Pomsky

Pomsky – tausta ja alkuperä

Pomskyn tarina on poikkeuksellinen: kysyntä syntyi ennen kuin koiria oli olemassa. Vuonna 2011 internetissä levisi kuvia pörröisistä, huskyn näköisistä pennuista, joita väitettiin siperianhuskyn ja pomeranianin risteytyksiksi. Laajalle levinneessä BuzzFeed-jutussa esitelty pentu oli tiettävästi itse asiassa suomenlapinkoira. Kuvat kuitenkin herättivät niin paljon kiinnostusta, että yhdysvaltalaiset kasvattajat alkoivat tuottaa risteytystä, ja ensimmäiset dokumentoidut pomsky-pentueet syntyivät vuoden 2012 tienoilla.

Pomskylla ei ole käyttökoiran taustaa, vaan se on alusta asti kasvatettu seurakoiraksi ja ulkonäkönsä vuoksi. Tavoitteena on huskyn naamiomainen kuviointi, siniset silmät ja pystykorvan olemus koossa, joka sopii kaupunkiasuntoon. Yhdysvalloissa toimii useita pomsky-yhdistyksiä, kuten Pomsky Club of America, International Pomsky Association ja American Pomsky Kennel Club, jotka pitävät omia rekistereitään ja pyrkivät vakiinnuttamaan risteytyksen ulkonäköä.

Suosio on kasvanut sosiaalisen median myötä myös Euroopassa ja Suomessa. Koska pomsky on uusi ja sen tuottaminen on hankalaa, pennut ovat usein kalliita ja niitä tuodaan paljon ulkomailta.

Onko pomsky rotu?

Pomsky ei ole virallinen koirarotu. Sillä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä rotumääritelmää, eikä mikään suuri kennelliitto tunnusta sitä. Suomessa Kennelliitto ei rekisteröi risteytyksiä, joten pomskylla ei ole virallista rekisterikirjaa eikä sukutaulua. Amerikkalaisten pomsky-yhdistysten rekisterit eivät vastaa rotukoiran rekisteröintiä, vaikka osa niistä edellyttää kasvattajilta joitain terveystutkimuksia.

Käytännössä pomskyn koko, turkki ja luonne vaihtelevat paljon, ja ostajan on itse selvitettävä, mitä vanhemmilta on tutkittu. Rotukoirien terveysohjelmat ja jalostussuositukset eivät koske pomsky-pentueita.

Miten pomsky-pennut syntyvät: keinosiemennys

Ensimmäisen polven pomskyt syntyvät lähes aina keinosiemennyksellä. Syynä on vanhempien valtava kokoero: siperianhusky painaa noin 15–28 kg, pomeranian vain noin 1,5–3,5 kg. Luonnollinen astutus ei ole käytännössä mahdollinen, ja se olisi riskialtis. Siksi emona käytetään aina huskya ja isänä pomeraniania. Päinvastainen yhdistelmä olisi pienelle nartulle hengenvaarallinen, koska se joutuisi kantamaan ja synnyttämään sille liian suuria pentuja.

Keinosiemennys on sinänsä tavallinen eläinlääkärin tekemä toimenpide, jota käytetään paljon myös rotukoirien jalostuksessa esimerkiksi silloin, kun uros asuu toisessa maassa. Siemenneste voidaan käyttää tuoreena, jäähdytettynä tai pakastettuna. Toimenpide tekee pentueesta kuitenkin kalliin ja vaatii eläinlääkärin palveluja, mikä näkyy pentujen hinnassa. Ostajan kannattaa kysyä, kuka siemennyksen teki ja miten emon tiineys ja synnytys hoidettiin.

Sukupolvet F1, F2 ja multigen

• F1: siperianhusky × pomeranian. Pentu on puoliksi kumpaakin rotua, ja F1-pomskyt ovat yleensä suurimpia, usein 9–14 kg.
• F1b tai F2: pomsky × pomeranian tai pomsky × pomsky. Koko pienenee usein, ja astutus voi onnistua luonnollisesti.
• Multigen: useamman pomsky-sukupolven jälkeläinen. Suurin osa myytävistä pienikokoisista pomskyista on tällaisia.

