Koirat.com

Muistelin, että olisin jossain vaiheessa tehnyt jo rotukyselyn, mutta se taisi olla jo vanhan palstan aikaan.. Nyt kuitenkin vähän päivittelen kyselyä, koska ajankohtakin alkaa lähestyä. Australiankelpie on ollut vahvin ehdokas tähän asti, mutta voi olla, että on rotuja, joita en oo ottanut edes huomioon.

Haen siis ensisijaisesti harrastuskoiraa ja nykyiselle koiralleni kaveria. Nykyinen koirani on kääpiösnautseri uros ja vähän reilu kaks vuotias. Harrastetaan aktiivisesti agilityä ja tokoa.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Vähintään kerran päivässä tunnin lenkki, joista useampi kerta viikossa metsässä vapaana juoksentelua. Lisäksi tietysti lyhyempiä pissatuslenkkejä muutaman kerran päivässä.

Muutaman kerran viikossa olisi aktiviteetteja esim. agi ja tokoreenejä ja mahdollisesti myös muita lajeja.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Tällä hetkellä puutalokaksio lähiössä

¤ Lapsien määrä
Koira tulisi yhden aikuisen talouteen, mutta ehkä tulevaisuudessa joskus lisää perheenjäseniä ilmaantuu. :)

¤ Aiemmat koirakokemukset
Tällä hetkellä olen kokonaan kouluttanut vasta tuon edellä mainitun käppänän mutta kotikotona oli bokseri, jonka kanssa kotitokoiltiin yms.

¤ Harrastustoiveet
Haluan aktiiviisen harrastuskoiran moneen menoon. Mielellään pk-oikeudet omaava, tai muuten palveluskoira- tai sitten pelastuskoiralajeihin sopiva. Ensisijainen laji tulisi kuitenkin tod.näk. olemaan agility. Tavoitteena on päästä myös kisaamaan, jos löytyy se meille sopiva yhteinen laji.

¤ Turkkitoivomukset
Turkkia saa olla mutta ei miellellään ihan hirveän hankalahoitoinen, mieluiten niin, että riittäisi harjaus kerran viikossa/trimmaus muutaman kuukauden välein. Turkki ei kuitenkaan ole oleellinen valintakriteeri.

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai iso

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Koiralla saisi mielellään olla saalisviettiä, mutta ei juurikaan metsästysviettiä (haluan voida pitää koiraa irti). Ei saisi olla hirveän herkkis, koska esim. pelastuskoirajutuissa tarvitaan koiraltakin rohkeutta. Koiran tulisi olla helposti koulutettavissa, mutta silti kykenevä itsenäiseen työskentelyyn. Mielummin saa olla hieman itsepäinen ja kekseliäs kun liian miellyttämisenhaluinen. Tärkein kriteeri on vahvat hermot (siihen tietysti voi paljon vaikuttaa pentueen valinnalla).

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Olen pohtinut lähinnä paimenkoiria, koska niissä on monia haluamiani ominaisuuksia. Rotuja, joita olen pohtinut:
- Kelpie (ykkösvaihtoehto, pelkään kuitenkin, että on liian häslä...?)
- Pyreneittenpaimenkoira (ei vielä kovin tuttu rotu)
- Belgianpaimenkoira (tervu/groenendael) (onko liian herkkiksiä?)
- Snautseri (liian itsepäinen?)

Toivoisin kokemuksia yllämainittujen rotujen omistajilta tai muuten rotuja tuntevilta. Ilmomielin otan vastaan myös muita rotuehdotuksia myös ykkösryhmän ulkopuolelta. Varmasti on rotuja, joita en ole lainkaan ees huomannu tutkailla.

Oletkos australianpaimenkoiraamiettinyt?

Näissä on paljon luonteen vaihteluja, osa on aivan huippuja harrastuskoiria jotka kykenee periaatteessa mihin vaan, mutta osa on aivan hirveitä herkkiksiä jotka paineistuu sekunnissa.

