Koirat.com

Tattistavaan kirjoitti:

saattaa olla mahdollista jos oikeesti vaikka keskiaasialaisen kasvattajaan joka vuoristossa koiralaumansa kanssa nii voipi jättää pyynnöstä yhden typpäämättä mut sillon olet kyllä sitoutunut ottamaan sen koiran ja kun jalostuskoiraa suomeen useimmat hakee kun yksilöitä täällä ei mitenkään liikaa ole niin aika uhkapeliä pistää tuhansien eurojen sijoitus näkemättä mitään pennun rakenteesta yhtään mistään mitään...

Tämä nyt ei ole suoraan Tattistavaan:lle tarkoitettu, mutta tuli tuosta lainaamastani osasta mieleen. Kun jos minä hankin jalostuskoiran ulkomailta, niin mun on siinä vaiheessa jonkin verran luotettava sen ulkomaisen kasvattajan sanaan. Jos hankin pennun ulkomailta, niin sen vanhemmilla saattaa olla ulkomaiset terveystulokset, jotka ei ihan täysin korreloi Kennelliiton tulosten kanssa. Voi myös olla, että jälkeenpäin kuulen, että suvussa takana on iso epiriski tai muuta vastaavaa. Eikö sekin ole sian säkissä ostamista? Tai nyt vaikka tuo mainitsemasi rakenne. Mulla on ainakin niin harjaantumaton silmä, etten mä pikkupennusta vielä näe, kuka on pesueen lupaavin rakenteellisesti. Mutta jos koiran haluaisin, niin tietenkin haluaisin jalostuskäyttöä ajatellen lupaavimman. Edelleen on luotettava kasvattajan sanaan ja omaan intuitioon. Siltikin pistän tonneja koiraan tietämättä sen rakenteellisesta kehityksestä yhtään mitään.

Jos taas ostaisin aikuisen koiran, ja sillä olisi ulkomaiset tutkimustulokset, ei se koiran näyttelyttämistä estäisi, mutta rotuyhdistyksen A-pentulistalle en sen ulkomaanelävän tuotoksia saisi. Mitäs sitten jos päätänkin kuvauttaa koiran uudestaan Suomessa, ja selviääkin, että siltä löytyy joku jalostuksen estävä vika.

Sekavasti selitetty, mutta mun pointti tässä yrittää olla se, että koiran hankkimisessa "uhkapeliä" on niin monen muunkinlaista, ettei sillä voi typistämistä perustella.

Toisaalta sitten taas tuo puoli, että jos pyytää jättämään yhden pennun typistämättä, onkin sitten sitoutunut ottamaan sen. Ainahan pennun ottaminen on periaatteessa mahdollista perua, mutta onko tossa tilanteessa sitten vaarana sellainen, että se korvallinen pentu leikellään ite 'myyntikuntoiseksi'?

Mun mielestä on hyvä, että Suomessa ei typätyt koirat pääse näyttelyyn. Ihan jo niiden seikkojen takia, mitä täällä on aiemmin jo mainittu. Mutta lisäksi mulla tuli mieleen, että monethan käy näyttelyissä tutustumassa koirarotuihin koiraa ottaessaan. En mä ainakaan haluaisi, että typistämistä alettaisiin uudestaan pitää "normina", että silmä tottuisi siihen. En liioin haluaisi, että kukaan päätyy ottamaan koiran ainoastaan ja vain sen takia, että se on typättynä hyvännäköinen. Okei, ihan varmasti koiraa ottaessa mietitään muitakin asioita, mutta kyllä kait näitä tälläsiäkin löytyy.

