
Alppienajokoira
15–18 kg34–42 cm

Dreeveri on matalaraajainen ruotsalainen ajokoira, joka ajaa riistaa hitaasti haukkuen. Se on rauhallinen perhekoira.
Dreeveri (ruotsiksi ja kansainvälisesti dreeveri) on ruotsalainen matalaraajainen ajokoira. Sen juuret ovat Keski-Euroopan dachsbracke-koirissa, joita kehitettiin 1800-luvulla mäyräkoirista ja paikallisista ajokoirista. Tavoitteena oli pitkärunkoinen ja vahvaraajainen pienajokoira, joka ajaisi riistaa hitaasti ja haukkuen. Dachsbracken rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1898.
Ruotsissa tanskalaisperäisiä ja paikallisia dachsbracke-koiria risteytettiin 1930-luvulla, ja vuonna 1945 aloitettiin laaja jalostustyö. Ruotsalainen pienajokoira sai nimen dreeveri vuonna 1947, ja Ruotsin Kennelklubi tunnusti sen ruotsalaiseksi roduksi vuonna 1953. Rotu kehitettiin ennen kaikkea metsäkauriin ajoon, mutta sitä käytetään myös jäniksen ja ketun ajossa. Rotumääritelmän mukaan dreeveri on puhdas käyttökoira.
Suomeen ensimmäinen dreeverinarttu, Flicka, tuotiin vuonna 1952, ja samana vuonna maahan tuotiin ainakin kaksi urosta. Harrastajat perustivat Helsingissä oman kerhon vuonna 1955. Rotu yleistyi nopeasti, ja vuonna 1965 dreevereitä rekisteröitiin noin 900. Harrastajien hajaannuksen jälkeen määrät romahtivat, ja alimmillaan rekisteröintejä oli noin 120 vuonna 1980.
Dreeveri on pitkärunkoinen, matalaraajainen ja vankkarakenteinen ajokoira. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 32–38 cm (ihanne 35 cm) ja narttujen 30–36 cm (ihanne 33 cm). Painoa rotumääritelmä ei määrittele, mutta tyypillinen dreeveri painaa noin 14–16 kg. Rungon pituus on selvästi säkäkorkeutta suurempi, rintakehä on syvä ja tilava, ja raajat ovat lyhyet mutta vahvat. Urokset ovat narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Pitkä ja joustava selkä sekä suuret tassut jakavat painon laajalle alalle, mikä auttaa koiraa liikkumaan kantavalla hangella. Syvä ja pehmeä lumi on matalalle koiralle kuitenkin raskas. Korvat ovat leveät, pyöreäkärkiset ja riippuvat posken vieressä, ja häntä on pitkä ja tyvestään paksu.
Rotumääritelmä kuvaa dreeverin tarkkaavaiseksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka ei ole aggressiivinen, arka eikä hermostunut. Dreeveri on rauhallinen ja sopeutuu hyvin perheen arkeen. Metsällä se on sitkeä ja määrätietoinen ajaja, kotona usein leppoisa sohvakoira. Laajaa luonnekyselyä dreevereistä ei ole tehty, mutta ajokokeiden tuomarit ovat kirjanneet koirista luonnehuomautuksia, ja vuonna 1995 kaikki 205 huomautusta olivat myönteisiä.
Dreeveri on tyypillisesti ystävällinen ja kärsivällinen perheenjäsen, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Matala ja tukeva koira kestää lasten leikkejä paremmin kuin moni pieni seurakoira. Selän vuoksi koiraa ei pidä nostaa kainaloista eikä antaa lasten kantaa sitä.
Useimmat dreeverit suhtautuvat vieraisiin ihmisiin ystävällisesti. Muiden koirien kanssa dreeveri tulee yleensä toimeen, mutta urokset voivat olla kiimaisen nartun lähellä hyvin kiihkeitä ja osa niistä muuttuu silloin aggressiiviseksi toisia uroksia kohtaan. Kissat ja muut kotieläimet onnistuvat, kun koira on tottunut niihin pienestä, mutta jänis tai kettu herättää ulkona vahvan ajovietin.
Haukku on dreeverin työväline: metsällä se ilmoittaa ajosta yhtäjaksoisella haukulla. Reviirin puolustaminen ja haukkuminen voivat kotona aiheuttaa naapuriongelmia. Haukkua kannattaa ohjata pennusta asti, mutta äänekkyyden kokonaan poistaminen ei ole realistinen tavoite.
