Koirat.com

Meillä kaikkein parhaiten on opittu olemaan haukkumatta kun olen keksinyt koirille jonkun korvaavan tehtävän, yksinkertaisuudessaan pyytänyt esim. luokse ja käskenyt istumaan. Jos ainoastaan kieltää kun haukkuu niin se voi olla koiralle vähän epäselvää, mistä kielto tulee ja mitä sen pitäisi tehdä. Kuulin myös vinkkinä että se voi auttaa, jos "näyttää" koiralle mistä asiasta kieltää. Eli meillä ainakin junnulla toimi jos koskin sitä kuonoon, en siis puristanut kuonoa kiinni tai mitään sellaista vaan ihan hipaisu kuonon päälle riitti samalla kun sanoin ei. Ja aluksi tietysti palkkasin hiljaisuudesta. Heittelin esim. nameja lattialle niin että keskittyi niiden etsimiseen eikä aloittanut räksytystä heti uudestaan. Nykyään tuo harvemmin rappukäytävän äänille enää haukkuukaan ja jos haukkuu niin pääsääntöisesti uskoo ensimmäisestä käskystä, aiemmin haukkui ihan hulluna jos joku tuolla kolisteli.

Joo pitää kyllä kokeilla muunlaisia nameja Essille. Kyllä nuokin kelpaa jos ei ole muuta kiinnostavampaa näköpiirissä. Mutta sellainen superherkku pitäisi löytää. Naksuttimesta Essi innostui ja siinä kyllä hyvin kelpasi nuo ankkafileen palaset.

Helmi12: Essi kuulostaa itsenäisyydessään aika lailla Pennyltä pentuna. Meillä kesti jonkin aikaa, kunnes Penny oppi kiinnostumaan minusta. Aluksi se meni ihan omia polkujaan, ja mä turhauduin, kun pentukirjoissa ja -oppaissa ei ollut tämmöisestä käytöksestä mitään mainintaa, vaan niissä vakuuteltiin, että pentu omaksuu nopeasti laumansa ja pysyy lähellä ilman hihnaakin. Tuo meni omia menojaan ja saattoi lähteä useamman kymmenen metrin päähän, ja silloin mulla petti kantti ja lähdin perään. Se jäi pihallekin yksin, vaikka menin rappuun, ei sitä kiinnostanut. Antoi kiinni vasta, kun oli puuhansa puuhannut, meni siihen sitten 5min tai kolme tuntia...

Mä kokeilin aika lailla kaikkea, mitä keksin. Vaihtelin nameja tiuhaan ja kokeilin välissä lelupalkkaakin. Paras palkka sille oli mun kädellä leikkiminen jostain kumman syystä. Jos Essi kiinnostuu eniten namipalkasta silloin, kun heität sen maahan ja se vierii, mä kokeilisin lelupalkkaa. Mun korvaan kuulostaa siltä, että Essillä saattaisi olla saalisviettiä, joten joku lelun heilutus ja repiminen saattaisi ehkä sillä toimia...? Pennyn kanssa tehtiin myös niin, että silloin kun se oli keskittynyt omiin juttuihinsa, en edes yrittänyt toistaa sen nimeä tai kutsua luokse, koska tiesin, että se ei kuule/kuuntele, enkä halunnut kuluttaa käskyä. Oletko kokeillut tehdä jotain tosi hassua tai yllättävää, kun pentu puuhailee omiaan ja haluaisit sen huomion? Mä olin Pennyn kanssa ihan pellenä aina, pidin tosi outoja ääniä ja riehuin ja saatoin leikkiä itse sen leluilla. Silloin se yleensä kiinnostui musta, ja sai palkaksi vähän riehuntaa tai herkkua. HauHaun ja Natures:Menun lihanamit on Pennylle toimineet parhaiten, samoin kissan lihanamit ja juusto. Mullahan meni Pennyn kanssa 1,5 vuotta, että sain luoksetulon edes kohtuullisen varmaksi. Tuskailin täälläkin sitä aikanaan. Toisaalta itsenäisessä pennussa on hyviäkin puolia. Penny ei ole koskaan arastellut uusia ihmisiä, ja sen voi jättää vieraaseenkin paikkaan yksin tai hoitoon ilman, että se huutaa tai protestoi. Silti se on ihan mun koira ja ihan selvästi kiintynyt muhun. Nytkin se nukkuu tässä mun kainalossa, pikkuinen itsepäinen, omatoiminen, musta monsteri <3

