Koirat.com

Jep, minunkin mielestä tuo on todella brutaalia alkaa vertailemaan isossa häkissä elävän metsästyksessä käytettävän koiran elämää puoli metriä x puoli metriä häkissä elävän tarhaketun elämään Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla verrattavissa toisiinsa. Tai ne tehotuotannossa elävät kanat. Voisi itse hieman miettiä miten asioita itselleen perustelee.

Ihminen sen tosiaan on keksinyt että niiden koirien pitäisi yhtäkkiä sohvalla elellä. Ei se koira siellä häkissä kärsi.

Noniin, peli poikki nyt ja palataan miettimään niitä rotuja aloittajalle.

^ Käskystä

Katoaa varmaan tuonne keskustelun tuoksintaan se minun kysymys, joten laitan uudestaan.

Eli voisiko aloittaja kertoa vielä hieman tarkemmin nuista metsästysaikeista, eli millaista metsästystä tarkemmin ottaen olette ajatelleet?

JELLU kirjoitti:

Eli, mitä rotua/rotuja suosittelette jänis- ja lintumetsästystä harrastavaan perheeseen ?

Heini kirjoitti:

Jep, minunkin mielestä tuo on todella brutaalia alkaa vertailemaan isossa häkissä elävän metsästyksessä käytettävän koiran elämää puoli metriä x puoli metriä häkissä elävän tarhaketun elämään Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla verrattavissa toisiinsa. Tai ne tehotuotannossa elävät kanat. Voisi itse hieman miettiä miten asioita itselleen perustelee.

Eläimen kyseenalaisen kohtelun oikeuttaminen sillä että "eihän se paremmasta tiedä" on ihan yhtä typerää olipa kyseessä yksin elävä koira tai tehokanalan kana. Muuten en tietenkään tarkoita, että ko. koiralla olisi asiat yhtä huonosti kuin häkkikanoilla.

Mutta palataan tosiaan asiaan mikäli aloittajalla on jotain lisättävää.

Hmm juu ei tässä mistään inhillistämisestä ole kyse vaan koiran hyvinvoinnista. Sellainen itsenäinen rotu ois hyä mikä viihtyy yksin. Hmm no ei tuu nyt mitään mieleen,tällä hetkellä ainakaan palaan asiaan kun tiedän =)

Ehkä tämä keskustelu on siksi ollut tämän suuntainen, kun kriteereillä ei (ainakaan minun mielestäni) voi juurikaan suositella minkään rotuista koiraa. Ja joskus kun olen sellaista isoa fur-real-tms-koiraa (mikä on muuten noutaja) ehdottanut, niin on tullut vain sättimistä siitä... Tuskin kukaan ehdottaisi täälä tanskandoggia tai nöffiä, jollekin, joka etsisi mahdollisimmaan suurta koiraa lihanjalostukseen. Näin kärjistetysti, luultavasti silloinkin saisi mielipiteitä siitä, ettei koira ole pihvikarjaa..

Mutta jos saa ehdottaa sitä fur-real-noutajaa, niin mä ehdotan sitä. Ja sitten vaihtoehtoisesti tuota aiemminkin ehdotettua koiran lainaamista metsälle joltakin. Minä ainakin olisin mielissäni jos joku haluasi minun koiriani lainata metsälle, itse kun vain treenaan koiria, mutten käytännössä metsästä.

Huoh, muotoillaan kysymys uudestaan sitten.

Eli onko nuo mainitsemasi metsästysmuodot ainoat mitä teidän perheessä harrastetaan, vai löytyiskö kiinnostusta mahdollisesti laajentaa alaa?

Kun etsitte lintukoiraa, niin onko hakusessa vain noutava, vai haluaisitteko mieluummin seisovan? Metsästättekö kana- vai vesilintuja vai molempia? Kyyhkysiä?

Ajopuolelta että metsästättekö tosiaan vain tuota mainitsemaanne jänistä, vai olisko kiinnostusta myös sorkka-, kettu- tai suurpetopuolelle?

Muoks. bvvk ehti väliin :) Mutta voisin tuohon koiran lainaamiseen sanoa sen verran että riippuu melko paljon kuinka aktiivisesti sitä metsästystä harrastaa. Jos käy metsästyskaudella joka viikonloppu ja välillä viikollakin metsällä niin on melko turhauttavaa käydä aina lainaamassa toisten koiria. Kyllä se silloin on toimivampaa kun on oma koira, jonka voi napata mukaan heti kun siltä tuntuu.

