Koirat.com

majju, ymmärrän sun pointin kyllä hyvin. Ja minun mielipiteeni on, että ei ainakaan kannata kantaa huonoa ommatuntoa siitä että yritit auttaa sitä noutajaparkaa. Vaikka tarina päättyi huonosti, sai se koira ainakin sen pari kuukautta toivon mukaan elää onnellista elämää. Ja varmasti eläisi edelleen, ellei olisi käynyt niin ikävästi. Ainakin sinä yritit. Onhan tuo aina vähän kaksipiippuinen juttu, lopettaako, etsiäkö ratkaisuja ongelmiin vai etsiäkö koiralle uusi koti. On ihan tilannekohtaista, mikä ratkaisu milloinkin on paras koiran kannalta. Ja todellakin, sitä vastuuta pennunostajille täytyisi takoa päähän ihan jokaiselle. Niin paljon otetaan koiria väärin perustein, itselle vääränlaisia koiria vääränlaisiin olosuhteisiin, oletetaan asioita, ei perehdytä koiran koulutukseen, terveyteen, ruokintaan, käytökseen... Ja sitten kun kaikki ei menekään niinkuin elokuvissa, koiraa ollaan heti viemässä piikille. Ja joo-o, edelleenkään se koira ei siitä lopetuksesta kärsi, vaan huonoista elinoloista ja epäreilusta kohtelusta, mutta silti. Eli samaa mä nyt purnaan kuin moni muukin tässä. Kun kiukuttaa kun ihmiset ottaa koiria ja lemmikkejä yleensä niin hepposin perustein, ei arvosta sitä eläintä, sen elämää, tarpeita ja onnellisuutta, vaan se on niinkuin uusi huonekalu tai käsilaukku, jonka voi sitten heittää roskiin kun ei enää miellytä. Ja joo-o, edelleen, omat tilanteet voi muuttua ja ja ja. Sitäkin voisi miettiä ennen koiran ottamista. Mitä teen, jos jään työttömäksi, menen naimisiin, tulee avioero, saan 3 lasta, muutan kerrostaloon, sairastun, vammaudun, kuolen. Ihminen valitsee aina lemmikin, lemmikki ei voi valita kenen kanssa se haluaa elää ja millaista elämää.

Itsellä on valtava kynnys luopua koirasta itsestä johtuvista syistä. Jos nyt vaikka tulisi ero, koirasta pitäisin kiinni kynsin hampain. Ja jos joskus sitten uusi mies kuvioihin tulisi, saisi luvan sulattaa minut koirineni tai sitten ei lainkaan. Lapsia en aio hankkia. Jos sairastuisin vakavasti tai joutuisin vaikka pyörätuoliin enkä enää pystyisi itse koirasta huolehtimaan, en tiedä sopeutuisiko tuo oma eläin aivan vieraaseen paikkaan. Toivon mukaan mies siinä tilanteessa ottaisi Lunan hoitaakseen ja käyttäisi sen lenkeillä ja vähän harrastelisikin jotain. Mutta kyllä kai se on pakko ymmärtää niitäkin, jotka joutuu lemmikistään luopumaan elämäntilanteen muutoksen, sairauden tai muun syyn takia. Loppujen lopuksi mua ei kiinnosta yhtään mikä se syy sitten on ollut, pääasia on sen koiran hyvinvointi. Jos sitä ei voida sille mitenkään taata ja omistajat ovat täysin kykenemättömiä ratkaisemaan ongelmia, on parempi viedä se lopetettavaksi kuin antaa huonoon kotiin.

TwoBeans kirjoitti:

Sitäkin voisi miettiä ennen koiran ottamista. Mitä teen, jos jään työttömäksi, menen naimisiin, tulee avioero, saan 3 lasta, muutan kerrostaloon, sairastun, vammaudun, kuolen. Ihminen valitsee aina lemmikin, lemmikki ei voi valita kenen kanssa se haluaa elää ja millaista elämää.

No enpä kyllä tullut harkinneeksi koiraa ottaessani, mitä tapahtuu, jos sairastun, vammaudun tai kuolen. Ja vaikka olisinkin, tokkopa se olisi päätöksiini vaikuttanut. Mikäli jokin tällainen odottamaton tilanne tulee vastaan, sitä katsotaan sitten. Nuo pääsääntöisesti eivät kuitenkaan ole omasta valinnasta riippuvaisia asioita.

