Koirat.com

Täällä ilmoittautuu tuore pennunomistaja, eilen haettiin pieni tyttö kotiin. Nelli on ollut oikein reipas, ei ole itkenyt lähes yhtään ja nyt nukkuu eri huoneessa omassa sängyssään. Tosi ihana ilopilleri <3, herätti meidät neljän aikaan ja sitten kuuden ja sitten puoli yhdeksän aikoihin.. Ja nyt tuli muuten ensimmäiset pissat lattialle, ei paperille.. :)

Oo onnea Akulle! Noilla koiruuksillahan on sitten vaan muutaman päivän ikäero, Oonallekin tuli justiinsa 6 kuukautta täyteen.
Jee nyt lähdetään Virroille neljäks päivää mökkeileen! ihanaa ihanaa ihanaa.

Pitkän odotuksen jälkeen saatiin pentu kotiin toiselta puolelta Suomea. En itse ollut hakureissulla mukana, vaan pennun haki pariskunta, joka otti itselleen samasta pentueesta koiran. Pentumme oli oksenellut ja ripuloinut alusta asti matkan ajan. Eilen aamulla kotiin saapui uupunut pentu, joka noin tunnin välein jatkoi oksentelua, ripuloi, eikä syö lainkaan. Tilanne ei näyttänyt korjaantuvan. Pentu nukkui kokoajan, heräten vain välillä pissimään, oksentamaan tai ripuloimaan. Tämän jälkeen se vaivalloisesti kiipesi takasisin petiinsä nukkumaan. Pentu oli myös kuihtuneen ja aliravitun näköneinen; silmät märkivät, kirsu oli kuiva ja pennunpyöreys puuttui kokonaan. Otimme yhteyttä kasvattajaan jonka mukaan pentu oli ollut täysin kunnossa ennen matkaa.

Olimme myös jatkuvasti yhteydessä eläinlääkäriin, joka suosituksen mukaisesti syötimme pennulle lisäravintona Nutriplus geeliä, joka sekin hyvin vaivalloisesti meni alas. Lääkitsimme myös ripulointia. Päivän mittaan tilanne ei näyttänyt parantuvan, joten lähdimme päivystävälle. Hän oli myös järkyttynyt pennun olemuksesta. Selvisi että pentu on ns. yleissairas ja siltähän se meidänkin silmään näytti. Eläinlääkärin mukaan kyseessä oli infektio, joka on saanut alkunsa jo kasvattajalla ja on luultavimmin tarttunut koko pentueeseen. Pentu nesteytettiin, se sai piikillä mm. pahoinvointi lääkkeen ja määrättiin antibioottikuurille. Kotona pentu nukahti välittömästi noin tunniksi ja oli sen jälkeen selvästi pirteämpi, ei oksennellut, mutta ei syönytkään.

Tänään tilanne näyttää taas vähän paremmalta; poika käveleskelee ympäriinsä, mutta vain noin 2 metrin säteellä pedistään. Se on silti hyvin surullinen näky. Askeleet ovat hitaita ja pentu on hyvin arka ja peloissaan. Ripulointi jatkuu myös. Välillä se yrittää päästä sohvan alle, ehkäpä piiloon? Se ei innostu mistään vaan metrin kävelyn jälkeen pysähtyy surullisen näköisenä, häntä koipien välissä. Annoimme ensimmäisen annoksen antibioottia ja koska koira ei syö, jatkamme myös nutriplussalla.

Hakijapariskunnan pentu selvisi yhtälailla sairaaksi, hekin käyttivät koiraa lääkärissä kun soitimme oman käyntimme jälkeen että se olisi suositeltavaa. Kasvattajaan ollaan tänään yhteydessä. Tuntuu pahalta katsoa koiraa ja miettiä mitä se on kokenut. En osannut aavistaa tätä, kasvattaja lähetteli spostia ja kuvia pennuista ja kertoi kuinka niitä on madotettu ja totutettu ulos ja kynsienleikkuuseen. Totuus olikin aivan toinen ja pidämme huolen että kasvattaja joutuu teoistaan vastuuseen. Tänään luultavasti pentu nesteytetään uudestaan. Haluan antaa kaikkeni tälle pennulle ja saada sen terveeksi, oli se kuinka vaikeaa tahansa.