Sukupolvi ei kerro laadusta. Terveiden vanhempien F1-pentu voi olla parempi valinta kuin huolimattomasti pienennetty multigen-pentu.

Ulkonäkö, koko ja kokoluokat

Pomsky on pystykorvainen, tuuheahäntäinen koira, jolla on usein huskymainen kuviointi: tumma selkä, vaalea vatsa ja naamio kasvoissa. Silmät voivat olla ruskeat, siniset, meripihkan väriset tai kumpikin erivärinen. Ulkonäkö vaihtelee paljon, ja moni pomsky näyttää enemmän isolta pomeranianilta tai pieneltä pystykorvalta kuin minihuskylta.

Koko riippuu sukupolvesta ja vanhempien koosta. Siperianhusky on säkäkorkeudeltaan noin 51–60 cm ja pomeranian noin 18–22 cm. Aikuinen pomsky on tavallisesti noin 25–45 cm korkea ja painaa noin 5–16 kg. Amerikkalaisen pomsky-yhdistyksen mukaan useimmat painavat noin 7–11 kg.

• Toy: alle noin 7 kg ja alle 25 cm.
• Mini: noin 5–9 kg ja enintään noin 35 cm.
• Standard: noin 9–16 kg ja 30–45 cm.

Kokoluokat eivät ole virallisia, ja niiden rajat vaihtelevat kasvattajittain. Pennun aikuiskokoa on vaikea luvata, koska huskyn ja pomeranianin koon perintö yhdistyy arvaamattomasti. Kannattaa suhtautua varauksella, jos kasvattaja lupaa "teacup"-pomskyn: hyvin pieneksi jalostetuilla koirilla polvien, hampaiden ja kallon kehityksen ongelmat yleistyvät.

Myös silmien väri ja kuviointi ovat arvaamattomia. Sinisilmäinen, naamiollinen pentu on usein kalliimpi, mutta ulkonäön perusteella ei pidä valita koiraa, jonka terveystausta on epäselvä.

Luonne

Pomskyn luonne yhdistää kaksi hyvin erilaista pystykorvaa, ja siksi se on yksi vaikeimmin ennustettavista risteytyksistä. Moni pomsky on vilkas, älykäs, leikkisä ja ihmisrakas, mutta myös äänekäs, itsepäinen ja kekseliäs.

Siperianhuskylta: energia ja itsenäisyys

Siperianhusky on kehitetty vetämään rekeä pitkiä matkoja, ja se on erittäin kestävä ja energinen. Se on yleensä ystävällinen ihmisiä kohtaan eikä ole vahtikoira, mutta se on itsenäinen, karkaa mielellään ja sillä on voimakas saalisvietti. Husky ulvoo ja "puhuu" usein haukkumisen sijaan.

Pomeranianilta: rohkeus ja valppaus

Pomeranian on pieni mutta itsevarma pystykorva. Se on valpas, ilmoittaa äänistä herkästi haukkumalla ja voi olla vieraita kohtaan varautunut. Se kiintyy omiin ihmisiinsä vahvasti ja nauttii huomiosta.

Sopivuus perheeseen

Pomsky voi sopia perheeseen, jossa on isompia lapsia ja paljon aikaa koiran aktivointiin. Pienten lasten kanssa se voi olla liian vilkas ja näykkäistä leikin tuoksinassa, ja se ei välttämättä siedä kovakouraista käsittelyä. Huskyn saalisvietin vuoksi pomsky ei aina tule toimeen kissojen tai pieneläinten kanssa, ellei se ole tottunut niihin pentuna. Äänekkyys on otettava huomioon kerrostalossa: haukkuminen, ulvominen ja kiljuminen ovat pomskyille tyypillisiä. Pomskyn luonnetta ei voi päätellä etukäteen pennun ulkonäöstä, joten vanhempien luonteiden tapaaminen on tavallista tärkeämpää.

