Koirat.com

^Auttaisiko tuohon takkuongelmaan jos pesisi sen useammin ja föönaisi täysin kuivaksi? En nyt bolojen turkinhoidosta mitään tiedä, mutta ainakin muilla turkkiroduilla suositellaan tiheitä pesuvälejä takkuaikana. Siis n. viikon välein pesut.

Pestään jo 1-2krt/vko, eli usein. Ja jos rapaa tulee, niin pakko pestä sillonkin. Rapa jää muuten karvoihin ja tulee mukavia huopapalloja yhenkin hiekanmurusen ympärille. Ihan älytöntä.

Luulin, että helpoimmalla pääsen kun laitan sadetakin (että ei tarttis rapaa pestä). Mutta ei, sadetakki takuttaa vaan enemmän.

Föönausta ei suositella boloilla, koska karvan pitää jäädä kiharaksi. Mutta ohjeiden vastaisesti on pakko föönata nyt kun kämpässä on niin kylmä + lattiaveto.

^No onpas hankalaa. Yleensä sanotaan, että huolellinen föönaus auttaa, ettei takkuja niin helposti tule. Ja pakkohan se on kai ainakin talvella föönata? Eikös Ana ole vielä suht lyhyessä turkissakin? No, mutta ei kai tuota takkuvaihetta enää kauaa pitäisi kestää, kun Ana on jo yli vuoden ikäinen? Tosin kyllä monilla villakoirillakin saattaa takkuvaihe kestää parivuotiaaksi asti... Kauhulla odottelen Elenan takkuvaihetta... Tähän mennessä ei ole yhtään takkua ollut.

Meillä taas Aapo on tänään kummallisen vaisu.. se on ollut yksin Taavin kanssa 7h ja käynyt pitkähköllä lenkillä äidin kanssa, yleensä se ei riitä väsyttämään tota hyrrää. En tiedä mikä sitä vaivaa. Ei edes hyppinyt mua päin kun tulin kotiin, mutta en tiedä vaikuttiko siihen se, että Aapo oli poikkeuksellisesti portin takana kun äiti oli lähtenyt Taavin kanssa ulos (Aapo suljetaan aina olkkariin portin taa kun jää ihan yksin kotiin), se hyppi porttia vasten, mutta koska mulla kesti jonkun aikaa kun purin kauppakassin ja riisuin vaatteet yms niin se oli jo rauhoittunut niin että vaan makoili portin takana. Kun päästin sen ulos niin ei hyppinyt päin eikä mitään. Kerrassan outoa tolta kengurulta. Yleensä hyökkää kohti kuin ohjus ja hyppii päälle kuin kenguru
En oikein osaa sanoa oliko se portin takana rauhoittuminen syynä vai mikä, jospa se vaatiskin sen aina että rauhoittuu ensin itse ennenkuin sitä menee tervehtimään, siihen toki pyrin aina mutta vaikeeta se on kun yks hyökkää aina päälle kuin yleinen syyttäjä kun tuun kotiin. Ja portin taakse sitä ei voi jättää silloin kuin koirat on keskenään kotona, koska jos Taavi on eri tilassa niin Aapo ahdistuu kun kuitenkin näkee sen koko ajan mutta ei pääse luokse.

Jotenkin tuli vaan mieleen että toivottavasti ei oo kipee kun on noin vaisu ja rauhallinen vaikka on ollut niin kauan yksin kotona.

Helmi12 kirjoitti:

^No onpas hankalaa. Yleensä sanotaan, että huolellinen föönaus auttaa, ettei takkuja niin helposti tule. Ja pakkohan se on kai ainakin talvella föönata? Eikös Ana ole vielä suht lyhyessä turkissakin? No, mutta ei kai tuota takkuvaihetta enää kauaa pitäisi kestää, kun Ana on jo yli vuoden ikäinen? Tosin kyllä monilla villakoirillakin saattaa takkuvaihe kestää parivuotiaaksi asti... Kauhulla odottelen Elenan takkuvaihetta... Tähän mennessä ei ole yhtään takkua ollut.

