Bernedoodle

Bernedoodle – tausta ja alkuperä

Bernedoodle on villakoiraristeytysten nuorimpia. Berninpaimenkoiria ja villakoiria on todennäköisesti risteytetty satunnaisesti aiemminkin, mutta ensimmäisenä tarkoituksellisena bernedoodle-pentueena pidetään kanadalaisen kasvattajan Sherry Rupken Swissridge-kennelissä vuonna 2003 syntynyttä pentuetta. Rupke on myöhemmin kirjoittanut bernedoodleista myös kirjan.

Ajatuksena oli yhdistää berninpaimenkoiran rauhallinen, lempeä ja perheeseen kiintyvä luonne villakoiran vähän karvaa irrottavaan turkkiin ja älykkyyteen. Toinen tavoite oli pidempi elinikä. Berninpaimenkoira on yksi lyhytikäisimmistä roduista: suomalaisessa aineistossa sen keskimääräinen elinikä on ollut noin 8 vuotta. Villakoira puolestaan elää usein 12–15-vuotiaaksi.

Bernedoodle levisi nopeasti Kanadassa ja Yhdysvalloissa, ja se on siellä yksi tunnetuimmista villakoiraristeytyksistä. Isossa-Britanniassa ja Euroopassa se on harvinaisempi, mutta pentuja tarjotaan myös Suomessa, usein tuontipentuina. Bernimäinen kolmivärisyys ja pehmeä nallemainen turkki ovat tehneet siitä suositun sosiaalisessa mediassa.

Uudemmat yhdistelmät

Bernedoodlen suosion myötä on syntynyt uusia yhdistelmiä. Pieniä bernedoodleja tehdään kääpiövillakoiran avulla. Lisäksi joissakin linjoissa on yhdistetty bernedoodle ja australianlabradoodle, jolloin taustalla on useita rotuja. Tällaisten koirien ominaisuuksia on vielä vaikeampi ennustaa kuin ensimmäisen sukupolven risteytysten.

Bernedoodlella ei ole yhtä alkuperäistä käyttötarkoitusta. Berninpaimenkoira on sveitsiläinen maatilakoira, joka vartioi pihaa, ajoi karjaa ja veti maitokärryjä, ja villakoira on alun perin vesilintujen noutaja. Bernedoodle on kuitenkin alusta asti kasvatettu seura- ja perhekoiraksi.

Onko bernedoodle rotu?

Bernedoodle ei ole virallinen rotu. Kansainvälinen kynologinen liitto FCI ei ole hyväksynyt sitä, eikä Suomen Kennelliitto rekisteröi risteytyksiä. Joillakin kasvattajayhdistyksillä on omia rekistereitään, mutta ne eivät tee bernedoodlesta rotua.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

• rotumääritelmää ei ole, joten bernedoodlen koko, turkki ja väritys vaihtelevat kasvattajan ja pentueen mukaan
• virallista sukutaulua ei ole, joten pennun taustatiedot perustuvat kasvattajan kertomaan
• terveysohjelmaa ei ole, joten kukaan ei valvo vanhempien terveystutkimuksia. Berninpaimenkoiralla ja monella muulla rodulla on Suomessa pakollisia tutkimuksia ennen pentueen rekisteröintiä, mutta risteytyksiin vaatimukset eivät ulotu.

Sukupolvet F1, F1b, F2 ja multigen

• F1 = berninpaimenkoira × villakoira. Turkki on usein laineikas, mutta pentueessa voi olla myös suoraturkkisia, karvaa irrottavia pentuja.
• F1b = F1-bernedoodle × villakoira. Villakoiran osuus on noin 75 prosenttia, jolloin kihara turkki on todennäköisempi.
• F2 = F1 × F1. Koon, turkin ja luonteen vaihtelu on suurinta.
• Multigen = useita sukupolvia bernedoodleja keskenään. Kasvattaja voi valita vanhempia ennustettavamman turkin ja koon perusteella.

Sukupolvella on bernedoodlessa erityistä merkitystä myös terveyden kannalta. Mitä enemmän berninpaimenkoiran perimää pennulla on, sitä enemmän se voi periä myös bernin tyypillisiä sairausalttiuksia.

