Koirat.com

Mihin Psych eli Vihjeet hukassa(ugh sarjassamme tyhmäät suomennokset) on hävinny kolmoselta, onkohan seuraavaa kautta tulossa.. se oli aika hauska ja lepposa :D

Mondial kirjoitti:

Tykkäsin maa kakkosesta tosi paljon :) Aina välillä siinä oli kyllä hillittömän jänniä juttuja. Mutta kaikki ne ihmeelliset rodut ja niiden tavat oli vaan niin kiehtovia. Oikein ärsytti kun en ehtinyt aina sitä katsoa ja sitten se loppuikin jo :/

Kiehtova sarja kieltämättä. Se tais tulla myöhemmin uusintana ja katoin sen silloinki. Kiehtova, ahdistava sekä pelottava.

Mä vedän kyllä pohjat näitten elokuvapainajaisten kanssa. Oon ollut varmaan joku 10-vuotias, kun Uhrilampaat näytettiin Suomessa ekaa kertaa telkkarista (iästä en ole aivan varma, 1991 on valmistunut ja mä olen ollut silloin 7-vuotias). Mä en sitten tietenkään saanut katsoa sitä, kun se oli äitin sanojen mukaan pelottavin elokuva ikinä.

Mä näin siitä silti painajaista... Unessa oli juna, jossa oli lampaita matkalla teurastamoon. Muuta en muista.

SanttuJ kirjoitti:

muoks. Stephen Kingin Se elokuva tuli myös katottua ja hyi hiivatti se oli pelottava pienenä.

Mä menin fiksuna kattomaan It:in 7-vuotiaana ja sain siitä ihan törkeet pelletraumat. Uskaltauduin kattomaan sen pari kuukautta sitten uusiks näin 12 vuoden jälkeen, ja ku se pelle tuli ensimmäistä kertaa näkyviin niin rupesin melkein itkemään, se on ihan hirvittävä. Vaikka se leffa on ihan naurettava näin vanhempana katottuna (siis oikeesti, mikä hitto se loppu on olevinaan?), niin se pelle on ihan kamala! Samoin just se McDonaldsin pelle on hirvee. En käsitä miten pellet voi olla jotain lasten hauskuuttajia.

Mä katselin aika paljon kauhuelokuvia muksuna, ihan sellasena 6-vuotiaana jo ainakin. Ryömin välillä isosiskon kanssa sohvan alle ja katseltiin sieltä sitten salaa, kun aikuiset ei huomanneet. Lapsena ne hommat ei pelottaneet mua samalla tavalla kuin nykyään.. nyt tuntuu että tulee vuosiksi pelkoja jos kattoo jotain vähänkin jännää, mulla ei ole pienintäkään kauhunkestoa!

Lapsena muistan nähneeni ainakin sen mehiläismies elokuvan, jossa sanottiin peiliin katsoen sen äijän nimi kolme kertaa ja se ilmestyi tappamaan? Ja uhrilampaan, hohto, braindead (hyi yrjötys)... hmm, jotenkin mulle ei tuu nyt mitään nimiä mieleen, vaikka tiedän että me katottiin kaikenlaista jännää ja myös kauhua.

^CANDYMAN :D

Mä katoin kans pienenä kaiken maailman kauhuleffat, nykyään taas en pysty katsomaan ollenkaan, siis minkäänlaisia, en psykologista enkä splatteria. Tulee jotenkin niin vainoharhanen olo, ettei edes peiliin uskalla katsoa :) Mutta siis pelottavin elokuva, jonka oon nähny, on varmaan Uinu uinu lemmikkini ja se ykkönen nimenomaan. En uskaltais ikuna sitä enää kattoa. IIK.

Uudemmista kauhuleffoista Blair Witch Project on oikeesti pelottanut, enkä kyllä sitäkään halua nähdä uudestaan, ikinä.

