Koirat.com

Jostain syystä kaikki kysyy Artusta, että koska se oikein leikataan "ku muuten siitä tulee vihanen ku se on noin iso"

Seuraavanlainen keskustelu käyty hyvin usean eri ihmisen kanssa:

"Teille tulee toinen koira?!? Tyttö vai poika?"
"Tyttö"
"Ai te meinaatta alkaa pentuja tekemään?"
" juu ei."

Ensinnäki, kaikki kyselijät varmasti tietää, että Ukko on kivesvikanen ja koukkuhäntänen, eli ei jalostuskelponen. Tämä pitää aina selventää erikseen, vaikka asiasta on varmasti jo keskusteltu esim "Käytättäkö te Ukkoa näyttelyissä?"-keskustelun yhteydessä.
Toiseksi, vaikka Ukolla oliski kaks pallia ja suora häntä, niin ei kai se silti tarkota että pitäis kenneli perustaa vaikkaa ottaaki nartun toiseksi koiraksi!!!!!
Mie ymmärrän pentu-kyselyt esim omalta mummolta, joka ei tiiä koirista saati jalostuksesta mitään, mutta ku sama keskustelu on pitäny käyä koirallisten kavereittenki kans...

^^^Minchi
Jep, mielestäni on törkeyden huippu haukkua kassamyyjää, tai yleensäkin ihmistä päin naamaa Se on niin kiva kun yrittää tehdä positiivisella asenteella töitä siinä ja sitten joku tulee töksäyttämään että ootpas sä kummallisen näkönen tms. Meinaa siinä hymy hyytyä... Ja jos jotain sanoo vastaan niin ruvetaan uhkailemaan potkuilla. Itse ingooraan kyllä sellaiset ihan täysin, mutta mitä nyt juttuja olen kuullut niin ei niitä ääliöitä huutamalla hiljaseksi saa.

minchi kirjoitti:

Hehe, uroksen kanssa on joskus kuullut: "Se sitte rähisee kaikille ja koittaa köyriä kaikkea mikä liikkuu vai?" Juuri näin, pitäis tosiaan varmaan kysyä että: "Se teidän Erkki sitten käy tappelemassa nakkikioskilla ja koittaa köyriä kaikkea mikä liikkuu kun on mies, vai?"

Joo, minähän olen Erkki, ja just tota mä teen!

^Hehee, no mutta näinhän sen on sitten oltava.

Itse opin vanhustyössä ollessani pistämään kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuntuu kyllä että alussa sitä oli paljon iloisempi, empaattisempi ja avoimempi työntekijä, loppuvaiheessa valitettavasti huomasi sellaista turtumusta ja kyynisyyttä. Asiakaspalvelussa olen edelleen mutta ei sitä enää sellaisia törkeyksiä saa niskaansa kuin vuosi sitten, ne pienemmät henkilökohtaisuuksiin menemiset ja kuittailut otan vastaan hymy huulilla. (Näyttäen varmaan hiukan mielenvikaiselta)

minchi
Jos oikein arvaan, on samat kommentit ja jutut myös minulle tuttuja. En toki ole vanhustyössä. H-sanaa saa kuulla ja selontekoa rinnuksista ja takamuksesta, että muita hävyttömyyksiä ja sepostuksia seksipuolen asioista. Mutta myöskin arvostelua ja juttuja mitä kukakin on tehnyt ja nähnyt joskus ja jotenkin.

volkodav: Ei sentään h-sanalla haukuttu tai vastavaa törkeyttä, mutta mä yllätyin miten taitavasti osattiin käyttää "henkistä väkivaltaa" ja mikä ylemmyyden tunne vanhuksilla on nuorempia ihmisiä kohtaan. Se oli todella surullista, jostainhan se viha ja katkeruus kumpuaa. Ei olisi ollut heikkohermoisen hommaa kuunnella 8 tuntia päivässä arvostelua ja lyttäämistä, kyllä sai itse usein hammasta purra ettei olisi sanonut pahasti takaisin. Onneksi ammattitaito ei lipsunut ja pystyin olemaan huomioimatta ja ruokkimatta lisää sitä käytöstä. Joskus korjasin vain jos tuli jotain ihan hasardia väitettä, muuten olin vaan hiljaa kihisin mielessäni. Pakko vielä sanoa että onneksi on niitä ihaniakin vanhuksia, niitten takia sitä jaksoi hymyillä silloinkin kun ketutti armottomasti! Ettei ihan pelkäksi nillittämiseksi mene.

Me käytiin kihlattuni kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa mun sukulaismiehen luona, sellanen 70v heppu. Ensin rupatteli ihan kaikkea mukavia ja kohteliaita ja en muista tarkasti miten se siitä jatkui, mutta lopulta sanoi ennen kuin lähdettiin että "vaan kyllähän te nuoret tiedätte miten niitä lapsia tehdään..".

