Koirat.com

Minä kyllä välillä ärähdän tuolle junnukoiralle ihan kunnolla. Mitkään kyselyt sen kanssa ei auta. Mulla on alusta asti ollut linja, että sanani on laki ja edelleen se meillä pätee. Kyllä tuo tajuaa millon leikkii mun hermoilla ja lopettaa kyllä, kun tiukasti sanoo.

Voisiko joku tuolla nappaseen tän näyttelykärpäsen pois multa? Tai no, se taitaa olla jo tälle vuodelle myöhäistä, kun kaikkiin on melkein jo ilmoitettu. Tuossa laskeskelin, että tänä vuonna välillä huhtikuu-joulukuu tulee kierretyksi 16 näyttelyt...ohops

Joo kyllä mäkin ärähdän, en sentään mikään päähän taputtelija ole. Mutta siis jotenkin tuntuu välillä että ihan erilainen asenne sais välillä olla tohon teiniin kun tuntuu ettei se aina ota mua ihan tosissaan vaikka oisin miten tosissani.

^^ Äläs nyt kun täälläkin on näyttelykärpänen pörräämässä muttei tietenkään ole siihen soveltuvaa koiraa. Mäkin tulen käymään heinäkuu-syyskuu välillä jo neljässä näyttelyssä käyttämässä muiden koiria, ja se muka hillitsee kuumetta.. Ja vielä menee ainakin vuosi että pääsen oman koiran kanssa kehään, jos silloinkaan. Pitää vaan olla iloinen siitä, että pyydetään händläämään, saa itsekin kokemusta.

Nyt on Joppe puunattu lauantaita varten ja tossa se veti hirveet mönkimishepulit matolla, aina yhtä hauskan näköistä. Ajattelin että vaikka mennäänkin vaan kotikoiraluokkaan niin voi siihenkin vähän panostaa. Meille tulee aikatauluista riippuen yöks corgitytsy jossei omistajansa kerkee hakee sitä näyttelyreissulta palauduttuamme, saas nähdä kuinka toi nuoriherra oikein on..

Ruusunen89 jos yhtään lohduttaa, niin meilläkin tuo hihnakäyttäytyminen tuottaa tällä hetkellä ehkä eniten harmaita hiuksia.. Yleisesti kävely löysällä hihnalla sujuu ihan mukavasti, mutta silloin kun se ei sujukkaan niin se on menoa sitten se.

Mä oon taas hihnakäytöksen suhteen ollu aina Aapoon tyytyväinen, sen kanssa ei oo tarvinnut käydä sitä labbiksille tyypillistä taistelua miten hihnassa kuljetaan. Se on alusta asti kulkenut vetämättä hihna löysällä ja tekee sitä edelleen. Tietyt tilanteet saa toki sen vetämään, esim. kivaan paikkaan meneminen tai kaverin näkeminen, mutta muuten lenkit menee löysällä hihnalla. Erittäin mukava koira ulkoiluttaa sen takia. Pelkäsin pahinta ja olin jo henkisesti varautunut taisteluun "näin kävellään hihnassa vetämättä". Sitä taistelua ei onneksi ole tarvinnut koskaan käydä.

Aapo kävelee esimerkillisesti hihnassa! Jaksan aina ihastella sitä uudelleen ja uudelleen

Meillä on myös tuo positiivinen vahvistaminen tehonnut paremmin kuin pää punaisena karjuminen, mutta pakkohan sitä joskus on antaa palautetta. Eilen tokotreeneissä tuo rupes lällättelemään "enpäs tuu sivulle, eikun tuun mut nousen samantien seisomaan tai en istu ollenkaan". Siinä vaiheessa oli pakko vähän ärähtää Eniten ärsyttää se, että tiedän sen osaavan sivulletulon ja varsin hyvin osaakin, mutta kun ei nuorta herraa huvita niin sitten ei huvita.

Joo, meilläkin on noita tuuliviiri-päiviä Aapon kanssa. Huvittaa mut sit ei kuitenkaan huvita. Ja pakko tosiaan joskus on antaa palautetta, mä oon ite sellainen että jos annan käskyn tai vaadin jotain niin se myös tehdään, vaikka sit niin kauan että se menee kerran edes oikein, mutta tehdään kuitenkin. Kieltämättä mä itse vielä opettelen Aapon kanssa toimimista, oon niin tottunut Taavin kanssa olemaan ja sitä kouluttamaan yms, ja koska Aapo on niin erilainen niin on opettelua mullakin. Kyllä sekin nopeesti oppii kun vaan keksii ensin miten. Se ei oo ihan niin helppo nakki mitä Taavi on ollut.

