Koirat.com

Ihastuttavinta on energisyys, iloisuus ja toimeliaisuus. Joskus se yritteliäisyys ja touhukkuus vähän ottaa aivoonkin, mutta onhan se terveen pennun merkki ja hieno ominaisuus sinänsä. Ja Luna näyttää oppivan nopeasti ja tekisi varmaan vaikka kuperkeikkoja kunhan vaan osaa itse opettaa. Lisäksi ruualla motivoiminen on helppoa, kun kaikki etäisesti elintarviketta muistuttava kelpaa palkaksi. Ja näkee että toinen ihan tosissaan yrittää kaikkensa kun näkee että mulla on jotain hommia sille mielessä ja hommasta saattaa jopa herua nakinpala, kuivamuonaraksu tai kurkunviipale. Tuo kaikkiruokaisuus on muutenkin hyvä piirre, ettei nyt ainakaan pentuna vielä nirsoile eikä myöskään saa mahavaivoja vaikka söisi jotain erilaistakin. Kerran tuo on oksentanut (toka yö kotona, oli syönyt sanomalehteä) ja pari kertaa ollut maha hiukan vetelällä (syönyt todennäköisesti maasta jotain ties mitä kakkaa kun silmä välttänyt tai sitten vaan liikaa puruluutavaraa).

Vihastuttavinta on kyllä se pureminen ja lahkeissa roikkuminen. Huoh. Ja kaiken muunkin järsiminen. Tai lähinnä se, että kun vaikka yksinollessa jyrsimisvimma iskee, miksei sitä voi kohdistaa niihin puruluihin, miksi seinään, oi miksi... Pysyviä hampaita odotellessa... Myös pöydille hyppiminen on rasittavaa ja syödessä häiriköinti. Kumma kun muut käskyt menee jakeluun hienosti, mutta miten kertoisi pennulle, että EI tarkoittaa ei pysyvästi, eikä samaa asiaa saa yrittää heti uudelleen mistä juuri kielletty. Vaikka veisi huomion muualle, vartin päästä uus yritys tehdä sitä Eillä keskeytettyä (kuten maton repiminen tai se pöydälle hyppiminen)... Olisi myös kiva kun osaisi rauhoittua sisällä. Noh, kärsivällisyyttä. Kyllä se rauhoittuminenkin sitten iän myötä varmasti tulee. Harvoinpa ne ihmislapsetkaan kädet ristissä kiikkustuolissa jaksaa montaa tuntia istua.

ihaninta:
*oppivaisuus
*tottelevaisuus
*katse
*kontakti
Peppi ei ole ihan täydellinen (vielä)....

ärsytttävintä:
*pöydälle ronkkiminen, sinne hyppiminen, ruoan varastaminen, sinne hyppiminen(yrittäminen)

JOS JOLLAKIN ON IDEOITA PÖYDÄLLE HYPPIMISEN LOPETTAMISEEN: YKSÄRIÄ TÄNNE!!!

Myös täällä pennun ehdottomasti ärsyttävin tapa on pureminen. Kyllä se ehkä ihan himpun verran on vähentynyt ihan alkuun verrattuna, mutta silti edelleen purraan paljon ja kovaa. Olen yrittänyt puremista kitkeä huomioimattomuudella, mutta joskus tosiaan esim. paljaaseen jalkaan hampaiden tarrautuessa on pakko puuttua peliin... Muita kovin ärsyttäviä tapoja en edes keksi, onneksi.

Ihanin tapa taas on, kun pentu väsyneenä kömpii syliin, laittaa pään mahdollisimman lähelle omaani (jos makoilen niin tunkee oman päänsä minun kaulaani vasten ), ja katsoo suloisilla nappisilmillään minua, että rapsuttele nyt vähän. Pentu on myös päättänyt, ettei mene yöunille ennen minua. Silloin se odottaa eteisen matolla ja katsoo kun pesen kylppärissä naaman ja hampaat ym. Eilen pikkuinen meinasi nukahtaa istualteen, pää vain välillä notkahti alas ja pentu säpsähti hereille. Ei malttanut mennä nukkumaan ilman minua (pennun peti minun sängyn vieressä)

Pentu on pian 7 kuukautta vanha ja tapoja on monia. Ihania, huvittavia, suloisia, ärsyttäviä, vihastuttavia, harmaita hiuksia kasvattavia jne.

