Koirat.com

Kertokaapa, mikä pennuissanne on korvaamattoman ihanaa ja mihin olette todella tyytyväisiä?
Toisaalta, mikä on se asia, joka saa silmänne kipinöimään ja verenpaineenne nousemaan?

Meillä ihastuttavaa on esimerkiksi taito rauhoittua sisällä. Osaa ladata akkujaan sisällä ja on sitten täynnä toimintaa ulkona. Ulkonakin saa rauhoitettua, mikä on arvokas taito. Rauhoittumista ollaan myös harjoiteltu melkein päivittäin.
Toinen asia on nopea palautuminen uusissa tilanteissa. Asiat saattavat välillä säikäyttää, mutta pentu ei jää niitä murehtimaan. Toisella kerralla aiemmin säikäyttänyt asia ei olekaan enää pelottava.
Parasta pentuni kanssa on kiipeillä ja juosta metsissä. Nautin suunnattomasti, kun koira saa juosta vapaana.

Pentu osaa kyllä välillä vähän vihastuttaakin. Innoissaan saattaa napata housunlahkeista kiinni ja joskus pompahtaa kohti niin, että naskalihampaat jättävät jäljen paitaan. Tänään hyppäsi ja vetäisi minulta kirjaimellisesti housut alas. Kiva.
Toinen ärsyttävä tapa on vesikupilla leikkiminen. Kuppia on aivan pakko vedellä pitkin lattiaa niin, että vesi läiskyy joka puolelle. Vettä onkin nykyään tarjolla sentti tai pari kupin pohjalla.

Kertokaapa omianne! :)

Vihastuttavin on helppo: pureminen!
Myös vaatteiden vaihto on lähes mahdotonta pennun kanssa samassa huoneessa, sillä kaikkeen heiluvaan pitää tarttua ja repiä ---> vaatteet reikäiset. Myös lenkillä hepuloidessa saattaa joskus hypätä ja napata kiinni vaatteesta, jolloin tulee isoja reikiä. Ei kiva.
Myös pöydille kiipeily, hyppiminen ja ruuan varastaminen ottaa aivoon. Tämä on kuitenkin helpottanut sen jälkeen kun koira alkoi viettää ihmisten ruokailuhetket portin takana.

Ihastuttavinta en sitten osaakaan päättää... Toisaalta rohkeus ja nopea palautuminen eri tilanteissa. Myös kotona rauhoittuminen on yksi ihana piirre. Rauhallisuus yleensäkin. Perhekeskeisyys. Vapaana pitäminen on ihanan huoletonta ja helppoa kun tuo ei harhaudu ollenkaan pois näköetäisyydeltä ja tulee luokse pyydettäessä. Toisaalta tykkään myös Cocon itsenäisyydestä. Jatkuvasti ei tarvitse kulkea kuin varjo kannoilla. Kotona voi olla omissa oloissaan ihan rauhassa... Näitä voisin jatkaa loputtomiin :)

Vihastuttavimmat piirteet koirassa on, pureminen, hihnassa riekkuminen lenkillä, haukkuminen...

Ihastuttavimmat piirteet iloisuus, leikkisyys, nopea oppimaan , oveluus.. Näitä olisi vaikka loputtomiin!

Ihastuttavinta on meillä ainakin suunnaton oppimiskyky ja uteliaisuus. Helppo opettaa pentua, joka oikein odottaa ongelmia ratkottaviksi ja haluaa uteliaasti kokeilla kaikkea. Suloisinta on myös se, että kotiin tullessa pentu napottaa portailla istumassa ja heiluttaa häntää.

Vihastuttavinta on ehkä huomion kinuaminen ja ramppaaminen ulos ja sisälle sekä ne päivät milloin ulos ei neitiä huvita lähteä.

Armaksen raivostuttavin ja silti ehkä persoonallisin piirre on jatkuva mölyäminen. Joko Armas rakastaa omaa ääntään tai sillä on päänsisäisiä ongelmia, mutta noin 90% päivästä täällä kuuluu "VIIK VIIK VIIK VIIK KVÄÄK VIUUUUU MIUUUUU!" Ja ei kannata neuvoa olemaan huomioimatta, nimittäin sitä voi harrastaa tuntikausia ja Armas itse sen ajan katselee seiniä olkkarin matolla istuen ja pitäen tuota kiljuntaansa.
Noh, Armas on ollut kovaääninen jo kasvattajalla ollessa ja hiljenemistä ei ole tapahtunut. Ja jokainen, joka on koskaan ollut meidän kanssa rata- tai maastotreeneissä, tietää tasan tarkkaa mistä puhun. Harrastuksissa tuo viik viik muuttuu demoniseksi (jep, nomen est omen, ei tuo suotta ole My Crazy Demon ) karjumiseksi ja raivopäiseksi haukkumiseksi.

