Koirat.com

Jos on kyse eläimestä, jonka ei tiedetä olevan erityisen riskialtis lasten seurassa, niin en mäkään oikein ymmärrä pelkoa pitää sellaisia saman katon alla. Oletusarvo mulla ainakin on se, että eläimet eivät ole sen vaarallisempia lapsille kuin autossa istuminenkaan. Toisaalta, jos kerran on ylitsepääsemätön pelko päästää eläintä lapsen lähelle, niin ei kai siinä muukaan auta. Tuollaisessa tilanteessa lähtisin tosin miettimään, pystyykö sitä lasta kasvattamaan "normaalisti" muutenkaan.

Sitä mä en lähtisi tuomitsemaan, jos on koira entuudestaan ja toteaa, että energiaa ei yksinkertaisesti riitä sekä koiran että lapsen hoitamiseen. Ei ole mielestäni minkään järjen mukaista olettaa, että joku panisi eläimen lapsen edelle, vaikka itse niin sitten tekisikin. Voi olla mahdollista, että koira on hoitunut ihan hyvin ennen lasta, mutta lapsen jälkeen kaikki ei vain enää toimi. Vaihtoehtoisesti koiran on hoitanut hyvin, mutta melkein kaikki energia on mennyt siihen. Tässä vaiheessa ei ole mielestäni kenenkään, ei edes koiran, edun mukaista pitää koiraa.

BaeLiana kirjoitti:

Jos on kyse eläimestä, jonka ei tiedetä olevan erityisen riskialtis lasten seurassa, niin en mäkään oikein ymmärrä pelkoa pitää sellaisia saman katon alla

Näinpä, mutta joskus koiran käyttäytyminen tiedetään liian suureksi riskiksi lapselle. Siitä koirasta, jonka olin ottamassa, luovuttiin perheenlisäyksen takia ja uskon, että omistajilla ei ollut muita vaihtoehtoja. Koira oli 4-vuotias, äärimmäisen dominoiva ja arvaamaton tapaus. Sen kanssa oli tehty hommia kouluttajan kanssa, mutta ilman kunnollisia tuloksia, koska omistajilla ei vaan riittänyt auktoriteetti ja kokemus niin haastavaan koiraan. Oikeestaan loppujen lopuksi sen lopettanut eläinlääkäri arveli koiralla olleen vikaa hermostossa, mutta koska koiraa ei tutkitutettu patologilla, mä jään ehkä aina jossittelemaan sen kohtaloa

Nyt on yksi myyntipalsta täynnä huijausilmoituksia, niitä alkaa olla enemmän kuin "oikeita" ilmoituksia..

Tässä yksi esimerkki:
"Olen kaunis pentu valmis uuteen kotiin ilmaiseksi antamisen on hyvin leikkisä ja rakastaa antaa kisses.It on AKC rekisteröity, potta, paperi ja talo koulutettu ja on kaikki se laukausta, terveys-ja vet paperit, se on erittäin ystävällinen lapset ja muut lemmikit, hyvin täyteläinen ja hyvä luonteet, se on hyvä seuralainen ja leikkikaveri kotiisi"

ou mai gaad

eepi78 kirjoitti:

Tota mä en just tajua, että koira annetaan pois kun lapsia tulee. Miten ne lapset estää elämän sen koiran kanssa? En ymmärrä. Sit ymmärrän jos asiaa on kokeiltu ja todettu ettei koira siedä lapsia ja vaaratilanteita on yms, mutta suurin osa tuntuu pitävän automationa sitä että kun olen raskaana, annan koiran pois. Jep. Itse en pystyis.

Juurikin näin. Meiltä löytyy kaksi kissaa ja villi nuori seropineiti. Lapsen hankinta on varmasti "edessä" jokusen vuoden kuluttua, mutta en millään kykenisi sisäistämään sitä ajatusta, että pitäisi rakkaista lemmikeistä, perheenjäsenistä, luopua vauvan tulon vuoksi O_o Toki eteen voi tulla tilanne jossa luopuminen on "pakko", mutta se saa ainakin omalla kohdalla olla sitten todella PAKKO tilanne.

