Koirat.com

Haaveilija kirjoitti:

Mä en oo ainakaa tahallaa ollutu lapsellinen mutta jos olen ni olen pahoillani. Menetän hermot johonkin asioihin..Mutta niin olen päättänyt siis että EN ota Tolleria ainakaan vielä. Ja Villakoira (on sitten iso vai pieni) Niin ei vaan ole mun rotu. Ne ei vain miellytä minua. Perhoskoira joka nyt on minulla niin sitä rotua itse en ole päättänyt. Ja nyt kun se on olu minulla niin se ei ole tuntunut omalta rodulta. VAikka onkin minulle hyvin tärkeä.Ja olen tyytyväinen että saitte minun päähäni ettei tolleri ole koira mitä nyt voisin hankkia, sillä jos tänne tätä en olisi kirjotellu ja kyselly niin Tollerin olisin varmasti ostanut. Ja siitä oilisi siis voinut tulla hankaluuksi.

Ja jenniköpi: Suomelapinkoiraa olen miettinyt myös.=) JA lukenutkin siitä paljon. Se voisi olla se mutta jotenki nyt haluisin tietää Samojedinkoirista. Mitä mieltä Samojedin omistajat ovat? Vaikka sammari ja Suomenlapinkoira ovat aika saman tapasia koiria. Ehkä se valkoinen väri miellyttää enemmän..

Nyt oli hyvää ja paljon aikusmaisempaa kirjoitusta, hyvä!
Samojedistä voin kertoa sen perusteella mitä itse tiedän, eli vajaa kymmenen samojedia tiedän.
Meidän tokossa on yksi, ja ihan hyvinhän se vetää, sillä ei ole ainakin mitä olen nähnyt niin hirveän paljon miellyttämisenhalua, että sen motivaatio on löydettävä jostain huippu-jutusta, nami varmaan on se paras, tai joku vinku/vetolelu. Kun Sammari on oikein motivoitu niin sen toko on tosi hyvän näköistä, iloista ja tomivaa. Sammarithan on alunperin vetokoiria, joten paljon saa kyllä koiran kanssa lenkkeillä, mutta ihan hyviltä nuo sinun lenkkeilymääräsi kuulostivat.
Agilityssä koira ei ole ihan sieltä nopeimmasta päästä, en itse asiassa ole nähnyt sammaria kisoissa, mutta on niitä kisoissakin asti ollut. sammari agissa
klick! Tässä on varmaan suomen huipuin sammari, kisaa agia kolmosluokassa, tokossa AVO:ssa.... Eli kyllä niissä potkua riittää!
klick!

neruda kirjoitti:

^Hienoa, että päätit antaa tollerihaaveen odottaa.

Samojedeistä en osaa sanoa mitään, mutta oletko koskaan tutustunut pitkälti saman näköiseen rotuun nimeltä eurasier? Eurasierin takaa löytyy samojedia, ja sallittuja värejä on erilaisia, ei toki valkoista, mutta esim. soopeli ja punainen ovat (mielestäni) kauniita. Ihanne säkä uroksilla 56cm, nartuilla 52cm.

Eurasier tarjoaisi kaipaamaasi haastetta koska sen koulutus ei ole sitä, että mennään sieltä missä aita on matalin, vaan se vaatii omistajaltaan nokkeluutta. Rotu sopii kuitenkin myös ensimmäiseksi koiraksi (vaikka sinulla onkin jo tuo perhoskoira niin mainitsen silti), mutta pitää muistaa johdonmukainen koulutus ettei koira myöhemmin pääse liian pullistelemaan. Tokoa ja agia voi molempia eurasierin kanssa harrastaa jopa menestyneesti, vaikka eurasier on kuitenkin pääosin seurakoira. Turkkiahan rodulla on, mutta harjaus kerta viikkoon pitäisi riittää. Rotu ei ole turhan räksyttäjä, joten kerrostaloasumisenkin pitäisi onnistua, kunhan muistaa kouluttaa hyvin, näillä on vahtiviettiä. Nämä eivät kuole tekemisen puutteeseen jos jonain päivänä jää vähän vähemmälle, mutta vaativat kuitenkin liikuntaa ja aktivointia kuten jokainen koira. Miellyttämisenhalua näillä ei suuresti ole, mutta oikeanlainen motivointi saa ne toimimaan.

Perinnöllisiä sairauksia on jonkin verran, vanhempien terveyteen kannattaa siis kiinnittää huomiota.