Kysy kasvattajalta pentueen sukupolvi ja kummankin vanhemman rotu tai risteytystausta kirjallisesti.

Ulkonäkö, koko ja kokoluokat

Bernedoodle on yleensä tukeva, pyöreäpäinen ja pehmeäturkkinen koira. Tunnetuin väritys on berninpaimenkoiran kaltainen kolmivärisyys: musta pohjaväri, valkoiset merkit rinnassa ja kuonossa sekä ruskeat merkit poskissa ja jaloissa. Lisäksi tavataan mustavalkoisia, kokomustia, ruskeasävyisiä ja sable-värisiä bernedoodleja. Pentuna tumma väri voi haalistua aikuisiässä, kun villakoiran perimä vaikuttaa.

Koko riippuu siitä, millaista villakoiraa risteytyksessä on käytetty. Berninpaimenkoira on 58–70 cm korkea ja painaa 36–50 kg. Isovillakoiran kanssa syntyy iso koira, kääpiövillakoiran kanssa pienempi, ja pienimmät bernedoodlet ovat yleensä monisukupolvisia yhdistelmiä.

Kokoluokat

Kasvattajat käyttävät yleisesti kolmea kokoluokkaa. Rajat ovat suuntaa antavia:

• Tiny: säkäkorkeus noin 30–43 cm, paino noin 5–11 kg.
• Mini: säkäkorkeus noin 45–56 cm, paino noin 11–22 kg.
• Standard: säkäkorkeus noin 58–74 cm, paino noin 32–45 kg.

Standard-bernedoodle on iso koira, joka vie tilaa autossa, kotona ja hississä. Kun berni ja kääpiövillakoira yhdistetään, isä on yleensä villakoira ja pentujen koko voi vaihdella selvästi. Bernedoodle myös kypsyy hitaasti: iso koira kasvaa noin vuoden ja täyttyy usein vasta kaksivuotiaana.

Pyydä kummankin vanhemman koko ja paino. Jos toivot pientä koiraa, kysy, miten kasvattaja on aiemmissa pentueissa arvioinut aikuiskoon ja miten arviot ovat toteutuneet.

Bernedoodlen luonne

Bernedoodlea kuvataan usein rauhalliseksi, ystävälliseksi ja hyvin perheeseensä kiintyväksi koiraksi. Vanhempirodut ovat kuitenkin luonteeltaan melko erilaisia, joten bernedoodle voi olla rauhallinen kuin berni tai vilkas ja nopea kuin villakoira.

Berninpaimenkoiran perintö

Berninpaimenkoira on hyväntahtoinen, lempeä ja tasainen koira, joka kiintyy voimakkaasti omaan perheeseensä. Se on alun perin maatilan vahti- ja vetokoira, joten se voi ilmoittaa vieraista ja olla aluksi pidättyväinen. Berni kypsyy hitaasti, ja nuorena se voi olla yllättävän itsepäinen ja voimakas.

Villakoiran perintö

Villakoira on älykäs, energinen ja herkkä. Se oppii nopeasti ja kaipaa tekemistä. Isovillakoira on aktiivinen ja urheilullinen, kun taas pienemmät villakoirat ovat vilkkaita ja usein herkästi haukkuvia.

Bernedoodle perheessä

Hyvästä taustasta tuleva bernedoodle on usein mukava ja sopeutuvainen perhekoira, joka viihtyy lasten kanssa. Bernin vahtivietti ja villakoiran herkkyys voivat kuitenkin yhdistyä niin, että koira on vieraille epäluuloinen tai ääniherkkä, jos sitä ei ole sosiaalistettu huolellisesti. Murrosikä, noin 6–18 kuukauden iässä, on monella bernedoodlella haastava vaihe, jolloin opitut asiat tuntuvat unohtuvan.

Bernedoodlen käyttäytymistä ei ole tutkittu samalla tavalla kuin labradoodlen tai cockapoon. Muista villakoiraristeytyksistä tehdyissä tutkimuksissa risteytykset eivät olleet käytökseltään ongelmattomampia kuin vanhempirotunsa, vaan joissakin piirteissä ei-toivottua käytöstä oli jopa enemmän. Siksi vanhempien luonne on bernedoodlen pennun valinnassa tärkeä.

