Koirat.com

2 vuotta sitte ohikulkijan hihnassa oleva dobermanni hyppäs käteen kiinni. Tetanusrokote ja rikosilmotus. Omistaja sai sakot eläimen vartioimatta jättämisestä ja joutu tietty maksamaan mun lääkärikulut ja pilalle menneet vaatteet. Komea arpi jäi muistoksi.

Mulla ei oo henkilökohtaisia huonoja kokemuksia kuin (3) sakemanneista, (1) bostoninterriereistä, (3) ranskanbuldoggeista, (1) cottoneista ja (3) chihuista. Kuultuja ja todistettuja huonoja kokemuksia on sakemanneista, chihuista, kääkistä, rottiksista. Puistossa vanhemman koiran kimppuun on käyny pari kertaa (eri) ranskanbuldoggi, kerran vapaana oleva sakemanni (en syytä koiraa, omistaja oli juoppo akka joka piti koiraa pihallaan vapaana niin että se pääs sieltä pois). Lapsena mun kimppuun on käyny cottoni ja sakemanni, tosin kumpikaan ei onneksi kerkeny puremaan niin kovaa että olis jälkiä jääny.

Onneksi minua ei ole purtu kertaakaan. Olen kyllä todistanut kun oma koira puri ystävääni kun olimme pieniä. Koiran puolustukseksi pitää sanoa, että myöhemmin siltä löydettiin aivokasvain. Tästä jäi mieleen että koira voi oikeasti purra. Ne ovat kuitenkin eläimiä.

Tuttu rotikka on kerran murissut hampaat irvessä minulle ja siittä jäi pieni kammo rotua kohtaan.
Kammo koskee myös isoja mustia sekarotuisia.

Lisäksi kun kiersin töissä, heti kun nousin autosta navetan takaa ryntäsi valkoinen paimenkoira muristen ja haukkuen. Jähmetyin paikolleni ja koira pomppi yhä haukkuen naamani edessä. Isäntä sanoi että se on ihan kiltti ja jatkaisin vain kävelyä, mutta en todellakaan tehnyt noin. Odotin paikallani kunnes koira haettiin pois. Koira oli varmaan vain innostunut, mutta tuo kyllä säikäytti.

Mua pelottaa lenkillä usein joku sekarotuinen, iso vaalea koira... Rähjää ku raivopäinen ja omistajat on mitä on. Ei oo päässyt onneksi ikinä irti tai muuta, mutta pelkäänpä, että liukkailla keleillä niinkin joskus käy, voimaa nimittäin tuntuu löytyvän ja ulkoiluttajina joko vanhahko, kuulemma joskus hieman halvaantunut mies tai teini-ikäinen tyttö.. On kuulemma jonkun koiran purrut lekurille.. Mies ei sano koiralle mitään kun se rähjää ja tyttö kuulu huutavan "Hiljaa, hysss, hiljaa, hysss!!" ilman mitään vaikutusta..
Kerran Jade oli kaupan pihassa kiinni pyörtelineessä, ku kävin kahden minuutin asioilla. Tulin just ulos, kun huomasin että sieltähän se rähisijä tulee.. Rähinä alko ja Jade pomppas koiraan päin (välissä useampi metri..) ja minä tietty karjasen, että "EI, PRKL!", jollon yllättäen se toinen koira lopetti rähinänsä myös... Ukko vaan mulle, hymyssä suin, että "Tää on vielä pentu, niin siksi se haukkuu..." Voin kertoa että punasta näky ja kunnolla..

Saksanmetästysterriereitä karsastan, kaverilla "hyvin koulutettu" tapaus, joka on purrut sitä mm. jalkaan, kun autoja/pyöriä mennyt ohi. On myös toisten koirien kurkussa jos vaan jotenkin lähietäisyydelle pääsee..

Pikkukoirien lähelle en myöskään minä uskalla ehkä ekana mennä, niitä ei onneks lähipiirissä olekaan!

