Koirat.com

Ei se koiran kasvattaminen ja omistaminen nyt niin hirveän vakavaa puuhaa ole. Eiköhän nyt 99,99% teini-ikäisistä koirista lällättele ja kadota korviaan aina välillä, enkä mä ainakaan menetä yöuniani sen takia. Kyllä Lokikin on mun mielestä täydellinen koira, tottelevainen ja ihana, vaikka se välillä kuumetessaan (=treenikentällä) kuuroutuukin. Ja mä varmaan saisin vatsahaavan, jos joutuisin jatkuvasti stressaamaan sitä, että käyttäytyykö mun koira nyt varmasti täydellisesti joka ikisessä tilanteessa. Paljon mielummin omistan koiran, jonka kanssa on rentoa ja hauskaa, ja jolla on yhtä paljon huumorintajua kuin mullakin.

Ja sitähän se uhmaikä tarkoittaa, että niitä kieltoja uhmataan, vaikka pelisäännöistä olisikin keskusteltu tarkkaan ja hartaasti. Eihän se nyt hyväksyttävää käytöstä ole, mutta ei mun mielestä nyt niin kauhean vakavaakaan.

^ Jep. Ja ei se tarkoita sitä, että "antaisin koirani tehdä mitä vaan". Mietin enemmänkin miten kannattaa toimia eri tilanteissa. Mutta en mä nyt yöuniani menetä

^Niin ja piti vielä sanoa, että jos Loki menee oikein koville kierroksille (esim. nähdessään parhaan koirakaverinsa Maisan ), niin se mielentila on paljon pahempi kuin pelon aiheuttama lukko. Se ei sellaisessa tilanteessa suostu edes syömään, saati sitten kuulemaan yhtään mitään.

En missään vaiheessa sanonut etteikö Reppis olisi koiraansa kouluttanut. Tai että koirankoulutus olisi jotenkin vakavaa ja jonkun pitäisi yöunet menettää. Kyllä mää muistan, että Pessin teini-ikäisyys oli todella raskasta aikaa, mutta aina sitä sai jotenkin kerrottua, että tällainen peli ei vetele, etenkin noin helpossa tilanteessa, jossa koira on kiinni ja ollaan paikallaan. Tuntuu minusta aika oudolta, että koira on puoli tuntia hillunut ja sille ei oo ärähdetty, että nyt mamma on tosissaan.
Aika paljon hillumista minä koiriltani sallin, eihän mun piskit osaa edes kävellä aina vetämättä hihnassa ja Ilokin saattaa hypätä yhtäkkiä mun hihaan kiinni. Mutta nätisti sanottu "riittää" kyllä riittää. Mutta jos jokin käyttäytyminen ärsyttää ja se jatkuu ihan kohtuuttoman kauan, niin varmasti puhutan vähän vakavammalla äänenpainolla.

Nojoo, ehkä vähän huonosti selitin tuon heti alussa. Eli koira on räpiköinyt vain hetken alussa, ei sentään puolta tuntia mennyt siinä, että lopetti pelleilyn. Puoli tuntia meni siinä, että unohti toisen koiran täysin.
Jos koira menisi niin mahdottomaksi, poistuisin paikalta.

Noniin hyvä. Paikalta poistuminen on kyllä usein paras mitä voi tehdä.

^ Juu, ei varmasti ratsastuskisoissa yleisössä kovin hienoa muillekaan jos vinkuva pikkukoira vieressä

Ja piti vielä lisäämäni, että tosiaan mikään ei ole raivostuttavampaa kuin "ei ei ei ei ei" hokeva omistaja, ja koirasta näkee että koko sana ei tarkoita sille mitään.

