Koirat.com

^ Helpottaa kummasti kun ajattelee että tää on todennäköisesti ohimenevää käytöstä... Leppo on aiemmin ollu vaan hajamielisen olonen, et ei muka kuule kutsuja vaan nuuskii jotain / syö löytämiään luonnon antimia (=pupunpapanoita, oksennusta, lantaa, mitä nyt löytyykin ), sillä on harvemmin vetäny kierrokset ihan yli ettei mitään kuule. Sinänsä ihan ymmärrettävää kyllä et meni noin sekasin kun oli valmiiks jo innoissaan, ja sit jänis lähtee nenän eestä karkuun.
Avohan melkein sai tehtyä iltapissatuksella jänötilanteesta toisinnon, kun ihan läheltä lähti jänis pakoon. Harmi vaan että Leppo oli kiinnostuneempi jossain toisella suunnalla olevista ihmisistä, jotka - ylläripylläri - oli menossa autoon, ja jänö jäi näkemättä.

Toi luoksetulokäskyn jättäminen käyttämättä noissa tilanteissa on tosi hyvä neuvo! Itekin taisin vahingossa vaan yrittää kaikenlaisella muulla älämölöllä saada koiran huomion, kuten ennen niin hyvin toiminyt "Nyt jätkä!" toruvaan sävyyn sanottuna Yritin siis saada vaan sen havahtumaan siitä jänötranssistaan hereille, että vois kutsua poispäin jäljeltä. Mut plörinäks meni koko homma... Noh, namien ja huomion evääminen loppumatkan ajaksi toivottavasti antoi oikeanlaisen viestin mun mielipiteestä tommoseen törttöilyyn.
Muutenkin taidan noudattaa piiskahäntä sun neuvoja/keinoja teinikoiran kans elämisestä nyt miekin, eli mahdollisimman helpoksi tehään kaikki tilanteet (ihan kun pikkupennulla) jotta niitä onnistumisia tulis enemmän kun epäonnistumisia. Hienosti sain päiväkävelyllä jo palkattua Leppoa kaikenlaisesta autoihin ja pyöriin ja lentävään muovipussiin liittyvästä maltillisuuden osoittamisesta.

^Jepjep, tavallaan pitää vähän taantua kaikessa sen koiran mukana. Mekin käytiin tossa muutama päivä sit hiukan tottiskentällä harjoittelemassa, mut eihän siitä meinannut alkuun mitään tulla, kun samalla kentällä höntsäävät kaverin koirat kiinnosti niin paljon tuota sankaria. Palkkasin sitten aivan yksinkertaisuudessaan jo pelkkää hyvää kontaktia, ja jotain aivan yksinkertaisia juttuja kuten istumisia, perusasentoja, hyppyjä pikkuesteen yli ja sen semmoisia aika lyhytjänteistä keskittymistä vaativia juttuja. Ei toivoakaan olisi ollut saada jotain seuraamista onnistumaan kunnolla, vaikka sitä onkin jo reenattu ylipäätään. Tyyppi vilkuili jatkuvasti jotain ihan muuta kuin minua, niin mitä siitä nyt olis tullut. Mutta ehtiihän sitä kunhan tolla on taas korvat ja hoksottimet paremmin toiminnassa.

Jee, mut me päästiin pk-metsäjälkeä opettelemaan yhteen treeniryhmään, joten siinä on sit hyvää päänvaivaa teinille ilman liiallisia paineita.

Pitääköhän mun jo pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, et mulla vaan on helppo koira? Juoksut oli ja meni, eikä käytöksessä mitään erikoista Okei, oli se astetta hellyydenkipeämpi, mut ei sen kummempaa Voihan se tuosta vielä äityä kunnon teiniksi, mut kovasti nyt luulen, et meiltä jäi tämän kanssa kokematta hirveä pentu ja kamala teini Se ei tosiaan pentunakaan kokeillut mitään normaaleja kamaluuksia. Pari kertaa yritti testata naskaleita käteen, ei jyrsiny huonekaluja, sisäsiisteyskin opittiin ilman draamaa.. Nyyh.