Ja toinen mitä opettelen uudelleen on just toi palautteen antaminen negatiivisista jutuista. Taavi on ollut niin helppo jo pitkään että sitä ei kauheesti oo tarvinnut kieltää tai antaa negatiivista palautetta, pääsääntöisesti sen kanssa pärjää edelleen sillä positiivisella vahvistamisella mikä näkyy ohituksissakin hyvänä asiana. Aapolle taas ei toimi tosiaan se, niin on pakko opetella uudelleen itse se jämäkkyys ja myös se palautteen antaminen vääristä jutuista.
Taavi on myös jotenkin jo niin tottunut tähän arkielämään, on paljon varmempi koira, ei kauheesti reagoi asioihin eikä välitä juuri mistään. Aapo taas on utelias, innokas ja sellainen että sen keskittyminen herpaantuu tosi äkkiä just sen takia että sen uteliaisuus voittaa. Taavin kun istuttaa johonkin ja antaa käskyn niin se istuu siinä kunnes toisin sanotaan (varaslähtöjä lukuunottamatta kun se luulee saavansa namin), se ei reagoi ympäristön ärsykkeille juuri ollenkaan, se ei välitä. Aapo taas samassa tilanteessa saattaa istua ja jäädäkin siihen, mutta kun se vaikka kesken kaiken haistaa jotain niin saattaa lähtea haahuilemaan hajun perässä.

Pennylle kävi tänään pikkuinen äksidentti. Ei mitään vakavaa onneksi, selvittiin siis säikähdyksellä. Oltiin tallilla pyörittämässä kisoja, ja jouduin verryttelyyn valvojaksi ekaksi pariksi tunniksi. Jätin Pennyn häkkiin, koska verkassa se saattaisi jäädä jalkoihin, ja ulkona satoi ihan kamalasti. Pennyllä oli kaulassa Rukan solkipanta, jota ollaan käytetty aiemminkin ilman ongelmia. Jotenkin se oli yksin ollessaan jossain vaiheessa onnistunut saamaan alaleukansa pannasta läpi, ja kun tulin nappaamaan sen mukaan pari tuntia myöhemmin, se raukka oli ihan paniikissa, kun leuka oli jumissa. Oli ehtinyt kaluta pannan lukon jo ihan muussiksi, eli varmaan ihan hyvän aikaa ollut kiipelissä. Mutta kaveri, jonka piti vahtia, ettei kukaan häiritse Pennyä, sanoi, ettei ollut tajunnut, koska koira oli ihan hipihiljaa koko ajan. Sain sylissä Pennyn rauhoittumaan onneksi nopeasti ja vedettyä pannan pois päästä (onneksi lähti vetämällä, koska lukko oli muussia eikä auennut). En ymmärrä, luulin laittaneeni pannan tarpeeksi kireälle, mutta kai se sitten oli löysä, kun näin pääsi tapahtumaan Enpähän enää jätä häkkiin panta päässä toista kertaa.

Mutta sitten ilonaihetta kaksin kappalein:
Penny, joka on aina inhonnut vaatteita, suostui tänään olemaan tallilla sadetakki päällä monta tuntia Nyt ehkä uskallan tilata sille paremman takin, kun tiedän, että pystyy tuon mallisissa liikkumaan ja tekemään tarpeensa ilman hirveetä ulisemista. Jes!
Oltiin myös tänään serkun 10-vuotissynttäreillä, ja serkku halusi, että otan Pennyn mukaan. Penny oli kuulema kunniavieras Mun nassukka oli tosi väsy talleilun jälkeen, mutta jaksoi silti hienosti leikkiä lasten kanssa pari tuntia ja yhteen tyttöön se ihastui ihan täysin. Nuoli tytön naamaa, meni syliin ja antoi tytön rapsuttaa, nostaa, käännellä ja väännellä. Ne oli jotenkin tosi suloisia yhdessä. Lopuksi Penny nukahti lattialle sen pienen tytön kainaloon

^Mä en oo sen jälkeen edes pitänyt pantaa koirilla sisällä kun kerran mun kotona ollessa Taavi sai etutassunsa puolikuristavan pannan ketjun väliin. Onneksi olin kotona enkä töissä, siihen aikaan mulla oli tapana pitää koiralla pantaa välillä kotonakin, en edes tiedä miksi. Nykyään pannat lähtee päästä heti kun tullaan lenkiltä, Aapolla joutuu pitämään tavallista solkipantaa (mun mielestä turvallisin) kun sillä on kuonokoppa yksinolojen aikana, sen kopan kun saa pantaan laitettua kiinni, muuten saa sen irti.