Jos jollain on kokemusta tällaisista koirista niin otan niitä avomielin vastaan!
----------


Kopsasin tuon suoraan tuosta etusivulta! Eli tosiaan meillä ei ikovin riemukkaasti ole lähtenyt käyntiin pojan elämä, koko ajan onneksi mennään parempaan suuntaan. Tuntuu niin pahalta pennun puolesta, haluaisin nähdän sen juokseven ja riehuvan, mutta pikkuinen lähinnä nukuskelee. On kyllä tämän päivän aikana tutustunut jo hieman tähän alakertaan, kävi jo viereisessä huoneessa. Tosin nyt aina pedistään heräämisen jälkeen käppäisee toiseen huoneeseen siskon hupparin päälle köllimään joksikin aikaa ja sitte taas takaisin omaan sänkyyn. Väsynyt ja vähän huonovointinen vielä luulisin, nesteytetään tänään ehkä uudelleen.

No nyt se vierottautuminen sitten vauvelista tuli ajankohtaiseksi, kun mulla loppui loma. Mies jäi nyt sit pariks viikkoo lomaileen, ni ei tarvii viel pentusen olla yksikseen harjoitteluita pidempään.

Sain aamulla viestin mieheltä "Tää sun nössö mammanpoikas itkee sun perään niin että oli pakko nousta ylös" :D

Oikee mamman murmeli <3

^ Täällä onneksi lomaillaan vielä varmaan koko kesä, jollei nyt yhtäkkiä jostain töitä tupsahda. Onpahan pian aikaa keskittyä täysin koulutukseen ja puuhailuun, kun pääsykokeistakin päästään eroon.

Olen täällä kiitellyt onneani siitä, että Mökö ei juurikaan ääntele ollessaan yksin (ainakaan lähtiessäni / tullessani) - ja toisaalta jätän musiikin sen verran kovalle, että se myös peittää hiljaisia ininöitä. Meillä Mökö on ollut nyt yksinään 4-5 tuntia ja hyvin on näyttänyt pärjäävän - yleensä tulee haukotellen ovelle saapuessani kotiin ja pissatkin tähdätään hienosti paperille. Sen kummempia tuhojakaan en ole löytänyt - alkaa ilmeisesti jo vähän tuo pureskelu kyllästyttää (vaikka silti omistajan hiuksia olisi tosi kiva maistella sormien ohella). Muutama kuukausi vielä ja hampaatkin alkavat vaihtua, jolloin toivon, että pureskelu loppuu viimeistään.

Pissoista muuten.. Mökön pissaamisen tahti on kiihtynyt todella paljon ja poitsu saattaa välillä pissata pikkuisia liruja tunninkin välein paperille riippumatta siitä onko paperi puhdas vai onko siinä jo valmiina pissaläikkä - tosin kieltämättä tätä tapahtuu useammin likaisen paperin kanssa. Otin tänään paperit pois kokonaan ja laitan ne maahan vasta lähtiessäni pois kotoa ja toivon, että tämä lopettaisi tuon turhan lirittelyn. Alunperinkin meidän piti pitää papereita lattialla vain pennun ollessa yksin ja öisin, mutta Mökö osasi tähdätä niihin niin nätisti, että menin sieltä, missä aita on matalin.. Ainakin nyt ollaan pidätetty hyvillä mielin jo muutama tunti - kohta pitää varmaan käydä ulkona, jotta ei satu vahinkoa. Kuinka kauan 3,5kk pentu pystyy keskimäärin pidättämään?

Oli minulla kyllä ihan oikeaakin asiaa. Miten olette toimineet (erityisesti te, joilla haukkuherkkä rotu) tilanteissa, joissa koira haukkuu ulkona jollekin, jolle haukkuminen ei ole toivottua? Mökö näki eilen ensimmäistä kertaa skeittaajia ja niitä piti vähän komentaa - sama on toistunut myös pyykkejä puistellessa parvekkeelta ja mattoja tampatessa. Olen kieltänyt ja poistunut tilanteesta, mutta en usko, että se on kovin hyvä tapa toimia, kun koira ei sinänsä siedäty tällä uudelle asialle. Eli vinkkejä kaivataan!