Käytiin tänään reippaina vähän pidemmällä pyöräilylenkillä niin, että Inni sai juosta koko matkan irti. Nyt tuntuu onneksi uni maistuvan. Muuten arki koostuukin lenkkeilystä ja treenailusta. Muutama koulutuskin on nyt luvassa sekä viettitestiin ollaan menossa vappuna.

Heili on nyt sen +9kk ja sen kunniaksi alkoivat juoksut viime torstaina. Toivottavasti menevät ohi nopeasti. Ihan vaan sen takia, koska mä en jaksa. Saas nähdä, muuttuuko luonne paljon. Tavaroiden tuhoamisen vois ainakin lopettaa. Ja sisäsiistiksi vois jo vähitellen ruveta. Vois myös toi itsenäisyys ja saalis-/riistavietti kanavoitua mun kannalta paremmin aikuistuessa. Onneksi on kiltti, reipas ja rento tyyppi, jonka kanssa on varmaan tulevaisuudessakin mukava harrastaa. Hurmannutkin monta tuttua niin, että puolet tulevista pennuista on kauppaantunut ihan itsestään

Tältä tuo näytti pari viikkoa sitten kv-näyttelyssä Turussa.

^ Tervetuloo teinipulinoihin. Söpöstä Heili-pennusta on kyllä kasvanut hitsin nätti tyttö!

Meikä sai eilen teini-erkin olemaan menemättä jänön luo. Nyt pitkäkorva lähti kyl ehkä 5-10m:n päästä pinkomaan, mutta perään nuuskuttelu oli sen verran intensiivistä että piti kunnolla rähähtää hampaiden välistä Lepolle "Etkä prkle mene sinne!" niin rauhoittui meno ja sain hauvan seuraamaan, sitten löytyikin sopivasti pitkä keppi mistä kamppailla mamin kans niin pupu unohtu. Hyvä fiilis jäi ja Leppokin tuntu tajuuvan ainakin sillä hetkellä mistä sitä kehuin ja mistä toruin. Toki varmaan tulee vielä mooonta vastoinkäymistä pupu-aiheen parissa kun nyt niitä vilisee joka nurkassa mutta tarvii iloita niistä onnistuneista hetkistä.

SanttuJ kirjoitti:

Pitääköhän mun jo pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, et mulla vaan on helppo koira? Juoksut oli ja meni, eikä käytöksessä mitään erikoista Okei, oli se astetta hellyydenkipeämpi, mut ei sen kummempaa Voihan se tuosta vielä äityä kunnon teiniksi, mut kovasti nyt luulen, et meiltä jäi tämän kanssa kokematta hirveä pentu ja kamala teini Se ei tosiaan pentunakaan kokeillut mitään normaaleja kamaluuksia. Pari kertaa yritti testata naskaleita käteen, ei jyrsiny huonekaluja, sisäsiisteyskin opittiin ilman draamaa.. Nyyh.

Täytyy sanoa samaa, että tuntuu että olen päässyt loppujen lopuksi aika vähällä tän kans. Sisäsiisteyden oppiminen on ollut oikeastaan läpihuutojuttu, eikä mitään aivan kauheita tempauksia muutenkaan silloin pentuaikana tapahtunut. Onhan tuo sellanen riekkuja välillä, ja käyttää hampaitaan mieluusti edelleen kun riehaantuu, mut se nyt toisaalta on vaan ominaisuus ja sen tapa leikkiä. En siis ole sellaista itseni leikkinäykkimistä kieltänyt kokonaan, kunhan se pysyy sopivalla tasolla ja loppuu kun minä niin haluan. Kun kuitenkin myös palkkaan sitä sillä saalisriehumisella, niin ei sitä hampaidenkäyttöä leikkiessä ole ole ollut järkeä ihan totaalikieltää. Vieraita se ei toki saa näykkiä eikä se sitä ole juuri tehnytkään. Olen miettinyt, että onko sillä joku merkitys kuinka selkeänä on koko ajan pitänyt kaikki säännöt koiralle, että miten se murkkuikäkin sitten lopulta ilmenee. Kun tuntuu, että toisilla se menee ohi lähes huomaamatta, ja taas toiset testailee enempi. Tai sit se vaan on niin, että toiset testaa enempi kuin toiset ja sillä siisti. Tämä siis ihan mutuilupohdintaa, ei mitään sen kummempaa.

