutta sen olen saanut loppumaan jo ajat sitten ja osaa nytkin leikkiä haukkumatta. Hankalinta Essin kanssa on se, että se ei kuuntele minua. Pienikin häiriötekijä niin se keskittyy vain siihen eikä kuule eikä näe muuta. Esim. pihalla pieni risunpala. Sitä pyöritteli ja vaikka olin ihan sen vieressä, ei reagoinut mitenkään kun sanoin sen nimen. Näytin makupalaakin, mutta ei sekään kiinnostanut. Jos Essi tulee hakemaan makupalaa, minun pitää laittaa se sen suuhun. Jos vain tarjoan kädestä, ei välttämättä ota. Lattialle kun heittää namin, hakee sen kyllä jos vain näkee mihin se tipahti. Olen kokeillut nakkia, ankkafilettä ja pihvitikkua. Mikään ei saa sitä innostumaan. Ja kun ottaa namin suuhun, pureskelee sitä kauan. Vaikka on ihan pikkuriikkisiä paloja.

Tänään Essi ei halunnut tulla kylppäristä pois kun itse sieltä lähdin. Kutsuin, ei reaktiota. Sammutin valot ja laitoin oven kiinni. Kävin muutaman minuutin päästä katsomasa niin ei vieläkään halunnut tulla pois. Jätin sen taas muutamaksi minuutiksi. Lopulta oli itse halukas tulemaan pois, kehuin kun tuli. Melko itsenäinen pentu. Se hyvä puoli siinä on, että osaa olla yksin hiljaa ja rauhassa.

Hanma kirjoitti:

^^^Täällä myöskin Mallu löytänyt haukkuäänensä.. se haukkuu, haukkuu ja haukkuu. Mitä milloinkin ja yleensä ei mitään, eli haukkuu haukkumisen ilosta

Eikös Mallussa ollut suomenpystykorvaa myös mukana? Silloin ei haukkumisen varmaan ihan yllättävänä piirteenä pitäisi tulla, sillä eikös ne pikinokat ole ihan sitä hyvää haukkuaan varten oivia metsästyskoiria. Kouluttaa varmasti voi, mutta tuskin kokonaan hiljaiseksi pystäriperimäistä koiraa saa.

Helmi12, mun mielestä sulla ei ole ollut tarpeeksi motivoivaa palkkiota Essille. Kannattaa käyttää aikaa siihen, mikä palkkio on kaikista motivoivin niin yhteistyökin alkaa pelaamaan Näitten shibojen kanssa on myös ihan turha heilutella tavan nameja nenän edessä, sen pitää olla ihan superherkkua tai sitten palkkautuvat leluilla. Ravintopuolen-osiossa on aika hyvä ketju Koulutusnameista, kannattaa tsekata läpi!

^Niin no minä kyllä sanoinkin tuossa tekstissäni, että tiedän kyllä, että koirani on haukkuherkkä rotunsakin puolesta (ainakin mittelit ovat haukkuherkkiä ja taitaa tosiaan suomenpystykorvatki olla) ja lisäksi mainitsin, että en yritä saada koiraa täysin hiljaiseksi, vaan turhaa räksyttämistä haluaisin kouluttaa pois.