Ihanaa on mm. pennun tapa oppia. Tito yrittää täysillä koko ajan. Se kokeilee ja on niin tosissaan, että tekisi mieli rutistaa pientä tosikkoa.

Huvittavaa on mm. pennun käsittämätöttömät kujeet. Sängylle ei saa mennä, joten lelu laitetaan sängyn reunalle ja pukataan kuonolla pidemmälle. Tämän jälkeen katsotaan suurilla silmillä. ”Mä en saa tota lelua muuten kuin sängylle kiipeämällä. Tai sit sun täytyy hakea se mulle.”

Suloista on mm. herätä aamulla siihe, kun Tito antaa pusun. Pusun antaminen on yksi temppu ja sen jälkeen Tito on antanut pusun mennen tullen. Se ei siis nuole (Luojan kiitos…) vaan tökkäseen kuonolla suulle tai poskelle. Itse nukun leveästä sängystä huolimatta aina reunalla, joten pentu pääsee siitä vierestä hyvin antamaan pusun.

Ärsyttävää on mm. pennun hinku vetää kaikki laatikoista tai kaapeista pilkistävä esiin. Muovipussi, kaulaliina, paidan hiha tms. ei ole turvassa, jos on jäänyt vähän näkyviin. Näiden kanssa sitten juostaan ympäriinsä kuin olisi suurikin voitto kyseessä.

"Vihastuttavaa" on mm. pennun yltiösosiaalisuus. Kaikki on ihanaa (paitsi autoon tai veneeseen meneminen). Ihmiset ja koirat ovat ihaninta! En ole hankkinut koiraa, jotta muutkin saisivat siitä lemmikin, joten yltiösosiaalisuudelle ei ole varsinaista tarvetta…

Harmaita hiuksia on lähiaikoina tuottanut ”eroahdistus” silloin tällöin. Olen tehnyt yksinoloharjoituksia niin paljon, etten itse uskokaan. Olen lukenut kirjaa oven ulkopuolella monia tunteja. Olen seissyt kylpyhuoneen oven takana ½ sekuntia ja ½ tuntia sekä kaikkea siltä väliltä. Olen naksutellut, kun olen kävellyt poispäin. Olen palkinnut rauhallisuudesta. En ole koskaan tullut sisälle, jos pentu on ulissut tai haukkunut. Olen tehnyt erilaisia puuhapaketteja ja jäädyttänyt ruokia mitä kummallisimpien asioiden sisälle. Olen pitänyt huolen, ettei pentu joudu aitaukseen juuri ennen lähtöä vaan esim. vartin ennen lähtöä. Olen antanut puuhaa jo ennen lähtöä, jotta pentu olisi puuhastelemassa lähtöhetkellä. 4 kuukautta meni hyvin, mutta sitten yhtenä päivänä suljin oven ja kuulin kamalaa haukkumista ja ulinaa. En mielestäni tehnyt mitään erilailla ja olin todella hämmästynyt. Pari viikkoa olen panostanut yksinoloon vielä enemmän. Ja pitänyt huolen, että myös kotiin tulemiseni on hyvin vähäeleistä. Tällä hetkellä näyttää tuottaneen tulosta, mutta tarkkana olen edelleen.

Pojun (sheltin)

Vihastuttavin puoli:
- Ehdottomasti räksytys!