Meillä on huomenna eläinlääkäri Poppyn kanssa. Se on nyt vuodenvaihteen jälkeen ontunut silloin tällöin levon jälkeen toista etujalkaa. Ei arista kosketusta tai vääntelyä, eikä vikise tai muuten aro jalkaa, ontuu vaan hetkittäin. Hyppii, riehuu, leikkii, pomppii ja juoksee ihan kuin ennenkin. Eilen ontui illalla aiempaa enemmän, ja tänään on koko päivän ontunut. Me oltiin eilen tallilla 12 tuntia, joten lieneekö rasituksesta ärtynyt, en tiedä. Kasvattaja sanoi, että kuulostaa pennuille tyypilliseltä venähdykseltä tai revähdykseltä, mikä olisikin ihan mahdollista, koska Poppy on liukastellut ulkona kumoon, ja Penny höykyttää sitä leikeissä aika tavalla välillä. Oman mielenrauhan takia haluan käydä näyttämässä kuitenkin asiantuntijalle, ja Viikissä on huomenna tämmöisiin vaivoihin erikoistunut ell paikalla sopivasti. Samalla kuulen sitten, miten paljon saa/kannattaa rasittaa jalkaa. Jos mahdollista, pyydän kuvaamaan, niin saan varman tiedon, ettei ole mikään nivelvamma kuitenkaan. Meillä kun on vakuutus, niin ei mene kuitenkaan ihan koko omaisuus tutkimuksiin. Hysteerinenkö...?

Olen kokeillut lelupalkkaakin pihalla, mutta muut asiat kiinnostaa enemmän. Saalisviettiä Essillä kyllä on, sisällä juoksee täysiä lelun perään kun sen heittää ja repii lelua ärinän kanssa eikä ihan helposti otetta löysää. Ja myös tuo lelun aina takaisin minulle.

Kävin tänään pellolla koirien kanssa ja päästin Essinkin vapaaksi. Välillä se jäi haahuilemaan ainakin 10 metrin päähän ellei kauemmaksikin. Ei reagoinut mitenkään kun kutsuin eikä Helmi ja Elenakaan saaneet sitä tulemaan, vaikka ne olivat minun vieressä. Kun kutsuin Essiä, Helmi ja Elena tulivat, mutta Essi ei. Vaikka siinä innostin ja leikin Helmin ja Elenan kanssa, ei Essi huomannut. Sitten yhtäkkiä Essi ikään kuin “heräsi” ja lähti tulemaan täyttä vauhtia. Mutta siinäkään sitä ei sitten kuitenkaan oikein kiinnostanut kehut, leikit eikä namit. Välillä lähti juoksemaan toiseen suuntaan kuin minne minä olin menossa. Juoksin kauemmas, mutta ei sitä kiinnostanut. Kiinni se oli silti helppo saada, kun tuli itse siihen kun rupesin kaivamaan hihnoja. Pikkuisen haastava tapaus.

Helmi12 kirjoitti:

Ja kun ottaa namin suuhun, pureskelee sitä kauan. Vaikka on ihan pikkuriikkisiä paloja.

Meillä tuo meni ohi ajan kanssa. Ostin Alpolle pentukoulua varten Mustista ja Mirristä niitä XS-koulutusnameja, mitkä oli siis luunmuotoisia, ja jouduin ne pilkkomaan 12 osaan(!!), ja silti se maiskutteli niitä! Mutta vikalla pentukoulukerralla riitti jo kolmeen osaan pilkkominen niin, ettei maiskutellut.