Tuli mieleen, että onko näihin asioihin miten paljon mahdollista vaikuttaa jalostuksella? Edelleenkin olen sitä mieltä, että jalostusvalintoja ei tulisi tehdä turhamaisin perustein. Ja joo tiedän, että kun yhden ominaisuuden perusteella jalostetaan, niin voi mennä jossain muualla vikaan. Mutta noin teoreettisesti ajateltuna. Kun on kuitenkin olemassa koirarotuja, joihin voi luonnostaan syntyä yksilöitä joilla on pitkä häntä, puolipitkä, ei häntää tms. Jos otetaan vaikka sellainen tilanne, että on todella työkäytössä oleva koira, jolla on suuri vammautumisen riski mikäli sille jätetään häntä tai korvat. Niin kuinka paljon tällaista ominaisuutta olisi mahdollista jalostusvalinnoilla muokata? Koitan tässä nyt ontuvasti verrata evoluutioon, eli ne ominaisuudet, joista on hyötyä, jatkuu eteenpäin, ja ne, joista on haittaa, karsiutuu pois. Ei vaan taida ihan toimia tässä kontekstissa ts. jonkun tietyn rodun sisällä.

Ruttt kirjoitti:

Ja eihän Suomessa ole villisikoja jne.

Kyllä kai suomessa on villisikoja luonnossa jonkin verran?

edit. Joo, ilmeisesti on. Linkki.

Toki minua(kin) häiritsee typistämisen ohella ihan yhtälailla nämä muutkin epäkohdat, kuten tiettyjen rotujen jalostaminen sekä näyttelykoirien turkkien liiallinen varjeleminen. Sekä se, jos koira ei saa tarpeeksi liikuntaa, aktiviteetteja, ruokaa, huolenpitoa jne.

Mä en ole tainnut typistettyyn seisojaan törmätä omassa lähipiirissä vaikka niitä suhteellisen paljon onkin. Saati sitten ajokoiraan. Meidän kääpiöllä on myös kannus toisessa takajalassa ja ei siitä mitään haittaa ole ollut vaikka metsälenkeillä käydäänkin ja se varmasti ottaa osumaa. Ei siis ole revennyt tms. Käppänät on mun mielestä jotenkin järkyttävän näköisiä typistettyinä, vaikka se taitaa olla esim ameriikoissa ja venäjällä ihan yleistä, ois vaan jotenkin surullista jos meidän häntäveivaajille ei olisikaan häntää vaan vain sellainen töpö, tai jos lörppö korvat ei olisikaan lörpöt vaan sellaiset pystyt.

Sinji kirjoitti:

Tämä nyt ei ole suoraan Tattistavaan:lle tarkoitettu, mutta tuli tuosta lainaamastani osasta mieleen. Kun jos minä hankin jalostuskoiran ulkomailta, niin mun on siinä vaiheessa jonkin verran luotettava sen ulkomaisen kasvattajan sanaan. Jos hankin pennun ulkomailta, niin sen vanhemmilla saattaa olla ulkomaiset terveystulokset, jotka ei ihan täysin korreloi Kennelliiton tulosten kanssa. Voi myös olla, että jälkeenpäin kuulen, että suvussa takana on iso epiriski tai muuta vastaavaa. Eikö sekin ole sian säkissä ostamista? Tai nyt vaikka tuo mainitsemasi rakenne. Mulla on ainakin niin harjaantumaton silmä, etten mä pikkupennusta vielä näe, kuka on pesueen lupaavin rakenteellisesti. Mutta jos koiran haluaisin, niin tietenkin haluaisin jalostuskäyttöä ajatellen lupaavimman. Edelleen on luotettava kasvattajan sanaan ja omaan intuitioon. Siltikin pistän tonneja koiraan tietämättä sen rakenteellisesta kehityksestä yhtään mitään.