Yksilöllistä se on. Monella cotonilla ja bolollakin on venähtänyt 2. ikävuoteen asti takkuikä. Ana on lyhyessä turkissa, oliskohan jtn 5cm tuo turkki. Hurja aatella, että Ana oli 8kk ikään asti pitkässä turkissa, ja sillon ei ollut ollenkaan takkuja vaikka harvemmin harjasin

Tarkenisikohan se talven yli jos vähän vielä lyhentää? Vähän hirvittää. Tuntuu jo, että tässä asunnossakin on niin kylmä, että mitenhän selviäis.

Pesu monta kertaa viikossa

Olen siis ollut oikeassa kun olen sanonut että en jaksaisi mitään turkinhoitoa. Aadaa ei ole vielä koskaan pesty ja kohta tulee 1,5 vuotta täyteen :D Joskus joutuu huuhtelemaan enimmät kurat pois jos se nyt on pyörinyt jossain mudassa, mutta nekin lähtee ihan minuutin huuhtelulla. Huh huh, nostan kyllä hattua niille jotka jaksaa.

Kyllä pikkasen meinas tulla kyyneltä silmäkulmaan tänään ku tuntu taas, että mikään ei noiden takkujen kanssa auta. Tuntuu, että riittää se koiran normaali liikkuminenkin takkujen kehittymiseen. Ja tuo sadekeli ei yhtään auta.

Tunnin tota tänään kampasin, aivailin takkuja ja huopapalloja. Joka päivä oon sitä ainakin kahdesti harjaillut kunnolla, mutta en tajua miten jää aina tietyt kohdat huomaamatta.

Ja mun mielestä turkkirodun pitää saada riehua ja remuta metsässä siinä missä kaikkien muidenkin rotujen. Se on vaan niin. Tuo peseminen on kyllä työlästä, kun on kyse kuitenkin siitä shampoo - hoitoaine - föönausjutusta joka kerta. Siihen menee kaikki vapaa-aika.

Sinä päivänä kun tuon pentukarvanlähtö-vaihe loppuu, ostan kaikille shamppanjaa.

Mutta sitä saa mitä tilaa..?

Juu, kyllä munkin mielestä turkkirodun pitäis saada elää samanlaista koiran elämää kuin muidenkin rotujen, nostan minäkin reppis sulle ja muillekin turkkien kanssa taisteleville hattua todella! En jaksais itse yhtään tollaista. Mä oon varmaan ennenkin sanonut, mutta Taavin oon pessyt ihan varmaan kaks kertaa sen elämän aikana, ja nekin kerrat ennen näyttelyitä joskus. Aapoa en oo pessy koskaan, tosin se ui eli turkki puhdistuu siinäkin. Taavi ei ui eli kaikki kesän katupöly jää sen turkkiin, muuta likaa noissa ei kauheesti olekaan kun kura lähtee pyyhkeellä melko hyvin. Ainiin, jouduinhan mä tässä ihan hiljattain Taavin selän pesemään shampoolla kun se oli kierinyt kakassa ulkona ja haju oli niin jäätävä etten pystynyt haistelemaan tota koiraa Mutta siis ihan koko kropan pesuja on suoritettu ihan pari.

Nää on niin helppohoitoisia, furminaattorilla harjaan yleensä vaan karvanlähtöaikoina, muuten en. Suihkutan jos on ihan konkreettista likaa jossain, muuten en. Kurat pyyhin pyyhkeellä sadekelillä, labbiksella kun on likaa hylkivä turkki niin hyvin lähtee melkein jo kävellessä kurat pois.

Vaatteita ei tartte edes kovilla pakkasilla, nää kestää enemmän kuin minä. Helteet on ainoo missä nää kärsii kun tuo aluskarva on niin tajuttoman tiivis ja paksu, pakkasellakaan en oo vielä nähnyt että koira palelis vaikka Taavin kanssa on niitä 30 asteenkin kelejä koettu. Ainoo jos paikallaan on esim. bussia odottamassa hetken aikaa kovalla pakkasella, silloin alkaa nostelemaan tassujaan, muuten ei mitään.