Mielestäni tutustumisen arvoinen rotu joten ajattelin ehdottaa.

Joo en olekkaan eurasierista lukenut joten menempä vähän kattomaan.=)Ja kiitos ehdotuksesa.

MUOKS. Juu eli kävin kattomassa eurasierin sivulla ja oli kiinostava rotu! Ja nyt siis Eurasier on toisena "listallani" koska perinnöllisiä sairauksia on sen verran..=)

neruda kirjoitti:

Nyt oli hyvää ja paljon aikusmaisempaa kirjoitusta, hyvä!
Samojedistä voin kertoa sen perusteella mitä itse tiedän, eli vajaa kymmenen samojedia tiedän.
Meidän tokossa on yksi, ja ihan hyvinhän se vetää, sillä ei ole ainakin mitä olen nähnyt niin hirveän paljon miellyttämisenhalua, että sen motivaatio on löydettävä jostain huippu-jutusta, nami varmaan on se paras, tai joku vinku/vetolelu. Kun Sammari on oikein motivoitu niin sen toko on tosi hyvän näköistä, iloista ja tomivaa. Sammarithan on alunperin vetokoiria, joten paljon saa kyllä koiran kanssa lenkkeillä, mutta ihan hyviltä nuo sinun lenkkeilymääräsi kuulostivat.
Agilityssä koira ei ole ihan sieltä nopeimmasta päästä, en itse asiassa ole nähnyt sammaria kisoissa, mutta on niitä kisoissakin asti ollut. sammari agissa
klick! Tässä on varmaan suomen huipuin sammari, kisaa agia kolmosluokassa, tokossa AVO:ssa.... Eli kyllä niissä potkua riittää!
klick!

Joo, kiitos kuin kerroit Samojedista.Mulla siis on nyt vuoden täyttävä sammari narttu vakio hoito koirana ja siis on aivan ihana energiapakkaus! Ja oon just ajatellu et sopiiko ne ollenkaa agiin, mutta videoitten perusteella näköjään kyllä!:D Ja samojedi taitaa olla nyt varmaan ykkösenä "listallani", mutta katotaan tuleeko muilta vielä parempia ehdotuksi!;)

Tuli vielä yksi rotu mieleen, eli keeshond
Sillä on enemmän miellyttämisenhalua kuin samojedilla, mutta rakenteeltaan ja ulkönäöltään aika samanlaisia. kessu agissa. Muutama kessu on agilityvalio, tokovalioitakin on sitten enemmän. Kessu on hyvä harrastus- ja seurakoira.

jenniköpi kirjoitti:

Tuli vielä yksi rotu mieleen, eli keeshond
Sillä on enemmän miellyttämisenhalua kuin samojedilla, mutta rakenteeltaan ja ulkönäöltään aika samanlaisia. kessu agissa. Muutama kessu on agilityvalio, tokovalioitakin on sitten enemmän. Kessu on hyvä harrastus- ja seurakoira.

Joo, keeshond on kans kivannäkönen mutta en pidä sudenharmaan väristä jonka värisiä ne ovat..Mutta kiitos kuitenkin ehdotuksesta!:)

Eli uusi ehdotuksi?Ja jos jollain on kokemusta Dalmatialaisista niin vois kertoo niisä vähän?=)Oisko se hyvä rotu mulle?

Kahden perheessä olleen dalmisnartun perusteella voin kertoa näkemykseni:
- Ovat vilkkaita, älykkäitä, tarvitsevat paaaljon liikuntaa ja aktivoimista (alkuperäisessä käyttötarkoituksessa juosseet hevosvaljakoiden mukana kymmeniä kilometreja päivässä ja öisin vahtineet vaunuja, jonkinverran myös vetokoirana käytetty). Kropassa on voimaa suhteessa kokoon tosi paljon, monella omistajalla hihnassa vetämisestä poisopettaminen on tuottanut vaikeuksia.
- Luonnostaan ovat hieman varautuneita vieraita kohtaa (rotimääritelmän mukaan ystävällisiä, mutta voivat olla hieman pidättäytyväisiä) ja monella dalmiksella haukku raikaa vieraiden saapuessa, ja joskus vielä hieman saapumisen jälkeenkin. Kannattaa siis sosiaalistaa hyvin pentuna vieraisiin ihmisiin ja tietty koiriin.
- Miellyttämishalua ei kovin paljon usein ole, mutta suuri osa dalmiksista on todella ahneita, joten motivointi ei ole ongelma.
- Ovat seurallisia, seuraavat omistajansa liikkeitä ja touhuja kotona tarkkaan.
- Sopivat monenlaiseen harrastukseen.
- Kumpikaan meidän koirista ei ollut erityisesti uimisen perään, kahlailla tykkäsivät. Eivät nauttineet oikein sateella ulkoilusta. Jos uloslähtiessä satoi räntää, niin koira pisti stopin (tosin jos pääsi vahingossa vapaaksi vaikka millaisessa koiranilmassa, niin juostiin ympäriinsä läpi kaikkien ojien elämän kyllyydestä)
- Karva on lyhyttä, mutta tarttuu vaatteisiin, kangassohviin, autonpenkkeihin niin lujasti, että teippiharjalla saa poistella niitä oikein urakalla.