Tapaa emo, ja jos mahdollista myös isä. Rauhallinen, ystävällinen ja vieraiden kanssa luonteva emo on hyvä merkki.

Turkki, karvanlähtö ja allergia

Berninpaimenkoiralla on paksu, kaksikerroksinen turkki, joka irrottaa paljon karvaa ympäri vuoden ja erityisesti karvanvaihdon aikaan. Villakoiran kihara turkki taas irrottaa vähän. Bernedoodlen turkki voi olla mitä tahansa näiden väliltä:

• Kihara turkki on villakoiramainen. Se irrottaa vähiten karvaa, mutta on tiheä ja takkuuntuu helposti.
• Laineikas turkki on F1-bernedoodlen tavallisin turkki. Se irrottaa yleensä vähän tai kohtalaisesti karvaa.
• Suora turkki on bernimäinen. Se irrottaa karvaa selvästi enemmän ja voi olla pohjavillaltaan paksu.

Kasvojen pidempi karva eli parta ja kulmakarvat kertoo usein, että pentu on perinyt villakoiran turkkityypin. Suoraturkkisilla, ilman partaa olevilla pennuilla karvanlähtö on todennäköisempää. Joillakin kasvattajilla on vanhemmista turkin geenitestien tulokset, jotka auttavat ennustamaan pentujen turkkia. Lopullinen aikuisturkki näkyy noin vuoden iässä.

Turkinhoito

Bernedoodlen turkki on usein hyvin tiheä, ja siksi se on yksi takkuuntumisherkimmistä villakoiraristeytysten turkeista. Laineikas ja kihara turkki harjataan iholle asti useita kertoja viikossa ja trimmataan noin 6–8 viikon välein. Ison koiran trimmaus on aikaa vievää ja kallista. Korvien sisäpuolen karvat ja tassujen välit kannattaa pitää siisteinä.

Suomen talvessa bernedoodlen tiheä turkki kerää lumipaakkuja, mutta pitää koiran lämpimänä. Lumipaakut sulavat sisällä märiksi takuiksi, joten tassut ja vatsa kannattaa kuivata lenkin jälkeen. Kesällä paksu turkki ja bernin perimä tekevät koirasta alttiin kuumuudelle.

Onko bernedoodle allergiaystävällinen?

Ei voi luvata. Koiran allergeenit ovat syljessä, hilseessä ja virtsassa, ja karva vain levittää niitä. Hollantilaisessa vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa allergiaystävällisinä markkinoitujen koirien karvanäytteissä oli jopa enemmän allergeenia kuin vertailukoirilla, eikä kotien ilman allergeenimäärissä ollut eroa rotujen välillä. Bernedoodle on lisäksi usein iso koira, ja iso koira tuottaa enemmän hilsettä ja sylkeä kuin pieni.

Allergisen perheenjäsenen kannattaa tavata kyseistä koiraa tai sen vanhempia useaan kertaan ja keskustella lääkärin kanssa ennen päätöstä. Lisää aiheesta oppaassa allergiaystävällisistä koiraroduista.

Terveys ja elinikä

Bernedoodlesta kerrotaan usein, että se elää selvästi pidempään kuin berninpaimenkoira. Väitteelle ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä, sillä bernedoodlejen elinikää ei ole tutkittu järjestelmällisesti. Berninpaimenkoira elää keskimäärin noin 8-vuotiaaksi ja villakoira 12–15-vuotiaaksi. Bernedoodlen elinikä asettuu todennäköisesti näiden väliin, ja pienet bernedoodlet elävät todennäköisesti keskimäärin pidempään kuin isot. Realistinen odotus on noin 9–15 vuotta.

Risteytys ei poista perinnöllisiä sairauksia. Monet berninpaimenkoiran vakavimmista sairauksista, kuten syöpäalttius, ovat todennäköisesti usean geenin säätelemiä, eikä niiden riski katoa pelkällä risteyttämisellä. Sairaudet, joita on molemmissa roduissa, voivat periytyä pennuille.

