Koirat.com

Voi olla kumpaakin. Eikä nuo sulavat edes läheskään aina sula, ja jos sulavatkin, niin usein menee vuosi ennen kuin ovat hävinneet kokonaan.

^ Mutta onko matallitikit myös mahdolliset? Miksi sellaisia ylipäänsä käytetään? Jos nuo matallitikit, voiko ne aiheuttaa harmia koiralle?

Mun koiralta leikattiin käpyjä vatsasta reilu kk sitten, vatsaa tunnusteltaessa tuntuu vieläkin pakuroita ja ihan selvä solmu. Luulin että kaikki ei oo kunnossa, mutta menee kuulemma aikaa ennenkuin ne tikit sulavat sisällä, mutta meillä kun oli "monikerros" (vai mikä lie se sana) leikkaus ja tikkiä tungettu moneen kohtaan. Kontrolli ultra on alle 3kkn päästä leikkauksesta, jossa katsotaan miten on paikat umpeutunut.

Mahtaisko teillä Monna nähdä myös ultralla mitä tikkejä sielä sisällä on ja tilanteen..?
Steriloinnin jäljiltä meillä ei kyllä tuntunut mitään tuollaisia pakuroita, mitä nyt

Voisiko steriloinnista olla apua nartun ärhäkkyyteen? Peppi on hyvin tempperamenttinen ja se on aina todella ylitarkka takapuolestaan. Pepillä on juuri nyt menossa toiset juoksut. Ekat kesti viisi viikkoa ja olivat todella runsaat. Nyt nämä toiset juoksut on kohta kääntymässä neljännelle viikolle ja taas tyttö vuotaa ku seula. Eikä se osaa oikeen pitää itestään huolta. Pidän sillä enimmäkseen pöksyjä, mutta annan tuutelella useamman kerran päivässä.

En tahtoisi steriloida tätä koska kyseessä on iso leikkaus ja lisäksi turkki menee pilalle (tulee takkuuntuva ja ns. vanhan koiran turkki). Mutta jos leikkauksesta saattaisi olla juoksujen lisäksi apua myös tuohon ärhäkkyyteen, niin kait sitä pitäisi harkita.

Mikä olisi paras vuodenaika steriloinnille? Tai sanotaan näin, mielummin keskitalvi vai keskikesä?

Meillä steriloitiin viime kesänä 4v narttumme koska juoksut olivat ainakin 4kertaa vuodessa ja vuosi kuin seula ja sitten vielä vaikeat valeraskaudet päälle....Turkki meni todella huonoon kuntoon leikkauksen jälkeen.Oli ennen leikkausta aika ärhäkkä ja nyt on vielä pahempi eli toiset yli-innokkaat koirat saavat kyllä kyytiä jos kuononsa tuovat lähelle.Ja nyt käyttäytyy kotioloissa kuin "old lady" eli hyvin arvokas vanha rouva vaikka ikää ei ole kuin 5v!Ruokahalu kasvoi leikkauksen jälkeen aika paljon.Tikkejä ei ollut vaan haava oli liimattu ja hyvin pysyi kiinni.Se töttörö oli kamala koiran mielestä ja juoksi aina tahallaan päin jalkojani jotta olisi saanut sen pois joten askartelin t-paidasta sekä housuista "haalarin" ja sitten koira nukkuikin yönsä ihan hyvin.Kipuja oli selkeästi mutta lääkkeet auttoi.
Tänään leikattiin meidän nuorempi narttu ja saa nähdä miten käy kun on varsinainen energiapommi ja kipukynnys on todella korkea eli en ihmettelisi jos haava repeäisi kun riehuu kuitenkin kielloista ja esteistä huolimatta.Aktivointileluja ja jotain muuta kivaa puuhasteltavaa täytyy keksiä kyllä,muuten ei tule mitään...Täytyy toivoa että turkki ei muuttuisi samanlaiseksi kuin vanhemmalla koiralla kun on kuitenkin näyttelykoira.Vanhemmalla koiralla oli kyllä ihan erilainen turkki jo ennen leikkausta joten ehkäpä nuoremman turkki ei menisi huonoksi :)

Vanhempi koira leikattiin pahaan aikaan eli keskellä kesää helteillä .Oli täysi työ pitää haava puhtaana.Onneksi nyt ei ole mitään hiekkaa yms. joten paranee varmaankin nopeammin.