Ja mitä noihin ilmoituksiin tulee, niin kauhulla niitä myös itse lueskelin kun koiraa hommasimme. Muutamista kyselinkin, mutta kun pyyteli lisää tietoa ja kuvatuksia niin oli kummasti netissä vikaa tai piuha purskeltuna :S ei herättänyt suurta luottamusta. Vaikkakin sain tietoa lypsää aika lailla myös nykyisen koiramme kasvattajalta, mutta sitä sain kun tarpeeksi lypsin. Oli reppana itsekkin hieman pihalla, kun vahinkopentue kyseessä, eikä siis pentueista yms kokemusta. Mutta Kyseli ja tenttaus kyllä kannatti, sillä saimme itsellemme aktiivisen nuoren tyttösen, josta löytyy niin luonnetta kuin lempeyttäkin ja joka on mahdottoman nopea oppimaan asioita :)

Suurin osa koirista sisäistää lapsen tulon nimenomaan raskausaikana,vaikka lapsia ei perheessä ennestään olisi,kyllä koira vaistoaa että vatsassa on uutta elämää ja näin ollen hyväksyy helpommin uuden tulokkaan. Yleensä kannattaa synnäriltä käydä vaikka isin viemässä vauvan vaatteita tai rättejä koiran nuuhkittavaksi. Sitten asia saattaa olla eri jos koira tulee perheeseen jossa jo on lapsi. Mutta tietenkin on pakko etsiä koiralle uusi koti jos on olemassa vaara,että lapselle jotain tapahtuu,eikä tilannetta saa korjattua. Hyvällä ystävälläni on jo vanhempi koira,jonka kanssa olen viettänyt aikaa sen pentuiästä asti (koira on aina minuun luottanut eikä auktoriteetin kanssa ole koskaan ollut ongelmaa),koiraa ei todellakaan voi missään tilanteessa jättää lapseni 2v. kanssa samaan tilaan ilman että vahditaan koko ajan. Ei siedä eikä tule sietämään pieniä lapsia. Kouluikäisten lasten kanssa kyllä tulee toimeen.
Sitten vielä toinen asia noista ilmoituksista. Itse hankin sitä kautta aikuisen kollikissan 10 vuotta sitten(perheessä oli 2 isoa sekarotuista koiraa,3aikuista kissaa ja yhdet kissan pennut). Haettuani kissan perheestä,emäntä soitti minulle,että tulepa hakemaan tämä yksi narttukissakin pois,noh se kyllä sopi minulle kun ajattelinkin että kissa tarvitsee kaverin. Mutta eipä soittelu siihen loppunut,seuraavaksi käskettiin hakea yksi koirista pois,siihen nyt tietenkään en suostunut,mutta hellyin ja hankin koiralle uuden kodin. Sitten viimeinen puheli koski pentuja,että minun tulisi ottaa nekin,koska ottamani uroskissa on niiden isä ja näin ollen pennut ikään kuin ovat minun vastuullani, JA PAH!! Sitten ei riittänyt enää sympatiaa. En tiedä mikä kyseisen perheen lemmikkitilanne tänä päivänä on. Suretti lasten puolesta,kun lapset kuitenkin valtavasti eläimiin kiintyvät eivätkä oikein ymmärrä miksi ne täytyy antaa pois. Uroskissa(nyt 11v) makoilee nurkissani vielä,enkä voi kuvitella elämää ilman sitä itsetietoista vanhaa herraa. Narttukissa siirtyi jo paremmille hiiriapajille,mutta hänkin kanssani ehti melkein kymmenen vuotta viettämään.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Meillä sellainen tilanne, että tiedän Rikin elinaikana meille lapsen tulevan (jos kaikki menee hyvin) ja mahdollisesti meillä saattaa siinä vaiheessa olla toinenkin koira. Ei kyllä tulisi mieleenkään luopua koirasta/koirista raskaana ollessaan. Toki jos tulisi sellainen tilanne vauvan kanssa, että koirasta olisi pakko luopua (esim. hyökkäisi vauvan päälle, olisi tosi mustasukkainen..) niin sitten se olisi tehtävä, mutta kyllä me ainakaan ollaan jo nyt totutettu Rikiä vauvoihin ja lapsiin, jotta tälläisiä yllätyksiä ei tulisi. Ikinä ei tietenkään voi tietää mutta kyllä Riki ainakin tähän asti on ollut sellainen kaikkien kaveri ja tykkää lapsistakin.

Mua suututtaa ihan sairaasti ilmoitukset jossa luovutaan koirasta "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi". Olis ihan ostajienkin kannalta fiksua että valoittaisi tätä asiaa vähän paremmin. Äitini työkaverin 12-vuotiaalla lapsella puhkesi aivan älytön koira-allergia (alkoi astmalla) ja he yrittivät kaikkensa että saisivat pitää koiran mutta lopulta se piti lopettaa, onneksi kyseinen sakemanni oli jo 10-vuotias.. Tälläiset syyt ymmärrän, mutta en esimerkiksi ajanpuutetta. Jos olet hankkinut aktiivisen koiran ja olet suunnitellut lapsentekoa vuoden sisällä, niin sitten olisi kannattanut miettiä aikaisemmin pystyykö tälläistä rotua ottamaan ja hoitamaan vauvan kasvaessa mukana.
Paljon annetaan pois myös 6-9kk ikäisiä pentuja, kun huomataan että se pikkupallero onkin muuttunut eroahdistuneeksi riiviöksi..

