Koirat.com

Kokeillaanpas sitten tuota Axiluria! Oon jo kerran madottanu tähän syksyyn, kun niin aktiivisesti tonki kaikkea suuhunsa tuolla tallilla (tallikissat tuo niitä hiiriä/lintuja talliin). Aina oon madottanu Canestenilla tähän saakka.

Oon saanu pahimmat takut selätettyä harjaamalla tuota kolmesti päivässä. Äskenkin kävin huopamatot läpi tässä tietokoneen ääressä istuessa. Täytyy kyllä kehua tuota koiraa, että kärsivällisesti jaksaa aina odotella. Teen nyt kaikkeni sen eteen, että tuosta ei tule harjaamiskammoista koiraa. Namitan usein, pidän taukoja ja puran oman ahdistukseni vaikkapa tänne koiratcomiin sen sijaan, että teen hätiköidysti asioita koiran kanssa

Laku on niin fiksu poika. Sillä oli tänään päivällä vatsa löysällä niin se ilmoitti siitä silleen että meni ulko-oven eteen istumaan ja vingahti vähän silleen kun sitä sattuis.Mä pelasin miehen kanssa silloin yhtä pelii ja me oltiin sitten että tääh, Kun ei Laku ole tommottiin ennen äännähtänyt yht,äkkii. mies meni sitten katsomaan niin laku istuu vähän surkeen olosena oven edessä.Oli kyl selvä merkki että on kova hätä!!=D Ulkona tekikin sitten heti Ison läysähkön paska kasan! Onneksi ei sisälle tehnyt,ja sitten varsinki olisi kiva ollut jos matolle olis plöräyttänyt!

Mun teinini on kyllä oikeesti kun pikku lapsi pahimmassa eroahdistus-vaiheessa. Tulin töistä kotiin niin Aapo seuras mua kotona kuin hai laivaa mitä ei yleensä tee normaalisti, kun istuin hetkeksi niin tuli syliin niin että etukroppa on sylissä (tekee sitä aika usein) ja takajalat maassa, alkoi kihnuttamaan mun fleece-takkia hampailla just tyylillä "mamma kiva kun sä oot siinä, älä enää jätä". Siis oikeesti.. Ihan kun se ois pelännyt että kohta taas lähden johonkin ja jätän sen tänne. Ja kaiken kruunaa se, että mun äiti on nyt ollu lomalla ja se on ollu täällä koirien kanssa ja oli edelleen kun tulin kotiin eli ei todellakaan koirat olleet edes yksin keskenään koko päivää.

Emmä tiedä mitä ton kanssa tekis, tuhoominen on loppunut kuonokopan ansiosta niin nyt tällainen iilimato-vaihe, eihän tota oikeesti voi ikinä jättää mihinkään hoitoon jos se on tollainen. Pitäis alkaa vissiin harjoitella vaikka ensin äidin kanssa sitä että vie ton sen luokse niin että itse poistun paikalta vaikka ihan hetkeksi kerrallaan ensin, niinkuin pennun kanssa harjoitellaan yksinoloa. Tiedän että se menee paniikkiin siitäkin vaikka äiti oiskin paikalla. Uskomaton tyyppi.

Jotain huonoa voi siis olla siinäkin että oot yksin koirien kanssa, leimautuu liikaa ihan ahdistukseen asti.. Toisaalta jos jotain hyvää tästä ettii niin eipähän kukaan muu todellakaan noin kovasti halua mun luokse kuin Aapo

Moi, oon Atlas. Merkkaan jnonnaan lankamaton tänään, koska olen ISOLLA EGOLLA oleva mies isolla ÄMMÄLLÄ. Kun mua komennetaan, katson vain äitiä häntä ja karvat pystyssä korvat eteenpäin vaikka mua torutaan, kun taas viereinen koira Dafi luimistelee vieressä, että mitä täällä tapahtuu. Aina kun mut häädettiin tilanteesta pois, palasin takaisin yhtä uhmakkaasti. Olenhan MIES!