Ihastuttavin piirre on sitten Armaksen tapa tulla katsomaan -ilmeellä silmiin. Penska kipittää spontaanisti vierellä, ottaa tuon ilmeen ja yleensä moiskauttaa pusun naamalle ja lähtee takaisin omiin leikkeihinsä. Toinen ihastuttava tapa on tulla halipulassa laittamaan pää allekirjoittaneen kainaloon ja Armas jää siihen kiehnäämään pitkäksi aikaa.
Yleensäkin kaikki ihmiset nimenomaan huomaa Armaksessa ekana sen vilpittömän katseen, ja kuka voisikaan vastustaa suklaasilmiä?

Vihastuttavaa on kun lenkeillä iskee laiskuus ja pitää jäädä möllöttämään ja röhnöttämään maahan, mistä ei jakseta sitten nousta ylös sitten millään. Toinen vihastuttava piirre on kun kaikkien koirien perään pitää mennä vetämään, kun niin kovasti leikittäis.

Toisaalta tämä ylisosiaalisuus on myös se hyvä piirre, sillä tämä on rohkea ja itsevarma pentu, mikä sopeutuu tosi hyvin uusiin tilanteisiin, eikä pelkää oikein mitään. :) Ei oikein ollut mitään onglemia kun toin pennun metsästä keskelle Helsingin liikennemelua ja hälyä.

Ihastuttavaa on tietty sylihetket, kun 20kiloisen kasan pitää välttämättä kiivetä mamin syliin. Tämä on hellyydenkipeä sylivauva, mutta ei seuraa kuitenkaan koko aikaa perässä. Hauskaa katsoa tämän pentuhepuleita tai kun tämä kirmaa metsässä nauttien vapaudesta.

Meidän neidissä ykkös-vihastuttajana on riehuräyhääminen iltapäivällä, kun tullaan kotiin töistä. Totta kai on ymmärrettävää, että virtaa riittää vaikka muille jakaa, kun on päivän yksin viettänyt. Mutta silti, sisäistä kiukustumista ei voi välttää. Ulkoisen onneksi voi. Vihastumista edesauttaa se, että kissat ei saa silloin hetken rauhaa. Käytännössä joka päivä kotiin tultaessa käydään puolen tunnin lenkki, ja sitten tullaan sisään pitämään kissoillekin seuraa (vaikka periaatteessa pärjäisivät keskenään pitkäänkin, niin läheisyydenkaipuuta tytöistä löytyy, kuin myös meistä ihmisistä noita kohtaan <3). Riehuminen on tässä vaiheessa ihan mahdotonta. Sanni kyllä uskoo "riittää"-sanan myös riehuessaan. Mutta ei kauaa. Sitten taas mennään. Vaikka tekemistä on yritetty keksiä ties mitä, niin vauhtia piisaa, ja yli menee monena päivänä ihan heittäen. Tänään käytiin poikkeuksellisen pitkällä reissulla heti töistä tullessa, ja viivyttiin siellä 1,5 tuntia. Nyt neiti nukkuu tyytyväisenä. Mutta samalla kissat saivat taas puolentoista tunnin extra-yksinolon, mikä ei ole kiva. Mutta kyllä tämä vielä tästä aikuistuu, eventually

Ihastuttavia piirteitä sitten, onhan niitä! Yhtenä ehdottomasti nopea oppiminen. Sanni on oppinut muutamasta toistosta suurimman osan asioista, mitä ollaan koitettu opettaa. (Jenkin miellyttämishalu ja herkkuinto, plussaa.) Ihan loistavaa! Toinen ykkössjoille pääsevä asia on kuitenkin myös tuo hössötys, ihan touhottaja, joka jaksaa olla mukana menossa kuin menossa. Jo koirarotua mietittäessä jenkin luonnekuvaus miellytti > ikuinen pentu, joka jaksaa innostua asiasta kuin asiasta.

Edit: myway - miten te ootte tuota rauhoittumista harjoitelleet? Kadehdittavaa :) Meillä rauhoittuminen on aika hakusessa, aika-ajoin Sanni täytyy "nukuttaa", kun ei muuten malta asettua millään, vaikka selvästi väsynyt on. Nukuttaminen meillä tarkoittaa sitä, että jompikumpi meistä menee makkariin, ja asettuu sänkyyn makaamaan/lukemaa/mitä vain. Muuten ei mitään ylimääräisiä virikkeitä saa silloin olla, muuten rauhoittuminen on kaukana.

