Aussiedoodle

Aussiedoodle – tausta ja alkuperä

Aussiedoodle on yksi uudemmista villakoiraristeytyksistä. Sillä ei ole tunnettua kehittäjää tai tarkkaa syntyvuotta, mutta australianpaimenkoiran ja villakoiran risteytyksiä alettiin kasvattaa järjestelmällisemmin Pohjois-Amerikassa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla, kun labradoodlen ja goldendoodlen suosio innosti kokeilemaan uusia yhdistelmiä.

Molemmat vanhempirodut ovat alun perin työkoiria. Australianpaimenkoira on nimestään huolimatta yhdysvaltalainen rotu, joka muotoutui Yhdysvaltojen länsiosien karjatiloilla lampaiden ja nautakarjan paimeneksi ja tilan vahdiksi. Villakoira on alun perin vesilintujen noutaja, joka tunnetaan nykyään älykkäänä ja monipuolisena seura- ja harrastuskoirana.

Aussiedoodlen kasvattajat ovat tavoitelleet koiraa, jolla on australianpaimenkoiran älykkyys, työhalu ja näyttävä väritys sekä villakoiran vähemmän karvaa irrottava turkki. Erityisesti sinimerle- ja punamerlevärit ovat tehneet aussiedoodlesta suositun sosiaalisessa mediassa.

Paimenkoira, ei sohvakoira

Aussiedoodlen taustasta on tärkeää ymmärtää yksi asia: kaksi erittäin aktiivista ja älykästä rotua yhdessä tuottaa yleensä koiran, joka tarvitsee paljon tekemistä. Toisin kuin noutajaristeytykset, aussiedoodle ei ole alun perin kasvatettu helpoksi perhekoiraksi, vaan sen ominaisuudet tulevat suoraan kahdesta työkoirasta.

Aussiedoodlesta on tullut suosittu erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Euroopassa ja Suomessa se on vielä harvinaisempi kuin labradoodle tai cockapoo, ja pentuja tarjotaan usein tuontipentuina.

Onko aussiedoodle rotu?

Aussiedoodle ei ole virallinen rotu. Kansainvälinen kynologinen liitto FCI ei ole hyväksynyt sitä, eikä Suomen Kennelliitto rekisteröi risteytyksiä. Joillakin kasvattajilla on yksityisiä rekistereitä, mutta ne eivät ole virallisia.

Käytännössä tämä tarkoittaa:

• Ei rotumääritelmää: koko, turkki, väri ja luonne vaihtelevat, eikä niille ole yhteistä tavoitetta.
• Ei virallista sukutaulua: pennun taustatiedot perustuvat kasvattajan ilmoitukseen.
• Ei terveysohjelmaa: australianpaimenkoiralla on Suomessa tiukat terveysvaatimukset ja kiellettyjä yhdistelmiä, kuten merle × merle. Risteytyksiin ne eivät ulotu, joten vastuu jää kasvattajalle ja ostajalle.

Sukupolvet F1, F1b, F2 ja multigen

• F1 = australianpaimenkoira × villakoira. Pennuilla on puolet kummankin rodun perimää, ja ne voivat erota toisistaan paljon.
• F1b = F1-aussiedoodle × villakoira. Villakoiran osuus on noin 75 prosenttia ja kihara turkki todennäköisempi.
• F2 = F1 × F1. Turkki ja ominaisuudet vaihtelevat eniten.
• Multigen = useita sukupolvia aussiedoodleja keskenään.

Monisukupolvisissa aussiedoodle-pentueissa on erityinen riski: jos kumpikin vanhempi on merleväritteinen, pennuille voi periytyä kaksinkertainen merlegeeni. Tähän palataan terveysosiossa.

Kysy kasvattajalta pentueen sukupolvi, vanhempien rodut ja kummankin vanhemman väritys. Merlevärisillä vanhemmilla pyydä myös merlegeenin testitulos.

Ulkonäkö, koko ja kokoluokat

Aussiedoodle on yleensä keskikokoinen, sopusuhtainen ja sporttinen koira, jolla on riippuvat korvat ja pehmeä, laineikas tai kihara turkki. Tavallisia värejä ovat musta, ruskea, sinimerle, punamerle sekä kolmiväriset ja kaksiväriset yhdistelmät, joissa on valkoisia merkkejä. Merlekuvio voi muuttua ja haalistua aikuisiässä villakoiran perimän vuoksi. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai erivärisetkin, mikä on merlekoirilla tavallista.