Teini..

tuntuu, että luka on alkanut lenkillä irtautumaan vähän turhankin kauas ja lähtee aika herkästikin liikkuvan perään, ärsää! riistaviettiä ei niinkään ole, mutta oravan ja pupsin jahtaus vaan no niiiiiiin kivaa.. takaisin tuo on onneksi tullut, mutta harmittaa jos kohta ei voi pitää irti laisinkaan, pelkäämättä, että tuo lähtee kuin raketti omille teilleen. ollaankin harjoiteltu paljon luoksetuloa ja kyllä hyvin tulee, silloin kun mitään nopeasti liikkuvaa ja mielenkiintoista ei ole näköpiirissä

irrallaan juokseminen metsässä on ollut meidän lenkkien kohokohta, mutta harmittaa hulluna jos sitä ei voi kohta enää edes harrastella

Se hyvä puoli on tosta Aapon iilimatovaiheesta että se kyttäilee hihnassakin koko ajan tuunko mä varmasti mukana eli ei vapaanakaan uskalla kauas lähteä. Jos jää itse haistelemaan johonkin ja mä jatkan matkaa niin hyvin äkkiä pinkoo perään. En tiedä lähtiskö jonkun liikkuvan otuksen perään, vaikee sanoa, oon yrittänyt ignoorata sen kanssa kaikki oravat ja jänikset niin ettei ne herttäis siinä mitään kummempaa viettiä just sen takia että ei lähtis perään. Hihnassa ei ainakaan reagoi niihin mitenkään. Veikkaan että enemmän saattais lähteä jäniksen jäljelle kuin sen otuksen itsensä perään, ainakin Taavi tekee usein sitä ettei välitä nenän edessä juoksevasta jäniksestä, mutta lähtee jäljestämään sen jälkeä

Meillä edellinen koira oli ihan mahdoton lääkkeiden kanssa. En ole koskaan tavannut koiraa, joka pystyisi olemaan niin kauan nielemättä. Minuuttitolkulla sai pitää kuonosta kiinni ja hieroa kaulaa, ja irtipäästäessä tabletti lensi nurkkaan ja koira poistui paikalta. Tuon kanssa ratkaistiin ongelma niin, että kun lääke oli tungettu mahdollisimman pitkälle kohti kurkkua, kuonosta pidettiin kiinni ja käteen otettiin superherkkuja (ko. koiralla siankorva). Sitä kun liikutteli kuonon edessä, alkoi kuolaneritys ja koiran oli pakko niellä - ja palkaksi tietysti se herkku. Toimi! Nykyisistä husky ei ole millänsäkään lääkkeistä, nielee kurkkuun heitettynä hyvin, vaikkei lääkkeistä tykkääkään. Pentu taas söisi lääkkeet varmaan ihan tuosta noin vaan, kun kerran jotain tarjotaan

^Taavi on just tollainen SIlle kun tunkee pillerin kurkkuun ja yrität saada nielemään niin se pilleri löytyy kohta jostain kun oot luullu että on niellyt. Se tekee vielä niin että ei sylkäse siinä mun edessä vaan jemmaa sen imeskellyn pillerin suussaan ja sylkäsee sit kun mä en näe, ja joskus myöhemmin löydän sen pillerin jostain toisesta huoneesta.

Wallen kirjoitti:

tuntuu, että luka on alkanut lenkillä irtautumaan vähän turhankin kauas ja lähtee aika herkästikin liikkuvan perään, ärsää! riistaviettiä ei niinkään ole, mutta oravan ja pupsin jahtaus vaan no niiiiiiin kivaa.. takaisin tuo on onneksi tullut, mutta harmittaa jos kohta ei voi pitää irti laisinkaan, pelkäämättä, että tuo lähtee kuin raketti omille teilleen. ollaankin harjoiteltu paljon luoksetuloa ja kyllä hyvin tulee, silloin kun mitään nopeasti liikkuvaa ja mielenkiintoista ei ole näköpiirissä

irrallaan juokseminen metsässä on ollut meidän lenkkien kohokohta, mutta harmittaa hulluna jos sitä ei voi kohta enää edes harrastella