No siis kaikkialla on mulle ainakin toitotettu, et pentu on fysiologisesti kykenevä pidättelemään vasta n. 5kk iässä.
Mut mä oon kyllä meidän pennun osalta huomannut, et se on jo täysin kykenevä pidättelemään pitkiäkin aikoja ulkona ollessa ja sit se kirmaa salamana paperille, ku tullaan sisälle. Et kai toi toimii toisinkin päin.. :D

Sonik kirjoitti:


Mut mä oon kyllä meidän pennun osalta huomannut, et se on jo täysin kykenevä pidättelemään pitkiäkin aikoja ulkona ollessa ja sit se kirmaa salamana paperille, ku tullaan sisälle.

just näin :))

hei vaan, tänne ilmoittautuu 11-viikkoinen Bernityttö. Eilen käytiin koiruus hakemassa kotiin. Ei olla vielä älyttömästi päästy lenkkeilee ;) mutta sellaisen hassun jutun oon huomannut, että kun kävelen sen kanssa ulkona, niin se kävelee mun kintereillä, siis ei reilusti takana, edessä, sivuilla vaan juoksee suurinpiirtein mun kantapäillä ja törmäilee mun pohkeisiin :) eikö se näe, ettei se nyt sillekään kauhian mukavaa ole ;) Tosin meillä vasta toinen päivä yhdessäoloa menossa, niin en ota ihan vielä paineita :)

^ Voi olla, että uudessa jännittävässä maailmassa sinä olet se ainoa jollain tavalla tuttu ja turvallinen olento ja siksi hakeutuu ihan kiinni sinuun. Kyllä varmasti ajan kanssa lähtee rohkeammin tutkiskelemaan ympäristöä ja kohta sinulla onkin hihnassa kaikkialle kiskova ja poukkoileva otus.

Hei vain kaikille! Siirryin tuolta pennun odottajista tänne kun tänään loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen landseer-poikamme haettiin kotiin

Alkumatka autossa itkeskeltiin hiukan, mutta sitten väsy iski ja nukuttiin aika hyvin loppumatka. Hiukan nyt piti piippailla..

Kotona poikaa jännitti kovin ja kulki piippaillen kantapäilläni. Käy kuitenkin paperilla pissillä ja söikin hieman. pientä leikkiäkin jo oli :)
Nyt on sen verran rentoutunut että nukkuu syvää unta jaloissamem sohvan vieressä.
Siirrymme kohta itse yöpuulle, ja jo nyt jännittää miten mahtaa käydä.. Pennun pitäisi jäädä portin toiselle puolelle nukkumaan, makkariin kun en koiraa halua..

Pentu on kanssani koko asunnon kiertänyt läpi, mutta makkaria en ole näyttänyt sille. Pakko se on sen verran herättää kun me menemme nukkumaan, että näkee mihin menemme, vaikka portti jää väliin. Tähän on varmaan turha mitään ideoita pyytää, mutta raportoin huomenna miten yö meni

Onnea vaan jälleen kaikille uuden pennun omistajille! Täällä on kotiuduttu mökkeilyn iloista. Oli kyllä superkivaa. Oonakin nautti ihan silminnähtävästi olostaan, kun sai vapaana olla koko ajan ja juoksennella niin paljon kun ikinä halus. Liikunnan jälkeen tuo aina köllähti nurmikolle ottaan aurinkoo. Tein tolle koiralle kaks jälkeäkin mutta ääh. Toisella jäljellä ihan siinä lopussa toi tais hokata homman idean. Pitää uusiks tehdä tässä lähiaikoina, jos pikkuhiljaa se siitä lähtis. Mulla ehkä vähän liian suuret odotukset oli kyllä. Mutta vitsit mikä rosmo Oona oli. Grillailtiin nuotiolla pihviä sun muuta ja mentiin sisälle hakemaan lautasia, raa'at pihvit jäi siis pihalle, ja kun takasin tultiin niin Oona juoksee vastaan häntä heiluen naama marinadissa... Että sinne meni siis kolme isoo pihviä. Onneks ei ollu omia, vaan kavereiden.
Mutta ai että kun oli kyllä kivaa, aivan mahtavat ilmatkin oli. Tahtoo uudestaan!
Eilen oli pentukurssin tokavika tunti. nopeesti menny aika. Voisin ilmottaa meidät kyllä melkein heti perään jollekin seuraavalle kurssille. Oli hyödyllistä olla ohjauksessa, ollaan ainakin opittu molemmat uusia juttuja. Oon opettanu tolle aika kauan seisomista mutta eilisellä tunnilla piruuttani kokeilin sanoa seiso:n sijasta "nouse". Ja sieltähän se sitten tuli... koira osaa mutta minäpä en.