Silloin jos käy metsällä vain silloin tällöin niin voi olla ihan hyvä silloin vain lainata sitä koiraa joltakulta. Ja esimerkiksi metsästysseurat saattavat tarvita jahtiin koiraa jos kellään jahtiporukan jäsenellä ei ole ko jahtiin sopivaa koiraa.

Isäni lainaa Ella-mäykkyä muille seuroille melko usein peura-/kaurisjahtia varten. Tosin hän menee myös itse mukaan jahtiin vierailijana koiraa ohjaamaan. Isä ei ole enää sen jälkeen antanut ainuttakaan koiraansa kenenkään lainattavaksi ilman että on itse mukana, kun yksi hänen luolavalio mäykyistään kuoli luolalla metsästäjän ampumana kun isä oli antanut koiran lainaan ollessaan itse töissä.

Tämä koko topikki on mennyt vähän sivuraiteille ja aloittaja ei edes sanonut, että oisi ottamassa jonkun kyseisistä roduista ulkokoiraksi. Hän ainoastaan kysyi minkä koiran voisi ottaa ulkokoiraksi, joka on kyllä kieltämättä vähän huono syy valita koira.
Ja pisti hieman vihastuttamaan vastanneiden jyrkkä mielipide ulkokoiriin. Tottakai minuakin vihastuttaa, jos ulkokoiraksi pistetään joku kultainennoutaja, joka ei ensinnäkään luonteensa perusteella ulos kuulu. Tai jonkun tyyppinen seisoja, joiden turkki (eikä edes luonne) ei ulkona asumista kestä, vaikka olisi lämmitetyt kopit. Mutta se, että joidenkin mielestä kaikki ulkona asuvat koirat ovat väärin kohdeltuja, on täyttä potaskaa suoraan sanottuna.

Itse omistan kaksi karjalankarhukoiraa ja siellä ne ulkona elävät täysipäiväisesti häkissä. Niillä on siis iso häkki, jossa kummallakin on oma puoli, että tuo nuorempi ei ole jatkuvasti rasittamassa vanhempaa hermoromahduksen partaalle. Mutta kumminkin saavat toisitaan seuraa usein. Sekä niillä on luukku ns. koirataloon jossa niillä on lämpimät oltavat. Mutta siellä ne nukkuvat -25 asteen pakkasessa ulkona joskus. Ja saavat kaksi kertaa päivässä lenkitystä, sekä muutaman kerran viikossa enemmän peuhaamista pihalla, sekä nuoremman kanssa käyään koirapuistossa. Kesäisin lapissa mökillä saavat juosta niin paljon kuin sielu sietää ennen metsästyskauden aloittamista, niin kunto reenautuu omaan tahtiin(päivän aikana juostu ennätys onkin 100km, eli kyllä niillä hyvät kunnot siitä huolimatta on, vaikka elävät ulkona, kun joku siihenkin asiaan takertu). Sekä ennen metsästyskauden aloittamista panostetaan pitempiin lenkkeihin, sekä pyöräilyyn. Ja ovat kyllä ihan taatusti ihan yhtä onnellisia siellä ulkona, kuin olisivat sisällä. Edes pentuna ne ei tykännyt olla sisällä, vaan piti rapata ulko-ovea tai mennä talon kaukaisimpaan nurkkaan nukkumaan tai hääräämään aivan yksin. Eivät ne kaipaa seuraa samalla tavalla, kuin suurinosa koirista kaipaa ja tarvii. Ja varmasti esimerkiksi karukoirista 80% asuu ulkosalla täyspäiväisesti. Joten ihan turha väittää, että se on eläinrääkkäystä aina. Toki on surullista että jotkut ottavat esimerkiksi juuri karhukoiran ja se asuu siellä häkissä 247, eikä koskaan käytetä lenkillä. Pistetään sitten sinne metsään juoksemaan syksyllä ihan kuoleman partaalle. Mutta meidän tuttavapiirissä kaikki karhukoirat(ulkona elävät) ovat onnellisia ja ihan yhteiskuntakelpoisia, eli ei pidä yleistää.