Mä oon niin tyytyväinen meidän ohituksiin nykyään Aapon kanssa. Silloin pahimpana murkku-kautenahan ohitukset oli yhtä pelleilyä ja hermojen kiristystä. Nykyään päästään ohi jopa ilman namia, en vaadi kontaktia välttämättä mutta vaadin ohi menemistä ja hiljaa ja ilman riekkumista. Aapo kyllä monesti ottaa itse kontaktin kun näkee että toinen koira tulee vastaan koska oon nyt opettanut sen tietyllä sanalla siihen että kattoo mua ohituksissa. Kontaktissa sen ei tartte olla koko aikaa, mutta tosiaan vaatimus on että nätisti mennään ohi, eikä jäädä jumittamaan, rähisemään tai hillumaan. Ja se onnistuu nykyään hyvin
Paitsi tietysti jos tuttu koira tulee vastaan niin ei suostu liikkumaan mihinkään, mutta tuttuja me voidaan moikatakin, muita ei.

eepi78 kirjoitti:

^Mä en oo sen jälkeen edes pitänyt pantaa koirilla sisällä kun kerran mun kotona ollessa Taavi sai etutassunsa puolikuristavan pannan ketjun väliin. Onneksi olin kotona enkä töissä, siihen aikaan mulla oli tapana pitää koiralla pantaa välillä kotonakin, en edes tiedä miksi. Nykyään pannat lähtee päästä heti kun tullaan lenkiltä, Aapolla joutuu pitämään tavallista solkipantaa (mun mielestä turvallisin) kun sillä on kuonokoppa yksinolojen aikana, sen kopan kun saa pantaan laitettua kiinni, muuten saa sen irti.

Mä en siis koskaan kotona pidä Pennyllä pantaa, kun ei sille ole tarvetta. Me käytetään yleensä puolikurkkaria, joka ei edes pysy tuolla päässä vapaana ja nimenomaan tassut menee ketjun tai pannan väliin. Mutta tallilla on vähän eri systeemit, joten olen jättänyt pannan ihan siltä varalta, jos vaikka jotenkin onnistuu karkaamaan tai joku päästäisi sen karkuun. Tämän jälkeen en kyllä jätä valvomatta panta päässä. Hankalaa vaan, kun tosiaan tallilla on aina olemassa tuo karkaamisriski, ja Pennyä on siellä vaikea saada kiinni ilman pantaa.

Mä oon ikävä ihminen ja pidän jopa koirapuistossa koirallani pantaa, ihan vaan sen takia, että saan sen napattua kiinni jos tilanne tulee. Yleensä kyllä vain solkipantaa käytän Aapolla puistossakin, siinä on pienimmät mahdollisuudet jäädä jumiin mihinkään tai toisen koiran tassu ei oikein mahdu sen väliin kun aapolla on se muutenkin aika kireellä koska saa pään muuten läpi pannasta. Ja vapaana ollessa myös pidän aina pantaa päässä. Tiedän kyllä riskit, ja tiedän sen että nyt tulee kymmenen ihmistä sanomaan että missään nimessä ei sais ja blaablaa. Mutta on ollu tilanteita milloin koira pitää äkkiä saada kiinni ja pannasta se käy parhaiten. Kotona en tosiaan ikinä pidä, paitsi Aapolla nykyään sen kuonokopan takia. Jos näyttää esim. puistossa siltä että joku alkaa roikkumaan tuon pannassa niin toki sit otan pois, mutta pääsääntöisesti aina pidän päällä.

Suibe: Ai kamala,mun edelliselle koiralle kävi just tolleen samalla tavalla.Huomasin kun tulin koulusta kotiin.En tiedä kuin kauan oli joutunut olemaan kaulapanta suussa! Eli ei noita kaulapantoja kannata oikein jättää kaulaan kun itte on poissa.Ei ainakaan pennulle kannata jättää!
Laku menee muuten kastraatioon 20.9. Olisin kyl halunnut että se tekee pennut lapinkoiran kanssa niin olisin ottanut yhden pennun ,mutten varmaan löydä ketään suomenlapinkoira nartun omistajaa ketä haluis teettää (sekarotuiset) pennut

^Mä taas kysyn ihan silkasta mielenkiinnosta miksi itse haluaisit teettää sekarotuisen pentueen minkä tahansa lapinkoiran kanssa?

