Koirat.com

Tonitrua, ne yksinäiset vanhukset ne vasta lystejä naapureita osaa olla.

Ei vain, meillä kävi tuossa naapuriasiassa tosi huono tuuri. Meilläkin seinänaapurina piti olla mukava leppoisa eläkeläispariskunta. Ei siis mitään harmia, sanoo kiinteistönvälittäjä. Uskoimme. Eikä naapureista harmia olekkaan, silloin harvoin, jos kerran viikossa sattuu olemaan yksi selvä päivä. Ovat siis tosi pahasti alkoholisoituneita. Ja aina kun se korkki aukeaa, tulee kumma tarve tulla siihen meidän pihalle/tontin rajalle huutamaan, solvaamaan ja haukkumaan. Kaikesta mahdollisesta, mitä vain meillä sattuu olemaan. Pihan laittamisesta, häiritsevistä kissoista, siivouksesta, auton pesusta....ihan kaikesta. Ja koskaan ei olla keretty edes tutustua, tämä alkoi heti ekalla viikolla muutosta.

Ja näytössä mitä tätä pariskuntaa siinä pihalla nähtiin, niin oikein kivasti tervehtivät ja vaikuttivat ystävällisiltä. Että näinkin voi käydä.

Ja se tuli muuten mieleen, että kiinteistönvälittäjältä kannattaa ehdottomasti kysyä, montako omistajaa kyseisellä kämpällä on ollut jo ennen teitä. Jos asunto on esim. 7 vuotta vanha ja siitä löytyy jo kolme omistajaa, pitäisi hälytyskellojen soida. Meillä oli näin. Asunto 10 vuotta vanha, kuus omistajaa ennen meitä. Johtuen juurikin tuosta naapurista. Harmillista kyllä tämä tieto tuli meille vasta kaupanteon jälkeen.

Mutta onnea vaan mahdollisesta uudesta kämpästä. Se fiilis on aivan omaa luokkaansa, kun tulee se tunne, että se oma koti on löytynyt.

Tähän asti jopa ne yksinäiset vanhukset on ollu ihan kivoja naapureita, joten haluan sinisilmäsesti uskoa ettei uuet naapuritkaan voi pahoja olla. Kunnes toisin todistetaan...
Kämppä, jota ollaan ostamassa (niin siis me aitoaan ostaa se ja nykyset omistajat haluaa myyä sen meille ), on myynnissä ilman välittäjää. Ja ainaki eilen näytössä ja tänään puhelimessa tuli semmonen olo, että omistajaparisko kyllä ihan rehellisesti kerto kaikki virheet ja viatki. "Joo, saatiin tuo suihkukaappi halvalla ja ostettiin se 3 viikkoa sitte ettei myyntikuvissa huomio kiinnittyis heti vanhoihin ja rumiin kaakelihin." "Naapurin Aleksista kuuluu ääniä Euroviisujen ja jääkiekon MM-kisojen aikaan (JEEEEE!)." "Pihan toisella puolella asuu ainoa taloyhtiön "häirikkö", parikymppinen nuorimies joka kaahailee autollaan talon eessä menevällä pikkutiellä." jne. Ja pois nykyset omistajat on muuttamassa ku vaimo on saanu toiselta paikkakunnalta töitä. Ei kuulemma muuten olis missään nimessä halunnu muuttaa.

Kämppä on siis pesuhuonetta ja saunaa lukuunottamatta täysin rempattu. Keittiössä täysin uuet kaapistot (runkoja myöten), integroidut apk ja mikro, induktioliesi, kiertoilmauuni. Lattia julkisentilan laminaattia (kestää koirien kynnet), makkareissa korkkilattia. Makkareissa ja etesessä mittatilaustyönä teetetyt likuovelliset (maitolasipinta) vaatekaapit. Ja jännä kuinka joku on voinu sisustaa oman kämppänsä ihan niinku ite olisin valinnu materiaalit ja värit! Pesuhuone/saunaremppa teetetään (JOS siis saahan se asunto) ennen muuttoa ja asunnon nykynen omistaja on töissä rautakaupassa ja lupas "ostaa itelleen" (=eli myyä meille) materiaalit henkilökuntahintaan. Ja sitte vielä löyettiin se kämppä (vahingossa) ja oltiin ekat jotka kävi vakavissaan kattomassa. Joku asia tässä tulee vielä tökkimään, eihän tämä voi näin hyvin mennä.....

