Koirat.com

Heissan!
Elikkäs lähden tuossa vuoden kuluttua yliopistoon opiskelemaan ja pohdin mahdollista koirakaveria minulle ja kämppäkaverilleni. Tässä nämä kriteerit:


¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamuisin nopeat pissatukset 5-15 min, iltapäivällä isompi lenkki 45min - 1,5h (viikonloppuisin mahd. kaksi tämän kokoista lenkkiä) ja illalla taas pissatus 5-15 min

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalokolmio kaupungissa. Talossa hissi.

¤ Lapsien määrä
Ei ole, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa saattaa koiran elinaikana olla 1-2

¤ Aiemmat koirakokemukset
Bichon frisé -narttu

¤ Harrastustoiveet
Kotikoira

¤ Turkkitoivomukset
Helppo, ei kovin pitkä karva

¤ Minkä kokoinen koira
Iso, säkä yli 60

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Mieluiten ei kovasti metsästysviettiä, jonkin verran saa olla itsepäinenkin. Aina parempi mitä helpompi :D

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Tanskandoggi, rottweiler, ...

Kiitos jo etukäteen vinkeistä! :)

Tämä suorastaan huutaa hehkuttamaan irlanninsusikoiraa.

Turkki erittäin helppohoitoinen, koira sisätiloissa rauhallinen, luonteeltaan hyvin "nallukka" eli yleensä tulevat toimeen kaikkien kanssa - vaativat tietysti peruskoulutuksen, mutta niinhän kaikki. Ainoita miinuspuolia ovat pentuajan tarkka ruokailu/liikutus (kuten kaikilla jättiroduilla) ja melko lyhyt elinikä. Ovat kuitenkin niin valloittavia koiria, että näistä ns. huonommista puolista huolimatta kehotan ainakin vahvasti harkitsemaan.

Juu kiitos! Komea rotu onkin! Pitääpä tutustua lähemmin :)

Quinton kirjoitti:

Tämä suorastaan huutaa hehkuttamaan irlanninsusikoiraa.

Vinttikoirien kohdalla kannattaa muistaa, että ne taitavat yleensä olla varsin saalisviettisiä, mikä auheuttaa omat haasteensa vapaanapitoon.


Mites olisi esim. berninpaimenkoira? Ne taitavat olla aika lupsakoita kavereita.

Saalistusviettiä tosiaan rodunomaisesti löytyy, mutta totuttamisella ja oikean pennun valinnalla senkin saa hyvin vähäiseksi. Monet kuljettavat irliksiään kyllä vapaana, eli se on mahdollista. Ja jos liikaa epäilyttää niin ei vain päästä koiraa vapaaksi aitaamattomalla alueella - niinhän ei tietysti muutenkaan saisi tehdä ;> Mutta tosiaan, jos vähäistä metsästysviettiä haluaa niin ilmoittaa toiveistaan vain kasvattajalle ja käyttää aikaa siihen, että koira ymmärtää ettei kaiken liikkuvan perään tarvitse rynnätä.

Hei!
Voisin ehdottaa akitaa. Meillä ei akitaa ole joten en osaa sanoa riittääkö tuo lenkkimäärä akitalle mutta luulisin. Jos sille vaikka koittaisi kotona keksiä jonkinlaisia aktiviteettejä. Metsästys viettiä akitalla kyllä on, mutta se kuinka paljon, riippuu kyllä yksilöstä. (akitat ovat olleet metsästys koiria)
Akita on aika kova luonteinen, ainakin siitä päätellen mitä olen lukenut (aika paljon on rodusta tultu luettua). No... jos kiinnostut niin kannattaa kysellä joltakin jolla rodusta on kokemusta.

emppu97 kirjoitti:

Voisin ehdottaa akitaa. Meillä ei akitaa ole joten en osaa sanoa riittääkö tuo lenkkimäärä akitalle mutta luulisin. ....
Akita on aika kova luonteinen, ainakin siitä päätellen mitä olen lukenut (aika paljon on rodusta tultu luettua).