Mutta kuitenkin asiaan, eli itse nyt vähän paneuduin tähän asiaan kun itseäkin kiinnosti muuten vain ja taitaa olla niin, että harvat koirat ovat sekä lintu-ja jäniskoiria. Seisojat ovat todellakin lähes kokonaan lintukoiria ja joskus hyvällä tuurilla saattaa toimia jäniksellekkin, mutta se on enemmän tuuripeliä. Sitten taas ajokoirat ovat mahtavia jäniskoiria, mutta ei kumminkaan niin varmuudella lintukoiria. Itäsiperianlaika nartuista luin, että niitä olis useitakin kappaleita jotka toimivat molemmilla. Eli ne on sellasia joka paikan höyliä ja muutenkin ihania otuksia (kaverin kaverilla oli pari sellaista ja pari kertaa tullut nähtyä). Ja ne jopa voisivat elää ulkona, mutta en sitä kumminkaan suosittele. Niillä on kova luonne ja omistajan tulee olla määrätietoinen, mutta kumminkin ne on suhteellisen helppo kouluttaa tavoille, sekä nartut ovat tosiaan pehmeempiä. Eli ehkä sinun tulisi jutella isäsi kanssa kunnolla ja käskeä häntä perustelemaan miksi hän ei halua koiraa sisälle. Ehkä isäsi ajattelee että koiran karvoja olisi sitten joka paikassa, sekä koira sotkee jatkuvasti. Silloin vain kerrot että näin ei ole ja näytä netistä jotain faktatietoa, jos se vaikka auttaisi. Mutta koko perheen pitäisi todellakin olla samaa mieltä koiran hankinnasta. Sekä kerro, että siihen metsästykseen tulee ihan eri into kun on oma koira ;) Meidän isäntä hullaantui aivan täysin kun eka karhukoira tuli perheeseen. Se hankinta oli sellanen, että ostetaampas kaveri metsään avuksi, mutta sitten isäntä vaan innoistui enemmän ja asuu syksyt siellä metässä koirien kanssa. Eli muutaman vuoden jalkeen tuli toinenkin koira. Koira todellakin antaa takaisin monin kerroin kaiken sen vaivan minkä siihen antaa! :)

Tsemppiä!

Minulla on myös täysipäiväisesti ulkona elävä koira ja viimeiseksi ulkokoiraksi muuten jääkin. On kurjaa kun koira joutuu viettämään suurimman osan vuorokaudesta yksinään ja ulkokoiran seurantarpeiden tyydyttäminen on oikeasti todella työlästä. Mutta kyllä mä vain joka päivä tuonne ulos lähden, säällä kuin säällä, koiran kanssa touhuilemaan lenkkeillen ja ihan vain silitellen ja helliä sanoja kuiskaillen. On mun velvollisuus huolehtia siitä, että koira saa tarvitsemaansa lauman seuraa ja rakkautta. Sisällä se myös viettää aikaansa, pääasiassa lattialla makoillen, mutta ei se jaksaisi jatkuvasti sisällä olla.
Rodut kuin karjalankarhukoira, laikat ja jämtlanninpystykorva on luotu ulkoilmaelämään ja onnellisimmillaan ne siellä varmasti ovatkin ääniä kuulostellen, hajuja haistellen ja ihan vain tien liikennettä seuraillen. Mutta näiden lisäksi koira tarvitsee muutakin tekemistä ja oman lauman kanssa olemista. Valitettavan paljon löytyy ulkokoiria, jotka saavat yksinään nyhjöttää siellä pihalla ja vain ruokakuppi käydään heittämässä kerran päivässä. Syksyisin käydään muutaman kerran metsällä ja sitten ollaan taas ulkona seuraavat 10 kuukautta. Olen nähnyt tällaisia koiria paljon eikä sellainen elämä hääppöistä ole. En siis itsekään kannata ulkokoiran ottamista, etenkään jos sen tarpeista ei huolehdita. Ja jos metsästäjät fiksusti ajattelisivat, he tajuaisivat lenkittää koiraa tarpeeksi metsästysajan ulkopuolella jotta se olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa jahdin alkaessa. Mutta liian laiskaa sakkia? On olemassa tietysti hyviäkin omistajia, mutta monet sen koiran sinne ulos unohtavat. Eli kannattaa tarkkaan miettiä onko ulkona asuva koira hyvä ratkaisu, ainakin omasta mielestäni se on sisäkoiraa huomattavasti työläämpi.

