Koirat.com

Onko kellään vinkkejä miten sais pennun lopettamaan hyökkäykset omistajaa päin menee riehumiset välillä aika överiks...

olemme laittaneet pennun toiseen huoneeseen makkariin rauhoittumaan kun menee yli..On tepsinyt..Mut onks oikein...

Esim pentu puree ja murisee ihan kunnolla ja tuntuu et innostuu vaan kun kielletään.... Roni on nyt 9viikkoa...
Tiedän että pennut riehuu ja puree mutta kyllä todellakin kiellämme kun menee yli ei sellaista katso kukaan...
Olemme kokeilleet esim jos alkaa jalkaa purra vaihtaa se leluun/luuhun mutta ei aina onnnistu...

Jäähylle laittaminen on mielestäni se tehokkain rankaisukeino. Frodon ollessa pentu kokeilimme tuota lelulla huomion kiinnittämistä, mutta pentu saattaa ottaa sen palkintona lahkeiden repimisestä, plus sitten että aina ei lelua ole käsien ulottuvilla siinä tilanteessa. Suihkupullo on myöskin meidän huushollissa koettu tehokkaaksi.

Huoletta voit eristää pennun rankaisuksi hetkeksi, ei se tosiaan ole väärin :)

Puppy85, tulil nyt tällainen tyhmä kysymys mieleen, että onko pennulle jo opetettu kieltosanan merkitys? Jos se ei tiedä, mitä "ei" tai "jätä" tarkoittaa, ei se tottelekaan. Riemastuu vaan kun ihmiset ulvahtelee ja leikkii sen kanssa. :) Itse opetin omalle koiralle "jätä" -käskyn Kaimion kirjan oppien mukaan, siis Pennun kasvatus.

Jäähy on ihan hyvä ja toimiva ratkaisu. Omalla pennulla ei juuri mikään muu tuntunut toimivankaan. Suihkepullo on kanssa hyvä, mutta meillä ainakin on niin, että jos Etta on sopivan sekopäisessä riehumatilassa, se ei ole moksiskaan pikku vesisuihkuista. Puutarhaletku voisi tehdä terää...

Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa!

Jos koira on 9 viikkonen niin en mä lähtisi sitä millään sumuttelemaan. Kunhan opettelee omia rajojaan ja kaikki mun tuntemat noutajat on olleet enemmän ja vähämmän rajuja pentuna. Opetellaan sitä kieltosanaa ja vaikka ulahdetaan kivun merkiksi jos menee liian rajuksi.

Oma mielipiteeni on että eristys toiseen huoneeseen "häpeämään" on vähän kyseenalainen keino. Pentu ei ymmärrä mistä sitä rangaistaan (koirat ei eristä toisiaan), vaan saattaa sitä vastoin hätääntyä ja tätä kautta yksinolosta voi tulla hankalaa jossain vaiheessa.

Palautteen pitää tulla tilanteessa jossa pentu tekee väärin. Jos halutaan ettei pentu hyökkää lahkeisiin se jätetään huomiotta kun se tekee niin. Jalan liike on se mikä koiraa kiihottaa, ei se pureminen välttämättä. Kielto/kehu/mikä tahansa huomio on aina pennulle palkkio. Paikallaan voi olla hankalaa seistä kun toinen upottaa naskalinsa kinttuun mutta harvoin pentu jaksaa jäystää kovin kauaa jos liikettä ei tapahdu = kohteesta tulee tylsä. Harjoitusta pitää tehdä johdonmukaisesti aina kun koira käy jalkaan kiinni. Meidän pennun kanssa (oli hirveä komentamaan ja puremaan jalasta) meni kaksi viikkoa että lopetti kokonaan hyökkäilyn. Pieni vaiva mielestäni.

Kieltosana on toki hyvä, mutta yleensä sen opetteluun menee aikaa ennen kuin pentu sen hallitsee ja ymmärtää, kun taas tämä puremisasia on ajankohtainen juuri siinä 8-12 viikkoisena. Pyrin itse aina käyttämään pehmeitä koulutusvaihtoehtoja ja mahdollisimman vähän äänen korottamista ym. "kovia" keinoja. Pentu oppii nopeammin kun se ohjataan sallitun pariin eikä kielletä jatkuvasti (koska alussa koira tekee väistämättä kaiken mahdollisen väärin). Kieltosanaan liittyy myös "palkkiopakko", eli kun koira uskoo käskyä se on palkittava koska muuten sillä ei ole motivaatiota totella jatkossa. Tämä voi johtaa siihen että pentu oppii keinot jolla saa palkkion (tekemällä pahuuksia). Hyvästä käytöksestä palkkaamalla koira oppii toimimaan niiden sääntöjen puitteissa koska se on kaikkein palkitsevinta.