Ihastuttavin puoli:
- Oppimiskyky
- Söpöt ilmeet

SaMaJa kirjoitti:

Armaksen raivostuttavin ja silti ehkä persoonallisin piirre on jatkuva mölyäminen. Joko Armas rakastaa omaa ääntään tai sillä on päänsisäisiä ongelmia, mutta noin 90% päivästä täällä kuuluu "VIIK VIIK VIIK VIIK KVÄÄK VIUUUUU MIUUUUU!" Ja ei kannata neuvoa olemaan huomioimatta, nimittäin sitä voi harrastaa tuntikausia ja Armas itse sen ajan katselee seiniä olkkarin matolla istuen ja pitäen tuota kiljuntaansa.
Noh, Armas on ollut kovaääninen jo kasvattajalla ollessa ja hiljenemistä ei ole tapahtunut. Ja jokainen, joka on koskaan ollut meidän kanssa rata- tai maastotreeneissä, tietää tasan tarkkaa mistä puhun. Harrastuksissa tuo viik viik muuttuu demoniseksi (jep, nomen est omen, ei tuo suotta ole My Crazy Demon ) karjumiseksi ja raivopäiseksi haukkumiseksi.

Ihastuttavin piirre on sitten Armaksen tapa tulla katsomaan -ilmeellä silmiin. Penska kipittää spontaanisti vierellä, ottaa tuon ilmeen ja yleensä moiskauttaa pusun naamalle ja lähtee takaisin omiin leikkeihinsä. Toinen ihastuttava tapa on tulla halipulassa laittamaan pää allekirjoittaneen kainaloon ja Armas jää siihen kiehnäämään pitkäksi aikaa.
Yleensäkin kaikki ihmiset nimenomaan huomaa Armaksessa ekana sen vilpittömän katseen, ja kuka voisikaan vastustaa suklaasilmiä?

Aivan ihanat vaatteet Armaksella tossa kuvassa

Varmaan sekä ihastuttavin että vihastuttavin piirre Ronjalla on
INNOKKUUS.

Ronjaa on helppo kouluttaa ja innostaa kun se on niin innokas, mutta toisaalta liian innokkaana se alkaa vetää hihnassa ja pomppii ja puree hihasta. Olen ärähtänyt sellaisesta käytöksestä ja vetämisestä olen pysähtynyt ja jatkan matkaa sitten kun Ronja pysähtyy ja katsoo mua. Mutta silti se usein vetää. Välillä tosi rasittavaa kun ei pääse etenemään kunnolla vaan pitää koko ajan pysähdellä. Yleensä vaan yritän mahdollisimman pian päästää Ronjan vapaaksi hihnasta. Juoksemisen jälkeen Ronja kävelee rauhassa hihnassa.

Olen elätellyt toivoa että iän myötä Ronja rauhoittuu ja lopettaa vetämisen. Se on nyt 7kk.

Onko kellään vinkkejä?

Jedin vihatuttavin piirre on liiallinen draamailu ja ärinä. Eli kun Jedin nostaa syliin esimerkiksi portaiden takia, saattaa alkaa hirveä ärinä ja murina, joka onneksi ei etene puremiseen. Jedi on myös aikamoinen dramaqueen, eli jos kissa esimerkiksi läppäisee kevyesti ja pehmeällä tassulla (ilman kynsiä) alkaa järjetön huutaminen ja itkeminen, jonka jälkeen neiti katsoo mua ja avoa "auttakaa-mua-sorretaan-en-selviä-pelastakaa-yhyy"-ilmeellä. Sama vinkuminen alkaa myös ulkona mikäli kielletään esim. roskakatokseen meno ja monessa muussakin tilanteessa. Aluksi luultiin, että kyse oli oikeasti jostain hädästä, mutta tosiasiassa taitaa olla pelkkää huomionhakua koko huutaminen.

