Koirat.com

Avon isä on sellanen perusjuntti suomalaismies, nno se sai meidät houkuteltua Rossoon syömään vaikka avo oli sitä mieltä että siitä tulisi vuoden hirvein ja noloin kokemus. Siinä kateltiin ruokalistoja ja avon isä toteaa että: "Tässä ruuassa on jotain Bearnaise - kastiketta, mitähän sekin on? Kumma kun ei missään oo enää kunnon ruskeeta kastiketta!" Tarjoilija sitten tuli ottamaan tilauksia ja tämä "appiukko" sitten totesi tarjoilijalle että: "Miee otan tän annoksen, mut elä laita siihen tota berhandilais-kastiketta, eihän se perkeleen koira mahtuis ees lautaselle!"
Avo ilmotti tän ravintolareissun jälkeen että ens kerra ku isä kysyy mukaan syömään niin ollaan tosi kiireisiä eikä voida mennä.

mummo osaa olla ihana ja aivan kauhea. Saksanpaimenkoira kaataa kuulemma aikuisen miehen, on aivan kauhean vihainen ja ei olis pitänyt ottaa sellaista. Ja hän ei ole nähnyt koko koiraa...

Sitte puhuttiin homoista, hänen mielestään he ovat ihmisiä siinä missä muutkin, mutta kuulemma sottaisempaa olentoa kuin hetero mies saa etsiä

Sen lisäksi mummon mielestä mun pitäisi laihduttaa 10-15kg, kuuroille korville kaiku, että laihdutan parhaillani. Että sellanen vanhus, mummo pian 85 vuotta.


Sisko kysyi kerran onko avomieheni jälkeenjäänyt kun ei puhu mitään? On vain ujo, thats it. Silti, törkeetä käytöstä.

mmaija kirjoitti:

Avon isä on sellanen perusjuntti suomalaismies, nno se sai meidät houkuteltua Rossoon syömään vaikka avo oli sitä mieltä että siitä tulisi vuoden hirvein ja noloin kokemus. Siinä kateltiin ruokalistoja ja avon isä toteaa että: "Tässä ruuassa on jotain Bearnaise - kastiketta, mitähän sekin on? Kumma kun ei missään oo enää kunnon ruskeeta kastiketta!" Tarjoilija sitten tuli ottamaan tilauksia ja tämä "appiukko" sitten totesi tarjoilijalle että: "Miee otan tän annoksen, mut elä laita siihen tota berhandilais-kastiketta, eihän se perkeleen koira mahtuis ees lautaselle!"
Avo ilmotti tän ravintolareissun jälkeen että ens kerra ku isä kysyy mukaan syömään niin ollaan tosi kiireisiä eikä voida mennä.

Voi voi

sillycow kirjoitti:

mummo osaa olla ihana ja aivan kauhea. Saksanpaimenkoira kaataa kuulemma aikuisen miehen, on aivan kauhean vihainen ja ei olis pitänyt ottaa sellaista. Ja hän ei ole nähnyt koko koiraa...

Meillä taas nyt kun pentusta ois tulossa, mummo 80v oli sitä mieltä että voitais kyllä ottaa vähän pienempi, vaikka saksanpaimenkoira kun ne on niiiiiin ihania

Aika jännää, kun monien mummujen ja pappojen suusta kuulee, etteivät perusta suurista koirista, eikä etenkään sellaisista, jotka kantavat vihaisen koiran mainetta. Plus, ettei kenenkään pidä hankkia vartio- tai "poliisi"koiraa, kuten saksanpaimenkoirat, dobermannit, rottweilerit, pittbull-tyyppiset koirat ja mastiffi-tyyppiset koirat. Myöskin pienet koirat ovat vihaisia. Eli mummut aina ihastelevat ja kehuvat kultaista- ja laboranttinoutajaa jne. Entisten metsämiespaappojen mielestä saksanpaimenkoirat sun muut saisi työntää suohon ja kaikilla pitäisi olla "piski", pystykorvaa tai norjan hirvikoiraa muistuttava koira.
Meidän mummu taas aina jaksaa ihastella keskiaasianpaimenkoiraa, hurhasta maineestaan huolimatta ja toitottaa pitkin pikkupitäjiä, kuinka ne ovat rauhallisia ja lempeitä koiria ja kuinka jokaisen yksinäisen, omassa mökissään keskellä metsää asuvan vanhuksen kuuluisi tälläinen koira omistaa, joka huolehtii yksinäisen vanhuksen turvallisuudesta ja pitää seuraa. Eli mummuni on ihastunut "hurjiin laumanvartijoihin". Toinen mummini taas rakastaa kaikkia newfoundlandin- ja bernhardinkoiraa muistuttavia koiria, että brindlen värisiä molossi-tyypin koiria ja isoja sellaisia.