Miizuli kirjoitti:

Oma mielipiteeni on että eristys toiseen huoneeseen "häpeämään" on vähän kyseenalainen keino. Pentu ei ymmärrä mistä sitä rangaistaan (koirat ei eristä toisiaan), vaan saattaa sitä vastoin hätääntyä ja tätä kautta yksinolosta voi tulla hankalaa jossain vaiheessa.

Miksi ei muka ymmärrä? Itse tosin otin jäähyn käyttöön vasta kun pentu oli muistaakseni noin 12 viikkoa ja se osasi jo "jätä" -käskyn. Teen niin, että kun se alkaa purra jalkoja, käsken jättämään ja palkitsen jos tottelee. Jos ei kiinnosta totella, lähtee penska jäähylle. Eikö siinä tule ihan selkeä syy-seuraussuhde? "Kun järsii ihmisen jalkaa kiellosta huolimatta, joutuu jäähyaitioon." Meillä tuo jäähypaikka on puutarha-aidasta ja vanerista tuunattu pieni aitaus, jossa koira on samassa tilassa kuin ihmiset, mutta ei pääse mihinkään. Siellä se saa kököttää pari minuuttia ja hyvin on toiminut.

Onhan se toki koiran luonteestakin kiinni, miten se ottaa rangaistuksen. Jollekin herkälle yksilölle voi varmasti ollakin liian tehokas keino laittaa jäähylle tai sumuttaa vesipullolla. Itselläni on erittäin reipas, peloton ja itsepäinen pentu. Terrierin tietysti kuuluu ollakin sinnikäs. :) Väittäisin, että se ei ole kurinpidosta ainakaan huonommaksi tullut.

Miizuli kirjoitti:

Paikallaan voi olla hankalaa seistä kun toinen upottaa naskalinsa kinttuun mutta harvoin pentu jaksaa jäystää kovin kauaa jos liikettä ei tapahdu = kohteesta tulee tylsä.

Öhöm. Täällä on yksi periksiantamaton terrieri, joka todellakin jaksaa jäystää, vaikka kivettyisi patsaaksi itse. Siinä vaiheessa, kun alkaa verta valua, ei enää oikein tahdon voima riitä pönöttää paikallaan... Tervetuloa kokeilemaan.

Täällä kun tosiaan laitan pojan jäähylle kiukkuu huoneessa sen 5min sit alkaa nukkumaan ei itke ja riehu..En usko et se siitä sekasin menee...Tuntuu et toimii..

Kaikilla on ne omat keinonsa jotka toimivat parhaiten :) Esim meillä murahdukset/kiljahdukset meni ihan täysin kuuroille korville, tai sitten niistä innostuttiin vielä enemmän. Toki koiran rotu, luonne ja pehmeys/kovuus j vaikuttaa siihen miten se ottaa mitkäkin rangaistuskeinot.

Frodo09 kirjoitti:

Toki koiran rotu, luonne ja pehmeys/kovuus j vaikuttaa siihen miten se ottaa mitkäkin rangaistuskeinot.

Ja siksi ei varmaan kannatakaan mainostaa tuota eristämistä "hyvänä" kurinpalautuksena. Harva pentu on loppujen lopuksi niin "kova" ettei hätääntyisi. Minä nimittäin oletan että se palautteen anto alkaa jo siellä 7-8 viikon iässä eikä sitä mennä muuttelemaan kesken kaiken, se jos mikä sekoittaa koiraa ja hidastaa oppimista. Juuri luovutusiän ylittänyt pentu tuskin osaa olla itsekseen vielä niin kauaa että sitä kannattaisi soveltaa rangaistaessa. Vaikka se saisikin nähdä ihmisensä jäähyn aikana se ei takuulla mieti miksi on suljettu aitaukseen vaan pyrkii keksimään miten pääsisi pois. Ja vaikka pentu sinne nukahtaisikin niin en silti ymmärrä mikä järki on käyttää keinoja joita koira ei tajua.

Ja kyllä, pentu ei enää ymmärrä mistä sitä rangaistaan kun se suljetaan huoneeseen tai aitaukseen. Se ei ole sille luonnollista tai loogista. Jo se että nostat pennun syliin on sille palkinto (kantaessasi sitä rangaistusaitioon). Koiran kuuluu olla laumansa luona ja sille tulee näyttää kuinka sen tulee käyttäytyä, ei rangaista käytöksestä joka on pennulle normaalia.

Kipukynnys on sen verran korkea että voisinpa Vilkko tullakin teille pureskeltavaksi. Jokainen koira luovuttaa, ja jos näyttää siltä että jaksaa natustaa niin sitten sen huomio pitää saada kääntymään muualle. Ei mitenkään erityisen vaikeaa. Pitää vaan luopua niistä pyhähousuista vähäksi aikaa. Jotenkin mälsää että nämä rotujen ominaisuudet vedetään tällaiseen keskusteluun mukaan. Minusta tuo "periksiantamattomuus" on tasan sitä että pentu on saanut harjoittaa tätä toimintoa niin ettei ole ymmärtänyt saamaansa palautetta. 12 viikkoinen on jo sen verta iso että jaksaa kyllä varmasti purra ja kovaa.