Keskareilla varsinkin työlinjaisilla on tahdottu historiassa jalostaa suoria takusia eli kulmaukset ei niillä mistään parhaasta päästä aina ole ja se luonne on sellaisia asioita joihin ainakin ite kiinnitän huomiota ja niitä ei vastasyntyneestä näe.. jotkut turkmeenilinjan kasvattajat joilla koirat vielä töitä tekee niin eivät anna uroksiaan jalostukseen ennen eläkeikää ja mun mielestä se o jopa parempi mittari todennäköiselle terveydelle kun lonkka/kyynärkuvaus täällä

^ Mutta silti jos sä ostat sen eläkeuroksen jälkeläisen ja vaikka se uros kuinka olisi tehnyt töitä koko ikänsä ilman ongelmia, niin se jälkeläinen voidaan silti kuvata E/E-lonkkaiseksi. Luulen että Sinji tarkoitti tätä sillä riskien ottamisella. Lähipiirissä on parikin kasvattajaa, jotka ovat tuoneet viime vuosien aikana pentuja Suomeen "huippusukuisista työkoirista", mutta yksikään tuonti ei ole ollut onnistunut. Joko on ollut luustossa tai yleisesti terveydessä ongelmia.

Minä haaveilen suklaanruskeasta jenkistä. Suomessa niitä ei juurikaan synny, ei ainakaan sellaisista suvuista, joista olisin kiinnostunut. Jos, sitten joskus kun haaveen toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi, käännyn esim. amerikkalaisen kasvattajan puoleen, aion yrittää päästä sopimukseen, että hän jättää yhden pennun typistämättä ja minä otan sen no matter what. Mielestäni riski ei ole mitenkään ratkaisevasti suurempi kuin ylipäätään tuontikoiran kanssa. Tietysti olisi hienoa jos kasvattaja olisi yhtä höveli kuin Sanin ja Unnin isän kasvattaja, joka siis jätti kaksi pentua pitkähäntäiseksi jotta ostajalla olisi valinnanvaraa.

Joh kirjoitti:

[quote=Ruttt]Ja eihän Suomessa ole villisikoja jne.

Kyllä kai suomessa on villisikoja luonnossa jonkin verran?

edit. Joo, ilmeisesti on. Linkki.[/quote]

Siis tarkoitin, että kun joku tuolla aiemmin mainitsi alanoiden metsästystavasta ja siitä ettei villisikoja olisi Suomessa. Minä en siis ole niin väittänyt. Taisin ilmaista itseäni huonosti, pahoitteluni.

Pakko kyllä sanoa nyt tuon typistysaiheen ohella esiintulleesta muusta "välttämättömästä" koirien tuunailusta, että en varmaan koskaan "pystyisi" valitsemaan ylipäätäänkään sellaista koirarotua, mitä joutuu varjelemaan tavalliselta koiran elämältä ja puunaamaan ihan tolkuttomasti, että se pysyisi kauniina. Saatan olla yksinkertainen, mutta en vain tajua mitä järkeä sellaisessa on. Tuollaisissa roduissa yleensäkään... anteeks vaan. Ainakin mun mieleen parhaimmanlainen koira on hyvin pienellä sipaisulla kaunis vaikka suoraan metästä kehään tuotuna, jos noin näyttelyistä puhutaan. Jos nyt joskus täytyy vähän trimmisaksia käyttää tai harjata vähän useammin niin sen vielä sulatan, mutta pue nyt jotain kurahaalareita koiran niskaan vähänkin huonoilla keleillä ja föönaa ja pidä sillä päässä papiljotteja... no hohhoijaa. Tästä kommentista saa suuttua ken haluaa, mut sitähän voi vaikka hommata sellasen lasten meikkipään jos tuollaisesta tykkää niin ei tarvi eläimiä kiduttaa ihmeellisillä mieltymyksillään. Sitä voi vaikka teippailla ja leikelläkin (!?) jos haluaa ja suihkuttaa minkälaisesta törpöstä haluaa muotoiluaineita. En nimittäin ihan kauheesti usko, että tuosta koira enää nauttii.

Sinji kirjoitti:

Mutta lisäksi mulla tuli mieleen, että monethan käy näyttelyissä tutustumassa koirarotuihin koiraa ottaessaan. En mä ainakaan haluaisi, että typistämistä alettaisiin uudestaan pitää "normina", että silmä tottuisi siihen.