Eilisellä näyttelykurssilla töppäsikin näiden namien kanssa. Onhan niitä syötetty jo melkein koko 500 grammaa. Tosin Alpolla tuntuu muutenkin tökkivän syömisten kanssa, ei haluaisi millään syödä annoksiaan loppuun. Alpo on myös rauhoittunut huomattavan paljon, jopa niin paljon, että meinaa vähän huolestuttaa... Se oli vielä pari viikkoa sitten sellainen riekkuja, että oksat pois, ja nyt kun palattiin vanhemmiltani takaisin kotiin yksiööni, niin se on "nuupahtanut". Olen tässä viime päivinä neulonut Alpolle villapaitaa niin, että olen ottanut ainakin Alpon mukaani sohvalle, ja sille ei ole mikään ongelma nukkua monta tuntia siinä vain pienillä välipissatuksilla. Kyllä se leikkii jos sitä rupeaa leikittämään, mutta tosiaan on kyllä vähän jotenkin epänormaalia käytöstä. Vai voiko pennun käytös tosta noin vain muuttua yhtäkkiä näin dramaattisesti? Täytti siis juuri 20 viikkoa...

Oih ja voih. Kuinka pidetään levossa 5-kuinen schipperkesähikäinen? Poppy ontuu toista etujalkaa ja käytiin tutkimuksissa eilen. Ilmeisesti lihasrevähdys ja mahdollisesti pientä tulehduksenpoikasta nivelessä. Nyt metacamilla, mikä ei tuota ongelmaa, ja kahden viikon levossa, mikä jo nyt toisena päivänä on osoittautunut haasteelliseksi Jouduin rajaamaan sohvan kompostiaidalla (kyllä, kaunis ja sisustuksellinen viritelmä!), sillä Poppy tykkää tosi kovasti hyppiä sohvalle ja hengailla selkänojalla. Tänään, kun koulusta kiirehdin kotiin lenkittämään koirat ennen työvuoroa, löysin Poppyn mun sängystä (sohvaa paljon korkeampi) ison lelukokoelman ja puruluiden keskeltä. Lenkillä se menis vaan täysiä, kotona riehuu Pennyn kanssa ihan hullun lailla. Vapaana ei saa lenkittää ja muutenkin pitkät lenkit on nyt kielletty, leikkitreffit ehdoton nounou. Eilen oltiin eka monta tuntia lääkärillä ja illalla vielä agilitykisoissa (Poppy harjoitteli häiriössä häkissä rauhoittumista), ja silti energiaa piisasi kotona vielä paineihin. Tänään se oli päivällä askarrellut eteisen mattoa, vaikka olin pois vaan noin 5 tuntia. Apua. Millä mä saan ton väsytettyä??

^ Vaikka se kuulostaakin kurjalta, niin mä varmaan pistäisin sen häkkiin yksinolojen ajaksi, ettei pääse valvomatta riekkuamaan... Ja sitten vaan aktivointileluja käyttöön ja vaikka opettelette/vahvistatte komentoja. Ne nyt on ainoat keinot mitä itselle tulee mieleen, millä saisit sitä väsytettyä ilman varsinaista liikuntaa.

^^Tsemppiä! Meillä Raju joutui olemaan n. 3 kuukautta puolivuotiaasta lähtien levossa ja tiedän ettei se ole helppoa! Pennuilla kun tuppaa energiaa olemaan.. Toivottavasti teillä tilanne paranee pian ja pääsee pieni taas rallattamaan. Kuinka pitkän ajan eläinlääkäri käski pitää levossa?

muoks. Ja niin kuin Elmia edellä jo sanoikin, niin mäkin varmaan yksinolot pitäisin ihan häkissä. Ja muuten paljon luita, aivojumppaa, aktivointileluja ja vaikkapa rauhoittumisharjoituksia niin kyllä se siitä

Mie oon samoilla linjoilla eli koira häkkiin yksinolojen ajaksi tai ainakin erilleen toisesta koirasta, että ei paraneminen hidastu riehumisen takia. Tuollaisten tulehduksien paraneminen voi olla vaivalloisempaa ja uusii helposti, jos ei pääse paranemaan kunnolla, joten siltäkin kantilta on parasta estää riehumiset ja pomppimiset. Paljon vain rauhoittumisharjoituksia ja jos tykkää pureskella luita tai syödä kongista, niin niitä tarjolle.

Hyvässä muistissa on oman koiran jalan telominen alle vuosikkaana, kun yli viikko piti pitää koira olemattomalla tekemisellä ja lyhkäsillä hihnalenkeillä. Siinä vähän päätä alkoi välillä kiristämään. Sisällä kaikki oli kohtalaisen ok, mutta ulkona oli sitten hihnan päässä pomppiva kenguru, jolla ei oikein pysynyt homma lapasessa.

nolle kirjoitti:

Kuinka pitkän ajan eläinlääkäri käski pitää levossa?