Aloittajan kannalta olisi kivempi ehdottaa rotua, minkä itse tietää omakohtaisesti. Ja vähän vertailla ehdottamansa rotua aloittajan toivomuksiin.
Toiveitahan oli mm harrastuksista: kotikoira & kerrostaloon ja toiveena koiran luonteesta:

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Mieluiten ei kovasti metsästysviettiä, jonkin verran saa olla itsepäinenkin. Aina parempi mitä helpompi :D

Eli ei taida akita ihan olla se rotu mitä tässä haetaan. Rotuyhdistyksen sivuilta poimittua:

Akitalla on kuitenkin voimakas luonne ja sillä täytyykin olla johdonmukainen ja vahva johtaja. Vieraita kohtaan Akita on yleensä varautunut, mutta tutustumisen jälkeen se ei epäröi näyttää ystävyyttään. Koira ei hauku turhia, mutta vartioi kotiaan usein tarkasti, mitä vieraiden on syytä kunnioittaa.&
Kuitenkaan kerrostaloonkaan Akitaa ei voi suositella, ellei omistaja ole innokas ulkoilija. Täytyy muistaa, että liian lämmin asunto voi aiheuttaa paksuturkkiselle Akitalle todella tukalan olon! Koiran turkille ja kunnolle yleensäkin on tärkeää, että koira saa riittävästi ulkoilmaa. Paras asuinpaikka Akitalle onkin maaseutu tai kaupungissa omakotialue.

http://www.akitayhdistys.fi/akitaperus.shtml

Akitaa en raaskisi kaupunkikämppäni hankkia. Hieno rotu kylläkin :)

Tietäisikö kukaan rotujen asiantuntija, josko joku molossirotu noihin kriteereihini sopisi?

Noista molosseista ehdottaisin Newfoundlandinkoiraa elikkäs nöffiä. Rotu on rauhallinen ja kiltti. Miinuksena on että rodulla on paljon kynär- ja lonkkaongelmia ja rodun keski-ikä on aikas ahkainen, toki on niitä pitkäikäisiäkin nöffejä nähty.

^Lisäksi nöffin turkki on melko suuritöinen, ja aloittaja toivoi helppoa turkkia.

Liikuntamäärä on aika minimaalinen mille tahansa koiralle, joten ainakin rottweiler kannattaa unohtaa samantien kun ei harrastusaikeitakaan ole. Kun kokemustakaan ei liiemmin ole, kannattaa nuo kovemmat ja vaativammat rodut jättää pois laskuista. Akitakaan ei vastaa mielestäni aloittajan toiveita. Todella kovapäinen ja itsenäinen rotu, joka on lisäksi usein huomattavan epäsosiaalinen.

Kai se vähän riippuu mitä pitää auuri töisenä. Meillä ollu pari nöffiä ja molemmille on riittänyt kerta viikkoon harjausja pesu silloin ku on likanen.

Riippuu myös siitä missä kunnossa sen turkin haluaa pitää

Tuon rottweilerin minäkin karsisin listalta heti..

Tuolla on ehdotettu berniä, ne ovat kyllä kovin lupsakoita ja niiden kanssa on helppo elää. Aggressiivisuutta rodussa ei kuuluisi esiintyä laisinkaan, mutta itsepäisiä ne osaavat kyllä olla. Berninpaimenkoira uroksenkaan ei kuuluisi rähistä toiselle urokselle, mutta olen kyllä sellaisiinkin törmännyt.

On bernejä jotka ovat sohvaperunoita, mutta on myös niitä jotka vaativat paljon enemmän liikuntaa. Oikeastaan bernistä on luotu kuva leppoisasta kotikoirasta joka ei vaadi juuri mitään, uskaltaisin kuitenkin väittää, että berni on aika aktiivinenkin rotu joka kaipaa ihan yhtä lailla virikkeitä, liikuntaa ja tekemistä kuin moni muukin aktiivisemmaksi mielletty rotu.