^Mä luulen, et siihen vaikuttaa osaltaan kumpikin, sekä koiran luonne että omistajan mustavalkoisuus sääntöjen suhteen. Inniltä en edes odottanut mitään hirveyksiä, kun on se perusluonteeltaan jo niin kiltti ja nöyrä. Kovempitahtoista ja päätäväisempää koiraa jos pentuajan jälkeen kohtelee vielä kovin pentumaisesti, niin ongelmiahan siitä väistämättä seuraa.

Hehkutan nyt tänne kun nuo harrastus- ja rotukeskustelut on täynnä mun viestejä , mut meillä oli tänään eka kerta BH-kokeeseen valmistavaa kurssia. Oon ihan älyttömän tyytyväinen meidän työhön! En oo koskaan koko koekaavion seuraamispätkää suorittanut ja niin vaan Inni sen seurasi kiltisti ja virkeästi läpi. Paikallaoloakin ollaan hävettävän vähän treenattu, mut ei sillä näköjään siinäkään ole varsinaisia ongelmia Oon tässä jo tovin pohtinut, et jos syksyllä järjestetään lähellä käyttäytymiskoe, niin näkin sen läpäisyn hyvinkin todennäköisenä. Nyt se olo vaan varmistui, kun koira tekee kuitenkin noinkin hyvin töitä.

Mä en kestä. Meidän teinimutanttininjasta on tullut yht'äkkiä aivan hirveä riiviö. Muutos tapahtui ihan yön yli noin viikko sitten. Poika ei meinaa enää rauhoittua sisällä millään. 10 sekunttia saattaa maata paikallaan ja sitten alkaa taas rauhaton ramppaus pitkin kämppää. Pienikin risaus kuuluu, niin Watti pyörii ympyrää eteisessä ja haukkuu ihan vimmatusti. Ei auta kiellot, eikä harhautusliikkeet. Haukku jatkuu, kunnes koiran käy hakemassa pois eteisestä. Sitten, jos sulkeudun Watin kanssa omaan makkariini, jossa koiralle on rajattuna varsin pieni alue, niin sitten se pistää rauhassa maate. En vaan haluaisi koko päivää olla sulkeutuneena makkariin.

Mitä nyt on tapahtunut? Onko pojalla ns. kevättä rinnassa? Ei koiralla muuten tunnu mitään hätää olevan. Syö hyvin, leikkii iloisesti, eikä arista mitään paikkaa. Hormoonitko siis vaan hyrrää turbovauhdilla?

^ Auttaisiko liikunnan ja aktivoinnin lisääminen? Malttaisiko se esim. jyrsiä luuta tai tyhjentää kongia? Itsellä tulee mieleen, että jos käy kunnon väsyttävän lenkin, niin sen jälkeen väsyttäisi sen verran ettei jaksaisi vaellella ym. turhaa. Minulla tuo pentu myös vaeltelee ja keksii kaikkea (kiellettyä) tekemistä, jos se ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa ja sallittua tekemistä. Pitkän metsälenkin jälkeen kyllä nukkuu jonkun tunnin.

