Koirat.com

Meilläkin riitti ihastelijoita Rhon pikkupentuaikana, mutta heti kun se alkoi muistuttamaan saksanpaimenkoiraa, niin katosi silittelijätkin
Mistä oon siis todella tyytyväinen, koska se oli todella rasittavaa yrittää ulkoiluttaa pentua, joka muutenkin olisi mennyt kaikkien vieraden luo ihan fiilareissa, kun kaikki yritti tulla lääppimään.

Otin sitten vakiolauseeksi, että "ei saa koskea, tätä koulutetaan työkoiraksi", ja kaikki perääntyi ymmärtäväisesti. Ei tarvinnut pahoittaa kun ehkä parin ihmisen mieli kun joutui näille yksilöille avautumaan vähän voimakkaammin kun eivät vaan tajunneet. Koirallisia yleensä nämä sitkeät tapaukset..joillekin kun ei riitä rautalanka eikä edes rautakanki, vaan pitää ratakiskosta vääntää

Me käytiin viikonloppuna ekaa kertaa uimassa, ja Rho oli ihan onnissaan. Taisi viileä vesi tehdä olon mukavaksi helteellä.

^ Mä täällä odottelen, että Mökö muuttuisi rotunsa mukaiseksi rumilukseksi, niin ehkä ne ihastelijat vähenisi. *tähän se naurava hymiö*

Tuntuu, että Mökö on vähän ymmärtänyt väärin aktivaatiolelujen merkityksen. Se, että jätän esimerkiksi vessapaperirulliin nameja, on sitä luvallista tehtävää Mökön ollessa yksin. Sen sijaan poika viihdyttää itseään murtautumalla ulos ensin keittiöstä ja sen jälkeen vielä olohuoneen toista puolta suojaavasta "portista". Kotiin tullessa löytyi tyhjä keittiö ja Mökö nukkumassa tyytyväisenä vaatekasassani portin väärällä puolella. No, eipähän ainakaan käy aika pitkäksi taaskaan. Kiitän onneani siitä, että Mökö pissasi tästä huolimatta keittiöön paperille eikä ollut kiinnostunut johdoista, joita siltä kielletyltä puolelta löytyy hirveä kasa.

Jaa että Mököstä tulee rumilus? :D Jotenkin vaikea uskoa..

tänään kotiutui Robin tänne meille :)
ihan hulluna jännitti, autossa meni tosi hyvin, matkusti boksissa tosi sievästi eikä yhtään itkenyt.
mentiin sitten heti ulos pissalle, ei lähtenyt kävelemään ollenkaan hihnassa! istua napotti eikä liikkunut senttiäkään. kannoin sitten käymään "mummolassa" kylässä, ja poitsu väsyi kaikesta näkemästään, nyt nukkuu autuaana tuossa lattialla. pitää lähteä viemään kohta vielä yötä vasten ulos, vähän kyllä pelottaa (ihan hirveästi pelottaa, siis) tuo yöksi olohuone-keittiöön - jättäminen, en aio ottaa makuuhuoneeseen ollenkaan, ennen kun osaa olla yksin, mutta jotenkin alkoi pelottamaan ettei koskaan opi nukkumaan yksinään! olen kamala stressaamaan asioista etukäteen, enkä tiedä yhtään että mitä teen jos vauveli alkaa yöllä itkemään, toisaalta pitäisi olla vahvana vaan ja toivoa että lopettaa kun ei saa tahtoaan läpi, mutta sitten ei välttämättä ole sydäntä pitää tuolla oven ulkopuolella. :/

Siis heti ekaksi yöksi jää yksin? :o
Mä en olis pystynyt jättämään, mut mä nyt oonkin tällänen pehmo. :)
Lopulta otettiin makkariin, kun ei viikossa osoittanut viel mitään merkkejä, et olisi yksin voinut jättää keittiöön..
muoks. nukuin siis viikon sohvalla ja pentu oli vieressä aitauksessa, jota hivutettiin lähemmäs keittiötä yö yöltä. Mut mulla ei enää nupi kestänyt ennen viittä, viiden aikaan tai hiukan jälkeen heräämisiä.