Kyllä meillä ainakin nää koirt teininä on kadotellu korviaan ihan vähän väliä. Aapo ei korvaansa lotkauta mulle jos näkee koirakaverin jossain tai vaikka muiden koirakavereiden kanssa vapaana lällättelee. Siinä vaiheessa on ihan sama noidunko mä sen vai lepertelenkö sille. Perus tavat meillä on hallussa ja todellakaan kaikkea ei sallita. Mutta noi teinin uhmakohtaukset ja kuuroutumiset on vaan arkipäivää. Jos meillä kuuroudutaan esim. hihnassa tyystin niin matka ei jatku ennenkuin koira huomaa mut ja tajuaa että mä vaadin siltä jotain. Jos taas vapaana ollessa pelleilee niin jäähylle hetkeksi ja koitetaan uudelleen sujuuko homma, jos ei niin jäähy taas ja jos ei vieläkään suju niin poistuminen paikalta tai hihnaan kiinni.
Mä en kiellä koiraa jos tiedän ettei se reagoi siihen, en myöskään kutsu luokse jos näen ettei ole vastaanottavainen. Käskyt kokee inflaation jos niitä hokee koko ajan ja koira tietää ettei tartte reagoida. Meillä ei muutenkaan "EI"-käskyä kauheesti viljellä, kummatkin tietää kyllä käskyn, mutta yleensä oikaisen käytöstä jollain muulla tavalla, ääntelen tai suhisen tai jotain muuta vastaavaa, toimii paremmin. EI on käytössä vain kun tarvitaan nopeeta reagointia, esim. koira yrittää ottaa jotain kiellettyä, hyppää vaikka kotona pöydälle tms. Yleensä käytän sitä ennakoimaan tilanteita. Muita ääntelyitä ja sitä suhinaa käytän sit yleensä kieltoihin, vähän milloin mitäkin suusta pääsee

Ei tää teinin kanssa eläminen vakavaa oo, mutta ei se aina kauheen rentouttavaakaan ole. Meillä onneksi pahin jo ohi, mutta täytyy sanoa että pahimpana teinipelleily-aikana Aapon kanssa oli omakin pinna jatkuvasti kireellä. Nyt on enää toi kämpän tuhoominen mikä aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta onneksi nyt on se kuonokoppa käytössä eikä vielä ainakaan ole saanut sitä päästä pois. Eiköhän sekin aika vielä koita.

innna kirjoitti:

Kyllä minun mielestä pitäis yli yhdeksän kuukauden ikäisen koiran kanssa olla jo sen verran neuvoteltu noita pelisääntöjä, että riittää on riittää ja ei on ei, eikä silloin koira lällättele korvat hukassa. Eri asia tietenkin, jos koira on vaikka pelkoreaktion takia täysin lukossa.

Onneksi se on niin helppoa murkkuikäisen koiran kanssa, ikinä kun mitään ei kyseenalaisteta..

muoks. Mä ehdin jo kuvitella, et meidän pahin kausi olisi ohi. No mitäs vielä. Tänään on haukuttu möröille, jäljestetty jotain hajua korvat lukossa, tongittu roskikset..

^ No en minä tosiaan ihan noin tarkoittanut, mulla on kuitenkin tuo schipperke, joka edelleen yli kuuden vuoden ikäisenä saattaa vähän koetella onneaan ja meikäläisen hermoja. Ymmärsin vain Reppiksen alkuperäisestä viestistä, että puoli tuntia on yritetty hyvällä ilman tulosta, ja ollaan oltu täysin neuvottomia. Meillä (etenkin tuon vanhemman kanssa, kun se jaksaa useammin venkuloida jotain typeryyksiä) pari kertaa sanotaan nätisti ja jos ei uskota, niin käskytys tulee sellaisella äänenpainolla ja tarpeen vaatiessa pannasta kiinni pitäen, ettei jää epäselväksi mitä tarkoitan. Ja tämän jälkeen tietenkin palkataan heti, kun ne korvat on pistetty takaisin on-asentoon.