Berninpaimenkoiralta periytyviä sairauksia

• kasvainsairaudet, erityisesti histiosyyttinen sarkooma, joka on bernin merkittävin terveysongelma
• lonkka- ja kyynärniveldysplasia sekä eturistisiteen vauriot
• munuaissairaudet, kuten perinnöllinen glomerulonefriitti
• steroidiresponsiivinen aivokalvontulehdus nuorilla koirilla
• degeneratiivinen myelopatia (DM), etenevä selkäytimen rappeumasairaus
• von Willebrandin tauti tyyppi 1 (vWD1), verenvuototauti
• epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Villakoiralta periytyviä sairauksia

• Addisonin tauti ja talirauhastulehdus (SA), erityisesti isovillakoirilla
• epilepsia
• mahalaukun kiertymä, joka on molempien isojen vanhempirotujen riski
• vWD1 ja DM, joita esiintyy myös isovillakoirilla
• polvilumpion sijoiltaanmeno ja prcd-PRA pienissä villakoirissa

Mitä tutkimuksia vanhemmilta kannattaa vaatia

• Berninpaimenkoiralta: viralliset lonkka- ja kyynärkuvauslausunnot vähintään 18 kuukauden iässä sekä geenitestit DM ja vWD1. Kysy myös vanhempien, isovanhempien ja sisarusten eliniät ja kuolinsyyt.
• Isovillakoiralta: lonkka- ja kyynärkuvaukset, silmätutkimus, mahdollisuuksien mukaan SA-tutkimus sekä geenitestit vWD1, DM ja neonataalinen enkefalopatia (NEwS).
• Kääpiövillakoiralta: silmätutkimus, polvitutkimus, lonkkakuvaus ja prcd-PRA-testi.
• Monisukupolvisilta bernedoodleilta: molempien rotujen tutkimukset.

Koska vWD1 ja DM esiintyvät sekä berninpaimenkoirilla että isovillakoirilla, vähintään toisen vanhemman pitää olla testattu niistä vapaaksi. Suvun pitkäikäisyys on bernedoodlessa tärkeämpi kysymys kuin turkin laatu.

Liikunta, koulutus ja arki

Bernedoodlen liikuntatarve on kohtalainen tai suuri. Aikuinen standard-bernedoodle tarvitsee tavallisesti noin 1–1,5 tuntia liikuntaa päivässä, ja villakoiramaisemmat yksilöt usein enemmän. Mini- ja tiny-bernedoodlet ovat yleensä vilkkaampia kuin koko antaa odottaa.

Kasvavan ison koiran nivelet ovat herkät. Pentuna kannattaa välttää pitkiä hihnalenkkejä, toistuvaa portaissa juoksemista ja kovia hyppyjä, ja antaa pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevassa maastossa. Hoikka paino suojaa niveliä koko eliniän.

Kouluttaminen

Bernedoodle on yleensä halukas miellyttämään ja oppii hyvin palkkaan perustuvalla koulutuksella. Bernin perimä voi tuoda mukanaan itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä, ja villakoiran perimä herkkyyttä. Johdonmukaisuus ja kärsivällisyys ovat tärkeitä erityisesti murrosiässä. Iso bernedoodle on aikuisena voimakas, joten hihnakäytös ja rauhallinen tervehtiminen kannattaa opettaa jo pentuna.

Hyviä harrastuksia ovat esimerkiksi nenätyö, rally-toko, arkitottelevaisuus ja vetoharrastukset, joista viimeksi mainittu sopii vain täysikasvuiselle koiralle.

Yksinolo ja arki

Bernedoodle kiintyy perheeseensä ja haluaa olla lähellä. Yksinoloa pitää harjoitella vähitellen, eikä se sovi koiraksi, joka on joka päivä pitkään yksin.

Suomen ilmasto sopii bernedoodlelle hyvin: se nauttii pakkasesta ja lumesta. Kesähelle on sen sijaan riski, joten kuumina päivinä liikunta kannattaa ajoittaa aamuun ja iltaan ja koiralle järjestää varjoa ja vettä.