juuri hetki sitten kävin apulaa selailemassa ja olin aivan ymmälläni viesteistä. Tai en niinkään viesteistä vaan annettavista koirista. Suurin osa oli sakemanni uros tai osittain sakemanni, tai vähintäänkin uros mikä ihme siinä on? perhe on halunnut sankarikoiran, poliisikoira Rexin ja toteaa sitten että kaikki ei menekkään niinkuin elokuvissa. Useilla ihmisillä on näköjään uskomattomattoman vääristynyt käsitys koirista luultavasti median takia

Jä tämäkin viesti! Ei herätä ainakaan minun sympatioita;
Joudumme valitettavasti lopettamaan pojan jos ei nyt pian löydy uutta kotia.

Simba on siis 2v 7kk ikäinen uros cockerspanieli.
Poika oli aluksi mitä ihanin, mutta yhtäkkiä muuttui, eli vetää hihnassa, suojelee ruokakuppia, luita, haukkuu ja murisee äänille, pelkää kynsienleikkuuta ja trimmaussaksia ja voi pelästyessään / "kohtauksen" saadessaan purra...... Viesti siis jatkui mutta ei pelastanut enään aloitusta.

Koiran hankkimisessa on iso vastuu molemmilla osapuolilla, myyjällä ja ostajalla. Koiran hankkimista pitäsi vissiin "opiskella" kunnolla ennen kuin lähtee etsimään myynti ilmoituksia. Koiran kasvattamiseen saatetaan tutustua hyvinkin ja sitten vaan joku kivan näköinen koira kotiin kasvattamaan. Kunnes tulee todellisuus vastaan.. voi voi..

Noista viesteistä tajusin myös sen kuinka niitä ihmisiä jotka rakkaalle mussukalleen uutta rakastavaa kotia etsivät, on pissitty silmään heitäkin. Surullista näinkin päin.

Näimpä, kuvitellaan sen pennun olevan valmiiksi koulutettu, mutta sitten ihmetellään kun pentu puree, tekee tarpeensa sisälle, riehuu ja ei kuuntele käskyjä. Ja aika varmasti moni koira ei saa tarpeeksi liikuntaa, joten tulee häiriökäyttäytymistä ja luovutaan koirasta. Toisaalta koiran parastahan siinäkin ajatellaan, mutta vois vähän miettiä rotuvalintaa. Mutta ihmisethän ei ota opiksi toisten virheistä vaan ajatellaan että kyllähän minä nyt pärjään vaativan koiran kanssa.

Minäkin olen saanut tapella oman koiran kanssa sen ollessa pentu, samalla erosin exän kanssa joka oli tosi vaikeeta mulle, mutta en oo ikinä etes harkinnu että koiran antasin pois.

Vähä aika sitten apulassa oli ilmotus että annetaan 2v uros sheltti koska ei ollut varaa viedä koiraa jalka leikkaukseen. Että hyvin kuulemma nilkuttaa kolmella jalalla Kaippa se on päässyt uuteen kotiin koska ilmotusta ei enää ole. Mutta tuo on jo sairasta. Toki ymmärrän että ei ole tuommoisia summia varaa maksaa yhtäkkiä, mutta kyllä sitä varmasti voi sopia ell kanssa esim osamaksusta.

épagneul kirjoitti:


Simba on siis 2v 7kk ikäinen uros cockerspanieli.
Poika oli aluksi mitä ihanin, mutta yhtäkkiä muuttui, eli vetää hihnassa, suojelee ruokakuppia, luita, haukkuu ja murisee äänille, pelkää kynsienleikkuuta ja trimmaussaksia ja voi pelästyessään / "kohtauksen" saadessaan purra......[/i].

Ihan oikeasti, tää pistää ihan karvat pystyyn. Tulee sääliksi tätä koiraa, tekis mieli "pelastaa" se ja tehdä siitä kunnon kansalainen kun tuskin edes on mistään sen suuremmasta ongelmasta kyse, koira on vaan ihan väärissä käsissä. Juu älkää pelätkö että ottaisin, itsellä pentu kotona ja meillä olis jo 100 koiraa jos pelastaisin kaikki tälläiset tapaukset:D
Mutta niin, tekee oikeasti pahaa tällästen ilmoitusten takia

("vetää hihnassa" ja "pelkää kynsienleikkuuta" olivat parhaita. Vois kattoo omistajat peiliin, mikä mahtaa olla vika jos koira esim vetää...)