Koko riippuu villakoiran kokomuunnoksesta. Australianpaimenkoira on 46–58 cm korkea ja painaa 16–32 kg. Isovillakoiran kanssa syntyy australianpaimenkoiran kokoinen koira. Pienempiä aussiedoodleja tehdään keskikokoisella villakoiralla tai kääpiövillakoiralla, ja pienimmissä on käytetty myös pientä, niin sanottua mini-aussi-tyyppiä.

Kokoluokat

Kasvattajat jakavat aussiedoodlet yleensä kolmeen kokoluokkaan. Rajat ovat suuntaa antavia:

• Toy: säkäkorkeus noin 25–36 cm, paino noin 5–9 kg.
• Mini: säkäkorkeus noin 36–46 cm, paino noin 9–18 kg.
• Standard: säkäkorkeus noin 46–58 cm, paino noin 18–32 kg.

F1-pentueessa, jossa vanhemmat ovat eri kokoisia, pentujen aikuiskoko voi vaihdella paljon. Monisukupolvisissa linjoissa, joissa vanhemmat ovat samankokoisia aussiedoodleja, koko on ennustettavampi. Pienikin aussiedoodle on yleensä vilkas ja tarvitsee paljon liikuntaa, joten pieni koko ei tarkoita helppoa koiraa.

Pyydä kummankin vanhemman säkäkorkeus ja paino. Jos kasvattaja lupaa tarkan aikuiskoon F1-pentueessa, suhtaudu lupaukseen varauksella.

Aussiedoodlen luonne

Aussiedoodle on yleensä erittäin älykäs, energinen ja perheeseensä kiintyvä koira. Se oppii nopeasti, mutta tarvitsee myös paljon tekemistä. Luonteessa korostuvat molempien vanhempien työkoiran ominaisuudet, ja yksilöiden välinen vaihtelu on suurta.

Australianpaimenkoiran perintö

Australianpaimenkoira on eloisa ja älykäs paimen- ja vahtikoira, jolla on voimakas työhalu. Se kiintyy vahvasti omaan perheeseensä ja voi olla vieraille aluksi pidättyväinen. Paimennusvietti voi näkyä juoksevien lasten, pyöräilijöiden tai autojen kiertämisenä ja kantapäiden näykkimisenä. Vahtivietti tekee siitä tarkkaavaisen ja usein herkästi haukkuvan.

Villakoiran perintö

Villakoira on älykäs, nopea oppimaan ja herkkä. Se haluaa työskennellä ihmisen kanssa ja turhautuu, jos tekemistä ei ole. Pienet villakoirat voivat olla ääniherkkiä ja haukkua helposti.

Millainen aussiedoodle on arjessa?

Aussiedoodle sopii parhaiten perheeseen, joka haluaa harrastaa koiran kanssa. Ilman riittävää aktivointia älykäs ja energinen koira keksii itse tekemistä: se voi alkaa haukkua, tuhota tavaroita, paimentaa perheenjäseniä tai reagoida voimakkaasti ohikulkijoihin. Herkkyys ja vahtivietti voivat yhdessä johtaa ääniherkkyyteen tai arkuuteen, jos koiraa ei ole sosiaalistettu huolellisesti.

Lapsiperheessä aussiedoodle on usein leikkisä ja kiintynyt, mutta paimentava koira voi näykkiä juoksevia lapsia. Tähän puututaan heti pentuna ohjaamalla leikkejä rauhallisemmiksi. Muiden lemmikkien kanssa aussiedoodle tulee yleensä toimeen, kun ne on esitelty rauhassa, mutta paimennusvietti voi kohdistua myös kissaan.

Aussiedoodlen käyttäytymistä ei ole tutkittu omana ryhmänään. Muista villakoiraristeytyksistä tehdyissä tutkimuksissa risteytykset eivät olleet käytökseltään vanhempirotujaan helpompia, vaan joissakin piirteissä ei-toivottua käytöstä oli jopa enemmän.

