Koirat.com

Etsin haullakin, mutta en löytänyt vastaavaa ketjua. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muidenkin huonoja kokemuksia koirista tai jos on edelleen varautunut tiettyjen rotujen kohdalla.

Omia kokemuksia:

Ruskea pinseri hyökkäsi omalta pihaltaan aina, kun pyöräili tiellä sen talon ohi. Aina sai vispata ihan hullun lailla, ettei koira kerennyt näykkäisemään. Pikku koira näki heti, jos oltiin ohittamassa sen reviiriiä ja lähti hippulat vinkuen juoksemaan kohti. Samainen koira oli myös näykkäissyt naapurin vanhempaa rouvaa. Se oli juuri sellainen koira, jota ei vahingossakaan saanut tuijottaa silmiin tai se hyökkäsi. Hui hui, vieläkin ruskeat kääpiöpinserit meinaa jännittää

Toinen on suursnautseri. Maaseudulla kun asuin lapsuuteni niin koiria pidettiin omalla pihalla irti. Kahdessa eri perheessä oli suursnautsereita, jotka lähtivät perään kun pyöräili ohi. Oli kyllä aika pelottava ilmestys kun neljä suurta mustaa koiraa lähtee perään. Samanlaisia kokemuksia on myös saksanpaimenkoirasta.

Rotua en muista, mutta sellainen pienikokoinen valkoinen karvaturri. Ensimmäistä kertaa näin koiran ja kaveri sano, että sitä ei saa silittää koska muuten käy kiinni. Minähän olin omissa ajatuksissani enkä kuunnellut hänen puheita. Tietenkin heti ensimmäisenä kun koira tuli luokseni niin annoin nuuskia ja heti silittelemään. Kävi käteen kiinni ja huippas kyllä pirusti. Käsi oli jonkun aikaa turvonnut ja kipeä.

Joskus kun olin pieni niin olin nurmikolla istumassa kun suomenajokoira hyppäs päälle ja rupesi repimään tukasta. Itkuhan siinä tuli, mutta ymmärsin kyllä että koira otti sen leikkinä eikä tarkoittanut pahaa. :-)

Mulla ei varsinaisesti ole mitään pahoja traumoja jäänyt ikinä mistään koirasta, mutta kerran lenkillä oli shelttikolmikko vapaana ja edessä oli pieni kukkula, koirat juoksi edellä kukkulalle ja sen taakse. Pian tuli koko porukka kauheeta kyytiä takasin ja vanhin koira koko ajan taakse vilkuillen perällä. Sieltä sitten shelttejen perään juoksi basenji
Omat koirat tuli mun jalkoihin ja pakoili basenjia, mutta vanhin papparainen alkoi sitten puolustamaan meidän laumaa vieraan koiran raivotessa siinä.
Nappasin sitten papan siitä tappelemasta sylkkyyn ja basenji lensi hauskassa kaaressa, kun hyökkäys menikin ohi.. Seuraavat iskut tulikin sitten omaan käteeni, mutta onneksi jäi vain mustelma.
Basenjin omistaja tuli aikanaan sieltä kukkulan takaa ja sitten jatkettiin matkaa.

Tutussa maalaismetsässä ei kuvittele törmäävänsä keneenkään, mutta sellastakin sitten sattuu. Onneksi ei käynyt kuinkaan koirille, eikä mulle :)

Muoks
Tuli mieleen.. Shiba on sellainen rotu, jota varon huonojen kokemusten perusteella. Eräällä shiballa oli jonkinmoinen kummallinen raivo meidän vanhinta shelttiherraa kohtaan ja agility kentällä se pirulainen karkasi papan niskaan juuri kun oltiin suorittamassa A-estettä. ja tätä tapahtui muutamankin kerran. Lenkeillä tullut myös tavattua raivopäisiä shiboja.. Kauniita koiria, mutta noiden koirien käytös on pilannut kyllä kaikki fiilikset näistä koirista.

Mun entisen naapurin jacrusseli tai sen tapainen rotu puras mua jalasta kun tulin hissillä alas ja ku he odotti hissiä alhaalla. Ei tapahtunut onneksi mitään vakavaa vahinkoa,ei mennyt housut rikki,sattui kyllä hieman:)

Mullakin on itse asiassa huonoja kokemuksia vain russeleista. Ainut mua ikinä purrut vieras koira oli russeli, ja ainoat meidän koiriin kiinni käyneet koirat (2 kpl) on ollu russeleita.
Toki ainakin osalla näistä vika on ollut enemmän russelin omistajassa kuin ite koirassa, se rotu kun ei ihan kelle tahansa käykään.