^ On nyt muutamana päivänä tarjottu ainakin toinen ruoka aktivointilelusta (sellainen ufon näköinen juttu). Eilen lenkkeiltiin yli kolme tuntia, mutta silti rauhaton touhotus jatkui koko illan. Oikeaa luuta en ole uskaltanut vielä Watille tarjota, kun sen maha menee aika helposti sekaisin. Pitäisi varmaan kuitenkin yrittää. Possunsaparoista ja "sonnin sudeista" kyllä riittää puuhaa tunniksi pariksi, mutta niitäkään ei voi joka päivi antaa, eikä nekään rauhoita, kuin siksi aikaa kun mitä niiden syöminen kestää.

Jonkinlaista pomotustakin tuo Watin touhu tuntuu nyt olevan. Paljon se toki haukkuu rapun äänille, mutta nyt se haukkuu myös, jos ei saa minulta huomiota, eli kun esim. teen töitä koneella. Tätä ei ole ennen esiintynyt. Pikkupentuna heti käännettiin Watille selkä, jos se yritti haukkumalla huomioita ja sellaiset yritykset loppuikin hyvin nopeaan. Nyt se on kuitenkin uudelleen keksinyt tuon jutun. Eikä nyt auta selän kääntäminen tai pois meneminenkään.

Vähempään huomioimiseen saa nyt tuo meidän hemmoteltu koiraipana nyt tottua.

^ Entäs uusien temppujen opetteleminen? Sekin väsyttää kun koira joutuu miettimään mitä siltä halutaan. Noissa on kyllä se vaara, että jos rupeaa puuhailemaan koiran kanssa silloin kun se haukkuu ja vaatii huomiota, se saattaa yllyttää sitä vaatimaan enemmän ja useammin. Mutta jos rupeaisi treenaamaan silloin kun koira on rauhassa? Minulla nyt on vähän Wattia nuorempi pentu, mutta se väsähtää sopivasti 15-20 min treenaamisesta. Käytän naksutinta, jolloin pennun pitää itse miettiä mitä haluan sen tekevän ja sen pitää tarjota asioita, joista sitten valitsen ne mistä haluan palkata. Laitan usein nameja tyhjiin pahvilaatikoihin (esim. maitopurkkeihin) ja teippaan ne kiinni. Niitä repiessä kuluu aikaa. Lihalla täytetty ja jäädytetty kongi on myös hyvä, meillä chihu saa kulumaan jopa tunnin sen parissa.

SanttuJ kirjoitti:

Mä luulen, et siihen vaikuttaa osaltaan kumpikin, sekä koiran luonne että omistajan mustavalkoisuus sääntöjen suhteen. Inniltä en edes odottanut mitään hirveyksiä, kun on se perusluonteeltaan jo niin kiltti ja nöyrä. Kovempitahtoista ja päätäväisempää koiraa jos pentuajan jälkeen kohtelee vielä kovin pentumaisesti, niin ongelmiahan siitä väistämättä seuraa.

Varmaan joo näin. Onhan sitä saanut itekin välillä sen verran ärräpäitä päästellä tolle, että joku muu koira olis ehkä jo ollut ihan hädissään että mami apua elä tapa , mut siinähän se pointti varmaan just on että pitää vaan löytää se oikea kurinpidon taso, jolla asiat menee perille ja mitä koira ei kyseenalaista, ja sitten pysyä niissä säännöissä.

Kiva kuulla että tottistelut etenee! Meillä on sellaisia hetkittäisiä hyviä vireitä tehdä yhdessä, mut nyt sitten neiti on varmaan aivan aloittamaisillaan juoksua, mikä taas sotkee sen keskittymistä. Elättelen toivoa, että kunhan ne ja tuo teinix-haahuiluvaihe muutenkin menee ohi niin koira on jo taas helpompi, ja enempi oma itsensä.

