Koirat.com

Routavaara kirjoitti:


Henk. koht. minä en ainakaan välitä, onko koiralla pallit vai ei. Okei, menettäähän koira siinä niitä urosmaisia piirteitään, mutta ei ne urosmaiset piirteet koirasta tärkeää tee. On se silti ihana ja hyvä kumppani, vaikka pallit puuttuukin. Sama narttujen kohdalla. Ei se ole tärkeää, onko koiralla ne pallit vai kohtu, kunhan se on terve niin fyysisesti vai henkisesti. Koira se silti on leikkauksen jälkeenkin ja mielestäni myös oman sukupuolensa omaava, ei se miksikään sukupuolettomaksi friikiksi muutu.

Olen Routavaaran kanssa samoilla linjoilla.
En ole itse koirapiireissä, vaikka rotukoira mulla on. En tunnu sopivan seurapiirijoukkoon mukaan, koska rotukoiran omistajuus tuntuu menevän vähän vinksalleen... Luulin koiranomistajien olevan niitä maalaisjärkisiä tyyppejä, mutta kaikkea kanssa!
En koiraani jalostustukseen aio käyttää, joten minusta on ihan luonnollista ottaa pallit pois, helpottaa kaikkien elämää.
Minusta enemmän itsekkäältä kuulostaa ajatus koirani "raamikkuuden" tms. kärsimisestä, jos pallit poistaisin. Kissoille, sekä nartuille ja kolleille on tämä toimenpide eläinlääkärin laskuun printattuna vain "vakiotoimenpide", tämä mentaliteetti voisi ihan yhtä hyvin olla koiraharrastajillakin. On aivan pelkällä tunteella ajateltua, että koira itse kärsisi tai muistaisi toimenpiteestä kauemmin kuin sen haavan parantuminen kestää. Toimenpide on käytännöllinen, ihmisten ja koirien elämää usein helpottava tekijä, ja sellaiseksi sen pitäisi jäädä. Koirat kun ovat jo muutenkin meidän tunteiden ja mielitekojen takia usein piloille fyysisesti ja psyykkisesti jalostamia, pennuksi henkisesti jääviä, susia ja villikoiria vain hyvin kaukaisesti muistuttavia eläimiä. Ja jos vielä joku kuitenkin sattuu saamaan terveen rotukoiran, todennäköisimmin sen onnistuu omistaja pilaamaan omalla käytöksellään.

K.amalia

Kopioitu alkuperäisestä viestistä:

Tervehdys vain.

Olen melko tuore koiran omistaja. Kääpiösnautserimme Mooses on asunut luonamme vähän yli vuoden (ja on siis vuoden ja muutaman kuukauden ikäinen). Noin kuukausi sitten naapuriimme tuli hoitoon juoksussa oleva narttu ja tässä vaiheessa herramme taisi ymmärtää olevansa mies. Koira halusi yhtäkkiä koko ajan pihalle ja vinkuminen oli aika kovaa.

Tajusin, että koira on vain naisenkipeä enkä muuttanut käyttäytymistäni koiraa kohti sen kummmin. Samat rutiinit säilytettiin jne. Narttu on jo muuttanut pois naapuristamme, mutta koiran käyttäytyminen on ollut samanlaista siitä lähtien. Koira on siis levoton, vinkuu ja tahtoo pihalle.

Koira on yleensä ollut hyvä nukkumaan öisin. Arkipäivinä menemme noin 23 nukkumaan ja heräilemme siinä seitsemän pintaan. Mooses ei yleensä jaksa edes kunnolla heräillä tuolloin, vaan kömpii pedistään hetken kuluttua heräämisestäni ja tulee keittiöön ihmettelemään. Viikonloppusin nukummekin yleensä yhdeksään. Nyt kuitenkin koira heräilee levottomana noin 6:30 ja alkaa heti ensimmäisenä vinkumaan pihalle, sama koskee myös viikonloppuja.

Ilmeisesti tämä muutos käyttäytymisestä johtuu "naisväestä" ja osittain siitä, että ulkona on aikaisemmin valoista mutta kysymykseni onkin, että onkohan tämä ohimenevää ja palautuuko rauhallinen ja hallittu koiramme normaaliksi itsekseen, vai onko se nyt sitten tätä tästä eteenpäin?

Olemme avokkini kanssa miettineet koiran kastroimista. Kuinka koiran käyttäytyminen yleensä muuttuu kastroinnin yhteydessä? Tuleeko meille "uusi" koira, vai vaan hillitympi koira joka on luonteeltaan muuten samanlainen?