Ja mä vielä haaveilin siitä cockerista.. taidan jättääkin vain haaveeksi

Minäkin nostan hattua niille turkkirodun omistajille, jotka antavat koiran remuta metsässä ja silti huolehtivat että turkki pysyy hyvänä. Itsekin omistan turkkirodun, mutta vähän varon turkkia, enkä vie esim. metsään sadekelillä. Pesen Elenan n. kerran viikossa, useammin en ehkä jaksaisi. Vaikka föönaamiseen meneekin vain puoli tuntia, eli ei se iso homma ole. Varsinkaan kun vertaa isovillakoiraan, jonka pelkkään föönaamiseen meni 2 tuntia silloin, kun koira ei ollut näyttelyturkissa. Siihen päälle vielä trimmaukset, niin 4 tuntia ei riittänyt. Kyllä Helmi on helppo, olen pessyt sen viimeksi heinäkuussa, eikä silloinkaan tarvinnut föönata, kun oli lämmin ilma ulkona. Rapakeleillä käytän kurapukua, mutta jos sitä ei ole, niin riittää mahan pesu lavuaarissa.

Meidän tieni päätti asettaa korvansa taas off - asennosta on - asentoon, se nimittäin kuuntelee! Hihnakäyttäytyminen on parantunut hirveästi, ja aksatreenit sujuu taas mitä loistavammin. Mainio kettu, ja omistaja enemmän kuin helpottunut

Kuinka helkkarin vaikeeta voi olla antaa koiralle matolääke??? Pitikin päätyä taas axiluriin, tää kolmen päivän pillerin nielettäminen on ihan tuskaa. Penny löytää sen lääkkeen ihan mistä tahansa namista, ja jos sekoitan nesteeseen liuotettuna ruokaan, ei syö. Ainoa keino saada matolääke annettua, on pilkkoa pilleri mahdollisimman pieniksi paloiksi ja sitten tunkea palaset yksi kerrallaan väkisin kurkkuun ja odottaa, että nieleskelee ne alas. Ja siis odottamisen aikana pidettävä kaksi käsin koirasta kiinni, ettei karkaa ja käy sulkemässä lääkkeitä pois. Huominen vielä, puuuh. Seuraavan kerran ostan lääkettä, jonka saa annettua kerta-annoksena.

Ja kauhistelen vaan täällä noita turkinhoito-operaatioitanne Mä just tossa torstai-iltana pesin Pennyn ihan shampoolla. Aikaa tais mennä semmoinen 10 minuuttia itse pesuun, sitten minuutti pyyhkeellä kuivaamiseen ja loput koira hoiti itse. Tänään harjasin irtokarvaa taas pois, aikaa meni about 2 minuuttia ja koko koira oli käyty kahdesti läpi. Lenkkien jälkeen ihan kamalalla kurakelilläkin riittää pyyhkeellä pyyhkiminen. Ainoastaan kakkapyllyä jouduttu joskus pesemään, muuten suihkuttelut jääneet vaan näyttelyitä edeltäviin pesuihin ja sit tähän karvanlähtöpesuun torstaina. Tää on just sopiva työmäärä mulle

^Onni on koira joka nielee matolääkkeetkin nameina ja kerjää vielä lisää.

Minä olen antanut matolääkkeen tahnana ja kerta-annoksena. Silti pitää väkisin työntää tahnaa koiran suuhun ja vahtia, ettei sylje sitä pois. Onneksi näin pienillä koirilla se tahnan määrä ei ole kovin suuri.

suibe: Joo, ja vaikka sullakin on pitkäturkkinen koira, niin sun koiralla turkin laatu on vähä eri :D
Kuvitelkaa oikeen pehmee pumpuli. Laittakaa pieni pala pumpulia käsien väliin, kostuttakaa sitä hieman ja hierokaa käsiä yhteen. Siinä on meidän takut :D

Tosta matolääkkeestä tuli mieleen... Meidän tallilla yhdellä hevosella todettiin heisimatoja. Anahan on välillä tallilla syönyt lantaa ja nyt mietityttää, että voiko hevosen lannasta heisimadot tarttua koiraan? Vai onko koiran ja hevosen heisimadot erilaisia?