Mutta kukin tehköön tyylillään. Kannattaa kuitenkin muistaa että on olemassa niitä pehmeitäkin keinoja jotka saavat koiran toimimaan halutulla tavalla, eikä vain välttelemään rangaistuksia.

Pennunomistajien pyhähousujen paikka tosiaankin on kaapin perällä, heh... Nimimerkillä kolmet kolitsit, 2 kylpytakkia ja yhden yöpaidan emmentalvaatteiksi muuttanut. Juu, nyt jo naurattaa mutta ihan muutamakin tovi on meillä seisty vedet silmissä hampaita yhteen purien kun pikku riiviö näykkii nilkkoja ja välillä löysiä persnahkojakin (siis mitä löysiä, häh :)). Tehtiin kyllä se virhe, että kokeiltiin vähän kaikkea eikä yhtenäinen linja pysynyt. Seuraavin tuloksin:

- Kiljahdukset, murinat ja mölinät vaan innosti pentua lisää.
- Takaisin pureminen (kaverin miehen outo neuvo jota isäntä kokeili pari kertaa) innosti vielä enemmän. No ihme! Käskin lopettaa moisen touhun.
- Jäähy periaatteessa toimi, mutta pentu oppi nappaamaan palkkion siitä heittäytymällä veteläksi selälleen lattialle -> painimatsi, joopa joo, se siitä rangaistuksesta
- Ei-käsky toimi, mutta muksu tämänkin oppi ketjuttamaan juuri edellä kuvatulla tavalla: pureminen, ei, totteleminen, palkka.
- Huomion kiinnittäminen lelulla tms, kyseenalaista, taisi ottaa palkinnon kannalta sen lelun viskelynkin. Vaikka en sen koommin leikkiin lähtenytkään, viskasin vaan ulottuvilla olevan lelun jonnekin. Aina ei sitäpaitsi ole leluja just siinä saatavilla.
- Huomioimattomuus tai se, että itse kävelee pois on ehkä toiminut parhaiten. Tosin sitkeä pikku tapaus jaksaa yrittää aika kauan ennenkuin luovuttaa (ehkä edellisistä epäloogisuuksista johtuen), joten kivunsietokyky on kummasti kasvanut. Ja hermo venynyt. Ja saimpahan syyn ostaa uudet kolitsihousut, heh.

Lenkillä Luna myös joskus intoutuu repimään hihoja, hihnaansa tms, yleensä lenkin alkupuolella kun virtaa on vaikka koko kylälle jakaa. Silloin olen pitänyt sen hihnasta ihan pannan vierestä kiinni (ei kuitenkaan ole kiva, että repii kaikki ulkoilutakit ja housut, jotka ei ihan halpoja ole) ettei pääse hampaillaan käsiksi ja tuijotellut hiljaa jähmettyneenä muualle kuin koko koiraa ei olisikaan. Aika pian riehuminen rauhoittuu tällä konstilla. Yhdet toppahousut, yksi takki ja myös yksi äidin takki hänen ollessaan päivällä käymässä koiraa ulkoiluttamassa n kuitenkin jo revitty yllätyshyökkäyksen seurauksena. Noh, ehkä parsin mitä pystyn ja säästän ryysyt seuraavaa pentua varten...

Perkules kun ei tuolle pysty kauaa kiukkunen olemaankaan kun toinen on vaan elämäniloa ja energiaa täynnä ja loppujen lopuksi ei-toivottu käytös on ihan omaa syytä kun en ole sille oikeita tapoja opettanut. Siis aina tietyssä tilanteessa, tarkoitan. Joka päivä kun kuitenkin tarjoaa uusia tilanteita, missä pennun mielestä sopiva käytös ja hauskanpito on jotain aivan muuta kuin omasta mielestä... Ja näin päin pois. Juu nou. Ja kyllähän nuo muksut siitä pruukaa vähän rauhottumaankin ajan oloon.

Miizuli kirjoitti:

Ja kyllä, pentu ei enää ymmärrä mistä sitä rangaistaan kun se suljetaan huoneeseen tai aitaukseen. Se ei ole sille luonnollista tai loogista. Jo se että nostat pennun syliin on sille palkinto (kantaessasi sitä rangaistusaitioon). Koiran kuuluu olla laumansa luona ja sille tulee näyttää kuinka sen tulee käyttäytyä, ei rangaista käytöksestä joka on pennulle normaalia.