Kaksi viikkoa lepoa. Tuntuu liian pitkältä ajalta, jos multa kysytään. Eilen tuli multa jo ekat itkupotkuraivarit

Häkittäminen ei meillä ole vaihtoehto. Poppy ei osaa vielä olla häkissä rauhassa, jos Penny on näköpiirissä vapaana, joten meillä häkittäminen todnäk vain hajottaisi koiraa lisää. En halua huputtaakaan häkkiä, koska silloin Poppy olisi pimeässä koko päivän. Lisäksi mun naapurit sais varmaan slaagin, koska toi huutais mitä todennäköisimmin useemman tunnin, ja sen huuto ei ole mitään pientä söpöä vikinää, vaan ihan täyttä kurkkua rääkymistä, kiljuntaa ja haukkumista. Kuuluu pihalle asti, vaikka mun asunnosta ei sille puolelle ole yhtäkään ikkunaa. Samalla se hyppii päin häkin seinää ja roikkuu hampailla kattokaltereissa Mietin häkitystä, jos jättäisin häkin makkariin suljetun oven taakse, ja Pennyn olkkariin, mutta se on kyllä meillä ihan viimeinen vaihtoehto, jos vaiva ei muuten lähde parantumaan.

Tänään jätin koirat olohuoneeseen ja suljin makkarin oven, ettei Poppy pääse hyppimään sängylle. Sohva edelleen aidattu, eikä Poppy ole sinne yrittänyt. Meinaan ehkä kuitenkin varmuuden vuoksi kääntää sohvan vasten seinää, kun pelkään että toi innostuu pomppaamaan sen kompostiaidan yli. Tänään aamu meni ihan ok, tosin sillä myönnytyksellä, että Poppy söi noin kahdeksan kongillista lihaa... Siitä tulee vielä lihava tässä loman aikana Ajattelin nyt kaikki ruokinnat antaa kongista tai koulutuksen yhteydessä, niin tulee varmasti rasitettua tuon pennun aivonystyröitä. Josko se vähän rauhottaisi. Laitoin eilen myös matot takaisin lattioille (otin ne jo kertaalleen pois, kun niihin on pissitty sen seitsemänsataa kertaa...), että jos innostuvat leikkimään, alusta ei ainakaan ole liukas. Eipä ne keskenään ihan kamalasti siellä onneksi päivisin riehu, koska Penny haluaa päivät lepäillä ja nukkua. Aamupäivällä saattavat vipeltää, jos lähden tosi aikaisin kouluun, mutta työpäivinä kun lähden myöhemmin, ne menee nukkumaan ennen kuin lähden, ja mitä ilmeisemminkin lepäilevät aika lailla mun kotiinpaluuseen, koska Poppy ei tee kuin max yhdet pissit sisälle päivän aikana, usein ei sitäkään. Eläinlääkäri ei tosin edes kieltänyt Pennyn kanssa leikkimistä, suositteli vaan nuo matot laittamaan ja rajoittamaan turhaa poukkoilua. Saa nyt katsoa, miten lähtee paranemaan, vai lähteekö.

Isoin ongelma meillä on kuitenkin ulkoilussa. Koko alueen kävelytiet ovat aivan sileää peilijäätä Itsellänikin on täysi työ pysyä pystyssä, kun ei ole edes hiekoitusta missään! Kun Poppylla on nyt energiaa, se koittaa mennä lenkillä kovaa, mikä johtaa liukasteluun. Namilla seuruuttaessa kulkee rauhassa ja hyvin, mutta sitten ei mene tarpeilleen ollenkaan, kun haluaa vain sen namin! Se ei myöskään pysty tehdä tarpeitaan jäälle, koska tassut liukuu, joten kestää aina vuosi, että löydetään paikka, jonne se voi tehdä pissit, ja sitten toinen vuosi, että löytyy sopiva kakkapaikka Hanki upottaa, ja sitä on sen verran paljon, että Poppy uppoaa sinne kokonaa. Sitten se alkaa pomppimaan, mikä ei ole suotavaa tuon vamman kanssa. Poppy kiipeää yleensä jonkun lumivallin päälle tarpeilleen, mutta alastulot hirvittää mua, koska tietenkään tuo ei voi hiipiä alas varovasti, vaan tulee vauhdilla. Tänäänkin se kahdesti veti jäälle nurin tuollaisessa tilanteessa, vaikka yritin ennakoida, ja tokalla kertaa se tuli jopa suht rauhassa alas. Pienet tassut ja 5-kuukautisen koordinaatio ei vaan pidä tappoliukkaalla jääpinnalla, ei sille mitään voi. Penny pysyy vähän paremmin pystyssä, kun sillä on kuitenkin aikuisen koiran koordinaatiokyky, ja se kävelee ketterämmin tuolla umpihangessakin.