Sosiaalistaminen ja pennun kasvatus

Pomskyn pentuaika on vilkasta. Pentu tarvitsee runsaasti rauhallisia kohtaamisia erilaisten ihmisten, koirien, äänien ja ympäristöjen kanssa, jotta pomeranianilta periytyvä varautuneisuus ei kehity aikuisena arkuudeksi tai haukkumiseksi. Yhtä tärkeää on opettaa pennulle rauhoittumista: energinen pentu käy helposti ylikierroksilla, jos päivä on täynnä pelkkää toimintaa. Puremista, hyppimistä ja tavaroiden pureskelua kannattaa ohjata alusta asti sallittuihin leluihin. Pentukurssi on pomskyn omistajalle hyvä tapa saada tukea koulutukseen.

Turkki, karvanlähtö ja allergia

Molemmilla vanhemmilla on tiheä kaksikerroksinen pystykorvaturkki, ja pomsky perii sen lähes aina. Turkissa on pehmeä, tiivis pohjavilla ja sen päällä karkeampi peitinkarva. Osalla pomskyista on lyhyt, huskymainen turkki, osalla pitkä ja pörröinen pomeranianin kaltainen niin sanottu villaturkki.

Pomsky irrottaa paljon karvaa ympäri vuoden, ja kerran tai kaksi vuodessa se vaihtaa pohjavillansa, jolloin karvaa lähtee tuppoina. Karvanvaihdon aikana koira kannattaa harjata päivittäin, muulloin pari kertaa viikossa riittää. Pitkäturkkinen pomsky takkuuntuu korvien takaa ja housuista herkemmin. Kaksikerroksista turkkia ei pidä ajella, koska turkki suojaa sekä kylmältä että kuumalta, ja ajeltu turkki voi kasvaa takaisin epätasaisesti.

Onko pomsky allergiaystävällinen?

Ei ole. Pomsky irrottaa runsaasti karvaa ja hilsettä, eikä sitä pidä markkinoida allergiaystävällisenä. Koira-allergian aiheuttavat valkuaisaineet ovat syljessä, hilseessä ja virtsassa, eikä mikään rotu tai risteytys ole tutkimusten mukaan allergeeniton. Jos perheessä on koira-allergiaa, pomsky on tavallista huonompi valinta.

Lue lisää siitä, mitä allergiaystävällisyys koirilla todella tarkoittaa: allergiaystävälliset koirarodut.

Terveys ja elinikä

Pomsky on yleensä melko terve, sillä molemmat vanhempirodut ovat suhteellisen terveitä ja pitkäikäisiä. Elinikä on tavallisesti noin 12–15 vuotta. Pomsky on kuitenkin niin uusi risteytys, että luotettavaa terveystietoa on vähän. Risteytys ei poista vanhempirotujen perinnöllisiä sairauksia, vaan vähentää ainoastaan sellaisten peittyvästi periytyvien sairauksien riskiä, jotka ovat yleisiä vain toisessa rodussa.

Siperianhuskylta periytyvät riskit

• Perinnöllinen harmaakaihi, joka voi heikentää näköä.
• Glaukooma eli silmänpainetauti, jonka riskiä arvioidaan gonioskopialla.
• PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma ja muut verkkokalvon muutokset.
• Epilepsia.
• Lonkkaniveldysplasia, joka ei ole huskyn pääongelma, mutta johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Pomeranianilta periytyvät riskit

• Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno, joka on pomeranianin yleisimpiä vaivoja.
• Alopecia X, jossa koira menettää karvaa rungosta ja iho tummuu.
• Chiarin kaltainen epämuodostuma ja syringomyelia, joita on todettu etenkin hyvin pienillä pomeranianeilla.
• Hammasongelmat, kuten ahtaat hampaat, hammaskivi ja paikoilleen jääneet maitohampaat.
• Henkitorven heikkous ja sydänsairaudet, jotka ovat pienten rotujen tunnettuja riskejä.
• Silmät: ylimääräiset ripset ja kaihi.