Bernedoodlen pennun hankinta

Bernedoodlen pennut ovat kysyttyjä, ja niitä myydään netissä usein lupauksilla allergiaystävällisyydestä ja pitkästä eliniästä. Koska risteytyksille ei ole virallista rekisteriä eikä pakollisia terveystutkimuksia, ostajan pitää itse varmistaa vanhempien terveys ja pennun kasvuolosuhteet.

Tuontipennut ja tarttuvat taudit

Suomessa myytävät bernedoodlet ovat usein tuontipentuja. Tuontipennulla on suurempi riski olla liian nuori, puutteellisesti rokotettu tai tarttuvan taudin, kuten parvoviruksen, kantaja. EU-maista tuotavan pennun pitää olla rokotettu raivotautia vastaan aikaisintaan 12 viikon iässä, ja rokotuksen on oltava voimassa, joten käytännössä pentu on maahan tullessaan vähintään noin 15 viikon ikäinen. Pentua ei kannata ostaa näkemättä sitä ja sen emoa.

Suomessa jokainen koira merkitään mikrosirulla ja ilmoitetaan Ruokaviraston koirarekisteriin, ja kasvattajan pitää hoitaa nämä ennen luovutusta.

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Mitkä ovat vanhempien rodut, koot ja pentueen sukupolvi?
• Saako vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärlausunnot sekä geenitestien todistukset (DM, vWD1) nähtäväksi?
• Minkä ikäisinä berni-vanhemman vanhemmat ja sisarukset ovat kuolleet, ja mihin?
• Voiko emon tavata kotiympäristössä?
• Montako pentuetta kasvattajalla on vuodessa, ja montako koiraa hänellä on?
• Missä iässä pentu luovutetaan? Hyvä vähimmäisikä on noin 8 viikkoa.
• Tehdäänkö kirjallinen kauppasopimus, jossa sovitaan pennun terveydestä ja kasvattajan vastuusta?

Ole varovainen, jos kasvattaja lupaa tietyn eliniän tai allergiaystävällisyyden, ei näytä terveystuloksia, painostaa maksamaan varausmaksun nopeasti tai haluaa luovuttaa pennun muualla kuin kotonaan.

Joskus aikuinen bernedoodle tai muu sekarotuinen koira etsii uutta kotia. Ilmoituksia löytyy Koiratorilta, ja pennun hankinnan muistilista on pentuoppaassa.

Kenelle bernedoodle sopii?

Bernedoodle sopii perheelle, joka haluaa rauhallisen ja kiintyvän perhekoiran, liikkuu mielellään ulkona ja on valmis panostamaan vaativan turkin hoitoon. Ison bernedoodlen omistajan pitää varautua myös siihen, että iso koira on kallis ruokkia, hoitaa ja vakuuttaa.

Bernedoodle ei ole hyvä valinta, jos koira hankitaan allergian vuoksi, jos kotona on vähän tilaa tai aikaa tai jos toive pitkästä eliniästä on hankinnan tärkein syy. Lupaukset pitkästä eliniästä eivät perustu tutkimuksiin.

Mieti myös kokoluokkaa tarkkaan. Standard-bernedoodle on aikuisena yli 30-kiloinen koira, jonka nostaminen autoon tai eläinlääkärin pöydälle vaatii voimia, ja sen hoitokulut ovat isot. Mini- ja tiny-bernedoodlet ovat arjessa helpompia, mutta niiden koko on F1-pentueissa vaikeampi ennustaa, ja ne ovat usein vilkkaampia kuin iso bernedoodle.

Vaihtoehtoja, joista saa saman ominaisuuden ennustettavammin

• Bernin luonne ja ulkonäkö: berninpaimenkoira tai sen pienempi sukulainen entlebuchinpaimenkoira, jos karvanlähtö ei ole este.
• Vähän karvaa irrottava iso koira: isovillakoira, joka on pitkäikäinen ja helposti koulutettava.
• Pienempi kiharaturkkinen perhekoira: keskikokoinen villakoira tai portugalinvesikoira.

Muita villakoiraristeytyksiä ovat esimerkiksi goldendoodle ja aussiedoodle. Kaikki risteytykset löytyvät risteytysten sivulta, ja omaan elämään sopivaa koiraa voi etsiä rotutestillä.