Aika eroavia mielipiteitä vanhoilla ihmisillä. Tokikin tämä isoihin koiriin viehättynyt mummuni on pitkänlinjan koiraharrastaja ja kouluttaja.
Toinen mummuni, joka on rakastunut keskiaasialaisiin, taas on tähän mennessä pelännyt kaikkia kissaa suurempia koiria ja nyt puhuu jättiläisten puolesta.

^ sama homma täälläkin kun olin ekaa laumistani hommaamassa ni isoäitini oli kuulemma valvonut öitään peläten että se koira kuitenkin syö mut no mutta ajan kanssa on hänelläkin mieli muuttunut ja nyt oli jopa käynyt täällä mun tilalla kun en ollut kotona ja nalle oli vain nuollu ja pessy hänen naamansa moneen kertaan... että tälläisiä nämä hurjat ja vaaralliset laumanvartijat sitten kunnolla sosiaalistettuina ovat tuntemattomilla ei tietenkään mitään asiaa tontille ole jos en paikalla ole mutta tutut ja turvalliset saavat kyllä kulkea

Meidän mummu sanoo aina tolle beussi-tytölle "hyvä poika, Sven" (koiran nimi on siis Svea).
Mummu selittää tätä sillä, ettei hän oikein meinaa käsittää ja muistaa että kyseessä on tyttökoira, koska se on iso ja musta

Meidän mumma on ja piski-ihmisiä. Piski sen olla pitää... vaikka tykkännythän tuo on kaikista meidän koirista. Heillä oli lapsuudenkodissa (eli mun äitin mummolassa) aika perinteisesti suomenpystykorvia ja pari suomenajokoiraa, pystärit taidettiin laittaa mun käsityksen mukaan viimeisenä pois. Olivat selkeästi rakkaita koiria.

Meidän mummu aina motkottaa kun lapset sotkevat ruokapöydässä. Kerran mummu sitten itse söhersi kastiketta pöytäliinalle, jolloin porukan pienin letkautti sittemmin legendaarikseksi muodostuneen lauseen "kauheeta kun aikuiset sohlaa!". Nykyisin tuosta on tullut sukumme kesken vitsi, jota viljellään aina kun yhteisen pöydän ääreen istutaan.

Mun mummo on kohta 90 v ja sen mielestä lävistykset ja tatuoinnit ovat kauniita. Kaikkia muita suvusta on saanut teini-iästä alkaen lämmitellä ajatukselle, mutta mummo oli sillee että voi vitsi, hänkin olis halunnu.

Rorys kirjoitti:


Mummu selittää tätä sillä, ettei hän oikein meinaa käsittää ja muistaa että kyseessä on tyttökoira, koska se on iso ja musta

No juuh.. mun äiti ei vielä pari vuotta sitte millään mieltänyt tuota narttuschipperkeä nartuksi vaan aina se oli "poikaa" puhuttelemassa. Kun ei tuolla rusetti oikeen päässä pysy eikä varsinkaan pinkit nutut niin teimme sille yhteistuumin marjapuuronpunaiset farkkukangasvaljaat (äitin entisistä housuista nääs, hieno takataskun tikkaus rinnan kohdalle) niin on alkanut paremmin muistumaan koiran sukupuoli mieleen Eikä toi neiti ees ole mitenkään kovin "raju", että sen puoleen luulis urokseksi, mutta minkäs mielikuvalle teet..

Voi mummot, mun lempipuheenaihe. Mä oon tosi kypsä Suomen vanhempaan väestöön, ne väittää että nuorilla ei ole käytöstapoja mutta katsoisivat oikeasti peiliin. Niin monta v*ttus**tanaa oon mummoilta kuullu, että ei mitään järkeä. Lisäksi on ollut ihan tajuttomia huiputusyrityksiä, syyllistämistä.. u name it. Mitä ikinä on olemassa, kuuluu vanhemmalle väestölle, mielellään ilmaiseksi ja kotiin kannettuna täsmälleen minuutin yli 12 joka ikinen tiistaiaamu.