Kuulostaa aika tutulta, tosin hilma tulee nykyään aika usein kutsusta luo, vaikka jotain mielenkiintosta oliskin lähettyvillä - kunhan mä vaan kiljun ja lähden esim juoksemaan vastakkaiseen suuntaan Mutta muutoin tulee kyllä nätisti. Se lähti yhtenä päivänä jäniksen perään mutta ei mahtanut sille mitään (corgin töppöjaloilla), nieli tappionsa ja tuli kohta kiltisti takas mun luo...

Myö siirrytäänkin nyt sitten tälle puolelle, kun kakaralle tuli yhdeksän kuukautta tänään mittariin! Ihan hullua että tuntuu kuin siitä olisi vasta ihan hetki kun me kirjoiteltiin odottelupulinaan tai hehkutettiin ekaa viikkoa pentuketjussa - niin se aika vain lentää!

Olen täällä foorumillakin ihmetellyt ja taivastellut moneen kertaan kuinka helppo koira Väpä on ollut alusta asti. Nyt siinä on ruvennut jo näkymään hieman sellaista paikan hakemista ja haastamista, mutta sekin on lähinnä nimellistä höntyilyä. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan älyttömän leppoisa ja rento koira.

Mieheke on lähetetty metsästämään työpäivän jälkeen "synttärisankarille" jotain ekstraherkkua, eihän sitä junnuikää saavuteta kuin vain kerran elämässä. (mies sanoi etsivänsä eläinkaupasta säilykkeenä krokotiiliä - en tiedä miten eksoottista sapuskaa tuo ukko kuvittelee koirien oikeasti syövän.. )

^ Onnea Väpälle merkkipäivän johdosta - ja tervetuloa vaan tänne teinaripuolelle Meiltä löytyy ainakin lähieläinkaupoista tölkitettyä kengurua, että ehkä se krokotiili ei olekaan niin kaukaa haettua...

Me käytiin Pennyn kanssa eilen taas uimassa ja matkalla ohitettiin puisto, jossa oli tuttuja (kuten Aduro ja sen ihana Kirsikka) niin käytiin sitten nopeesti puistoilemassa. Penny löysi puistosta jotain superhyvää syötävää, muiden veikkausten perusteella jonkun toisen koiran oksennukset, jotka oli vaan fiksusti peitetty hiekalla. Tosi jees. Ainakaan vielä Pennyllä ei ole ollut mitään huonovointisuutta tmv, mutta nää kyllä hirvittää ja ärsyttää mua silti. Siis kuka on niin idiootti, että koirapuistossa peittää oksut hiekalla?? Ihan kun ne koirat ei haistais siitä ohuen hiekkakerroksen läpi, että jotain siellä on.

Sen lisäksi tietysti mun verenpaineita nostatti, että kun yritettiin lähteä puistosta, Penny ei antanut kiinni, että olisin saanut hihnan kiinnitettyä sen valjaisiin. Jos meillä on panta, jonka siis otan aina pois puistoilun ajaksi, tuo osaa tulla siihen itse, siis sujauttaa päänsä läpi pannasta, kun vaan näytän pantaa ja sanon "panta", mutta valjaiden kanssa kiinniotto on meillä näköjään ikuisuusongelma.

Uiminen onneksi sujui hyvin. Ei Penny vielä itse altaaseen mene, mutta oppi kääntymään vedessä (ennen uinut vain suoraan) ja ui myös kerran ilman liivejä tosi hienosti. Eli tekniikka alkaa olla kunnossa. Vielä kun saisi lisää rohkeutta, tai intoa, että hakisi itse sinne veteen. Ainoa harmillinen juttu oli, että kun otettiin nyt ekaa kertaa se kylmempi allas näistä kahdesta, niin mun karvansa pudottanut kaljurotta alkoi yllättäen palella. Eli ens kerralla mennään taas lämpimämmälle altaalle.