Ihastuttavimmat piirteet Jedissä ovat sen äly ja hellyys, koska ei-sana on jo tuttu ja esimerkiksi kenkiä repiessä repiminen loppuu samantien kun sanotaan ei. Jedi muutenkin osoittaa merkkejä siitä, että käskyt ja opit alkavat mennä perille ja samaa virhettä (mm. kissan hännästä puremista) ei tehdä toistamiseen enää. Jedi on myös ihan järjettömän hellä koira, sen täytyy päästä mahdollisimman lähelle nukkumaan sohvalla ja remonttihommissakin Jedin täytyy saada nukkua välillä sylissä ja välillä jalkojen päällä ja tietenkin pestä emännän kättä ja naamaa ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Ihastuttavin tapa; Sosiaaliset tilanteet, niin uusien koirien kuin ihmistenkin kanssa. Roni tykkää kovasti muista koirista ja niiden kanssa leikkimisestä, eikä onneksi hauku tai murise tai pidä juurikaan mitään muutakaan mekkalaa tavatessaan toisia koiria tai leikkiessään. Roni on myös todella nopea oppimaan ja tykkään sen tavasta kuunnella käskyjä ja halusta miellyttää. Kaikin puolin oikein iloinen ja sosiaalinen tapaus, joka ei tuhoa onneksi huonekalujakaan ja voi huolletta jättää koko asuntoon vapaaksi. Vaatteita "varastelee" välillä, mutta ei niitä kuitenkaan onneksi mitenkään revi. Roni myöskin rakastaa autoilua ja on muutenkin aika helppo poika ollut. Aikalailla "herrasmies"

Vihastuttavin tapa; Kissanhiekka-astiasta kissankakkojen varastelu, jossen ole niitä kerennyt siivota ennen kuin Roni ne huomaa. Joskus myöskin liian innokkaat leikkikohtaukset väärään aikaan käyvät hieman ärsyttämään kissoja jotka eivät ihan aina tunnu ymmärtävän pennun loputonta energisyyttä, vaan haluisivat viettää unisia kissanpäiviään

Ihastuttavaa:
Valtava halu oppia uutta, hyvin kehuherkkä tyttö, haluaa tehdä parhaansa :)
Vallan ihanaa on myös se, kun istuu vaikka koneella, Mytty hakeutuu jalkojen päälle nukkumaan

Vihastuttaa:
Ruoka vetistymässä pöydällä, sit alkaa "kuolen nälkään jos en saa ruokaa heti" - show
Lähtee matot, ollaan kokoajan kimpussa..

Mut kaikin puolin ihana pakkaus

ihastuttavaa: kaikki se kiintymys ja hellyys mitä Veeti omalla tavallaan osoittaa, nopea oppimaan, todella rohkea ja periksiantamaton (juurikin tänään oli pakko kiivetä sen suurimman lumikinoksen päälle uudestaan ja uudestaan:D), sosiaaliset tilanteet (ei arastele ihmisiä ollenkaan, lapset ovat superkivoja!, toiset koirat eivät pelota vaikka itse onkin pieni, tosin aivan jättirotuja ei mene ihan iholle haistelemaan :D)

vihastuttavaa: innostuessaan tunkee koko kielensä ihmisten nenään ja se ei loppupeleissä kovin mukavalta tunnu :D, lievä itsepäisyys

ihastuttavin: pakko sanoa että haukottelu! tara lähes joka kerta haukotellessaan pitää sellaisen kiljaisun. vaikea selittää, mutta sydäntä lämmittävän ihana hän on. =)

vihastuttavin: no se ainanen pureminen ja raapiminen ja kärsimättömyys =)

Vihastuttavin: Ehdottomasti pureminen, näykkiminen ja vaatteissa roikkuminen. Ilman tota se olisi täydellinen koira. Myös riehuessa kaiken opitun unohtaminen ja korvien katoaminen. Riehuessa koko pentu on pelkkää naskalia
Ihastuttavin Uskomaton miellyttämisen halu ja motivaatio koulutustilanteissa. Ja se vielä että jaksaisi noita koulutushetkiä ikuisuuksiin. Itse kun jo lopettaa ettei pentu väsy, niin ipana tapittaa vieressä vielä pitkän aikaa että hei mamma mitä mä teen, mitä mä teen On myös aivan ihmisrakas, jää kiltisti muille ihmislle hoitoon, mutta on silti laumansa perään.
Ei myöskään tuhoa tavaroita joten meilläkin koira on vapaana koko asunnossa työpäivät. Mihinkään kielleettyyn ei vielä ole hampaillaan kajonnut.