Teillä kuulostaa kyllä kivalta kämpältä! :) Toivotaan että kaikki tosiaan menee niin hyvin ku mahdollista. on. Eikä ollu mitenkää tarkotus pelotella, vaan varoittaa ettei kellekkää käy niinku meille kävi. :)

Vähän ohi aiheen, mutta pakko kysyä että mistä bongasitte kämpän, jos ette välittäjän kautta? Me katellaan etupäässä etuovi.comia, ja olis kiva tietää löytyykö niitä netistä jostai muualtaki just yksityisten ilmottelemina tms.

^ Suosittelen ottamaan välittäjän tekemään kaupat talosta. Ainakin tulee papereista viralliset ja kaikki tarvittava lukee kauppakirjoissa.

Meillä on taloyhtiössä ihan kivat naapurit, alakerran mummo ei oo enään valitellut mitään (tosiaan valitti meille askelista, ovien avauksista kymmenen jälkeen ja suihkussa käymisestä kymmenen jälkeen ) ja muutenkaan naapureista ei kuulu mitään. Juoppoja tms. ei oikeastaan tässä yhtiössä ole sen kummemmin eikä poliisit tms. ole pihassa koskaan joutunut käymään (kuten vanhassa vuokrakämpässä olivat lähes joka viikonloppu käymässä jotain rähinää erottamassa). Ympäröivä alue sit onkin vähän p*skenpaa, mut pihapiiri on ihan kiva.

Mut pakko sanoo et tosiaan rivareissa + omakotitaloissa oikeasti kannattaa ottaa naapurit huomioon. Mm. tutun naapuri rivarissa on ilmeisesti nudisti, +40v ylipainoinen nainen pyörii pihalla ilman minkäänlaista vaatetusta heti kun mittari näyttää +20. Aidat ei mitkään tiiviit... Joku näköeste heillä on tosin suunnitteilla, pitäs vaan keksiä joku peittävä ja kaunis.

^Myyjä teettää kauppakirjat ja muut paperihommat omassa pankissaan. Maksaa kuulemma muutamia satasia, mutta halvempi silti ku välittäjä ja tulee kyllä oikeanlaiset.

Tulevassa kämpässä (toivottavasti tuleva...) on takapihalla korkeat, mutta harvat aidat pihojen välissä. Ajattelinki, että aitoihin pitää hommata jotain näköestettä, ihan vain oman piharauhan takia. Haluan köllötelä omalla pihalla bikineissä ilman että naapurin Aleksit tuijottelee (voihan se silti olla tirkistelijä vaikka mukava ja hiljanen onki...). Lisäksi pitää tietenki aidata loppupihaki, jotta saa pihasta kaiken irti koirien kans.

Catterille yv:tä.

Joko tonitruaa voi kohta onnitella uuden kodin johdosta? :)

Eipäs hätäillä siellä...
Olen yrittäny pysyä realistina ja ajatella, että tämä voi kaatua vielä moneen asiaan (en kylläkään keksi kovin montaa)... Toisaalta olen jo miettiny sisustusta, huonejakoa ja uusia huonekaluja. Ja tietenki laattoja ja paneeleita kylppäriin. Tänään mennään vielä kattomaan ja hieromaan kauppoja... Eiköhän sitä ole jo illalla viisaampi.