Kipukynnys on sen verran korkea että voisinpa Vilkko tullakin teille pureskeltavaksi. Jokainen koira luovuttaa, ja jos näyttää siltä että jaksaa natustaa niin sitten sen huomio pitää saada kääntymään muualle. Ei mitenkään erityisen vaikeaa. Pitää vaan luopua niistä pyhähousuista vähäksi aikaa. Jotenkin mälsää että nämä rotujen ominaisuudet vedetään tällaiseen keskusteluun mukaan. Minusta tuo "periksiantamattomuus" on tasan sitä että pentu on saanut harjoittaa tätä toimintoa niin ettei ole ymmärtänyt saamaansa palautetta. 12 viikkoinen on jo sen verta iso että jaksaa kyllä varmasti purra ja kovaa.

Niin no, ei ole kovin moni muukaan asia luonnollinen koiralle. Tarkoitan siis ihan näitä jokapäiväisiä asioita. Eihän koira luonnossa kulje remmissä, eikä joudu tottelemaan toisen eläinlajin huutelemia käskysanoja. Ja niin edelleen. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että jäähy on oikein hyvä ja väkivallaton rangaistus. Koiran mukaan tietysti pitää elää ja katsoa mikä sen luonteelle sopii.

Ikävää jos on mälsää, että rotuominaisuudet vedetään mukaan keskusteluun. Mutta onhan se nyt fakta, että eri rodut käyttäytyvät eri tavoilla, jo pienestä pitäen. Ne on kuitenkin jalostettu eri käyttötarkoituksiin ja ne vietit näkyvät jo pennuissa.

Minulla ei puolestani ole mitään intohimoa olla pennulleni puruleluna. Mieluummin estän ei-toivotun käytöksen heti kun se sitä yrittää. Mielestäni se on kaikkein selkeintä. Ai etteikö ole ymmärtänyt saamaansa palutetta? Taatusti ymmärtää. "Jätä" -käsky on jo hallinnassa, mutta kun kunnon riehumis/puremiskohtaus iskee, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei tälle pennulle vain mitkään kukkahattutätien keinot riitä.

muoks. tätä piti vielä kommentoida

Miizuli kirjoitti:



Mutta kukin tehköön tyylillään. Kannattaa kuitenkin muistaa että on olemassa niitä pehmeitäkin keinoja jotka saavat koiran toimimaan halutulla tavalla, eikä vain välttelemään rangaistuksia.

Niinpä. Pehmeäluonteiselle pehmeät keinot, kovapäiselle kovemmat. Ja selvennyksenä sanottakoon, että en tarkoita mitään väkivaltaa tietenkään. Ihan positiivisella vahvistamisella olen omaa penskaa kouluttanut, ei se missään rangaistuksen pelossa minua tottele. Kurinpito onkin asia erikseen.

Vähän OT, mutta itse kun en koskaan ole jäähyä käyttänyt, niin mietin tuossa, että jos jäähyä ahkerasti käyttää niin kokeeko koira sitten rangaistuksena senkin kun se jätetään yksin kotiin?

^ Jaa-a... vaikea sanoa mitään varmaa, mutta uskoisin että koira ymmärtää eron. Meillä esim ei koskaan käytetä jäähypaikkana koiran "omaa huonetta" (ts kodinhoitohuone) missä se yksinoloaikansa viettää. Yleensä jäähylle laitetaan portin toiselle puolelle. Ja jäähytystilanne on kuitenkin eri, siinä en puhu koiralle tai katso sitä. Ja jäähylle mennään nostamalla (tuommosen 16 kiloa nyt vielä nostaakin) tai sitten itse poistun tilasta ja vedän portin perässä kiinni, "yksinolotilaan" ei nosteta, ja tilanne on muutenkin erilainen. Kun Luna jätetään yksin, se usein ihan itse tulee kodinhoitohuoneeseen ja käy patjalleen makoilemaan, kun tajuaa mitkä vaatteet puettiin päälle. Tai sitten se tulee ihan nätisti kutsumalla, ja usein annan sille vielä jonkun luun / kongin tmv lähtiessäni. Jäähyaitioon tietysti ei viihdykkeet kuulu, heh...

Ja tuosta sai nyt sen kuvan että Luna viettää isonkin osan ajastaan jäähyllä... Ei toki, sitä keinoa käytetään enää aika harvoin, koska kuten edellä sanoinkin, jäähylle ei juuri päästä ilman ihanaa painiottelua... Mutta sanoisin kyllä että monella koiralla paikassaan ihan toimiva keino sinällään, jos jäähylle vienti tapahtuu nopeasti, ilman retuutusta ja toisaalta ilman ihmeempiä sylissä kantamisia ja muutenkin aika eleettömästi. (Paras tietysti jos itse pääsee livahtamaan esim portin toiselle puolelle touhuamaan ilman että tarvii koiraan edes koskea) Toisille koirille se syliin pääsy sinänsä voi olla palkkio. Vaikka mahtaakohan koira tajuta senkin, koska ollaan sylissä hellittelemässä, koska vaan nostetaan esim autoon, hoitopöydälle tmv, ja koska on tiedossa jäähy... hmm...