Jos voi tarttua, niin mikähän matolääke olis nyt sitte paras antaa koiralle?

Meidän Taavihan on oikein mestari noiden lääkkeiden kanssa, sille on oikein operaatio miten sen saa nielemään pillerit. Nytkin sillä on antibioottikuuri menossa, mutta toi antibiootti jostain syystä menee ruuan kanssa aina, kaikki ei todellakaan mene, saattaa jättää pillerit kuppiin ja syödä ruuan ympäriltä.

Aapo on syönyt tähän asti matolääkkeen suoraan kädestä Ja antibiootitkin on uponneet ilman ongelmia ruuan kanssa.

No huh tyytyväinen olen minäkin ,kun en ole ottanut koiraa millä vaikeahoitoinen turkki. Olen ton vaan ihan pikku pentuna pari kertaa shampoolla pessyt,ihan sentakia että se tottuu siihen käsittelyyn. Kurakeleillä pienemmät kurat pyyhkeellä ja sitten jos on vähän enemmän likainen niin suihkussa vaan suihkuttelen pikaiseen,ei kovin kauaa mene. Viime talvena tuo ei palellut ollenkaan talvella vaikka oli ihan vauva niin enpä usko että nyttenkään tarvitsee pukuja pahemmin käytellä.Tolla on lämmin karva vaikka lyhytkarvainen onkin. Tiheä pohjavilla alla:).

Mää en kyl ymmärrä miten matolääkkeen antaminen on vaikeata,mulla ei ole ainakaan ollut mitään vaikeuksia työntää ne tabut sinne kurkkuun...tai sitten olen antanut jonkun namipalan sisällä..esim lihapulla tms :)

Laku ei ole enää kastraation jälkeen merkkaillut niin paljoo,vähentynyt huomattavasti ja muutenkin vaikuttais vähän siltä että rauhottunut jonkun verran! Sehän oli siis palliensa kanssa aikast vilkas mut tuntuu että rauhottuu helpommin eikä ole sellasta yltiömääräistä häseltämistä...mikä meni kyl välillä vähän yli

^Kun kaikilla koirilla se lääkkeen antaminen vaan ei onnistu. Taaville jos tunkee kurkkuun se keplottelee sen joka kerta jotenkin pois, näyttää siltä että ois niellyt mutta sylkäisee ulos kun en nää. Usein löytyy jopa sängystä imettyjä pillerin palasia. Myös namipalan mukana useimmiten ei mene, se tietää milloin lääke on sisällä. TÄä yks antibiootti mikä sillä nytkin on käytössä on sellainen mikä menee, muut ei. Esim. nakin kanssa joskus oon koittanu antaa jotain lääkettä niin että oon piilottanut lääkkeen nakin palan sisään niin se sylkee silti lääkkeen ulos vaikka nielee tyyliin nakin palasen kokonaisena. Mä en vaan tajua miten onnistuu siinä, mutta onnistuu kuitenkin. Aapo vetelee taas kaiken mitä antaa, lääkeetkin, ei mitään ongelmaa. Jopa se kaikista pahin antibiootti taaville on mennyt Aapolle ihan ilman ongelmia. Sellainen iso pyöreä vaaleanpunainen pilleri, se on Taavin kauhistus jostain syystä.

Hmmmm en kai mä valittas madotuksen haasteista JOS mun koira söis sen lääkkeen namin kanssa tosta noin vaan. Mutta ei. Se löytää lääkkeen pienimmänkin hippusen aina ja joka kerta, vaikka kuinka suureen herkkuun sen jemmaisin. Ja ruokaa ei syö, jos siihen on lääkemössöjä sekoitettu. Ja näin pienen koiran piteleminen paikallaan samalla kun asetan pillerinpaloja sen suuhun JA vahdin, ettei sylje niitä pois tai työnnä kielellä poskeen jemmaan, on aika haasteellista. Mähän en siis voi käyttää omaa elopainoa Pennyn paikallaan pitelemiseen, kun se on noin pieni kirppu, eikä sitä saa seinän väliinkään ahdistettua, kun se kiemustelee pienimmästäkin kolosta. Nyt olen laittanut sen jalkojen väliin ja semmoiseen kuristusotteeseen, sitten suu auki ja kuono ylöspäin niin, että sylkeminen hankalampaa, ja äkkiä pillerit naamaan. Ja osaa tosissaan hämätä mua tuo koira. Nieleskelee niin mahottomasti, ja kun päästän irti, menee sohvan alle räkimään lääkkeet ulos... Ja tän joutuu aina tekemään monta kertaa, kun osissa pitää lääke laittaa, sen verran isoja on noi axilurin tabletit. Pennyhän syö namitkin ihan järjettömän pieninä paloina. Sillä on niin pieni suu