Hei, minulla on uros 10v jota ei ole kastroitu. Harkitsin asiaa aiemmin mutta lääkäri epäili sen vaikutusta, tämä koira on toisen repimä, purtu pahasti 3v sitten ja agressiivisuus opittua, mitä isompi koira sen vihaisemmaksi Tatu menee, pikkukoirat ei yleensä hetkauta. Koirani taustoja en tiedä, otin sen turvakodista 6vuotiaana eli 4 vuotta ollut meillä. Ainakin meille tullessaan oli muriseva ja puri mutta sain koulutettua ja on nyt erittäin kiltti ja ihmisrakas.

Nyt tilanne se, että lähipiirissäni on iso 61kg kastroitu ja koulutettu uros ja näiden pitäisi tulla toimeen keskenään. Tatu on pienehkö 16kg sekarotuinen, tuo iso on amerikanbuldogi.

Kannattaako minun kastroida (enää?) koiraani? Onkohan viha niin opittua ettei auta? Asumme Korpilahdella Keski-Suomessa, täälä joku lääkäri on, emme ole vielä käyneet, jos kannattaa kastroida mitä nykyään maksaa ja onko hintakokemuksia esim Jyväskylästä?

Heissan.
Nyt tarttis vähän jelppiä niinkin hankalaan asiaan kuin että kuinka monta päivää tuota kauluria piti kastroidulla uroksella pitää :D Missään lapussa ei lukenut mitään ja tänään tuli 10 pvä leikkauksesta. Mielestäni aika on jo täysi ja kaulurin sais ottaa pois mutta olenko ihan hakoteillä? :)

Yleensä ohjeena on kai pitää sitä kauluria tikkien poistoon asti, ettei koira itse poista tikkejä.

muoks. jos olette menossa poistattamaan tikit lääkäriin, niin lääkäri samassa yhteydessä varmasti katsoo onko haava tarpeeksi hyvin parantunut ja kertoo samalla tarviiko kauluria enää.

^^^ Mä en jotenkin jaksa uskoa, että kastrointi oleellisesti muuttais koiran käytöstä tilanteessa, jossa sen toiminnan takana on voimakas trauma - tai kenties useampikin. Iäkkäälle koiralle jo pelkkä nukutuskin on riskialtis.

Mun toinen koira ei tule toimeen toisten urosten kanssa, enkä näe tätä ongelmana. Olishan se kiva, jos vaikka jouluna vois avon veljen koirien kanssa olla samaan aikaan samassa paikassa, mutta asiat on pakko järjestellä niin, ettei semmosta tilannetta synny. Minkälaisessa tilanteessa koirasi olisi ns. pakko tulla toimeen toisen koiran kanssa? Jonkun matkan ajan, vierailun ajan, vai kenties pysyvästi? Jos kyseessä on joku pikavisiitti, miettisin ehkä ensin muita toimenpiteitä ku kastraatio.

Piimäenkeli;

Redillä on itse sulavat tikit. Haava on jo siisti ja turvotus minimaalinen.

Rez kirjoitti:

^^^ Mä en jotenkin jaksa uskoa, että kastrointi oleellisesti muuttais koiran käytöstä tilanteessa, jossa sen toiminnan takana on voimakas trauma - tai kenties useampikin. Iäkkäälle koiralle jo pelkkä nukutuskin on riskialtis.

Mun toinen koira ei tule toimeen toisten urosten kanssa, enkä näe tätä ongelmana. Olishan se kiva, jos vaikka jouluna vois avon veljen koirien kanssa olla samaan aikaan samassa paikassa, mutta asiat on pakko järjestellä niin, ettei semmosta tilannetta synny. Minkälaisessa tilanteessa koirasi olisi ns. pakko tulla toimeen toisen koiran kanssa? Jonkun matkan ajan, vierailun ajan, vai kenties pysyvästi? Jos kyseessä on joku pikavisiitti, miettisin ehkä ensin muita toimenpiteitä ku kastraatio.