Aussiella on paimennus että vahtiviettiä, ja vahtivietti onkin sitten oma tarinansa...
Puhun enemmänkin käyttöpuolen ausseista kuin näyttöpuolen, niihin karvamähkäleisiin en halua sekaantua sitten millään tavalla

Aivan huippu reenikaveri, mitä nyt hieman kuumenevaa mallia, PK-oikeudet löytyy ja kannattaa tutustua koiriin huolella.
Ihmiset jakautuu aika tarkasti niihin, jotka rakastuvat näihin ja sitten on niitä jotka eivät innostu ollenkaan (usein syynä on nallekarhumainen ulkonäkö&suuret vaihtelut luonteissa)

Mitä tarkoittaa kelpien kohdalla "liian häslä"? Itse kaihdan hiukan semmoista maanista hiippailua ja käsiin leviämistä, mitä näkee usein silmäkoirilla (käy-bc..). Kelpie ei kuitenkaan mun kokemusten mukaan ole ns. maanisella tavalla häslä. Tottakai ihannekelpie on töissä tulta ja tappuraa, ja ihan varmasti hyppii seinille ellei saa energiaansa rakentavasti purettua.. Mutta jos tuo hirvittää, jättäisin listalta saman tien pois kelpien lisäksi pyreneittenpaimenen. Ppk on tarkemman tutustumisen jälkeen jopa mun makuun liian häslä.. Tai no, ei liian, mutta väärällä tavalla. Kaikki tervut ja grontut ei ole herkkiksiä, mutta ihan liikaa niitä kyllä rodun keskuudessa näkee, jotka oven paukahduksesta hyppää metrin ilmaan jne. Mua ei belgit (paitsi mali ) innosta turkin takia, joten enpä osaa oikein muuta sanoa.

Oletkos miettinyt espanjanvesikoiraa? Siinä olis reipas, aktiivinen paimen moneen menoon. Pk-oikeudet ok. En miellä niin söhelöksi kuin esim. bc tai kelpie, mutta virtaa on! Karvaa ei irtoa ja turkin voipi pitää lyhyenä, jolloin trimmissä käydään 2-4 kertaa kertaa vuodessa. Arkoja yksilöitä löytyy tästäkin rodusta, joten tarkkuutta tarkkuutta pennun valintaan. Onko ihan ehdoton ei?

Rez: Kelpien kohdalla liian häslällä tarkoitan lähinnä sitä, että pelkään valitsevani yksilön joka ei osaa kotioloissakaan rauhottua tai ei malta tai osaa keskittyä häiriössä, eli toisin sanoen kai huonon hermorakenteen omaava. Varmasti vain pieni osa rodun edustajista on sellaisia mutta se pelko energisen rodun kohdalla on (toisaalta missä rodussa vaan voi olla levottomia yksilöitä..). Haluan koiran joka työskennellessään on juurikin tulta ja tappuraa ja jaksaa treenata ja on motivoitunut, mutta koiran täytyisi osata myös rauhottua, kun se ei ole töissä. Paljonhan se on itsestä ja tottumuksesta kiinni, mutta joillakin se rauhoittumisen opettelu on hankalampaa. Miten stressialtiita kelpiet on oman kokemuksesi mukaan? Koska nykyinen koirani on aika stressialtis niin helposti kierroksilla käyvä koira ei varmasti ole sopiva kaveri sille.

Tiedän myös monta belgiä ja aika moni niistä säikkymisen lisäksi on herkästi ylikuumenevia.

Itseasiassa espanjanvesikoira ei ole yhtään hullumpi ehdotus.. Ja sellainen, jota en ollu itelleni tullu vielä ajatelleeks. Tunnen kyllä useammankin rodun edustajan ja ne on kyllä varsin hauskoja. Pitääkin laittaa harkintaan ja tehdä vielä lisää tuttavuutta rodun edustajien kanssa.