Tapaa vanhemmat ja katso, miten ne suhtautuvat vieraisiin ja ääniin. Arka tai jatkuvasti ylivirittynyt vanhempi on syy harkita toista pentuetta.

Turkki, karvanlähtö ja allergia

Australianpaimenkoiralla on keskipitkä, kaksikerroksinen turkki, joka irrottaa runsaasti karvaa erityisesti karvanvaihdon aikaan. Villakoiran turkki on kihara ja irrottaa vähän. Aussiedoodlen turkki voi olla mitä tahansa näiden väliltä:

• Kihara turkki on villakoiramainen. Se irrottaa vähiten karvaa, mutta takkuuntuu helposti.
• Laineikas turkki on F1-aussiedoodlen tavallisin turkki. Se irrottaa yleensä vähän tai kohtalaisesti karvaa.
• Suora turkki on aussimainen. Sillä on usein pohjavilla, ja se irrottaa karvaa selvästi enemmän.

Kasvojen pidempi karva eli parta ja kulmakarvat kertoo yleensä, että pentu on perinyt villakoiran turkkityypin, ja silloin karvanlähtö on todennäköisesti vähäisempää. Pentuturkki vaihtuu aikuisturkiksi noin 6–12 kuukauden iässä, jolloin turkki takkuuntuu helposti.

Turkinhoito

Laineikas ja kihara turkki harjataan iholle asti useita kertoja viikossa ja trimmataan noin 6–8 viikon välein. Korvat tarkistetaan säännöllisesti, ja tassujen välikarvat pidetään siisteinä. Suoraturkkinen aussiedoodle tarvitsee harjausta erityisesti karvanvaihdon aikaan.

Suomen oloissa aussiedoodlen turkki kerää talvella lumipaakkuja ja syksyllä kuraa. Aktiivinen koira liikkuu paljon maastossa, joten turkin kuivattaminen ja roskien poistaminen lenkin jälkeen on tärkeää. Lyhyempi talvimalli helpottaa hoitoa.

Onko aussiedoodle allergiaystävällinen?

Ei voi luvata. Koiran allergeenit ovat syljessä, hilseessä ja virtsassa, ja karva vain kuljettaa niitä. Hollantilaisessa vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa allergiaystävällisinä markkinoitujen koirien karvanäytteissä oli jopa enemmän allergeenia kuin vertailukoirilla, eikä kotien ilmassa ollut eroa rotujen välillä. Yksilöiden väliset erot olivat suurempia kuin rotujen väliset.

Vähemmän karvaa irrottava turkki voi tehdä kodista siistimmän, mutta ei takaa, että allerginen henkilö pärjää koiran kanssa. Tapaa koiraa tai sen vanhempia useaan kertaan ennen päätöstä ja kysy lääkärin näkemystä. Lue lisää allergiaystävällisistä koiraroduista.

Terveys ja elinikä

Aussiedoodle elää yleensä noin 12–15-vuotiaaksi. Sekä australianpaimenkoira että villakoira ovat suhteellisen pitkäikäisiä rotuja. Risteytys ei kuitenkaan poista perinnöllisiä sairauksia. Hybridielinvoima voi suojata vain sellaisilta sairauksilta, joita on toisessa rodussa ja jotka periytyvät peittyvästi. Molemmissa roduissa esiintyvät sairaudet, kuten lonkkaniveldysplasia, epilepsia ja prcd-PRA, voivat periytyä pennuille.

Australianpaimenkoiralta periytyviä sairauksia

• lonkka- ja kyynärniveldysplasia
• perinnölliset silmäsairaudet: perinnöllinen kaihi (HSF4), etenevä verkkokalvon surkastuma (prcd-PRA), collie eye -anomalia (CEA) ja iiriksen koloboma
• MDR1-geenivirhe, joka aiheuttaa vakavan herkkyyden eräille lääkeaineille
• epilepsia
• selkärangan muutokset ja autoimmuunisairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta

Villakoiralta periytyviä sairauksia

• Addisonin tauti ja talirauhastulehdus (SA), erityisesti isovillakoirilla
• epilepsia
• mahalaukun kiertymä isoilla koirilla
• polvilumpion sijoiltaanmeno ja Legg–Calvé–Perthesin tauti pienissä kokomuunnoksissa
• prcd-PRA ja ylimääräiset ripset