Silloin kun olin ammattikoulussa ja asuin asuntolassa siinä ammattikoulun vieressä ja olin hakemassa siwasta ruokaa, niin sit kassajonossa siinä mun edessä oli sellanen vanhempi rouvashenkilö +60 joka kovaan ääneen sepusti kuinka nämä nykynuoret ovat pullalla kasvatettuja ja kaikki on tollasia pullamössöjä, ei osaa olla kiitollisia että koulusta tarjotaan ilmainen ruoka vaan tulevat ruoka-aikaan ostelemaan karamellejä jne jne. Itsellänsä oli toki jäätelöä ja pullaa hihnalla ja mulla pakastevihanneksia. : D

Kyllähän nuiden mummojen suusta kuulee vaikka mitä katkeruuksia. Osittainhan siinä on jotain totuudensiementä taustalla, sitä ei varmaan kukaan voi kieltää. Se, jos hyvien tapojen mukaista on kohdella mummoja itseään kunnioittavasti ja arvostavasti ei tarkoita sitä että heillä olisi täydet oikeudet valittaa ja mesota kaikesta mahdollisesta, varsinkin mikä kuuluu muiden ulkonäköön tai muuhun henkilökohtaisuuksiin.

Mulle ainakin on tehty erittäin selväksi esimerkiksi rahan ja yhteiskunnan arvo vanhempien (ei omieni) tiimoilta. Sen minkä ne vanhat ihmiset on niska limassa raataneet ja töitä tehneet on nyt hassautumassa meidän nuorten takia. Onhan se kurjaa, että tulee syyllistetyksi sellaisesta jonka eteen ei ole mitään tehnyt. Eli mun mielestä hommassa on melko vahvasti yleistyksen makua. Se, että nykyaikana on nuoria (ja vanhempiakin ihmisiä) jotka elävät yhteiskunnan tuilla ja joilla ei ole mitään haluakaan opiskella tai tehdä töitä. Se ei tarkoita, että kaikki työttömät olisivat tällasia automaattisesti. Sori OT.

Minullakin kokemusta vanhustyöstä, ja se on kyllä aika epäarvostetuinta työtä, näin niinkun potilaiden kannalta ainakin. Oli aika järkytys ensimmäisessä harjoittelussa opiskelijana saada jo ensimmäisten harjoittelupäivien aikana kuulla vaikka mitä huutelijuita. Usein oli kyllä myös niin, että potilaat olivat jo siinä kunnossa etteivät enää tajua mitä sanovat, mutta kun ajattelee että joka päivä kuulisi tietyiltä potilailta tiettyjä ilmaisuja. Siinä on kyllä jaksamista niilläkin jotka ovat samaa työtä tehneet vuosia.
Lisäksi osastolla vallitsi yleisesti sellainen näkökulma vanhuksilla, että sairaalassa ei tarvitse edes syödä itse, jos sitä ei halua. Ja painotan, että omat voimavarat siihen vielä oli. Sana "kuntouttaminen" ja "kuntoutus" ei kuulunut useimpien sanavarastoon. Yritäpä sitten siinä kertoa omaisille, miksi oma äiti tai isä ei parane odotetulla tavalla kun omaisetkin ovat sitä mieltä, että eihän meidän äidin/isän tarvitse sairaalassa tehdä mitään itse, sitähän varten hoitajat ovat. Huhhuijaa. Vuodeosastolla harjoittelu oli kivaa ja iloista näiden kivojen ja iloisten potilaiden kanssa, mutta sitten toisen ääripään kanssa yhtä *elvettiä.

Tulihan se ! Oon nyt siis melkein viikon ollut kotikotona ja meillä oli äidin kanssa eka kunnon riita. Aiheesta: me ei mahduta yhtä aikaa laittamaan (omia) ruokiamme keittiössä. Meidän keittiö on kyllä äärimmäisen tilava, mutta totta äiti sitten on sitä yksin saanut jo sen verran kauemmin komennella, että toisen kokin astuminen reviirille meni jotenkin yli. No saatiin me kumpikin lopuksi ruokaa. Ja hyvät naurut.

"Ai oot Mäkkärissä töissä? Ei sitten oikeat työt kiinnostanut...?"

Tää kommentti sai mut puristamaan käteni nyrkkiin ja nieleskelemään kyyneleitä. Herkkä kun olen. Tämä oli oikeasti monista hakemistani paikoista ainoa jonne pääsin ja toisekseen, pidän tästä työstä ihan hurjasti. Ärsyttää suunnattomasti, että se on jollekin ongelma.