Ja näistä omista (tai perheessä olleista) koirista: Koira a) Superälykäs. (motivaationa ainoastaan ruoka) Oppi ihan hetkessä mm. agilitykepit, ja veti ve ilman ohjausta oikein. Kaikki temput oppi yleensä siltä istumalta. Jos jätti jonkun aktivointilelun koiralle, kun oli lähdössä pois kotia, niin lelu oli ratkaistu ja namit hotkaistu ennen kuin ehti ulko-ovea avata. Koira jota helposti inhimillisti josta välillä kuvitteli, että se ymmärtää puhetta. (no oli sillä suuri sanavarasto)

Koira b) Vähän tyhmempi tapaus, jonka aivoina toimi tuo koira a). Muuten samalla tavalla energiaa yllin kyllin, ja samanlainen kaveri, joka tuli sohvalla heti kainaloon ja sängyllä nukuttiin koko yö vieritysten.

Ja tosiaan ruuanhankkimistaidot olivat sellaiset, että tarkkana sai olla. Vihersalaattikin lähti pöydältä, ellei ollut vahtimassa. (ja jos jotain oli tarpeeksi lähellä pöydänreunaa, niin lähti nopealla liikkeellä, vaikka olisikin ollut lähellä). Hauskoja ruuanvarastamisepisodeja löytyy kyllä pilvin pimein. Molemmilla leikkimielisyys säilyi ihan elämän loppuun asti (tosin sairauksien vuoksi lopetettiin alle 10 vuotiaina).

Urokset ovat kookkaampina vielä voimakkaampia, voivat olla dominoivia luonteeltaan ja kokemattomissa käsissä hankalia.

http://www.findal.net/ Linkki rotuyhdistyksen sivuille.

Joo, ajattelinki hankkia sitten nartun jos hankin!:)Ja kiitos tosi paljon neuvoista!:)Ja Dalmis vois ollla tosiaan kiva rotu..käyn kattoo siellä rotuyhdistyksen sivuillla.=)Se vielä kans että onks Dalmiksilla sitte paljon sairauksia??

MUOKS. Joo eli kävin kattomasssa ja luin sieltä kaikkee mielenkiintosta juttuu!Ja sain selville että että dalmis on perusterve rotu.=)Mutta en oo siltikkää varma mikä rotu se vielä on.Harkinnassa!;)

Sanon alkuunsa, että minulla ei ole ollut, eikä nyt ihan läheisimmässä lähipiirissäkään ole ollut tolleria... mutta miten musta kuitenkin tuntuu, että sen vaativuutta vähän liioitellaan? Ihan varmasti on paljon helpompiakin rotuja, mutta kuitenkin... Nykyisin aika (liiankin?) yleinen rotu, ja oman kokemuksen mukaan ihan kotikoiria valtaosa. Tokihan se on erittäin energinen koira. Se on aika omapäinen, mutta toisaalta myös herkkä koira, mikä varmaan on se juttu mikä tekee koulutuksesta haasteellisen. Metsästyksestä kun puhutaan, niin minun on vaikea uskoa että moni kasvattaja sitä vaatii, koska niin harvalla jalostuskoirallakaan on edes sitä taipparia läpi. Ja esim yhtään käyttövaliotahan tollereissa ei kai vieläkään ole? Agility on ymmärtääkseni jopa yleisin harrastusmuoto tollerilla. Tollerin sopivuuteen ketjun aloittajalle en nyt sinällään kommentoi mitään.:)

Mietitäänpäs tuota Viskon argumentaatiota:
"Sanon alkuunsa, että minulla ei ole ollut, eikä nyt ihan läheisimmässä lähipiirissäkään ole ollut tolleria..." ja myöhemmin --"ja oman kokemuksen mukaan ihan kotikoiria valtaosa."

