Koirat.com

minä muistan Fastlanen ja olen kironnut kun sitä ei saa boksille mistään!

L-koodi on mun mielestä oikeasti ihan hyvä sarja. Eka kausi oli sellasta pelkkää seksillä mässäilyä mutta jatkossa sitä on huomattavasti vähemmän ja voidaan keskittyä ihan muihin asioihin. Viimeinen kausi oli kieltämättä pettymys, Jennystä tuli niin rasittava ettei mitään rajaa. Kukakohan sen loppujen lopuksi nirhasi? Tietääkö kukaan?

Smallvilleen koukutin itseni pari vuotta sitten ja nyt kun on ollut kipeänä, mikään ei ole mukavampaa kuin käpertyä sohvaan ja laittaa Clark Kent pyörimään telkkaan

Täydelliset naiset ja Sinkkuelämää ovat myös puhki katsottuja, tuntuu ettei niihin kyllästy koskaan!

^ Alice kai sen teki? Siitähän on kuulemma tullut (tulossa) Spin-off joka keskittyy Aliceen ja sen vankilassa oloon. Näin olen ainakin kuullut, tiedä sitten.

Joh kirjoitti:

Ylipaino ei ole terveellinen juttu, kyllähän sen kaikki tietää, mutta mun mielestä on todella pelottavaa että normaalipainoisiakin aletaan kauhistelemaan lihaviksi jos maha pikkusen pursuaa liian pienien housujen yli.

edit. ja ihan sen verran, että jos esim mä huomaan että joku ystävistäni on lihonnut, niin en mä kyllä mene sitä hänelle sanomaan tai kauhistelemaan. Uskon tasan tarkkaan että ko henkilö tietää myös itse lihonneensa, eikä tarvi siihen muiden kommentteja.
Ja mun mielestä muiden painon kommentoiminen, sekä hyvässä että pahassa, on vähän arvelluttavaa.

Allekirjoitan. Vaikka siis en oo katsonut Sex and The City -leffoja (eikä kyllä kiinnostakaan, sarja on kivaa hömppää mutta en usko että leffat yltävät samaan) joten en tiedä miltä Samantha kyseisessä kohtauksessa näytti, mutta musta on kyllä tosiaankin p**seestä että painoa kommentoidaan, suuntaan tai toiseen. Voi sen toisellakin tavalla sanoa, esim. jos ylipainoinen henkilö on laihtunut niin voi sanoa että vitsi kun näytät nykyisin säteilevältä ja iloiselta tms. tai jos kaveri on lihonut niin ei siinä musta ole oikeutta kommentoida, kyllä kyseinen henkilö varmasti tietää itsekin ja jos on vaarallisen laihan/lihavan näköinen niin siitä voi hienovaraisesti yrittää keskustella, jos kyseessä on huoli ystävästä/läheisestä, mutta kauhistelu ottaa pannuun tätä tyttöä ja paljon!

Ihan tarpeeksi monta kertaa olen ventovierailtakin saanut kuulla kovaankin ääneen kauhisteluja alipainoisuudesta eikä se ole mukavaa. Ei ole kivaa kauppajonossa tosiaankaan jos takana oleva tuijottaa silmät selällään että voi kamala mikä anorektikko, syötkö sä ollenkaan. Joo se kuuluukin sulle paljonko ja mitä mä syön ja paljonko mä painan. Ihan vieraat ihmiset ovat tulleet utelemaan mitä mä painan, ihan kuin se kuuluisi heille

*purkaus päättynyt*

Sinkkuelämää-leffasta ja Samanthan mahasta; vaikka Sam siinä onkin siinä aivan normaalikokoinen pikkuisella mahamakkaralla, niin leffa sijoittuu kuitenkin New Yorkin pintaliitopiireihin joissa se mahamakkara on iso ja kamala juttu. Tuskin leffan tekijätkään on tahallaan alkanut mitään laihuusihanteita siinä viljelemään, miljöö vain on se mikä on. Lisäksi Samantha asuu leffassa L.A:ssa eli kaupungissa, jossa ulkonäkö on kaikki.