Edit* Catteri on vilkuillu oululaisiin koiranomistajiin ja laskenu 1+1=2. Ehkäpä elokuussa voimma jo törmätä samoilla lenkkipoluilla... Tosiaan, kauppoja ei ole tehty vielä, mutta lupaavassa alussa ollaan kauppojen suhteen (me haluamma ostaa kyseinen asunto ja myyjä kuulostaa siltä, että se haluaa myyä sen meille).

^ Jokos on kaupat lyöty lukkoon? :)

Ihanaa että muutkin pähkäilevät asuntoasioiden kanssa, alkaa täälläkin olla pikkuhiljaa ajankohtaista... Ainut vaan, että valmistun vasta ens jouluna (terveydenhoitajaks, joten luulis ainakin sairaanhoitajan hommia löytyvän), mutta alkaa olla jo nyt niin kova asuntokuume että huh.. Käytiin tänään kattomassa yhtä kämppää ja oli vallan loistava, mutta ei tässä vaiheessa oikeen pääse vielä kauppoja hieromaan.. No, toisaalta hyvä vaan kun on aikaa katella ja vertailla :) Rivarikolmio/-neliö olis hakusessa. Missäköhän vaiheessa sitä pitäis mennä pankissa käymään että tietäis minkä hintasta kämppää sitä alkais tosissaan ettimään, että paljonko ne meille edes lainaa myöntää...

Sitäkin ollaa mietitty, että jos ostais jonkun ihan peruskuntosen kämpän ja sen sitten laittais kokonaan uuteen uskoon, avomies ja hänen isänsä ovat kalusteasentajia ja huoneistoremontteja tekevät myös, että osaamista löytyis. Mutta mitenköhän tajuttoman iso ja aikaavievä homma sitten joku kolmion remppaaminen kokonaan uusiks on (jos siis pitäis laittaa keittiö, kylppäri, kaikki lattiat, kaikki seinät...).

Jep, kaupat on sovittu. Pankin kans pitää vielä lainalupaus muuttaa lainapäätökseksi (hulluna paperisotaa takaushommien yms kans) ja sitte vois allekirjottaa kauppakirjat. Saa onnitella.

Meillä tosiaan hommat kävi vähän turhan nopeasti. Tarkotus oli ostaa asunto joskus syksymmällä, mutta sitte vuokranantaja ilmotti, että haluais myyä tämän kämpän. Aateltiin, että samapa se on lähteä jaloista mahollisimman nopeasti pois ja ettiä oma. Siihen asti oltiin kyllä aktiivisesti netistä kateltu, että tiesimmä mitä halusimma ja minkä hintaluokan. Kävimmä viime viikon tiistaina pankissa kyselemässä onnistuisko ajattelemamme hintaluokan laina ja ne anto alustavan lupauksen. Sunnuntai-iltana oli tullu tämän asunnon myynti-ilmotus nettiin, maanantai aamuna (siis tämän viikon) luin sen ja soitin heti ku voin, maanantai-iltana käytiin kattomassa ja tiistaina aamupäivästä ilmotettiin, että halutaan alkaa hieromaan kauppoja. Tiistaina käytiin vielä yks sovittu esittely, mutta ku se unelmien asunto oli löytyny, niin ei sitä viittiny ees kovin tarkoin syynätä. Keskiviikkoiltana istuttiin 3h kahvilla myyjien luona (siis meän tulevassa kämpässä) ja sovittiin hinta ja nuo aiemmin kertomat remonttihommat. Kaupat tehhään heti ku saamma lainan vakuuspaperit hommattua vanhemmilta (ne siis takaa meille) ja toimitettua pankkiin. Eli ens viikolla. :)

Eli pankissa kannattaa käyä kyllä mahollisimman aikasin. Heti ku tietää, että minkä hintaluokan asuntoa on katellu. Ja tiedossa pitää olla omat tulot ja muut velat. Ne osaa heti sanoa, onko sen hintaluokan asunto realistinen teän tuloilla. Meilläki oli tarkotus eka hoitaa pankin kans kaikki asiat ja sitte vasta alkaa ostamaan (helpompi ja varmempi ku on lainahommat varmana ennen tarjouksen tekemistä), mutta ku kämppä oli niin unelma , niin ei sen kans voinu jäähä oottamaan.