Toi on kyllä niin surullista miten jotkut noin helposti voi koiran antaa pois, ei olis kannattanu ottaa koiraa ollenkaan(tai muutakaan eläintä)!
Mulla on 6vuotias sekarotunen koira joka on kyllä vaikea tapaus, tai no, eroahdistus on/oli TODELLA paha.
Mikään ei auttanut ja taisin jo luovuttaa koulutuksen kohdalta muutama vuos sitten ja vaan alistuin siihen että jonkun on aina pakko olla koiran kanssa. Kertaakaan ei mieleeni tullu että olisin koirani pois antanut.
Mutta nyt koiran voi jättää yksin, mut vaan meillä kotona makkariin. Vieraassa paikassa sitä ei edellenkään voi jättää yksin,mutta ei haittaa :) On tää tyttö vaan niin tärkeä mulle

Voi Simbaa!!Luulisin että nuo sen ongelmat ois aika helposti kitkettävissä pois. =/

Mutta jos perheellä ei ole halua, tietoa, taitoa, pitkäjänteisyyttä tai oikeastaan mitään muutakaan syytä koiraa edes yrittää opettaa, on koiran varmasti parempi olla jossain muualla. Ja jos sopivaa uutta kotia ei löydy, on koira varmasti parasta lopettaa kuin jatkaa elämää, joka ilmeisesti on vähän sitä sun tätä.
Omistajan kannattaisi nyt ottaa opiksi, ettei hanki itselleen mitään akvaariokalaa vaativampaa lemmikkiä...

volkodav kirjoitti:

Mutta jos perheellä ei ole halua, tietoa, taitoa, pitkäjänteisyyttä tai oikeastaan mitään muutakaan syytä koiraa edes yrittää opettaa, on koiran varmasti parempi olla jossain muualla. Ja jos sopivaa uutta kotia ei löydy, on koira varmasti parasta lopettaa kuin jatkaa elämää, joka ilmeisesti on vähän sitä sun tätä.
Omistajan kannattaisi nyt ottaa opiksi, ettei hanki itselleen mitään akvaariokalaa vaativampaa lemmikkiä...

Komppaan kaikkia edellisiä,ja totisinta totta että parasta luovuttaa koira osaaviin käsiin(kuka sitä sitten valvoo millaisiin käsiin koira päätyy). Vielä surullisempia sitten ne tapaukset joissa on nimenomaan otettu se sakemanni tai vastaava,jonka eteen ei nähdä vaivaa jotta siitä tulisi kunnon koirakansalainen,eikä myöskään pystytä myöntämään että koiran kanssa ei pärjätä. Mutta kyllä tässäkin maassa tuntuu koirien kierrätys kukoistavan :( ja keneltä nämä puhdasrotuiset koirat on alunperin hankittu? -ovatko kasvattajat tietoisia että heidän kasvattejaan laitetaan kiertoon,vai eikö osaaa vaan kiinnosta?

Olen nyt aika tiivisti seuraillut muutaman eri rodun kasvattajia ympäri suomea (ja ulkomailta), niin huomattavan monen kohdalla on huomannut, että myydään aikuisia koiria keltaisessa pörssissä, apulassa ja muissa höpöhöpö-palstoilla, kun niillä ei enää ole jalostus/ siitosarvoa ja jopa vanhoista syöpäsairaista koirista yritetään kiskoa edes pari sataa. Kun ne eivät mene kaupaksi, siirtyy koiran kuva lyhyen ajan sisällä kasvattajan sivuilla "in memorian"-osioon. Myydään pentuja älyttömillä hinnoilla, juurikin näillä höpöhöpö-palstoilla ja sivuilla ilmoitellaan seuraavista pentueista. Kun edellisetkään ei ole menneet kaupaksi, hinta tippuu ja tippuu, lopulta pennut vain katoavat jonnekin ja uudet tulee entisten tilalle. Aikuisia koiria myydään pois, kohta ne tulee "pitovaikeuksien vuoksi" takaisin kasvattajalle, kohta ne ovatkin "in memorian"-osiossa yllättän syövän takia, vaikka vielä viikko sitten niitä myytiin terveinä eläkeläisinä lemmikeiksi mikko ja pirkko saiteilla.
Pentueita on kymmeniä, osa päällekkäin, osaa myydään kalliimmalla, osaa halvemmalla. Osalla pennuista, jotka ovat olleet jo jonkun aikaa myytävinä, myydäänkin nyt parilla sadalla sen ja sen vian takia kotikoiriksi jne. Kohta taas syntyy menestyspentue, jotka myydään vain näyttelykoteihin ja sen ja sen kriteerin täyttäviin koteihin - kuitenkaan niitä ei ole käytetty näyttelyissä, osa lopetettu käytösongelmien tai onnettomuuden takia, ne jotka kasvattaja on pitänyt itsellään "erityisen ponttiaalisina pentuina", ovatkin kohta myynnissä taas keltaisessa pörssissä pilkkahintaan.