Kyllä mutu-tuntumalla voi esittää minkälaisia arvioita tahansa, mutta tämäntasoisiin kommenteihin on kyllä vaikeavasta-argumentoida tosissaan, mutta tämän kirjoituksen pohjalta heräsi mm. seuraavia mietteitä:

"Agility on ymmärtääkseni jopa yleisin harrastusmuoto tollerilla."
Milläs tätä harrastamisen määrää mitataan? Koestarteilla vai millä?

"Metsästyksestä kun puhutaan, niin minun on vaikea uskoa että moni kasvattaja sitä vaatii,
koska niin harvalla jalostuskoirallakaan on edes sitä taipparia läpi." Tässä lienee ollaan asian ytimessä. Kyseessä on kuitenkin noutajarotu ja onkin mielestäni todella huolestuttavaa, jos kasvattajat eivät vaali rodunomaisia ominaisuuksia vaan esim. ulkomuodolliset seikat ajavat yli kaiken. Toisaalta myös voisi kysyä mikä/kuka on "jalostuskoira"?

Sitoumuskasvattajaa listaa selatessani läpi sanoisin, että noin kolmasosa toivoo kovasti koirien harrastavan noutamista, yksi kolmas osa toivoo taippareita ennen kaikkea FIN MVA -arvon
saavuttamiseksi ja yksi kolmasosa on minulle enemmän tuntematonta porukkaa.


"Ja esim yhtään käyttövaliotahan tollereissa ei kai vieläkään ole?"
Oikein-ei ole yhtään KVA:ta.

Vaikka olen samaa mieltä että monet liioittelevat että kuinka vaikeita ne on kouluttaa, mutta silti olen päättänyt että Tolleri saa jäädä myöhemmälle, kun on vähän enemmän kokomusta!;)

Omat kokemukset tollereista siis ovat lähinnä naapurustosta, ja mitä olen törmännyt muissa yhteyksissä, koirapuistossa nähnyt ja treeneissä tavannut. Eli siis joo, en ole mikään rodun asiantuntija. On minulle nyt kuitenkin jonkunlainen kuva rodusta tämän perusteella syntynyt.

Viittasin vähän huonosti tuohon harrastamiseen, mutta tarkoitin tässä yhteydessä tavoitteellista harrastamista, eli tosiaan lähinnä kokeita. Vaikka harvempi kai siinäkään on tolleriin päätynyt mielessään puhtaasti kisakoira agilityyn. Mutta ajatteli nyt ihan mitä tahansa lajia, niin jokaiseen varmasti löytyisi "parempi" rotu kuin novascotiannoutaja. Kysehän on siitä millainen koira sopii kellekin. Ja jalostuskoiralla tarkoitin ihan vaan koiria, joilla niitä pentuja on tähän mennessä teetetty, en sen syvällisemmin. Rodunomaisten ominaisuuksien vaalimisesta olen samoilla linjoilla - eikä ole ainoa noutajarotu jolla voisi asiaan kiinnittää enempi huomiota... mutta viittasin tässä nimenomaan nykytilanteeseen, enkä siihen mikä olisi se ihannekuva.

Mullekin tuli fiilis, että tollerin vaativuutta hieman liioitellaan, mutta en viitsinyt sohaista muurahaispesää.

Ja kun oma kokemus on yksi ala-aste -ikäisenä tollerin saanut kaveri, joka kyllä aktivoi koiraa yms ja liikkui paljon, mutta ihan normaalina kotikoirana oli. tästä kasvoi oikein mallikelpoinen kotikoira. Myös toisella kaverillani on tolleri ihan seurakoiran ominaisuudessa, treffataan koirien kanssa joskus leikin merkeissä. Tämäkin ihan hyvin käyttäytyvä, tasapainoinen perusperhekoira.

Toki jos haaveena on joku hieman vaativampi, aktiivinen harrastus/työkoira (vaikka tavoitteelliseen harrastamiseen), niin siitä saa enemmän irti, jos ei ota ensimmäiseksi koiraksi vaan, ottaa hieman "helpomman" koiran alkuun. Olet vielä nuori, ja sulla ehtii olla monta koiraa elämäsi aikana :).