Muun muassa tämän takia minua sapettaa monikin asia tuossa näyttelytouhussa. Vasta koirarotuihin tutustuva ihminen suuntaa monesti ensimmäisenä nimenomaan sinne näyttelyihin, ja mitä se siellä näkee? Niitä läskejä yli/alikulmautuneita ronttosauruksia ja hillitömässä turkissa aaltoilevia upeita turkkirotuja? Moni ei tosiaan ensikatsomalta tajua, mitä esimerkiksi sellaisen näyttelykuosin ylläpitäminen turkkirotujen kohdalla tarkoittaa, ja jos ensimmäiseksi näkee ylipainoisia ja muuten liioiteltuja koiria niin niitähän alkaa pitää normaaleina.

Toki tiedän että iso osa näyttelyporukasta on ihan normaaleja ihmisiä jotka tajuavat että heillä on käsissään koira, ja näyttelyissä käyminen on lähinnä harrastus. Silti valitettavan paljon on niitäkin hc-harrastajia, joiden keinot ovat ainakin minun mielestäni hyvin kyseenalaisia. Näyttelytuloksille ylipäätään pistetään mielestäni aivan liikaa painoarvoa esimerkiksi monen rodun jalostuksen kohdalla, ja tuloksia tästä on nähtävissä ihan jokaisessa koiranäyttelyssä.

Ruttt kirjoitti:

--Alanot ovat kiinnipitäviä koiria, ja käyvät nimenomaan saaliiseen kiinni. Siinä rytäkässä helposti menee korvatkin. Näitä on kuultu ja nähty. Lisäksi jo alanoiden leikeissä korvia repeytyy, kun leikkivät metsästystä toistensa kanssa. Omista koirista tämä myös näkyy.

Korvalehdet osuvat varmasti helposti hampaisiin.
Ottavatko nuo sitten kuitenkin jostain kiinni korvalehtien sijaan ja tuppaako tulemaan pahaa jälkeä leikkien seurauksena; suojeleeko siis tuo typpääminen todellisilta vammoilta vaikka ei metsästäisikään villisikoja?

piiskahäntä kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa nyt tuon typistysaiheen ohella esiintulleesta muusta "välttämättömästä" koirien tuunailusta, että en varmaan koskaan "pystyisi" valitsemaan ylipäätäänkään sellaista koirarotua, mitä joutuu varjelemaan tavalliselta koiran elämältä ja puunaamaan ihan tolkuttomasti, että se pysyisi kauniina. Saatan olla yksinkertainen, mutta en vain tajua mitä järkeä sellaisessa on. Tuollaisissa roduissa yleensäkään... anteeks vaan. Ainakin mun mieleen parhaimmanlainen koira on hyvin pienellä sipaisulla kaunis vaikka suoraan metästä kehään tuotuna, jos noin näyttelyistä puhutaan. Jos nyt joskus täytyy vähän trimmisaksia käyttää tai harjata vähän useammin niin sen vielä sulatan, mutta pue nyt jotain kurahaalareita koiran niskaan vähänkin huonoilla keleillä ja föönaa ja pidä sillä päässä papiljotteja... no hohhoijaa. Tästä kommentista saa suuttua ken haluaa, mut sitähän voi vaikka hommata sellasen lasten meikkipään jos tuollaisesta tykkää niin ei tarvi eläimiä kiduttaa ihmeellisillä mieltymyksillään. Sitä voi vaikka teippailla ja leikelläkin (!?) jos haluaa ja suihkuttaa minkälaisesta törpöstä haluaa muotoiluaineita. En nimittäin ihan kauheesti usko, että tuosta koira enää nauttii.