Omat huonot kokemukset on rottweilereistä. Nuorempana käytiin paljon hevostalleilla, ja siellä oli tämä yksi talli, jonka koira terrorisoi sitä tallia ja teitä, jotka kulkivat sen ohi... oli aika keskeinen paikka.

Yhesti käytiin tallilla sisällä ja tämä ihana rotikka halusi haistella antaumuksella persusta, johon laitoin vain käden eteen/käännyin nojatakseni seinään, niin kävi hampailla sitten käsivarteen... vastaus oli vain "joo, siihen koiraan ei parane koskea..." muutenkin pelotti kävellä/fillaroida, ajaa/taluttaa hevosta siitä tallin ohi, jos sattui tää rotikka olemaan pihalla vapaana. + Se kävi aina välillä höykyyttämässä "meidän" tallin sakemannia, jos se raukka sattui menemään liian lähelle reviiriä...

Muutama kuukausi sitten rotikka kävi avokin käteen kiinni, kun käveli metsätiellä omistajansa kanssa ohi... Ei ONNEKSI ollut Davea hänellä, kun me tultiin perässä sen verran, etten ees nähnyt tätä. Jotenkin aavistin et se koira ei ihan ole tasapainossa, ja mentiin syvemmällä mettään oottamaan et se meni ohi, ennenkuin pääsin avokin luo, joka kertoi koko homman. Oli nätit jälet kädessä viikonkin verran! Oli lykky, että hänellä oli talvitakki päällä! Kyllä mä olen tätä pariskuntaa sitten karsastanut kuin ruttoa sen jälkeen.

Yläkerran naapurilla oli joku sakusekoitus, joka kävi muutamia kertoja silloisen koiramme kimppuun... Se eukko oli muutenkin vähän semmonen, et varmaan päästi tahallansakin... kerran se rakki höykytti sellaisen nuoren pojan nuorehkoa pitbullia, tuntui et se halus vähän näyttää sille pojalle, et mulla on tän asutuksen mahtavin taistelija :( Se pojan koira ei näyttänyt mitenkään aggressiiviselta, mut ei ihme, jos kummallekin tuli traumoja ja koulutusongelmia sen ämmän takia!

^Kai te ilmoititte poliisille siitä puremasta?

^No koitettiin... Oli kyllä hirveen maanittelun takia, et sain avokin uskomaan, et tuommoisista pitää ehottomasti mennä sanomaan... varsinkin kun omistajalta ei tullut suusta kuin vaan jotain "Oho"... Lopulta poliisiasemalla oli niin kiire, et avokki luovutti melkein tunnin odottelun jälkeen. Ensikerralla tiedetään sitten laittaa mailia/soittaa mitä pitäis tehä.

Mun oikeastaan ainut huono kokemus koirista on, yllätys, rottweileristä, vaikkei minun kanssa sillä ollut ongelmia ja koiran kanssa oltiin hyviä kavereita. Kaverilla oli tosiaan viisivuotias uros, aina sen kanssa telmittiin kun nähtiin ja oli hyvä käytöksinen ja muutenkin mukava vössykkä. Ikinä en kuitenkaan sen miesvihaa päässyt todistamaan, kunnes jokunen vuosi sitten meidän yhteinen miespuolinen kaveri tuli ensimmäistä kertaa käymään rotkun omistajan luona kylässä. Iloisesti naispuoliset vieraat vastaanottanut koira muuttui sekunnin murto-osassa puolustuskannalle, kun mies tuli sisään, ja koira nappasi suoraan hihaan kiinni kun mies yritti antaa käden haisteltavaksi. Ei se millään raivolla hyökännyt, vaan otti hihasta kiinni (vähän nahkaa jäi väliin, mutta tuskin ihan tosissaan puri) ja piti paikallaan, kunnes kaveri otti pannasta kiinni ja vei pois. Mies sai vähän enemmän traumoja, mutta itse huomaan välillä isojen vastaavanlaisten rotujen seurassa jännittävän, varsinkin silloin jos joku "ulkopuolinen" on tulossa samaan seuraan, jossa iso koira on. Tuon koiran kanssa edelleen painitaan ja leikitään kun oon kylässä, mutta jos kaverille on tulossa vieraita, jännitän sitten tosi paljon, käykö samalla tavalla kuin silloin kun yhteinen kaverimme teki lähempää tuttavuutta rotikan kanssa..