Pienenä kaikki kauhuleffat oli ihan pakko kattoo eikä aiheuttanut yhtäkään unetonta yötä.
Sitten ollessani 13 vuotias, äiti meni munaamaan ja osti posliininuken! Siis hyi kamala mikä ilmestys, en kyllä nykysin kattois enää yhtään leffaa missä sellanen nukke esiintyy. Marionettenuket menee samaan kategoriaan, hrr kun käy puistattamaan ajatuskin.

Mitä mieltä täällä muuten ollaan 3D - elokuvista? Hirveä #3d - buumi on menossa mikä on mielestäni kamalaa, kävin yhden sellaisen elokuvan katsomassa ja sain kamalan päänsäryn ja oksetuksen. Lisäksi on typerää istua lasit päässä elokuvissa. Toivon että jatkossa voin nähdä hyviä elokuvia aivan normaalina.

Mulla tulee huono olo jo siitä jos avo pelaa pleikkaril jotain GT5:sta ja katon sitä liian kauan :D Lapsena en saanu kattoo kauhuleffoi, nykyään katon aina uusimmat ja vanhoja sitä mukaa kun kerkee :) Me like!!!

Jooh, yh, Uinu uinu lemmikkini -leffat on kyllä sellasia, ettei oo tullu katottua toista kertaa. Oikeesti, mikä voi olla kamalampaa ihan supereläinhullulle seiskaluokkalaiselle...

Ihana tuo jannien uhrilammas juttu

Mä kyllä sinänsä tykkään kauhuelokuvista, mut lapsena niitä osas pelätä paljo paremmin. Aikuisiällä on tullu katottua tosi harvoja leffoja mitkä ihan oikeasti on pelottanu ja yleensä niihin vaan pettyy. Liian kriittinen. Pienenähän sitä pelkäs jopa Tappajahaita

Elba83 kirjoitti:

Uudemmista kauhuleffoista Blair Witch Project on oikeesti pelottanut, enkä kyllä sitäkään halua nähdä uudestaan, ikinä.

Mä kävin jannien kanssa katsomassa ton ja roikun silmät kiinni käsivarressa kiinni osan leffasta. Mä voin kyllä katsoa kauhuelokuvia, joista suurin osa ei mun mielestä edes ole nykyään mtn kamalia, mutta tollaset metsäjutut on kamalia. Stephen Kingillä on sellainen kirja, jossa tyttö eksyy metsään. Sekin oli kamala. Metsään kun voi eksyä itsekin.

Tosin mulla on kyllä melkoinen mielikuvitus ja pelkään pimeässä murhamiehiä ja raiskaajia enemmän kaiken maailman ihmissusia sun muita.

Olin itsekseen tässä joku vuosi sitten tuttavan tupavahtina koirien kanssa. Hänellä on pari ratsastushevosta ja vein ne tietenkin yöksi sisälle, ovet kiinni jne. Toisen koiran jätin ulos ja toinen oli sisällä.
Löydin hänen tietokoneelta elokuvan Cujo ja katselin sitä aikani kuluksi. Kello oli varmaan lähemmäs puolen yön ja elokuvassa juuri kohtaus, jossa koira pakotti ihmiset pysymään autossa. Koira (oikea koira) alkoi räyhäämään pihalla juuri kriittisellä hetkellä. Vähän säikäytti. Komensin sen olemaan vaiti.
Sitten kohtaus, jossa koira alkaa riehumaan todenteolla ja oma koirani karjaisee juuri selkäni takana, toinen alka räyhäämään pihalla. Teki mieli etsiä nitroja... Menin ulos katsomaan, että mikä koiraa siellä suututti. Piharakennuksen takana, osittain sen alla oli koira, berninpaimenkoira, ja se välillä murahteli ja kyräili katsella rakennuksen alta ja takaa. Niinkuin nyt voi kuvitella, mielikuvitus lähti liikkumaan vähän rivakammalla laukalla, meitsi juoksee -ei, vaan lensin- sisälle.
Loppui Cujon katselut siihen...
Seuraavana päivänä selvisi, että koira oli jostakin lähitaloista, eikä se ole vihainen vaan murahtelee kaikille, koska pelkää vieraita ja vieraita koiria. Siksipä se rakennuksen turvissa olikin. Ei siis verenhimoisesti vaanien ja etsien itselleen uhria... Hieman nolotti oman mielikuvituksen puolesta.