Me siis aiotaan rempata kylppäri ja sauna ennen muuttoa (tai kylppäri enne muuttoa, sauna sitte muuton jälkeen) ja myyjän (joka siis tietää enemmänki näistä asioista) mukaan kolmion kylppärin rempassa (purku, levytys, tasotus, eristeet, laatotus, saumaus, yms) menee korkeintaan 3 viikkoa asiansa osaavalta. Neljässä viikossa kylppäri ja sauna.

Paljon onnea tonitrualle! Nyt sitten vaan suunnittelemaan sisustusta ja uusia huonekaluja ja..

sessille; Jos vaan osaamista yhtään löytyy, ja semmonen pohjaltaan/sijainniltaan/muilta halutuilta ominaisuuksilta sellanen kämppä joka kiinnostaa mutta kunto on mitä on, niin ei muuta ku pensseli käteen ja remontoimaan! Onhan siinä oma vaivansa, mutta saa ainakin just sellaset keittiön kaapit ja kylppärin laatat ku itte haluaa. Ja bonusta toki on, että ostohinta paskakuntoisessa kämpässä edullinen, mutta remontoituna rahat saa yleensä moninkertasesti takasi, varsinkin jos ite tekee ettei tuu kuluja työstä.

Missä vaiheessa elämää ostitta ekan oman asunnon/talon?
Vuosi sitten ollessani 24 v. ja määräaikaisessa työssä. Työelämässä ja samassa työpaikassa olin ollut jo 2 vuotta ja aina uutta sijaisuutta oli tarjottu, joten ajattelin työtilanteen olevan kohtuullisen turvattu.

Minkälaisen asunnon/talon ostit (tarviko remontoida/tiesitkö ostaessa että remontoit)?
Ostin 1970-luvulla rakennetun rivitalokolmion. Pientä pintaremonttia (tapettien ja listojen uusimista) oli tiedossa ja tarkoituksena oli remontoida pikkuhiljaa huone kerrallaan. Keittiö oli vasta uusittu ja kylppäri ysärin lopulla. Kylppäri ok kunnossa, mutta remppaa suunnitteilla tehtäväksi muutaman vuoden sisällä.

Minkälainen elämäntilanne? Ostitteko asunnon sen hetkisen elämäntilanteen mukaan vai ajattelittako vuosia eteenpäin (mahd. lapsia, lisää koiria)?
Etsin asuntoa yksin. Halusin ehdottomasti rivitalon, jotta koira pääsee olemaan pihalla. Etsin kaksiota, mutta kävin myös katselemassa kohtuuhintaisia kolmioita. Yksiötä en harkinnut, koska halusin, että asunnossa mahtuu asumaan tulevaisuudessa myös mahdollinen miesystävä. Tarkoituksena oli siis löytää koti, jossa voi asua pitkään.

Mistä lähittä liikkeelle asuntoa hankittaessa? Kiersittäkö asuntoesittelyissä ennenku asunnonhankinta oli ajankohtaista?
Katselin asuntoja netistä noin vuoden verran sulatellen ajatusta omasta asunnosta. Tämän jälkeen ramppasin esittelyissä vuoden verran ennen kuin tärppäsi.

Missä vaiheessa kävittä pankissa lainahommia kyselemässä?
Lainapäätöksen hain, kun löysin ensimmäisen potentiaalisen ehdokkaan. Hintaluokka oli minulla itsellä jo tiedossa ja itseasiassa pankki olisi antanut enemmän lainaa kuin itse olin valmis ottamaan. Ihmeen helpolla lainan sain, vaikka hain lainaa ilman vakituista työpaikkaa. Kuulemma luottavat, että hoitoalalla on töitä. Minulla ei ole sukulaisia takaamassa lainaa vaan sain asiakasluottotakauksen, jossa on kuluja hieman enemmän kuin jos esim vanhempani olisivat taanneet lainan. Vanhemmilta en edes kysynyt olisivatko taanneet lainan, koska oma periaatteeni oli, etten sellaista halua heiltä vaatia. Voivat taata sitten joskus tulevaisuudessa pikkusisarusteni lainat.