Muuttuuko toisten koirien käytös leikattua urosta kohtaan, oletteko huomanneet kellä on isompi lauma ja joku niistä leikattu? Koirapuistossa pari vuotta sitten yksi kahden laumiksen omistaja kertoi, että ensin olivat hänen urokset parhaita kavereita, kunnes toinen piti leikata terveydellisistä syistä, ja tämä toinen uros ei sitten enää ollutkaan niin hyvää pataa leikatun kanssa, vaan jatkuvasti oli rähinää keskenään (tai lähinnä leikkaamaton kuulema kävi uhittelemassa vähän väliä). Muutin kaupungista pois, niin en sitten tarkemmin tiedä tulivatko myöhemmin vielä juttuun.. Niin ja koirapuistossa kaikki leikkaamattomat urokset oli aina tän leikatun kimpussa, joko ihan lovena tai sitten rähinällä, vaikka koira vaan olisi ollut omistajan vieressä sitä tuijottaen
Siksi mietin, että kun vanhemmilla kolme urosta (Retu näistä yksi), neljäs uros pyörii melkein joka päivä myös mukana. Tuo Retu pitäis kyllä leikata, sen verran hormoonit hyrrää ja jatkuvasti lutkuttamassa millon mitäkin koiraa, ja tekis mieli itkeä kun tuota Retun vikinää kuuntelee, nukkuessaankin vikisee ja vähänkin jos vanhin koira liikkuu, on menossa hellyyttä antamaan.. On melkein 24/7 tuo "sekaisuus", mutta varsinkin sillon kun lähinaapurien narttukoirilla on juoksut. Narttukoirat ei kuitenkaan kiinnosta yhtään, vaikka se juoksuinen olisi siinä vieressä, juoksee mieluummin oman lauman uroksien luokse.

^ meillä nyt ei kovin isoa laumaa ole, 2 koiraa pyörii jaloissa. niistä vanhempi leikattiin pari vuotta sitten, eikä tuo ole niiden käytöksessä toistensa kanssa näkynyt millään tavalla. samalla lailla vanhempi on pomo kuin ennenkin.
ainoastaan kun samassa talossa oli nartulla tärppipäivät, niin nuorempi pallillinen käyttäytyi omituisesti pari päivää ja yritti astua tuota vanhempaa leikattua, mutta ärähdyksellä lopetti ja kesti tosiaan vain pari päivää. (ja pallit on nuoremmalta lähdössä tässä lähiaikoina..)

Mulle on herännyt tässä ajatus toisen koiran kastroinnista mutta ajattelinpa kysyä josko jollain olisi kokemusta vastaavasta tai mielipidettä. Turhaan en haluaisi koiraani leikkauttaa. Mulla on siis kaksi kultsiurosta jotka on nyt 2,5- ja 3-vuotiaita. Luonteeltaan ne on hyvin erilaisia: vanhempi on kiinnostunut enemmän ihmisistä kuin koirista ja on rohkea. Nuorempi taasen on kiinnostuneempi muista koirista mutta on kotioloissa todella arka. Pelkää siis mitä ihmeellisimpiä asioita. Nuorempi on nyt tämä "murheeni". Se on kaksi kertaa joutunut sellaiseen tappeluun että on joutunut menemään väliin. Ensimmäisellä kerralla koirapuistossa dobermanni kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja meijän pojulle tuli haavakin ja se oli silminnähden järkyttynyt eikä namuakaan heti ottanut. (Olin kyllä itsekin todella järkyttynyt koska todella pelkäsin koirani puolesta) Toisella kerralla lenkillä ohimenevältä lenkkeilijältä koira pääsi irti ja taas oli kunnon paini käynnissä, joskaan ei niin paha kun aiempi tapaus. Nyt olen ajatellut että voiko se johtua jotenkin ton koiran "hajusta" tai jostain että se aina joutuu tappeluihin kun ei se ole kertaakaan alottanut riitaa vaan sen päälle on aina käyty "ilman syytä". Sille muutenkin äristään enemmän lenkillä. Mietin että voisiko leikkauttamalla saada muitten koirien kiinnostuksen pois tuosta?

Vai olenko ihan hysteerikko..? Meillä oli kotona sekarotuinen uros joka leikkautettiin sen ollessa suunnilleen vuosikas ja se eli 16,5 vuotiaaksi ilman mitään tappeluita koskaan. Sen takia tuntuu hurjalta näitten kanssa kun saa koko ajan pelätä. Lenkitkin menee mun hermoillessa kun mietin vastaantulevista että saako ne pidettyä koiransa kiinni.

Sitäkin pohdin että kannattaisiko sitten molemmat leikkauttaa samalla että ne olis ns. samalla viivalla? En oikein tiedä haluaisinko tuota vanhempaa leikkauttaa kun sillä ei ole mitään ongelmia ja se on raskastekoisempi niin pelkään sitä lihomista. Tuo nuorempi on melko kevytrakenteinen (27kg) urokseksi niin se ei haittaa vaikka vähän lihoisikin.