Kuolemasta tuli mieleeni, kun aina sanotaan, että pitäisi ajatella 10-15 vuotta elämää eteenpäin, kun ottaa koiran. Niin ihan rehellisesti sanottuna, jos koiranpitäminen virkistää esimerkiksi vanhuksen mieltä ja saa vanhuksen aktivoitua liikkumaan, kannatan kyllä sitäkin, että vanhukset jaksamisensa ja toki oman halunsa mukaan ottavat koiran (tai kissan), vaikka raadollisesti ajateltuna lemmikin eliniänodote olisikin pidempi kuin omistajansa. Toki näissä tilanteissa voi olla ihan fiksua miettiä, miten koiranhoito järjestyy, jos vanhuksen kunto huononee tai vanhus kuolee, mutta jos lemmikki lisää vanhuksen elämänlaatua, on se silti sen arvoista.

"Iloisena" offtopickina voin kertoa, että "isolla tiellä", jossa ei ole jalkakäytävää olen nähnyt miehen menevän sähkökäyttöisellä pyörätuolilla/tapaisella hiljakseen ja koira menee siinä vieressä, aina siellä ojan puolella. Että kun moni miettii, että jos jalat vaikka katkeis pitäiskö koirasta luopua niin aina on toivoa. Mulla aina sydän sulaa kun näkee miehen ja koiran. Vähän vanhempia taitavat molemmat jo olla. Tai mies ainakin.

TwoBeans kirjoitti:

Ihminen valitsee aina lemmikin, lemmikki ei voi valita kenen kanssa se haluaa elää ja millaista elämää.

Ja sillä lemmikillä on vain se omistaja, ei ketään muuta. Sen on tyydyttävä siihen, mitä sille tarjotaan. Valitettavasti silloinkin, kun hoito ei ole asianmukaista. Jokaisen lemmikkiä hankkivan pitäisi miettiä tätä. Mutta joillekkin tosiaan ne on "vain eläimiä", joilla ei tarvitse kaikki olla niin justiinsa. Tämä tekee surulliseksi.

En mäkään kyllä mieti elämääni eteenpäin kun koiran otin tai muita lemmikkejä. En mä voi tietää mitä tapahtuu parin kolmen vuoden päästä, saati sit viidentoista vuoden päästä. Jos miettisin niin pitkälle ja miettisin että mitäs jos mä kuolen tai halvaannun tai jotain niin enhän mä vois mitään tehdä tai toteuttaa. ASiat menee niinkuin menee, mun mielestä tärkeintä on se, että omat resurssit riittää koiran ylläpitoon kaikin puolin, se on sit asia erikseen jos jotain tapahtuu. Niitähän ei voi kukaan etukäteen tietää. Ja joku työttömäksi joutuminen, ei sitäkään voi kukaan ennustaa. Monilla työttömillä tai opiskelijoilla on koiria, joten kyllä pienillä rahoillakin pärjää, sit vaan eletään sen mukaan.

monna83 kirjoitti:

Mutta joillekkin tosiaan ne on "vain eläimiä", joilla ei tarvitse kaikki olla niin justiinsa. Tämä tekee surulliseksi.

Mä kuulun juuri siihen joukkoon, joka ajattelee niiden olevan "vain" eläimiä. Mä en kuitenkaan ajattele, ettei niillä tarvi olla asioiden olla niin justiinsa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että eläin on oikeutettu eutanasiaan eikä kärsi kuolema-ajatuksesta yhtä paljon kuin ihminen. Mä olen kylmä ja uskon eläimen tiedostavan olemassaolonsa samalla tasolla kuin me, vasta kun mulle on se todistettu. Niin kauan ei eläimestä eroon hankkiutumista voi verrata esimerkiksi lapsen joutumiseen hoitokotiin.

p.s. Mun mielestä on surullista, ettei ihmisillä ole oikeutta eutanasiaan.

BaeLiana kirjoitti:

p.s. Mun mielestä on surullista, ettei ihmisillä ole oikeutta eutanasiaan.

Samaa mieltä. Jos tosiaan joutuu ihminen tuskissaan elämään, niin eihän sillä oo muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä tai päättää elämä oman kädenkautta. Tai sitten vanhukset, jotka tosissaan makaa päivät pitkät sängyssään. Todella toivon, että jos vanhaksi elän niin älyän vielä tappaa ihteni ennenkun vanhainkotiin höperöityneenä joudun:P Mun mummo on kyseisessä laitoksessa ja pahaa tekee käydä siellä.