Miten päätit, että tämä on juuri se minkä haluan (vai tietääkö sen vain)?
Asunto tuntui nuhruisuudestaan huolimatta omalta. Asunnosta tuli sellainen fiilis, että tämä on koti. Kerran ennenkin tuli sellainen tunne eräästä asunnosta ja meinasin tarjouksen tehdä, mutta asunnon sijainti mietitytti ja tarjous jäi tekemättä. Ostamassani asunnossa sijainti, hinta ja koko olivat sopivat sekä fiilis asunnosta hyvä.

Jälkeenpäin ajatellen: olisitko tehny jotain toisin/ostanu toisenlaisen/jääny vielä vuokralle?
Moneen kertaan olen miettinyt, mikä suuruudenhullu olen, kun asun yksin kolmiossa. Tuntuu tilan haaskaukselta asua 80 neliön asunnossa yksin. Käytännössä yksiökin olisi riittänyt, mutta tämä asunto on toki sellainen, jossa voi koon puolesta asua pitkän aikaa. Ei käy pieneksi, vaikka koiramäärä lisääntyisi ja mieskin lyöttäytyisi asumaan saman katon alle. On toki paljon asioita, joita en osannut asuntoa ostaessa miettiä. Vanhassa taloyhtiössä tulee lähes yhtenään esille pieniä menoeriä ja pieni pelko on koko ajan persiissä milloin jysähtää jokin iso remontti päälle. Muutama pieni taloyhtiön piikkiin mennyt remontti on ollut, muttei mitään vakavampaa vielä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää katsella uudempia asuntoja. Olenhan minä niitäkin käynyt katsomassa, mutta kun mikään ei tuntunut omalta. Kyllä asunnon pitää olla vanha nukkavieru.

Mitä kaikkia asioita kannattaa kysellä, kun menee pankissa juttelemaan laina-asioista? Ens viikolle ois pankkiin varattu aika laina-asioista juttelemaan. Ootteko käyny monessa pankissa kilpailuttamassa lainoja ja onko siitä ollu suurtakin hyötyä?

Onko olemassa mitään suuntaa-antavaa "sääntöä" siitä, mitä kannattaa asunnosta tarjota? Jos myyntihinnaksi on laitettu vaikka 150 000e, niin sitä tuskin kannattaa suoraan tarjota..

SeSSSi kirjoitti:

Ootteko käyny monessa pankissa kilpailuttamassa lainoja ja onko siitä ollu suurtakin hyötyä?

Lainojen kilpailuttaminen ei ole ikinä haitaksi. Myös sitten, kun lainaa jo on, sitä voi aika ajoin kokeilla kilpailuttaa. Eihän se tarkoita, että vaihtaa pankkia, vaan katsoo paljonko voisi säästää, jos voisi. Ja jos saa kovin halvan tarjouksen muualta, voi aina kysyä omasta pankistaan, suostuvatko he tarkistamaan laina-ehtoja. Marginaalikin vaihtelee elämäntilanteen mukaan, joten jos on jossain elämäntilanteessa saanut tietyn marginaalin, toisena aikana se saattaakin olla alhaisempi, kun kyselee lainaa, jos riskitaso on pankin näkökulmasta pienempi. Toki niin voi käydä toiseenkin suuntaan, jolloin ei kannata välttämättä mennä omaan pankkiin hihkumaan, että nyt on työttymyysuhka päällä jne.

