Koirat.com

^Meillä on kans kulmahampaat kulunut lyhemmiksi, niin ahkerasti vissiin tullut luita järsittyä. Oon nyt päivittäin katsonut hampaita ja kokeillut heiluuko siellä lisää hampaita. Nyt on mun tietääkseni, siis mitä olen huomannut, niin neljä hammasta vaihtunut. Yhtään irtonaista hammasta ei ole sisältä löytynyt, joko nielaissut tai sitten ne on ulkona jossain.

Erävoitto penskalle, se siirtyy makuuhuoneeseen nukkumaan. Ei kestä selkä enää sohvaa, eikä pää viiden aikaan heräämistä..

^ Toivottavasti teilläkin alkavat aamut rauhoitttua. Täällä mentiin taas takapakkia ja entiseen tapaan kello 5:55 tuli herätys. Yritin antaa pennun sitten hiljetä omaa aikaansa, mutta vartin vain jaksoin kuunnella. Käytiin sitten ulkona ja torkuttiin tähän asti sohvalla vieretysten.

Tosta pojasta on alkanut lähteä karvaa - jatkuvasti mustat vaatteet täynnä irtonaisia karvoja. En tiedä onko tämä jo pentukarvan vaihtumista vai normaalia karvojen tiputtelua, mutta nyt on tarraharja ostoslistalla.

Toivottavasti joo rauhoittuu. Ja onhan toi nyt periaatteessa ihan käytännöllistäkin ottaa se makkariin, meillä kun on alakerrassa ihan hirveesti viileempi, ni vois nukkua poikakin paremmin ja sit sieltä on ovi aidatulle takapihalle, ni pääsee sinne sit suoraan aamupisulle.. :)

Onkos jollain mulla sellaista ongelmaa, että pentu huutaa ruuan perään?
Meillä pentu ei oo moksiskaan (uteliaana seuraa kyllä vieressä) kun nappulat laitetaan likoamaan. Mutta sit puol tuntia ennen ruokaa alkaa julmettu huuto, kuin olis siihen nälkäänsä kuolemassa.

^Meillä pentu aloitti julmetun kiljumisen, pomppisen ja piippailun, kun kävelin ruokakuppi kädessä "ruokintapaikalle". Se loppui siihen kun pysähdyin joka kerta kun kiljui, jatkoin matkaa hiljentyessä, eli ruuan saanti viivästyi aina kun äänteli. Alkuun seistiin paikoillaan aika kauankin, mutta nopeasti se oppi ettei ruoka tule ääntä pitämällä.

Minäki vihdoin pääsen tänne kirjottelemaan!
Viime yönä tuotiin kotiin itäsiperianlaikan uros pentu.
Ajomatka meni tosi hyvin. Olin varautunu pyyhkeillä ja paperilla että jos oksennus tai muita vahinkoja tulee mutta mitään ei tullu.
Tuo oli ollu ihan pienestä asti ulkona häkissä nii jätettiin se heti täälläki häkkiin yöllä ku tultiin. Kävin aina välillä kurkkiin ikkunasta et onko karannu. Sit oli ollu epäilyttävän hiljasta eikä koiraa näkyny nii oli pakko mennä kattoon onko karannu. Oliki vaan kopissa nukkumassa!
Tosi reipas koira. On syönytki hyvin ja leikkii kovasti!
Ja on niin söpö että tekis koko ajan vaan mieli silitellä sitä. :)

Mä oon vähän sillä kannalla noitten aamuheräämisten kanssa, että jos koira ite ilmasee, että on hätä, ni sillon kannattaa myös viedä se ulos tekemään tarpeensa. Meillä ei käyty ulkona klo 3.30, jolloin vaavi aina alussa heräsi, mutta kuuden aikoihin noustiin ylös, käytiin ulkona, ja jos aamu salli, ni käytiin uudelleen nukkumaan. Koiranpentu on kuitenkin jossain määrin ku pieni lapsi, se ilmottaa äänellä kun on hätä. Jos piippaaminen ja vikinä on turhaa, ni sitten ei tietenkään huomiota, ja hiljasuudesta palkitaan.

Meillä vikinä loppu aika nopeesti vaan sillä, ettei huomioitu, myös ruokailun yhteydessä riekkuminen loppui näin. Ruuan sai palkaksi rauhallisuudesta. Ruoka on ilmeisesti niin motivoiva palkka, että aika helpolla oppi riehumisesta pois. Meillä myös alkava eroahdistus, yöllinen itku ja muu valitus, samoin kun päivällä perään itkeminen saatiin pois heti pennusta asti alotetuilla yksinoloharjoituksilla, ja yksinoloaikana ja öisin keittiöön "eristämisellä". Onhan se ikävää kun yöunet kärsii ja seuraavana päivänä väsyttää töissä/koulussa, mutta se vaihe menee nopeesti ohi, ja palkkiona on koira joka ymmärtää, ettei maailma enää pelaakkaan niin, että huutamalla saa huomiota. Nykysin koiran voi jättää ittekseen koko taloon ilman meluhaittoja tai pelkoa tuhotuista paikoista, sillä neiti osaa ottaa rauhassa ja nukkuu yksin ollessaan.