Se on kyllä ihan kamalaa kun koira on turkkirotuinen! Hirveetä kärsimystä koko ajan kaikille osapuolille! Koirat on siis ihan tuskissaan kun ne joutuu pitään kurapukua kurasäällä. Niin ku vaikka syysmyrskyssä



Ja sit talvella ne joutuu pitään toppapukuu ettei tuu kylmä tai turkki palloonnu. Seki on ihan tuskaa. Estää normaalin liikkumisen just ihan täysin

( -29 astetta)


Ja siksi ne ei voi koskaan juosta kunnolla

ja sit jos on ikävä keli niin niitä ei ulkoiluteta.
niin ku pakkanen (-30)

Tai jos on märkää ja loskaista


Pentunakaan ne ei koskaan saa leikkiä normaalisti

Niiden kans joutuu valitseen tosi tarkkaan missä voi lenkkeillä

Ne ei voi koskaan uida tai leikkiä kaverin kanssa.


Ja jos ne on esim tuntia aiemmin pesty ja trimmattu niin ne on ihan nääntyneitä eikä jaksa tehä mitään ja turkkia varjellaan ainakin viikko ennen kuin ne pääsee juoksemaan missään irti


Samalta lenkiltä (tunti trimmin jälkeen)

Ja koskaan ne ei pääse harrastaan muuta ku kiertään sitä kehää


Ja kaikkihan tietää että se kehässä olo on täyttä tuskaa ja vakavamielistä toimintaa.


Vai miten se meni?

Oisko kuitenkin vähän kiinni siitä miten se omistaja siihen touhuun suhtautuu? Voisko olla että se turkin hoito (joka muuten on välttämätöntä sillä ilman hoitoa turkista todella tulee koiralle riesa: katso vaikka) on samanlainen asia kuin kynsien leikkaus? Harvempi koira suorastaan rakastaa sitä, mutta jos se on pennusta asti opetettu niin hommassa ei ole koiralle mitään ihmeellistä? Samalla tulee käytyä koko koira sentti sentiltä läpi. Jos siihen ilmaantuu joku patti tai sen lihas on jumissa niin sen tietää samoin tein. Voisko olla että se koira elää ihan koiran elämää turkista huolimatta jos omistaja vaan niin päättää? Ja että se on ihan yhtä koira, vaikka näyttääkin erilaiselta? Voisiko olla että osa koirista kapuaa syliin nukkumaan föönauksen ajaksi koska siinä on niin kivan lämmin? Ettei se olekaan kamalaa kidutusta? Ja voisiko olla että sillä koiralla on luonne ja muita ominaisuuksia jonka takia se on hyvä koira?

Joo mä tiedän että näyttelyiden nimissä osa ihmisistä on valmiita tekemään mitä hyvänsä, mutta ei se tee useimmista koirista tai koiraroduista yhtään sen huonompia. Jos koira on yhtä kuin turkkinsa niin se on musta aina paha asia. Niin on silloin jos se koira ei tosiaan saa elää koiran elämää turkin takia ja niin on silloin jos siitä koirasta ei nähdä muuta kuin turkki. Mutta eipä taida piiskahäntäkään juuri muuta nähdä jos koira on sama asia kuin kampauspää. Kyllä mä tuntisin itseni aika idiootiksi viedessäni kampauspäätä kesällä uimaan, talvella juoksemaan meren jäällä ja kaverin kanssa treenaamaan agilityä. En tiedä suostuisiko kaveri edes ohjaamaan kampauspäätä? Toki se ois helpompi. Ei sotkis itseensä niin usein. Ei vaatis ruokaa. Mutta sen kanssa ei oikein musta vois leikkiä tai lenkkeillä ja ei se taitais paljoa älytä aktivoinnistakaan?

Se on ihan totta että jos koira elää elämänsä näyttelyhäkissä pampulat päässä niin se on vielä kamalampaa kuin typistys. Samoin on se että jalostetaan tieten tahtoen sairaita eläimiä. Tai se että maailmassa (ja Suomessa) on pentutehtaita joissa koirilla ei ole mitään arvoa, ne elävät sillä mitä sattuvat tassuihinsa saamaan ja synnyttävät pentuja pentujen perään hirveissä oloissa. Se että maailmassa on paljon paljon tosi kurjia asioita ei oikeuta niitä vähemmän kurjia. Vaikka maailmassa on sota niin mä en silti saa mennä lyömään sitä törppöä joka etuilee kassajonossa. Eikö?

