Sveitsinajokoira

Historia ja alkuperä

Rodun muunnokset, kuten Bernin, Luzernin, Schwyzin ja Juran ajokoirat, yhdistettiin yhdeksi roduksi vuonna 1933.

Ulkonäkö ja koko

Sveitsinajokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 47–59 cm ja paino 15–20 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: valkoinen keltaisin, ruskein tai mustin laikuin. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Sveitsinajokoira on ystävällinen, rauhallinen ja metsässä sitkeä ajaja.

Koulutus ja harrastukset

Sveitsinajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Sveitsinajokoira on yleisesti terve.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle sveitsinajokoira sopii?

Sveitsinajokoira voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.