SeSSSi kirjoitti:

Onko olemassa mitään suuntaa-antavaa "sääntöä" siitä, mitä kannattaa asunnosta tarjota? Jos myyntihinnaksi on laitettu vaikka 150 000e, niin sitä tuskin kannattaa suoraan tarjota..

Tarjota kannattaa sen mukaan, mikä on kämpän todellinen arvo (joskus pyyntihinnat ovat aika kohdillaan ja joskus niissä on rutosti ilmaa) ja kuinka kovasti sitä haluaa. Sen vuoksi markkinoita kannattaa seurata mielellään pidempäänkin ennen ostopäätöstä ja käydä esittelyissä eikä ostaa päätä pahkaa ensimmäistä vastaantulevaa kämppää. Siten tietää, minkälaisia asuntoja on tarjolla ja mitä niistä kannattaa maksaa. Jos löytyy sopiva asunto, jossa on pyyntihinta kohdillaan, voi olla ihan aiheellista tarjota heti suoraan pyyntihinta, ettei joku muu ehdi viedä sitä nokan edestä. Jos taas tarjontaa on paljon ja aikaa odottaa sopivaa kohdetta ja hintaa, voi aina lähteä neuvottelemaan pienemmällä tarjouksella.

^ Tuohon pankissa käymiseen en hirveästi osaa kommentoida, kun itse otettiin laina suoraan "omasta pankista" eikä lähdetty vertailemaan muualle. Keskittäminen meillä ainakin kannattaa. Toki yksi tärkeimmistä on tietty lainan korko, ja jos ei ole mitenkään pankki-uskollinen, kannattaa ottaa sieltä, mistä saat pienimmällä korolla ja joustavimmilla lainaehdoilla. Kannattaa selvittää esim. onko lainaa mahdollista maksaa pois aiemmin, jos varat sattuu lisääntymään, tai vastaavasti, onko lainan maksuun mahdollisuutta saada joustoa, esim. muutama kuukausi ilman lyhennyksiä, jos tulee muita yllättäviä menoja. Ja sitäkin kannattaa miettiä tarkkaan tässä korkotilanteessa, sitooko koron 12kk vai 6kk euriboriin jne.

Tuohon tarjottavaan hintaan taas vaikuttaa monta asiaa. Ensimmäisenä pohtisin sitä, miten kipeästi haluat juuri kyseisen asunnon. Jos se on se The Kämppä, jota olet ettiny viimeiset kaks vuotta, kannattaa tarjota varman päälle ja lähemmäs pyydettyä hintaa. Jos taas asunto on ihan ok, mut ei maailma lopu vaikkei sitä saiskaan, voi tarjota reippaasti vähemmän, esim. 139000.

Toinen tärkeä juttu on myyntiaika ja muut kiinnostuneet. Jos asunto on ollut myynnissä jo viimeiset puoli vuotta, on todennäköistä, että hinnasta saa reippaasti pois, esim. tuo 138000 olis ihan todennäköinen. Ja jos asunto taas on tullut vasta myyntiin, ja siitä on muitakin kiinnostuneita, ei kannata heittää liian huonoa tarjousta. Mutta jos näytössä ei ole ketään muita, on jälleen hyvä mahdollisuus aloittaa matalasta tarjouksesta. Mutta tuosta hinnasta itse vähintäänkin 145000 lähtisin neuvottelemaan, eli sitä tarjoaisin ensimmäisenä.

Missä vaiheessa elämää ostitta ekan oman asunnon/talon?
Ostin oman kodin 2kk sitten yksinäni ja ikää tosiaan on 22v. Vakituinen työpaikka alla ja muutenkin elämä tasaantunut.

Minkälaisen asunnon/talon ostit (tarviko remontoida/tiesitkö ostaessa että remontoit)?2003 rakennettu pieni omakotitalo maalla, iso ja hoidettu piha oman lammen kera.
Suurempia remontteja ei ole tiedossa ainakaan heti. Kylppäri remontoitu vuosi sitten, kun mamma oli jo kyllästynyt edelliseen :) Terassin käsittely on nyt työnalla.