Urho (1v3kk uros) saa päivässä aamulla sen 15 min, päivällä 1-2h, illalla n. 30 min. Mutta se saa lisäksi olla aika paljon pihalla missä se silminnähden viihtyy paremmin kuin sisällä. Kyllähän berni sopii kerrostaloonkin, kunhan talossa on se hissi, mutta alunperinhän ne ovat olleet myös pihavahteja, ja se kyllä näkyy monessa yksilössä edelleen. Moni kasvattaja ei edes myy pentua kerrostaloon. Puolustusviettiäkin jonkin verran löytyy osasta koirista, kaikista ei. PK -oikeudet on plussaa jos harrastaa tahtoo. Halibernithän lienevät monille tuttuja, kuitenkaan jokainen yksilö ei valitettavasti rakasta kaikkia ihmisiä, vaan myös näissä on koiria jotka hyvin tarkasti valikoivat seuransa. Omaan isäntäänsä kiintyvät täysin. Berni tulee kasvattaa oikeudenmukaisesti, ovat helposti loukkaantuvaa sorttia!

Bernin turkin hoitaminen vaatii kyllä myös aikaa jonkin verran jos sen haluaa pitää hyvän näköisenä. Tuo turkki kerää kaiken, ihan kaiken. Jos kävelet puskan ohi, kantaa berni jo karvoissaan puolet sen pusikon lehdistä ja risuista. Takkuuntuvaa sorttia (jossain kyllä sanotaan että bernin turkki on todella helppo eikä se takkuunnu, mutta ainakin oman yksilön turkki kyllä takkuuntuu suht helposti), täytyy jaksaa harjata edes sen kerta viikkoon. Peseminenkään silloin tällöin ei hallaa tee. Nämä koirat myös likaavat, sillä kurakelillä kura jää turkkiin ja kuivuessaan varisee sitten ympäri asuntoa, ei lähde pyyhkeellä kuivaamalla vaan pesu joka lenkin jälkeen on miltei pakollinen jos välittää asuntonsa siisteydestä. Eivät kuitenkaan kuolaa niin paljon kuin voisi kuvitella. Karvaakaakin lähtee, mutta se ei tartu sillä tavalla kuin monen muun rodun karvat tarttuvat mm. vaatteisiin.

Täysin olen itseni ko rodulle menettänyt, mutta haluaisin huomauttaa että mikäli berniä harkitsee, kannattaa käyttää kasvattajan etsimiseen aikaa, selvitellä taustoja ja seurailla minkälaisia jälkeläisiä on ennen mahdollisesti jättänyt. Terveyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli bernin hankkii, hankkii itselleen parhaan ystävän joka sulattaa jäisimmänkin sydämen, mutta ottaa samalla vastuulleen ison, rakastavan eläimen jonka terveydestä on huolehdittava. Etenkin pentuaikana on tärkeä kiinnittää huomiota liikunnan ja ruoan määrään ja laatuun ettei saa jo pentuaikana pilattua koiran tulevaisuutta.

Opiskelijan budjetille berni ei ehkä ole se suotuisin, sillä se syö ihan hyvän määrän, sen vakuutusmaksut ovat kalleimmasta päästä ja hankintahintakin on jo aika suolainen (no, minkäpä rodun ei olisi). Loistava rotu, ihania yksilöitä, ja ainakin mulle on osunut aika täydellinen yksilö omiin kriteereihin. Suosittelisin kuitenkin perehtymään huolella mahdollisen pennun taustoihin, näillä kun on noiden kyynär- ja lonkka-asioiden lisäksi mm. syöpiä, kasvaimia.. Keski-ikä taitaa olla siinä 7,4 vuoden hujakoilla. Paljon on myös täysin terveitä ja pitkäikäisiä bernejä, siksipä juuri suosittelen kuitenkin kartoittamaan huolella mistä sen oman pentunsa ottaa. Vaikka eipä berni omasta mielestäni oikeastaan ole sen sairaampi kuin moni muukaan rotu.