Joo, anteeksi.. Mä vain oon tosi, tosi, tosi pettynyt niin moneen mummoon ja pappaan jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Loistoesimerkki näistä ihanista eukoista on se, kun kaverillani on alle vuoden vanha lapsi jota tietenkin viedään vaunuissa. Hän juuri toissa viikolla puhisi, miten vanhukset oikeasti kehtaavat valittaa siitä, että hän käyttää hissiä ja nämä joutuvat odottamaan kun hän tukkii koko hissin, että hänen kuuluisi nuoremmuuttaan hyvillä lonkilla käyttää portaita ettei vanhempien tarvitsisi odottaa kuninkaallisen hissivaununsa saapumista. Vaunujen kanssa Ja nämä avautumiset ovat aina olleet sanalliselta ilmaisultaan painokelvottomia.

Mun pappa veti kerran ihan pohjat, koska kilahti kaupan tädille siitä, miten toinen sipuli voi maksaa pari senttiä enemmän kuin toinen sillä painoeroa ei tuntunut käsin Samainen pappa kyttää naapurien pyykinpesua ja pitää kirjaa narulle ilmestyvistä koneellisista sekä seuraa naapureiden parkkipaikkojen käyttöä ja pohtii, peseekö naapurin nainen toistenkin ihmisten pyykkejä heidän vedellään -johan tämä on mahtava johtopäätös, parkkeeraahan siihen ruutuun ainakin kaksi eri autoa.

Tää nyt oli vanhuksista avautuminen eikä niinkään mitään aikuisten suusta kuultua.. Mutta yllä on sopivasti muutama mummoviesti niin iskenpä jonon jatkoksi. Jaa niin, mua tuli nuorempina vuosina yks mummo vastaan, pysähtyi tuijottamaan, katsoi päästä varpaisiin ja puuskahti isoon ääneen "HYI" ja jatkoi matkaa. Oon saattanut tän tänne jo kertoakin, mutta vieläkin naurattaa se inho mikä sieltä paistoi kielen naksautusten saattelemana, että en unohda tuota kuuna päivänä.

^Arvaapa vaan, mitä kaikkea mukavaa "kassaneitinä" kuulee mummojen ja pappojen suusta Yleensä kettuilua ulkonäöstä ja muuta ei-niin-asiallista. Minusta on todella epäkohteliasta ja törkeää kommentoida kaupan työntekijän ulkonäköä, sille kun ei mitään voi miltä näyttää... Ja en omasta mielestäni ole mitenkään huomiotaherättävän näköinen, ihan tavalliset blondit hiukset jne. Olen alkanut inhota työtäni juurikin noiden kommenttien takia, töihin meno ahdistaa kun aina tulee joku pilaamaan päivän. Onhan niitä kivojakin asiakkaita, mutta ne inhottavat jäävät aina mieleen. Se on myös kummallista, että kun hymyilee asiakkaalle tervehtimisen ohella, niin saattaa saada vastaukseksi kysymyksen: "Mikäs sua naurattaa???!???"
Eipä hymyilyttänyt hirveästi sen jälkeen.

Ja taas töihin hajoilemaan. Toivottavasti saan opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta niin olisi "hyvä syy" ottaa loparit ja voisi nostaa opintotukea.

Muoks. Ja niin joo, piti vielä ottaa kantaa siihen että kun väitetään että nuoret ovat niin huonosti käyttäytyviä nykyään. Kuitenkin nuoret ovat paljon kohteliaampia esim. asiakaspalvelutilanteissa kuin vanhukset ja jos kaupassa joku alkaa riehumaan, niin se on 99 prosentin todennäköisyydelllä vanhempi herra.

Sori OT.

