Koirat.com

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Koiralle on mahdollista tarjota liikuntaa n. 1-3 tuntia päivässä ja lenkkireitit pyritään valitsemaan sen mukaan, että koirat saisivat jokaisella lenkillä olla edes hetken aikaa vapaana. Lenkit mitoitetaan myös sen mukaan mitä kaikkea muuta touhua koiralle on tarjottavana päivän mittaan.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- Tällä hetkellä asumme rivitalokolmiossa suhteellisen rauhallisella alueella. Haaveena on kuitenkin muutto omakotitaloon vähän syrjempään.

¤ Lapsien määrä
- Yksi kappale löytyy koiran tullessa taloon, myöhemmin olisi lapsien lukumäärä kuitenkin tarkoitus lisääntyäkin.

¤ Aiemmat koirakokemukset
- Koulutuksen kannalta kokemusta on kahdesta sekarotuisesta, saksanpaimenkoirasta sekä kiinanharjakoirista. Hoidossa on joskus ollut myös briardi, jonka kanssa on jotain pientä tullut touhuttua, mutta jonka koulutuksellinen vastuu on ollut toisella ihmisellä.

¤ Harrastustoiveet
- Harrastustoiveisiin lukeutuu ainakin toko. Tarkoituksena olisi kuitenkin koiran kanssa tutustua eri pk-lajeihin ja niistä meille parhaiten sopivasta valita tokon rinnalle jokin toinenkin harrastus. Näin ilman varsinaista kokemusta itseltäni löytyy kiinnostusta eniten hakuun ja jälkeen.

¤ Turkkitoivomukset
- Koiralla tulisi olla mahdollisimman helppohoitoinen turkki. Harjaaminen esim. kerran viikossa ei ole paha tehtävä, mutta kaikki usein toistuvat pesut/turkin selvittelyt ei enää neljännen koiran kanssa innosta. En myöskään tahdo koiraa, jota olisi välttämätön pukea vähänkin kylmemmillä ilmoilla.

¤ Minkä kokoinen koira
- Hakusessa olisi koira, jonka säkäkorkeus olisi noin 45-65cm. Pienet heitot suuntaan tai toiseen ei kuitenkaan ole mikään ratkaiseva tekijä rotua valittaessa.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Tähän voisi sanoa, että omaan käteen noista aikaisemmista koirakokemuksista on sopinut saksanpaimenkoira. Pidin todella paljon siitä, että kyseinen koira oli täysillä mukana aina kun jotain tehtiin, mutta muuten osasi rauhoittua. Koira oli helposti motivoitavissa niin lelulla kuin namillakin. Pidin koiran laumaviettisyydestä ja siitä, että koiralta löytyi sitä kovuutta, mutta samalla myös jonkin näköistä ohjaajapehmeyttä, joka helpotti koulutusta. Koiran ei tarvitse olla kaikkien vieraiden ihmisten ylin ystävä, mutta sosiaalisuutta tulisi kuitenkin löytyä jonkun verran sekä ihmisiä että koiria kohtaan.

Tiivistettynä voisikin sanoa, että haen koiraa, joka liippaisi ainakin läheltä saksanpaimenkoiraa luonteen osalta.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
- Mielenkiintoisia rotuja on omasta mielestäni esimerkiksi juurikin saksanpaimenkoira (mies ei kuitenkaan sakemannia halua), australianpaimenkoira sekä beauceron. Itseäni eniten viehättävät koirat löytyykin juuri roturyhmästä FCI 1.

Rotuehdotuksia otetaan kuitenkin avoimin mielin vastaan, sillä oma näkemys rotujen suhteen tuntuu välillä olevan kovinkaan suppea eikä sitä osaa kaikkia mielenkiintoisia rotuja edes ajatella. Olisin myös kiitollinen, jos ihmiset kertoisivat omista kokemuksistaan harkitsemistani roduista sekä niiden soveltuvuudesta omiin kriteereihini.

Miltäs kuulostaa lyhytkarvainen collie, belgianpaimenkoirat malinois ja laekenois, autraliankarjakoira ja hollanninpaimenkoira lyhyt- ja karkeakarvainen?

Lyhytkarvainen collie, verrattuna pitkäkarvaiseen, on monesti hieman kovempi. Huhutaan myös, että luonteessa olisi muitakin eroja, kuten lyhytkarvainen olisi aktiivisempi, kiihkeämpi ja tosiaan kovempi.
Collie on muuten ihanteellinen harrastuskoira. Se sopii oikeastaan aivan kaikkeen. Koulutettavuus on erinomainen ja koira on erittäin yhteistyöhaluinen. Herkkänä koirana, kuten paimenkoirat yleensä, ne myös oppivat huonot tavat yhtä helposti kuin hyvätkin tavat, eikä niiden kouluttamisessa kannatta käyttää voimakkaita pakotteita.
Collie on iloinen ja ystävällinen perhe- ja harrastuskoira, jonka pitäisi tulla toimeen vieraiden, toisten koirien ja lasten kanssa. Collie ei saa olla arka tai aggressiivinen. Jonkinlainen vartiointitaipumus esiintyy joillakin yksilöillä, mutta vartiointi- tai suojelukoirana collie on aika kehno.
Paimenkoirana se innokas ja yleensä helppo motivoida.
Mutta paimenkoirana, sen äänenkäyttöön eli haukkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Värejä löytyy kolmea erilaista - blue merle eli sininen, soopeli eli ruskea ja tricolor eli kolme värinen.
Colliet

Belgianpaimenkoirista on olemassa neljä eri muunnosta - punainen tervueren, musta groenendael, kiharakarvainen laekenois ja sileäkarvainen malinois.
Malinois ja leakenois eroavat toisistaan niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaan. Malinois on monelle tuttu koira rajavartiolaitoksen ja poliisin palveluksesta.
Belgianpaimenkoira on yleisesti ottaen vilkas ja touhukas koira. Se vaatii paljon tekemistä ja liikuntaa. Belgianpaimenkoira on erinomainen harrastuskoira, jota voi collien tapaan käyttää lähes mihin vain, mutta sen kanssa voi harrastaa myös suojelua. Belgi on erittäin toiminnallinen koira.
Belgi on suhteellisen helppo kouluttaa, mutta sen koulutukseen on syytä paneutua. Paimenkoiraksi belgi on keskiverto koulutettava. Se kannattaa kouluttaa pehmein ja palkitsevin keinoin, ei pakottamalla. Se on helpohko koira motivoida, koska se rakastaa toimintaa ja on aina valmis yhteisiin leikki- ja harrastustuokioihin. Belgi on melko kiihkeä koira, jota ominaisuutta voi hyödyntää rajattomasti. Mutta kiihkeänä koirana, se asettaa omistajalleen vastuun perusteellisesti koulutuksesta ja toiminnasta. Belgi ei sovi yksistään sohvakoiraksi.
Belgi toimii toisinaan myös hyvin vartiointikoirana.
Belgi on paimenkoira, eli haukkumiseen huomiota.
Malinoisin ja laekenoisin luonne ero on lähinnä, että laekenois ei ole läheskään yhtä suosittu ja jalostettu muunnos kuin malinois ja tämä on bonus koiran perusluonnetta ajatellen. Mutta myös, laekanois on monesti itsepäisempi ja kiivaampi, että tulisempi koira, kuin sileäkarvainen serkkunsa.
Belgianpaimenkoira

Australiankarjakoira on colliesta ja belgistä poiketen nimenomaan karjakoira ja sen luonne on myös sen mukainen.
Se on erittäin kestävä ja vahvahermoinen koira, mutta myös vahvaluontoinen.
Se on omiaan monenlaisena harrastuskoirana ja vaatii toimintaa. Se on rautainen koira koulutuskentällä, agilityssä, että vaikkapa vesipelastuksessa.
Karjakoira on yleensä nopea oppimaan ja sen motivoiminen helppoa. Se on kuitenkin voimakastahtoinen koira, jonka koulutukseen on syytä paneutua oikein kunnolla. Se ei sovi vain sohvakoiraksi, vaikka nauttiikin yhdessäolosta ja -tekemisestä oman perheen kanssa.
Koira on erinomainen ja monipuolinen harrastuskoira, mutta perusteellinen koulutus on tälle rodulle erittäin tärkeää ja se on syytä sosialistaa jo nuorena toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Muutoin koira on iloinen ja virkeä pakkaus, joka on kaikenlisäksi melko kompaktin kokoinen.
Se on yleensä myös hyvä vahti, joka tarkoittaa nimenomaan juurikin, että koira on sosialistettava.
Karjakoirista on olemassa monia eri värimuunnoksia.
Australiankarjakoira

Hollanninpaimenkoirat, joita on kolme eri turkkimuunnosta, vaikuttavat ulkoisesti samanlaisilta kuin belgianpaimenkoirat.
Hollantilaiset ovat kuitenkin monesti vaativampia kuin belgit. Hollantilaisella on myös temperamenttinen ja energinen luonne, sekä etenkin urokset saattavat olla dominoivia.
Hollanninpaimenkoira on paimenkoiraksi suhteellisen haastava kouluttaa toimivaksi harrastuskoiraksi, sillä siltä löytyy rutkasti omaa tahtoa. Se on kuitenkin helposti motivoitavissa ja se nauttii tekemisestä. Hollanninpaimenkoira ei sovi vain sohvakoiraksi. Se on erinomainen harraskoira joka lähtöön ja vain mielikuvitus on rajana.
Koulutukseen kannattaa erityisesti panostaa ja hollanninpaimenkoira kuuluu niihin rotuihin, jotka on syytä sosialistaa huolella. Se on erittäin vilkas ja toiminnallinen, että atleettinen koira, joka ei tyydy pikku pissilenkkiin tai pariin vetelään harjoitukseen per päivä.
Se on erinomainen perhekoira, mutta hollantilainen voimakastahtoisena ja itsetietoisena koirana on syytä palauttaa jo heti pentuna maan pinnalle, mitä tulee perheen tapoihin ja leikkeihin.
Hollanninpaimenkoirissa näkyy myös luonne eroja muunnosten välillä. Karkeakarvainen kiihkeä ja kiivas, että erittäin temperamenttinen koira, jossa riittää haastetta kenelle vain. Sileäkarvainen on aavistuksen pehmoisempi. Pitkäkarvainen on yleisesti helpoin hallita ja kouluttaa, sekä omaa myös serkkujaan pehmeämmän ja rauhallisemman luonteen. Hollanninpaimenkoira kokonaisuudessaan on kuitenkin kiihkeä työmyyrä, joka tarvitsee tekemistä. Jos tekemistä ei ole, voi koiran kanssa tulla ongelmia.
Hollanninpaimenkoira paimenkoirana tietenkin on suhteellisen haukkuherkkä, joten siihen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
Hollanninpaimenkoirat ja belgianpaimenkoirat ovat oletettavastikin sukua keskenään.
Hollanninpaimenkoira

Kiitos ehdotuksista!

En oikein osaa ajatella collieta varteenotettavana vaihtoehtona, mutta ehkä täysin väärin perustein. Kaikki tapaamani colliet ovat olleet pitkäkarvaisia ja suurinosa näistä collieista on vaikuttanut jokseenkin täysin vietittömiltä ja todella pehmeiltä. Eivät siis ole vaikuttaneet miltään potentiaalisilta harrastuskoirilta vaan puhtaasti seurakoirilta, jota koirat kieltämättä ovat olleet. Yhtään lyhytkarvaista collieta en ole muistaakseni ikinä tavannut, mutta jotenkin olen aina laittanut ne samaan kastiin pehkocollien kanssa.

Australiankarjakoira taas saattaa olla turhankin vaativa itselleni. En ole ikinä nähnyt karjakoiraa harrastuskoirana, mutta yhdellä tutullani näitä on ollut ihan työkoirina ja kyseiset koirat ovat vaikuttaneet hyvinkin kovapäisiltä ja tosiaan vaativilta. Karjakoirat vaikuttavat ehkä hieman liian kovilta itselleni, joten hivenen pehmeämpi koira olisi hakusessa.

Belgianpaimenkoira ja hollanninpaimenkoira taas vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisilta roduilta. Olen tosin saanut sellaisen käsityksen, että ainakin groenendaeleissa ja tervuereneissa esiintyy huonosta hermorakenteesta johtuvaa arkuutta, mutta onko tuota ongelmaa muissa muunnoksissa? Vai olenko saanut aivan väärän käsityksen? Hieman nimittäin pelottaa tuo mahdollinen heikko hermorakenne yhdistettynä belgien terävyyteen.

Kirjoitin äsken pitkän vastauksen, mutta jostain syystä se katosi... Kuitenkin ehdotan nyt uudelleen, mutta lyhennetysti. :)
Oma ehdotukseni on jompikumpi welsh corgeista: Pembroke tai Cardigan.
Tiedän, nämä ovat paljon pienempiä, kuin 45 cm, mutta luonnetta löytyy.
Ensimmäinen oma koirani on nimenomaan pemu. Nyt nelivuotias Bea. Bea ja viisi muuta pemua jotka tunnen ovat rohkeita, helposti syttyviä, oppivaisi ja yhteistyökykyisiä.
Osaavat rauhoittua, eivätkä hypi seinille jos treenit tai lenkki jää väliin. Toisaalta ovat kuitenkin heti menossa täysillä, jos jotain tapahtuu. Saavat myös ns. "corgihepuleita".
Bean kanssa harrastan agia, tokoa ja jälkeä. Kaikista se näyttää pitävän ja agilityssä on ihan liekeissä. :) Eli siis rakastaa sitä.
Cardiganeista ei ole kokemusta muuten kuin, että tunnen niitä kolme. Nämä ovat selvästi enemmän yhden miehen koiria, kuin pemut. Ovat myös "tyyliltään" hillitympiä ja miettivät ennen kuin tekevtä, kun taas pemut vain tekevät.
Kummatkin tarvivat hyvän sosiaalistamisen ja peruskoulutuksen (tai kyllähän kaikki koirat...). Mielestäni kuitenkin suht helppoja koiria ja mukavia harrastuskavereita.
Siinä oma ehdotukseni. Vaikka ei heti sytyttäisi, niin käy toki edes kattomassa: www.corgiseura.net

Corgit vaikuttavat varsin metkoilta tapauksilta, mutta haen itselleni vaihteeksi vähän isompaa koiraa näiden pienempien rinnalle. Unohdin myös tuossa aloitusviestissä mainita, että koiralta tulisi löytyä pk-oikeudet, sillä pienimuotoinen kisaaminen kiinnostaisi. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta. :)

Miltäs kuullostaisi beagle?

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Omani kaipaa ainakin 2h liikuntaa päivässä näin murrosiässä, mutta tunnillakin pärjää jos kotona on "askarreltavaa."
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Beagle menee mihin vain, omakotitalo aidatulla pihalla on tietenkin ideaali ratkaisu. Itse majailen kerrostalossa kolmen koiran kanssa ilman mitään ongelmia, ja yksi näistä on beagle...
¤ Lapsien määrä
Lapset eivät ole ongelma, beaglet rakastavat huomiota ja tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, ne ovatkin oikeita perhekoiria.
¤ Harrastustoiveet
Toivomuksistasi voisin sanoa, että beagle soveltuu parhaiten jälkeen, mutta tokokin voi onnistua. Moni sanoo ettei beagle kuuntele kun sen päästää irti, mutta omat kokemukseni ovat täysin erilaisia. Aloitin piikelini kanssa tokon heti sen asetuttua taloksi ja nyt se toimii kolmesta koirastani parhaiten.
¤ Turkkitoivomukset
Turkki on TODELLA helppo hoitaa; kurat lähtevät tassuista pelkällä pyyhkimisellä, harjausta ei juuri tarvitse ja pestään sitten kun on oikeasti likainen. Beaglellä on alusvilla, joten se tarkenee hyvin, mutta karvaa sitten lähtee kun on aika vaihtaa turkki -___-''
¤ Minkä kokoinen koira
Menee kyllä vähän alle sen 45cm, mutta vain niukasti. Rotu on kuitenkin melko lihaksikas, mikä kompensoi mataluutta. Käyttölinjaiset beaglet voivat olla aavistuksen näyttelylinjaista korkeampia.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Jääräpäisyyttä ja metsästysviettiä löytyy, varsinkin ulkona. Asiat on syytä opettaa aluksi sisällä, sillä ulkona korvat saattavat jäädä koristeeksi, tosin jos aloittaa kunnon tapakasvatuksen jo ihan pentuna niin kuuntelee beagle käskyjä vaikka jänis pomppisi nenän edessä.
Beagle on ystävällinen ja sosiaalinen, mutta ei mikään herkkis. Ajokoirien tapaan näiltä löytyy omapäisyyttä ja ovat fyysisestikkin melko kovia. (Eli eivät rupea kiljumaan kurkku suorana jos lapsi repii korvista, testattu on..) Kunnon sosiaalistamisella beagle tulee toimeen muidenkin koirien kanssa, pentu kasvaa helposti myös laumakeskeiseksi jos uudessa kodissa on toisia
koiria.
Suomen Beaglejärjestö

Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy lista kilpailuoikeuden omaavista roduista.
Kilpailuoikeuden omaavat rodut

Ohops. Mä olin ihan kokonaan unohtanut, että tuon linkin takaa löytyy pk-oikeuden omaavat rodut...

Beagle taitaa olla myös ei-harkittavien rotujen listalla. En raaskisi hommata itselleni metsästyskoiraa, sillä itse en metsästä enkä saisi ketään muutakaan koiran kanssa metsälle lähtemään. Tahtoisin pystyä tarjoamaan koiralle edes jollain tapaa rodunomaista tekemistä (tässä tapauksessa metsästys). Plus tietysti tuo pk-oikeuksien puuttuminen...

Noihin kriteereihin menee moni pk-oikeudellinen paimen. Oletko tutustunut australiankelpieen? Täällä olen kertonut rodusta lisää, kelaa vähän alaspäin niin löytyy pidempi viesti, jossa omia kokemuksia ja ajatuksia kelpiestä. En jaksa aina uudelleen sepostaa samaa litaniaa. Tässä myös linkki rotuyhdistyksen sivuille: sbcak.fi

Oi! Rakastuin ihan täysin kelpien ulkonäköön noilla ruskeilla merkeillä.

Kelpie kuuluu kanssa hyvin mielenkiintoisiin rotuihin, mutta jotenkin on aina ajatellut niiden olevan aivan liian aktiivisia itselleni. Olen saanut rodusta sellaisen käsityksen, että kelpiet vaatisivat tekemistä monta tuntia päivässä eikä itselläni ole mahdollisuutta välttämättä ihan joka päivä aktiivisesti puuhailla koiran kanssa. Koiran tulisi siis kestää pari toimettomampaakin päivää perätysten ilman sekoamista, jos olen esimerkiksi kipeänä. Miten paljon kelpie vaatii päivittäin tekemistä noin yleisesti ottaen?

^ Taitaa olla wörkkereille tyypillisempiä noi tan-merkit. Kelpieitä löytyy tosiaan working- ja show-linjaisia. Ekoja käytetään lähinnä lampailla, mutta soveltuvat hyvin myös aktiivisille liikkujille ja harrastajille (joilla on ihannetilanteessa mahdollisuus käydä myös paimentamassa). Show-linjassa onkin sitten paljon hajontaa paitsi ulkonäössä, myös luonteessa. Näistä höpisin enemmän tuolla kelpieketjussa. Oman koiran takaa löytyy enimmäkseen käyttökoiraa, lammaspaimenta ja muutama näyttelytähtikin, mutta joillakin show-koirilla sukutaulu tursuaa lähinnä noita jälkimmäisiä. Koirat ovat raskaita ja rauhallisempia - aivan kuten bortsussakin. Paimenet - "sekalinjaiset" - showt.

Jos löysempi luonne miellyttää, kelpie ei ole sinun koira. Se vaatii runsaasti liikuntaa ja aivopähkinöitä. Ainakin tällä omalla agility-toko-pk-pohjaisellakin paukkuu lisäksi sellainen paimennusvietti, että mielestäni varsinkin kaupunkioloissa pitää olla osaava kouluttaja remmin päässä. Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että jalostetaan käyttökoiraan se löysä luonne.

