Koirat.com

Mulla on huonoja kokemuksia yhdestä bernistä. Pentuna sen kanssa kävin joskus leikkimässä. Seuraavan kerran kun näin, oli jo aikuinen tuli tielle pihasta räyhäämään, yritin sitten takaisin tullessa kiertää ja mennä toiselle puolelle tietä, mutta silti kävi persuuksiin kiinni. Kyseinen koira tuli jatkuvasti pihasta naapureiden päälle näykkimään. Ja aina oli silti vapaana.. En voi ymmärtää.

Toinen huono kokemus on kääpiöpinseristä, tädin koira ja aivan hermoraunio. Sitä en pelkää, mutta vihaan sydämeni pohjasta. