Koirat.com

Mä sain asunnon!
Hiukan hilkulle meni kun vasta keskiviikkona sain tietää ja parin viikon päästä pitää luovuttaa avaimet myydystä asunnosta. On heti vapaa, joten sain heti alkaa tekemään muuttoa.
Asunto on 43 neliöinen kerrostaloyksiö Porin keskustassa. Sijainti aivan loistava, toiseen suuntaan kun kävelee tulee kaikki palvelut hetkessä vastaan ja toiseen suuntaan mentäessä alkaa puistoalueet ihan läheltä. Kämppä on ihan hyvässä kunnossa ja tykkään tosi paljon.
Jännittää vaan miten noi koirat tottuu kerrostaloasumiseen
Puutalo-osake oli se mun haave, mutta tällä aikataululla ei sellasta vaan löytynyt.
Pienempi koira ei oo koskaan asunut kerrostalossa, eikä tuo vanhempikaan kun ihan hetken pentuna. Rivitalossa ollaan nyt asuttu ja täälläkin äänille haukkumista esiintyy jonkinverran. Pitää vaan toivoa että ne tottuu rappukäytävän ääniin. Pienemällä on vielä taipumusta eroahdisteluun, mutta nykyisessä asunnossa ei ole mitään tuhonnut, eikä se ahdistuessaan hauku vaan enemminkin vinkuu eikä se näin ollen pitäisi kuulua muihin asuntoihin..
Turha sitä vissiin on etukäteen murehtia, tehdään sitten jotain toimenpiteitä jossei koirat siellä totu hiljaa olemaan...

Kadaverilla söpö pieni nurkkaus siellä! Ihanan kotoisa :)
Petuunia, tsemppiä koissujen kanssa muuttoon! Oma koira puhisee välillä edelleen rappukäytävän äänille, vaikka asunut kerrostalossa koko ikänsä. Ei siinä auta kuin tehdä koiralle selväksi, ettei niissä äänissä ole mitään sen ihmeellisempää :) Toivottavasti teidän kerrostaloelämä lähtee hyvin käyntiin!

Mä oon kyllä yllättynyt, miten paljon oma koti loppujen lopuksi vaikuttaa mielialaan. Muutettiin dogen kanssa tuossa kuukausi-pari takaperin tähän uuteen asuntoon ja voi että oon tykännyt! Kotiin on kiva tulla ja siistinä pitäminenkin on huomattavasti mukavampaa, kun tykkää kodistaan jo valmiiksi. Edellisessä kämpässä toki oli myös ne omat hyvät puolensa (koko, sijainti), mutta esimerkiksi keittiö ja vessa olivat sitten niitä asioita jotka siinä paikassa alkoivat tökkimään jo vähän liikaa... Nyt kuitenkin löydettiin meille sopiva, n.50 neliön valoisa kaksio parvekkeella :) Keskustasta kylläkin, mutta lenkkimaastot on ihan mukavat tässä lähellä, niin ei valittamista! Vielähän tämä kaipaa jotain oman käden jälkeä, ajattelin ainakin teettää pari taulua seinille. Olkkarin järjestyskin nyt vähän mietityttää, mut mennään hetki näin Makuuhuoneeseen mahtuu parisänky ja tarvittaessa järjestystä muuttamalla tuo tietokonepöytäkin. Tykkääään

Näkymä ulko-ovelta, oikealla ovi vessaan (ei näy kuvassa) sekä makuuhuoneeseen

Keittiö

Olkkari

^ Ihanan valoisa ja sisustus on onnistunut!
Oon kyllä samaa mieltä tuosta, miten asunnoissa on se oma tunnelmansa. Edellisessä asunnossa olin koko ajan vähän painostava tunnelma ja ahdisti muutenkin. Se ei vaikuttanut yhtään kodilta ja tuntui, että ollaan käymässä vaan siellä. Sitten päästiin muuttamaan nykyiseen ja vaikka se on saman taloyhtiön ja peilikuva edellisestä asunnosta, niin on siellä ihan eri fiilis. En tiedä miksi, mutta niin vaan on. Oon kyllä viihtynyt ja nyt vielä enemmän muuttui ilme, kun tekivät ikkunarempan. Harmaansiniset ikkunanpuitteet vaihtuivat valkoisiin ja mustat sälekaihtimet valkoisiin, niin kyllä tuli valoisempaa. Jännä miten noinkin pienet asiat vaikuttaa.

^^ Iihana sohva! Vitsit mä ootan kämppää jota pystyy oikeesti kunnolla sisustaa. Tää nykyinen miniyksiö, jossa kaikki on yhtä samaa tilaa ei oikein anna mitään suuria vapauksia...

Muuttaisin kyllä Sukkan kämppään vaikka heti. Tosi hyvältä näyttää!
Itsehän elelen 20 neliön betonikuutioyksiössä, jossa erityisesti keittiö on alkanut pienuutensa ja rumuutensa vuoksi jo tökkiä. Toisaalta kumminkin kämppä on niin halpa, että ehkä siinä vielä pari opiskeluvuotta voi viettää. Eniten kuitenkin odotan sitä, että pääsee muuttamaan asuntoon/taloon, jossa on oma piha. Inhoan sitä, kun kerrostalossa asuvana on pihalle mennessään aina julkisella paikalla.

Kiitokset ^, ^^ & ^^^

Nauru, toi pihajuttu on kyllä totta, tosin sekin riippuu vähän sijainnista. Tämä nykyinen asunto on tässä todella julkisella paikalla, mutta edellisen kerrostalon takapiha oli pelkkää metsää ja lenkkipolkuja. Siellä oli ihan kiva hoitaa pennun sisäsiisteyskasvatusta, kun ei tarvinnut monia rappusia ravata eikä vieressä pauhannut autotie.

Iisamai, mulla oli vähän samat fiilikset edellisessä asunnossa. Joltain osin se oli ihan kiva, mutta takaraivossa kyti kyllä kokoajan ajatus siitä, että pois on päästävä. Tässä on nyt tullut muutettua vuoden välein viimeiset neljä vuotta, niin jospa sitä nyt malttaisi pysyä tässä vähän pidempään

Jaaha.. Alkais sit täälläkin asuntorumba pikkuhiljaa. Miehen kanssa jätetään etäsuhde taakse ja muutetaan saman katon alle.
Pitäisi yrittää akselilta Toijala-Hämeenlinna (mielummin jälkimmäinen) löytää rivitalo Neljä koiraa mukana.. Huhhuh taas. Ajankohtana olis lokakuun alku. Kyllä taas miettii et mistä tollanen kämppä löytyy, mutta ei auta kun etsiä!

Koiran (koirien) kanssa on kyllä niin vaikee löytää kämppää. Ei tosiaan ihan mikä tahansa kerrostalokämppä suurkaupungin keskustasta käy, tai ite en ainakaan muuttaisi mihin tahansa. Olin just viikonlopun Helsingissä kaverin luona ja huomasin vasta nyt että miten tottunu sitä onkaan omakotitaloon, jossa on vielä kaiken lisäksi aidattu piha. Ei tarvi kuin avata ovi niin koira pääsee ulos. Nyt tuntu niin vaivalloiselta lähtee aina kolmannesta kerroksesta lenkille. Ehkä oon vähän laiskistunu tässä puolen vuoden aikana.

^Mä niin ymmärrän ton. Oon tässä kesäloman aikaan ollu myös pidemmän pätkän miehen isällä omakotitalossa; kyllä se vaan on niin kätevää. Ei tänkään lauman kanssa voi mihin tahansa muuttaa kun oma aussie ja miehen corgi on aikamoisia vahtijoita. Kerrostalossa joutuis ihan todella niitä komentamaan kun nytkin saa jo hillitä käyttäytymistä. Kaikenlisäks neljä koiraa on paljon helpompi viedä pissalle rivitalosta kun kerrostalosta..

^ Miks me ei olla käyty lenkillä!?

^Nyt en muuten tiedä miks ei Olis pitäny tajuta kun oltii yli viikkoi miehen luona, nyt ollaankin sit taas Porissa. Täytyypä sulle pistellä viestiä kun ollaa seuraavan kerran Pirkanmaalla!

Me muutettiin vappuna uuteen kotiin. Rivarikolmio 79,5 neliötä 1023€ vesien kanssa kuussa. Tuli pakkolähtö vanhasta kodista kun vuokranantaja pisti kämpän myyntiin. Vanha oli 63m2 kaksio ja rivari, siinä vuokra oli 740€/kk. Nämä vuokrien hinnat on ihan syvältä, mielummin maksaisi omaa. Lainaa haettiin, mutta vaatii säästöjä, joita meillä ei ole. Joten nyt sitten säästellään :)

On tämä kuitenkin mukavaa seutua, vaikka kaupungissa asutaan, on tässä myös luonto lähellä. Asumme Järvenpäässä. Käyn Vantaalla töissä ja moni kyselee, miksi emme muuta sinne.. Ei kiitos, kehän sisäpuolella vuokrat pomppaa vielä suuremmiksi ja siellä ei ole minulle mitään muuta kuin se työ. Perhe ja ystävät ovat täällä Järvenpäässä. Pohjoisemmaksi voisi lähteä, jos vain töitäkin sieltä saisi.