Ajokoiran kuuluu työskennellä kaukana ohjaajasta ja tehdä omat ratkaisunsa riistan jäljillä. Siksi dreeveri on itsenäinen ja joskus jääräpäinen, ja se kuuntelee käskyjä parhaiten, kun ympärillä ei ole kiinnostavia hajuja.
Dreeveri oppii hyvin, kun palkka on riittävän arvokas. Ruoka motivoi useimpia dreevereitä vahvasti, ja lyhyet, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat. Kova käsittely tekee koirasta helposti haluttoman. Tottelevaisuuskoulutus ei heikennä metsästysintoa, vaan voi päinvastoin helpottaa koiran käsittelyä metsällä.
Suurin haaste on luoksetulo. Kun dreeveri saa vainun, se seuraa jälkeä eikä kuule kutsua. Muualla kuin metsästysmaastossa koira pidetään hihnassa tai aidatulla alueella. Metsästyskäytössä apuna ovat GPS-paikannin ja koiran hakeminen ajon päätyttyä. Hihnakäytöksessä tavoitteena on, ettei koira vedä nenä maassa, ja pitkä liina antaa sille mahdollisuuden haistella turvallisesti.
Sosiaalistaminen kannattaa tehdä huolella pentuaikana: erilaiset ihmiset, autoilu, kaupunkiympäristö ja laukauksen äänet totutetaan rauhallisesti. Metsästyskoiralle laukausvarmuus on välttämätön ominaisuus.
Dreeverin tärkein harrastus Suomessa on ajometsästys ja sitä mittaava ajokoe. Muista lajeista rodulle sopivat erityisesti metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ), nosework ja näyttelyt. Suomessa on ollut myös muutamia jäljestysvalioita. Tokoa ja agilityä voi harrastaa, mutta agilityssä korkeita hyppyjä vältetään selän vuoksi.
Aikuinen dreeveri tarvitsee noin 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Paras liikunta on metsästys tai maastossa tapahtuva vapaa liikkuminen, mutta pitkät hihnalenkit ja liinassa tehtävät metsälenkit käyvät arjessa. Pennun kasvaessa liikunta annostellaan maltillisesti, ja portaita, sohvalta hyppimistä ja rajuja painileikkejä rajoitetaan, koska ne rasittavat kehittyvää selkää ja eturaajoja.
Nenätyö on dreeverille luontaisin tapa väsyttää itsensä. Jälkiharjoitukset, namien etsiminen ja hajujen seuraaminen pitkässä liinassa ovat hyviä tapoja aktivoida koiraa metsästyskauden ulkopuolella. Kesällä uiminen pitää koiran lihaksikkaana ja notkeana ilman nivelten kuormitusta.
Lyhyt ja karkea turkki on helppohoitoinen: harjaus kumiharjalla tai karvakintaalla kerran viikossa riittää, ja karvanvaihdon aikaan harjataan useammin. Pesu tarvitaan vain, jos koira on kieriskellyt jossain. Metsästyskauden jälkeen tarkistetaan tassut, anturat ja mahdolliset haavat. Riippuvat korvat tarkistetaan ja puhdistetaan tarvittaessa, ja kynnet leikataan, jos ne eivät kulu itsestään.
Dreeverillä on hyvä ruokahalu, ja metsästyskauden ulkopuolella se lihoo helposti. Ylipaino kuormittaa selkää ja eturaajojen niveliä, joten painonhallinta on rodun hoidossa keskeistä. Ruoka-annos sovitetaan kulutukseen: metsästyskaudella energiaa tarvitaan selvästi enemmän kuin kesällä. Lisää koiran ruokinnan oppaassa.
Dreeveri on perusterve käyttökoira, jonka keskimääräinen elinikä on noin 12–14 vuotta. Rodulla on kuitenkin rakenteeseen ja metsästyskäyttöön liittyviä riskejä, joihin jalostuksessa kiinnitetään huomiota. Dreeveri on kondrodystrofinen eli lyhytraajainen rotu, mikä vaikuttaa sekä selän että eturaajojen terveyteen.