Myönnettäköön, etten itse ymmärrä ollenkaan miksi pitää koirat jalostaa erikseen näyttely- ja käyttölinjoihin. Koirarotuja on niin monia tarjolla, että omia kykyjään epäillessä pitäisi löytyä helpompikin rotu itselleen, ettei tarvisi eri roduista jalostaa lepsumpia, jotta ihmiset niiden kanssa pärjää.

Tarkennan kuitenkin vielä tuota, että päivittäin koira tulee kuitenkin pääsemään energiaansa purkamaan lenkeillä ja kipeänäkin pystyy koiran aivoille jotain tekemistä kehittämään, mutta mitään erityistä tuskin jaksaa koiralle kehittää. Mulla vain on tosiaan kelpieistä ja bordercollieista sellainen kauhukuva, että ne ovat aktiivisuutensa takia joidenkin superihmisten koiria.

Ehdotan appenzellinpaimenkoiraa. Se on kotona mukavasti rauhoittuva ja kuitenkin harrastuksissa toimintaan syttyvä vähän harvinaisempi paimenkoira. Sveitsinpaimenkoirat, joihin appenzellikin kuuluu, löytyvät FCI 2 -ryhmästä, joten jos olet katsellut lähinnä FCI 1 -rotuja olet saattanut ohittaa tämän rodun.

Appet ovat keskikokoisia (säkä hiukan päälle 50cm) ja lyhytkarvaisia paimenkoiria. Turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä. Tokoon appet sopivat mainiosta (Suomen ensimmäinentokovaliokin oli appenzellinpaimenkoira) ja pk-oikeudet löytyvät.

Rodusta voit lukea lisää Suomen sveitsinpaimenkoirat ry:n sivuilta

^^ Ekalle kappaleelle totaalikomppaus! Mjaa, en mä ainakaan itseäni pidä millään muotoa superihmisenä, vaikka kelpien omistankin.. Pentuaikana mulla kylläkin oli siinä mielessä onnekas tilanne, että käytännössä pystyin olemaan ja touhuamaan pennun kanssa lähes 24/7. Mies auttoi toisen koiran hoidossa. Normaalit ihmiset kuitenkin käy töissä tai opiskelee (kuten itsekin nykyään), ja siihen sopeutuu kyllä koira ku koira, jos aktivointi noin muuten on kunnossa. Ite oon tässä toista viikkoa kipeänä ja kyllä kieltämättä kelpie vähän on helisemässä.. Lenkkeilyapua on tarjolla ja takapihalle pääsee rallaamaan, mutta kyllä se vaatii silti pään käyttöä aika reilusti. Vahtihaukkua, lahkeessa roikkumista ja toisen koiran härkkimistä on ilmassa ihan riittävästi.. Ehkä tää tästä taas ku antibiootit pääsee puremaan.

Mutta siis minusta sun tarjoamat liikuntamäärät sekä harrastukset kuulostaa hyvälle. Määrätietoinen, mutta ensisijaisesti positiivinen ote sopii kelpielle. Jos haluat infoa kasvattaijsta tms., niin voin laittaa yv:tä. Ai niin ja kannattaa katsastaa rotu livenä (ei näyttelyssä..)! Minunkin kelpietä pääsee katsomaan, asustetaan Porissa.

Ottaisin kyllä mielelläni vastaan kaikkea mahdollista lisätietoa tuosta kelpiestä. Sen verran mielenkiintoiselta rodulta kuulostaa.

Meillähän on tosiaan tälläinen tilanne, että meille on ensimmäinen lapsi syntymässä vasta kesällä ja mun olisi tarkoituksena olla kotona lapsen kanssa ainakin pari vuotta, minkä aikana seuraava koirakin olisi tarkoitus hankkia. Mieshän on myös sairaslomalla nyt eikä luultavasti ikinä tule palaamaan työelämään, joten hänestä saa koiralle lenkitysapua ym. vaikka koulutukset ja muut ovat mun vastuullani.

