Koirat.com

Surkuli, mulla oli ihan sama fiilis, et oli ihan ihmeissään, et "tossa se nyt sit on".. :D

Nyt kuukauden jälkeen pikkuinen alkaa tuntua jo niin kiinteeltä osalta perhettä, niinkuin se olis ollut tuossa aina. <3

Minäkin tunkeudun nyt tänne,kun penska tosiaan kotiutui lauantaina. Haku meni hyvin, alkumatkasta kitisi, mutta nukahti sitten. Pahoinvointia ei ollut, eikä sotkenut muutenkaan.

Tähän asti on mennyt oikein hyvin, Justus on todella reipas ja seurallinen pieni koiranalku. Sisäsiisteyden opettelu on hyvässä jamassa, osaa suhteellisen hyvin jo pyrkiä ulos. Ja ulkona tuo viihtyy muutenkin, ei millään malttais tulla sisälle, jossa on Justuksen mielestä selvästikkin paljon mälsempää .

pnkd kirjoitti:

^ Voi olla, että uudessa jännittävässä maailmassa sinä olet se ainoa jollain tavalla tuttu ja turvallinen olento ja siksi hakeutuu ihan kiinni sinuun. Kyllä varmasti ajan kanssa lähtee rohkeammin tutkiskelemaan ympäristöä ja kohta sinulla onkin hihnassa kaikkialle kiskova ja poukkoileva otus.

katsopa vaan... eihän siihen mennyt kuin 7pvää :) niin johan alkoi poukkoilu, eikä musta enää lenkeillä välitetä ;))

^ Tervetuloa kerhoon. Täällä ollaan nyt siinä vaiheessa, että kaikki tuoksut kiinnostavat niin paljon, että niiden luo pääsyn eteen ollaan valmiita vaikka kuristumaan. Ihmisien ja koirien suhteen veto on hallittavissa ja Mökö kuuntelee aika kivasti - kummaa, että juuri nuuskuttelu on noussut ongelmaksi. Seuraavaksi hankintalistalla on puolikurkkari tai vetoa estävät valjaat, sillä perinteiset pysähtelyt ja hidastelut eivät tuota tulosta.

Osaakohan kukaan muuten arvioida, että minkä kokoinen kevythäkki kannattaisi ostaa 6-9 kiloiselle koiralle? Haluaisin ostaa Mökölle suoraan suuremman häkin, johon mahtuu aikuisenakin, mutta ei ole havaintoakaan siitä kuinka suuri sen pitäisi olla.

odottajien palstalta omistajien palstalle :) bernipoikamme 9,4 kg ja 9 vk saapui kotiin sunnuntaina.haettiin toiselta puolelta maata, mutta poika hengas kiltisti takapenkillä ja katsoi maisemia, nukkui ja söi vailla huolta huomisesta :)

sama jatkunut kotona: Topi leikkii, nukkuu, syö hyvin, ulkoilee reippaasti ja pissaa paperille.
Eka yö itketti mutta toka meni jo huomattavasti paremmin!

Onnea myös muille omansa kotiuttaneille!

^ onnittelut hauvavauvan johdosta

mä tuossa ihmettelin viime viikolla, voiko tämä pentu olla näin fiksu.. käyttäytyi kaikin puolin tosi nätisti. Nyt ilmeisesti on jo sen verran tottunut muhun.. että alkaa poukkoilla hihnassa, hyppii ihmisiä päin ja repii vaatteista alkaa käyttää ääntään, haukkuu milloin millekin, tarttuu hampaillaan kaikkeen mikä liikkuu, roikkuu.. Mä en oo varmaan mitään hokenut niin usein viime päivinä kuin Irti.. Irti... Irti..

Tää aamu oli varsin mahtava. Ensin herätään 4.30 poukkoilemaan ympäri huonetta. Ilmeisesti oli pissahätä, kun sitä sitten löytyi paperilla aamulla. Sitten mennään sohvalle repimään tyynyjä (ei hyvä). Aamulla pyrin käymään pari kertaa ulkona, kun sillä tuppaa olemaan enempi hätä aamuisin. Noh, tietty ulkona ei tehdä tarpeita, vaan ne tehdään sisälle. Sitten kun ollaan kaksi kertaa käyty ulkona ja sen jälkeen olen kahdet kakat ja pissat siivonnut sisällä, ajattelin istahtaa sohvalle juomaan kahvia. Niin eikös tää tule ja hyppää mun syliin, kahvit kaatuu työvaatteille ja sohvalle Ja taas rättiä kouraan..

tää on vaan näitä aamuja..