Keuhkoödeeman tyypillisiä merkkejä ovat poikkeuksellinen väsymys jahdin jälkeen, kiihtynyt hengitys levossa (noin 60–100 hengenvetoa minuutissa) ja muutaman tunnin kuluttua alkava yskä. Moni koira toipuu itsestään, mutta tila voi myös pahentua. Ruotsissa sairauden periytymistä on tutkittu laajasti, ja Suomessa aiheesta on tehty lisensiaattityö. Vuodesta 2016 koiraa ei ole suositeltu jalostukseen, jos sen vanhemmilla, täyssisaruksilla tai jälkeläisillä on todettu ödeemaa.
Dreeverillä on Kennelliiton hyväksymä PEVISA-ohjelma, joka on voimassa vuosina 2022–2026. Siihen ei kuulu terveystutkimusvaatimuksia, vaan ohjelma rajoittaa jalostuskäyttöä:
Jalostusohjeissa suositellaan lisäksi, että jalostuskoira on vähintään 2-vuotias, saanut näyttelystä vähintään laatumaininnan H ja ajokokeesta vähintään kolmannen palkinnon (DRAJ 3). Alle 3-vuotiaalle koiralle suositellaan enintään 15 jälkeläistä. Koska PEVISA ei vaadi terveystutkimuksia, pennunostajan kannattaa kysyä kasvattajalta vanhempien lonkka- ja kyynärkuvauksista, suvun ödeematapauksista ja selkäterveydestä. Pyydä nähtäväksi myös vanhempien viralliset koe- ja näyttelytulokset.
Aikuinen dreeveri voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun se on saanut liikuntaa ennen lähtöä ja yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Yksin jäävä ajokoira voi kuitenkin haukkua tai ulvoa, mikä kerrostalossa huomataan nopeasti. Yksinoloa kannattaa harjoitella lyhyin askelin ja selvittää esimerkiksi kameralla, miten koira käyttäytyy omistajan poissa ollessa.
Dreeveri viihtyy parhaiten omakotitalossa tai maaseudulla, missä metsä on lähellä. Kerrostalo on mahdollinen, kun koira saa riittävästi liikuntaa ja haukkua ohjataan, mutta rappukäytävän äänet ja yksinolo voivat laukaista haukun. Omakotitalossa piha aidataan huolella, koska jäniksen vainu houkuttelee koiran lähtemään. Dreeverin kannattaa välttää jyrkkiä portaita, ja sohvalta hyppimistä voi helpottaa luiskalla.
Tiheä turkki suojaa dreeveriä kylmältä, ja rotu sopii hyvin Suomen talveen ja metsästykseen hangella. Kovilla pakkasilla paikallaan odottava tai märkä koira jäähtyy kuitenkin nopeasti, ja matala vatsa on lumessa lähellä maata. Talvella tassut tarkistetaan jääpaakkujen ja hangen aiheuttamien haavojen varalta. Helteellä liikunta siirretään aamuihin ja iltoihin, ja uiminen on hyvä keino viilentyä.
Haukku kuuluu rotuun, ja sitä arvostetaan ajokokeessa. Arjessa haukkua vähentävät riittävä liikunta, nenätyö ja se, että koiralle opetetaan rauhoittumaan omalle paikalleen. Ennen pennun hankintaa kannattaa miettiä, miten naapurit suhtautuvat ajoittaiseen haukkuun.
Dreeveri ei ole allergiaystävällinen rotu. Lyhyt karva irtoaa kohtalaisesti, eniten karvanvaihdon aikaan, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä ja tutustua allergiaystävällisiin koirarotuihin.
Metsästyskoirana dreeveri tottuu yleensä autoiluun hyvin. Koira kuljetetaan kiinnitetyssä kuljetushäkissä, ja matalan koiran nostaminen autoon tehdään niin, että sekä rinta että takapää ovat tuettuina, tai koira opetetaan käyttämään luiskaa.
Keskikokoisen dreeverin ruoka- ja hoitokulut ovat kohtuulliset, ja turkinhoito ei maksa juuri mitään. Metsästyskäytössä kuluja tuovat GPS-paikannin, ajokoemaksut ja mahdolliset metsästyksessä syntyvät vammat. Vakuutus kannattaa valita niin, että se kattaa myös metsästyskäytön.