^ Juujuu, toki. Mutta olkoon miljöö- tai kaupunki mikä tahansa, se ei silti poista mun mielestä sitä tosiasiaa, että tuollainen on ihan sairasta.

Itse en jaksa vauhkota siitä että tv-sarjoissa ja elokuvissa annetaan vääristynyt kuva ihmisistä, vartaloista ja siitä on mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Sinkkuelämää ei ole lastenohjelma, vaikka sitä monet liian nuoret katsookin ja toisaalta, tässä maailmassa nyt vaan on ihan mahdotonta elää ilman huonoja vaikutteita.

Ja minulle henkilökohtaisesti esim. Sinkkuelämää on se portti irti arjesta. Se pinnallisuus, muoti, draama ja kliseisyys tekee sarjasta kiinnostavan koska se on niin erilaista kuin mitä oma elämäni on. En itse ainakaan halua katsoa ohjelmaa neljästä naisesta jotka kiertävät H&M alennusmyyntejä, syövät McDonaldsissa, ovat normaalipainoisia ja keskustelevat Suomen säästä, jenkkien hullutuksista ja työpaikan komeista miehistä. Voin tehdä sitä itse ihan joka päivä ystävieni kanssa.

Eks se nyt oo ihan sama, että sanooko ne nyt siinä kohtauksessa, että Samantha on lihonnut vaikka on edelleen ihan luuranko, se on kuitenkin vain elokuva/tv-sarja. Kuuluu siihen hömppään mitä se muutenkin on.

Ja ne jotka sanoo, ettei tykkää sarjasta mikä on pelkkää pintaliitoa ja semmosia juttuja mitkä tässä maailmassa on väärin yms. Ei kaikki jotka siitä sarjasta tykkää omaa samanlaista ajatusmaailmaa, minä en varsinkaan, mutta niinkun tv-sarjojen ja elokuvien tarkotus on viihdyttää ihmisiä, niin en mitenkään jaksa ottaa kaikkea vakavasti. Olis kyllä äärettömän tylsää seurata vaan sellasia sarjoja mitkä on tismalleen samanlaisia kun järkevän normaali ihmisen elämä :D Oikeastaan pitäis seurata vaan jotain dokumentteja ja jättää sarjat sikseen. Just sellanen hömppä mitä sinkkuelämääkin on, on katsojalle hyvää irtiottoa normaalista elämästä, vähän kuin fantasiaelokuvat, kirjatkin.. ei millään jaksa aina miettiä, et mikä asia on missäkin väärin.

Joh kirjoitti:

^ Juujuu, toki. Mutta olkoon miljöö- tai kaupunki mikä tahansa, se ei silti poista mun mielestä sitä tosiasiaa, että tuollainen on ihan sairasta.

Eihän kaikkia ohjelmien ja elokuvien kohtauksien repliikkejä voi katsoa aina vakavalla mielellä ja ahdistua siitä, että onko se sairasta. Ne on kuitenkin vain ohjelmia, usein keksittyjä juttuja. Ja toi nyt on kuitenkin mun mielestä melko mitätöntä verrattuna siihen, mistä muualta nuoret saa minkävaanlaisia vaikutteita, oikeasti sairaitakin juttuja löytyy. Ja sitähän varten ne ikäraja merkinnät kaikissa on, noudattaako ne niitä niin sille nyt kukaan ei voi mitään.

Mä oon kans kaivannu Fastlanea! Siinä oli muistaakseni Peter Facinelli ja Thiffany Thiessen, ja ah niin kiva meno :)

Ou tsiisus tota American Idolin tasoa tosiaan! Casey Abrams on yksi ehdoton suosikki. Miten se saakin esitettyä jokaisen biisin aivan uudessa muodossa? Kantripoika Scott McCreery puolestaan on vienyt mun sydämeni. Mua yleensä vain ärsyttää ilmaisu "tuolla ihmisellä on sydäntä", mutta tästä herrasta voisin melkein todeta näin. On kyllä antanut itsestään niin yltiömukavan kuvan, sellainen positiivisessa mielessä perusjätkä. Siitä upeasta matalasta ja pehmeästä äänestä ei varmaan tarvitse erikseen puhua?