Nykyään, kuten tänään, saatiin nukkua aamulla kymmeneen, ennen ku neiti heräs ja ilmotti, että nyt ois ulos päästävä. Mutta kyllä se ensimmäiset 5kk herättiin kuudelta tai aijemmin, arkena ja viikonloppusin, huolimatta siiitä missä vaiheessa ite oli ehtinyt nukkumaan. Naapureilta sain kuulla siitä, kuinka usein ravasin pennun kanssa ulkona, mutta mielestäni se on pieni vaiva siitä, että neiti on nyt sisäsiisti. Naapurin samanikäinen kun ei vielä ainakaan jokin aika sitten aivan ollut.. Toki se riippuu aina paljon myös yksilöstä, miten nopsaan sen idean keksii.

Joo meilläkin noi yksinoloharjoittelut on alussa. Miettii vaan, et kauankohan naapurit jaksaa tuota huutoa joka yksinolosta syntyy..
Tosin naapureillakin on koira, jonka oon kuullut yksin ollessaan huutavan, et ei kai ne kauhean helposti voi tulla huomauttamaankaan.
Tänään kävin roskistakin viemässä ja melkonen ulina kuului ulos asti, mutta en huomioinut koko pentua mitenkään lähtiessä tai takas tullessa. Kaippa tuo hoksaa jossain vaiheessa, et se isäntäväki palaa kyllä aina takaisin lopulta..

Meillä on pikemminkin päinvastoin kuin täällä kiljuvien pentujen omistajilla. Nelli hiipii pissapapereilleen kuin kissa ja saatan herätä paperin rapinaaan ja sitten aamupissan suhteen on jo liian myöhäistä. Kakan Nelli tekee vasta kun annan aamuruuan joskus 7-8 aikaan, ja ihan hissukkseen se jaksaa odottaa siihen asti. Korkeintaan leikkii leluillaan yksin tai käy uudelleen nukkumaan. Mä toivoisin edes pientä piipitystä kun on aamupissahätä,niin saisin vietyä sen aina aamulla ajoissa ulos.

Meillä taas ongelma on siinä, että Mökö on hiljaa silloin kun olen kokonaan poissa kotoa (itkee aluksi, mutta takaisin tullessa on hiljaista), mutta nuo aamut ovat uskomattoman tuskastuttavia. Pitänee yrittää jatkaa niin, että mennään huudon alkaessa pihalle ja laitetaan sitten takaisin nukkumaan, vaikka tämänkin tavan suhteen on aika skeptinen olo, sillä keittiössä olo ei vain enää maistu aamusella. Ääh, tuntuu, että mitä ikinä kokeileekin niin mikään ei toimi. Iän myötä varmasti helpottaa, mutta kyllä se hyvin nukkuminen tuntuisi pitkästä aikaa hyvältä.

Voi tätä pennunomistajan elämää.. Taas sai melkeen hävetä silmät päästä ku pikkulenkillä oltiin aamulla. Alkuosa meni kyllä hyvin, mutta sitten loppumatkasta alkoikin ongelmat. Meillä ohittaminen sujuu välillä tosi hyvin, paitsi jos vastaan tulee koira. Vaikka ite oonki eessä ja peitän näkyvyyden ja koitan pitää huomion itessäni, niin Minttu seknku rempoo vaan, että tuolla ois kiva kaveri. Alkuksi meni ihan hyvin, kun toinen koira tuli vastaan. Sitten melkein kohdalla alkoi riehuminen ja haukkuminen. Toinen koira vähä murahti Mintulle ja he kääntyivätkin pois päin meistä toiselle polulle. Ei muutaku Minttua siirtämään kauemmas, että matka jatkuisi kun ollaan ensin rauhoituttu. Siihen menikin aikaa..
Sitten pitikin alkaa haukkumaan nuorelle naiselle joka odotti bussipysäkillä linja-autoa (Minttu ei yleensä haulku ihmisille). Tätä tapahtuu aina kun ollaan ohitettu ensin koira, niin sitten pitää haukkua ihmisillekkin. Ei muutaku vaihettiin suuntaa. No, nainen pääsi bussiin ja me jatkettiin matkaa kohti kotia. Minttu alkoi olemaan väsynyt jo ja tympäisikin kun ei ollut päässyt tervehtimään. Alkoi "ihana" riekkuminen lahkeissa ja hihnan pureminen. Koitin olla huomioimatta, vaan kissan viikset sillä ollu mitään vaikutusta. Tuumasin vaan rauhallisesti Mintulle, että "jää nää vaan tähän riehumaan, mää lähen kotiin" ja päästin hihnasta irti ja lähtiin kävelemään. Minttu jäi eka hölmönä tuijottamaan, että mitä ihmettä toi emäntä oikeen tekee, vaan sitten se tepasteli kiltisti perään.