Kaksinkertainen merle

Merleväri johtuu geenistä, joka periytyy vallitsevasti. Kun kaksi merlekoiraa paritetaan, noin neljäsosa pennuista saa geenin kahtena kopiona. Tällaisilla niin sanotuilla tuplamerleillä on suuri riski kuurouteen, sokeuteen ja silmien epämuodostumiin. Australianpaimenkoiralla merle × merle -yhdistelmä on Suomessa kielletty, mutta risteytyksissä ei ole valvontaa. Merle voi myös olla niin heikko, ettei sitä näe turkista, joten merlegeenin testi on ainoa varma tapa tietää.

Mitä tutkimuksia vanhemmilta kannattaa vaatia

• Australianpaimenkoiralta: viralliset lonkka- ja kyynärkuvauslausunnot, alle vuoden vanha silmätutkimus sekä geenitestit MDR1, HSF4, CEA ja prcd-PRA. Merlekoiralta myös merlegeenin testi.
• Isovillakoiralta: lonkka- ja kyynärkuvaukset, silmätutkimus, mahdollisuuksien mukaan SA-tutkimus sekä geenitestit, kuten vWD1 ja neonataalinen enkefalopatia (NEwS).
• Keskikokoiselta ja kääpiövillakoiralta: silmätutkimus, polvitutkimus, lonkkakuvaus ja prcd-PRA-testi.
• Monisukupolvisilta aussiedoodleilta: molempien rotujen tutkimukset ja merlegeenin testi molemmilta vanhemmilta.

Kerro eläinlääkärille aussiedoodlen MDR1-tulos tai, jos sitä ei tiedetä, että koiralla voi olla geenivirhe. Pyydä kaikki terveystulokset virallisina todistuksina.

Liikunta, koulutus ja arki

Aussiedoodle on aktiivinen koira, jonka liikunta- ja aktivointitarve on suuri. Aikuinen mini- tai standard-aussiedoodle tarvitsee tavallisesti vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä, ja osan siitä pitäisi olla vapaata juoksua turvallisessa paikassa. Toy-kokoinenkin aussiedoodle tarvitsee päivittäistä tekemistä.

Pelkkä liikunta ei riitä. Aussiedoodle tarvitsee ajattelua vaativaa tekemistä: nenätyötä, temppujen opettelua, tottelevaisuusharjoituksia ja harrastuksia. Hyviä lajeja ovat agility, rally-toko, toko, nosework ja paimennus. Pallon loputon heittely voi nostaa vireyttä liikaa, joten leikkeihin kannattaa liittää myös odottamista ja rauhoittumista.

Kouluttaminen

Aussiedoodle oppii nopeasti ja nauttii työskentelystä ihmisen kanssa. Palkkaan perustuva koulutus toimii hyvin, mutta herkkä koira ei kestä kovaa käsittelyä. Tärkeimpiä asioita ovat rauhoittuminen, luoksetulo, hihnakäytös ja liikkuviin kohteisiin reagoimisen hallinta. Opeta pennulle jo varhain, että ohi kulkevat pyörät, autot ja juoksevat lapset eivät ole paimennettavia.

Yksinolo ja arki

Aussiedoodle kiintyy perheeseensä ja haluaa olla mukana. Yksinoloa pitää harjoitella vähitellen pentuajasta lähtien. Riittävän aktivoitu aussiedoodle osaa myös levätä, mutta rauhoittumista pitää opettaa. Moni ylivirittynyt koira ei ole liian vähän liikutettu, vaan sille ei ole opetettu taitoa olla tekemättä mitään.

Suomen ilmasto sopii aussiedoodlelle hyvin. Se nauttii lumesta ja ulkoilusta ympäri vuoden. Kesähelteellä aktiivinen koira voi kuumentua, joten rankat harjoitukset kannattaa ajoittaa viileisiin tunteihin.

Aussiedoodlen pennun hankinta

Aussiedoodlen pentuja myydään usein näyttävillä merlekuvilla ja lupauksilla allergiaystävällisyydestä. Koska risteytyksillä ei ole virallista rekisteriä eikä pakollisia terveystutkimuksia, ostajan pitää itse varmistaa, että vanhemmat on tutkittu ja ettei pentue ole merle × merle -yhdistelmä.