James Durbin veti Judasia hienosti (tuntematta sen enempää kyseisen bändin tuotantoon), mutta joku sais stailata sen vähän ei-niin-stailatuksi. Nuo balladeja lauleskelleet latinot eivät oikein sytytä, mutta eivätpä sellaiset sytytä oikein muutenkaan yleensä. Eivät siis varsinaisesti huonoja olleet, mutta janoan jotain uutta!

Hurjaa perjantai-illan viihdettä nettihuutokaupassa. Vielä viimeisen 30 sekunnin aikana huutoja lensi ristiin ja rastiin, ja voitin tarjouksellani £1.85. Kaulakorun, siis. Sellaisen mustan ihanan helmistä tehdyn kuristajan. Nauratti vain kun tuli mieleen kun SATC elokuvassa Samanthahan haluaa huutaa sen jonkun vanhan sormuksen, mutta ei saa sitä itse ostettua, koska $50 000 on sen ostoraja. Niin paljon pienemmissä sfääreissä sitä liikutaan arkielämässä.. No mulla ei ainakaan niin paljon harmita jos sattuisin joskus koruni rikkomaan tai hukkaamaan

Pyörin äskettäin imbd:ssä ja muistui mieleen yks sarja mitä tuli katottu lapsena:Maa 2. Muistaako kukaan? Hirveen ahdistava ja välillä pelkäsin vetelät housussa Luultavasti nuo onkin ainoat syyt miks on jääny mieleen näinki tiukasti. Minkälaisia sarjoja/elokuvia teidän lapsuudesta löytyy jotka on jääny ikävällä tavalla mieleen? "Pelottaako?" -sarjaa piti muistaakseni myös kattoa silmät kauhusta levinneenä.

muoks. Stephen Kingin Se elokuva tuli myös katottua ja hyi hiivatti se oli pelottava pienenä.

^Mä pelkäsin kuollakseni sitä pelle hermannia ja rölliä.

Mä en itse edes muista tätä tapausta, mutta joskus todella pienenä, ikähaarukalla 3-4 katsoin vahingossa pätkän elokuvaa Hohto. Olin leikkimässä eri huoneessa ja tulin olohuoneeseen, jossa äitini ja mummoni katsoivat lamaantuneena tätä filmiä. Ennen kuin äitini tajusi kieltää ja hätistellä minua pois, olin jo nähnyt pahimman, ja aloitin hirveän huutokohtauksen. Ja kyseessä oli se kylpyammekohtaus, jossa kaunis nainen muttuu joksikin hirviöksi Nicholsonin käsissä. Nimesin tyypin 'kakkatädiksi' ja myöhemmin aina puhuessani kaikesta pelottavasta, tai jostain itseäni ahdistavasta, saatoin puheessakin ilmaista, että 'kakkatäti tulee'. Ja usein tämä ajatus sai minut pillahtamaan lohduttomaan itkuun. En kuulemma suostunut menemään liki vuoteen saunaan, koska rinnastin sen samaisiin kylpyhuonetiloihin. Äitini osti ihovärejä joilla hän maalasi minut, ja pesi ne pois, yrittääkseen vakuuttaa minulle, että 'kakkatätikin' oli tehty samalla tavalla, meikillä ja maalilla, eikä ollut oikea. Enkä silti kuulemma uskonut, koska uskoin sen, mitä olin nähnyt, lapsi kun olin.

Katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa kokonaisena 13-vuotiaana, ja pelkäsin silloinkin hirveästi. Sitä ennen en ollut uskaltanut katsoa elokuvaa, koska se jotenkin kammotti minua, ja äitini kertoman perusteella ymmärsin, miksi jo alitajuntaisesti ajatus sen katsomisesta ahdisti minua. Halusin kuitenkin kohdata omat sisäiset pelkoni.

Tässä on jännää se, että vaikka varhaisesta lapsuudesta ei yleensä muista paljon mitään, tässä on selkeästi tapahtunut mulle se shokkiunohtaminen - kun jotain oikein järkyttävää tapahtuu (mulle lapsena tämä oli aivan hirveää), niin sitä ei kykene muistamaan.