Sonik: No eihän siitä tulekaan, komistuu vain kasvaessaan.

Meiltä löytyi tänään sitten ensimmäiset punkit - en tajunnutkaan, että ne ovat niin pieniä ja, noh, hämähäkkimäisiä... Ne eivät olleet vielä kiinnittyneet vaan kävelivät koiran turkilla etsien sitä oikeaa kohtaa (niitä oli siis kaksi). Pakko myöntää, että olen vieläkin ihan paniikissa ja Mökökin hätääntyi, kun omistaja meni ihan hulluksi. Nyt lähtee meillä kyllä ostoon jotain torjunta-ainetta - en halua enää ikinä nähdä sellaista otusta. Tiedän, että se ei ole realistinen ajatus, mutta ei ole tämä pelkokaan järkevää. Nyt tuntuu, että joka paikkaa kutittaa ja että sohvallekaan ei voi istua, kun pentu ehti siinä olla ennen ensimmäisen löytämistä.

^Joo mulla oli jokseenkin sama tunne sen ensimmäisen punkin kanssa. Koko päivän tuntu että nyt jossain iholla tai päänahassa ryömii joku ötiäinen. Hyhhhh. Inhottavia otuksia. Meillon nyt tommosta ötököidenkarkotusliuosta, joka pitää neljän viikon välein laittaa. Kallis oli, ens kesänä ostan varmaan punkkipannan...
Mutta joo! Tohon lenkillä iholle tunkeviin koirakkoihin. Mua oikein ärsyttää kun oon liian kiltti ihminen, enkä kehtaa sanoo rumasti toiselle, varsinkaan millekään hellyyttävälle mummolle vaikka kuinka ärsyttävästi sekin käyttäytyis. Tässä noin viikko takaperin oltiin Oonan kanssa lenkillä, oltiin nousemassa rannasta ylös katutasolle. Semmoset erittäin kapeat portaat oli edessä, josta piti mennä, mutta onneks just huomasin, että sieltä joku mummo turrensa kanssa tulossa ja ehdin väistään reilusti kulman taakse ja ottaan kontaktia tohon Oonaan. Niin tämä mummelipa päästää sen koiransa flexissä ihan törkeen pitkälle ja alkaa leperrellä että "voi mikä söpö pentu... ja blablabla" mihin mä äkkiä että "me mennään ohi, me ei moikkailla remmissä" niin SILTI tuo typerä mummo ei usko mitä sanon vaan edelleen päästää sen piskinsä flexissä noin kahden metrin päähän haistelemaan ja kyselee vaan sukupuolta. Ite menin koko ajan vaan taaemmas ettei koira pääse lähelle ja mummo ihmettelee, että miks oon niin kaukana. "Kun tää tykkää tosi paljon kaikista koirista, ei tää oo vihanen." Mikä siinä on vaikeeta tajuta, kun heti alkuun sanoin, että me ei moikata! Sitten kun tätä kiusallista tilannetta vielä kesti melko kauan kun en päässy toista kautta pois. Ärrr. Meinas kyllä mennä koko lenkki pilalle kun ärsytti ja suututti. Takasinpäin tullessa toi kaksikko oli koirapuistossa minkä ohi mun piti kävellä jos kotiinpäin halusin mennä, vaivihkaa yritin nopeesti hiippailla rannan kautta pois...
Mutta ah, eilen oli kyllä ihan loistopäivä. Kamala stoori taas tulossa tästä. Aamulenkki oli ihan täydellinen, käveltiin tohon koirapuistoon ja tehtiin 3 koiran ohitusta ja kaikki meni oikeestaan tosi hyvin. Puistossa oli mukavaa jonka jälkeen käytiin järvessä vilvottelemassa ja nyt Oona uskalsi mennä jo aika syvälle! Ja ihan kirmaili siellä vedessä eikä vaan varovaisesti kahlannu rantahiekoilla. Ja päivän pentukurssi ja bussimatkat sinne ja takas meni myös aika mainiosti, mutta se mikä sai mulle parhaan mielen niin eilinen yksinolo. Päästiin pentukurssilta kotiin ja lähdin melkein samantien kavereiden kanssa tohon rannalle tunniks, jätin Oonalle luun ja vähän muuta puuhaa makkariin. Ja kun tulin kotiin niin tyttöhän oli ollu nukkumassa! ensimmäinen kerta kun tuo on uskaltanu nukkua yksin kotona! Ja pötkötti vielä siinäkin vaiheessa kun tulin huoneen suulle kurkkimaan. Jes!
Mutta nyt on pakko lopettaa tää tarinointi. kiitos ja anteeksi.