Nyt ku alkaa oikeen miettimään ni ei muka keksi mitää :D

Mutta vihastuttavinta on se, että kerjää ruokaa jatkuvasti vaikka olis syöny justiin (pohjaton vatsa), kissoja on pakko aina jahdata, innostuessaan lahkeisiin tarttuminen, hyppiminen ja haukkuminen, hihnassa silloin tällöin vetäminen vaikka tietää kyllä hyvin että vieressä pitää kävellä. ja tahvolla on doggimainen tapa miettiä aina et mitä se hyötyy siitä jos tottelee :D eli mietiää eka pari kertaa ja katotaa sit jaksaako totella.

ihastuttavinta on se miten hyvin se mua kuitenki kuuntelee ja tottelee tilanteessa kuin tilanteessa. Irti pystyy pitämään huoletta ihan missä vaan pelkäämättä että karkaa. Kaupungissa meni todella hienosti vierellä vaikka ensin vähän epäröin et niinköhän vaan ku on pitäny autoja jahdata. Uusiin asioihin tottuu todella nopeasti. Ja vaikka vahtikoiraa tahvos onki (sakemannia) niin se ei turhia silti vartioi ja räyksytä. Ja kaikki sen hauskat tavat kuten kurtut otsassa ku oikee miettii ja sit pitää nukkua _aina_ selältää :D

Ihastuttavin piirre Janetissa on varmastikkin se, että on ihanan hellyydenkipeä. Tulee viereen makoilemaan ja kaipaa rapsutuksia paljon. Tykkää kaikista ihmisistä ja tulee muiden koirien kanssa toimeen. Tottelevaisuus on myös todella hyvä piirre.

Raivostuttavia piirteitä on hyvin vähän, ehkä eniten ärsyttää tuo aamun täsmällinen herääminen klo 7 syömään ja ulos! Joskus olis viikonloppusin kiva nukkua vähän pidempään, mutta joka ikinen aamu Janet herää täsmälleen klo seittemän ramppaamaan ees kahtaalleen. Eihän siinä voi nukkua! Joskus ärsyttää myös kun ei jätä isompaa koiraa rauhaan, koko ajan ois roikkumassa kimpussa ja rähisemässä. Aresti on meillä tuttu paikka..

ärsyttävintä meillä tuo aamuherääminen myös. metku kun päättää että nyt herätään niin se tulee hyppimään sängyn laitaa vasten ja yrittää päästä sänkyyn (aika usein ehtii hypätäkin..)
eipä siinä sit paljon nukuta. ja tätä tapahtuu aikavälillä 06-07.30 :(

ihastuttavinta haukkuu ja heiluttelee häntää nukkuessaan :D se myös kun tulee sohvalle kainaloon nukkumaan. ihan pikkuisena nukahteli syliin. nyt mahtuu enää vain vaivoin...
niin ja jos huomaa et ollaan ulos lähdössä tulee joko jalan päälle tai änkeää syliin ja yrittää sillä estää lähtemisen :)

omituisinta ilmeisesti metkun mielestä matoille pissiminen on lälläreiden hommaa, senhän voi aina pestä, sen sijaan paljon tehokkaampi keino jättää merkki on syödä mattoon reikä! nim. eteisen matossa kaksi sievää, kuonon mentävää reikää melkein symmetrisesti, terassin ovimatossa myös pientä "osumaa"

:D :D

Ärsyttävintä on kissoille räksyttäminen

Ihaninta on söpöt ilmeet, lelun tuominen, Mangon kanssa riehuminen, kiltisti nukkuminen, kiltisti valjaita odottaminen (istuu kiltisti ja oottaa että laitan valjaat kiinni), kuunteleminen ja vahtiminen.

