Englanninkettukoira

Historia ja alkuperä

Rotua on jalostettu Englannissa järjestelmällisesti jo 1700-luvulta lähtien ketunmetsästykseen. Kettukoirien sukutauluja on pidetty tarkasti satojen vuosien ajan.

Ulkonäkö ja koko

Englanninkettukoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 58–64 cm ja paino 25–34 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Väritys on kolmivärinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Englanninkettukoira on ystävällinen, sosiaalinen ja tottunut elämään laumassa. Se ei viihdy yksin ja voi olla itsenäinen.

Koulutus ja harrastukset

Englanninkettukoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee erittäin paljon liikuntaa. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Englanninkettukoira on kestävä ja yleisesti terve rotu.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle englanninkettukoira sopii?

Englanninkettukoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.