Kaneli kirjoitti:

Korvalehdet osuvat varmasti helposti hampaisiin.
Ottavatko nuo sitten kuitenkin jostain kiinni korvalehtien sijaan ja tuppaako tulemaan pahaa jälkeä leikkien seurauksena; suojeleeko siis tuo typpääminen todellisilta vammoilta vaikka ei metsästäisikään villisikoja?

Nola ainakin luppakorvaisilta koirakavereilta nappaa herkästi korvista kiinni jahdatessa. Toinen on poski- ja kaulanahat. Ja siis nämä kun toimii myös karjantaltutuksessa, jossa ne myös ottaa karjaa pään alueelta kiinni, niin samaa tekevät siis leikkiessäänkin. Me ei siis leikitä pienten ja hentojen koirien kanssa.. Vaikka Nola osaakin olla suht. varovainen pienempien kanssa mutta en luota siihen silti sen kiihtyessä liikaa ja jos toinen lähtee "pakoon" juoksemaan.
Itse tiedän muutaman luomualanon saaneet kunnon vekkejä korviin, jolloin tuloksena on ollut verikorvia tai ihan kunnon repeytyminen. Samaa olen kuullut myös joistakin dogo argentinoista yms.

Tuolla aiemmin oli puhetta siitä, että tuskin typättyjen suosio oleellisesti kasvaisi jos niitä näyttelyissä/kokeissa näkyisikin ja mun tarvii kyllä olla täysin eri mieltä. Tässäkin ketjussa on jo moni sanonut, että rotu x näyttää paremmalta typättynä mutta rotu jää ottamatta koska typpääminen on kiellettyä. Joillain se johtuu ihan suoraan siitä seurauksesta, että typpäämätön on ulkona kaikista tapahtumista. Suurella osalla se kuitenkin varmasti johtuu yleisestä typpäämisen vastaisesta ilmapiiristä ja jos näyttelykielto purettaisiin niin yleinen ilmapiiri todennäköisesti muuttuisi sallivammaksi yleisestikin ja näin ollen uskon typättyjen koirien määrän myös nousevan.

Itse en typättyä koiraa huolisi enkä typpäystä hyväksy. Vaikkakaan mua ei kyllä yhtään haittais löytyy luonnontöpöä rotikkaa, koska omankin häntä on melkoinen piiska ja tavarat vaan lentelee

Lurch kirjoitti:


Muun muassa tämän takia minua sapettaa monikin asia tuossa näyttelytouhussa. Vasta koirarotuihin tutustuva ihminen suuntaa monesti ensimmäisenä nimenomaan sinne näyttelyihin, ja mitä se siellä näkee? Niitä läskejä yli/alikulmautuneita ronttosauruksia ja hillitömässä turkissa aaltoilevia upeita turkkirotuja? Moni ei tosiaan ensikatsomalta tajua, mitä esimerkiksi sellaisen näyttelykuosin ylläpitäminen turkkirotujen kohdalla tarkoittaa, ja jos ensimmäiseksi näkee ylipainoisia ja muuten liioiteltuja koiria niin niitähän alkaa pitää normaaleina.

Toki tiedän että iso osa näyttelyporukasta on ihan normaaleja ihmisiä jotka tajuavat että heillä on käsissään koira, ja näyttelyissä käyminen on lähinnä harrastus. Silti valitettavan paljon on niitäkin hc-harrastajia, joiden keinot ovat ainakin minun mielestäni hyvin kyseenalaisia. Näyttelytuloksille ylipäätään pistetään mielestäni aivan liikaa painoarvoa esimerkiksi monen rodun jalostuksen kohdalla, ja tuloksia tästä on nähtävissä ihan jokaisessa koiranäyttelyssä.