Käy tutustumassa rotuun ja eri yksilöihin mikäli berni kiinnostaa Lisätietoa mm. http://sennenkoirat.net/site/berninpaimenkoira
Joku sanoi joskus että if you go black you can never go back, mä vaihtaisin tuohon black sanan tilalle vaan yksinkertaisesti bernese

Muoks. Unohtui sanoa että kovin moni on ruoalle perso ja ovat helposti motivoitavissa sapuskalla, toisia taas ei voisi vähempää kiinnostaa ja motivointi saattaa olla suhteellisen hankalaa. Kun berni päättää että sitä ei huvita, sitä ei silloin sitten huvita vaikka vetäisit itsesi solmuun. Metsästysviettiä ei pitäisi olla, mutta paimentamista esiintyy, ja jos lenkillä lähdetään miehen kanssa eri suuntiin ei koira oikein tiedä miten kasaisi meidät taas yhteen, lähteekin yleensä sitten minun perääni (tuppaavat valitsemaan sen yhden ihmisen ylitse muiden). Ystävällinen ja kiltti rotu, mutta myös vilkas ja energinen. Haluaa olla ihmisensä lähellä joten ei ole kovin itsenäinen rotu, rakastaa yhteistä tekemistä ja mukanaoloa. Yleisesti sopeutuvat lapsiin, mutta kokonsa vuoksi pitää vähän varoa jos päästää lasten kanssa telmimään eikä sovellu pienten lasten lenkitettäväksi.

Berni on kyllä valloittava rotu, ja olen sitä joskus harkinnutkin, mutta jotenkin tuntuisi vastuuttomalta ottaa niin paljon ulkoilmassa viihtyvä rotu kerrostalokämppään.. Koiralla toisaalta olisi melkein joka viikonloppu tarjolla lenkkeilyä metsässä ja oleilua pihalla kun tulen kotiin äidin luona käymään, mutta on vähän sellainen tunne, ettei se bernille riitä?

Oon laiska ja kopion tämän suoraan yhdestä toisesta ketjusta, johon jo kirjoittelin rotikoista.

Rotikkaa jos haluat, niin kannattaa muistaa ettei se todellakaan ole sohvaperuna seurakoirasesse vaan ihan oikeasti tarvitsee aikaa ja paneutumista aktivoimiseen ja sille on tarjottava oikeasti ihan reilusti tekemistä, meillä treenataan n. 3 kertaa viikossa normaalien lenkitysten lisäksi ja silti tuntuu, että energiaa riittäis vielä vaikka muille jakaa ajoittain (ja meillä on kuitenkin toinenkin koira, jonka kanssa puuhavat päivittäin). Siinä vaiheessa kun rotikka ei saa tarpeeksi tekemistä niin edessä on isoja ongelmia, koska se kyllä näkyy koiran käytöksessä ja silloin kun 40-50 kilonen koira alkaa temppuilla niin siinä on oikeesti kusessa. Rotikan kokoiselle koiralle (toki kaikille koirille koosta riippumatta) on ehdottoman tärkeää kunnollinen arkitottelevaisuuden koulutus ja sekin vaatii melkoisesti aikaa ja paneutumista.