^ Arvasin, ettet kettuillaksesi sitä tarkoittanut, omissa murkkuketutuksissa vaan rupesi harmittamaan että riittääkö muka jollekkin yksi ei ja that's it

Pakko taas muokata. Miksen ikinä onnistu sanomaan kaikkea yhdellä kertaa.

Katsoin eilen ihaillen, kun yksi kaveri komensi koiraansa huonosta käytöksestä. Siinä raikui siten että heikompaa hirvitti. Mä oon itse niin huono käskyttämään oikein kunnolla, pitäisi ehkä opetella sellainen armeijamainen tyyli

^Mä katoin ihan samaa.. oon varmaan liian lepsu näille. Komennan kyllä, mutta varmaan liian lepsusti. Aapo muuten sai reijän poskeen siinä kahakassa. Ihan kunnon reijän. Ekat taisteluvammat tolle teinille, Taavillahan on jo kuono ruvella jostain nuoruuden ajan yhteenotoista. Nyt on sit kaks scarfacea

^^ Meillä riitti semmonen 10 kertaa "EI" ja perään parit kirosanat, rymistely paikalle, tiukka "NYT RIITTÄÄ!"-karjaisu ja niska-perseotteella jäähylle heitto, kun Penny härkki pikkukissaa klo 5:45 aamulla niin että soi. Että silleen Ja kyllä, monesti tuolle riittää ihan yksi ei tai älä ota tai riittää tai anna olla. Mutta aamulla kun se on virkeimmillään, ei tunnu toimivan mikään. Jos ei kissaa kiusaa, niin keksii kyllä jotain, millä saa mut hereille väärällä jalalla. Ei vaan, ihana se on, vähän turhan aamuvirkku vaan Ja kivana sivuefektinä ton riehuminen saa aikaan kissatulvan mun sänkyyn, koska sieltä Penny ei saa niitä kiusattua. Siispä mun sänkyyn ahtautuu aamulla aina kolme kissaa, jotka sit nahistelee siitä, kuka saa parhaan paikan... Nuku siinä sitten.

Muoks. väksyt, tää oli Pixulle tarkotettu vertaistueksi

Meillä Aapo on vielä niin sinnikäs että se yrittää ja yrittää jotain juttua, siinä ei todellakaan riitä kerta EI vaan saa kyllä moneen kertaan tehdä selväksi että EI. Ja usein vielä joutuu niskasta ottamaan kiinni kunnes vasta uskoo. Ja kun omilla koirilla menee liian lujaa niin siinä ei auta muuta kuin eristäminen eli jäähy kummallekin hetkeksi. Ihan turha yrittää karjua yhtään mitään, kun on kierroksilla niin on kierroksilla.

Joo, just semmonen kauhea karjaisu, muutama kirosana ja poskista retuuttaminen vois tehota pahempaankin luupäähän. Kyllä mä tolle kuria pidän, mutta se on just semmosta "Hei nyt oikeesti!" Joo, onneks ei oo mikään järin dominoiva tapaus..

Voi Aapo, siinä on oikeen nuori itä-helsingin kolli taisteluvammoineen

Mä oon tasan kerran ihan kunnolla karjaissut Taaville joskus kun meni hermo sen rähinöihin. Seurauksena se että koira kattoi mua ilmeellä (hiljeni siis eli joku teho oli silläkin karjumisella) ja vieressä kävelevä mummeli nappas fifinsä kainaloon ja lähti juoksemaan karkuun Sekin mua kadutti ihan hirveesti että olin karjunut, tolle kun ei tartte yleensä huutaa, ihan riittää napakasti kieltäminen. Noissa rähinöissä vaan ei koskaan auttanut edes se huutaminen, huudettiin vaan kilpaa toistemme kanssa. Tuolloin vaan paloi väsyneenä pinna siihen hommaan ja äkkipikaisena ihmisenä karjaisin niin paljon kuin ääntä lähti.