Täällä myöskin haukottelu on ihanaa :D aina kun mennään pihalle, niin riki päästää sellasen kiljaisuhaukotuksen :D aamulla vedetään kunnon kuoro että kaikki tietää varmasti rikin heränneen ja pääsevän kohta pihalle. Viimeinen haukotus tulee remmiä laitettaessa ;)
Ihania juttuja on myös muriseminen unissaan! Rikihän on aika kiltti koira esimerkiksi muita koiria kohtaan. Ei ole mitenkään agressiivinen, hauku muille, murise tms. Mutta unissaan siitä tulee sankarikoira ja se murisee kaikille! Murr! :D

Ärsyttäviä puolia on kerjääminen (oma vikamme, vaikkemme pöydästä annakaan niin on sitä muualla kuten sohvalla annettu jotain joten.....) ja yksinolon vaikeus.. :/ myöskin pelottavissa tilanteissa kiljuminen ottaa aivoon :D esim eilen kovaääninen traktori lähestyi meitä niin riki alkoi kiljumaan, se ottaa korviin ja saa hermot kireälle :P

Osuipas ketju sopivasti silmään kun tässä kuuntelen pennun yhtä vihastuttavinta tapaa, nimittäin takaoven raapimista. Se on raivostuttava kun nukkumaan mentäessä ja telkkaria katsoessa sen on aina pakko päästä ulos ja alkaa raapimaan ovea. Sitten kun et aina tiedä onko kyseessä hätä vai ei, niin melkeinpä usein on avattava. Joskus se ei mene ulos ollenkaan, joskus käy piipahtamassa ja sen jälkeen alkaa haukkuminen sisälle, ja sama rumba alusta. Takaovi on ihan naarmuilla.

Toinen vihastuttava piirre on haukkuminen. Mä inhoan kun se vahtii tuolla pihalla ja louskuttaa kaikille jotka kehtaa kulkea sen reviirin ohi. Muutenkin jo orastava vastaantulijoille pullistelu nyppii. Ärsyynnyn suunnattomasti myös siitä, kun tuo tulee kiskomaan sukkia ja housuja kun yrität pukea.

Ihastuttavia piirteitä tuossa otuksessa sitten taas on esimerkiksi se, kun se tulee syliin kuten kunnon sylihauvan kuuluukin (25kg tällä hetkellä). Se, kun tuo on niin onnellinen saadessaan etsiä nameja ja suorastaan tärisee kun odottaa että pääsee etsimään. Se, että tuo on aika helppo pentu ja oppi mm. sisäsiistiksi todella nopeasti ja muutenkaan ei ole aiheuttanut harmaita hiuksia -ainakaan vielä. Ehkä ihastuttavinta tuossa on tuo sen hitaus, se ei vain oikein aina meinaa tajuta ja sillä ei oikein koskaan ole kiire mihinkään vaan lönköttää rauhallisesti -satunnaisia ihania pentuhepuleita lukuunottamatta.

Ihastuttavinta
- kun pentua alkaa pelottaa vaikka pihalla, se tulee istumaan jalanjuureen, käärii etukäläpät miun nilkan ympärille ja alkaa tuijottaa silmiin *söpöys*
- sillä on omatoimisesti kehittynyt nukkumaanmenoaika. Siinä 10-11 aikaan illalla se menee makuuhuoneeseen nukkumaan vaikka itse vielä valvon pidempään ja herää aamulla 7-8 aikaan herättämään minua. Helppo lapsi.
- ei pelkää ketään
- herättää aamulla ensin kiltisti nuolemalla ja kävelemällä päälle

Vihastuttavinta
- kaikessa roikkuminen, hyökkäily, pureminen. Juuri kun ei ole vaatteita päällä, hän päättää hyökätä kiinni kinttuun...
- aamun toinen herätys, ellen ensi yrityksestä huolimatta ole noussut. Tunnin tai pari edellisen kerran jälkeen hän päättää purra ja hyökkäillä. pienoinen pakkoherätys
- kissojen takaa-ajo, jolloin on ihan pakko myös haukkua niin että korvat särkyy