Hei kysymys.. Mallu on nyt 5kk ja mietin tässä, että miten usein tuon ipanan kanssa vois käydä metsälenkeillä kaverikoirien kanssa (Pontus + yksi kaverikoira)? Siitä ei ole ongelmaa, etteikö Mallu jaksaisi, se on niin energinen ja jaksavainen, että menisi varmasti vaikka neljän tunnin lenkin ilman väsymyksen merkkiä (ei olla kokeiltu, mutta uskallan veikata). Mutta sitä mietin, että jos vaikka kävisi 4-5krt viikossa, niin mahtaako pennusta kasvaa joku ylienerginen hörhöilijä kun tottuisi riekkumaan oikein kunnolla muutamia kertoja viikossa?

^ Pennun luonne vaikuttaa mun mielestä ainakin jonkin verran tuohon. Meidän toi penikka on ollu pienempänä toooosi rauhallinen tapaus ja rauhottumista ei oo tarvinnu mitenkään harjotella. Leppo on päässy pienestä asti juurikin noin monta kertaa viikossa kun sie kirjotit, nykyään lähes päivittäin koirakaverin kanssa yhteiselle lenkille. Mutta osaa kyllä silti rauhottua kotona, enkä oo huomannu noina "riehuvapaina" päivinä että olis mitenkään ihmeemmin hössöttäny tai hyppiny seinille. Välillä jos kaveri on jossain reissussa koiransa kanssa eikä vaikka neljään päivän ole ollut koiratreffejä, ei se tuosta pötkylästä siltikään näy mihinkään.
Mut tosiaan ne vapaapäivät siellä välissä on tärkeitä, ettei joka päivä oo jännitystä ja hurjaa menoa.

Mallu osaa kyllä kans ottaa ihan lunkisti, jos mitään ei tapahdu, vaikka se onkin luonteeltaan "ADHD" ja energinen. Mutta pelkään hirmuisesti, että se muuttuukin sitten yliaktiiviseksi ja alkaa tottua siihen, että pääsee yli tunnin metsälenkeille riekkumaan kaverien kanssa Me ollaan pennusta asti opetettu Mallulle, että on päiviä, jolloin ei tapahdukaan mitään ihmeempää, ollaan vaan kotona sisällä ja omassa pihassa, juurikin sen takia, ettei koira tottuisi jokapäiväiseen menemiseen vaan joskus voi vain ollakin. Pontuksen kanssa tehtiin pienestä asti joka päivä jotain, koskaan ei vain oltu ja luulenpa, että se on yksi syy, miksi Pontus on tänäpäivänäkin hyvin aktiivinen ja sille on tärkeää päästä päivittäin kunnolla remuamaan.

Noh, ehkäpä me käydään 2-3krt viikossa (tai harvemmin) kaverikoiran kanssa lenkillä ja samalla vähän tarkkailen pentua. Toki Mallu alkaa olla siinä iässäkin, että jaksaa jo paremmin ja tarvitsee aktivointia (ihan jo rotujensakin puolesta, mittelit ei ainakaan ole mitään sohvaperunoita yleensä), mutta en halua totuttaa koiraa siihen, että aina tapahtuu jotain. Koska jos tulee pakottava syy rauhoittua pariksikin päiväksi, niin siinäpä sitten ollaan pulassa yliaktiivisen koiran kanssa

Watti pääsi tänään eroon siteestä ja "lautasantennista". JEE. Röntgenissä näkyi, että jalka oli luutunut oikein hyvin ja itseasiassa virheluutuminen on osittain korjaantunut nyt viimeisen kahden viikon aikana. Vasen etujalka on kyllä muutaman millin oikeaa lyhyempi, mutta tuskin tulee vauhtia hidastamaan. Täytyy vain koiran paino pitää hyvin kurissa, koska vanhempana tuosta voi seurata nivelongelmia.