Hei, kaipaisin neuvoa - olen mahdollisesti muuttamassa ropsun kanssa kotiini, jossa asuu siis sharpei herra eetu, ikää kuusi vuotta.
Eetu on tosi utelias toisten koirien suhteen, mutta ollaan vähän arkoja tutustuttamaan näitä toisiinsa, kun Eetu on kuitenkin niin paljon isompi. Joskus on ottanut yhteen muiden urosten kanssa, mutta aina sen toisen pitää alottaa se rähinä, Eetu aina vaan lähinnä vikisee muiden perään, kun haluaisi niin kovasti mennä tervehtimään.

Eli siis, mikä olisi turvallinen maaperä näiden tutustuttamiseen, ja miten tilanteessa tulisi käyttäytyä?

Ropsun kanssa on mennyt tämä päivä hyvin!
Eilen sitten käytin vielä yöllä yhden aikaan iltapisulla ennen kun menin nukkumaan, ja menin itse makkariin ja jätin olkkarin sälekaihtimet päälle. Yhdesti taisi koira inahtaa, mutta asettui nopeasti nukkumaan - ja herätti ininään 7.15 aamulla. Ei ollut itsellä mikään mielettömän hyvin nukuttu yö, kun kuulostelin välillä että iniseekö, ei kyllä ollenkaan, tai sitten mulla on maailman huonoin kuulo! :) Aamupäivästä tuli äiti kylään, ja päästi minut vapaalle reilun tunnin ajaksi, ja lähti viemään poitsua ulos, oli kuulemma nukahtanut varjoon, joten olivat viileässä varjossa viettäneet aikaa, ei ole poitsu pissannut sisälle kertaakaan aamupäivän jälkeen, kun ollaan juostu aina juomisen ja heräämisen jälkeen ulos. Hyvä päivä ollut siis :)

Kävin viemässä roskia pois tänään, ja kun lähdin, kuulin vikinää hetken, mutta kun tulin takaisin, kuulostelin ovella, ei mitään. Pelkää kyllä vähän tuota oven ääntä, kun tullaan sisälle, juoksee karkuun ennen kun tajuaa että kuka sieltä tulee :)

Lauantaina olisikin töihin meno mulla, jännittää! Pikkusisko tulee käymään sitten, samoin äiti, että ei tarvitse koko päivää olla haukun yksin.
Mutta joo, jos siis tuohon Eetun ja Robinin kohtaamisasiaan saisin jotain vinkkejä teiltä, arvostaisin todella paljon!

Tapaamispaikan olis parempi olla sellainen, jota kumpikaan ei "tunne omakseen". Ettei tule mitään tarvetta puolustella reviiriään. Koirien tulisi päästä tutustumaan siis mielummin ulkona.
Koirien tutustuttaminen toisiinsa voisi olla hyvä tehdä niin, että koirat ovat vapaana, jolloin koirat pääsevät oikeaoppisesti tutustumaan toisiinsa. Mutta jos on pelko siitä, että tulisi rähinointiä yms. on tottakai parempi pitää koirat ensin remmissä.
Tämä oli vain minun mielipiteeni, jos jollakulla on jotain lisättävää, kertokaahan ihmeessä :)

Tulipa mieleen, että jos haluaisi vielä varovaisemmin lähestyä tilannetta, on myös nämä hajuun siedättämiset niin, että esim. vaihdellaan koirien kesken riepuja yms., jolloin koirien pitäisi hieman tottua toistensa tuoksuun. Tällöin ensikohtaaminenkin voisi mahdollisesti mennä paremmin sillä vastassa ei olekaan täysin vieras koira, koska haju on tuttu.
Ei nyt välttämättä kaikista tehokkain totutus keino tuo, mutta eipä siitä mitään häviä jos kokeilee.