Sinua Misteli komppailen, vaikka oman kannankin toin jo tuossa esiin. Eli ulkokoirat ovat todellakin työläämpiä kaikessa suhteessa, jopa koulutus on vaikeampaa, koska et ole koko aikaa vaikuttamassasi pennun tekemisiin. Ja kun koira on siellä takapihalla, se helposti "unohtuu", kun ajattelet että kyllä se siellä pärjää yhden kerran ilman lenkitystä, mutta ei se niin ole. Sisäkoiran kanssa olet koko ajan vuorovaikutuksessa ja lenkille lähteminen on paljon helpompaa. Itsekkään en siis ottaisi enään ulkokoiria, mutta meille isä harrastaa metsästystä, niin ei niitä sisälläkään voi pitää. Vaikka rakastan koiriani yli kaiken ja ne ovat mulle tärkeitä, mutta se olisi aivan eri asia jos ne asuisi sisällä/omistaisin sisäkoiran. Sillon tulee ihan erillainen side koiraan ja se antaa sinulle paljon enemmän takaisin :)

Eli tiivistän vielä sanomiseni, että jos otatte sen koiran niin ottakaa ihan suosiolla sisäkoira, jossa kaikki ovat mukana täysillä. Se on todellakin helpompaa ja antaa enemmän takaisin, sekä kuten aijemmin sanottua teidän tarpeisiinne ei edes ole oikein rotua joka siellä ulkonaa oikeasti viihtyisi/pärjäisi.

Ohoh (:
Joo, eli ollaan perheen kanssa puhuttu nyt yhä enemmän ja enemmän koiran ottamisesta, ja ollaan sitä nyt tosissaan ottamassa. Tohon ulkona ja sisällä olemiseen vielä sen verran, että tottahan koira sisälläkin olisi! Mutta että, sen voisi sitten vähän vanhempana pitää esim. päivät, kun aikuisen on töissä ja lapsen koulussa, siellä ulkokopissaan, ja ottaa sitten sisälle (: Eli tarkoitus ei tietenkää ole, että koira kyhjöttäisi siellä kopissaan yksin aina, ja koko ajan!
Ja tuota pohjanpystykorvaa ollaan kovasti mietitty, sillä isäntä oli metsällä ystävänsä, ja tämän suomenpystykorvan kanssa, ja tykkäsi kyllä kovasti! Mutta ollaan luettu, että pohjanpystykorva ei hauku niin herkästi? Ja turhaan (: Ja jotenkin ollaan tykästytty tähän rotuun enemmän kuin suomenpystykorvaan.
Eli, olisiko tuo pohjanpystykorva ihan huti valinta? (:

Meilläkin on suomenpystykorva, joka on suurimman osan elämästään viettänyt häkissä. Sisälle otetaan kovimmilla pakkasilla ja muutenkin toisinaan, mutta kun se ei viihdy sisällä (alkaa haukkumaan ja hosumaan ja vinkumaan pihalle melko nopeasti) niin sitten se on pihalla omassa häkissään. Myös pakkasilla.

Miten olisi esim. länsisiperianlaika? Kaverilla on 6-vuotias länsilaika, joka hakee sujuvasti linnut maalta ja vedestä. Laika toimii myös monien muiden eläinten metsästyksessä, mutta kyseinen koira ei irtoa tarpeeksi kauas, että siitä olisi esim. hirvenmetsästykseen. Tiedän kuitenkin laikoja, joista on kaikennäköisten eläinten metsästykseen. Koulutuskysymys, mihin laikansa opettaa. Pärjää ulkonakin. Kaverin koira osaa myös kaikennäköisiä temppuja ja on mukava lenkkikaveri ja kaveri muutenkin. :)

Pohjanpystykorvastakin on varmasti lintujahtiin. Meille sellainen tulee tuon suomenpystykorvan jälkeen. Isän mielestä kun taloon ei useampaa pystykorvaa kannata ottaa ja noita koiria nyt on muutenkin aivan riittävä määrä.... ;) Toisella kaverilla on pohjanpystykorva, jonka kanssa se hakee talvella jäniksiä ja käy lintumetsillä. Tosi hyvä haukkumaan lintuja. Pohjanpystykorva juuri siksi, että sen luonne on vähän mukautuvaisempi eikä hauku niin herkästi noin kotioloissa.