Minkälainen elämäntilanne? Ostitteko asunnon sen hetkisen elämäntilanteen mukaan vai
Mistä lähittä liikkeelle asuntoa hankittaessa? Kiersittäkö asuntoesittelyissä ennenku asunnonhankinta oli ajankohtaista?¨
Olin jo vuoden verran ajatellut oman asunnon ostoa. Tosin ekana oli mielessä rivari kaksio tai pieni kolmio. Aloin netistä katselemaan Lahden alueen rivareita, hinnat oli hurjia!
Sit laajensin hakuun myös omakotitalot ja sieltä tämä löytyi. Muutamaa muutakin omakotitaloa kävin kurkkaamasssa mutta ne oli vaan "ihan kivoja" - tää vei sydämen.

Missä vaiheessa kävittä pankissa lainahommia kyselemässä?
Jo ennenkuin aloin paremmin asuntoa katselemaan. Totesin, että on parempi kun on raha-asiat reilassa niin voi nopeasti tehdä kaupat jos joku unelma koti tulee vastaan.

Miten päätit, että tämä on juuri se minkä haluan (vai tietääkö sen vain)?
Kyllä sen tietää! ;)

Jälkeenpäin ajatellen: olisitko tehny jotain toisin/ostanu toisenlaisen/jääny vielä vuokralle?
Vielä ei ainakaan ole ehtinyt kaduttamaan, katsotaan talvella kuinka lumityöt maistuu ;)

Meille tuli eilen lappu, jossa sanottiin että taloyhtiöllä on niin huono rahatilanne, että he keräävät ylimääräisen vastikkeen.

Onko tuollainen ihan "luvallista"? Mun mielestä on jotenkin outoa, että he voivat tuosta noin vain periä tuplavastikkeen.

Vähän kyllä ärsyttää, mutta tuskinpa siinä muu auttaa kuin maksaa.

^ Mitä itse olen tuohon asunto-osakeyhtiölakiin perehtynyt, niin tuollaiseen ylimääräisen vastikkeen keräämiseen tarvitaan yhtiökokous/taloyhtiön hallituksen kokous. Nehän on yleensä keväällä/alkukesästä. Onko tuo päätös voitu tehdä jo siellä, ja päätetty, että se kerätään esim. heinä/elokuussa? Vaikka et olisi kyseisessä kokouksessa ollutkaan, niin siitä tulee kyllä aina postia kotiin, et mitä kokouksessa on käsitelty ja mitä päätetty. Ja jos taas tuo päätös on tehty vain hallituksen kokouksessa nyt vastikään, täytyy tuollaiselle ylimääräiselle vastikkeen perimiselle antaa maksuaikaa. Esim. parin tai kolmen kk päähän. Mutta kyllä tuo valitettavasti ihan laillista on, jos taloudellinen tilanne sitä vaatii. Meillä kävi samoin tämän kevään yhtiökokouksesa, et toukokuussa asiasta päätettiin ja maksu oli nyt heinäkuussa. Omistusasumisen ihanuuksia.

^^Meiltä perittiin toissa talvena 2kk ylimääräset vastikkeet kk maksuajalla Sillon oli tosin vastike vajaa 80e, joten sai maksettuun vaikka ei tuo raha puussa kasva. Minä ennoo päässy vielä kertaakaan yhtiökokouksiin kun aina jotain menoa ollut. Mutta mites nuo hankinnat? Tänne on ilmestyny uus ruohonleikkuri ja keväällä oltiin vaihettu nuo kämpän oven yläpuolella olevat numero jutskat uusiin eikä mulle kukaan ollu sanonu mitään Vai päätötäänkö ne just nuissa kokouksissa.

SeSSSi kirjoitti:

Mitä kaikkia asioita kannattaa kysellä, kun menee pankissa juttelemaan laina-asioista? Ens viikolle ois pankkiin varattu aika laina-asioista juttelemaan. Ootteko käyny monessa pankissa kilpailuttamassa lainoja ja onko siitä ollu suurtakin hyötyä?