Siinäpä romaania ja ongelmaa kerrakseen. Kiva jos joku viitsii lukea ja hieman päätään vaivata.

Uroksemme leikattiin lauantaina ja toipuminen on mennyt hyvin: haavat paranevat ok, ruoka maistuu ja tarpeet tehdään normaalisti. Tyhjät kivespussit ovat kuitenkin turvonneet, ilmeisesti nestettä/verta? Laskeeko turvotus itsestään vai tuleeko uusi reissu lääkärille? Onko syytä huolestua enemmänkin?

^Nestettä todennäköisesti kertynyt joten seuraa tilannetta. Esim jos ne tuntuu ihan tosi pinkeiltä niin kannattaa käydä tyhjennyttämässä eläinlääkärissä. Tekevät yleensä sen maskutta jos samaan paikkaan vie missä leikattiinkin. Meillä ainakin tyhjensivät kerran ilman kuluja. Ajan kanssa meillä "turvotus" laski.

eeelisa kirjoitti:

^Nestettä todennäköisesti kertynyt joten seuraa tilannetta. Esim jos ne tuntuu ihan tosi pinkeiltä niin kannattaa käydä tyhjennyttämässä eläinlääkärissä. Tekevät yleensä sen maskutta jos samaan paikkaan vie missä leikattiinkin. Meillä ainakin tyhjensivät kerran ilman kuluja. Ajan kanssa meillä "turvotus" laski.

Soitin lääkärille ja sanoi ettei ole syytä huoleen, saatiin kuitenkin nesteenpoistolääkitys. Jospa se siitä :)

Meillä myös Danilla ol kivespussit kovastikin turvonneet kastroinnin jälkeen. Ajan kanssa tosiaan parani.

Olen soitellut viime päivinä eläinlääkäreihin kastraatioiden hinnoista, ja ihan järjettömiä maksaa täällä päin! Käydään nyt yhdessä eläinlääkärissä muiden juttujen takia, mutta siellä kastraatio maksaisi noin 350e, joten eipä viitsitä sitä siellä tehdä. Muissa lähellä olevissa lääkäreissä maksaa noin 300e, vaikka koira painaa vajaat 3 kiloa. Musta noi hinnat kuulostaa aika suurilta, kun olen kuullut, että joillakin paikkakunnilla se maksaisi alle 200e.
Tietäisikö joku Hämeenlinnan tai Riihimäen lähistöltä edullista (ja tietysti hyvää) lääkäriasemaa jossa tehdään kastrointeja? Saa laittaa yksäriä.

Kunnaneläinlääkäriin en ole vielä soittanut, kun siellä on niin huonot soittoajat. Tehdäänkö kunnallisissa yleensä kastraatioita?

Muoks. Lisäsin tummennukset.

Lainaan itteäni tuolta "Piilokiveksen etsiminen ja poistaminen"-topicista, ku siellä en saanu ku yhen vastauksen. Jospa täällä olis asiasta jotain tietäviä.

tonitrua kirjoitti:

En löytänyt aiheesta aiempaa keskustelua (muutakuin "Laskeutumaton kives, koira lähes 2v", jossa keskityttiin lähinnä siihen, kannattaako piilokives poistaa).

Aiheena onkin nyt, että kuinka iso operaatio on piilokiveksen poistaminen?

Kotoa löytyy 3-vuotias bullmastiffiuros, jolla on piilokives (toinen normaalisti laskeutunut). Reilun puolen vuoden iässä käytiin ultratutkimuksissa ja kivestä ei löytynyt. Ultrannut eläinlääkäri totesi, että yhtä suurella todennäköisyydellä voitan lotossa kuin piilokives aiheuttaa syöpää. Toinen eläinlääkäri (jossa käytiin rokotuksissa) oli tosin aiemmin todennut, että piilokives kannattaa jossain vaiheessa poistaa (ennen 5-ikävuotta), jotta se ei kehity kasvaimeksi. Kivestä ei ole kuitenkaan tähän mennessä koettu tarpeelliseksi poistaa, mutta nyt talouteen on saapumassa (toivottavasti syksyllä) narttu ja uroksen kastroiminen on ajankohtaista (kun sitä ei voi jalostukseenkaan käyttää). Käsittääkseni vaikka toinen kives poistetaankin, voi uros piilokiveksen turvin astua nartun. (?)