Minä en kyllä kaipaa enää omakotitalossa asumista! Asuttiin rauhallisella alueella, pentuaikana oli tietysti helppo koira viedä heti ulos, mutta käytimme koirat joka päivä lenkillä kolme kertaa. Sillä alueella oli paljon koiria, ulkoilumaastot olivat niin hyvät, että moni kauempaa tullut ulkoilutti siellä irti koiriaan, oli niin idyllinen alue, että kuvittelivat tämän alueen koirien kaikkien kulkevan vapaana

Oman koiran päälle kävi kaksi koiraa, naapurin Iida-labbis joutui kolme kertaa hyökkäyksen kohteeksi!

Meillä on mökki jossa koirat saivat olla vapaana, ei tarvinnut pelätä mitään. Samoin kun muutettiin kerrostaloon, niin kaikki pitävät koiransa hihnassa, ei tarvinnut pelätä hyökkäyksiä! Sitten jos joskus pääsen muuttamaan ihan maalle, niin koira/koirat saavat olla irti.

_katja_ kirjoitti:

On tämä kuitenkin mukavaa seutua, vaikka kaupungissa asutaan, on tässä myös luonto lähellä. Asumme Järvenpäässä. Käyn Vantaalla töissä ja moni kyselee, miksi emme muuta sinne.. Ei kiitos, kehän sisäpuolella vuokrat pomppaa vielä suuremmiksi ja siellä ei ole minulle mitään muuta kuin se työ. Perhe ja ystävät ovat täällä Järvenpäässä. Pohjoisemmaksi voisi lähteä, jos vain töitäkin sieltä saisi.

Etelässä on kyllä kätevää kun voi asua kuitenkin aika luonnonhelmassa mutta silti lähellä niitä pääkaupunkiseudun työpaikkoja. Itekin varmasti mieluiten kulkisin tuon työmatkan kuin muuttaisin ihan ytimeen, ainakin sitten jos olis vakityö, ja varsinkin jos tosiaan kaikki kaverit ja perhe ois siten lähempänä.

Mua kyllä kiehtoo isot kaupungit, mutta oon huomannut muutamassa paikassa asuttuani että kyllä ne ihmiset vaan tekee sen paikan, että enää en haluaisi läheisistä kauas vaikka töitä oliskin muualla enemmän tarjolla.

Koko kesä mennyt miettiessä erilaisia asumisvaihtoehtoja. Nythän asutaan maalla omakotitalossa vuokralla, mutta täältä paljastui kosteusvaurio ja on tässä ollut vähän muutakin ongelmaa asumisen kanssa.. mm. tuholaisia (sokeritoukat, ihrakuoriaiset ja nyt olen pongannut täältä muutamaan otteeseen jotain muitakin toukkia, mutten ole vielä tunnistanut lajia). Kiva tehdä ruokaa keittiössä, kun tiskipöydällä juoksee milloin sokeritoukkia ja milloin kuoriaisia ja pesuhuone kuhisee jotain toisia toukkia jne. Ä-l-l-ö-t-t-ä-ä. Aina, kun saan olla poissa täältä loukosta, nautin olostani täysin. Heti kun pitää tulla tänne, niin mieli masentuu. Teen ylitöitäkin mielelläni lähes joka päivä, ettei tarvitsisi tulla tänne "kotiin" ja keksin paljon tekemistä kodin ulkopuolella.

Kosteusvaurion ja tuholaisten lisäksi tämä koti ei tunnu lainkaan kodilta. Voisin väittää, että olen jopa melkein masentunut tämän "kodin" ansiosta. Mulla on uniongelmia ja stressaan aivan kaikkea, koska mulla on jatkuvasti epämukava olo täällä. Mietin vain kuumeisesti joka päivä, että mihin tässä päästäisiin muuttamaan. Ja kun ennen talvea pitäisi päästä täältä pois, minä en täällä enää toista talvea kärsi. Viime talvikin meni sairastellessa ja nyt kesälläkin ollut pientä flunssanpoikasta jatkuvasti.

Ärsyttää niin hitosti sekin, että tuo mies ei ollenkaan ota mua tosissaan. Sen mielestä on ihan ok asua tässä. Kyllä minäkin ymmärrän, että ei nyt suinpäin voi sännätä ostamaan/vuokramaan jotain toista asuntoa, mutta hei haloo, tässä on pian puoli vuotta mietitty mitä tehdään. Olisi edes jokin suunnitelma, että aiotaanko ostaa vai vuokrata, ja rivari vai omakotitalo jne. Mutta joudun vaan kaiken miettimään itse ja jos ehdotan jotain miehelle, niin aina jokin niissä mun ehdotuksissa mättää. Kyllähän mäkin mielelläni muuttaisin hetimmiten maaseudulle mieluisaan omakotitaloon, mutta eipä niitä noin vain löydy sopivia ja sen takia pitää vähän joustaakin. Esimerkiksi voisi vielä vuoden-pari asua jossain rivarissakin, mutta ei niin ei.