Tuontipennut ja tarttuvat taudit

Suomessa myytävät aussiedoodlet ovat usein tuontipentuja. Tuontipennulla on suurempi riski olla liian nuori, puutteellisesti rokotettu tai tarttuvan taudin, kuten parvoviruksen, kantaja. EU-maista tuotavan pennun pitää olla rokotettu raivotautia vastaan aikaisintaan 12 viikon iässä, ja rokotuksen on oltava voimassa, joten käytännössä pentu on maahan tullessaan vähintään noin 15 viikon ikäinen. Pentua ei kannata ostaa näkemättä sitä ja sen emoa.

Suomessa jokainen koira merkitään mikrosirulla ja ilmoitetaan Ruokaviraston koirarekisteriin. Kasvattajan pitää hoitaa nämä ennen pennun luovutusta.

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Mitkä ovat vanhempien rodut, koot, värit ja pentueen sukupolvi?
• Onko jompikumpi vanhemmista merle, ja onko molemmille tehty merlegeenin testi?
• Saako vanhempien viralliset lonkka-, kyynär- ja silmätulokset sekä MDR1-, HSF4-, CEA- ja prcd-PRA-testien todistukset nähtäväksi?
• Voiko emon tavata kotiympäristössä, ja millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan?
• Missä pennut kasvavat, ja miten ne on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
• Montako pentuetta kasvattajalla on vuodessa?
• Missä iässä pentu luovutetaan? Hyvä vähimmäisikä on noin 8 viikkoa.
• Tehdäänkö kirjallinen kauppasopimus, jossa sovitaan pennun terveydestä ja kasvattajan vastuusta?

Ole erityisen varovainen, jos molemmat vanhemmat ovat merlevärisiä, pennuissa on paljon valkoista päässä tai silmien ympärillä tai kasvattaja ei tiedä vanhempien merlegeeniä. Paljon valkoista ja siniset silmät eivät yksinään tarkoita tuplamerleä, mutta ne ovat syy kysyä lisää.

Aikuinen aussiedoodle tai muu sekarotuinen koira voi olla hyvä vaihtoehto pennulle. Ilmoituksia löytyy Koiratorilta, ja hankinnan muistilista on pentuoppaassa.

Kenelle aussiedoodle sopii?

Aussiedoodle sopii aktiiviselle ihmiselle tai perheelle, joka haluaa älykkään harrastuskaverin ja on valmis kouluttamaan ja aktivoimaan koiraa päivittäin. Se viihtyy parhaiten kodissa, jossa koiran kanssa liikutaan ja harrastetaan ja jossa joku on paljon paikalla.

Aussiedoodle ei ole hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi perheelle, jolla on vähän aikaa, eikä koiraksi, joka hankitaan ainoastaan allergian vuoksi. Jos toivot rauhallista seurakoiraa, aussiedoodle on todennäköisesti liian vaativa.

Aussiedoodlen omistajan kannattaa varautua myös siihen, että koiran kanssa joutuu tekemään töitä erityisesti murrosiässä. Paimenkoiran tarkkaavaisuus ja villakoiran herkkyys ovat palkitseva yhdistelmä kokeneelle, mutta haastava kokemattomalle. Hyvä koirakoulu ja kouluttajan tuki ovat monelle aussiedoodlen omistajalle hyvä sijoitus jo pentuajasta alkaen.

Vaihtoehtoja, joista saa saman ominaisuuden ennustettavammin

• Paimenkoiran älykkyys ja työhalu: australianpaimenkoira tai bordercollie, jos karvanlähtö ei ole este.
• Vähän karvaa irrottava harrastuskoira: keskikokoinen villakoira, kääpiövillakoira tai isovillakoira. Villakoirat ovat erittäin koulutettavia ja menestyvät monissa lajeissa.
• Kiharaturkkinen paimen- ja vesikoira: espanjanvesikoira, joka on alun perin myös paimenkoira.

Muita villakoiraristeytyksiä ovat esimerkiksi bernedoodle ja labradoodle. Kaikki risteytykset löytyvät risteytysten sivulta, ja omaan elämään sopivaa koiraa voi etsiä rotutestillä.