Suomessa rodun virallinen nimi on dreeveri. Se on ensisijaisesti metsästyskoira, jota pidetään myös perhekoirana. Suomessa rekisteröitiin 278 dreeveriä vuonna 2010, 186 vuonna 2018 ja 368 vuonna 2020, josta 32 oli tuontikoiria. Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 300–350 dreeveriä. Kasvu johtuu ennen kaikkea vuoden 2019 metsästysasetuksen muutoksesta, joka salli dreeverin käytön hirvieläinten ajossa Manner-Suomessa.
Rodun rotujärjestö on Suomen Dreeverijärjestö ry. Se perustettiin vuonna 1955 nimellä Suomen Dreeverikerho ry, ja nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1971. Järjestössä on vajaa tuhat jäsentä. Se ohjaa rodun jalostusta, järjestää ajokokeita ja näyttelyitä sekä kouluttaa ajokoetuomareita.
Suomessa dreeveriä käytetään eniten jäniksen ajoon. Jänis kiertää ajossa usein melko pientä aluetta, ja hidas ajotapa antaa metsästäjälle monta tilaisuutta. Dreeveri on myös hyvä ketunajaja, ja sitä käytetään supikoiran pyynnissä. Vuodesta 2019 se on ajanut myös valkohäntäpeuraa, kuusipeuraa ja metsäkaurista, joiden ajoon sen rauhallinen tapa sopii hyvin, koska riista liikkuu hitaan koiran edellä hallitusti. Ahvenanmaalla hirvieläinten ajo dreeverillä oli sallittua jo aiemmin. Rauhallisen ajotavan ansiosta dreeveri sopii pienille ja pirstaleisille metsästysalueille, ja se soveltuu myös Lapin erämaihin, koska se ei vaaranna poroja. Koiraa ei pidä päästää ketunkoloon, koska kettu voi olla sitä suurempi.
Dreeverin metsästysominaisuuksia mitataan virallisissa ajokokeissa, joita pidetään eri puolilla Suomea elokuusta helmikuuhun. Dreevereillä on kaksi koemuotoa: dreeverien ajokoe (DRAJ), jossa ajetaan jänistä, ja ketunajokoe (DKAJ). Kokeeseen pääsee rekisteröity, rokotettu ja tunnistusmerkitty dreeveri, joka on vähintään 9 kuukauden ikäinen.
Vuosittain noin 150–200 dreeveriä osallistuu ajokokeisiin, ja koekäyntejä kertyy noin 350–500. Noin 30 % dreevereistä käy ajokokeessa elämänsä aikana. Koetulokset ovat rodun jalostuksessa keskeinen tieto, ja ajokokeessa palkittu vanhempi kertoo pennunostajalle koiran käyttöominaisuuksista.
Kerro kasvattajalle, tuleeko koirasta metsästyskoira, ja mitä riistaa aiot ajaa. Kasvattaja osaa silloin suositella pentua, jonka luonne ja ajohalu sopivat käyttöön. Myös seurakoiraksi tulevan dreeverin vanhemmilla kannattaa olla ajokoetuloksia, koska ne kertovat käyttöön jalostetusta ja rodunomaisesta suvusta.
Dreeverin PEVISA ei vaadi terveystutkimuksia, joten rekisteröintikään ei yksin takaa, että vanhemmat on tutkittu. Rekisteröity pentu on kuitenkin syntynyt PEVISAn jalostusrajoitusten mukaisesti, ja sen polveutuminen sekä vanhempien koe- ja näyttelytulokset ovat tiedossa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu voi muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä. Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja paljon unta. Portaat ja korkeat paikat suljetaan, ja pentua nostetaan tukemalla sekä rintaa että takapäätä. Nimen oppiminen, luoksetulo palkkaa vastaan ja lyhyet yksinolon harjoitukset aloitetaan heti. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.
Dreeveri sopii parhaiten metsästäjälle, joka ajaa jänistä, kettua tai hirvieläimiä ja kaipaa rauhallista, hitaasti ajavaa koiraa. Se on erinomainen valinta myös pienille ja pirstaleisille metsästysalueille. Kotona dreeveri on leppoisa ja lapsiystävällinen perheenjäsen, joten metsästävä lapsiperhe on rodulle luonteva koti.