On noita oikeastikin vihaisia koiria tullut vastaan pilvinpimein ja välillä on sattunutkin niin minuun kuin koiraankin, mutta ei mulle mitään ole siitä tullut. Lähinnä olen vain raivoissani ollut koirien omistajille, kun ovat irti pitäneet tmv. ja aiheuttaneet vaaraa muille.

Itelläni ei oo minkäänlaisia huonoja kokemuksia isoista koirista :>

Sitten taas pienistä ei voi sanoa samaa, kääpiöpinseri on purrut sekä avokin sukulaisen corgimix on monta kertaa koittanut hyökätä kimppuun, silti se sulatti sydämen ja meille tuli corg i Avokin käteen tätä corgimixneiti puraisi reijän, nnice. Eihän sillä mitään rokotuksiakaan ollu ni tuli jo hätä että nyt ei hyvä seuraa.

En myöskään koskaan halua minkään rotankokoisen chihun lähelle koska kammoan niitä jostain syystä, inhottavan näköisiä otuksia :D Ei sitten tästä tarvitse suuttua! Naapurissa asuu dobberi ja kolme chihua ja ne pienet koirat näykkii ja komentaa dobberi rukkaa taukoamatta :/ Ja sitten naapurit huutavat sille dobberille jos se ärähtää vähän vastaan. Tätä perhettä odottaa häätö näiden pienten koirien takia koska eivät osaa olla hiljaa

Mua on mukulana purrut pystykorva naamaan, siitä on arvet edelleen. Kauhuja ei ole, en mene paniikkiin kun kohtaan pystykorvan Sitäpaitsi se oli oma vika kun otin koiralta sen lelun, kyseessä siis naapurin koira. Tässä yhteydessä on sanottava, että vanhempani käyttäytyivät esimerkillisesti tuolloin. He eivät saarnanneet naapureille mistään (tai parhaassa tapauksessa vaatineet hirmuista koiraa lopetettavaksi) kuten moni muu olisi voinut tehdä, vaan antoivat minulle puhuttelun siitä mitä koirien kanssa saa tehdä ja mitä ei.

Ei oikein ole muita osunut kohdalle, mikä on valtavan hyvä asia.

Itseäni on pienenä puraissut poskeen kunnon jäljet sakemanni. Kuuleman mukaan oltiin menossa terassille limpparille vanhempien kanssa ja tahdoin päästä silittämään varjossa olevaa koiraa. Mentiin tämän omistajalta kysymään lupaa ja sanottiin vain "joo, kiltti on" ja tuli ihan mukaan näyttämään miten menetellään. Jotain siinä meni sitten pieleen kun koira nappasi kiinni poskesta. Minä en kuulemma ensin huomannut mitään ja yritin vaan koiraa silitellä ja sitten iski itku ja parku.

Pelottavia hetkiä on ollut myös koirapuistossa, kun kaverin kesk.villakoiran nappasi retuutettavaksi räsynukeksi bullmastiffi ja mikään ei tuntunut auttavan tilanteessa. Lopulta mä potkaisin isompaa koiraa kylkeen niin paljon kun voimalla lähti ja mastiffin omistaja saatiin karjuttua paikalle. Jätkä oli vain seisoskellut etäämpänä kädet taskussa. Joutui sitten maksumieheksi kun villis päätyi tikattavaksi ell.

Mitenkään pelottavaa ei ollut se, kun pienempämä isän parhaalla kaverilla oli irlanninsusikoiria ja nämä tuppasivat hyppimään aina vasten ja kaatamaan 6-vuotiaan tytön maahan, nauraa käkätin kuulemma aina, mutta myöhemmällä iällä vierastin suurempia koiria, etenkin jos vapaana olivat. Nyt ei löydy koirapelkoja, vaikka väistetäänkin oman hurtan kanssa vapaana olevat koirat suosiolla, pienet ja isot.

Mä en luota chihuhahuoihin enkä perhoskoiriin. Jokainen tapaamani yksilö on ollut hirveä rähjä ja meinannut käydä kiinni jos uskaltautuu hengittämään samaa ilmaa niiden kanssa. Koirat ovat kylläkin olleet semmoisissa perheissä, että ei mikään ihmekään jos ovat olleet hieman epästabiileja. Silti salaa haaveilen joskus omistavani maailman hyvätapaisimman chihun.

