
Cavalier kingcharlesinspanieli
5,5–8 kg30–33 cm

Cavapoo eli cavoodle on cavalier kingcharlesinspanielin ja pienen villakoiran, yleensä kääpiö- tai toyvillakoiran, risteytys. Sen suosio perustuu pieneen kokoon, ystävälliseen luonteeseen ja villakoiralta periytyvään kiharaan turkkiin, mutta virallinen rotu se ei ole.
Cavalier kingcharlesinspanielin ja villakoiran sekoituksia on todennäköisesti syntynyt sattumalta jo vuosikymmeniä sitten, ja joidenkin arvioiden mukaan ensimmäiset tällaiset koirat nähtiin jo 1950-luvulla. Tietoinen, suunnitelmallinen kasvatus alkoi kuitenkin vasta 1990-luvun lopulla Australiassa, jossa risteytys tunnetaan edelleen nimellä cavoodle. Amerikassa ja Britanniassa käytetään nimeä cavapoo.
Cavapoo syntyi samassa niin sanottujen designkoirien aallossa kuin labradoodle ja cockapoo. Tavoitteena oli pieni seurakoira, jossa yhdistyisivät cavalierin lempeä ja ihmisrakas luonne sekä villakoiran oppivaisuus ja vähän karvaa irrottava turkki. Toisin kuin labradoodlella, cavapoolla ei ollut taustalla erityistä käyttötarkoitusta, kuten opaskoiratyötä, vaan se kehitettiin alusta asti perheen lemmikiksi.
Suosio on ollut valtava. Australiassa cavoodle on noussut vakuutusyhtiöiden rekisteritietojen perusteella maan suosituimmaksi koiraksi useana vuonna peräkkäin, ja Britanniassa cavapoo kuuluu cockapoon ja labradoodlen ohella yleisimpiin risteytyksiin. Myös Suomessa cavapoo-pentuja ilmoitetaan myyntiin säännöllisesti, ja moni pentu tuodaan maahan ulkomailta.
Toisin kuin australianlabradoodlella, cavapoolla ei ole laajalti tunnettua järjestäytynyttä, useiden sukupolvien yli suljettuna kasvatettua linjaa. Valtaosa pennuista on edelleen ensimmäisen polven risteytyksiä tai cavapoon ja villakoiran takaisinristeytyksiä.
Cavapoo ei ole virallinen koirarotu. Sillä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä rotumääritelmää, eikä mikään suuri kennelliitto tunnusta sitä. Suomessa Kennelliitto ei rekisteröi risteytyksiä, joten cavapoo-pennulla ei ole virallista rekisterikirjaa eikä sukutaulua. Joillakin ulkomaisilla yhdistyksillä on omia rekistereitään, mutta ne eivät vastaa rotukoirien rekisteröintiä.
Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin kukaan ei määrittele, millainen cavapoon pitäisi olla, joten koko, turkki ja luonne vaihtelevat kasvattajan valintojen mukaan. Toiseksi risteytyksellä ei ole yhteistä terveysohjelmaa: rotukoirien jalostusta ohjaavat vaatimukset, kuten cavalierin sydän- ja syringomyeliatutkimukset, eivät koske cavapoo-pentueita. Kolmanneksi vastuu terveystutkimuksista on kokonaan yksittäisellä kasvattajalla, ja ostajan on itse selvitettävä, mitä on tehty.
Risteytyksistä käytetään sukupolvimerkintöjä, joista näkee, kuinka pentu on syntynyt:
Sukupolvimerkintä kertoo vain alkuperän, ei laatua. Terveiden ja luonteeltaan hyvien vanhempien F1-pentu voi olla parempi valinta kuin huolimattomasti kasvatettu multigen-pentu.
Cavapoo on pieni, pyöreäpäinen koira, jolla on yleensä pitkät, roikkuvat korvat ja suurehkot tummat silmät. Kuono on tavallisesti hieman pidempi kuin cavalierilla. Rakenne on kevyt mutta ei hento.
Koko riippuu ennen kaikkea siitä, mitä villakoiran kokomuunnosta on käytetty. Cavalier on säkäkorkeudeltaan noin 30–33 cm ja painaa 5,5–8 kg. Kääpiövillakoira on 28–35 cm ja toyvillakoira 24–28 cm. Aikuinen cavapoo on tavallisesti noin 23–38 cm korkea ja painaa noin 4–12 kg.