Onko olemassa mitään suuntaa-antavaa "sääntöä" siitä, mitä kannattaa asunnosta tarjota? Jos myyntihinnaksi on laitettu vaikka 150 000e, niin sitä tuskin kannattaa suoraan tarjota..

Me saatiin ensimmäinen lainatarjous omasta pankista (samassa käyttötilit, vakuutukset, yms). Sen jälkeen köpöteltiin toiseen pankkiin (jossa myös tilit), ja sieltä saimma lainan pienemmällä marginaalilla ja paremmilla takausehdoilla. Ei ollu siis kahta kysymystä aletaanko pelaamaan vanhempien reaalitakauksilla (kiinnityksiä, panttikirjoja, yms) vai mennäänkö pelkillä henkilötakauksilla (nimet paperiin, that's it). Näkisin tuon lainojen kilpailuttamisen niin, että jonku verran voi nuita korkoja kilpailuttaa, samoten kaikkia lainaehtoja (just niitä maksuvapaita, korkokattoja, yms), mutta meillä ainaki homman ratkas palvelu ja helppous. Ilmotettiin omaan pankkiin tuo toisesta saatu tarjous ja ne sano suoraan, että mielellään ne meät olis asiakkaina pitäny, mutta samanlaista tarjousta ne ei vain voi antaa.

Myyntihinnasta... Jos on seuraillu ees netissä pitempään asuntoja, osaa suunnilleen kattoa, mitä saa milläki rahalla. Ja niinku joku aiemmin sano, jos asunto kolahtaa ja haluaa ehottomasti sen, ei siinä ole enää mitään merkitystä maksaako siitä 145000€ vai 150000€. Tuo summa ei tiety kuukausittaisessa lainanlyhennyksessä juuri yhtään, mutta sillä voi varmistaa itelleen sen unelmiensa asunnon.

Ja joku sano aiemmin myös, että kannattaa kiertää esittelyjä paljon ja tutkia vaihtoehtoja, eikä ota vaan sitä ensimmäistä. Me otettiin just se ensimmäinen mitä käytiin kattomassa. Se vain oli niin hieno, että ei auttanu päästää sitä käsistä. :)

Niii kirjoitti:

^^Meiltä perittiin toissa talvena 2kk ylimääräset vastikkeet kk maksuajalla Sillon oli tosin vastike vajaa 80e, joten sai maksettuun vaikka ei tuo raha puussa kasva. Minä ennoo päässy vielä kertaakaan yhtiökokouksiin kun aina jotain menoa ollut. Mutta mites nuo hankinnat? Tänne on ilmestyny uus ruohonleikkuri ja keväällä oltiin vaihettu nuo kämpän oven yläpuolella olevat numero jutskat uusiin eikä mulle kukaan ollu sanonu mitään Vai päätötäänkö ne just nuissa kokouksissa.

Yleisesti nuo hankinnat pitäs päättää yhtiökokouksessa. Siitä pitäisi myös tulla kaikille asukkaille pöytäkirja kokouksesta, jotta myös ne jotka eivät osallistuneet kokouksen tietävät yhtiön asioista jotain.

Meillä kevään yhtiökokouksessa päätettiin, että on oikeus periä yhden kuukauden ylimääräinen vastike, mikäli on tarvetta. Lähinnä ilmeisesti siksi, että yhden talon tiilit pullistelee ja tätä pitäisi tutkia tarkemmin.
Meidän yhtiöllä on onneksi raha-asiat kohdallaan, tosin vastikkeet on sieltä hieman keskiarvoa korkeammasta päästä, koko ajan jää yhtiölle ns. ylijäämä rahaa jolla sitten tehdään korjauksia. Mm. kylppärirempat tehdään näistä ylijäämärahoista (enään muuta kylppäri tekemättä, mm. meidän).