Mulla ei ole huonoja kokemuksia kuin yhdestä koirasta, vähän matkan päässä asuvasta lapinkoira-ajokoira-sekotuksesta. Siinä koirassa on täysin pilalle menneen "kasvatuksen" lisäksi oikeasti jotain muutakin vikaa, ihan uskomaton höyrypää ja omistaja ihan samanlainen; useamman kerran tullut meidän pihan rajalle koira pitkässä flexissään, päästää koiran meidän pihalle ja sitten syyttää meidän koiraa omansa kimppuun hyökkäämisestä (?!?!), vaikka meidän koira istuu ihan kiltisti paikoillaan monen metrin päässä.

Samainen tyyppi on kerran napannut meidän Furin mukaansa, kun on mennyt lenkillä meidän ohi ja Furi on ollut irti etupihalla ja isä sattunut olemaan takapihalla, äijä vaan tullut meidän pihaa ja ottanut koiran pannasta kiinni ja lähtenyt viemään mukanaan. Itse lähdin hetken päästä koiraa ihan paniikissa ja itkien etsimään, se kun ei lähes koskaan pihasta lähde mihinkään ja niinä harvoina kertoina (eli kun isä on sen kanssa, mun kanssa se ei uskalla edes koittaa) kun lähtee niin tulee 30 sekunnin päästä takas.

Ettei nyt ihan eksy aiheesta, niin ko. koira saattaa siis aivan varoittamatta hyökätä päälle ja se onkin ohi mennessään näykännyt mua kädestä, ja naapurinmiestä purrut ihan kunnolla käsivarteen. Jos se tulee lenkillä vastaan niin ihan oikeasti pelottaa, omistaja kun ei koiraa pahemmin estele vaan päästää lähelle sillä verukkeella, että koira haluaa mukamas haistella.

Tän lisäksi pienet koirat on kyllä jostain syystä epäilyttäviä

Ei varsinaisesti huonoa kokemusta koiran omatoimisesta toiminnasta, mutta omistajan välityksellä kylläkin. Reilun kymmenvuotiaana käytiin kaverin kanssa lähinaapurustossa piipahtamassa eräällä pihalla jotain asiaa toimittamassa. Sieltä rynni suursnautserijuniori moikkaamaan ja kupsahdin nurin. Kait vähän säikähdinkin kun se kävi niin nopiaan. Olin silloin melkonen tynkä (mikään hujoppi edelleenkäs ole=) joten helposti isohko koira lapsen teilaa. Kammoa en muista tuosta tulleen.
Ikävämpi tapaus oli kylällämme asustava pariskunta karjalankarhukoirineen. Siihen aikaan oli sentyyppiset koirat ihan järjestään koppinsa edustalla juoksu tms. narussa. Tässä vaan koira oli (yllätys, yllätys) emäntänsä lievän mielenvikaisuuden uhri. Kävelimme talonsa ohi usein, yleinen tie ystävälleni kulki siitä. Erään kerran kuljimme siinä talon kohdilla ja söimme viinirypäleitä samalla, kommentoimme taas kerran hurjana (käheänä jo) haukkuvaa karhukaista kun emäntä säntäsi ovelle ja huusi että jos vielä härnätään koiraa, se päästetään irti meidän kimppuun ja emäntä tulee haulikon kanssa perästä sanomattakin lie selvää ettei meillä ollut syytä härnätä jo äärimmilleen "viritettyä" koirarukkaa, vaan oikeasti pelkäsimme että se joku päivä pääsee irti.

Viimeisin tapaus oli sekin jo useita vuosia sitten tallilla käynyt hevosenomistajan jenkkicockeriuros joka oli vähän kiero, sitä ei sopinut niinvain silitellä ja kunnioitin sen "omaa tilaa", seurailin vaan missä menee. Olin ottamassa hevosille kuivaa leipää, koira tuli siihen kerjuulle. Puolikas reikäleipä tippui lattialle, ojensin ottamaan sitä ja samassa koira nappasi varoitukseksi kämmensyrjään "se on kuule ny mun leipä". Muistaakseni omistaja tuli siihen sitten mutta kyllä se tuli vähän yllätyksenä.