Moi,

Meille on tulossa pentu 2vk päästä (jee! :)), nyt ilmeni yllättävä hautajaistapaus.. Eli pitäisi olla poissa 1 yö / ottaa pentu reissuun mukaan..

Meneeköhän pentu sekaisin, jos hän olisi vasta 1 viikon kotona olemisen jälkeen hoidossa yhden yön sukulaisillamme? (Niitä pentu näkee päivittäin kyllä tulostaan lähtien kun asuu ihan meidän vieressä ja päivittäin siellä käymme).

Onko sillä käytönnön väliä, ottaako pennun 7,5 viikkoisena vai vasta melkein 9 viikkoisena? Leimautuuko vähemmän meihin omiin ihmisiin? Vai?? Kun olen ymmärtänyt, että 7vk -> on se suurin "leimautumiskausi".

Kiitos avusta! :)

HeLo kirjoitti:


Onko sillä käytönnön väliä, ottaako pennun 7,5 viikkoisena vai vasta melkein 9 viikkoisena? Leimautuuko vähemmän meihin omiin ihmisiin? Vai?? Kun olen ymmärtänyt, että 7vk -> on se suurin "leimautumiskausi".
Kiitos avusta! :)

Hmm, kaipa se koira nopeasti oppii, ketkä kuuluu sen laumaan. Otin oman pentuni 11 viikkoisena ja se parissa päivässä, ellei jo aikaisemmin tajusi, että mä oon nyt sen tyyppi. Eilenkin (siis vasta 3 päivän yhdessäolon jälkeen) oltiin kavereiden kanssa koirapuistossa. Vaikka se kävi moikkaamassa muita ihmisiä ja koiria, kyllä se mun perässä siellä käveli ;)

Itse näen, että pentu oppii enemmän koirakieltä- ja käyttäytymistä emältään ja sisaruksiltaan mitä kauemmin se niitten kanssa viettää aikaa. Itse ainakin oikein ilomielin otin hiukan "kypsemmän" pennun. ;)

nevermind, kiitos onnitteluista :) ja tosiaan näyttää vain muutaman päivän ikäero näil olevan.

Oon niin ylpee Akusta kun toi osaa olla jo hienosti yksin :) En tosin tiedä kuinka paljon toi jää vinkumaan perään vai jääkö, siks tahtoisinkin jättää joskus jonkun nauhurin/ kameran äänittämään ja kattoo sitte :D Mut yleensä kyllä kun joku tulee kotiin ni toi on ollu nukkumassa, ainakin venyttelyistä ja haukotuksista päätellen.. tänään tolla tosin oli jotain ihan muuta puuhaa kun tulin kotiin, näin nimittäin jo ikkunasta että siinä oli yks sukka... noo sitku tulin sisään ni niitä löytyi vähän useampikin :D veli oli siis jättänyt kodinhoitohuoneen oven auki ja Aku hakee sieltä aina noita sukkia joten tulos oli sit sen mukanen. Mut voisin kyllä sanoa, että toi on sisäsiisti, ei oo piiiiitkiin aikoihin tehny mitään sisälle ja nytkään ei ollut kun tulin kotiin :) Tosi ylpee oon !

Autot on meille edelleenkin iso ongelma, huoh. Sitä yritetään joka päivä siedättää niihin, ollaan tehty nyt niin että mennään tohon läheiselle ruohokentälle ja katellaan sieltä autoja. Alussahan toi jaksoi haukkua 45 min kunnes hiljeni ja kyllä se huomattavasti on jo parantunut, eilen haukkui vaan satunnaisesti ja ton kanssa pystyi kävelemään jo autotien läheisellä tiellä ilman että toi kiinnitti huomiota autoihin yhtään ! :) Eli kaipa tässä jotain edistystä on tapahtunut, vaikka välillä on niin toivoton olo ton kanssa. Jospa kesän aikana päästäis tästä ongelmasta sitten eroon.