^Kesäiset sukujuhlat, paikalla kymmeniä suorapuheisia ja humalaisia sukulaisia ja itse silloin puhelinmyyjänä. Loppuillasta teki mieli jo tintata nenään seuraavaa joka alkoi sen hetkistä ammattia arvostelemaan.

Yleensä ihmiset tuntee tarvetta latistaa jos ne selkeästi huomaa, et toinen nauttii hommastaan. Epäilen siis et se arvostelija ei itse omasta työstään pidä.

^^ Mun mielestä mäkkäri on aivan loistava työpaikka. En siis itse ole töissä siellä, mutta meillä mäkkäri työllistää aivan hirveän määrän nuoria eikä palkkakaan ole niin surkea kuin monissa muissa asiakaspalvelutöissä. Joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset törkeykset, mäkkärikin on oikea työpaikka!

Mun mielestä on hienoa, että tekee työtä, oli se sitten mitä tahansa. Tuollainen epäasiallinen työn arvosteleminen on törkeää.

tonitrua: Itselläni on samanlainen kokemus nartun ja uroksen ottamisesta samaan talouteen. Eli siis yllättävän moni ihmetteli päätöstäni leikkauttaa Dani siinä vaiheessa kun Tilda oli pentu. Olisi pitänyt teettää noilla pentuja. No, en ole kasvattaja, enkä varsinkaan sekarotuisten, eli ei mitään syytä teettää pentuja. Noita pennutus kehotuksia kuulin siis lenkillä ja koirapuistossa toisilta koiranomistajilta.

hupellus kirjoitti:

Meillä taas nyt kun pentusta ois tulossa, mummo 80v oli sitä mieltä että voitais kyllä ottaa vähän pienempi, vaikka saksanpaimenkoira kun ne on niiiiiin ihania

Pakko nyt OT:na udella, mikä koira teille tulee ja mistä? Yksäriä saa laittaa aiheesta!

Siteeraanpa itseäni eiliseltä: "Ei ole varmasti helppoa olla vihreä ja musta ja homo". Avokki meinas kuolla nauruun. Arvanette varmaan kenestä puhuin

Tapasin Lapissa työskennellessäni erään ravintolakokin, jonka oli tavannut jo etelässä. Kaveri kertoi pyytäneensä työpaikkansa ravintolapäälliköltä uusia keittiöveitsiä. Päällikkö, 5-kymppinen nainen, oli sanonut, että entiset välttää kyllä. "Edes yksi", oli kaveri pyytänyt. "Ei", sanoi päällikkö.

No, nainen oli loppuviikosta pyytänyt tuttuani mukaansa rautakauppaan ostamaan mm sulakkeita ja lippunarua. Kaupassa kokki oli sitten taas pyytänyt uusia keittiöveitsiä. Jälleen tuli kieltävä vastaus. Kokki, 5-kymppinen vatsakas herra, oli silloin heittäytynyt pitkin pituuttaan lattialle, takonut nyrkeillään lattiaa ja huutanut suureen ääneen: "tahtoo uudet veitset, tahtoo uudet veitset". Ravintolapäällikkö oli ensin käskenyt "Hessu heti ylös"! Mutta Hessupa oli vain lisännyt volyymia. Mikäs se muu auttoi kuin että päällikkö osti uudet veitset!

Kysyin, "oliko kaupassa silloin asiakkaita". Ja Hessu: "mitä luulet, olihan perjantai-iltapäivä. Tupahan oli täynnä ihmisiä. Minähän en kuule tyhjille saleille esiinny"!

^
Sinänsä hauska juttu, ehkä, mutta mä en kyllä tuollaista työntekijää välttämättä kovin kauan katselisi.

Oltiin äipällä kylässä ja äippä oli parvekkeella koiran kanssa. Naapurin mummo ja pappa näkivät koiran parvekkeella (maan tasalla siis) ja mummo papalle että voi, hänpä lähtee heti rapsuttamaan. Pappa vastasi että älä nyt, eihän sitä suin päin saa mennä vaan pitää kysyä, kun ei koiraa tunne. Äiti sanoi että tulkaa vaan, ja aikansa rapsuteltuaan pappa sanoi mummolle, että harmi kun ei ole makkarat mukana, pitäisihän sitä koiralle makkaraa antaa. Mummo vastasi tähän, että eihän sitä nykyaikana enää saa nuin vaan makkaraa antaa, kun voi olla niin tarkkaa että mitä annetaan ja mihin aikaan

Talon mummot ja papat on muutenkin mukavia ja aina penskaa lällyttelemässä, mutta erityisen hauskaa oli tuo, että olivat niin perillä "koiraetiketistä".