Pomskylle ominaisia riskejä syntyy, kun kokoa pienennetään liikaa. Hyvin pienillä koirilla polvien, hampaiden ja kallon rakenteen ongelmat yleistyvät. Lisäksi polvilumpion sijoiltaanmeno ja silmäsairaudet esiintyvät kummassakin vanhempirodussa, joten ne ovat pomskylla todellisia riskejä.

Mitä tutkimuksia vanhemmilta kannattaa vaatia

• Siperianhusky-emo: virallinen silmätutkimus ja gonioskopia sekä lonkkakuvaus. Hyvä merkki on, että emo on vähintään kaksivuotias ja suvussa ei ole epilepsiaa.
• Pomeranian-isä: virallinen polvitutkimus ja silmätutkimus. Magneettikuvaus syringomyelian varalta on lisäetu.
• Pomsky-vanhemmat (F2 ja multigen): polvet, silmät ja lonkat sekä mieluiten laaja DNA-paneeli perinnöllisten sairauksien varalta.

Pyydä tutkimustulokset nähtäväksi kirjallisina ja kysy, mitä DNA-testejä on tehty. Pelkkä "vanhemmat ovat terveitä" ei riitä. Koska pomeranian-isä on usein ulkomainen uros, jonka siemenneste on tuotu, kysy myös isän terveystiedot ja ikä kirjallisina. Pomsky-pentuja tuottavan kasvattajan kannattaa käyttää isänä tervettä, normaalikokoista pomeraniania eikä erityisen pientä yksilöä, koska äärimmäisen pieni koko lisää polvi- ja kallo-ongelmien riskiä.

Liikunta, koulutus ja arki

Pomsky on energinen koira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä. Aikuinen tarvitsee päivittäin vähintään tunnin, usein selvästi enemmänkin, liikuntaa: reippaita lenkkejä, juoksua, leikkiä ja aivotyötä. Liian vähällä liikunnalla pomsky keksii itse tekemistä, ja se voi näkyä kalusteiden tuhoamisena, kaivamisena ja jatkuvana ääntelynä. Huskymaiset pomskyt nauttivat usein vetolajeista, ja kevyitä vetoharjoituksia voi kokeilla, kun koira on täysikasvuinen.

Kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä. Pomsky on älykäs ja oppii nopeasti, mutta huskyn itsenäisyys tekee siitä valikoivan: se tekee asioita, jos ne kannattavat. Palkitseva, johdonmukainen ja lyhyisiin toistoihin perustuva koulutus toimii parhaiten. Luoksetulo on pomskyn koulutuksen vaikein osa, ja saalisvietin vuoksi moni pomsky ei ole koskaan luotettava vapaana aitaamattomassa paikassa.

Pomsky on taitava karkaamaan. Piha-aidan pitää olla korkea ja tiivis, ja kaivamista kannattaa varoa. Yksinoloa pitää harjoitella pentuajasta lähtien, ja yksinoloon kannattaa valmistaa lenkillä ja aktivoinnilla. Äänekäs koira voi aiheuttaa ongelmia naapureiden kanssa, jos se ulvoo yksin ollessaan.

Ruokinta ja paino

Pomsky on yleensä hyvä syömään, ja ylipaino rasittaa polvia ja niveliä. Tiheä turkki peittää lihomisen helposti, joten painoa kannattaa seurata vaa'alla ja tunnustelemalla kylkiä. Koulutuspalkat vähennetään päivän annoksesta.

Suomen olosuhteet

Pomskyn tiheä kaksikerroksinen turkki sopii Suomen talveen erinomaisesti, ja moni pomsky nauttii lumesta ja pakkasesta. Kesän helteet ovat sille raskaampia: helteellä liikunta kannattaa ajoittaa aamuun ja iltaan, varjoa ja vettä on oltava aina saatavilla, eikä koiraa saa jättää autoon. Tiheä turkki kerää punkkeja, joten koira kannattaa tarkistaa metsälenkkien jälkeen. Karvanvaihdon aikana koti kannattaa varustaa tehokkaalla imurilla.