Kokoluokat eivät ole virallisia, ja pennun aikuiskokoa on vaikea luvata tarkasti etenkin F1- ja F2-pentueissa. Paras arvio saadaan vanhempien koosta. Jos kasvattaja mainostaa erityisen pieniä "teacup"-pentuja, kannattaa olla varovainen: kokoa pienennettäessä polvien, hampaiden ja luuston ongelmat yleistyvät.
Väritys vaihtelee paljon. Yleisiä ovat aprikoosi, punainen, kerma, musta ja valkoinen sekä cavalierin perintönä kaksi- tai kolmiväriset, esimerkiksi valkoinen ruskein laikuin.
Cavapoon luonne rakentuu kahden seurakoiran pohjalle, ja siksi se on useimmiten ihmisrakas, lempeä ja sopeutuvainen. Yksilöiden välillä on kuitenkin selviä eroja, ja pentu voi muistuttaa enemmän toista vanhempaansa.
Cavalier kingcharlesinspanieli tunnetaan ystävällisenä ja ei-aggressiivisena koirana, joka viihtyy perheen keskellä ja suhtautuu yleensä myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Se on harvoin vartioiva tai kovin haukkuherkkä. Cavalierilla on myös spanielin vaistoja: lintujen tai lehtien perään lähteminen ei ole tavatonta.
Villakoira on älykäs, nopeasti oppiva ja herkkä. Kääpiö- ja toyvillakoira ovat usein vilkkaampia ja äänekkäämpiä kuin cavalier, ja ne voivat olla varautuneempia vieraita kohtaan. Villakoiran perintönä cavapoo voi olla valpas ja ilmoittaa ovikellosta haukkumalla.
Hyvin kasvatettu ja sosiaalistettu cavapoo sopii useimmiten lapsiperheeseen. Pienen koon vuoksi pientä lasta on silti valvottava: koira voi loukkaantua, jos se putoaa sylistä tai sen päälle astutaan. Cavapoo kiintyy omiin ihmisiinsä voimakkaasti, mikä on monelle juuri sen viehätys, mutta tämä tarkoittaa myös, että yksinolo on harjoiteltava huolellisesti. Moni cavapoo tulee hyvin toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa.
Cavapoon turkki voi olla kolmea päätyyppiä: villakoiramainen tiivis kihara, löysä laine tai cavalierin kaltainen suora ja silkkinen turkki. F1-pentueessa voi syntyä kaikkia tyyppejä, ja pennun aikuisturkki näkyy kunnolla vasta noin vuoden iässä.
Kihara ja laineikas turkki irrottaa vähemmän karvaa, koska irronneet karvat jäävät turkin sisään. Se ei tarkoita hoidon helppoutta, vaan päinvastoin: kuollut karva takkuuntuu ilman säännöllistä harjausta. Kihara tai laineikas cavapoo pitää harjata perusteellisesti useita kertoja viikossa ja trimmata noin 6–8 viikon välein. Korvien sisäpuolen karvat, tassunpohjat ja silmien ympärys vaativat erityistä huomiota. Suorakarvainen cavapoo irrottaa enemmän karvaa mutta takkuuntuu vähemmän.
Cavapoota markkinoidaan usein allergiaystävällisenä, mutta sitä ei voi taata. Koira-allergian aiheuttavat valkuaisaineet ovat koiran syljessä, hilseessä ja virtsassa, eivät itse karvassa. Kun tutkijat vertasivat niin sanottujen allergiaystävällisten rotujen, kuten villakoiran ja labradoodlen, turkkinäytteitä muihin rotuihin, pääallergeenin määrä ei ollut pienempi, ja yksilöiden väliset erot olivat suurempia kuin rotujen väliset. Vähemmän karvaa irrottava koira voi silti levittää kotiin vähemmän karvaa ja hilsettä.
Jos perheessä on koira-allergiaa, tapaa juuri sitä koiraa tai sen vanhempia useamman kerran ennen päätöstä. Lue lisää aiheesta oppaasta allergiaystävälliset koirarodut.