Helmi12 kirjoitti:

^ Entäs uusien temppujen opetteleminen? Sekin väsyttää kun koira joutuu miettimään mitä siltä halutaan. Noissa on kyllä se vaara, että jos rupeaa puuhailemaan koiran kanssa silloin kun se haukkuu ja vaatii huomiota, se saattaa yllyttää sitä vaatimaan enemmän ja useammin. Mutta jos rupeaisi treenaamaan silloin kun koira on rauhassa? Minulla nyt on vähän Wattia nuorempi pentu, mutta se väsähtää sopivasti 15-20 min treenaamisesta. Käytän naksutinta, jolloin pennun pitää itse miettiä mitä haluan sen tekevän ja sen pitää tarjota asioita, joista sitten valitsen ne mistä haluan palkata. Laitan usein nameja tyhjiin pahvilaatikoihin (esim. maitopurkkeihin) ja teippaan ne kiinni. Niitä repiessä kuluu aikaa. Lihalla täytetty ja jäädytetty kongi on myös hyvä, meillä chihu saa kulumaan jopa tunnin sen parissa.

Uusia temppuja pitäisi tosiaan alkaa aktiivisemmin opetella. Kouluttajan kanssa käytiin läpi mm. seuraamista ja sivulle tuloa, mutta ei ole noitakaan tullut kovin paljon harjoiteltua, vaan on tehty koko ajan samoja juttuja. Watilla ei tällä hetkellä oikein ole mitään rauhallista hetkeä. Poika parka on niin täpinöissään tytöistä, että yölläkin se vaihtaa koko ajan rauhattomasti paikkaa. Eli ei siis edes väsyneenä ole rauhassa. Ostin Watille juuri Starmarkin Everlasting TREAT Ball lelun. Jospa siinä riittäisi kaverille vähän puuhaa. Ajattelin huomenissa pirauttaa eläinlääkärille ja kysyä kastraatiosta, kun Watista ei joka tapauksessa ole näyttelykoiraa tulossa.

Nyt on Watille nipsausaika varattu ensiviikon keskiviikolle. Tuossa se taas ramppaa ja läähättää levottomana. Kävi yksi tuttu koiranomistaja nuoren uroskoiransa kanssa naapurissa kyläilemässä ja oli hänenkin koiransa ollut illalla ihan sekopäinen, eli tällä alueella tosiaan on nyt varmaan useampikin juoksuinen narttukoira.

^ Toivottavasti kastraatio tuo avun Watin oloon ja helpottais yhteiseloa! Leppo on ainakin ollut iloinen veijari kun ei oo tarvinnut miettiä mitään narttupissoja tai tyttökoiria muutenkaan.

Pakko oli ihan tulla hehkuttamaan kun sain olla tosi ylpeä mun corgipullasta iltalenkillä!
Yhden tien varrella oli taimimetikkö/risukko ja siellä huomattiin kaverin kanssa yhtäkkiä liikettä. Ainakin 6 jänistä lähti kaikki liikkeelle samaan aikaan kun huomasi koirat, ja lähin oli Leposta 3m:n päästä. Herra otti askeleen jänöjä kohti, kutsuin luokse. Vilkaisi muhun sillee "Mutku noi on tuolla...", hihkaisin jätä-käskyn. Ja se jätti ja tuli luokse oottamaan namua!!! Hirmuset bileet laitoin pystyyn ja kaivoin namitaskusta niin paljon juustoa kun löysin, meinas siinä mamma ihan herkistyä kun jäbä käyttäyty niin upeasti. <3

Watson toipuu tuossa vieressä leikkauksesta, herra kastroitiin tänään. Pieni reppana, ihan unipöhnässä on ja silti yritti nousta mun perääni kun vaihdoin huonetta. Häntää heilautti kun tulin takaisin. Minun kulta. Leikkaus oli mennyt hyvin, seuraillaan tämä ilta ja huominen että miten lähtee toipumaan. Saatiin käsky jo huomenna syöttää normaalisti ja lähteä ihan kävelyllekin.