Vähän lisää OT... Apulannan keikalla ollessa vieressä olleet tytöt (just varmaan sen 18v) oli vallan nätisti, ei töniny eikä tullu varpaille. Meän toisella puolella puolestaan oli kaks keski-ikästä rouvaa , jotka oli sitä mieltä, että nehän voi tunkea vähän eteenpäin ku on niin lyhyitä. Ja ihan mielelläänhän mie lainaan omaa miestä siihen, että se nostais jonku kääpiömittasen mummelin harteilleen. Ja minun mieshän ihan mielellään siirtyy vaikka salin takaosaan ku se on niin pitkä ja jättää minut lähelle eturiviä ku mie olen lyhyt. Semmosta. Prkl. Olin vissiin liian selvinpäin siellä keikalla.

tonitrua
Noilla keikoilla on kyllä välillä tosi uskomatonta meininkiä. Kun oltiin katsomassa metallicaa, mursin käsivarteni ja kun olimme katsomassa slipknottia, mursin kylkiluuni. Mies kyllä seisoi takanani suojaamassa pahimpia kolhuja, muttei hänkään koko päälle vyöryvää ihmismassaa pystynyt pitelemään takana, vaikka melko isokokoinen kaveri onkin. Mies, sitten ihmismassan vyöryessä päälle, tuli suoraan minun niskaan ja litistyin sinne karhunkokoisten ukkojen väliin, silloin murtui käsi. Ja suurinpiirtein samalla tavalla murtui kylkiluutkin toisella reissulla, mutta ainoana erona - ihmismassa tuli mieheni yli, ei läpi.

^ Tuli tuosta mieleen, että on Slipknotin keikasta Hakametsän hallissa vähän eri kokemus... Ite hypittiin katsomossa (ei oltu kenttäpaikoilla) ihan innoissamme, ja pari tyyppiä katto vieressä paheksuen tyyliin "Eiks tää ollukkaan Disney on Ice??"... Mut joo parempi sekin kuin murtuneet luut.

Uutta koiraa hankkiessa tulee usein tietysti tuttavilta kysymys kumpaa sukupuolta tuleva perheenjäsen on ja se keskustelu tuntuu aina menevän näin:

"Meinasitteko sitten uroksen vai nartun?"
"Narttua joo"
*hiljaisuus* "No sille tulee sitten ne kiimat ja kaikkee..."
"Öö joo?"

Tekisi mieli näille sitten jatkossa sanoa kun kertovat mahdollisesti uudesta tyttöystävästään, että: "Sille tulee sitten ne menkat?"

^Niinpä!

Multakin on tuohon sukupuoliasiaan tullut montakin kertaa sama kysymys...

"Onko se tyttö vai poika?"
"Tyttö, nuori vielä, x kuukautta"
"Aiot sitten varmaan teettää sillä pentuja? Millon ajattelit?"
"..." ja mahdollisimman lyhyt selostus jalostuksesta, jalostusoikeuden luovuttamisesta, ja edelleen se maininta pennun iästä.
"Mutta sehän on tyttö! Kyllähän sillä pitää pennut teettää!"

Hehe, uroksen kanssa on joskus kuullut: "Se sitte rähisee kaikille ja koittaa köyriä kaikkea mikä liikkuu vai?" Juuri näin, pitäis tosiaan varmaan kysyä että: "Se teidän Erkki sitten käy tappelemassa nakkikioskilla ja koittaa köyriä kaikkea mikä liikkuu kun on mies, vai?"

Ja tuosta asiakaspalveluduunista; Todella usein vanhemmat rouvashenkilöt arvostelevat kyllä myyjän ulkonäköä, välillä meinaa ihan savu nousta korvista. Olen työskennellyt myös vanhusten parissa ja kyllä silloinkin kuuli niin uskomattomia törkeyksiä että oksat pois. Joidenkin lempiaihe oli kyseenalaistaa minun äitiyteni koska olin niin nuori. (silloin 23-vuotias) Onneksi sen lopettivat kun kysyi että minkäs ikäinen itse olit kun esikoinen syntyi, vastaus kun oli usein että 16-18 -vuotta. Niinpä niin. Asutaan nyt kerrostalossa vuokralla ja välillä kuuli heittoja: "Eikö ois kannattanu ensin ostaa talot ja muut ja sitten vasta tehä lapsi ja ottaa koira?" Omakotitalo oli ennen lasta ja vielä vuosi sen syntymän jälkeen, ei ollut meidän juttu ja tykätään asua vuokralla taas. Vähättely ja aliarvoiminen nuoren iän vuoksi on se joka saa mun sisukset kiehumaan. Vaikka nuori olisikin ei se tarkoita ettei olisi ehtinyt elämässään tekemään ja oppimaan enemmän kuin moni 10 vuotta vanhempi. (Tämä on meinaan tullut monesti todistettua)