Usein toistettu käsitys, että risteytys olisi automaattisesti terveempi kuin rotukoira, ei pidä paikkaansa. Risteyttäminen vähentää vain sellaisten sairauksien riskiä, jotka periytyvät peittyvästi ja ovat yleisiä vain toisessa rodussa. Monigeenisesti periytyvät ja molemmissa roduissa esiintyvät sairaudet siirtyvät cavapoolle samalla tavalla. Brittiläisessä, vuonna 2024 julkaistussa yli 9 000 koiranomistajan kyselytutkimuksessa cavapoon, cockapoon ja labradoodlen terveys oli 86,6 prosentissa vertailuista samaa tasoa kuin niiden vanhempirotujen. Kaikilla kolmella risteytyksellä esiintyi villakoiraa enemmän ruoansulatusvaivoja, kuten oksentelua ja ripulia.
Cavapoon elinikä on tavallisesti noin 10–15 vuotta, mutta luotettavaa, laajaan aineistoon perustuvaa tilastoa ei ole. Cavalierin keskimääräinen elinikä on noin 9–12 vuotta ja pienten villakoirien noin 12–15 vuotta.
Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleinen sekä cavalierilla että pienillä villakoirilla, joten se on cavapoolla todellinen riski. Kiharan turkin vuoksi myös korvatulehdukset ovat tavallisia, koska tiheä karva pitää korvakäytävän kosteana.
Jos kasvattaja ei pysty näyttämään tutkimustuloksia kirjallisina, pelkkä sanallinen vakuutus terveydestä ei riitä.
Cavapoo on kohtuullisen energinen pieni koira. Aikuinen tarvitsee päivittäin noin tunnin liikuntaa, esimerkiksi pari reipasta lenkkiä ja vapaata juoksua aidatulla alueella. Se jaksaa usein yllättävän pitkiäkin retkiä, mutta tyytyy myös rauhallisempaan päivään, jos saa seuraa ja virikkeitä. Villakoiran perintö näkyy siinä, että pelkkä fyysinen liikunta ei riitä: nenätyöt, temppukoulutus ja aktivointilelut pitävät mielen virkeänä.
Kouluttaminen on yleensä helppoa, koska cavapoo on oppivainen ja haluaa miellyttää. Se on herkkä, joten palkitseva ja johdonmukainen koulutus toimii parhaiten. Sisäsiisteyden opettaminen voi pienellä koiralla viedä kauemmin kuin isolla, joten kärsivällisyys palkitaan. Luoksetulo kannattaa harjoitella huolella, koska spanielin vaistot voivat viedä koiran lintujen perään.
Yksinolo on cavapoon arjen suurin haaste. Ihmisrakas koira voi stressaantua, jos se joutuu olemaan pitkiä päiviä yksin. Yksinoloa kannattaa harjoitella pentuajasta alkaen lyhyin jaksoin, ja jos koira jäisi arkisin yksin kahdeksaksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa, cavapoo ei ole hyvä valinta ilman koiranhoitajaa tai päivähoitoa.
Cavapoo on usein ruokaan innostunut, ja pieni koira lihoo helposti, jos namipalkkoja ei vähennetä päivän ruoka-annoksesta. Ylipaino rasittaa polvia ja sydäntä, jotka ovat jo valmiiksi risteytyksen heikkoja kohtia, joten painoa kannattaa seurata säännöllisesti. Moni cavapoo on myös herkkävatsainen ja ahmii lenkillä maasta löytyviä asioita, mikä voi aiheuttaa oksentelua ja ripulia. Tasainen ruokavalio, rauhallinen ruokien vaihtaminen ja maasta syömisen kieltäminen vähentävät vatsavaivoja.
Turkinhoito kannattaa ajatella arjen rutiiniksi eikä satunnaiseksi projektiksi. Pentua on hyvä totuttaa harjaukseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkuuseen, korvien tarkistukseen ja trimmaukseen heti ensimmäisistä viikoista lähtien. Kun turkki pidetään lyhyenä, harjaaminen helpottuu huomattavasti. Ammattitrimmaus noin kuuden viikon välein on vuositasolla merkittävä kuluerä, joka kannattaa laskea mukaan koiran kustannuksiin jo ennen hankintaa.
Pieni koira jäähtyy nopeasti, ja kiharaan turkkiin kertyy talvella lumipaakkuja, jotka sulattamatta jääneinä takkuuntuvat. Moni cavapoon omistaja käyttää pakkasilla haalaria ja lyhentää tassujen ja vatsan karvoja talveksi. Tiheä turkki kerää kesällä punkkeja ja siemeniä, joten koira kannattaa tarkistaa jokaisen metsälenkin jälkeen. Märkä turkki kannattaa kuivata hyvin, jotta iho ja korvat pysyvät kunnossa.