Jenniköpi: Aussikin on joskus käynyt mielessä. Ovatko miten vahvahermoisia yleensä? Millaisia ne on kouluttaa?

täältä löytyy ihan tilastotietoa aussien luonnetesteistä, ja yleisin tulos hermorakenteesta on 1, muutama kakkonen ja muutama -1 tuloskin löytyy.
Kyllä näillä hermot kestää suhteellisen pitkään, ja ainakin oma koira ei paineistu juuri mistään (äänet, täysin uudet tilanteet, jos käsken kovemmin sitä tekemään jotain tai kiellän sitä... yms.)
Eli kyllä nämä aika hyvin kestää, ja hyvin oman järkensä avullakin pystyvät toimimaan. Treenitilanteet ja kisat menee aussien kanssa aika kivasti kun pistävät makuulle ja odottelevat että jotain alettaisiin tekemään. Näinhän on muuten kotona kanssa, eli aussie on siitä ihana kun ne vaan makaa kotona ja odottelee että tehdään jotain.

Aussieta kun kouluttaa, niin huumorintajua pitää löytyä Mun koira on ainakin semmoinen (ja tiedän myös monia muitakin) eli tekee vaikka mitä kovalla draivilla ja iloisesti, mutta jos itse otan liian vakavasti koira heittää leikiksi ja alkaa tekemään aivan jotain muuta ja lällättelee kaukana
Novascotiannoutajan jälkeen (vaikka se onkin aivan ihana rotu ja joskus otankin toisen) on aussie paljon kivempi kouluttaa, ainakin mun käteen sopii aussie hyvin.

^^ Heikkohermoiseen kelpiin en ole vielä törmännyt, tosin mun otos on kyllä aika suppea.. Ärrän lisäksi olen livenä tavannut vain sen emän, sisarukset ja neljä muuta ei-sukulaista. Kun liikuntamäärä ja aivotyö on kunnossa, ei työkoirankaan kuulu seinille hyppiä. Toisaalta kelpieiden keskuudessa näkee (näyttelyissä) jo liiankin lunkeja - ja rakenteeltaan raskaita - tapauksia. Kultainen keskitie pitäis löytyä hermoriekaleen ja flegmaattisen kasan väliltä. Vanhemmat kannattaa syynätä ja jos mahdollista, niin isovanhemmat ja edelliset pentuesisarukset myös. Tai ainakin haastatella.

Oma keltsi rauhoittuu sisällä tosi nopsaan, parempi sylikoira se on ku pinseri. Se ei myöskään piippaa tai stressaa kerta kaikkiaan mistään, hiljainen ja helppo seurakoirakin, siis. Tosin jos aktiviteetti jää vähiin, alkaa se keksiä pikku jäynää kuten sukkien varastelu, vahtiminen ym.

Suosittelen sinulle tuota snautseria. Epäilit sen olevan itsepäinen. No onhan se rodunomainen piirre, mutta senkin voi saada vähemmälle. Kerroit, että olet kiinnostunut tokosta ja agitilystä. Snautseri tykkää tehdä kaikkea kun silllä on sen mielestä kivaa ja paljon tekemistä.

Mä luulen, että sulla on aika hyvä käsitys snautserista ei käppänät niin erilaisia ole.
Meillä on vuoden ikäinen uros, joka osaa itsepäisyyden mutta on hyvin vietävissä leikin ja namujen kanssa. Tietyt asiat on koiran opittava, koskee kaikkia rotuja. Snautseri on älykäs ja itsepäinen ja hauska tapaus.

Turkki on sinulle tuttu, trimmausta muutaman kuukauden välein. Eli helppo.

Omalla kasvattajalla on käppänä ja keskari ja täytyy sanoa, että siinä on aika hauska parivaljakko.
Isompi ottaa hyvin huomioon toisen pienuuden ja taitaa se käppänä olla se pomo..!

Joo, espanjanvesikoira voisi olla varteenotettava vaihtoehto! :) Itselläni kasvaa kotona parivuotias narttuperro, koirasta on todella moneen harrastukseen kaveri (MEJÄ, toko, agi), eikä mikään tyhmä otus ollenkaan! Meillä siis tokoillaan ja periaatteessa ollaan kisavalmiita ALOon (mut se viettikestävyys....) ja agiliidetään alkeisryhmässä. Todella monipuolinen ja yhteistyöhaluinen koira moneen harrastukseen.