Tuntuu, että melko suurella määrällä kasvattajia on itsellään ihan samanlainen tyyli kuin kasvattiensa omistajillakin, jotka myyvät apulassa 8 kk pentuja allergian vuoksi.
Millään ei mitään väliä - kunhan raha juoksee ja bisnes pyörii, koirat on ihan toissijainen juttu, etenkin kun niillä ei enää tee mitään/ ole mitään arvoa/ ole mitään käyttöä.

Mitä oikein ajatteli * tämäkin (a.palstan myynti-ilmoituksen) tyttö joka hankki chihun "näyttelykoiraksi" ja nyt opiskelujen takia on luopumassa rakkaasta koirastaan n.9kk iässä. Kuvitteli ehkä koiran kulkevan luennoilla tms. taskussa tai pinkissä pikku olkalaukussa kuten hilttonillla ikään. Pikkusen kauemmaksi soisi katsottavan ennekuin pitkäikäisyyteen taipuvaista koiraeläintä ottaa.

* onhan tuossa nimi ja puhelinnumerokin mutta enpä ehkä tämän enempää vaivaa päätäni tuolla, jaksaa vaan ihmetyttää

Kun ei kaikki ihmiset vain osaa, komppailen tuotakin. Tai ennemmin ettei ymmärrä. Sitä kuuluisaa koirien kieltä. Kun kerroin äidille, että Nottella on taas eroahdistusta, vastaus oli: "No sano sille että odota, tulen kohta takaisin" niin se odottaa.. Koiranihan puhuu puhdasta suomea. Sitten kun yritin selittää mitä konkreettisesti teen: ensin kävin availemassa väliovea kunnes koiraa ei kiinnostanut yhtään, sitten kävin availemassa ulko-ovea kunnes koiraa ei kiinnostanut yhtään, sitten kävin ulko-oven takana kunnes koiralla ei kiinnostanut yhtään. Seuraavassa vaiheessa pääsen istumaan vielä jonkin mittaisia aikoja käytävässä, mutta koen sen olevani sen arvoista. Äitini ei ymmärtänyt. Pitää minua kahjona..

^sama täällä, ei oikeen kukaan oo ymmärtäny mitä kaikkee oon koiran eroahdistuksen takia tehny :)

Voi ei näitä ilmoituksia
"Precious Biewer Yorkie Girl. Erittäin Pretty Face upea tyttö. Hän on hyvin ulospäinsuuntautunut "
Hinta 3000€

Mä käyn myös aika aktiivisesti lueskelemassa noita myyntipalstoja vaikken sieltä oo koiraa hankkimassakaan. Mun huomio on myös se, että suurten rotujen nuoret urokset on hyvin usein ne joita annetaan/myydään pois. Ne kun on voimakkaita ja hankalia sit aikuiskoossa nuoressa iässä ilman tapakasvatusta. Mä en tajua miten voi ihmiset olla niin lyhytnäköisiä että kun hankkii koiran niin kuvitellaan että koulutus käy tosta vaan tai että se pentu osaa jo kaiken tullessaan. Haloo! Oispa tullu omakin koira aikoinaan annettua "pitovaikeuksien" takia moneen kertaan pois kun tuhosi yksin ollessaan kämppää, rähisi remmissä ynnämuuta. Mutta koska mä tiedän, että koira on koira ja se ei ole valmis heti käyttäytymään oikein niin miks mä sitä pois antaisin? Kovalla työllä ja ajalla ollaan päästy niistäkin asioista eroon ja eipä se nyt kovin raskasta itelle ollut vaikka kovaa työtä vaatikin.
Mä alan yhä enemmän kallistua noihin koira-ajokortteihin ja muihin, niin ihme tallaajia on nykyään koiran omistajien joukossa että huhhuh.

En voisi kuvitella itselleni tilannetta sellaista muuttuvaa elämäntilannetta jossa luopuisin eläimistäni. Voi sellainen toki olla vielä edessä mutta paljossa eläimeni nyk. ja ent. ovat olleet.
Tämä aihe on ollut jotenkin hermoratojani kiristävä että ihan unohdin mitä minun piti tänne kommentoida