Meidän Ellussa vihastuttavin piirre on mielettömät pentupamaukset, joita tulee aina iltaisin - silloin kun hän on selkeästi väsynyt, muttei osaa rauhoittua. Pamaukset ilmenee haukkumisella, ärinällä ja vinkumiselle, ravaamisella ympäri eteistä, raapimisella, listojen syömisellä...tällöin eivät puruluut tai lelut kelpaa, kaikki muu kylläkin... >,<

Mutta ihastuttavinta on se, miten hän on niin hulvaton ja hauska, tykkää meistä ja on niin lutunen. Ja nopea oppimaan! Ja osaa rauhoittuakin kyllä, vaikka noiden pamausten aikana se on ihan mahdotonta.... :D

Parasta taitaa olla tuon rohkeus ja itsevarmuus. Mikään ei juurikaan liikuta. Vaikka pommi räjähtäisi, niin eipä hetkauta. Myös tuo loputon ahneus on huippua treenatessa.

Ärsyttävintä on iltahepulit ennen nukkumaanmenoa, jotka tuntuu loputtomilta. Kaikkea pitää purra ja juosta aivottomasti päin seiniä, kiusata vanhempaa koiraa... lista on loputon. Tekisi mieli liimata pentu suoraan seinään kiinni iltaruuan päätteeksi. Myös yltiösosiaalisuus ihmisiä kohtaan ärsyttää välillä. Lisäksi tuntuu, että tuon aivotoiminta on toisinaan todella urosmaisen hidasta Menee välillä tovi ennen kuin se on ihan kartalla tilanteista ja tapahtumista...

Artun ihastuttain tapa on tehdä kaikki opitut asiat niin suurella intohimolla, että siitä tulee melkein tippa linssiin. Kovin nopeasti tuo ei asioita opi, mutta sitten kun asiat saa tuon päähän juntattua, niin sitten ne tehdään ja TÄYSII! Toinen täysin vastustamaton juttu on se, kuinka tuo tulee luokse, ja läntää päänsä syliin tai poljen päälle, ja tillittää silmiin. Sitten siitä rapsuttaessa tuo könyää syliin ja yleensä nukahtaa siihen.

Raivostuttavinta on taas melkein jatkuva perässä kyhnyttäminen aika-ajoin, ja saman tien jos menee toiseen huoneeseen niin oven takaa kuuluu heti PIIPPIIPPIIPPIIP! Onneksi tuo ei sitä enää jatka kuin muutaman minuutin, ja sen jälkeen puuhaa taas omiaan. Myös nuo iltahepulit on kovin tuttuja, meillä ne puretaan aina vinkuleluun, ja sitä vinkumista sitten kuunnellaan silloin kun yritetään nukkua.

SaMaJa, Armin kirkuminen on jo tosiaan käsite, muista ikuisesti sen Hyvinkään reissun, jolloin suunnistettiin miehen kanssa teidän luokse Armaksen huutamisen avulla.

Meillä ihanimmat piirteet ovat:
- iloisuus ja leikkisyys ( työntää palloa itellensä ja juoksentelee sen perään liukkaalla lattialla ja liukuu pepullansa aina lopun matkaa :D)
- hyvä käytös ulkona ja sisällä
- nopea oppimaan
+ kaikki pikkuset asiat

ärsyttävintä sitten on taas pureminen eihän se noilla pikkuhampailla vielä niin satu, mutta jos tota vauhtia jatkaa niin kohta sattuu. Se vaan on niin innokkaani touhuamassa, että luulee, kaiken liikkuvan olevan purtavaa xD

Parasta
- vähäinen pureminen
- nokkeluus
- itsenäisyys
- reippaus (esim. ulkona; ei jumita eikä pelkää mitään)

Pahinta
- piilokakat !

Parasta on kyllä ton miellyttämisenhalu ja älykkyys. Tuo oppii kaiken niin nopeasti, nopeammin jopa kuin minä. Meistä mulla on enemmän opittavaa kun Natulla. x)

Ärsyttävää ja huonoa sitten on herkkähaukkusuus ja loputon vatsa..
Inhottavaa on myös vanhemman koiran kiusaaminen, mutta onneks se on vähentynyt.