Vastasit varmaan minulle, tilanne ei olekaan enää ajankohtainen. Muuten itse en koe ongelmaksi juurikaan koirani ajoittaista agressiivisuutta kun se opittua. Ja olihan aiempi lääkäri sitä mieltä muutenkin ettei kastraatio auta kun pelkotila. Ei siis suoraan hormoneista johtuvaa.

Vastaisuudessa täytyy valiat lähipiiriin pieniä koiria ja kissoja, niiden kanssa ei ongelmia. :D

Olisin kysellyt teidän mielipidettänne ongelmaani.
Elikkäs meillä on 3-vuotias terrieriuros. Olen jo pitkään pohtinut kastraatiota, koska en aio pentuja teettää ja toivoisin, että se toisi helpotusta elämään. Olen kuitenkin lukenut ihmisten kokemuksia kastraatiosta ja osa on erittäin tyytyväisiä ja osa katuu päätöstään. Niinpä minuakin on alkanut arveluttamaan, että tekisinkö virheen. Mitä haittaa kastraatiosta voi olla?
Tilanne meillä on sellainen, että esimerkiksi lenkit koiran kanssa ovat yhtä helvettiä. 3 vuotta olen yrittänyt kouluttaa, ettei se vetäisi ja testannut vähän kaikenlaista. Vähän aikaa aina jokin toimii, mutta sitten jatkuu sama meno. Lenkkeily on vielä ihan siedettävää, kun kuljetaan omilla kulmilla, missä on tutut hajut eikä tule autoja tai koiria vastaan. Mutta heti kun poistutaan mukavuusalueen ulkopuolelle, koira menee aivan sekaisin. Se vetää, vinkuu, haukkuu, tärisee eikä kuule mitään. Koira kyllä tottelee käskyjä ja tulee sivulle aina kun remmi kiristyy ja minä pysähdyn, mutta heti kun lähdemme taas liikkeelle, koira juoksee täysillä remmin päähän. Tällä tavalla sitten etenemme koko lenkin ajan.
Koira nuolee pissoja lenkillä, ja lisäksi lipittää lapsemme pissan potasta, jos pissa on jäänyt pottaan. Ja nutustelee sitä ällöttävästi Se menee sekaisin pienistä vauvoista, läähättää, hyppii, vinkuu eikä kuule mitään kieltoja.
Koira oli pentuna aika kamala, se puri ja uhmasi meitä. Mutta on iän myötä kyllä rauhoittunut eikä enää uskalla meitä uhmata. Sisälläkin on mitä kiltein koira ja leikkii kiltisti lapsemme kanssa.
Tokossakin ollaan käyty ja siellä koira oli mallioppilas, ei mitään ongelmia, mutta kentän ulkopuolella kaikki oli toisin.
Makupalat eivät ulkona kelpaa, haluaa vaan rynniä mahdollisimman nopeasti eteenpäin.
Kaikki asiat, mistä se innostuu menee aina yli. Esimerkiksi uiminen, se rakastaa uimista ja menee sekaisin jo järven näkemisestä. Uimassa ollessaan se uisi varmaan niin kauan, että hukkuisi. Sitä ei saa vedestä pois kuin vetämällä, ja uimisen jälkeen se on taas niin täpinöissään, että tärisee.
Kun lenkillä tulee vastaan toinen koira, meidän koiramme kävelee nätisti sivulla, kun koira on mennyt se menee hajuista sekaisin ja on heti merkkailemassa. Autoille se rähisee, ja heti kun auto on mennyt, pakko päästä merkkaamaan.
Syksyllä ilmeisesti jollain naapurin nartulla oli juoksut. MEidän koira oli ihan mahdoton, se vain vinkui ulko-oven luona ja yötkin se vinkui ja ulisi. Kun sitä käytti ulkona, ei sillä ollut edes hätä. Joka kevät, kun lumet sulavat, olen huomannut, että oireet pahenevat, vetäminen, pissien narskuttelu, autoille räyhääminen yms.
Voisiko oireet olla hormonaalisia? Vai onko vika kokonaan meissä ja meidän kouluttamisessa?
Auttaisiko asiaan kastraatio? Voisiko siitä olla jotain haittaa?
Olisi vaan niin mukava tehdä pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta välttelen nykyään julkisia paikkoja ja autoteitä ja niinpä koira ei esimerkiksi pitkille vaunulenkeille pääse mukaan.
Kiva, jos joku jaksoi lukea juttuni loppuun asti, ja olisi kiva kuulla mielipiteitä tai teidän kokemuksianne.