Pomskyn pennun hankinta

Pomsky on kallis ja vaikeasti tuotettava risteytys, ja kysyntä on suurta. Se houkuttelee pentutehtailijoita ja huijareita. Koska risteytyksiä ei rekisteröidä eikä niille ole terveysvaatimuksia, pentujen tuotantoa ei valvo kukaan. Pomsky-pennun hankinnassa on syytä olla erityisen tarkka.

Riskit, jotka kannattaa tunnistaa

• Huijaukset: verkossa myydään pomskyina myös muita pystykorvasekoituksia tai pelkkiä kuvia pennuista, joita ei ole olemassakaan. Varausmaksua ei pidä maksaa näkemättä pentua ja sen emoa.
• Pentutehtailu: useita pentueita yhtä aikaa, emoa ei näytetä, pentu toimitetaan kotiin tai luovutetaan parkkipaikalla.
• Tuontipennut: ulkomailta tuodut pennut voivat kantaa parvovirusta, loisia tai pahimmillaan raivotautia, ja puutteelliset rokotukset ja väärennetyt passit ovat tavallisia. Pennun on oltava maahan tullessaan vähintään 15 viikon ikäinen raivotautirokotuksen vuoksi.
• Koon ja ulkonäön lupaukset: pientä kokoa, sinisiä silmiä tai tiettyä kuviointia ei voi taata, ja niiden perusteella pyydetty lisähinta on varoitusmerkki.

Mitä kasvattajalta kysyä

• Saako emon tavata, ja onko isä nähtävissä tai siitä ainakin kuvia ja tietoja?
• Miten pentue syntyi: kuka keinosiemennyksen teki, ja miten emon tiineys ja synnytys hoidettiin?
• Mitkä ovat vanhempien silmä-, polvi- ja lonkkatutkimusten sekä DNA-testien tulokset paperilla?
• Mitä sukupolvea pentu on, ja minkä kokoisia vanhemmat ovat?
• Montako pentuetta emolla on ollut?
• Saako kirjallisen kauppasopimuksen, ja miten se käsittelee sairauksia?

Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti pomskyn haasteista, kuten liikuntatarpeesta, äänekkyydestä ja karvanlähdöstä, ja kysyy ostajalta paljon. Korkea hinta ei kerro laadusta. Selaa ilmoituksia Koiratorilla ja käy hankinta läpi pentuoppaan avulla.

Kenelle pomsky sopii?

Pomsky sopii aktiiviselle ihmiselle tai perheelle, joka haluaa liikkua koiran kanssa paljon, nauttii kouluttamisesta ja sietää karvaa, ääntelyä ja itsepäisyyttä. Se ei ole helppo ensimmäinen koira, eikä se sovi, jos kotona on koira-allergiaa, jos koira joutuisi olemaan paljon yksin tai jos haluat pienen ja rauhallisen sylikoiran. Pomskyn houkuttelevin piirre, huskyn ulkonäkö pienessä koossa, ei aina toteudu, joten koiraa ei kannata valita pelkän ulkonäön vuoksi.

Jos haluat pomskyn ominaisuuksia ennustettavammin, kannattaa tutustua näihin rotuihin:

• Huskyn energia ja ulkonäkö täysikokoisena: siperianhusky.
• Pieni, rohkea pystykorva: saksanpystykorva pomeranian tai valkoinen japaninpystykorva.
• Keskikokoinen, pörröinen ja ihmisläheinen pystykorva: suomenlapinkoira tai rauhallisempi eurasier.

Huskyn näköisiä pieniä koiria haetaan myös alaskan klee kaista, jota kansainvälinen kennelliittojen järjestö FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt. Vertaa vaihtoehtoja rotutestillä tai tutustu muihin risteytyksiin.