Loppuosasta en voisi olla enempää samaa mieltä. Siksi mua ihmetyttääkin että mikä idea on nurkua siitä ettei näyttelyihin pääse siinä vaiheessa jos geenipoolin/luonteen/terveyden/rakenteen/what ever parantamiseksi tarvitsee sitä ulkomaista verta jota paremmin saa typistettynä? Kasvattaminen ei voi olla vain näyttelytuloksiin (tai agility tai toko...) tuijottamista. Se koira kun on aina joku kokonaisuus ja kasvattajan vastuulla on tuntea oma rotunsa niin että osaa tehdä koko rodun (tai vähintään nyt tämän Suomen populaation) kannalta järkeviä jalostusvalintoja se kokonaisuus huomioon ottaen.

Minkä tahansa asian hc harrastajat ovat pelottavia siksi että yhtä asiaa tuijottaessa se kokonaisuus monesti unohtuu. Ja ainakin kasvattajien pitäisi olla sen kokonaisuuden asiantuntijoita ja kykeneviä myös varoittelemaan uusia koiran hankkijoita siitä että se läskiys/yli- tai alikulmautuneisuus ei ole ok vaikka niitä näyttelyissä näkyisi tai vaikka joku tuomari niistä tykkäisi. Turkkia mä en oikeasti niin isona ongelmana kykene näkemään koska se naapurin Maija joka on nähnyt turkkirotuisen näyttelyissä ja hankkinut sellaisen itselleen saa kyllä apua turkin hoitoon jos sitä älyää pyytää ja lisäksi se turkki nyt on koirassa ainoa osa jonka voi kivutta leikata kokonaan pois jos sen kanssa ei pärjää... yli tai alikulmautuneisuudelle on itse paha tehdä mitään.

Toki noi on kaikki asioita joihin pitäisi jonkun puuttua. Mutta kuka se joku olisi ja miten se puuttuminen tehtäisiin? Kaikki koirat vaa'alle ja ell tarkastukseen ennen kuin voivat vastaanottaa SA:n? Turkkirotuisille valionarvon saavutukseen yksi serti saatava kaljuna? Osana arvostelua koiran kastelu jotta se voidaan nähdä ilman turkkia? Pelkkä epäkohtien esille nosto ei oikein auta jos ei tiedetä mitä niille tehdä? Typistykselle meillä on lainsäädännöllinen ratkaisu jossa on omat ongelmansa, mutta koska maailma harvoin on täysin mustavalkoinen niin ehkä näissäkin asioissa on vaan tyydyttävä siihen parhaaseen mahdolliseen kompromissiin. Mikä se ois noiden muiden epäkohtien osalta?

Mä luulen, että kukaan ei täällä ole käynyt Tigru henkilökohtaisesti sinun kimppuusi. Jokainen palstaa vähänkään selannut tietää, että sun rekut juoksevat vapaana heinikossa, kurassa, rannalla ja lumessa. Mutta itsekin olen törmännyt erääseen tukkajumalaan, jonka omistajalle naureskelin, että tuossa varmaan riittää puunaamista metsälenkin jälkeen. Hetken hiljaisuus, ja omistaja sanoo tiukasti "me ei käydä metsässä". Ok. Kyseessä oli isohko, liikuntaa vaativa koira.

No, mä lähden likaisen elukkani kanssa sateiselle metsälenkille.

^Piiskahännän viestissä kyllä ihan suoranaisesti teilattiin kaikki kurapukuja pitävät ja puunattavat rodut ja verrattiin niitä lasten meikkipäähän ja eläimen kiduttamiseen omien mieltymystensä mukaan. Ei ainoastaan niitä, jotka eivät ihmisten näyttelyhommien takia pääse normaalisti ulkoilemaan.