Mä en Aapollekaan oo huutanut varmaan kertaakaan, sillekin riittää yleensä napakasti kieltäminen, viimeistään se niskavilloista kiinni ottaminen. Jotenkin koen että koirat kyllä ymmärtää ilman sitä huutoakin että missä mennään. Mutta sit taas kun kattoo ihmisiä jotka kunnon asenteella ojentaa koiraa huonosta käytöksestä, ei siis mitään väkivaltaa vaan kunnon palaute sille koiralle, niin välillä tuntuu että ehkä itekin pitäis. Ilmankos omat koirat on niin törppöjä kun ei niillä oo kunnon kuria

Ja kuri siis on, se peruskuri, säännöt löytyy ja käytöstavat pitää olla. Mutta en siis mikään natsi ole näille vaikka äiti niin väittääkin.

^ Veit kengät suustani Kyllä se kunnon karjasu olisi joskus enemmän kuin tarpeen. Esim. sillon kun toi vouhottaa remmissä menemään päättömästi eikä kuuntele yhtään. Röllikin kun on tosi kovapäinen.

Mielenkiintoista keskustelua kurin pitämisestä, varsinkin näiden murkkuikäisten osalta! Meillä ollaan toisten asioiden suhteen todella musta-valkoisia eli asia on kielletty PISTE. Tällaisia ovat esim. kotona sohvalle ja sängylle tuleminen sekä haukkuminen. Toinen on treeneissä se, että toisten koirien luokse ei mennä. Nämä ovat iskostuneet varsin hyvin koirankin tajuntaan, eikä se niitä tee muuten kuin "vahingossa".

Voin sanoa, että mun koira pysähtyy "99%-varmuudella", jos karjaisen EI, eikä yritä ainakaan heti uudestaan, mitä sitten olikaan tekemässä. Ja kyllä, mielestäni koira tarvitsee selkeän palautteen virheellisestä käytöksestä, eikä jatkuvaa sellaista "yritä nyt edes joskus"-päähän taputtelua.

Harmaa aluehan se tuottaa meille eniten ongelmia eli ne asiat, joista ei olla saatu koulutettua musta-valkoisia tottelemisen suhteen. Hihnassa vetäminen on kyllä sellainen murheenkryyni, että . Eihän sitä tietenkään kieltojen kautta pelkästään rakenneta ja turha siihen on ei-sanaa edes tuhlata. Sama juttu tuon maasta tavaroiden maasta nappailun kanssa, johon tietysti "jätä"-käskyä on tullut hoettua turtumiseen asti.. Nooh, näitä sitten korjaillaan ja seuraavan koiran kanssa osataan toivottavasti paremmin kouluttaa alusta alkaen.

Juu, meillä on myös noita juttuja mitkä on ehdottomasti Ei kun niin sanon. Mutta sit on esim. toi Aapon kengurumainen ihmisten päälle hyppiminen jos joku tulee vaikka juttelemaan niin että Aapo on hihnassa mulla. Siihen ei oo kyllä auttanu edes karjuminen tai niskapers-otteet. Vähän oon jo ehkä luovuttanutkin etten enää jaksa ana edes sanoa sille mitään, revin vaan sen alas. En tiedä mikä siihenkin auttais.
Ja sit kun Taaviin esimerkiksi on enemmän tehonnut pennusta asti se positiivinen vahvistaminen kuin EI-käskyn viljely, eli oon ohjannut käytöksen suoraan sallittuun kielletystä ja palkannut siitä kun tekee oikein. Se on toiminut sillä erittäin hyvin. Tätä aloin tekemään kun se oli pentu ja tuntui että koko elämä oli vaan EIEIEIEIEI. Aapon kanssa taas ei sekään oikein toimi yhtä hyvin, se on sinnikkäämpi joissain asioissa. Eikä myöskään ole namilla ohjattavissa niin helposti kuin Taavi mikä ehkä on sen kanssa edesauttanut sitä positiivista vahvistamista.