Meillä 6kk cairni, joka varsinki iltasin saa kauheita "ärrieri kohtauksia"... yleensä rauhotetaan ottamalla syliin ja "pää kainaloon" ja sitten ku rauhoittuu niin pääsee pois. Huomioimattomuus ei onnistuis mitenkään, koska puruvoimaa on jo aikalailla ja pikkuveli on 8 vuotias, nii se ei ainakaan pystyis.
Pitäis varmaan kokeilla tuota jäähytystä, kun ei tuo nykynen rauhottaminen näytä paljoa auttavan, ku vain väliaikasesti..

Miizuli kirjoitti:

Ja kyllä, pentu ei enää ymmärrä mistä sitä rangaistaan kun se suljetaan huoneeseen tai aitaukseen. Se ei ole sille luonnollista tai loogista. Jo se että nostat pennun syliin on sille palkinto (kantaessasi sitä rangaistusaitioon). Koiran kuuluu olla laumansa luona ja sille tulee näyttää kuinka sen tulee käyttäytyä, ei rangaista käytöksestä joka on pennulle normaalia.

Ensinnäkin, jäähyyn mennään varoitussanan (meillä "riittää") jälkeen, jos toiminta ei lopu. Ensimmäisillä kerroilla ei koira varmaan tajuakaan että miksi se nyt yhtäkkiä joutuu jonnekin tyhmään vessaan yksin, muta syy-seuraus-yhteydet kyllä kehittyy. Kun "riittää" kuuluu, pentu luultavasti muutaman kerran jälkeen erehtyy hetkeksi pohtimaan tilannetta, ja lopettaa sen epätoivotun tekemisen, mikä on parhaillaan menossa, ja tämä on se hetki kun pentua palkataan ja "näytetään kuinka sen tulee käyttäytyä".
Sillä, ettei joku asia ole koiralle alkuun luonnollista tai loogista, ei tarkoita, etteikö se osaisi toistojen myötä kehittää kausaliteettiä eri asioiden välille. Väittämäsi "pentu ei ymmärrä mistä sitä rankaistaan, koska rangaistus ei ole sille luonnollinen" ei tietenkään pidä paikkaansa. Ei se rangaistuksen epäluonnollisuus tarkoita, etteikö se olisi seuraamus huonosta käytöksesta, ja että pentu ei kykenisi "epäluonnollisen" rangaistuksen ja huonon käytöksen välille vetämään syy-yhteyksiä.
Ja lisäksi, jos pentu kokee eristämisen rangaistuksena, se myös toimii epätoivottuun käyttäytymiseen.

En tajua miten riehuva, rehaava ja taisteluhaluinen pentu kokisi palkinnoksi syliin nostamisen? Mitä se sillä hetkellä saa siitä palkinnoksi. Ihan pikkupentuna minä omaa koiraani arestiin vieressä en sanonut mitään, en katsonut koiraa silmiin enkä naamaan päinkään kun nostin sen kainalooni ja vein nopeasti vessaan oven taakse. Lisäksi nämä arestireissut toimivat nopeasti kitkemään epätoivottua käyttäytymistä (meillä pääasiallisena tarkoituksena oli sisällä haukkumisen kitkeminen, schipperkeni (haukkuherkäksi mielletty pystykorva) ei räksytä sisällä nyt aikuisena ikinä), joten sikälikään ei voida ajatella että vessaan kantaminen olisi pentua jostain palkinnut.

Ja meillä ei myöskään koskaan ole ollut yksinolon kanssa ongelmia sen jälkeen kun se pikkupentuna opeteltiin, vaikka arestia tulikin käytettyä. Arestipaikkana oli siis (pimeä) vessa, ja arestin pituus paristakymmenestä sekunnista minuuttiin.

Ns. pentuhepulin iskiessä en arestia käyttäisi, koska se on monesti vain oire väsymyksestä ja loppuu siihen, että pentu sipahtaa. Jos nyt aivan mahdottomaksi menee meininki, niin ihan normaalit rauhoittelut ensin sylihoitona ja kun pentu vähän chillaa niin vaikka lattialla jatkaen varmaan toimii paremmin kuin aresti. Se hepulointi nyt ei kuitenkaan varmaan kenenkään mielestä mitään tuhmaa käytöstä ole, vaan kuuluu pennun elämään.

No meillä jäähy toimii saadaan poika rauhottumaan...On huoneessa 2-4min sitkun on rauhottunut avataan ovi ja saa tulla taas laumaan mukaan...Menee vaan tosiaan joskus niin yli et hyppii vaan ja ottaa ihan kunnolla hampailla lahkeesta/kädestä kii ja ei tosiaan kiellot ja kiljumiset auta innostuu vaan enemmän...

innna kirjoitti:

Sillä, ettei joku asia ole koiralle alkuun luonnollista tai loogista, ei tarkoita, etteikö se osaisi toistojen myötä kehittää kausaliteettiä eri asioiden välille. Väittämäsi "pentu ei ymmärrä mistä sitä rankaistaan, koska rangaistus ei ole sille luonnollinen" ei tietenkään pidä paikkaansa. Ei se rangaistuksen epäluonnollisuus tarkoita, etteikö se olisi seuraamus huonosta käytöksesta, ja että pentu ei kykenisi "epäluonnollisen" rangaistuksen ja huonon käytöksen välille vetämään syy-yhteyksiä.
Ja lisäksi, jos pentu kokee eristämisen rangaistuksena, se myös toimii epätoivottuun käyttäytymiseen.