Mä olen tätä ja muitakin topikkeja lueskellessa ihmetellyt yhtä asiaa. Kun kirjoitellaan koirista, jotka ovat purreet kirjoittajaa (useampaan otteeseenkin), tai kirjoittaja tietää koiran purreen sitä ja tätä naapuria, niin miksei asialle tehdä mitään? Mun mielestä olisi aivan asiallista ilmoittaa jollekin taholle tuollaisesta tapauksesta, varsinkin näissä tapauksissa, kun omistaja ei vaikuta välittävän tapahtuneesta. Onko kyse naapurisovun säilyttämisestä vai mistä, kun ainoastaan päivitellään asiaa, mutta ei puututa siihen?

Mulla on tutun sakemanni napannu kiinni kyynärpäästä, kun olin joku 8-vuotias. Oli käsi paketissa muistaakseni kuukauden. Muistan tilanteesta vain sen, että pelkäsin sitä koiraa kuollakseni (sillä oli aina niskakarvat pystyssä ja murina päällä kun vieraita tuli asuntoon) ja pakoilin sitä sohvan reunalla. Silti sakemanni on mun lempirotu, joten traumoja ei jäänyt. :-D

Vanhalla naapurilla oli myös arvaamaton kääpiösnautseri, joka saatto yhtäkkiä pistää rähinän päälle ja "hyökätä" kimppuun. Silti aina pienenä käytin sitä ulkona. Omistaja tiesi asiasta, mutta silti anto 6v lapsen käyttää koiraa lenkillä...

Chihuista myös niin paljon huonoja kokemuksia, mm. kaverin kaksi arvaamatonta chihua. Niitten takia varmaanki sit jääny pikkukoiriin jonkinlainen "kammo".

Pikkukoirat on vähän niin kuin kissat - niistä ei oikein koskaan tiedä

BaeLiana kirjoitti:

Pikkukoirat on vähän niin kuin kissat - niistä ei oikein koskaan tiedä

Eiköhän se riipu täysin siitä koirasta, eikä koosta

Itelläni ei oo mitää vakavia juttuja ikinä tapahtunut, lähinnä jotkut tilanteet pelottanut. Iskän entinen englanninbulldoggi oli aikamoinen tapaus. Se oli äärettömän laiska, mutta innostuessaan täysin kontrolloimaton. Hyppi päälle, oli niin iso että kaato mm. pikkusiskoni useamman kerran, kerran se jopa puri isosiskoa käteen innostuksissaan. Sillon ku se riehaantu, niin sai vähän pelätä, kun sillä oli tapana "rynniä päälle", ja kun painoa oli tyylii 30 kiloo, niiin ei ollut kauheen mukavaa.

Sitten meillä on tässä talossa sellanen pelottava koirakaksikko. Toinen koirista on mäyräkoira ja toinen joku dopperin tapanen. Dopperilla on metallinen kuonokoppa aina. Ne rähjää ihan kaikille, lapsille, aikuisille ja toisille koirille. Hissistä ne "hyökkää" heti ulos ja kohden. Molemmat piskit yrittää muiden koirien kimppuun. Omistajat saa "hallittua" näitä hirviöitä jotenkuten. Välillä niitten kaverit käy ulkoiluttaa näitä koiria ja sillon on tullut läheltä-piti-tilanteita. Molemmat koirat on melkein käynyt Simbaan kiiinni, ku ollaan ootettu hissiä ja ne on tullu hissistä. Dopperi saa varmasti tehtyy pahaa jälkee jo tassuilla, vaikka sillä oliski kuonokoppa. Henk.koht pelkään näitä koiria, koska ne on niin aggressiivisia. Koitan aina kiertää ne kaukaa ja Simbaa ulkoiluttaessa oon tosi tarkkana ettei oltas samaa aikaa rappukäytävässä. Niitten koirien käyttäytymistä lisää tietty se, että niitä ei paljo lenkitetä. Mutta ei asialle oikee voi tehä mitään, koska koirat ei oo vielä tehnyt mitää vakavaa. Jos jotai vakavaa tapahtus, ilmottaisin heti viranomaisille.

BaeLiana kirjoitti:

Pikkukoirat on vähän niin kuin kissat - niistä ei oikein koskaan tiedä

Totta Ne on vaan epäilyttäviä.

Ai niin, täällä on tehty ilmotus tosta sekopää-koirasta. Sitä ei oo hetkeen näkynyt missään et en tiedä vieläkö se noilla ihmisillä on vai missä.