Ongelma on Rezin mainitsema arkuus ja pidättyväisyys, mutta kun viitsii pentuna tehdä sen eteen vaivaa niin se palkitsee myöhemmin. Nykyistä koiraa sanoisin enemmänkin harkitsevaksi kuin araksi - se ei juokse suunapäänä vieraiden ihmisten syliin, muttei ole mikään pelkurikaan.

Turkkia voi tosiaan pitää sekä pitkänä että lyhyenä - ihan miten tykkää, näyttelyissä kuitenkin täytyy olla pitkä.

Kaiken kaikkiaan huumorintajuinen ja hauska, sekä ohjaajaherkkä rotu. Kannattaa harkita tätäkin vaihtoehtoa, ja kysyä aina saa!

Kiitos tähäastisista vastauksista. Paljon olen saanut uutta pohdittavaa. Olenkin jo vähän selaillut ainakin espanjanvesikoirien kasvattajia ja muutamia kivanoloisia olen löytänyt. Jututin tänään myös yhtä perron omistajaa, jonka koira on ihana ja sosiaalinen.

Myös ausseja olen katsonut jonkin verran ja snautsereista olenkin jo löytänyt suosikkini. Luulen, että seuraava koirani ei kuitenkaan tule olemaan snautseri, vaikka rodusta tykkäänkin.

Kelpieitä olen katsonut myös Ruotsin puolelta ja Suomessa on yksi kasvattaja, jonka koiriin olen erityisesti mieltynyt.

Jatkan tutustumista jo mainittuihin rotuihin. Mutta vielä saa ehdottaa muitakin rotuja, jos jotain sopivia vielä olisi.

Mä nyt ehdotan jotain ihan muuta, mutta kun istuisi vaan näin ensilukemalta kivasti sun kriteeteihin! Eli olisiko dalmatiankoira mitään..?

Rotuhan on tosiaan saanut pk-oikeudet ja agilitykin on näille todella sopiva laji, pärjäävät hienosti ja rakastavat sitä kun vauhtia riittää. Saalisviettiä monelta ilmeisesti löytyy, mutta ei riistaviettiä. Mitään herkkiksiä ei ainakaan urokset ole ja potkua löytyy nartuistakin. Tuo 'helposti koulutettavissa' nyt ei ole ihan se miten dallua voi kuvailla, mutta toisaalta jos kaipaat ennemmin pientä haastetta ja itsepäisyyttä niin ehkäpä dallun koulutus voisikin olla sulle antoisaa. (Mikäli myös huumorintajua riittää) Monesti sanonkin että näitten koulutuksessa on omat haasteensa, mutta eihän nämä mitään tyhmiä ole ja moni on aika helposti motivoitavissa ruokapalkalla. Etenkin kun pennusta lähtien on johdonmukainen ja aktiivinen kouluttaja niin dallusta saa varmasti todella monipuolisen harrastuskaverin.

Turkki on naurettavan helppohoitoinen, meillä puhdistuksena toimii se että koira ravistelee ittensä ulkona ja sisällä loput ravat pyyhkästään pyyhkeellä pois. Harjata ei tarvitse. Iso miinus jollekkin voi olla se, että noita raivostuttavia pieniä valkoisia karvapiikkejä on sitten joka paikassa... Ja mikäli tielle lapsia siunautuu tulevaisuudessa niin dallu istuu lapsiperheeseen mahtavasti (omille uroksille lapset on olleet aina se henki ja elämä).

^ Jos haluaa harrastaa tavoitteellisesti, ei dallu ehkä ole se varmin valinta. Agilityyn rotu (varsinkin urokset) on minun mielestä liian suuri ja huonosti taipuva, vähän saman tyyppinen koikkelehtija ku rhodesiankoira. Tokoon/tottikseen ei välttämättä riitä mielenkiinto samassa määrin ku omistajalla, toistojen kesto on todennäköisesti heikkoa. Musta tuntuu, että aloittaja haluaa päästä heti itse asiaan eli harrastamiseen ja haluaa, että koira tekee puoliks tekemisen ilosta. Oonko ihan hakoteillä? Miellyttämishalulle parempi nimitys on musta esim. palvelualttius tai tekemisen halu, eikä se todellakaan tarkoita sitä, että koira toimii sormia napsauttelemalla. Jos koiralla ei ole palvelualttiutta ja se kulkee mielummin omia latujaan, saa päätään hakata seinään tavoitteellisessa harrastamisessa enemmän ku kerran. Mutta sitä kai tolla tarkoitetaan kun sanotaan, että omistajalla pitää olla huumorintajua.