Miksi rankaista pentua? Joo, onhan se ihmiselle se helpoin keino, mutta ei se vie pois koiran halua tehdä jotain luvatonta. Se vain välttelee rangaistusta. Luulisi sen jo kuulostavan kyllin pahalta omaan korvaan. Ei pentu huvikseen hauku/pure/riehu vaan sillä on takuulla joku motiivi, yleensä pelkkä huomionhakuisuus. Henkilökohtaisesti toivon että molemmat koirani käyttäytyvät hyvin koska se on niille se ainut tapa toimia minun kanssani, eikä siksi että välttelevät rangaistusta. Ainut tilanne jossa voisin ikinä käyttää eristämistä on silloin kun koira toistuvasti uhmaa jo opittuja sääntöjä, esimerkiksi reilu kaksivuotiaana alkaakin haukkua sisällä vaikka on pennusta asti osannut olla hiljaa. Pennun vasta opetellessa elämisen taitoja ei sitä tule rankaista asiasta joka ei selvästi ole mennyt vielä perille. Vähän sama asia kuin että opettaja länttää matematiikan kaavan taululle ja antaa sinulle soveltavan (mielestäsi hankalan) tehtävän joka pitäisi ratkaista siinä heti nyt. Jos et osaa, jäät jälki-istuntoon ja toivotaan että seuraavalla tunnilla osaat. Jos et, saat taas jälki-istuntoa. Erittäin motivoivaa ja varmasti opit rakastamaan matematiikkaa.

Jos välttämättä haluaa komentaa niin se keskeytyssana on parempi vaihtoehto kuin eristäminen. "Älä tee noin" ei kuitenkaan ole sama kuin "älä tee noin, tee mieluummin näin". Eli pennulle tarjotaan jotain sallittua tekemistä, esimerkiksi teetetään temppuja joita koira osaa. Sekin kuluttaa kivasti pennun energiaa. Näin on pienempi todennäköisyys että se yhdistää tapahtumaketjun (esim. koira haukkuu -> kielto -> koira on hiljaa -> palkka) niin että haukkuessa saa palkkaa. Jos pentua saa olla jatkuvasti kieltämässä jostain asiasta niin olisi varmasti jo oman mielenterveyden kannalta kannattavampaa miettiä jotain muuta keinoa.

innna kirjoitti:

En tajua miten riehuva, rehaava ja taisteluhaluinen pentu kokisi palkinnoksi syliin nostamisen? Mitä se sillä hetkellä saa siitä palkinnoksi.

Se pentu voi palkkaantua aika monestakin asiasta. Toinen palkkaantuu syliin nostamisesta, toinen siitä että pääsee näykkimään nenästä. Kolmas on tyytyväinen jo siihen että omistaja nostaa persiinsä tuolista - jos se ei siitä nouse muutoin kuin tekemällä jotain tuhmaa.

innna kirjoitti:

Ja meillä ei myöskään koskaan ole ollut yksinolon kanssa ongelmia sen jälkeen kun se pikkupentuna opeteltiin, vaikka arestia tulikin käytettyä. Arestipaikkana oli siis (pimeä) vessa, ja arestin pituus paristakymmenestä sekunnista minuuttiin.

Teillä on käynyt varmasti hyvä tuuri. Mutta et voi väittää etteikö pimeä vessa voisi olla jollekin toiselle pennulle aika traumaattinen rangaistus?

innna kirjoitti:

Ns. pentuhepulin iskiessä en arestia käyttäisi, koska se on monesti vain oire väsymyksestä ja loppuu siihen, että pentu sipahtaa.

Tässähän nimen omaan keskusteltiin pentuhepulista ja siitä kun koira käy ihmisen jalkaan kiinni kiihoksissaan. Jos yli 6 kk vanha koira (Carotte, en viittaa sinun koiraasi) vielä kajoaa hepulipäissään ihmiseen puremalla ja rähinällä niin tulee pohtia niiden keinojen tehokkuutta joita on käyttänyt (olettaen että samaa keinoa on käyttänyt johdonmukaisesti 8 viikkoisesta asti). En voisi kuvitella että oma pentuni (4 kk) koskisi hampaallaankaan ihmiseen riehumismielessä. Se on oppinut purkamaan energiansa leikkimällä toisen koirani kanssa, leluihin, puruluihin jne. Ja voin hyvällä omalla tunnolla väittää että tuo pentu oli aluksi erittäin periksiantamaton ja puri todella kovaa, ärisi, repi ja riehui. Itkin ehkä kaksi viikkoa sitä riittämättömyyden tunnetta mutta sen jälkeen alkoi helpottaa ja nyt se on jäänyt kokonaan pois. Ja kaikki tämä vain niin ettei pentua huomioitu kun se hyökki, energia ohjataan aina sallittuihin juttuihin ja tarjotaan paljon liikuntaa.