Pienistä koirista ja isommistakin vähän honompaa kokemusta. Nuorempana kun asuin pienemmällä paikkakunnalla, niin aina jos menin yhden kaverin luo kylään niin piti pyöräillä yhden talon ohi. Ja siellä sitten oli kaks perhoskoiraa, jotka terrorisoi kaikkia ohi käveleviä ja pyöräileviä ihmisiä. Eräänkin kerran vispasin pyörällä ihan hullua tahtia ja koira pääsi nappaamaan nilkasta kiinni. Onneksi tuli vain mustelma. Enkä kyllä tykkää vieläkään mistään pienistä koirista, tuntuu aina, että niiden koulutus jää ihan retuperälle. Hyppivät vasten, rähjäävät ja on muutenkin kauheita ja pilallehemmoteltuja. En tähän mennessä ole tutustunut yhteenkään omasta mielestäni tarpeeksi hyvin koulutettuun pieneen koiraan, mistä tämä inhotus pieniä koiria kohtaan johtuu.
Kuvissa ne on kyl söpöjä :D IRL onkin sitten ihan eri asia.

Ja tässä kun muutama viikko takaperin olin menossa kauppaan tuohon tien toiselle puolelle, niin siihen joku naikkonen sitoi rotikkaa/rotikkamixiä kiinni koiraparkkiin. Koira jäi siihen ihan rauhassa ja kävelin omasta mielestäni tarpeeksi kaukaa, n. 2m oli etäisyyttä koiraan. Sitten kun omistaja oli mennyt ovista sisälle, niin se koira yhtäkkiä vaan räjähti siihen ja hyökkäs ihan raivona mua kohti. Pomppasin varmaan heti jonki metrin poispäin siitä koirasta ja sain melkein sydänhalvauksen. Sekunti aiemmin oli ihan rauhassa ja katsoi kaupan ovia, seuraavana hetkenä räyhäs kuola roiskuen tempoen hihnaa.
Sitten kun olin kassalla ja siitä meni pari tyttöä mun eellä ulos, niin ne alko kiljumaan siellä ihan hulluna ku se koira taas räjähti parkissa. Olisin mielelläni sanonut koiran omistajalle pari valittua sanaa, sillä tuo ei ollut sellaista "nyyh, omistaja jätti mut yksin tähän nyt"-haukkumista vaan se hyökkäs ihmisiä päin, kun ne kulkivat ohi ja oli muuten ihan hiljaa.

Joo liian monta kertaa näkee noitä räksyttäviä ja huonokäytöksisiä pikku puudeleita. Mulla on nyt pikkukoira ja siitä ei todellakaan tule sellaista!!

Mulla ei ole onneksi sen kummemmin huonoja kokemuksia mistään koirista. Tietenkin on näitä perustapauksia, kun juoppo hommaa itselleen koiran, jonka kanssa ei sitten tehdä yhtään mitään. Tuloksena koira, joka on kulmakunnan kauhu. Tai sitten koiran koulutus on muuten vaan jäänyt retuperälle.

Kerran yksi saksanpaimenkoira ärähti mulle, jolloin tuli pelästyttyä ihan kiitettävästi. Oma oli kylläkin vika, kun yhtäkkiä kumarruin ottamaan vieraalta koiralta palloa. Nykyään sitten osaakin katsoa käyttäytymistään etenkin vieraiden koirien kanssa.