Ei-metsästävälle omistajalle dreeveri sopii, jos tämä hyväksyy rodun itsenäisyyden ja haukkuherkkyyden ja tarjoaa koiralle säännöllisesti nenätyötä, esimerkiksi jäljestystä. Ensikertalainen pärjää, kun on valmis harjoittelemaan luoksetuloa pitkäjänteisesti ja pitämään koiran hihnassa.
Dreeveri ei ole oikea valinta, jos toivoo koiraa, joka kulkee vapaana lenkillä tai tottelee tarkasti joka tilanteessa. Se ei myöskään sovi ohutseinäiseen asuntoon omistajalle, jota haukku häiritsee. Jos mietit muita ajokoiria, vertaa esimerkiksi suomenajokoiraa tai beaglea, tai tutustu muihin metsästyskoirarotuihin.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin dreeveri sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Dreeveri on keskikokoinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 30–38 cm ja paino 14–16 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Dreeveri elää tyypillisesti 12–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kohtalaisesti. Ensikertalaisen kannattaa perehtyä rotuun huolella ja hakea tukea kasvattajalta ja koirakoulusta.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt ja tiheä. Turkinhoito on erittäin helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun runsas liikuntatarve ja haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Dreeveri kuuluu FCI:n ryhmään 6 (ajavat ja jäljestävät koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kyllä. Dreeveri on rodun ruotsalainen ja kansainvälinen nimi, ja Suomessa rodun virallinen nimi on dreeveri. Puhekielessä käytetään molempia nimiä.
Suomessa dreeveriä käytetään eniten jäniksen ajoon, ja se on myös hyvä ketunajaja. Vuodesta 2019 dreeverillä on saanut ajaa Manner-Suomessa myös valkohäntäpeuraa, kuusipeuraa ja metsäkaurista. Hidas ja haukkuva ajotapa sopii erityisesti pienille metsästysalueille.
Ajokokeessa arvostellaan koiran haku, ylösotto, ajotaito, haukku, tottelevaisuus ja kokonaisvaikutelma, ja pisteitä kertyy ajetusta ajasta. Dreevereillä on jänisajoon perustuva DRAJ ja ketunajokoe DKAJ. Kokeita järjestetään elokuusta helmikuuhun, ja niihin voi osallistua vähintään 9 kuukauden ikäinen koira.
Aikuinen dreeveri voi tottua olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti ja koira on saanut liikuntaa ennen lähtöä. Osa dreevereistä haukkuu tai ulvoo yksin jäädessään, mikä on kerrostalossa ongelma. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin rotu ei sovi.
Dreeveri on ajokoira, jonka työhön haukku kuuluu, ja se haukkuu kotonakin herkemmin kuin moni seurakoira. Reviirin puolustaminen ja haukku voivat aiheuttaa naapuriongelmia. Riittävä liikunta, nenätyö ja rauhoittumisen opettaminen vähentävät haukkua.
Ei yleensä. Dreeveri irrottaa karvaa kohtalaisesti, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa tavata rodun koiria ennen pennun hankintaa.
Dreeverin PEVISA-ohjelma ei vaadi terveystutkimuksia. Se rajaa uroksen jälkeläismäärän Suomessa 50 pentuun ja edellyttää, että narttu on astutushetkellä vähintään 2-vuotias. Ohjelma on voimassa vuosina 2022–2026.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy vanhempien ajokoetuloksista, terveystutkimuksista ja suvun ödeematapauksista. Halpa pentu ilman tietoa vanhempien käyttöominaisuuksista voi tulla metsästäjälle kalliiksi.
Molemmat ovat pieniä, haukkuen ajavia koiria, mutta dreeveri on matalaraajaisempi ja pitkärunkoisempi, ja se ajaa hitaammin. Beagle on brittiläinen ja korkeampijalkainen, ja sitä pidetään Suomessa useammin seurakoirana. Dreeveri on jalostettu nimenomaan metsästyskäyttöön.
Kuva: Dreeveri (piirroskuva). Värit: Kaikki värit valkoisin merkein. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä ajavat ja jäljestävät koiratKaikki keskikokoiset koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutMetsästyskoirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan dreeverin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

15–18 kg34–42 cm

17–30 kg44–52 cm

9–12 kg33–40 cm

16–18 kg32–38 cm

20–25 kg48–57 cm

18–20 kg39–44 cm