Tällä hetkellä tuo saksanpaimenkoira on kaikista vakavimmin harkinnassa, sillä itse olen sellaisesta noin 8 vuotta haaveillut ja mieskin on näyttänyt rodulle vihreää valoa. Rotupäätöstä ei ole kuitenkaan lukkoon lyöty, sillä itseäni mietityttää tuo kokoero. Muita mielessä pyöriviä rotuja on tällä hetkellä mm. australiankelpie ja bordercollie.

^ Mä en nyt keksi mitä lisätietoa voin enää antaa, kannattaa lukea toi kelpieketju läpi jos rotu kiinnostaa. Kelpoihmisiltä löytyy myös paljon blogeja ja kotisivuja. Sakemannista harrastuskoirana mulle tulee aina automaattisesti mieleen suojelu, joten enpä osaa näitä rotuja oikein vertailla. Toki kelpieitäkin puruissa käy ja esim. oman koiran setä suoritti just VPG:n, mutta aika eri sarjassa painitaan kuitenkin.

Ohops. Taas ajatuskatko Tarkoituksena oli siis se, että ottaisin kyllä innolla vastaan tietoa eri kasvattajista ja vastaavista asioista. Käsittääkseni noita pentueita ei välttämättä kovin monia vuodessa synny (?), niin olisi mukavaa tutustua jo eri kasvattajiinkin, jos kelpieen päädyttäisiin. Kelpieketjun olen jo läpi lukenut pariinkin otteeseen ja olen yrittänyt muualtakin tuota tietoa etsiä.

Suojelua en oikein omaksi lajikseni koe ja tuo onkin saksanpaimenkoirassa yksi miinuspuoli, joka epäilyttää. Mielestäni kuitenkin on jokseenkin sääli, jos oma koirani osoittautuisi lupaavaksi suojelukoiraksi ja itselläni on kuitenkin suurempi motivaatio harrastaa koiran kanssa jotain muuta kuin suojelua.

Mielestäni bordercollie istuu toiveisiisi erinomaisesti. Se on helposti motivoitavissa oleva, kestävä, työintoinen, toimelias ja hyvän koulutettavuuden omaava (huom. ei välttämättä helposti koulutettava) paimen, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Paimenkoirana siltä löytyy laumaviettiä, joten sillä on tapana pysyä perheen mukana eikä lähteä omille teilleen. Bortsu sopii mainiosti tokoon ja pk-lajeihin, ja yleensä nartutkin pääsevät hyvin yli korkeista tottisesteistä. Luonnollisesti uroksilla on enemmän kokoa, päälle 50 cm. Sitten on pieniä narttuja, jotka jäävät alle 45-senttisiksi. Bc on aika pehmeä rotu, joten sen koulutuksessa ei vaadita kovia otteita vaan päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Mitään lapasia nämä eivät kuitenkaan ole, eivätkä yhtä pehmeitä kuin vaikka peruslassie, mutta toki yksilölliset erot ovat suuria. Bortsuja löytyy joka lähtöön, kuten kasvattajia ja harrastajiakin. Bordercollie on vilkas ja aktiivinen rotu, joka varmasti tarjoaa omistajalleen riittävästi haastetta. Helpolla sen kanssa ei välttämättä pääse, mutta loppujen lopuksi se antaa paljon ja bortsusta voi saada mitä upeimman kumppanin ja harrastuskaverin :) Lisää tietoa löytyy täältä.

^^ Heitin yksityisviestillä.

Osaisiko kukaan sanoa omien kokemuksiensa pohjalta mitkä ovat bordercollien ja australiankelpien suurimmat erot luonteissa? Olen netistä löytyvien kuvausten perusteella niitä yrittänyt vertailla, kun kummastakaan ei kokemusta luonnossa varsinaisesti ole, mutta tuo pelkkä tekstien perusteella vertailu ei tunnu oikein luonnistuvan.

Saksanpaimenkoira päädyttiin jättämään pois laskuista muutaman meitä mietityttävän asian takia (esim. terveys, kokoero, vahva puolustusvietti) ja tämän hetken ykkösrotuja ovatkin bordercollie ja australiankelpie.

Muoks. Kiitos Rez.