Stabyhoun oli harrastavaksi seurakoiraksi vakavassa harkinnassa meilläkin, olen kovin viehättynyt rodusta, mutta en varsinaisesti tunne rodun edustajia (lähellä lenkkeilee pari). Sysättiin hankintaa ehkä myöhemmäksi, kun hieman yleisempi rotu, walesinspringerspanieli sopi kriteereihimme ehkäpä vielä paremmin, ja on tietty helpommin saatava rotu.

LUONNE (www.saksanseisojakerho.fi)
Stabyhounia kuvataan hyvänä metsästyskoirana, joka on hieno seisoja ja pehmeäsuinen noutaja. Se on myös viehättävä seurakoira. Stabyhounia on usein verrattu alkuperäiseen friisiläiseen ihmiseen, jonka on sanottu olevan itsepäinen, rehellinen ja suora, sosiaalinen, hiljainen sekä ystävällinen, mutta hieman varautunut vieraita kohtaan. Stabyhoun on luonteeltaan reipas, omistajaansa miellyttävä, aina parhaansa yrittävä koira. Se on iloinen ja helposti koulutettava. Turkki taitaa olla aika helppohoitoinen.

Walesinspringeriäkin kannattaa vilkaista (www.springerspanielit.com). Avoin ja ystävällinen rotu. Mutta erittäin vilkas, niin kuin muutkin miettimäsi rodut pääosin. Sellaiseen vakavaan tavoitteelliseen tokoon ja agiin ei ehkä ykkösrotu, mutta kyllä waleseja niissä ihan suht hyvin pärjää. Koiran koulutus vaatii vähän huumoria omistajaltakin, kun walesi ei aina välttämättä keskity parhaiten keksiessään muuta kivaa. Jäljestys (verijälki) on suosittu harrastus myös. Turkki trimmattava.

Visko: jokaiseen lajiinko? Entäs tollaukseen? Tämähän ei ole koemuoto Suomessa, mutta esim. Ruotsissa on. Uskoisin tollerin olevan paras ainakin siinä. Mutta saivartelu sikseen :)

Nimenomaan kyse on siitä, että mikä koira sopii kenellekin... Toisaalta myös, jos teistä kukaan on lukenut esim.tollereiden JTO:n niin siellä muistaakseni kahdessa kohdassa todetaan, että yhdistys ei suosittele tolleria ensimmäiseksi koiraksi. Yhdistyksen sivuilla todetaan myös, että koiran ensisijainen kouluttaja tulee olla aikuinen. Muistaakseni siellä myös lukee, ettei rotua suositella "vain" kotikoiraksi". Nämähän eivät ole mikään kiveenhakattuja asioita, mutta nimenomaan haluaisin painottaa, että pennunostaja menee katsomaan pentuja kasvattajan luo, jossa koiria treenataan tms. ja näkee tollerit työssä. Itse en pidä näyttelyitä koiran työnä, mutta muiden aktiviteettien lisäksi voi käydä katsomassa myös näyttelyissä. Koiraa ei tule valita vain tämänkaltaisen palstan ja kirjojen/nettisivujen perusteella, eikä rodusta voi saada oikeaa kuvaa vain lukemalla. Pätee mielestäni kaikkii rotuihin, ei vain tollereihin. Tiedän myös monen kasvattajan ehdottaneen ns. rotuuntutustajalle jotain muuta rotua, uskoisin, että kaikki osapuolet ovat tuossa tilanteessa voittajia pidemmällä aikavälillä. Useimmat kasvatajat ja harrastajat ottavat kyllä treenehin/luokseen rotuuntutustujia.

Vaikka teillä on kokemuksia kavereiden koirista niin uskaltaisin väittää, että otoksenne on huomattavasti pienempi kuin tolleriyhdistyksen jalostustoimikunnan ja muiden aktiivien, joista osa on ollut mukana vuosikymmeniä tollerien kanssa tekemisissä. Itse koskaan viitsisi alentua tämänkaltaiseen argumentatioon: "Omat kokemukset tollereista siis ovat lähinnä naapurustosta, ja mitä olen törmännyt muissa yhteyksissä, koirapuistossa nähnyt ja treeneissä tavannut. Eli siis joo, en ole mikään rodun asiantuntija." ja käydä kyseenalaistamaan jonkun rotuyhdistyksen suosituksia.