Onko muut katsoneet Cujoa?

BaeLiana kirjoitti:

murhamiehiä ja raiskaajia enemmän kaiken maailman ihmissusia sun muita.

Sama ja siksi välttelen kaikenmaailman kauhuleffoja vaikka osa vaikuttaiskin kiinnostavilta. Näin joskus 13-vuotiaana the Grudgen ja mun oli pakko tarkistaa ennen nukkumaanmenoa kaapit ja sängynalus ettei se tyttö vaan ole siellä. Lopulta naureskelin itselleni, että olen tyhmä ja päätin etten tee sitä enää. Kuitenkin yöllä alkoi hiipiä mieleeni, että jos se tänä yönä onkin siellä kun tietää etten aio tarkistaa.....

Viime talvena katsoin kuvia, siis pelkkiä kuvia, ko. leffasta ja hypin taas pitkin seiniä. Säikähdin mm. omia hiuksiani pestessäni hampaita (mulla oli tuolloin mustat hiukset) ja kun pääväritykseltään musta koira asteli kylppäriin ja näin sen vain sivusilmällä, niin säikähdin niin totaalisesti että... Myös toisten mielestä nössöt leffat saattaa aiheuttaa mulla vilunväristyksiä ihan vain sen vuoksi, että mielikuvitukseni lähtee sellaiseen laukkaan.

Siksi olikin tosi huono juttu jäädä koukkuun Supernaturaliin.... Varsinkin ekan kauden aikana tuli säikyttyä monet kerrat ja sitten olikin pelottavaa lähteä koiran kanssa iltalenkille.

Nykyään tosin uskallan joitain pelottavia katsoa, kunhan ne katsotaan päivällä valaistuksessa ja niin, että sen jälkeen vielä tekee paljon kaikkea jotta se leffa unohtuisi. Niin ja turvallista seuraa on pakko olla! Ai miten niin lapsellinen?

Mun mielestä paranormal activity oli vain "ok" leffaksi, silti en uskalla katsoa tulevaa kakkos osaa ja kun meidän asunnossakin on tapahtunut kummia niin sitten alkaa mielikuvitus laukata yöllä jos avo on töissä yöllä ja kaikki valot ja tv on pakko olla päällä. Siis mm.ulko-ovi on auennut itsekseen sun muuta. Avo sanoi, että se olis ollut huonosti kiinni ja siksi auennut, mutta silti, se tulee mieleen vieläkin joskus ja kieltämättä pelottaa.

Candyman on mainio! Se on tullut katsottua useaankin kertaan.

Ensimmäinen kosketus kauhuleffoihin tais olla vitriinikaapin lasin kautta katsottu Maissilapset :D

Joo, IT. Mä katon paljon kauhuleffoja, mutta tuota en tuu katsomaan enää ikinä, en voi kattoa edes sitä kansikuvaa. En tiedä mikä mut alunperinkään on saanut sen katsomaan kun pellejä pelkään. Kamalimmat kohdat jotka muistan, on kun se ilmestyy yhtäkkiä sinne kadun viemäriin ja sinne pyykkien keskelle. Toivon niin ettei olis mitään tietoakaan tosta leffasta - vaikkei sitä kato niin se vainoaa silti. Muistan kun viime vuonna se vaan hyppäs mieleen jostain juuri sellaisena iltana, kun avo ei ollut tulossa kotiin yöksi. Istuin sit koko yön valot päällä enkä uskaltanut mennä nukkumaan.

Uinu, uinu lemmikkini -leffan oon nähnyt pariin kertaan ja kirjan lukenut, ei se oo musta kovin hirveä, mut ehkä ainoa leffa josta oon saanut traumoja näkemättä, on ton kakkososa :D Meillä on se hyllyssäkin, mut en oo vielä uskaltautunut katsomaan. Se on varmaan ihan surkea leffa, mut se takakannen susi/nainen joka istuu siinä keinutuolissa....Hrrr. Vihaan tollasia olioita joissa yhdistetty ihmistä ja eläintä.