^ Kuulostaapa ikvältä.. Voin hyvin ymmärtää, miksi toi tilanne masentaa tai harmittaa. Jos mä olisin vuokralla tollaisessa kämpässä (jossa en viihdy alkuunkaan plus kosteusvauriot sun muut), niin etsisin jonkin tilapäisratkaisun varmaan jo seuraavaksi kuuksi. Toki ymmärrän, että muutto ei ole vaan susta kiinni, mutta jotenkin sun pitäis saada se ukko ymmärtämään sunkin näkökantasi..

Mun työkaveri soitteli maanantaina, että hänellä olis vapautumassa tosi kiva rivarin päätykaksio -olisinko kiinnostunut? Mä tykkään tästä asunnosta ihan hirveästi, mutta oon tainnut hänellekin joskus avautua, että koirien kanssa kannalta tää seutu on ihan surkeeta. Pelkkiä isoja pyöräteitä eikä mitään muuta. Vapautuva asunto on ihan pururatojen yms. äärellä ja sisustuskin on kuulemma juuri uusittu ammattilaisen toimesta. Mä nyt lupasin mennä katsomaan sitä ja toivon tosi kovaa, etten vallan ihastu siihen kämppään. Jotenki ei ihan houkuta kolmas muutto vuoden sisään.

^ no hei.. ei kahta ilman kolmatta! "Kuulostaa" hyvältä näin sivustalukijan silmin

Itse tykkään omasta pikkuisesta asunnosta ja sen sijainnista aika paljon, esim. parveke näyttää hiljaiselle kävelypolulle ja rinteisiin joihin ei rakenneta ihan heti. Kun taas useimmat muut taloyhtiön partsit (neljässä luhtikerrostalossa) näyttää parkkipaikalle tai ovat muuten vaan liian framilla tai ovat muutenvain huonompia joko liian paahteisia tai varjoisia.

Yhtään en tiiä mihkä tuosta muuttais, mielummin kyllä voisin kokeilla asumista ja elämistä jossain ylempänä Suomineitoa mutta ne työt/työpaikat torppaa ajatukset. En ole sellainen heittäytyjä että niin vain lähtisin, ennemminkin järkeilen kaikki vähänkin kutkuttavat ajatukset kuoliaiksi

Jos pitäisi muuttaa takas Helsinkiin, niin haluaisin kyllä melkein samaan taloon mistä tänne muutin siitä pääsi kuitenkin Keskuspuistoon ja keskustaan Töölönlahden rantaa pitkin kävellen yhtä näppärästi ihan omin jaloin, sekä bussilla vaikka mihin suuntaan. Ihan Kisahallin vieressä asuin ja vieläkin kun siitä ohi menen jollain bussilla tms. niin iskee jonkinasteinen haikeus, kuusi vuotta siellä asuin kuitenkin.

Näin tänään kuvia kämpästä ja käytiin ulkopuolella ihastelemassa. Hienoltahan se piha-alue, terassit yms. näytti.. Ja tää työkaveri lupas tulla muuttoavuksi lihalaatikkojen, peräkärryjen ja miehensä kanssa..

Meen nyt vielä ylihuomenna kattomaan, miltä siellä näyttää sisältä, enkä tiedä yhtään, mitä teen. Periaatteessa pitäis sit heti perjantaina jättää tästä vanhasta kämpästä irtisanomisilmoitus, jos siihen tulokseen tuun. Tulee ehkä vähän turhan nopeasti tällaiselle jahkailijalle.

^Kuulostaa kyllä hyvältä! Sitäpaitsi nopeet liikkeet on näyttäviä!

Wuhuu! Sain nyt keskusteltua kunnolla tuon ukkelin kanssa ja hänkin viimein tajusi, että jotain on tehtävä, ei tähän voida jäädä.

Rivarikaksio lähtee nyt sitten etsintään. Vaikeaa varmaan tulee olemaan kun on nuo kaksi koiraa, mutta kai nyt johonkin sais koiratkin ottaa.. Ponit asuvat vanhempieni luona ja käyn hoitamassa/liikuttamassa niitä siellä muutamia kertoja viikossa.

Olo on niiiiiin huojentunut!