Tänään agilityä, jee! Mä oon aina kuin tulisilla hiilillä koko päivän, kun tiedän, että illalla on treenit. Kai se kertoo siitä, että ollaan valittu oikea harrastus, mutta onhan tää vähän naurettavaa

Mä en tiedä onko mun ihana teinini tajunnut narttujen juoksujen ilot, se on tänään vaan vinkunut siitä asti kun tulin töistä kotiin. Se ramppaa koko ajan ikkunassa ja vinkuu, ulkona oli aika mahdoton kun metrin välein piti pysähtyä nuolemaan pissoja ja väkisin pitää kiskoa mukaan eikä siltikään tule kun tarraa kiinni niihin pissoihin. Nyt se vaan vaeltaa täällä ja on levoton. Sehän ei oo vielä aiemmin reagoinut juoksuihin mitenkään erityisesti, vaikka ois läheltä menny juoksuinen narttukin ulkona, toisin kuin Taavi joka haistaa juoksut jo kilometrin päähän ja reagoikin heti vinkumalla ja vouhkaamalla. On vaan todella rasittavaa kun koira ei asetu paikoilleen, vinkuu, vaeltaa, vinkuu, tuijottaa, ramppaa ikkunassa, vinkuu, tuijottaa, vaeltaa, vinkuu

^ No se ei vissiin sittenkään johtunut nartuista mutta joo, Rölli oli just tuommonen ennen kastrointia. Mulla meni niin hermo tohon koiraan Vihaan sellaista "turhaa" piippausta muutenkin niin auta armias kun sitä sai kuunnella päivittäin useita tunteja putkeen.

^Osa siitä varmaan oli juoksuista johtuvaa, meinaan että tuo on tänään ollut myös ulkona tosi mahdoton. Osa meni huonovointisuuden piikkiin. Aapohan löysi eilen myös maasta syötävää, jonkun leivän palan ja kun kaivoin osan sen suusta niin siinä oli jotain punaista siinä leivässä. Pari tuntia tän jälkeen Aapo heitti oksennukset lenkillä tyylikkäästi keskelle asfalttia. Eli en tiedä oliko siinä leivässä jotain. Koska ei ole ollut ripulilla eikä mitään eikä ole sen jälkeen oksentanut ollenkaan. Tuohan oksenteli yhteen väliin usein, välillä tyhjää mahaa ja välillä jotain muuta, mutta nyt ei ole aikoihin oksennellut. No, pääasia kai että koira on kunnossa, joskus ehkä tuuria on isosta koosta kuitenkin eli jos pieniä määriä jotain myrkkyäkin sattuu tuon vatsaan menemään niin ei heti aiheuta mitään oireita. Joskus luin että rotanmyrkkyäkin ton kokoinen koira saa vetästä ihan reilun annoksen että on vaarallista.

Mutta mua riepoo ihan todella täysillä se, että tää meidän lähiseutu on ihan täynnä leivän paloja ja muuta syötävää, siis ihan joka päivä noi koirat hotkii maasta jotain, yleensä leipää. Pixulle eilen sanoinkin että kun näkis itseteossa jonkun ihmisen heittelevän leipää maahan niin tunkisin ne leivät jonnekin sen ihmisen kropassa minne ei aurinko paista.. Ei pahalla, mutta ei kyllä mun mielestä linnuillekaan pitäis maahan sitä leipää heitellä, on olemassa ruokintapaikkoja erikseen sitä varten. Muutenkaan en ymmärrä miks lintuja pitää ruokkia muulloin kuin talvella, nehän saa luonnosta kaiken tarvitsevansa ainakin niin kauan kun pakkanen ja lumi tulee.

^ Jep. Sen vielä ymmärtää, että joltain humalaiselta tippuu baari-illan päätteeksi pitsanpaloja tai kebabbia maahan. Mutta mistä ihmeestä ne leivät tulee? Niitä näkee täälläkin joskus tien reunalla, kokonaisia leipäsiivuja.
Nyt oli joku pudottanu kokonaisen purkkapussin sisältöineen keskelle pyörätietä. Siinä jollekki koiralle kiva aarre ja eläinlääkärireissu ku ne hotkasee...