Olin tosi pieni, ehkä neljän, kun lhasa-apso puri minua suoraan naamaan. Tämä ei ollut sen koiran ensimmäinen "isku" ja pian tuon jälkeen se lopetettiin. Välttelen kuitenkin edelleen kaikkia pieniä koiria, joiden silmät ei näy. Monet tuttuni on naureskelleet, että miten voi pelätä ihan pientä koiraa, enkä nyt ehkä mihinkään paniikkiin menekään, mutta en ota kontaktia, en koske, enkä varsinkaan vie naamaani sellaisen lähelle

Olen myös tavannut ilmeisen suuren joukon rotwailereita ja sakemanneja, jotka on päätyneet ihan väärille ihmisille ja ovat minusta pelottavia ja epäluotettavan oloisia. Luulen tosiaan, että vika on näiden koirien kohdalla remmin ihmispäässä. Käsittääkseni molemmat rodut on hienoja, kun ne vaan osataan kouluttaa. On minulla yksi kaveri rotwailerkin, mukava vanha rouva, hyvin koulutettu ja muutenkin rakkaudella kasvatettu, oikein mukava tapaus

Joo pikkuoirat on arvaamattomia jossei niitä kouluta kunnolla. Ja sama pätee isoihinkin koiriin.

Mua epäilyttää rotikat ja airedalinterrierit. Rottiksia olen nähnyt sekä tosi hyvin koulutettuja, mutta sitten myös todella mätiä omenia, joiden takia en enää luota rodun edustajiin vaan olen todella varuillani kun niitä tulee vastaan kaduilla tai puistoissa.
Airedalinterriereistä on oikeasti VAIN huonoja kokemuksia. Yhtään "täysjärkistä" ja hyvin koulutettua rodun edustajaa en ole nähnyt. Vanhimman koiran päälle on kahdesti käynyt rodun edustaja, kummallakin kerralla eri koira. Ja lisäksi jokaikinen airedalinterrieri, jonka olen kadulla nähnyt on ollut enemmän tai vähemmän höyrypää ja aina vain niukin naukin omistajan hallinnassa. Pidän rotua todella ennalta-arvaamattomana ja epäilyttävänä.

Mun päälle on lapsuudessa käynyt kahdesti koira (ekan kerran tais olla joskus 3-4 vuotiaana ja toisen kerran joskus 7-8 vuotiaana), mutta kummallakin kerralla syy oli itsessäni kun en uskonut vanhempieni kieltoa, että juosta ei saa. Onneksi mulla on järkevät vanhemma, jotka osas suhtautua asiaan oikeein eikä ruvenneet hysteerisiksi, vaan selittivät mulle miksi näin kävi ja neuvoivat sitten miten koirien kanssa tulee käyttäytyä. Mitään traumoja ei jäänyt, päinvastoin minusta tuli koiraihminen henkeen ja vereen.

Itelläni on ollut muutama inhottava kokemus vieraiden koirien kanssa.
Olin joskus n. 12 vuotiaana vanhimman koiramme kanssa lenkillä, ja yht äkkiä yhestä pihasta hyökkäri berninpaimenkoira ja villakoira, ja alkoi sitte jahdata tota mummoa. Tietty koira sitten huusi ihan paniikissa, kun sillä on aikaisempia huonoja kokemuksia etenkin isoista koirista (joskus sen ollessa ehkä 3 kk ikäinen meidän kodin lähellä yhdestä pihasta hyökkäs semmonen tosi iso musta koira kimppuun). No siinä pihassa oli sitten lapsia leikkimässä, niin nää kakarat huutaa ihan innoissaa että "jee, koiratappelu"... Onneks sitten sen perheen isä oli siinä vieressä ja sai koirat sitte pois siitä. Ite olin tietysti menny omaa koiraa pannasta nappaa kiinni ja paniikissa se sitte puras mua. Oma syy tosin, mutta muistan sen vaan aina kun kävelin käsi veressä muutaman kilometrin takaisin mökillemme.