Jos riehuminen menee ihan överiksi, siis oikeasti kunnon hillumiseksi, niin erittäin tehokas keino purkaa pennun energiaa on viedä se ulos juoksemaan pää viidentenä jalkana. Varmasti tehokkaampaa kuin jatkuva kieltäminen.

Mutta ei tästä asiasta toki tappelemaan kannata ruveta. Olen itse vaan niin hurahtanut tähän positiiviseen ehdollistamiseen että puhun aina ja kaikkialla sen puolesta.

^ Nyt on kyllä jäänyt sinulta jotain tärkeää oppimisteoriasta välistä. R+/P- ja P+/R- kulkevat aina käsi kädessä. On mahdotonta olla käyttämättä negatiivista rankaisua jos käyttää positiivista vahvistamista, samoin kuin on mahdotonta käyttää negatiivista vahvistamista ilman positiivista rankaisua.

Tilanne aloittajan tapauksessa on mitä luultavimmin se, että pentu tahtoo leikkiä, ja jos se on luonteeltaan kuten esim. jonkun tähän ketjuun vastaajista terrieri, se leikkii vaikka ihminen olisikin paikallaan, etenkin jos on joskus saanut sillä ihmisen provosoitua tekemään mitään. Koiralle sanotaan varoitussana, esim. se "riittää", jos jalkojen ja käsien kaluaminen ei lopu niin mahdollisuus leikkiä ihmisen kanssa poistetaan poistamalla koira tilanteesta. Meidän tapauksessa nyt sinne vessaan. Pimeä oli suluissa siksi, että en erikseen laittanut valoja vessaan, jos ne eivät valmiiksi jo olleet päällä.
Näet varmaan tästä, että mikäli tuon varoitussanan jälkeen koira yhä jäystää ihmistä, vaikka ihmisen huomio onkin suunnattu muualle eikä hän aktiivisesti sitä koiralle anna, koira ei voi tajuta että tässä kohti pitäisi toimia jollain toisella tavalla. Koiraa voi palkita VASTA kun se tekee jotain palkitsemisen arvoista, esimerkiksi sen varoitussanan kuullessan pysähtyy edes sekunniksi. Ja sitten sen kanssa voi leikkiä vaikkapa jollain lelulla, ei ihmisellä. Ei sitä puremista, kun se ihan tosissaan sattuu, tarvi sietää montaa kymmentä minuuttia vaan siksi että sitä sitten lopulta pääsee palkkaamaan.

Pentuhepulilla tarkoitin kyllä sitä ns. iltavilliä, eli kun pentu vetää rallia ympäri kämppää.

muoks. Ja meillähän koira syö kaiken ruokansa mun kädestä naksuttelun yhteydessä. Ja positiivista rankaisua en käytä ~ikinä.

innna kirjoitti:

Tilanne aloittajan tapauksessa on mitä luultavimmin se, että pentu tahtoo leikkiä, ja jos se on luonteeltaan kuten esim. jonkun tähän ketjuun vastaajista terrieri, se leikkii vaikka ihminen olisikin paikallaan, etenkin jos on joskus saanut sillä ihmisen provosoitua tekemään mitään. Koiralle sanotaan varoitussana, esim. se "riittää", jos jalkojen ja käsien kaluaminen ei lopu niin mahdollisuus leikkiä ihmisen kanssa poistetaan poistamalla koira tilanteesta.

Siksi se koulutus pitääkin aloittaa 7-8 viikkoisena. Sen ikäinen nimittäin väsyy repimiseen alta aikayksikön. Kyllä, vanhempi pentu jaksaa jo vähän taistellakin, mutta siinä vaiheessa sietää katsoa peiliin jos on erehtynyt jossain vaiheessa provosoitumaan pennun toiminnasta.

Miksi rankaista pentua siitä ettei se ymmärrä mitä "riittää" tarkoittaa? Tottelemattomuus kertoo vain sen ettei pentu ymmärrä käskyä ja sillon on syytä katsoa vaihteeksi itseään sieltä vessan peilistä. On täysin väärä lähestymistapa opettaa "riittää" -käsky rankaisun ohella. "Kyllä se koira oppii syy-seuraussuhteen" on vähän omituinen ajattelutapa, kun asiaa voisi lähestyä myös niin että pentu ensinnäkin oppisi sen sanan temppuna muiden joukossa eikä tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin. Jos koira ei tottele, se ei ole joko a) oppinut sanaa b) tilanne on liian vaikea c) user error. Jos motivaatio saadaan kohdalleen ei kiellon uskomisessa ole mitään ongelmaa. Tavoite tulee asettaa niin että koira tottelee käskyä 100%. Jos ei tottele, pitää mennä itseensä ja miettiä mikä meni vikaan, eikä rankaista pentua siitä ettei se osaa.

innna kirjoitti:

Ei sitä puremista, kun se ihan tosissaan sattuu, tarvi sietää montaa kymmentä minuuttia vaan siksi että sitä sitten lopulta pääsee palkkaamaan.