Vihastuttavin taitaa olla pureminen

Ja ihastuttavinta taitaa olla ainakin se, kun Julle kulkee hihnassa jo (ainaki suurimmaksi osaksi) kuin paremminkin koulutettu koira :D

muoksista...ylimääränen sana pois :D

Parasta pennussa on sen leikkisyys ja se, ettei se tunnu pelkäävän mitään ja uudet asiat voi esitellä sille tuosta vaan ja se on täysin sinut kaiken kanssa (versus vanhempi koira). Pentu todellakin rakastaa kaikkia leluja ja esineitä, metalliputkikin on ihan huippujuttu kun sitä voi heitellä pitkin vessan kaakeleita ja mitä kovempi ääni sen parempi. Pennusta lähtee jotain aivan äärettömän suloisia ääniä, ja se tykkää nukkua lähellä ihmistä.

Ykkösärsyttävintä on pennun pissatassut, kun se pissa leviää sen jaloille tai se menee hyppimään omaan lätäkköönsä ennen kuin olen sitä ehtinyt korjata. Pissa leviää pennun tassuissa aivan joka paikkaan (onneksi on muovimatot!), ja jos olen vuorokauden luuttuamatta, lattiat ovat ihan tahmeita pissasta.

Rasittavaa on myös pennun loppumaton energia juuri ennen nukkumaanmenoa kun itse olen jo väsynyt eikä jaksaisi enää yhtään pennun riekkumista.. Pentu roikkuu joka paikassa hampaillaan, kiusaa vanhempaa koiraa, kaivaa vesikiposta vedet pitkin lattioita, haukkuu ja ärisee milloin millekin patterinnupille naapureiden iloksi, juoksee päättömänä pitkin asuntoa ja uusia lätäköitä ilmestyy ennen kuin ehdin vanhojakaan korjata. Se ei tunnu rauhoittuvan millään, ei auta namien etsintä tai koulutustuokiot. Parasta olisi varmasti sillloin tehdä pieni metsälenkki, mutta mua kyllä pelottaa mennä pilkkopimeään metsään, ja tumma pentukin häviää sinne pimeyteen täysin.

Aivan ihana pentu, mutta silti tahtoo välillä verenpaine nousta :D

Minulla ei ole pentu ollut vielä viikkoakaan, mutta pakko silti tulla jakamaan ihastukset ja vihastukset! :)
Penska on reipas kuin mikä, virtaa piisaa mutta osaa myös rauhoittua. Hermot on ilmiselvästi paremmat kuin emännällään... Veljeni kävi vauvan kanssa kylässä ja Etta se vain nukkui vaikka vauva kiljui vieressä. Parhaat naurut saa tuon hönttikohtauksista. Tänään esim sen oma vatsa kurahti ja tyyppi kattelee ihan ihmeissään ympärilleen, että "hei mitä tuo oli, onks täällä joku muukin piilossa jossain?" Ja välillä jahdataan pikku-ukkoja.

Raivostuttavinta on tuon tapa roikkua lahkeessa ja näykkiä varpaita. Villasukat jaloissa saa sen pimahtamaan ihan täysin. Tosin tähän mennessä ei mikään ole ihan todella suututtanut. Vaikea kouluttaa toista olemaan roikkumatta, kun naurattaa vaan niin paljon.

Vihastuttavinta Ronjassa on:
-ruokakupilla leikkiminen. Mä en tykkää että tyhjää kuppia pureskellaan ja kannetaan olohuoneeseen, täytyy myöntää että söpöä se on kun Ronja kantaa kuppia olkkariin, mut pakko mun on silti komennettava koska siitä voi tulla huono tapa... Ronja tykkää myös leikkiä vedellä, laittaa tassut veden joukkoon ja sit tassuttelee ympäri kämppää ja lattia on täynnä märkiä tassunjälkiä. Se on myös kantanut vesikuppia jossa on vettä ja kuppi kaatui tietysti

-Ronja myös puree käsiä, vaatteita, huonekaluja...ja tuntuu että komentamisesta vain innostuu.
Ronjalla myös usein "iltavilli", eli saa hepuleita illalla eikä meinaa rauhoittua, tekee pahojaan just kun me haluttais kattoa telkkaria...

Ihastuttavat piirteet:
-tuijottaa söpöillä silmillään ja oppii nopeasti, on innoissaan kun koulutellaan
-ei juurikaan hauku

ihastuttavia:
-aina niin iloinen vastaanotto kun tulee itse kotiin, kun toinen tulee ihan väkkärällä ja häntä helikopterina luo. aww.
-välinpitämättömyys kerrostalon (ja viereisen päiväkodin ym.) ääniä kohtaan
-nukkumispaikan vaihtaminen puoliunessa tepsutellen, on vaan niin äärettömään suloista
-hieno luoksetulo myös ulkona vapaana, etenkin nyt kun on otettu pilli käyttöön
-ruokailukäyttäytyminen
-kun tuo joskus könyää syliin syömään luuta (vaikkakin sitten saa taas varoa ettei se ala rei’ittää naamaa..)
-hienosti sujuva yksinolo
-se, miten tuo jaksaa parilla tietyllä lelulla leikittää itseään vaikka ikuisuuden, ihan hurmiossa
-nukkumisäänet