^^Mä oon suorastaan ihmeissäni ettei se elokuva aiheuttanu elinikäisiä traumoja pellejä kohtaan. Ja hyi yök sitä suihkukohtausta missä se pelle tulee viemärin kautta. Hyvä et pytyllä uskalsi istua sen jälkeen.

Mie en muista kuinka vanha olin kun katoin elokuvan "Se". Eikös sekin ole Stephen Kingin leffa? Meni monen monta vuotta, että uskalsin pestä hampaat tavallisesti lavuaarin yllä ja käydä suihkussa koko ajan avaamatta verhoa. Elokuvan "Ring" katoin teininä ja joskus vieläkin tulee mieleen kun se sormi menee siitä naulasta läpi. Sitten tulee kylmiä väreitä. Nykyisin pystyn jo jotain kauhua katsomaan, mutta esim. Saw leffat kierrän kaukaa vaikka moni niitä onkin kehunut.

Jaa "Se" elokuvasta puhuttiinkin jo, en lukenut kunnolla :D

^mulla on itseasiassa vasta vanhemmalla iällä alkanut ahistamaan pellet/naamioituneet ihmiset. Olen nähnyt SE-leffan tooosi monta kertaa, yksi lempielokuvistani nuoruudessani (siis se nuoruuden ystävyyskuvaukset siinä leffassa oli mielestäni onnistunut jne, vähänkuin Stand By Me).

Vähän aika sitten ratikassa oli poika, joka oli pukeutunut Vendetta-asuun. En pystynyt katsomaan sinne suuntaan, kun hirvitti. MacDonaldsin pelle on OKSETTAVA. Kauhuelokuvat muutkin, jossa on nukkeja, pellejä, naamioituneita hahmoja tai lapsia demoneina, ovat minusta kaikkein hirveimpiä.

Kotiläksynä enkkuun oli muuten kirjoittaa ylös asioita joita pelkää... on kiva mennä sinne maanantaina "mä pelkään pellejä" :D

^ Hyi helv tuo Vendetta ! Täälläkin varsin suosittu naamiaisasu, enkä tykkää sitten yhtään.

Mä en niinkään pellejä pelkää, vaan marionetti (Kasper-nukke :SSS), vatsastapuhujan nukkeja ja sellaisia pelottavia posliinisia. En oo uskaltanu tota Stephen Kingit SE-elokuvaa kattoo vielä :D

SanttuJ kirjoitti:

Pyörin äskettäin imbd:ssä ja muistui mieleen yks sarja mitä tuli katottu lapsena:Maa 2. Muistaako kukaan? Hirveen ahdistava ja välillä pelkäsin vetelät housussa Luultavasti nuo onkin ainoat syyt miks on jääny mieleen näinki tiukasti.

Tykkäsin maa kakkosesta tosi paljon :) Aina välillä siinä oli kyllä hillittömän jänniä juttuja. Mutta kaikki ne ihmeelliset rodut ja niiden tavat oli vaan niin kiehtovia. Oikein ärsytti kun en ehtinyt aina sitä katsoa ja sitten se loppuikin jo :/

Katsoin pienenä silmä kovana sarjaa Äärirajoilla. Tykkäsin siitä tosi paljon. Joka jaksossa oli kaksi kammottavaa tarinaa, jotkut oli tosi surrealistisia, jotkut perus scifiä. Vieläkin muistan tosi hyvin joitain jaksoja: porukka asui sellaisessa lasisessa "lumipallo"koristeessa ja eivät voineet hallita elämäänsä. Sitten oli jakso jossa poika pystyi toivomaan mitä vain ja se toteutui ja se toivoi kaikkea karmeaa omalle perheelleen. Yhdessä jaksossa avaruusaluksen miehistö meni tuhoamaan jonkun hyökkäävän avaruusrodun planeettaa, mutta lopulta tuhosivat vahingossa maan. Yms yms yms. Tykkäsin kyllä siitä sarjasta kovasti.