Analla on nyt joku mielenkiintonen mörköikä vaihteeks. Johtuiskohan pimeydestä? Tuhisee vähän mille missäkin. Tänään otti kunnolla pattiin, ku vastaan tuli kaks räkyttävää vesikoiraa. Ana "buhutti" (haukkumisen ja tuhahtelun välimuoto ) niille, ja vaihdoin heti suuntaa niin monta kertaa, että ei enää sanonu mitään.
Ei se kyllä lenkillä muille koirille enää sen jälkeen sanonut mitään, eli luultavasti oli vaan tuo pimeys+räkyttävät koirat jotka ihmetytti. En kuitenkaan kestä, jos tuo alkaa keksimään haukkumisen lenkillä jossain vaiheessa. Teen nyt kaikkeni, että ei ala semmoseks...

^meil on ihan samaa. Mietin kans, nyt kun sen mainitsit, että voisko olla toi pimeys et aiheuttaa tollasta pientä "mörköilyä" Atlas just puhisi naiselle, joka kanto muovipusseja, kannolle jne. Kaikkea tosi irrationaalista ja omituista.
Meillä just Atlas haukkuu muille koirille ja mä en vaan löydä kunnon ratkasua tähän.. Neuvoja tietty otetaan vastaan Jos saan atlaksen tarpeeks ajoissa kontaktiin pystyn imuttamaan nameilla ohi, mutta usein Atlas katoo kontaktista kertaalleen. Jos en nää ajoissa, kontaktin saaminen takasin on kyllä aika hankalaa..

Meillä ainakin mörköillään enemmän pimeällä. Taitaa johtua siitä, että tuo aikuinen koira pelkää pimeää ja pöhisee, ja Kerttu on heti innoissaan menossa mukana.

Mutta kyllä tuosta teinistä saa välillä olla ylpeäkin. Tänään illalla oltiin lenkkeilemässä, koirat oli vapaana ja rusakko lähti karkuun just koirien nenän edestä. Kerttu pamahti heti ensimmäisestä käskystä maahan ja oli siinä niin kauan, että jänönen oli pomppinut piiloon. Toista koiraa saikin pari kertaa kutsua, ennen kun lopetti takaa-ajon.

Meillä muutto viimein ohi! Huh! Ja hyvin meni kaikki, turhaan stressailin. Ekana iltana, kun jätin Lokin yksin kauppamatkan ajaksi, se hieman itkeskeli. Mutta seuraavana päivänä jo se oli pakko jättää 8 tunniksi yksin, eikä se ollut päästänyt ääntäkään! Jihuu! Se on jo täysin kotiutunut, reipas poika!

Tänään käytiin ekalla agiseuran koetunnilla, ja Loki oli niin hieno! Se oli elämänsä ensimmäistä kertaa häkissä, ja ihan hiljaa ja rauhassa se odotteli siellä. En olis ikinä uskonut! Ja kouluttaja kehui Lokia reippaaksi, rohkeaksi ja innokkaaksi tekijäksi. Ja sanoi, ettei hän näe mitään syytä sille, etteikö voitaisi jatkaa tuolla seurassa vakkareina. Oon niin onnellinen!!

Hei, Atlas täällä. Ette ikinä arvaa mitä tein kun äiti oli töissä. Söin TUSSIN! Voi elämä näitä...

^
Näyttää vähän samalta kun Taavi joskus junnuna kun oli syönyt mun meikkipussin sisällön.. olin unohtanut meikkipussin sen ulottuville ja kun tulin kerran töistä koko koira oli täynnä värikkäitä länttejä ja luomiväriä ja ripsaria sun muita huulikiiltoja oli pitkin muovilattiaa. Ei ollut tylsää sinä päivänä kun hinkutin niitä lattiasta irti