Kyse ei ole mielestäni niinkään vaativuuden liioittelmisesta vaan mielestäni enemmänkin tietoisuuden lisäämisestä. Ennen kaikkea siitä, että on tietoinen ja varautunut siihen, mitä pahimmillaan voi olla tulossa, kun valitettavasti kukaan ei voi antaa siitä 7-8 viikkoisesta takuuta, että tästä tulee oikein rauhallinen kotikoira. Eaglehan tuossa itse asiassa vahvistaa juuri sen, mitä täällä on peräänkuulutettu: "-joka kyllä aktivoi koiraa yms ja liikkui paljon, mutta ihan normaalina kotikoirana oli." Eihän ketään voi pakottaa kilpailemaan, mutta koira vaatii paljon aktivointia ja keskimäärin ei viihdy puhtaana kotikoirana. Kotikoiria ei mielestäni yleensä juurikaan aktivoida.

Tämä menee jo ihan ot, mutta pakko sanoa, että mun mielestä on parempi vähän liioitella kuin vähätellä vaativuutta. Aina on riski, että aktiiviseksi tiedetystä rodusta saa sellaisen ihan oikeasti aktiivisen edustajan eikä kotikoiraksi sopivaa, jota on hakenut. On paljon turvallisempaa ottaa "liian helppo" kuin "liian vaativa", koska harvalta koiralta oikeasti loppuu paukut kesken jos ihminen innostuukin sen kotikoiraksi hankkimansa koiran kanssa vähän harrastelemaan. Eri asia tietysti sitten, jos puhutaan oikeasti työ- ja harrastuskoiraksi hankitusta koirasta.

Anteeksi aloittajalle, tämä asia on vain ollut vähän pinnalla myös pihakoirien kanssa.

Joo oon miettinyt stabyhounia aika paljonki mut en tunne yhtäkää stabyy joten en tiedä rodusta paljoooon mitää..

Ja se että nyt riidelläään koko ajan että liioitellaanko vai ei siitä kuinka vaativa Novascotiannoutaja on ni on jo naurettavaa!Täällä pitäis ehdottaa ja kertoa kokemuksia joskatki roduista mullle ni te kiistelette tollasesta!Mä oon ainaki jo ymmärtäny että tolleri on liian vaativa rotu mulle ja vähättelin ite sen vaativuutta. Mutta sopiiko ettei enää kiistellä tommosesta?Mähän oon jo päättäny etten ota tolleria vielä!:D


Ja olen samaa mieltä Mikene kanssas, mut tossa sanoin vaa sen takii et sitä pikkasen liiotellaan ku ite en oo pitäny tolleria nii vaikeena rotuna!;) Mutta nyt tajusin että oikeesti on parempi ku liiotellan ku vähätellään!=)

nomeilija kirjoitti:

Visko: jokaiseen lajiinko? Entäs tollaukseen?

Okei, sait viimeisen sanan.

Haaveilija on oikeassa, tällaisesta kiistely on aika hyödytöntä, eikä aja asiaa. Enkä minäkään nyt ihan tosissaan viitsi alkaa enempää väittelemään aiheesta tällä tasolla, en ole missään vaiheessa sanonut että rotuyhdistys on väärässä ja minä oikeassa. Mutta kai minullakin nyt voi olla joku kokemus ja mielipide rodusta vaikken ole missään jalostustoimikunnassa tai muuten aktiivi rodun parissa. Minähän itse asiassa harkitsin tolleria myös itselleni ennen nykyistä koiraani, mutta useamman rodun edustajan nähtyäni muutin mieltäni. Ei ole oikeastaan edes lähellä sitä mitä itse haen, ei silloin eikä nyt, mutta minun mieltymyksenihän nyt liittyvät aiheeseen vielä vähemmän kuin koko tämä turha tikusta vääntäminen. Ketjun aloittajallehan tässä koiraa haetaan. Itse en osaa mitään tiettyä suositella sen paremmin kuin muut tässä edellä ovat tehneet, mutta rodun edustajia kannattaa tosiaan käydä livenä katselemassa ennen lopullista valintaa.

Enkä muuten tarkoittanut kotikoiralla sohvakoiraa, mielestäni jos koiraa lenkittää yli 3h/pvä ja lisäksi touhuaa tokoa ja agilityä, on se ihan hyvin aktivoitu kotikoira.

Sen kysyn vielä että onko astralianpaimenkoira sitten yhtä vaikea koira ko tolleri?

Aussie on tolleria 10x haastavampi koira. Ihan näin parilla lauseella. Ei kannata edes harkita (vielä).

jenniköpi kirjoitti:

Aussie on tolleria 10x haastavampi koira. Ihan näin parilla lauseella. Ei kannata edes harkita (vielä).

Okei!=)