Halleluja!! Lokilta taisi loppua karvanlähtö!! Se nimittäin eilen makoili yli tunnin ajan mun sylissä sohvalla, ja mulla oli musta paita päällä, joka yleensä oikein magneetin lailla kerää koirankarvoja itseensä. Mutta kun Loki lähti sylistä, oli paita puhdas! Ette tiedäkään, miten onnelliseksi tää mut tekee. Ei tarvitse enää käydä sohvaa teippiharjan kanssa läpi joka ikinen päivä...

^^No haluisin tollasen sekarotuisen vaan--> Laku+lapinkoira ,mutta tuskinpa tulee toteutumaan...haaveiluu vain! Uskon Että tulis tosi mukavanluonteisia ja kauniita pentuja! Minä ainakin tykkäisin! Ja ei nyt kai ihan minka vaan lapinkoiran,pitäis sen olla hyväluonteinen.

Eiköhän tästä järjettömästä sekarotuisten teettämisestä ole magikinkin kanssa väännetty jo ihan riittävän monta kertaa, joten jospa jätetään tällä kertaa tähän. Hienoa, että Laku on menossa kastroitavaksi. Järkevä päätös. Niitä hyväluonteistkina sekarotuisia syntyy ihan riittävästi ja liikaakin ilman tahallista tehtailuakin.

Mun teini-ääliö ooli ollut nätisti koko työpäivän kuonokoppa päässä, jee! Onhan se tähänkin asti ollut sen kanssa yksin mutta korkeintaan muutamia tunteja. Nyt oli 9h ja koppa oli pysynyt päässä, ihme kyllä. Ihana tulla kotiin töistä kun kämppä on ehjä! Silti edelleen automaattisesti kierrän kämpän läpi kun tuun kotiin että mitä nyt on syöty ja sit vasta muistan sen että ainiin, sillähän on koppa. Ja Aaposta on tullut ulkona jotenkin tosi kuulolla oleva, tää on ihan varmasti jotain ohimenevää. Tarjoaa itse kontaktia ohituksissa ja ei oo rähähdellyt yhdellekään koiralle hetkeen. Mutta en tuudittaudu mihinkään vaan oletan että tää on joku välikausi taas

^^No kai sitä nyt kysyä saa!! Jep vien lakun kastroitavakjsi koska haluan käydä koirapuistossa välillä niin minimoin ettei ton päälle käy mikään uros koira tms. Muuten saiskin pitää pallinsa.

voi että multa pääsi itku kun hoksasin että lukasta on tullut ikänsä puolesta teinimutanttininja sunnuntaina siis tuli yhdeksän kuukautta mittariin. kamalaa miten aika menee nopeaa! vastahan se oli sellainen untuvapallo. nyt vain tuntuu, että kauhulla odottelen, milloin tulle tulee joku kamala teiniperseilyvaihe päälle. tosin merkkejä siitä ei onneksi ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä

^ Jos yhtään lohduttaa, niin meillä ainakin se toistaiseksi pahin ikävaihe oli 6 kuukauden paikkeilla. Sen jälkeen on ollut helpompaa. Toki mun täytyy nyt koputtaa puuta, ehtiihän se perseily vielä tulla uudelleen esiin, mutta meillä ei 9kk-vuoden välisenä aikana ole ollut mitään kamalia kausia.

Oletteko kukaan käyneet koiran kanssa koirauimalassa? Me ollaan nyt Pennyn kanssa kahdesti käyty uimakoulussa ja vitsit, että olen ylpee mun pienestä! Ekalla kerralla se oli aika paniikissa ja alkuun yritti koko ajan ulospääsyportille. Loppua kohden silloin vähän rauhoittui ja ui muutaman hyvän pätkän. Eilen mentiin uudestaan ja vau mikä edistysaskel Pennyn uinnissa oli tapahtunut! Vielä etujalat kauhoo välillä vähän liikaa pinnasta, mutta takajalkojen potku on ihan mieletön ja muutenkin oli paljon rennompaa menoa. Ei se vielä tietenkään itse syöksy altaaseen, mutta ei hakenut enää opettajasta turvaa niin paljon, eikä uintien välissä pyrkinyt enää portille ja karkuun. Opettaja sanoi, että todella hieno edistys nähtävissä koirassa, ja ehkä me kohta voidaan alkaa käydä itsenäisesti. Jee