Kun vauhtiin pääsin, niin tulipa mieleen vielä lagotto romagnolo. Saman tyyppinen minusta ku espvesikoira, kihara työkoira. Omassa agiryhmässä on yks tosi kiva aktiivinen yksilö, kisoissa olen nähnyt muutamia. Huumorintajuisen ja työintoisen oloisia kavereita.

^ se on nyt pakko munkin kirjoittaa, kun sormet syyhyttää kertomaan lagotosta (<3). Ihanahan se on, hölmö ja avoin pönttöpää. Harrastuskoiraksi ottaisin tasapainoisen uroksen, mieluiten vähän kovan (arjessa voit sitten vähän kirota, mutta pääset ihailemaan sen työntekoa). Lagottoja löytyy luonteen puolesta aika erilaisia, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan "sitä saa mitä tilaa", eli kannattaa kattoa mistä sen pennun ottaa.
Perrot (espanjanvesikoirat) on ehkä aavistuksen terävämpiä ja oikukkaampia, mutta en osaa oikeasti sanoa, kun olen tavannut paljon vähemmän perroja kuin lagottoja. Mutta noiden väliltä ottaisin itse lagoton, niin harrastuskäyttöön kuin kotikoiraksi.
Tosin ei noista kummamkaan kanssa kisamaailman huipulle pääse, sanon ma. Joku voi olla sitten mieltä..
Lagotolla pitää olla kova halu tehdä töitä, oppia uutta ja puuhata yhdessä. Mutta jos ensisijainen unelma ois kisakenttien kovin hurtta, niin sitten siirtyisin seuraavaan. Näiden kanssa pitää olla ennen kaikkea huumorintaju kohdillaan.

muoks. löytyy pk-oikeudet. Suosittelen jälkeä, hakua ja maastoa. Ja sellasta sietämätöntä kovapäistä, putkiaivoista, röyhkeää urosta. Tai sitten mä taidankin suositella tässä koiraa itselleni

^ Munkin yleiskuva on vähän sellainen, että lagotto on enempi "höntti" ku perro. Tekee kyllä mielellään, mutta hiukan hassutellen. Mun näkemät perrot on rentoja tapauksia, mutta kentällä tosi tulisia ja teräviä. Itse kallistuisin siis perroon. Ja kyllä niitä oikeesti on sen verta vietikkäitäkin tapauksia, että rahkeita on pidemmälle. Kunhan vaan valitsee sopivan yhdistelmän ja osaa kouluttaa sen koiran.

Rez kirjoitti:

^ Munkin yleiskuva on vähän sellainen, että lagotto on enempi "höntti" ku perro. Tekee kyllä mielellään, mutta hiukan hassutellen. Mun näkemät perrot on rentoja tapauksia, mutta kentällä tosi tulisia ja teräviä. Itse kallistuisin siis perroon. Ja kyllä niitä oikeesti on sen verta vietikkäitäkin tapauksia, että rahkeita on pidemmälle. Kunhan vaan valitsee sopivan yhdistelmän ja osaa kouluttaa sen koiran.

Jep, kyllähän ainakin agissa on montakin menestynyttä perroa.
Pitkäjänteisessä työskentelyssä tulee sitten esiin melko huono viettikestävyys. Kyllä perrot toki on yksilöitä, mutta jos vaikka tokoa haluaa ihan todenteolla ruveta harrastamaan ja tavoitteet heiluu sielä SM-tasolla, niin kannattaa enemmänkin miettiä kelpietä tai bc:tä. Oma perro tekee töitä ihan kivalla vireellä, mutta kyllä sitä helpommankin tokokoiran olisi voinut ottaa.
Toisaalta, nämä ehkä kestää paremmin sellaisen tavallisen seurakoiran elämää kuin kelpiet ja bortsut, eli ei hypi seinille jos jää aivotyöskentelyt joskus vähemmälle. Itselläkin on kausia millon tokoillaan joka päivä ja toisaalta sitten välillä on viikkojen taukoja.
Haluatko muuten heittää vaikka yksällä mitä kenneleitä olit katsellut?