Ja yks tilanne mua ärsyttää vieläkin aika lailla. Meidän piha on aidattu, ja koirat voi siellä sitte hillua ihan ilman valvontaakin. Kerran sitte ihmettelin että marjapuskat heilu ihan hirveesti ja omat koirat juoksee sisälle kiireesti. No asiahan paljastu sitten kun puskasta pölähti naapurimme nuori malinois.
Koira oli tullut aidasta läpi.. Puoliksi sisälle asti ehti tuo malinoissi ennen kun ehdin oven läsäyttää sen kylkeen. Sitten omistaja huusi koiran pois ja lähti. Kysy että oliko mitään käyny, ei fyysisesti, mutta eipä kovin mukavaa että omien reviirille hyökkää vieras iso koira.

Huh, varmaan aika sekavaa tekstiä ku oon niin väsy

Mutta se tuntuu olevan automaatio, että pienet koirat ei ole koulutettu vaikka ei tiedetä kuinka paljon työtä koiran koulutuksen eteen on tehty. Sääli kun ajatellaan aina, että pienet koirat on niitä pahimpia.

Koiran koolla ei ole väliä, jos koira on väärissä käsissä tai ei ole jaksettu kouluttaa. Olen nähnyt paljon myös isoja koiria mitä ei ole selkeästikään koulutettu. Eikä niitä meinata hallita.

Oma koirani on remmirähjääjä, mutta puolustuksena sen kimppuun on tullut päälle asti kaksi koiraa (toinen bokseri ja toinen cairnterrieri) ja ihan liian lähelle yksi koira/siis lähellä ettei käynyt päälle.

Meidän käppänä haukkuu, mutta siihen jää. On muutaman kerran karannut haukkumaan jollekin isommalle koiralle, mutta ei tee mitään ainoastaan menee haukkuen kohti ja hiljenee lähellä haistelemaan. Koirani ei ole aggressiivinen, vain liian nuorena saanut huonoja kokemuksia (oli noiden hyökkäysten aikaan n. 1v., viimeisimmän melkein hyökkäyksen aikaan vajaa 2 v., juuri oltiin tehty vuosi töitä koiran kouluttamiseksi hyökkäysten jälkeen ja taas sai koira pelätä).

Joskus voi munkin käytös näyttää siltä, etten yritä kouluttaa, mutta tietyn pisteen jälkeen se on turhaa ja saattaa vain vahvistaa koiran käytöstä. Joten ajoittain en reagoi mitenkään. Silloin en ainakaan vahingossakaan vahvista sitä väärää käytöstä.

Itse olen vähän ongelmissa, että miten koulutan koiraani olemaan haukkumatta. Ihmiselle satunnaisesti haukkuu. Koiraamme on koulutettu paljon ja parhaani teen. En vain vielä ole keksinyt miten saisin sen käytöksen kitkettyä.

Ennen noita hyökkäyksiä sain sen ohittamaan ihmiset ihan hiljaa.
Oli suunnitelmissa seuraavaksi koirien ohitus-koulutus, mutta sitten tuli tämä höykkäys ja kaikessa suunnilleen mentiin taaksepäin.

Ja siis hihnassa kaikista pahiten käyttäytyvä, koska kaikki hyökkäykset tapahtuneet hihnassa ollessaan. Vapaana pidettäessä ei niinkään edes katsele näkyykö koiria.

Mutta se on harmi, kun suurinta osaa pieniä koiria ei kouluteta, mutta tiedän monta kääpiökoiraa, joiden koulutus on todella hyvällä tasolla, siis ainakin omistajat tekevät parhaansa.

Olen myöskin nähnyt aivan mahtavasti käyttäytyvän chihun ja samalla ihmisellä on pitkäkarvainen collie. Molemmat koirat tottelee todella mahtavasti.

Mulla on tietty varaus myös pikkukoiria kohtaan, mutta se johtuu tosiaan vain siitä että tuntuu kuin niitä olisi todella vaikea lukea. Suuremalla koiralla signaalit on paljon helpommin havaittavissa, mutta rähisevä pikkukoira näyttää vain pomppivalta karvakasalta, sen eleitä on vaikeampi tarkkailla, juurikin pienen koon vuoksi. Ja kyllä se vaan karu totuus on että pikkukoirissa on paljon enemmän niitä, joiden kouluttamisen eteen ei ole tehty mitään. Ainakin näin kaupungissa.