Cavapoon suosio on tehnyt siitä houkuttelevan kauppatavaran, ja tämä näkyy pentumarkkinoilla. Koska risteytyksiä ei rekisteröidä eikä niille ole terveysvaatimuksia, pentujen tuottajia ei valvo kukaan. Mukana on huolellisia harrastajia, mutta myös pentutehtailijoita, jotka teettävät paljon pentueita nartuilla ilman terveystutkimuksia.
Hyvä kasvattaja kysyy myös ostajalta paljon, kertoo rehellisesti risteytyksen haasteista ja ottaa koiran tarvittaessa takaisin. Pennun hinta ei kerro laadusta: suosituista risteytyksistä pyydetään usein enemmän kuin terveystutkituista rotukoirista. Katso tarjolla olevia pentuja ja ilmoituksia Koiratorilta ja käy pennun hankinta läpi pentuoppaan avulla.
Cavapoo sopii parhaiten ihmiselle tai perheelle, joka haluaa pienen, seurallisen ja oppivaisen kumppanin ja jolla on aikaa olla koiran kanssa. Se sopii kerrostaloon, ensimmäiseksi koiraksi ja lapsiperheeseen, kunhan perhe on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja yksinolon harjoitteluun. Se ei sovi, jos koira joutuisi olemaan paljon yksin, jos tavoitteena on varma allergiaratkaisu tai jos turkinhoito ja trimmauskulut eivät houkuttele.
Jos jokin tietty ominaisuus on sinulle tärkein, saat sen usein ennustettavammin rotukoirasta, jonka koko, luonne ja terveystutkimukset ovat tiedossa:
Voit myös verrata vaihtoehtoja rotutestillä tai tutustua muihin risteytyksiin.
Ei varmasti. Allergeenit ovat koiran syljessä ja hilseessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Kihara turkki irrottaa vähemmän karvaa, mutta allergiselle ihmiselle sopivuus kannattaa testata tapaamalla koiraa useita kertoja ennen hankintaa.
Aikuinen cavapoo on tavallisesti noin 23–38 cm korkea ja painaa noin 4–12 kg. Toyvillakoirasta syntynyt cavapoo jää pienemmäksi, kääpiövillakoirasta syntynyt kasvaa isommaksi. Paras arvio saadaan vanhempien koosta.
Kihara- ja laineikasturkkiset cavapoot irrottavat vähän karvaa, suorakarvaiset enemmän. Vähän karvaa irrottava turkki takkuuntuu, joten se tarvitsee harjausta useita kertoja viikossa ja trimmauksen noin 6–8 viikon välein.
Ei mitään. Cavoodle on Australiassa käytetty nimi ja cavapoo Amerikassa ja Britanniassa käytetty nimi samalle cavalier kingcharlesinspanielin ja villakoiran risteytykselle.
Cavapoossa cavalierin pari on villakoira, cavachonissa bichon frisé. Cavapoo on tavallisesti hieman isompi ja vilkkaampi, ja sen turkki on useammin kihara. Cavachonin turkki on yleensä pehmeän laineikas.
Yleensä sopii hyvin, sillä cavapoo on tavallisesti lempeä ja seurallinen. Pienen koon vuoksi aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhteisiä hetkiä, jotta koira ei loukkaannu.
Cavapoon elinikä on tavallisesti noin 10–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat erityisesti cavalierilta periytyvä sydänsairausriski, joten vanhempien sydäntutkimukset ovat tärkeitä.
Suomessa ei. Risteytyksiä ei rekisteröidä, joten cavapoolla ei ole virallista rekisterikirjaa tai sukutaulua. Kasvattajan antamat paperit tai ulkomaisten yhdistysten rekisterit eivät vastaa rotukoiran rekisteröintiä.
Cavapoo on risteytys, ei virallinen koirarotu: sillä ei ole rotumääritelmää, ja yksilöt vaihtelevat kooltaan, turkiltaan ja luonteeltaan. Ennen pennun hankintaa kannattaa tutustua molempiin vanhempien rotuihin ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan cavapoon kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Cavapoo perii ominaisuuksia kummaltakin vanhemmalta. Tutustu molempiin rotuihin.

5,5–8 kg30–33 cm

5–8 kg28–35 cm

2–4 kg24–28 cm