Pakko hehkuttaa!! Viime yö oli ensimmäinen kun poika rupesi illalla portin takana nukkumaan ilman huuto-ja itkukonserttia

Muutenkin nuo yöt huudon jälkeen sujunut suht hyvin.. Hän ei siis pääse makkariin, vaan porteilla on rajattu tila eteiseen ja keittiöön (makkarin ovi on kyllä auki, niin että näkee kyllä halutessaan meidät)

Tämä on se hetki päivässäkun mulla on "omaa aikaa". Tuo pieni karvainen pallo rytmittää päivämme kyllä niin hyvin.
Puoli kahdeksalta nousen ylös (pentu on yleensä herännyt jo ennen sitä, tehnyt pisut paperille ja leikkii itsenäisesti), laitan napurot likoamaan ja nappaan koiran kainaloon. Ulkona käymme pisulla ja kakilla, jonka jälkeen sisälle syömään. Sitten taas pihalle jossa touhuamme puolisen tuntia, ja sisälle leikkimään.

Kymmenen aikaan pienen silmät nuokkuu jo kiinni, ja nukkuu puoleenpäivään, jolloin taas ruoka ja taas pihalle ja taas leikkiä kahden kolmen aikaan väsy taas iskee ja nukkuu neljän paikkeille, jolloin onkin taas sapuska aika. Ulkoilua ja leikkiä, ja taas nukutaan

Seitsemän jälkeen nousee ylös ja pihalle. Kahdeksalta iltaruoka ja sitten pienet unet. yhdeksän kymmenen aikaan touhuillaan vielä pihalla ja yhdentoista paikkeilla mennäänkin yöpuulle, ja seuraavana päivänä koko ruljanssi uudestaan

Nyt onkin ajankohtaisena, josko jo siirtyisi ruokkimaan kolme kertaa päivässä. saa nähdä kuinka paljon rytmi siirtä muuttuu

AlikersanttiRokka kirjoitti:

Pakko hehkuttaa!! Viime yö oli ensimmäinen kun poika rupesi illalla portin takana nukkumaan ilman huuto-ja itkukonserttia

..

Nyt onkin ajankohtaisena, josko jo siirtyisi ruokkimaan kolme kertaa päivässä. saa nähdä kuinka paljon rytmi siirtä muuttuu

onneksi olkoon! Onnistuuko se itkun huomiotta jättämisellä ja hiljaa olemisen palkitsemisella?

Hmm. Meillä syödään jo 3 krtaa päivässä, muttei tuo päivärytmi eroa teidän rytmistä muuten kuin että klo 16 ruoka tulee vasta 18-19.00 välissä. Ulkona rampataan ihan samaan tahtiin.

Meillä on syöty alusta asti kolmesti päivässä. Karkeasti n. 9, n. 15 ja n. 21 aikoihin. Iltaruokaa annan hiukan enemmän, kun siihen jää sit pisin aika ruokailujen väleille.

Kovasti on ollut tarkoituksena mulla avata sille takaovi heti kellon soitua (6:25) et pääsee takapihalle pissille, mutta suunnilleen heti kun sammutan kellon, ni jo kuuluu lorotus paperilta. :)

Ihan jätetään huomioimatta. Ensin yritimme palkita aina kun rauhoittui ja oli hiljaa, mutta siitä alkoi vain uusi konsertti. Paras vaihtoehto oli siis olla kuin ei oltaiskaan.