Ihmettelin tässä, että mitä Mökön pidätyskyvylle on yhtäkkia tapahtunut, kun kakkoja ei vain kuulunut ulkona eikä sisälläkään näkynyt mitään. No fiksu poikahan oli hakeutunut luonnon helmaan ja tehnyt kakat parvekkeelle tuolien taakse - voi tätä ylpeyden tunnetta..

Meillä on kohta lähtö kohti eläinlääkäriä, kun vuorossa on poitsun ensimmäiset rokotukset. Hirveän nopeasti tämä ensimmäinen kuukausi meni, mutta en kyllä pane yhtään pahakseni jos poitsu tästä vähän kypsyisi. Pelottaa vähän jo etukäteen, että miten siellä lääkärillä menee. Mökö luultavasti vuoroin pussaa ja puree lääkäriä (ja minua) hengiltä.

Eipä oo paljo ehtiny tänne kirjotella... Oon ollu niin paljo ulkona pennun kans ettei oo koneelle ehtiny.
Meillähän tuo otus on ihan häkissä yötäpäivää. Tai siis sillon ku on yksin ulkona. Hyvin on kotiutunu. Ruoka maistuu eikä ulise häkissä ollenkaan. Jos jotain mielenkiintosta näkyy nii sille pitää tietysti haukkua.
Irti ollessa pysyy hyvin omalla pihalla ja seurailee kovasti mun liikkeitä etten vaan mee hukkaan. :)
Narussaki kävelee paremmin ku odotin ku sillä ei ollu ollu edes pantaa ikinä kaulassa ennen ku haettiin se.
On se vaan niiiiiin ihana!!!

^^Voi vitsit, Mökö oli löytäny hyvän apajan. Tais olla melkonen käry.
Meidän viikonloppu meni aivan nappiin. Perjantaina oltiin koko porukka (avo, minä ja koiruus) kavereiden kanssa Kalevassa Liisanpuistossa istuskelemassa. Kuuma oli mutta mulla oli Oonalle 2 litraa vettä mukana ja itselle tietysti muutama olunen, niin kyllä pärjättiin. Varjoon tota tyttöä koko ajan tungin ettei tule liian tukalaa sille ja näytti kyllä ihan viihtyvän. Kova kiire oli tarkkailla ohimeneviä koiria, mutta kertaakaan ei yrittäny lähteä minnekää! Vaikka periaatteessa vapaana oli siinä meidän vieressä, remmissä oli mutta kukaan ei pitäny siitä kiinni. Siinä sitten ilta hurahti, kavereilla oli soittovempeleitä, akustinen kitara ja semmonen rumpu "laatikko" ja huuliharppu, mukana. Erittäin letkeää. Ja olin kyllä niin superylpee tosta koirasta kun osas käyttäytyä. Ja lauantai meni ihan putkeen myös kun oltiin järven rannalla isolla porukalla. Oona sai leikkiä toisen koiran kanssa hetken aikaa. Ja minä sain olla taas rinta rottingilla kun tuo oli niin tottelevainen.

muoks. Ai niin pnkd, piti kysyä että kuinkas teidän rokotukset meni? Antoiko Mökö hammas- vai kuolanäytteen lekurille?

^ Voi, kun mekin voitaisiin mennä Mökön kanssa noin istuskelemaan iltaa. Poitsu vaan innostuu vielä sen verran muista ihmisistä, että ilta voisi mennä lähinnä puremiseksi ja huomion hakemiseksi. No, ehkä muutaman kuukauden päästä..?