Oo ElsaP ens kerralla kamera mukaan kun on kissa ja koira kimppalenkillä!
Ja ousa(vai olitkohan se sinä joka tästä kirjotti...) mulla oli sama juttu Oonan kanssa kun mentiin ekan kerran sinne pentukurssille. Pelkäsin ettei toi kuuntele yhtään mitään kun muut koirat on niin paljon kivampia, mutta aika hyvin meillä eka tunti meni! Välillä tuli vähän takapakkia, mutta olin kyllä ihan fiiliksissä sen tunnin jälkeen kun meni sen verta hyvin, etten osannu edes kuvitella. se vaan harmittaa kun yritän pitää Oonan koko tunnin pois muiden koirien luota, ettei sais mennä haistelemaan, niin sitten muut tulee iholle välillä kiinni kun yritän parhaimpani mukaan saada ton huomioo itteeni kiinnitettyä. Murrr. Tunnin jälkeen sais mun puolesta riehua vaikka kuinka paljon muiden kanssa.
Huoh musta alkaa tuntua että täällä on vähän uhmailua ilmassa. Enää ei voi päästää tossa Näsijärven rannassa neitiä vapaaks kun ei se käskystä takasin aina tule. Ja sitten aina löydetään jotain ihanaa syötävää mitä porukalta on piknikeiltä jääny ja napataan se suuhun ja kauheeta vauhtia pakoon lällätellen. Menee hermo. Muualla pysyy aika hyvin kontrollissa vapaana, mutta tossa rannassa ei enää ei sitten millään. Mutta juu, saa sitten olla remmissä kun ei tottele. Sitten aina mietitään kamalan kauan ennenkun sen pyllyn voi maahan laittaa. Mulla tapana että kun mennään ovesta ulos/sisälle niin pitää istua ja sitten saa vasta tulla kun sanon "vapaa". Muutaman kerran kun ollaan sisälle oltu tulossa niin on koira jääny rappusille oven taakse. Olkoot siellä jos se takapuolen maahan laittaminen on niin helkutin vaikeaa. Hetken päästä oon sitten menny kokeileen uudestaan, että joko nyt mammaa uskottais.
Kauhun sekaisin tuntein odottelen sitä kunnolla puhkeavaa murkku-ikää !

muoks. Ai niin jo tuohon lenkkeily-juttuun oli pakko päästä vielä vastaamaan. me mentiin aika normaaliin tapaan noiden helteiden aikana, tietty omaa järkeä käyttäen ja reitit suunnitellen niin että mahdollisimman paljon varjoa. Mulla on vielä vesipullo mukana ja lenkin jälkeen käydään vilvottelemassa järvessä, niin on ees jotenkin helpompi olla. itekin kyllä tota lämpöhalvausta pelkään ja se kummittelee aina mielessä mutta eiköhän sen sitten koirasta huomaa jos sillä alkaa tosi tukalat oltavat olla.

Nevermind: Kiitos tuosta viestistä! Et oikeesti osaa arvatakkaan kuinka helpottavaa on kuulla, että muillaki on ollu samanlaisia "pelkoja". Toivottavasti Minttuki sitte malttaa jotenki ees kuunnella mua. Yleensä meillä menee sen jälkee ihan höpöksi, kun ollaan ohitettu toinen koira. Räminäpurkkia kokeilemaan.
Minttu on taas alkanu riehumaan ihan älyttömästi.. Meillä meni tosi hyvin helatorstaista sunnuntaihin (ja maanantai aamuunki). Vaan tänään mää koin ahaa-elämyksen mistä toi riehuminen nyt voi johtua. Raksamiehet palas takas töihin ja ne kuleskelee ees taas täällä ja pitävät välillä tosi pahaa ääntä työkaluineen. Epäilen vahvasti, että se on nyt tämä änkyröinnin syy. Sekä varmasti nämä lämpimät ilmat aiheuttaa oman osansa soppaan. Sisällä ei niinkään oo ongelmia, mutta ulkona on sitte välillä ihan liikaakin.