Eilen poika pötkötteli eteisessä jo valmiiksi, ja laitoin sille häkkiin vaivihkaa rouhetikun ja menin makkarin puolelle sänkyyn. Sinne se mönki häkkiin, mutusteli tikkunsa ja meni vielä keittiiöön hetkeksi leikkimään vessapaperihylsyllä, kunnes kuulimme kuinka nukahti tuhisemaan

Aamuisin herää yleensä jo aikaisin pisulle ja leikkii itsekseen siihen asti kunnes mun kello herättää puoli kasilta. JOS en herää siihen mennessä, niin silloin viimeistään alkaa piippailun eteisessä

Te kolmen kerran ruokkijat, minkälaista aikaväliä pidätte ruokailuissa? Nyt meillä siis syödään (noin aikoja) 8, 12, 16, 20 eli neljän tunnin välein. Olen miettinyt että siirrytään nyt kuuden tunnin väleihin, eli noin: 8, 14, ja 20

Meilläkin on alusta asti syötetty 3xpäivä ja syömisväli on usein ollu se noin 6 h. Meillä on ollut nyt pari viikkoa tosi epäsäännölliset rytmit, kun on pitänyt sumplia noita työvuoroja, joten syömisajat vaihtelee sen mukaisesti. Onneks tällä viikolla loppuu siis mun kesätyöt ja voin olla kesän Nellin kans. Nelli antaa nukkua yöllä eikä herätä aamulla vaikka ite heräis. Sillon kun meidän herätyskello soi ja noustaan ylös, niin se pomppii iloisesti vastaan. <3 Tänään Nelli oli jo vähän yli 3 tuntia itestään, vähän oli kuulemma vinkunut kun jäi yksin, mutta kaikki oli ihan ok kun tulin itse kotiin. Ilmeisesti oli ollut nukkumassa. Huomenna pitäis sitten pärjätä 4 tuntia yksin, mut eiköhä se suju ihan hyvin.

Heh, mäki aattelin ekaks et onpas kiltti ja helppo pentu, mut nyt se niskurointi on vasta kunnolla alkamassa. Vähän aikaa kävelee nätisti hihnassa mut sit heittäydytään kenttään, revitään hihnaa.. jne.. Mut pikkuhiljaa :)

Ja onnea viel kaikille uusille pennunomistajille :)

Mut on nyt virallisesti kyllä leimattu ihan hulluks tässä kylässä

Oltiin menossa tapaamaan uutta koirakaveria ja leikkimään tuttujen luo, matkaa reilu puoli kilometriä. Auto on meillä tällähetkellä hiukan epäkunnossa, joten kävellen mentiin.

Ensiksikin se, että ei ole hyväksi kävelyttää noin pientä vielä pitkään asfaltilla, ja toiseksi, tiesin että jos se sinne itse kävelee, on se perillä jo ihan puhki eikä jaksa leikkiä uuden kaverin kanssa

Poika siis syliin ja tossua toisen eteen läpi kylän.. Joo-o "eikö se osaa itse kävellä" tai "Hankit seuraavaks sille varmaan lastenvaunut!" oli yleisimmät kommentit jotka kuulin

Laitoin toki muutaman kerran maahan kun harjoiteltiin samalla narussa kävelyä, mutta kannoin suurimman osan matkasta Perillä poju oli virkeä ja jaksoi leikkiä sydämensä kyllyydestä uuden ja ihan bestis kaverin kanssa

Ja hyvää kuntoilua myös mulle Paitsi sitä saan jo päivittäin ihan tarpeeksi kun kannan tuon ylös ja alas rappusia joka kerta kun pihalla käydään. Asutaan siis toisessa kerroksessa. Kasvattajan ohjeen mukaan mennään, eli niin kauan kannetaan rappuset kun vain jaksetaan, miettikkää mikä haba mulla on loppukesästä Rispektiä!

^ Minä en kyllä ole kuullut mitään sääntöä asfaltilla kävelyttämisestä ja me olemmekin menneet - pennun ehdoilla tietenkin - aika pitkiä lenkkejä jo pienestä pitäen niin asfaltilla hihnassa kuin vapaana metsässä. Aluksi yritin pitää kävelyt puolessa tunnissa ja pitkälle eksyttäessä otin Mököä syliin, joka huusi vastalauseeksi täyttä kurkkua jokaisella sylissä vietetyllä askeleella. Eli meillä poika käveli alusta asti omilla koivillaan pitkiäkin matkoja - paitsi toki saatoin kantaa pentua juuri tilanteissa, joissa jaksaminen on tärkeää vielä määränpäässäkin, mutta nämä matkat olivatkin sitten pitkälti vinkunaa ja kiljumista.