En vielä ole varsinaisesti pennunomistaja, mutta en tiennyt mihin muualle olisin kysymykseni laittanut :)

Eli haemme pennun 20.6 aamupäivällä. Ehdimme olla pennun kanssa 4 päivää kotona, kunnes menemme juhannukseksi mökille 2 tunnin ajomatkan päähän. Mitä mieltä olette tästä? Tulisiko reissu jättää väliin, jotta pentu saisi tutustua rauhassa meidän kotiimme? Mökillä se saisi uida, olla vapaana ulkona sekä juoksennella metsässä. Onko kuitenkin parempi olla vain kotona pennun kanssa?

No ehdottomasti kannattaa mennä mökille.
Ajomatka on sen verran pitkä kuitenkin, että itse pitäisin ehkä taukoja ja ulkoiluttaisin koiraa rauhallisessa paikassa. :)

^ meillä vähän sama tilanne. Maanantaina hain pennun kotiin ja tänään ollaan menossa möksälle. Kaipa se on koirakohtaista? Miten se on tottunut teihin ja uusiin oloihin? Onko arka vai reipas? En osaa oikein vastata. Mä oon pyrkinyt omaani viemään niin paljon uusiin tilanteisiin kuin vaan mahdollista. Se on niin reipas, etten usko että meille tulisi ongelmaa mökkireissusta, päinvastoin. Koirahan nauttii kun saa olla vapaana pihassa ja uida :D

Uskoisin että sen näkee aika pian koiran käytöksestä kotona ekoina päivinä, kuinka paljon sitä voi rahdata uusiin oloihin :)

Mäkin sanoisin että mökille vaan! Siinähän tulee hyvää maailmaan tutustuttamista, kun ei vaan kökötetä kotosalla. ajomatkalla tosiaan pitää vaan muistaa ne tauot ja sen että vettä on mukana.
Mä tossa eilen päätin että alan pitää meille semmosta treenauspäiväkirjaa, että pysyy mukana mitä opetan ja millon ja missä ja miten sujuu ja kirjaan ylös tavotteita sun muuta. nyt oon pitäny pennun tulosta asti tommosta yleistä vihkosta mihin oon kirjotellu kaikennäkösiä kuulumisia sun muuta.
Huomenna Oona meneekin porukoille yökylään, kun mamma lähtee juhlimaan kavereiden valkolakkia...

Nelli täytti tuossa neljä kuukautta mutta musta se tuntuu paljon ikäistään vanhemmalta. Lisäksi se ei edes näytä kovin paljoa pennulta vaan ainoastaan pienikokoiselta villakoiralta. Ainoastaan käytöksestä huomaa, että se ei todellakaan ole aikuinen:) Nyt ollaan saatu tehosterrokotteet ja hampaita on alkanut jo vaihtua. Energiaa tuossa riiviössä on kuin pienessä kylässä ja oon tosi tyytyväinen, että Annikin on alkanut enemmän ja enemmän leikkiä Nellin kanssa.

Pentukoulussa ollaan opittu kaikenlaista, paljon kontaktia, seuraamista, sivulletuloa, istumista, luoksetuloa, kosketuskeppiä, maahanmenoa ja nopea oppimaan tuo oppilas on:) Agilityäkin ollaan käyty pari kertaa kokeilemassa ja ei Nelli paljon tarvinnut rohkaisua, kun kaikki putket mentiin vauhdilla läpi, pentujen A-este oli tosi helppo Nellin mielestä ja samoin pentujen puomi. Joten siksi uskalsin varovasti päästää myös normaalille puomille. Pujottelua ja aitoja rimat maassa myös kokeiltiin. Seuraavaksi pitäisi alkaa harjoitella paikalla pysymistä, mikä voikin tuottaa vaikeuksia tuolle AD/HD-penskalle:) Agility kuitenkin toivottavasti tulee tulevaisuudessa olemaan meidän päälaji ja siksi varma paikalla pysyminen on tuiki tärkeää.