Meille ilmeistyi viikonloppuna sijoitukseen puuteri kiinanharjakoiranpentu Maisa. Ihan ylisuloinen tapaus. Hieman ujohko aluksi, mutta tottuessaan tuosta kuoriutuu varsinainen rasavilli. Ääntäkin löytyy siinä vaiheessa mukavasti. Tyttö kun leikkiessään innostuu välillä komentamaan sekä meitä että vanhempia koiria...

Nuo vanhemmat harjakoirat vielä hieman karsastavat Maisaa, mutta edistystäkin on jo tapahtunut paljon. Tänään vanhin koira jopa yritti leikkiä Maisan kanssa pihalla! Harmi vaan, että Siiri on leikkiessään vähän päällekäyvä, joten eihän siitä leikistä mitään tullut, kun pentu juoksee äkkiä ihmisten jalkoihin turvaan. Noo, mutta ehkä tää tästä :)

Varasin Mökölle ajan ensimmäisiin rokotuksiin, vähän jännittää, että onnistuinko valitsemaan hyvän eläinlääkärin. Ei tämä ollut edullisin paikka, mutta ei toisaalta kalleinkaan, jotkut paikat tuntuivat pyytävän ihan älyttömiä summia rokotuksista. Meidän pitäisi päästä paikalle kyydillä, joten ei tarvitse huolehtia busseilla kulkemisestakaan mahdollisesti pahoinvoivan pennun kanssa.

Ja ne ohitukset, joista tuntuu kanssa riittävän aina valitettavaa - hypätkää suosiolla ohitse jos alkaa jo tulla korvista ulos. Se on jo ärsyttävää, että tavalliset ihmiset eivät ymmärrä, että me emme tervehdi, mutta että koiranomistajat eivät ymmärrä, että pennun kanssa pitää harjoitella ohituksia. Mikä siinä on, että ei kyetä kulkemaan sen oman aikuisen koiran kanssa nätisti ohi vaan pitää seisahtua paikalleen. Siinä kun itse kurvaa pennun kanssa penkkaan ja estää omalla vartalolla Mökön yritykset lähteä moikkaamaan toisia samalla kun tunkee namiakin suuhun, ei tee mieli alkaa jutella mukavia omistajien kanssa! *hakkaa päätään seinään* Tänään piti kahdelle (ainoat, joihin törmättiin) koirakolle äyskäistä, että voisitteko mennä ohi ja vain toinen sai jalkoihinsa liikettä ja toinen höpöttelee koiralleen "älä murise vauvalle".

"hei, jos työ sattuisitte muistamaan, niin onko teillä ollut etujalat pentuna vähän ranskalaistyyliset, eli ulospäin kääntyneet? miuta on mietittyttänyt toi, osa sanoo että ihan normaalia, suoristuu kun rintakehä levenee, mutta osa sitten sanoo, että pitäisi ruokintaa ja liikuntaa muuttaa. elvillä ikää nyt siis 12vkoa, ulkoilut suoritetaan vapaana metässä, hihnassa kävellään vaan pakolliset matkat. mutta sitten vapaana kyllä juoksee, puolikin tuntia kuluu ihan ilman mitään ongelmia. ruokinta taas on kasvattajan ohjeiden mukaisesti, ja sopii koiralle muuten todella hyvin. oisko teillä vinkkejä?"

tässä siis tärkein miun asia, mihin kaipaan teidän kokemuksia. onko teillä muilla ollut tälläisiä tassuja pentuiässä? miuta huolestuttaa vähän, ja kasvattaja katto tilannetta kuhan nähdään.

mutta mie siis kanssa uusi palstalla, kelpie Elvi löytyy kotoa (; muuten kaikki menee oikein hyvin, pentuaika on välillä rankkaa, mutta antoisaa. palailen myöhemmin paremmalla ajalla lukemaan teidän muiden tarinoita, samoilta vaikuttivat kuin meillä, mitä pikaiseen vilkaisin :D

pnkd: murise niille niin ei varmana tule sun lähelle (eikä samalla pennunkaan)

^ Pitänee yrittää. Pelkään kyllä jo tosissani, että jonain päivänä joku viaton papparainen saa kaiken kasaantuneen vihani niskaansa.

^ Täällä on ihan sama homma. Menee hermot, ku jokaisen on pakko tulla moikkaamaan, vaikka selkeesti näkevät, että yritän pitää pentua aloillaan, enkä nimenomaan päästää toisen koiran luokse. Jotkut älyää vaihtaa toiselle puolelle katua, kun näkee, että on tulossa pentu vastaan, mutta ne toiset on just se toinen ääripää, että pakko tunkea kattomaan, vaikka väkisin. Alkaa loppua huumorintaju kyllä tän asian suhteen, samoin ku muut aikuisten ihmisten pentuihastelut alkaa olla nyt aika nähty..