Jaa, en muuten tiedäkkään miten pienillä koiraroduilla tuo menee, mutta nämä "jätit" jotka kasvaa kovaa vauhtia, niin niillä on tuo rasitus vähän eri asia.

Pääasiallinen liikunta tapahtuu leikin muodossa ja vaikka metsässä kiipeilemällä, pidempiaikaista rasitusta asfaltilla pitäisi välttää. Ja eihän tuo matka nyt mitään olisi tehnyt, kun ei jokapäiväistä ole, mutta nyt oli kyseessä tosiaan tuo pennun perillä oloajan jaksaminen

Ensimmäinen kerta kun tapasi erään pennun, se oli todella väsynyt jo valmiiksi, ja pienellä meni totaalisesti toisen kanssa hermot, eikä jäänyt siitä tapaamisesta kovinkaan positiivista mieltä kenellekkään Nyt otin siis varman päälle ja vältin väsymistä, ja pieni poika oli niin onnellinen (ja väsynyt..) leikkihetken jälkeen

Meillä on alusta asti menty hienosti hihnassa, siis hiukan kiskomista on, mutta ei esim. hihnan pureskelua. Siis ainakaan vielä.. *koputtaa puuta*
Vaihdettiin kilisevä pentupantakin pikkuruiseen topattuun puolikurkkariin melkein heti, kun siinä on nauha kiristys, niin ei kilise.
Ostin tosin tuolle Jämsän näyttelyistä nahkaisen ketju puolikurkkarin, vähän on viel reilun kokoinen, mut ihan kohta sopiva, kun tää poika kasvaa ihan kohisten. :)

Ekat näyttelytkin on jo poitsulle katsottuna syyskuulle.

MissFieldsin aamu kuulostaa niin tyypilliseltä meidän koirataloudessa.. Väillä kun tuntuu, että molemmat koirat sikailee oikein kunnolla yllyttäen toisiaan, vesikupit kaatuilee, Nelli varastaa mun toisen sukan, kun oon pukemassa eikä anna itseään kiinni, Anni haukkuu kaikille mahdollisille äänille ja sitten ulkona kumpikin panttaa isoa hätäänsä juuri kun mulla on kiire bussille, että ehdin töihin. Silloin tulee välillä olo, että taidan tehdä itselleni valkoisen hatun ja mustat tumput ensi talveksi

Toi on muuten tosi yleistä pentujen kanssa, kun ne saapuvat uuteen kotiinsa, niin alussa ne tuntuvat niin kilteiltä ja söpöitä pikku palleroilta, mitkä ei tee mitään pahuuksia. Mutta kun jokin aika on kulunut ja pentu kotiutunut ja rentoutunut, niin sitten alkaa porsastelu.. Löytyy se oma ääni, hampaat on kiva upottaa kaikkeen liikkuvaan, kaikki laitetaan suuhun, pissat tulee minne sattuu ja useimmin juuri ulkoilun jälkeen sisälle, kun on ensin pyöritty ulkona maanittelemassa pissan tekemistä. Ihanaa pentuaikaa:!!nauru:

Me käytiin perjantaina siellä rokotuksessa. Poju ei ees huomannu ku sitä pistettiin ja oli muutenki tosi kiltisti koko reissun. Odotushuoneessaki oli aika rauhassa vaikkei oo yleisillä paikoilla paljo liikkunu.

Narussa kävelee enimmäkseen sievästi. Välillä saa sinkoilu kohtauksia mutta asettuu aika äkkiä. Edelleen hyppii kovasti ihmisiä vasten mutta toivottavasti ajan kans lopettaa.
Me käytetään kerran päivässä lenkki narussa ja muilla kerroilla saa olla irti ku ollaan omalla tontilla. Tottelee tosi hyvin ku on irti mutta lapsia vasten hyppimistä ei lopeta ennen ku meen sen ottaan sieltä pois. :(

Ja sille tuli paperit tänään. :) Mua vähä jännitti että saako kasvattaja niitä hommattua ku oli kaikennäköstä säätöä, mutta onneksi sai!

^^^^ Suurilla roduilla voi toki olla vähän erilaiset säännöt ja ohjeet, mutta tuntui silti hassulta juuri asfaltilla kävelyn kieltäminen. No, enpähän ole asiaan perehtynyt, mutta luulisi aiheuttavan kaupungissa asuville hankaluuksia, kun ainakin täällä pitäisi kantaa pentua aika pitkään, jotta pääsisi jollekin muulle alustalle.