Tämä oli kyllä niin loistava uutinen. Nyt voidaan taas ruveta katselemaan pentutreffejäkin, että poikulainen pääsisi kunnolla leikkimään.Watista on tullut sairastamisen aikana vähän aremman tuntuinen, kun ei ole niin paljon tavattu toisia koiria eikä muutenkaan niin paljon liikuttu kotitalon ympäristöä kauempana.

Meillä onkin nyt sitten vaarassa lentää näyttelyura romukoppaan... Alpon pään epätäydellisyys on havaittu jo aiemmin, mutta senkin yli olisi kuitenkin mahdollisesti voitu päästä. Mutta tänään Alpon kasvattaja tarkasteli pojan liikkeitä ja totesi, että on hyvin jäykkä liikkeistään takaa - sen takajalat potkii lähinnä mahan alle, eikä ollenkaan taakse. Toisin sanoen tuskin saa parempaa kuin EH:n. Huomattiin kuitenkin, että pieni venyttely sai aikaan minimaalista parannusta, joten kotitehtäväksi saatiin säännöllistä venyttelyä. Katsotaan, saadaanko parannettua takapään liikettä! Lisäksi tuo vika saattaa korjaantua iän kanssa, sillä Alpolla on todella raskas luusto. Ehkä se ei vaan vielä taivu, kun pennu ei ole vielä kasvanut luustoaan kiinni Mietin myös koirauintia, josko se kehittäisi takajalkojen liikerataa polkemaan taaemmas...

Näillä näkymin käydään nyt varovasti näyttelyitä alkuun (enhän mä ollut suunnitellutkaan niitä kuin vaivaiset 15... ) ja katsotaan millaista palautetta saadaan. Jos saadaan lupaavaa, niin kierretään enemmän, jos ei, niin ruvetaan sitten miettimään muita harrastuksia... Kyllähän minä tuon kaverin otin sillä varauksella, ettei siitä välttämättä mitään näyttelytähteä ainakaan helpolla tule. Sääli vaan, sillä on mielettömän hyvä kroppa ja varsinkin luonne! Luonne tuntuu olevan katoavaista sorttia tällä rodulla, josta jokunen tuomarikin on jo maininnut. Chihuista on ruvennut tulemaan arempia ja varovaisempia, kun niiden pitäisi olla maailmanomistajia...

Minäkin hyppään tänne!
Meillä on reilu 14-viikkoinen nöffiuros, joka on ensimmäinen koiramme. Monen vuoden haave toteutunut :) "Puppy bluesista" on lueskellut ja sellaista välillä on kyllä kieltämättä ilmassa..
Aivan ihana tapaus on koiramme, mutta se pureminen! Se on ajoittain ihan mahdotonta. Ja kun kokoa ja voimaa on + terävät naskalihampaat, niin sattuu sen verran että minullakin meinaa itku päästä välillä. Miten ihmeessä sitä saisi kuriin? Vai aikako tässä lähinnä auttaa? Arkea joutunut totisesti uusiksi laittamaan lasten suhteen tän puremisen takia.. Sallittua puremistakin kyllä löytyy ja sen parissa viihtyy, mutta etenkin aamu- ja iltahepulit on yhtä ihmisten kimppuun hyökkimistä. Olisiko mitään hyötyä laittaa yhden huoneen ovelle koiraportti ja koira sinne, kun alkaa pureksituttaa?

^ Ainakin kannattaa tehdä alusta asti koiralle selväksi, että kaikki kiva, oli se sitten leikki, huomio tai yhdessä temppuilu, loppuu saman tien, kun hampaat osuu ihmiseen. Jos lapsia puree, mä laittaisin jäähylle. Lasten kanssa muutenkin kannattaa keksiä muuta puuhaa kuin minkäänlaista riehumista, etenkin kun kyseessä on koira, josta kasvaa todella suuri.