Mutta rokotukset menivät oikein hyvin, kiitos kysymästä. Mökö antoi itsestään aika hyvän kuvan vaikka vähän piti yrittää ell käsiä nakerrella, kun tehtiin tutkimusta. Muutenkin jokainen ihminen piti tervehtiä hirveällä innolla ja itku oli kova jos ilkeä diktaattori törkimys (kulkee myös nimellä omistaja) ei päästänyt poitsua muiden luokse. Piikkiä ei sentään noteerannut, kun keskittyi mussuttamaan nappuloita kädestäni. Saatiin rokotusten jälkeen mukaan pieni pussi Hill'ssin nappulaa ja purkkiruokaa, mutta saa nähdä tuleeko noita syötettyä.

Mökö on alkanut pidättää koko yön sen jälkeen, kun on saanut kulkea vapaasti asunnossa. (Kyllä, mekin luovutimme. Kuukausi huonoja unia oli tarpeeksi ja nyt torkutaan Mökön kanssa tyytyväisenä parhaimmillaan kymmeneen asti.) Muutenkin olen huomannut, että se hätä ei enää tule juuri sille paikalle missä sattuu sillä hetkellä seisomaan vaan kakkapaikkaakin ehditään hakea ihan rauhassa ja kovalla keskittymisellä - kunnes ihminen, auto, lintu, toinen koira tai mikään liikkuva keskeyttää etsimisen ja sitten pitää aloittaa taas alusta.

Meille kotiutui eilen suomenlapinkoira Suri :) Haettiin eilen iltapäivällä, eikä oikeastaan koko päivänä omasta kopastaan uskaltanut minnekkään lähteä. Vettä piti tulla tarjoamaan petiin, kun ei uskaltanut kävellä pediltä kauemmas. Syömään ei suostunut ollenkaan. Olin varautunut nukkumaan sohvalla, pennun pedin vieressä. Mutta kun yhdentoista illalla ei ollut vielä vinkumisesta tietoakaan, päätin mennä makkariin nukkumaan. Yöllä kahden aikaan sitten heräsin vinkumiseen ja siirryin sohvalle. Silittäminen auttoi ja pentukin sai välillä nukuttua.
Tänään ollaan vähän uskaltauduttu liikkuakkin. Olohuone ja eteinen ovat tuttuja mutta keittiö ja kylpyhuone vielä pelottavat. Tänään pentu vapautui vähän leikkimäänkin, mutta syömään se ei ole vielä suostunut :( Mutta eiköhän tämä tästä, päivä kerrallaan.

^Onnee uudesta pennusta!

^^ No hyvä että suju mukavasti lekurissa. Oonakaan ei ekalla kertaa huomannu sitä piikkiä ollenkaan kun mulla oli herkkuja mukana sille, kätevää. Ja eiköhän se Mökö opi rauhassa olemaan, pääsette tekin sitte istuskeleen pihalle! Tänään oltiin taas koirapuistossa missä Oona sai leikkiä tutun dobermannin "pennun" kanssa. Tuolla tuli myös käymään yks nainen afgaaninvinttikoiriensa kanssa, ylvään näköisiä otuksia. En oo aiemmin muualla semmosiin törmänny, paitsi näyttelyissä. Mutta kun omistaja siinä jutteli just sitä turkinhoitoo niin huh! Mä en kyllä millään jaksais. on niin helkkarin kätevää että jos Oona on yltäpäältä kuraliejussa niin pikanen suihkuttelu riittää ja valmis!
Oon nyt yrittäny opettaa tolle sivulletuloa mutta se ei luonnistu ei sitten millään. Kyllähän tuo namin perässä tulee, ja teen niinkun pentukurssin ohjaaja neuvo mutta huoh. Toistoja toistoja. Miljoonia. Jotenkin mulla aina vaan jää nuo läksyt tekemättä mitä pitäs kotona harjotella tunnin jälkeen... nytkin oon saanu tosi hyvät neuvot sivulletuloon, seisomiseen, luopumiseen ja paikallaoloon. Mitä me noista osataan ja ollaan harjoteltu? Paikallaolo. Tosin ton luopumisen oon periaatteessa opettanu jo, kun siihen vihjesanakin on ja tehoaa aika hyvin. Mutta tässä tapauksessa jutun juoni oli se, ettei koira sais syödä mitä sattuu vaan herkut sun muut ruuat tulis vain ja ainoastaan omistajan kädestä.
Harjottelemaan -->