Blair Witch Project oli muuten musta aika kesy, mitä nyt muistan, mut se lopun autiotalokohtaus oli jotenkin tosi hirvittävä.

Oon ehkä jotenkin outo, mä voin kattoa silmää räpäyttämättä noita ihmistensilppuamisleffoja ja kaikkia ällötyksiä, mut mua pelottaa ihan hulluna tollaset, et joku yhtäkkiä ilmestyy johonkin (esim. hohdossa pelottavinta mulle oli ne pikkutytöt), tai liikkuu oudosti (dark water -leffassa pikkutyttö "lipui" oviaukon ohi)..

Pahoittelen pitkää viestiä, mut pakko toisesta aiheesta tähän vielä mainita: Eilinen Skins! Mä jäin tuijottamaan loppukohtauksen jälkeen suu auki telkkaria jo olin seuraavat pari tuntia aivan järkyttynyt Freddien kohtalosta, ja ylipäätään tosta kohtauksesta! Lisäksi mua häiritsi, kun tuli siitä joku (kauhu?)leffa mieleen, enkä tiedä mikä..

Uinu uinu lemmikkini 1 aiheutti mulle aikanaan sen, etten uskaltanut kävellä sänkyni vierestä nukkumaan mennessä vaan sinne loikattiin niin kaukaa kuin vain mahdollista. Hohto on kautta aikain ollut lempielokuvani, lapsena sen ensimmäisen kerran näin eikä sitä edes kunnolla silloin ymmärtänyt joten se ei suuremmin pelottanutkaan. Cujo kuuluu suosikkeihini myös, lähinnä toteutuksen puolesta. Paranormal Activityt katsoin molemmat exän kanssa, ykkönen oli huomattavasti pelottavampi, sitä katsoessa oikein odotti että mikä lakanan kulma liikahtaa seuraavaksi vai heilahtiko tuo ovi tuossa. Kakkosta en uskaltanut trailerin ansiosta katsoa yksin (Leka huutaa välillä unissaan ) mutta suhtautumiseni elokuvien jatko-osiin vaikutti olennaisesti siihen ettei sitä pitänyt niin karmeana kuin edeltäjäänsä. Omen, se ensimmäinen aito ja alkuperäinen on aivan mahtava eikä uusintaversiokaan niin huono ole mitä odottaisi. Jenkkiversiot leffoista Ring ja Grudge ovat sellaisia jotka oikeasti saivat kylmiä väreitä selkärankaan, Grudgeissa jostain syystä karmeinta on se naukuva pikkupoika. Mukava katsoa sellainen elokuva iltapimeällä ja jäädä nukkumaan taloon jossa on kiimassa huutava kissa..

Olen aina nauranut sitä ettei kauhuleffat tule uniin, mutta en vain kykene katsomaan Lilo & Stichiä itkemättä

Uudemmat japsikauhuelokuvat on myös pelottavia. Tällainenkin pikku editoitu klippi säpsäyttää.

Rorschack kirjoitti:

Uinu uinu lemmikkini 1 aiheutti mulle aikanaan sen, etten uskaltanut kävellä sänkyni vierestä nukkumaan mennessä vaan sinne loikattiin niin kaukaa kuin vain mahdollista.

Mulle tulee vieläkin toi ajoittain mieleen. Melkein tekisi edelleen mieli välillä hypätä sinne sänkyyn, mutta en mä voi antaa itseni olla noin typerä enää tän ikäisenä. Vanhempien luona ehkä olisi saattanut vedota siihen, että kissa saattaa hyökätä jostain sängyn alta

Voi h*lvetti Notte! Oliko pakko pistää tuo linkki?! Olen yksin kotona ja tyhmyyksissäni katsoin tuon pätkän, sain melkein sydärin ja nyt en varmasti uskalla katsoa enää peiliin tänä iltana ennen kuin avo tulee. Taitaa jäädä hampaat pesemättä.