^^Enkä mä myöskään ole ottanut tätä henkilökohtaisesti, koska itse tiedän tasan mikä on meidän koirien tilanne. Mutta koskapa en nyt oikein voi tähän kenenkään muunkaan koiria nostaa esimerkiksi (vaikka tiedän että niitä on paljon paljon enemmän kuin niitä jotka eivät anna koirien olla koiria) niin mun on helpointa nostaa esille omat (no ja osassa kuvissa kavereiden) koirat. Toistuvasti kuitenkin jokainen turkkirotuisen omistaja törmää siihen kuinka hänen koiransa varmasti turkista kärsii vaikka näin ei suinkaan tarvitse olla vaan kyse on siitä mitä me ihmiset päätetään sen asian kanssa tehdä.

Piiskahäntä tuomitsi viestissään kaikki rodut ja koirat jotka tarvivat kurapukua, föönausta ja muuta laittoa. Ihan kaikki.

^Ok no myönnyn -voi kai se olla, että ne koiratkin oppii jollain lailla tykkäämään siitä kun niitä puunataan ja puetaan vaatteisiin, että voidaan lähteä ulos. Tottakai pakkohan se on puunata, jos moisen rodun itselleen valitsee ja jos haluaa ettei sen turkki ole kohta yks iso takku ja ala sitten häiritä koiran olemista ja terveyttä. Ehkä olen sitten vain liian käytännöllisyyttä rakastava ihminen, että voisin koskaan kuvitella omistavani jonkun tuollaista hoitoa vaativan rodun tai ymmärtäisin täysin miksi moisia ominaisuuksia oikein varta vasten on edes jalostettu. Kai siitä puleeraamisesta onkin tehtävä itselleen harrastus jos siihen ryhtyy. Ja harrastuksiin käytettyä rahaa ja aikaahan ei tunnetusti lasketa eikä kannata laskea ja useinkaan ei itsekään tiedä onko koko touhussa mitään tolkkua, kunhan on kivaa. Ei ollut varsinaisesti tarkoitus leimata kaikkia ns. turkkirotujen harrastajia eläinten kiusaajiksi, joten pehmitän nyt tuota vaikutelmaa. Mutta tietysti onhan siellä se ikävä ääripää, mistä oli jo puhe aiemmin... Ne, joiden koirat ei suunnilleen koskaan edes käy ulkona, koska turkki. Niille suosittelisin sitä meikkipäätä.

(Meillä muuten jopa koiralta kynnenleikkaamisen tarve on lähes olematon. Etujalan kannuskynnet nipsautetaan joskus, mutta kaikkia leikataan ehkä kerran vuodessa. Ne kuluvat liikkuessa sopiviksi. Helppouden huipentuma koko koira tuossa suhteessa onneksi.)

Rorys kirjoitti:

^ Mutta silti jos sä ostat sen eläkeuroksen jälkeläisen ja vaikka se uros kuinka olisi tehnyt töitä koko ikänsä ilman ongelmia, niin se jälkeläinen voidaan silti kuvata E/E-lonkkaiseksi. Luulen että Sinji tarkoitti tätä sillä riskien ottamisella. Lähipiirissä on parikin kasvattajaa, jotka ovat tuoneet viime vuosien aikana pentuja Suomeen "huippusukuisista työkoirista", mutta yksikään tuonti ei ole ollut onnistunut. Joko on ollut luustossa tai yleisesti terveydessä ongelmia.

Ei tietenkää ole mikään terveyden tae :) jokainen yhdistelmä on riskinsä mut uskon et pienempi riski on se eläkeläis-isäukko joka koko ikänsä terve ja toimiva työkoira on ollut kuin tää naurettava suomen nykylinja aikasen monilla kasvattajilla... hirveä kiire pennuttaa vaan kaikki kyllä yhteenääneen julistaa että aikuisia varsinkin nämä laumikset on siinä päälle 3v iässä ja silti käytännös kaikki yhdistelmät on hyvä kun 2v täyttäny kummatkin niin isä kuin emä