^^ Onnea uudesta pennusta! Uskalletaanko teillä jo liikkua rohkeammin? Tuntuupa hassulta, että jotkut pennut tosiaan ovat arkoja, kun Mökö taas söi hyvällä halulla heti kotiin päästyä ja kiersi ympäri taloa häntä viuhuen samalla kaikkea nuuskutellen - tosin kyllä tästäkin paljastui muutamassa päivässä uusia puolia, kun vieraskoreus kuihtui pois. Mutta eiköhän teilläkin piakkoin ole valloilleen päässyt pikkuriiviö.

^ Meilläkin on jäänyt uusien asioiden harjoittelu hävettävän vähälle nyt viime päivinä, kun kiirettä riittää vähän turhankin paljon. Onneksi kuitenkin lenkeillä on aikaa harjoitella niitä ehkä tärkeimpiä taitoja, joten ei täälläkään olla ihan pellossa. Olen huomannut suurta edistystä Mökön hihnassa kulkemisessa, sillä nyt se jatkuva jalkojen välissä ravailu on alkanut vähentyä ja Mökö tarjoaa jo automaattisesti istumista, kun näkee ihmisen, jota haluaisi tervehtiä.

Olisi kivaa kuulla miten Sonikilla on sujunut pennun kanssa, kun ei ole teistä vähään aikaan kuulunut.

Joo on niin pitävinään kiirettä.. :D

Ihan hyvin meillä, sisäsiisteys ja yksinoloharjoittelut aika vaiheessa, mutta varsinkin sisäsiisteyden kans en silleen oo kamalaa kiirettä aatellutkaan pitää, onhan tässä kesä aikaa. :)
Muuten aletaan olla jo aika mallikkaasti, puremiset ja haukkumiset aika hanskassa jo, tai siis sen mitä ne nyt 10 viikkoisen kans voi olla.
Kynsienleikkuu ja tassukarvojen siistiminen muistuttaa pientä sotaa, mutta periks ei anneta. Tänään säästyin noissa hommissa verenvuodatukselta, mut eilen oli komeet hampaanjäljet kädessä.

Huomenna aloitetaan matokuuri, saas nähä onko pskaa sen jälkeen kaikkialla. Tällä kun on kuulemma merkistä riippumatta iskenyt ripaskan päälle.
Rokotukset on varattu 2vkon päähän. Jänskättää..
No, nakki tuntuis olevan sellanen ultimate herkku, kokeilin tossa eilen, et mitä poika tykkää ja senhän olis saanu nakilla vaikka meneen pepa edellä puuhun.. Sitä siis ell mukaan.

Niin ja ihan vinkkinä, jos koira on kova käymään päälle, kun kaivaa sen lelua esim. sohvan alta, niin sitä ei varmaan kannata tehdä ainakaan heti sen jälkeen ku toinen on käyny paperilla pissillä.
Nimim. pissaiset masukarvat poskella ei oo kivat.

Minkäs ikäisenä muilla on urospennut alkanut nylkyttää?

Meillä näyttäis toi 10 viikkoinen yrittävän lempiä jo vilttiään. Tekee siitä riehumalla sellasen mytyn ja yrittää täydet. :D

Aika huvittavan näköistä vielä, mut mitä sille pitäis tehdä? Vai pitääkö tehdä mitään. Ihmisten nylkyttely pitää sit kyllä estää, mutta entä pehmolelut ja just viltit?