Nyt vain mietityttää...
-Kuinka suuri operaatio on piilokiveksen poistaminen, jos siitä ei ole mitään havaintoa koiran elinaikana ollut (täytyy vielä varmistaa kasvattajalta aivan alkuajoista)?
-Tehdäänkö toimenpide avoleikkauksena vai onko esim tähystys mahdollinen (löysin ainakin yhden ell-aseman (Espoo) jossa operaatio suoritetaan tähystyksellä)?
-Entä jos piilokivestä ei löydy edes leikkauksessa, voiko se silti olla olemassa?
-Paljonko kastraatio piilokiveksen etsimisen ja poiston kanssa suunnilleen kustantaa (paikkakunta) isolla koiralla?

Jos joku asiasta jotain tietää (Aberkiokselta olen saanut jo vastauksen, kiitos siitä), niin mielelläni kuulisin kokemuksia tai vain muuta tietoa.

Edit* Ja mulle on aivan sama vastaatteko tänne vai tuonne, missä asia on alunperin esitetty.

Kasvainriski on erittäin pieni. Poistamisen tarve on tulkintakysymys, mutta jos se ei haittaa, niin hittojakos sitä sitten puukottamaan. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin helppoa. Se voidaan poistaa kummallakin tavalla, mutta omien ja tuttujen kokemusten perusteella tähystämällä tehty ei parane yhtään sen nopeammin tai tee koiran elämästä helpompaa, mutta maksaa enemmän.

Urheilu- ja työkoirilla säästäisin toisen pallin, koska testosteronin tuotanto muutoin romahtaa. kotikoiralla kannattaa nipsaista molemmat vek.

Hinnoissa on erittäin suuria vaihteluja, joten soittokierros on järkevämpi kuin muiden maksamien hintojen kysely - satkun ja kahden väliltä.

^Siis piilokiveksellinen koira ei voi astua narttua jos ainoa laskeutunut kives poistetaan?
Ja tiedän kyllä mitä kastrointi maksaa (ja senkin, että hintaan vaikuttaa missä toimnepide tehdään), mutta lähinnä kiinnostaa, moninkertaistaako tuo piilokiveksen etsiminen ja poistaminen sen hinnan.

Voi astua (ja astuukin) jos toinen jätetään. Ei piilokiveksen etsiminen vaikuta hintaan.

Eli jos haluan kastroida koirani sillä mielin, että ei tulisi vahinkopentuja, niin molemmat, myös piilossa oleva täytyy poistaa? Tästä on ilmeisesti useampia näkemyksiä, jotkut sanoo, että piilokives on liian lämpimässä tuottaakseen elinkelpoisia siittiöitä (ja sitä ei tarvis poistaa).

Ja miksei piilokiveksen poistaminen vaikuttaisi hintaan? Onhan se kai aivan eri asia poistaa laskeutuneet kivekset pienen viillon kautta, entä alkaa aukasemaan isommasti ja etsimään jostain vatsaontelosta piilossa olevaa kivestä...

Edit* Mulle täytyy näköjään vääntää rautalangasta, että ymmärrän ja saan itseni ymmärretyksi... Voisko joku myös kertoa, miten tapahtuu tuo piilokiveksen poistaminen? Voi olla, että mulla on vääriä käsityksiä...

Kuinka kauan olis hyvä odottaa nartun juoksujen loppumisen jälkeen ennen kun steriloi? Kuukausi? Kaksi?

blanko kirjoitti:

Kunnaneläinlääkäriin en ole vielä soittanut, kun siellä on niin huonot soittoajat. Tehdäänkö kunnallisissa yleensä kastraatioita?

Tehdään. Kaverin koiralta napsastiin kunnallisella pallit veks ja hinta oli siinä 100 euron paikkeilla sisältäen toimenpiteen sekä lääkkeet. Kyseessä yli 20 kg koira. Yksityisellä vastaava operaatio näillä leveyksillä olis maksanu sen 200 euroa.

Kinoko kirjoitti:


Mutta pelkään sitä nukutusta, että siitä tulee jotain komplikaatioita. Millaiset riskit moiseen on? Koira on perusterve ja vielä nuori, reilu 1,5 v.

Kastraatio on nopea toimenpide, leikkaus ei kauan kestä, joten riskit ovat minimaaliset.

SanttuJ: Soitinkin jo meidän kunnaneläinlääkärille ja arvioi kastroinnin hinnaksi noin 150e, eli todella paljon vähemmän kuin noilla yksityisillä.

MAD, itse kyselin juuri vajaa viikko sitten eläinlääkäriltä tuota että milloin voi nartun steriloida, onko juoksujen ajankohdalla jotain väliä tms, mutta hän väitti ettei ole.
Toisaalta sitten taas olen kyllä jostain lukenut, että olisi jokin sellainen "paras" aika.