Haluaisin nähdä pennun joka malttaa purra liikkumatonta jalkaa 20 minuuttia. Mutta arvatenkin sinä olet nähnyt. Koiralla täytyy olla melko virikkeetön ympäristö jos ainut purulelu näköpiirissä on ihminen. Palkkio on paljon muutakin kuin namit ja lelut, meidän tapauksessa palkka oli lenkillä matkan jatkuminen tai sisällä vaikka ruoan antaminen käveltyäni ensin kuppi kädessä huoneen päästä päähän ilman karvaista palloa nilkassa. Koira tajuaa yllättävän nopeasti että asiat luistavat sen kannalta hyvin kunhan se vain käyttäytyy tietyllä tavalla.

Eihän tässä keskustelussa ole tarkoitus riidellä näiden keinojen toimivuudesta. Kyse on enemmänkin siitä että toiset haluavat käyttää koulutuksessaan rangaistusta, toiset eivät. Pitkällä aikavälillä varmasti sama lopputulos päällisin puolin. Ero on vain siinä että toinen koira välttää puremista rangaistuksen "pelossa", toinen ei pure koska siitä ei seuraa mitään erikoista ja toiminta sammuu ajan kanssa kokonaan.

Mutta ehkä multa on jäänyt jotain oleellista välistä, kun en omista terrieriä.

Tässä on nyt hiukan samoja asioita viimeisissä viesteissä, joita osin mietin tuolla koirapsykologiaa-ketjussa, eli palkkiolla ja rankaisemalla kouluttamista. Ja tietenkään asia ei ole niin mustavalkoinen, että joko syötät nakkia tai annat raippaa. Eikä palkkio tosiaan ole aina syötävää eikä rangaistukset pelkkää väkivaltaa. Näistä on kuitenkin mielenkiintoista keskustella. (mitä muutakaan tekemistä perjantai-iltana muka voisi olla)

Itse olen, kuten jo aiemmin kerroin, käyttänyt näykkimis-vaatteiden repimis-hepuleihin useitakin konsteja (tyhmyyttäni, ja siksi koira joskus erehtyy edelleen lahkeeseen kiinni, jos olisin ollut alusta asti looginen ja fiksu, ehjempiä housuja varmaan olisi enemmän). Sekä rangaistusta, palkkiota kiellon tottelemisesta ja huomioimattomuutta. Omalla pennulla huomioimattomuus on toiminut kaikkein parhaiten. Joissain tilanteissa käytän rangaistukseksi määriteltäviä keinoja edelleen siitä huolimatta, että pyrinkin positiivisen vahvistamisen kautta asioita Lunalle opettamaan. Syynä osin se, että se tosiaan tuntui puremisasiassakin kehittävän pelin, jossa näykitään ->EI ->lopettaa ->palkka tottelemisesta. Ja alusta hetken kuluttua, vaikka kiinnitinkin huomion muualle. Saman homman olen huomannut esim sohvalle kiipeämisessä, pöydille hyppimisessä, kenkien järsimisessä, maton repimisessä... Ja on vaikea olla huomioimatta, kun pentu esim repii vieraiden vaatteita , hyppii pöydille tms... Toki näihinkin tilanteisiin olisi varmasti järjellä mietittynä ja suunniteltuna olemassa jokin keino, jolla rangaistus voitaisiin välttää. Itse olen nykyään mennyt sillä logiikalla kielto-palkkio-ketjun välttämiseksi, että kun jokin asia kielletään, kieltoa totellaan, tottelemisesta palkitaan tavalla tai toisella, jos vielä uudelleen yrittää samaa, jäähylle. Uusien "tuhmuuksien" kanssa saatan olla pitkämielisempi ja kieltää useampaan kertaan. Sitten taas esim hihnakäytöstä meillä on opeteltu ilman nykimisiä tai komenteluja siten, että nätisti kävelystä palkitaan, vetäminen aiheuttaa pysähtymisen, ja matka jatkuu, kun hihna koiran toimesta löystyy, ilman eleitä tai puheita. Mutta ei siitä sen enempää ettei lipsu ihan ohi aiheen. Mikäli parempia vinkkejä on esim tähän kielto-totteleminen-palkkio-ketjuun, niitä toki saa antaa ja niitä otetaan avoimesti vastaan, mutta tämä homma nyt on meillä tuntunut toimivan.