Tämä kannattaa lukea kaikkien rotikkaa harkitsevien:
http://www.rottweiler.fi/Harkitseko_rw_hankintaa.htm

ja täältä löytyy rotuyhdistyksen tulevia rottweilerin omistajakursseja, jolla kannattaa käydä:
http://www.rottweiler.fi/Omistajakurssit.htm

Meille rotikka tuli toisena koirana harrastavaan kotiin ja kaikki on mennyt mainiosti, mutta työtä se on vaatinut ja tulee jatkossakin vaatimaan! Jos on jotain kysyttävää niin saa kysyä vapaasti ja mulle voi laittaa vaikka yksäriä niin kerron kyllä mielelläni lisää meidän arjesta :)

Rafiki kirjoitti:

Berni on kyllä valloittava rotu, ja olen sitä joskus harkinnutkin, mutta jotenkin tuntuisi vastuuttomalta ottaa niin paljon ulkoilmassa viihtyvä rotu kerrostalokämppään.. Koiralla toisaalta olisi melkein joka viikonloppu tarjolla lenkkeilyä metsässä ja oleilua pihalla kun tulen kotiin äidin luona käymään, mutta on vähän sellainen tunne, ettei se bernille riitä?

Berni pitää toki ulkoilusta mutta on 100% seurakoira, jolle on aivan sama onko omistajan kanssa jaettava soffa kerrostalokämpässä vai kartanossa! Oma Osku-bernimme viihtyi ulkona tasan niin kauan kuin siellä oli muitakin. Asuimme siis maalla omakotitalossa. Ainoa asia mikä kerrostalossa pitää ottaa huomioon bernin tai minkä tahansa raskaan rodun kanssa on se, että kasvuvaiheessa liukkaat portaat eivät sovellu pennun kuljettavaksi. Hissi on siis oltava tai tarpeeksi voimaa pennun kantamiseen

Ai kauhee, huomasin erheen tuolla. Eli me käydään siis tietysti kaks kertaa lenkillä päivässä, eli tuo päivällä 1-2h pitäis olla että 2x, välillä kyllä se toinen on semmonen puolen tunnin repäsy. Matkat ei välttämättä ole pitkiä, vaan mennään välillä hitaasti nuuskutellen. Ja lisäksi sitten tietty ne kaks pissatusta. (En päässyt enää muokkaamaan tuota edellistä viestiä joten en voi lisätä tuota sinne.)

Kyllähän berni pärjää hissillisessä kerrostalossa, melkein mikä tahansa rotu pärjää kerrostalossa. Meillä itsellä (oma ajatusmaailma, ei tarkoita sitä että muidenkin kuuluisi ajatella niin) kuitenkin rotuvalinnan jälkeen ensimmäinen kriteeri oli muuttaa edes rivitaloon, ja sen jälkeen tuli berni. Ja tunnen kyllä montakin yksilöä jotka viihtyy pihalla ihan keskenäänkin, ei ne kaikki kulje perässä koko päivää Kai se riippuu ihan yksilöstä, meillä ainakin ihan vetäytyy oleskelemaan itsekseenkin ja pyytää pihalle päästäkseen sinne makoilemaan itsekseen lumihankeen kun sisällä on niin kovin kuuma. Siinä mielessä suosisin sitä, että olisi edes parveke. Tuo turkki kun voi olla aika tukahduttava.

Mummillani oli muutaman vuoden irlanninsusikoira hoidossa isohkossa kaksiossa ja juuri tuollaisia edellä mainittuja lenkkejä tekivät. Ihana koira oli muutenkin, todella lapsiystävällinen ja kiltti. Jos lähtisin isoa koiraa ottamaan itse, ottaisin luultavasti sellaisen.

Komppaan siis irlanninsusikoiran ehdottajaa.

Kiitos ehdotuksista! Nyt on se vaikeus, että pitäisi noiden irlanninsusikoiran, bernin ja tanskandoggin välillä valita :D Pitää perehtyä... Koira tulee siis todellakin saamaan tarkan koulutuksen. Perustottelevaisuus jne. Harrastamaan ei kyllä välttämättä ole aikaa, mutta muuta puuhaa sitäkin enemmän :) Katsoin noita aiemmin laittamia lenkkipituuksia ja totesin, että ne ovat kyllä hieman alakanttiin ja koira pääsee siis mahd. joka viikonloppu irti metsään juoksemaan :)

Nyt sitten vain mietintämyssy päähän ja pohtimaan!

Laitettu yksityisviesti.