Meillä on meneillään luukekkerit. Ostin koirille ydinluut, että olisivat illan rauhassa. Nyt pari tuntia mennyt hienosti, kumpikin omassa paikassaan syövät luita. Toivottavasti rauha säilyy aamuun asti... Poppy on tänään syönyt myös useamman kongillisen lihaa. Eilen se etsi nappuloita pari tuntia. Tuo ei väsy ihan helposta, niin nappulanetsintääkin pitää tehdä aika kauan, jos haluaa sillä väsyttää. Huomenna mennään aamusta kauppakeskukseen istuskelemaan ja treenaamaan opittuja juttuja, kuten maahanmenoa, seisomista ja sivulletuloa. Ulkona ollaan käyty mahdollisimman vähän Poppyn kanssa. Talonnympäri aamulla ja töiden/koulun jälkeen ja muuten vaan pihalle pikapissalle. Olen pyrkinyt viemään koiria ulos erikseen, että pysyvät rauhassa ja Penny saisi kuitenkin lenkkinsä. Aamulla tosin laiskotti ja vein yhdessä nuo, ja se menikin hyvin, koska oli tullut lunta ja nuo keskittyivät siihen eivätkä toistensa härkkimiseen.

Meille kotiutui eilen piiitkän odotuksen jälkeen tälläinen vähän vajaa 8 viikkoinen hurmuripentu nimeltä Veeti. :) Kotimatka meni hyvin, vaikka ajokeli oli ihan kamala. Taisi meitä ihmisiä jännittää eniten, Veeti nukkui sikeästi töyssyistä välittämättä. Ruokakin maistui mukavasti kun kotiin päästiin eikä yöllä kuulunut itkun itkua. Hyvin ylpeä oon tuosta meidän pojasta. <3 Niin ihanaa että odotus on päättynyt ja nyt päästään nauttimaan tästä pentuarjesta.

^Onnea supersöpöstä pennusta!


Meillä arki sujuu erittäin hyvin ja tasaisesti. Alusta asti oon ollut sitä mieltä, että Väinö on tosi helppo pentu, mutta nyt se on vielä korostunut. Mikä sinänsä on ihan kivaa, mutta sen takia oon jo ruvennut kärsimään kamalasta pentukuumeesta.
Vetäminen on loppunut lähes kokonaan, vastaantuleviin ihmisiin ei reagoi oikeastaan mitenkään, koiristakin päästään suht hyvin jo ohi. Ja yksi mistä olen tosi ylpeä, on luoksetulo! Se on edelleen lähes 100% tolle. Tosi paljon kuullut juttua, että puolen vuoden kieppeillä katoaa korvat luoksetulon suhteen. Ja tuo "lähes" tulee siitä, että jos Väinö on juuri löytänyt esim kepin, niin ei heti tottele käskyä. Mutta lelun (tai lumipallon ) avulla tulee kyllä luokse!
Eipä tässä ole kuin alle kuukausi, niin saadaan siirtyä tuonne teinikeskusteluun. :)

Tuiskutin: meillä ei tuon jääräpää terrierin kanssa auttanut mikään muu kuin juuri jäähyttäminen. Watti puri hepuleissaan niin lujaa, että välillä vaan veri virtasi. Koiraihmiset sanoi, että kyllä se lopettaa, kun hampaat vaihtuu, mutta ei me kyllä oltais kestetty niin kauaa sen puremisen kanssa. Ensin jäähytettiin pentuaitauksessa samassa huoneessa kuin itse oltiin, mutta se ei aina tehonnut ollenkaan tai ainakin piti jäähyttää monta kertaa peräkkäin, ennekuin puruhepuli loppui. Sitten alettiin jäähyttää eristämällä hetkeksi kokonaan eri huoneeseen ja pureminen loppui muutamissa päivissä lähes kokonaan.

Nykyään Watti kyllä leikkiessään edelleen ajoittain käyttää hampaita ihmisiin, mutta varpaista se ottaa vain hyvin hellästi kiinni ja sormia se puree sen verran, että sen kyllä tuntee, muttei kuitenkaan satu.