Enemmän on kyllä tullut kissoista pelkoja

Itsellä myös huonoja kokemuksia parista rottweilerista ja saksanpaimenkoirista. Meillä loppui koirapuistossa käynnit sen jälkeen kun sakemanni kävi oman koirani kimppuun puistossa reilu vuosi sitten. Koiran isäntä työnsi sanaakaan sanomatta sakemannin portista sisälle, ei edes kysynyt että voiko hän tulla sinne. Sakemanni alkoi saman tien alistamaan ja haastamaan muita koiria. Omani oli haistelemassa puiston nurkassa jotain kun sakemanni huomasi Masin ja saman tien päälle. Masi ei millään tavalla provosoinut sakemannia, tuskin edes tajusi koko koiraa ennen kuin se oli kimpussa. Onneksi sillä kertaa selvittiin ilman vammoja. Todella vastuutonta tunkea puistoon tuollaisen koiran kanssa >:( Äijä sai kyllä sellaiset huudot minulta ja muiden koirien omistajilta että häipyi vähin äänin, muttei jäänyt edes tarkistamaan tuliko koiraani vammoja. Samainen sakemanni oli pari kuukautta sitten sidottuna lähikaupan seinään josta kävelimme ohi. Masi ei taaskaan provosoinut mitenkään sitä ja saman tien oli sakemanni tulossa päälle kuin yleinen syyttäjä. Itse taisin säikähtää tilannetta enemmän kuin Masi. Olisi saattanut käydä huonosti jos sakemanni olisi esim. kiskaissut remminsä poikki.

Tässä lähialueella asuu myös arvaamaton rottweileruros. Itseäni välillä suorastaan hirvittää jos näen tämän koiran tulevan vastaan isäntänsä kanssa. Koira saattaa kävellä nätisti kohti siihen asti kun ollaan aivan kohdakkain ja sitten hyökätä kohti. Pyrimmekin välttelemään tätä parivaljakkoa viimeiseen asti, koska isännällä näyttää olevan aikamoisia vaikeuksia hallita koiraansa.

Myös samassa talossa asuva cairninterrierin ja italianvinttikoiran sekoitus on kamalimpia koirakokemuksia ikinä. Koira sekoaa täysin kun näkee toisen koiran, vaikka välimatkaa olisi monta kymmentä metriä. Monesti on yrittäny käydä oman koirani kimppuun jos tulevat pihassa vastaan eikä emäntä saa koiraansa mitään tolkkua. Näyttää emännän toiminta sille ettei hän viitsi edes kunnolla yrittää saada koiraansa kuriin.

Rottweiler ja saksanpaimenkoira ovat oikeissa käsissä hienoja koiria. Tällaiset tapaukset ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä etteivät tuollaiset rodut todellakaan sovi kaikille. Koiran huonosta käytöksestä voi syyttää lähes aina vain hihnan toista päätä.

Sudenhenki84 kirjoitti:

Koira sekoaa täysin kun näkee toisen koiran, vaikka välimatkaa olisi monta kymmentä metriä. Monesti on yrittäny käydä oman koirani kimppuun jos tulevat pihassa vastaan eikä emäntä saa koiraansa mitään tolkkua.

Kuinkahan moni mun naapureista ja lähiseudun koiranulkoiluttajista ajattelee meistä samalla tavalla. Ronja rähjää remmissä vieraille koirille (eli käytännössä jokaiselle täällä liikkuvalle) sekä myös vaihtelevasti vieraille ihmisille. Varsinkin yllättävissä tilanteissa, kuten rappukäytävässä, kuulostaa todella pahalta ja aggressiiviselta. Näissä lähitilanteissa on aivan liian usein sellainen olo, että kontrolli koiran ääntelehtemiseen katoaa kokonaan.

Todellisuudessa tuo tulee oikeastaan koiran kuin koiran kanssa toimeen, ja jopa rähinätilanteissa kontaktietäisyydellä on rauhoittunut. Tekisi mieli ripustaa kaulaan kyltti "kodinvaihtaja - koulutus kesken"

Itseeni kohdistuneita huonoja muistoja koirista ei ole, mutta olen monta kertaa ollut todistamassa toisille tapahtuneita juttuja.

Äidillä ja isällä oli pieneläinhoitola, ja heitä kumpaakin on purrut hoitokoira useamman kerran. Itse muistan hyvin vain yhden tapauksen, kultainennoutaja kävi isän päälle ja teki aika pahaa jälkeä. Koira oli ollut jo useamman päivän hoidossa eikä ollut ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta yhtenä päivänä koiran päässä vain napsahti kun isä oli viemässä sitä ulkohäkkiin. Isä kertoi että koiralla oli aivan kuin hullun kiilto silmissä kun se vain ilman minkäänlaista varoitusta kääntyi ympäri ja kävi käsiin kiinni. Koira ehti purra isää kumpaankin käteen ja käsivarteen useamman kerran ennen kuin isä sai jotain kättä pidempää käsiinsä, olisiko ollut harjanvarsi, jolla onnistui koiraa pari kertaa mätkäisemään, jolloin koira irroitti sen verran että isä onnistui pujahtamaan yhteen häkkiin karkuun. Äiti oli ollut hoitolan keittiössä samaan aikaan ja kuuli isän huudot, ja meni tietenkin katsomaan mitä tapahtui. Isä yritti huutaa että älä vain tule, mutta äiti tajunnut, onneksi koiralla ei kuitenkaan ollut mitään äitiä vastaan vaan haukkui isää verkon takana. Äiti onnistui saamaan koiran toiseen häkkiin ja isän sitten keittiön puolella. Minä tulin samaan aikaan hoitolalle ja muistan ikuisesti kuinka isä istui/makasi hoitolan keittiön lattialla kädet raadeltuina ja verta valuen Kumpaankin käteen tuli yhteensä parisenkymmentä tikkiä.