JELLU kirjoitti:

Eli, mitä rotua/rotuja suosittelette jänis- ja lintumetsästystä harrastavaan perheeseen ? Lapsia on 3, kaksi asuu enää kotona. Ja kaikki on yli 12 vuotiaita. Talo on suurehko omakotitalo, taajamassa. Metsä ja lenkkipolut on kuitenkin ihan vieressä. Aiempaa kokemusta omasta koirasta ei ole, mutta sukulaisten koirien kanssa on peuhattu. Turkki saisi olla helppohoitoinen, mutta ei sillä niin väliä ole (:
Olen netistä lueskellut mm. spanieleista ( cocker- ja englanninspringerspanieli), saksanseisojista, englannin setteristä, pohjanpystykorvista ja eri noutajista (:
Ainut ongelma on, ettei isäntä oikeen innostu ajatuksesta, että olisi eläimiä sisällä. Ulkokoiran voisi kyllä ottaa. Niin mitkä roudut on mahdollista pitää ulkona ?

Eli, mitä rotua suosittelisitte? (:

En ole ammattilinen suositteleman mitään rotua, mutta meillä on kaksi iloista karkeakarvaista saksanseisojaa. En ole ollut koskaan koiraihminen, mutta kun tapasin nykyisen mieheni, joka metsästää (linnustaa), niin koiran hankinnasta alettiin puhua...Olin kovasti vastaan. Oisin suostunut ottamaan vaikka bichonin mieluummin ("helppo ja pieni"), mutta mieheni onnistui huijamaan minut pentukopalle..Ja menetin sydämeni välittömästi. Tustuin rotuun kirjallisuuden ja muiden kk saksanseisojaihmisten kautta. Tiesin, että rotu ei ole helpoimmasta päästä kouluttaa, luupäitä kun ovat, mutta niin vain pentu varattiin. Nyt niitä on meillä kaksi ja täytyy sanoa, että muutamankin kerran olen aikonut ne pottumaahan kuopata, mutta partakarvoineen ja uskollisine silmineen ovat säästyneet. Ekan koiran kans tehtiin kaikki mahdolliset virheet, mutta toisen kans olikin jo helpompaa. Saksanseisojien kanssa pitää olla todella tiukka ja määrätietoinen;ne on niin ovelia, että käyttävät kyllä kaikki tilanteet hyväkseen! Ja meillä ne on ihan sisäkoiria, tosin ovat paljon isolla aidatulla tontilla kahestaan. Eivätkä karkaa..enää. Aiemmin karkailivat urakalla kaikista mahdollisista raoista! Lenkkeily niitten kans on samalla yläkropan treeniä, sillä ovat ihan mahdottoman voimakkaita ja ihanan hajun löytäessään eivät kuule eivätkä näe ja emäntä menee pulkkana perässä... Enää en osaisi olla ilman niitä ja pentulaatikot houkuttavat taas...mutta taistelen pentukuumetta vastaan!

Toivottavasti löydätte oman rotunne tai olette jo löytäneet. Linnustajalle seisoja lienee parhaita vaihtoehtoja.

Beagle on yksi hyvä rotu jos haluaa hyvän jänis sekä seura että ulkokoiran.Meillä oli aikoinaan beagle joka ajoi erittäin hyvin jänistä ja jos totuttaa niin nukkuu myös mielellään öitä ulkona,Kovimmilta pakkasilta sitä täytyy kuitenkin suojata ja beaglellä pitää olla myös mahdollisuus päästä sisälle.Täysi verinen metsästys beagle on melko itsenäinen rotu,mutta yksilö eroija toki löytyy.Jos tykkäät metsästää pienemmällä alueella ja odotella jäniksen laukkailevan hiljaa passipaikalle.Beagle tarvitsee runsaasti liikuntaa ja on tosi itsepäinen eikä sitä voi opettaa seisoja tyyliseksi erittäin tottelevaiseksi koiraksi.Pyörällä juoksutus ja pitkät hihna lenkit ovat hyvän beagle omistajan arkea.Jotkut yksilöt voivat lihoa herkästi jos eivät saa tarpeeksi liikuntaa.