/ Itse tietysti ottaisin vesikoiran Mulla on vähän sellanen tuntuma et niillä on kuitenkin vielä enemmän sellanen työkoiran leima kun lagotoilla.

Niin sitä mäkin tarkoitin kun aiemmin kirjoittelin lagotoista. Että joo, kyllä sillä kisaa ja on kivaa, MUTTA ei kannata uskotella itselleen että se on border collie :D
Lagoton ja perron (luonne)eroja on muuten tosi vaikea sanoa, kun kummassakin rodussa on niin paljon yksilöllistä vaihtelua ja toisaalta rodut ovat aika samankaltaisia.. Jos yksi kiinnostaa, ei kannata toistakaan sulkea pois.

muoks. jahas, tuli tuplat

Kiitos kaikille vastauksista. Kivaa, että aiheesta on saatu vähän keskusteluakin aikaan. Luulen, että kallistun kuitenkin edelleen siihen kelpieen ja kakkosvaihtoehtona on vahvasti aussi.

Perrossa mietityttää erityisesti luonne ja lisäksi turkinhoito.. Omistan kyllä trimmauskoneen mutta sen käyttö on vähän hataraa... :) Pyreneittenpaimenkoira taitaa olla liian terävä mun makuun ja dallu vähän liian itsenäinen. Haluaisin koiran joka on kuitenkin melko helpohkosti motivoitavissa, vaikka työskentelisikin itsenäisesti.

Ei oo huonot vaihtoehdot, molemmista, niin kelpiestä kuin aussiesta saat varmasti ihan huipun treenikaverin!

Moikka!

Täytyykin kertoilla hiukan omasta rodustani elikkäs Partacolliesta. Se ainakin sopii kriteereihisi.

Partacollie on toimelias paimenkoira, jolla on PK-oikeudet. Agility on ehkä partiksella eniten harrastettu laji, jollei näyttelyitä lasketa mukaan. Tokoonkin se soveltuu hyvin ja muutamat harrastavat partaistensa kanssa paimennusta. Pelastuspuolellakin partis toimii hyvin, tälläkin hetkellä ainakin yksi partis on mukana hälyryhmässä. Uusin aluevaltaus taitaa partiksilla on mejä, josta on jo yksi partis valioitunut.

Partacollie on vilkas ja toiminnanhaluinen koira, yksilöeroja toki löytyy. Toiset ovat vilkkaampia, toiset rauhallisempia. Yleisesti partikset ovat helppoja motivoida ja palkata, koska ne tykkäävät leikkiä ja ovat ahneita.

Partiksen turkki vaatii säännöllistä harjausta. Itse harjaan omat partaiseni n. kerran kuukaudessa, jolloin ne pysyvät melko takuttomina. Harjaukseen menee turkista riippuen n. 2-3 tuntia. Partiksen turkki näyttää paljon työläämmältä kuin mitä se oikeasti onkaan.

Partis on sosiaalinen rotu ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Rakastaa ihmisiä yli kaiken! Partiksen sosiaalistamisessa pentuna kannattaakin enemmän kiinnittää huomiota paikkoihin ja ääniin kuin ihmisiin ja toisiin koiriin. Vaikka se onkin sosiaalinen, niin jotkut yksilöt kyllä osaavat silti omiaan puolustaa.

Lisää rodusta löydät rotujärjestön sivuilta Suomen Partacolliet ry tai tokihan voin myös kertoilla lisääkin.

^^^ Onneks on ammattitrimaajat, turkin alas ajo ei paljoa maksa.

Miksköhän mun kohdalle on ausseista osuneet aina ne ääniarat, ylistressaantuneet yksilöt? Tyhmä muodostaa kuva rodusta muutaman koiran perusteella, mutta semmonen se nyt tällä hetkelllä on.