Erään perhetutun vanha dreeveri kävi yllättäen ilman minkäänlaista varoitusta perheen lapsen kaverin kimppuun lapsien leikkiessä pihassa. Koira kävi suoraan kasvoihin kiinni ja teki todella pahaa jälkeä. Perheen omalle lapsellekin jäi tapauksesta pahat traumat ja hän on koko loppu ikänsä pelännyt koiria. Koira yritti myöhemmin purra myös perheen äitiä, joten koira lopetettiin.

Serkkujen vanha rottis oli aina ollut tarkka leluistaan, mutta sen kaikki tutut tiesivätkin eikä mitään ongelmia ollut kuhan kun ei yrittänyt koiralta lelua viedä. Koiran ollessa jo melko vanha, oli se ollut pihassa juoksuketjussa kiinni, kun ohi kulkevat koululaiset olivat menneet tahallaan koiraa ärsyttämään, jolloin koira oli yhtä lapsista purrut pahasti naamaan. Lapsen vanhemmat vaativat koiran lopetettavan, ja näin tehtiinkin =/

Kerran olimme isän kanssa pyöräilemässä, minulla juoksi pyörän vierellä meidän Siiri-mäykky ja isällä venäjänajokoirauros Rasmus. Olimme tehneet matkaa vain noin kilometrin verran kun tulimme tutulle mäelle, jonka juurella oli talo ja jonka pihassa oli kaksi pyreneittenmastiffia. Tontti oli aidattu ja yleensä portti oli kiinni, mutta nyt pihalla leikkikin lapsia koirien kanssa ja portti oli jostain syystä auki. Kun tulimme kohdalle, toinen koirista syöksyi pihasta ja nappasi Rasmuksen suuhunsa niskasta ja ravisteli kuin räsynukkea. Rasmus säikähti niin paljon että alistui saman tein eikä edes yrittänyt puolustautua, vaan kakkasi allensa. Lähettyvillä ei ollut mitään kättä pidempää, joten isä nappasi pyöränsä ja viskasi sen mastiffin päälle ja sai näin koiran irroittamaan otteensa. Lähdimme polkemaan tuhatta ja sataa kotiin päin ja mastiffi jäi onneksi portille ihmettelemään. Pihassa ei näkynyt koko tapahtuman aikana aikuisia, vain lapset, ja hekin vain seisoivat ja ihmettelivät. Rasmukselle tuli todella paha vekki niskaan ja siihen tulikin melkein kymmenen tikkiä plus dreeniletku. Onneksi ei käynyt sen pahemmin. Myöhemmin kiiteltiin onnea että isä meni edellä Rasmuksen kanssa, Siiristä ei nimittäin olisi jäänyt mitään jäljelle jos olisimme menneet edellä ja mastiffi olisi sen napannut suuhunsa. Mastiffin omistajat maksoivat kiltisti ell-kulut. Rasmuksen haava parani hyvin, mutta oli jotenkin onteloitunut. Seuraavana kesänä ontelo jostain syystä tulehtui ja puhkesi niin pahasti että Rasmus oli pakko lopettaa kun oli jo niin vanhakin

Näitä juttuja riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat jääneet päällimäiseksi mieleen..

Varsinkin perhosista joo kuulee "pahaa" usein, ja munkin ainut lähempi perhoskoirakosketus ennen "nykyaikaa" on semisti negatiivinen. Lapsuuden kaverilla oli perheessä papillon, joka oli muistaakseni melko arvaamaton, ja siihen ei saanut koskea.

Ja onhan nämä, yllättävänkin paljon tulta ja tappuraa herkässä paketissa. Tempperamenttisia