vihastuttavia:
-se pureminen…
-sohvalle hyppiminen ja sen syöminen yhdestä nurkasta
-ajoittainen huomionhaku- ja komennushaukku
-nopea turhautuminen esim. temppuja harjoitellessa
-lenkeillä makoilemaan jääminen, ryntäily, kaiken syöminen, hihnan repiminen, kaikkien perään pyrkiminen ja protestointiriehuminen, kun kopataan syliin ja lähdetään sisälle. suurimman osan aikaa onneksi kulkee nätisti.
-iltahepulit ja kiukuttelut, kun hypitään ja pompitaan ja purraan ja huudetaan ja juostaan eestaas

Kiva ketju :)

Hmm... Pyryssä vihastuttaa eniten reviiri haukkuminen ja jonkin sortin keskittymiskyvyttömyys. Jos joku tulee pihaan, tai edes kävelee meidän pihan ohi tietä pitkin, tai joku koputtaa oveen jne, pitää asiasta ilmoittaa _erittäin_ kovaan ääneen. Jos ihminen tulee lähelle, sille pitää räksyttää, ihan vain varmuuden vuoksi. Kuitenkin se tottelee nätisti jos ihan vieras ihminen käskee sen yllättäen istumaan kesken haukkumisen. Silloin Pyry istuu nätisti ja jää ihan puulla päähän lyödyn näköisenä tuijottamaan. Pyry saattaa mennä vieraan syliinkin rapsutettavaksi, mutta sitten hetken päästä päättää että nyt pitää vähän taas komentaa. Olenkin tulkinnut tuon jonkin sortin dominoinniksi.

Tuo keskittymiskyvyttömyys ilmenee eniten tokossa. Pyry on ihan fiilareissa kun pääsee töihin, mutta niitä töitä pitäisi sitten tehdä _koko_ treenien ajan. Heti kun pitäisi nätisti vain istua perusasennossa, niin se kyllästyy ja alkaa keskimään omaa tekemistä = nuuskimaan maata, lähtee tallustelemaan jne. Koko ajan pitäisi tunkea nakkia suuhun että keskittyminen/kontakti pysyisi. Ja Pyry myös piippaa koko ajan treeneissä -.-' Esim. paikkamakuussa. Se kyllä juu pysyy maassa odottamassa mutta piippaa koko ajan. Koko ajan pitäisi olla satalasissa! Agilityssä Pyry tulee varmaan kyllä olemaan aika tykki!

Noh, vastapainoksi tuolle satalasissa menemiseen voisi sanoa että Pyryssä on ihanaa sen rauhallisuus kotona. Sisälle se vain syö tyytyväisenä luuta tai leikkii rauhallisesti narulelulle tai vain nukkuu ketarat kohti kattoa. Se rupee riekkumaan vain jos sitä itse alkaa leikittämään. Muuta ihastuttavaa Pyryssä on sen pyytteetön rakkaus minua ja avoa kohtaan. Mikään ei ole mukavampaa kuin mennä kotiin, jossa aivan super hyper über iloinen koira odottaa vastassa ja tulee heti antamaan pusuja ja halimaan. Lisäksi Pyryn ihastuttavimpiin ominaisuuksiin kuuluu sen käsittämättömän nopea oppimiskyky. Ei aina itsekään pysy perässä mitä se oikein osaa ja mitä ei...

Ihastuttavia:
+Helppo motivoitavuus (ahne ruoan suhteen)
+Nopea oppimaan, toistoja ei tarvita paljoa
+Seurallisuus ja kiintymys laumaan
+Rauhallisuus vieraissa paikassa (ja useimmiten myös kotona)
+Irti pysyvyys, tulee heti luokse kutsusta
+Palautuminen
+Tietynlainen huumorintaju
+Hihnakäyttäytyminen (ei vedä)
+Sopeutuvuus
+Leikkisyys

Vihastuttavia
-Pureminen (Joka vähentyy koko ajan hampaiden vaihtumisen myötä)
-Välillä yli menevä huomionkipeys ja komennushaukku
-Reviiri haukkuminen
-Ahneus (varastaa ruokaa pöydältä aivan takuulla, jos ihmisen silmä välttää)
-Hihnakäyttäytyminen (koirakkojen ohitus)
-Kärsimättömyys
-Kovapäisyys/lievä dominointi