Nelli on alkanut nukkumaan mun vieressä ja nyt se jaksaa pidätttää jo koko yön ajan. Ilta 23:sta aamu 8:aan on mennyt jo monena yönä. Työpäivien aikana tulee pissat tai parit ja koska energiaa, niin jonkun verran remonttinaisen vikaa Nellissä on. Uusin tosi kiva juttu Nellin, ei omistajan, mielestä on vesikupin kaataminen kun olen töissä. Järvi laminaattilattialla kotiintullessa ei ole mitenkään mieltä kohottava näky. Huomenna ajattelin jättää sille ihan vähän vaan vettä (n. 1cm kupin pohjalle) ja siirtää kupin paikkaa eteisessä, jossa Nellin oleskelutila on kun olen pois kotoa.

Meillä on enää yksi kerta jäljellä meidän ensimmäistä pentukurssia ja heinäkuun lomailun jälkeen olen katsellut Nellille jotain kivaa kurssia elokuulle. Pentuagilityyn en viitsi mennä kun tuo menee jo kaikki esteet, ja mä luulen että tuollaisella kurssilla keskitytään oikeaoppiseen esteiden suorittamiseen, ohjauskuvioiden ja kokonaisten ratojen suorittamiseen sijaan. Mun halu olisi oppia koiran ohjaamista radalla sekä "radanlukutaitoia". Ensi vuonna kun Nelli täyttää vuoden, niin alan tosi aktiivisesti etsiä ja tyrkyttää meita seuroihin, niin että päästäisiin treenaan agia pitkäjännitteisemmin, johon lyhytkursseilla ei ole mahdollisuutta. Myös toko ja koiratanssi kiinnostavat, täytyy katsoa mistä Nelli tykkää. Aktiiivista harrastuskoiraa mutta myös seurakoiramaista iloisuutta ja kivaa koirakaveria itselleni ja vanhemmalle koiralleni halusin ennen Nellin tuloa koiraltani, ja tuntuu että sain sen mitä tilaisin:))

^Kuulostaa hyvältä. Meilläkin on keskiviikkona ekan pentukurssin viimenen tunti ja oon jo kattellu sillä silmällä että mihkäs seuraavaks mentäis. mä haluaisin kovasti Oonan kanssa jälkikurssille, että saan ohjausta miten se homma menee. Mutta minkähän ikäsenä sinne kursseille voi mennä? Ja mikähän olis hyvä ikä mennä ensimmäiselle tottelevaisuuskurssille... Kovasti mulla on suunnitelmia.
Äsken oli kyllä aika kauhujen lenkki, kärsivällisyyttä koeteltiin kyllä useemman kerran. Ihan kun tolta olis unohtunut miten hihnassa pitää kulkea. Ja koirapuistossa kun käytiin niin eräs ranskanbulldoggi kyllä sai kokea miltä tuntuu olla puolivuotisen erittäin leikkimishaluisen pennun seurassa... Ärsyttävää kun tuo on alkanu haukkumaan pienemmilleen kun se yllyttää niitä leikkiin. Lähdettiin sitten melkein samantien pois paikalta. Oona sai lenkin aikana varmaan jonkun 5 kertaa kamalan hepulin ja alko repiä hihnaa ihan mielettömästi ja hyppiä ja pomppia ja kieriä. Oli varmaan hyvännäköstä kun tommonen iso autotie menee tossa melko vieressä mistä mentiin ja mä möllötin paikallani ja kattelin muualle kun toinen anto hihnalle kyytiä. Ja taas jouduttiin pysähtelemään törkeen monta kertaa kun tuo harhailee mun eteen.Mutta olin tyytyväinen ittestäni kun pysyin tyynenrauhallisena, oikein näki tosta koirasta kuinka se janos tappelua. Siitäs sai pirulainen!

Me haettiin meidän corgilainen eilen! :) Suloinen otus, nyt se nukkuu olohuoneessa puoliksi pedissään, puoliksi lattialla. Tuntuu vieläkin vähän oudolta, että nyt sitten omistaa sen koiran, mistä on monta vuotta haaveillut.