Merkkailuun kastraatio voi auttaa. Ei välttämättä muuhun. Meillä uros terrieri einkä ole huomannut mitään vaikutusta leikkauksella olevan. Tietty ajan kanssa voi tulla paremmin ilmi asioita kun on niin vähän aikaan meidän pojan laikkauksesta. Mun mielestä kastrointia sun silti kannattaa ajatella tosissaan. Varsinkin jos et ole harkitsemassa pennutusta. Ei siitä haittaakaan ole, harvemmin on. :)

Uroksen kemiallisesta kastraatiosta..

Hugo tulee kesällä 2v, on rakenteeltaan lupaava koira mutta pääkoppa ei (vielä) kestä kehäjuttuja. Yksi serti on jo plakkarissa ja huvittais metsästää myöhemmällä iällä puuttuvat muotovalion arvon saavuttamiseksi (kreditiksi kasvattajalle & koiran sukulaisille), mutta vasta vuoden, parin päästä.

Hugo on myös kovasti naisten perään... ei nyt sillä lailla ole 24/7 rakastunut, eikä ole ollut vielä ainakaan eturauhasvaivoja, mutta tutut narttukoirakaverit eivät saa hetkenkään rauhaa. Ilman tuota "näyttelyvarausta" leikkauttaisin sen heti, mutta mutta... (siitokseen ei ole kuitenkaan tarkoitus koskaan antaa). Tulevaisuudessa tärkeämpää on Hugon toimeentulo narttujen kanssa, eikä niinkään se FIN MVA -etuliite nimessä, mutta itekin elukoita kasvattaneena haluaisin tietysti omille kasvateilleni meriitit arvonsa mukaan.

Harkitsisin siis kemiallista kastraatiota.
Sehän muuttaa turkkia ihan samalla lailla kuin "oikeakin" pallien pudotus, mutta muuttuuko turkki takaisin normaaliksi kun implantaatista on paukut loppu?
Mitä tällainen kustantaa, noin suurinpiirtein?
Mikään ei ilmeisesti estä kerran kemiallisesti kastroitua mutta tästä "toipunutta" koiraa osallistumatta Kennelliiton näyttelyihin?

Miltä suunnitelma muuten kuulostaa?

^Mulla ois muistikuva että kemiallisesta kastraatiosta pamahtaa elinikäinen kielto dopingista näiden uusien näyttelysääntöjen mukaan?

^Lääkelistassa on vain maininta kielletty, ja tottahan se niin onkin, että silloin ei saa osallistua, kun se implantti on paikallaan.

Mutta sen poistamisen jälkeen? Osaako kukaan tähän vastata, vai pitääkö oikeen Kennelliittoon ottaa yhteyttä...

Nimenomaan siis siinäkin tapauksessa. Lemmikkipalstoilla oli muistaakseni keskustelua enemmänkin aiheesta.

Lääkkeiden, luonnonlääkkeiden, homeopaattisten lääkkeiden ja erilaisten toimenpiteiden
aiheuttamat ohjeelliset minimivaroajat hoidon päättymisen jälkeen

Antidoping

Meille kasvattaja suositteli, että Janetilla ei teetettäisi pentuja. Ja syyhän on tuo häntämutka. Joten sen takia aiotaan Janet jossain vaiheessa strelisioida, ei tarvi sen jälkeen pelätä vahinkopentuja. Odotellaan ensin ensimmäiset juoksut ja katellaan sitten tilannetta.

Mäkin olen harkinnut, jos tuo dallu joutaisi kastroitavaksi, etenkin kun nyt on tuo narttukin talossa, enkä mitään vahinkopentuja tod. halua. Muutenkin toivon että se hiukan rauhoittaisi tota höyrypäätä, ei tuo narttujen perään kauheena ole, mut selvästi kuitenkin levoton jos on lähistöllä juoksuisia narttuja.

Mutta pelkään sitä nukutusta, että siitä tulee jotain komplikaatioita. Millaiset riskit moiseen on? Koira on perusterve ja vielä nuori, reilu 1,5 v.