Kyllä minä ainakin sen verran mietin elämää eteenpäin omassa päässäni elukoita ottaessa, että jos ero sattuu tulemaan, niinkuin tulikin, silloisen py:n kanssa, että pärjäänkö vaativan koiran ja kahden kissan kanssa ja hyvin on mennyt. Mutta jos tulisi tilanne, että vaikka halvaantuisin ym, niin melkeimpä koiran kannalta paras vaihtoehto ois viedä piikille. Tai näin ajattelen nyt, mutta voihan se olla eri tilanne jos tosissaan sattusi kohdalle.

Kyllä minäkin ymmärrän jos omistaja sairastuu fyysisesti tai henkisesti, menettää työnsä, jää asunnottomaksi ja nämä "oikeat syyt", mutta sitä en hyväksy että otetaan koira ja sitten kiinnostus yhtäkkiä lopahtaakin. Luulisi että tietää jaksaako sitä koiraa katsella seur 10-15v vai ei. Ja mun mielestä jokaisen koiranottajan pitäisi pyytää hoitoon koira itsellensä vaikka viikoksi että näkee mitä se arki oikeasti on. Ja mitä kaikkea koiranomistaminen vaatii.

^ Olen aika pitkälle samaa mieltä sun kanssa ja ite kanssa järkytyn kaikista eläinten kauheista kohtaloista. Täällä näkee eläimiä kanssa monesti tosi surkeissa oloissa ja kyllä tuntuu pahalta. Minkä tahansa eläimen pitäminen edellyttää vastuun ottamista eläimestä ja sen hoitamista kunnolla. Kukaan ei pakota ottamaan eläimiä. Eikä mun mielestä mitään eläintä pitäisi voida lopettaa vaan sen takia, ettei nyt huvitakkaan pitää sitä. Kyllä siihen pitäisi olla joku painava syy. Eikä mun mielestä eläin ole "pelkkä eläin" vaan se on ELÄIN (jolla pitäisi olla tiettyjä oikeuksia eikä mitenkään pelkkään tavaraan verrattava asia).

Muoks. Piti vielä lisätä, että koirienkin kohdalla eutanasiasta puhuttaessa voitaisiin pitää mielessä, että eutanasia on kuolemaan auttamista silloin, kun yritetään välttä turha kärsiminen sairauden takia ja ettei itse kuolema ole kivulias. Nuoren hyväkuntoisen koiran piikittämisellä ei ole mitään tekemistä eutanasian kanssa.

Lua kirjoitti:


Muoks. Piti vielä lisätä, että koirienkin kohdalla eutanasiasta puhuttaessa voitaisiin pitää mielessä, että eutanasia on kuolemaan auttamista silloin, kun yritetään välttä turha kärsiminen sairauden takia ja ettei itse kuolema ole kivulias. Nuoren hyväkuntoisen koiran piikittämisellä ei ole mitään tekemistä eutanasian kanssa.

Jeps.

Se vielä, että eihän tietenkään voi kaikkeen varautua enkä mäkään laatinut mitään toimintasuunnitelmia siltä varalta että vaikka halvaannun koiran elinaikana. Voihan sellaisellekin silti yhden ajatuksen suoda. Lähinnä tarkoitin kommentissani hiukan helpommin ennakoitavia asioita, ajattelin esim sellaista, että vaikka vanhempien luota omilleen muuttanut nuori nainen ottaa koiran ja aloittaa opiskelut. Siinä vaiheessa olisi hyvä miettiä hiukan pidemmälle koiran kannalta, jos vaikka bilejalka alkaa kovasti vipattamaan opiskeluiden lomassa, haluaa lähteä vaihtoon tai rakastuu ja ehkä perustaa perhettäkin, mikä on koiran rooli silloin. Tai jos yhteistä koiraa hankkiessa parisuhde horjuu, olisi hyvä yhdessä miettiä sitäkin, miltä tulevaisuus mahtaa näyttää, onko ero tulossa, sovinto vai monta riitaisaa vuotta... Mutta tosiaan, eihän tulevasta voi ikinä tietää eikä kaikkeen voi millään varautua eikä kannatakaan tai halkeaa huolesta.