Ja kyllä, meillä hillutaan remmissä myös. Kodinvaihtaja stressipesäkehän tuo on, mutta ei se hitto vie tajunnut rähisemisestä mitään vielä kun asuttiin lähiössä. Nyt kaupungin keskustassa on "keksinyt" tuon rähinän taloyhtiössä olevien muiden remmiräksyjen myötävaikutuksesta ja monesti ajattelen että minähän kaistapäinä meitäkin välillä pidetään. Aikaisemmin remmihilluminen oli vinkumista ja ulvontaa muiden koirien perään. (Noh, kyllä sillonkin oli niin uskomattoman ylpeä tuosta jalosta eläimestä kun se kurkkutorvi suorana jodlasi toisten koirien perään.. ) Nyt siis rähisee tai vaihtoehtoisesti vedellään koiratanssia haukahdusten komppaamana, mutta lähikontaktissa tämäkin tapaus on jo ihan lepposaa poikaa.

Mulla ei ole mitään erityisen pahoja kokemuksia koirista, tai sanotaanko sellaisia mistä olisi jäänyt mitään hampaankoloon. Yksi rotikka meinasi käydä jo edesmenneen dalmikseni päälle kun se oli vielä pentu, mutta siitäkin "syytän" ihan huolimatonta omistajaa joka tosin sai koiransa ajoissa ruotuun. Myöhemmin kyseinen dalmis sai sitten toisesta rotikasta kaverin itselleen, ei muistellut siis rotua pahalla. :D Yhtä kaukasianpaimenkoiraa olen lenkillä joskus kiertänyt kaukaa kun ei tuntunut koskaan olevan omistajan hallinnassa. Joskus on pihoista juossut koiria yhtäkkiä eteen kun on omaa koiraa lenkittänyt, mutta koskaan ei ole mitään konfliktia syntynyt. (Oma apina karkasi joskus yhdessä pihassa olleen sakemannin luo ja tuli aika haipakkaa kyytiä takaisin kun meinasi ottaa pataansa.. )

Joskus minun ollessa 6- vuotias naapurin collie puri minua peukalosta, kun omistajan luvalla yritin sitä silittää. Puri kuitenkin sen verran hellästi, ettei mitään sormeen tullut, mutta kovat itkut päästin. Siitä on kuitenkin mielen supukoihin jäänyt pienen pieni pelko collieita kohtaa..

Ja tosiaan joskus 15 vuotiaana mennessäni ruokkimaan narunpäässä ollutta metsästyskoiraa (rotua en muista) koira otti ja purasi minua kädestäni (peukalon ja seuraavan sormen välistä lähtien, ottaen kiinni koko kämmenpohjasta) heti kun olis päästänyt ruokakupista irti.
Arvethan käteen jäi.
Kyseinen koira on lopetettu sen purtua lasta kasvoihin n. 6kk minulle tapahtuneen puraisun jälkeen.

OT: Ihan noista pikkukoirista, usein kun multa kysytään että mitä koiria mulla on ja vastaan ekaksi että "tipsu...." niin kysyjän ilme kertoo hyvin paljon. Se on sellainen : Usein tulee vielä kommenttia tyyliin "heh, onkos ne koiria ollenkaan ne". Välillä on tullut tunne, ettei mua pidetä lainkaan ns. oikeana koiraihmisenä kerrottuani että mulla on tommonen fifi. Sitten kun täydennän lauseen "....ja beauceron" niin kummasti ilme ja asennoituminen muuttuu taas.

Tosiaankaan meillä ei pikkukoira rähjää ja osaa muutenkin käyttäytyä, pennusta asti panostettu siihen. Harmillista kyllä, etteivät monet niitä kouluta. Kai ne ovat niin helposti hallittavia pienen kokonsa puolesta muutenkin.

Rorys kirjoitti:

OT: Ihan noista pikkukoirista, usein kun multa kysytään että mitä koiria mulla on ja vastaan ekaksi että "tipsu...." niin kysyjän ilme kertoo hyvin paljon. Se on sellainen :

Mulla muuten ei ole tipsuista yhtään "huonoja" kokemuksia. Ovat kaikki tähän mennessä tapaamani olleet ystävällisiä ja iloisia, sellaisia positiivisessa mielessä peruskoiria.