Reppis: Mä vetäisin Axilur-kuurin tuossa tilanteessa. Ainakin osa heppojen sisäloisista voi siirtyä koiran suolistoon lannassa olevien munien tai jaokkeiden kautta, vaikka juuri tuosta heisimadosta en nyt mene vannomaan. Ja Axilur tehoaa myös niihin vaeltaviin muotoihin. Mulle ell suositteli Axiluria, kun kyselin, mikä olis tehokkain koiralle, joka syö paljon hepan lantaa.
Ja tsemppiä takkujen kanssa! Saat multa ihan täydet sympatiat, toi pumpulivertaus kuulosti karmivalta

Me oltiin tänään äitin ja isin luona syömässä ja muuten vaan hengailemassa, ja Penny oli niin hienosti! Se nukkui suurimman osan ajasta kyllä, mutta muutenkin oli rauhallinen eikä piippaillut, vaikka porukkaa meni ja tuli. Joskus se saa kauheen hädän aikaseks, kun joku porukasta lähtee vaikka viemään roskia, mutta tänään ei mitään. Yksi meidän ihana tuttava oli kanssa kylässä, ja kehui Pennyn maasta taivaisiin, melkein varasi Pennystä pennunkin, kun puhuin mun tulevaisuuden pentuhaaveista

Ja meillä Aapo on jotenkin ihmeen energinen tänään vaikka mulla on vapaapäivä ollut. Se ei oo oikeesti nukkunut varmaan kolmen jälkeen ollenkaan, silloinkin nukkui vaan sen takia että itse olin poissa kotoa pari tuntia. Se vaan koko ajan tekee jotain. Pari lenkkiäkin jo kolmen jälkeen tehty, saanut juosta puistossa, ei mitään vaikutusta tohon elohiireen.

Ja kun mä en viihdytä sitä niin se kantaa lelua toisensa perään mun luo, käy ärsyttämässä Taavia joka haluis nukkua, heittelee itelleen palloa, vinkuu ku on tylsää, hyppii ikkunassa jos näkyis jotain, vaeltaa ja ettii tekemistä, yms. Aargh!

Oli pakko tulla tsemppaan teitä joiden koirat on hankalia mato- ym. lääkkeiden kanssa! Voin kuvitella että hankalaa hommaa on.
Mein entiselle koiralle ei ollu erityisemmin hankala antaa lääkettä, mut siskon astmaatikkokissa oli kyllä aluks hyvin hankala tapaus. Sillehän on annettu jos jonkinmoista tablettikuuria elämänsä aikana ja nykyäänkin aamuin illoin inhalaattorilla hengitellään. Aluks hänet "kapaloitiin" pyyhkeeseen kun ei olis muuten saanu pidettyä ja annettuu lääkettä/inhistä samaan aikaan (voiskohan tätä hyödyntää pienten koirien omistajat?), nykyään tulee ite aamusta herättämään ja illalla kiehnäämään tiettyyn aikaan että joko otettais lääke. Kun saa herkkuja inhiksen jälkeen.
Meidän R:lle helpoin oli antaa matolääkkeet koppileikkinä nakkien tmv tuoksuvien palojen kanssa. Tablettei pidettiin samassa pussissa jonkin aikaa nakkipalojen kanssa tai hierottiin nakkien pintaan et sais hajua, sitten kopiteltiin niin että lääke tuli siel jossain herkkujen välissä sellaisenaan, ja koska hänel oli niin hirvee kiirus saada seuraava namu kiinni niin ei ehtiny kauaa ihmetellä tablettia.