Joo, nyt ollaan reipastuttu täällä huomattavasti :) Kylpyhuoneeseen ja parvekkeelle vielä jänskätään mennä mutta muuten ei enää arkaile kyllä yhtään. Eilen sateen loputtua käytiin ulkona ja vauhtia kyllä riitti! Jaloista ei kuitenkaan kamalan kauas lähtenyt.
Kokemusta pennuista ennestään on oikeastaan ainoastaan kaverin skotlanninterrieristä joka oli aivan eri luokkaa :D Ei pelännyt mitään eikä ketään, joten eipä se ulkonakaan oikeen jaloissa tahtonut pysyä. Lisäksi rakasti ns. taisteluleikkejä; takaa-ajoa ja vetokilpailuja. Niin kuin terrierin luonteelle varmaan ominaista onkin :D Suri taas on aivan eri luokkaa :)
Ruoka kyllä ei oikeen vieläkään tahdo maistua :/ Koko eilinen yö meni ilman vinkumisia, mutta viideltä aamulla kun mies lähti töihin niin rupesi kauhea ulina. Äsken kävin kaupassa käymässä ja ihan rauhallisena oli kun tulin takaisin, en sitten tiedä onko jotain meteliä pitänyt.. Tänään olisi tarkoitus tehdä vähän yksinoloharjoitteluita, pantaan totuttamista ja luoksetuloa :) Ja tuota sisäsiisteyttäkin pitäisi vähän opetella, ei ole vielä kertaakaan ulos päästellyt :D

^^ Kiva kuulla, että teillä on mennyt hyvin. Meilläkin on tämä pureminen vielä toisinaan (lue: hepuleiden aikaan) ongelma, mutta olen pitkälti sillä linjalla, että tuo kuluu ajan kanssa pois ja tällä hetkellä keinoina käytetään purutikkujen suuhun tunkemista, tilanteesta poistumista ja pennun eristämistä. Meillä ei ikinä ole kiljumiset toimineet, kun Mökön mielestä liikkuva ja vieläpä vinkuva lelu on parasta mitä se on ikinä kohdannut.

Mökölläkin nylkyttely alkoi varmaan myös n. 10-viikkoisena, kun herra otti vähän mallia itseään vanhemmilta pentujen tapaamisessa. Se on kyllä vieläkin lähinnä refleksi, jota Mökö ei hallitse juuri ollenkaan ja se saattaa jäädä päälle vaikka kohde olisi jo hävinnyt. Itse olen ottanut nyt myös nylkytettävät lelut pois, kun minulle vinkattiin, että siitä tulee helposti pakkomielle, mutta muiden koirien nylkyttämiseen en ole (ainakaan vielä) puuttunut, kun pentu kuitenkin vasta harjoittelee näitäkin asioita. Jos leikkiminen menisi pelkäksi nylkyttämiseksi niin sitten saattaisin jo kokea tarpeelliseksi asiaan puuttumisen. Ihmisiä tämä ei ole vielä nylkyttänyt ja sitä päivää odotetaan kauhulla - tarkoitus on tehdä kerralla selväksi, että ihmisten nylkyttäminen on erittäin huono ajatus. Ongelma on vielä vaan se, että miten minä sen selväksi teen?

^ Hyvä, että teillä on jo reipastuttu! Meillä Mökön kanssa sisäsiisteys on vieläkin ihan kesken, sillä vaikka ulos tehdään lähes aina tarpeet niin jotenkin sisälle on kiva päästää pikkuinen lirahdus pissaa - tai omistajan iloksi juosta suoraan sisälle päästyä kylpyhuoneeseen, jonka ovi oli vahingossa auki, ja lirauttaa pikkiriikkiset pissat likapyykkien päälle. On tällä kyllä jo pidättäminen parantunut eikä ulkona tarvitse juosta enää tunnin välein ja päivästä (ja omasta ajoituksesta) riippuen saattavat jopa kaikki tarpeet tulla jo ulos.