Täällä menee hermo nyt just. Ostin poitsulle kaupasta naudan rustoluita testiksi, kun niitä juuri leikattiin ja pakattiin hyllyyn. Hyvillä mielin annoin Mökölle yhden pureskeltavaksi ja tämä piru nuoleskeli sitä hetken aikaa ja lähti häntä viipottaen piilottamaan sitä. Tuntuu, että kaikki puruluut, korvat ja oikeat luut, mitä tuolle tulee annettua, menee suorana piilotukseen. Viime yönäkin Mökö herätti minua itkeskellen sängyn vierellä, kun ei löytänyt possunkorvalle hyvää piilopaikkaa. Tuntuu turhalta ostaa mitään luita, kun herra korkeintaan puoli minuuttia nihertää luuta kunnes on kerrassaan pakko löytää sille hyvä piilo.

Äh, korjaan nyt tuon asfaltti sanan :) Siis pitkäkestoista rasitusta kovalla alustalla vältettävä. Minä vain miellän sen asfaltilla kävelyksi

Ja todellakin olen ylivarovainen tämän kanssa. Jos vain jotain, ihan pientäkin mitä voin tehdä edistääkseni pojan kasvua terveellisesti, niin sen teen.

Edesmennyt lansuni tuli meille nuorena koiran alkuna, hieman huonommasta paikasta. Tiedä sitten kuinka paljon elinolot vaikuttivat, mutta jalat oli kierot ja vänkyrät, ja vanhemmiten niiden kanssa sitten tulikin ongelmia.

Että pitäkööt vaikka hulluna

pnkd kirjoitti:

Viime yönäkin Mökö herätti minua itkeskellen sängyn vierellä, kun ei löytänyt possunkorvalle hyvää piilopaikkaa. Tuntuu turhalta ostaa mitään luita, kun herra korkeintaan puoli minuuttia nihertää luuta kunnes on kerrassaan pakko löytää sille hyvä piilo.

Kiitos kun jaoit tämän. Sain aamun parhaat naurut suloinen. Noh ei ehkä sun mielestä, kun sä joudut sen itkuun heräämään ;) Meillä ei piilotella luita, kaikki menee heti parempiin suihin. Mutta eikös ne kaiva niitä piilojaan sitten jossain vaiheessa esiin?..

^ Täälläkin suurikokoinen pentu. Ja en oo kantanut asvaltilla. Ollaan kävelty välillä pitempiäkin matkoja, kun ei täällä kaupungissa oikein aina oo vaihtoehtoja. Ei tota jaksaisi enää parin viikon päästä kantaakaan ;) Portaat kannan jos niitä tulee vastaan. Ja kotio mennään hissillä. Pyritään juoksemaan pehmeällä alustalla, puistossa, ei kovalla tiellä. Mut ton lempipaikka on meidän kerrostalon sisäpiha (aidattu ja lukollinen), jossa isompi nurtsipläntti, siihen se oikein hinkuu ja annan sen siellä vapaana riehua ja juoksennella.

Mutta oonpa nähnyt yhen berniomistajan, joka antaa pennun juosta portaat ja on kuulemma jo 4kk hauvan vienyt agilityyn ...

Kannattaa myös ehkä katsoa niitä lattioita kämpässään. Jos on liukkaat lattiat (parketti, laminaatti) niin sen pentu koittaa hakea tasapainoa asentoonsa liukkaalla alustalla ja sen tassut menee väärään asentoon. Mistä seuraa sitten sitä vänkyräjalkaa... :/ Hyvä jos olisi pehmeet matot, mutta en tiedä miten se käytännössä pennun kanssa toimisi , tai esim. halpis-kylppärimuovimatot, ne on pehmeitä ja eikä tassut liiu ja niitä saa huuhtomalla puhtaaksi ja kuivuu hetkessä.

Mutta parasta tehdä kuitenkin kun ite näkee parhaaksi. Mäkin kannan tän esim. bussiin yms. saa muut ajatella mitä ajattelee Itsehän siitä koirastaan on kuitenkin vastuussa :)