Eläinlääkäri totesi Watsonin hoikanpuoleiseksi, joten käskivät myös lisätä ruokamäärää. Tosin tämän operaation jälkeen saattaa muutenkin paino nousta, mutta lisätään ja tarkkaillaan. Oon ollut niin varovainen tuon kanssa, ettei vaan corgi liho, et on raukka ollut liian vähällä ruoalla. Kyllähän se hoikka onkin, sitä ei vaan karvojen läpi näe, mutta tuntee kun koskee.

Nyt vaan kaikki varpaat ja sormet ristiin että vähenisi tuon merkkailu ja tyttöpissojen litkiminen ja hormonipäissään hoipertelu ja kiskominen. Ja valtava bonus olisi, jos tää vaikuttaisi edes vähän myös toisille uroksille rähinään, mitä Watson ehti vähän aloitella. Lähinnä nuorempiaan kyykytti, mutta silti kurjaa. Seuraillaan, mitä muutoksia näkyy jatkossa.

Mäkin oon päättänyt leikata Väinön. Tosin en viitsi näin ennen kesää(kun toi selkeesti tykkää uimisesta), mutta ehkä syksyllä. Haluaisin myös ehtiä ensin käydä edes yksissä näyttelyissä, että saisi sen (vähintään) H:n.
Suurin syy on Väinön nylkyttäminen. Kaikkien narttujen selkään pitäisi olla hyppimässä. Tokihan voi olla, että se ajan kanssa rauhoittuu(tolla kun on juuri ruvennut hormonit hyrräämään), mutta jos muutosta ei tapahdu, niin pallit kyllä lähtee. Esimerkiksi viikonloppuna kun kaveri oli narttukoiransa kanssa yökylässä, niin oli se aika mahdotonta... Ja kun tota kyseistä narttua tulee muutenkin nähty melkein joka päivä, niin varmaan Väinöllekin helpompaa.

Nylkyttäminen ei välttämättä ole seksuaalista. Tai oikeastaan todennäköisesti se ei ole seksuaalista, vaan koira yrittää kertoa olevansa toista vahvempi ja toisen yläpuolella nylkyttämällä tätä. Napo on pyrkinyt nylkyttämään yhdeksän viikon iästä alkaen kaikkia. Nyt alkaa tilanne olla vähän rauhallisempi, kun ikää on reilu vuosi.

^Mutta se voi olla myös seksuaalista. Raju ainakin vähän aikaa sitten nylkytti kaikkia narttuja kenen kanssa pääsi leikkimään, uroksia ei edes yrittänyt. Veikkaan että pieni mies oli niin kovassa hormonimyrskyssä silloin, nyt on vähän reilu vuotiaana jo tilanne tasaantunut ja pystyy taas leikkimään narttujenkin kanssa. Koiran muita eleitä lukemalla voi vähän miettiä tekeekö se sitä alistaakseen vai seksuaalisessa mielessä, ainakin mun koirilla koko ilme muuttuu kun on menossa nartun selkään.

Joo Väinökin on ihan alusta asti nylkyttänyt petiänsä(), mutta varmaan pari kuukautta sitten rupesi kunnolla nylkyttämään narttuja. Kerran se on yhtä urosta yrittänyt ja silloin se oli selvästi alistamista ja ihan erilaista kuin narttujen kohdalla. Narttuja se lähestyy häntä vispaten ja korvat tietyssä asennossa ennen kuin hyppää selkään. Sen takia olen ollut siinä uskossa, että se on nimenomaan seksuaalista.
Mutta tosiaan, katsotaan kesän jälkeen mikä on tilanne.

Muuten meillä menee hyvin, korvat on ulkona ruvennut palautumaan ja hihnassakin vetää enää hyvin harvoin. Pystytään jopa lenkkeillä toisen koiran kanssa ongelmitta! Kyllä Väinöstä vielä fiksu koira tulee.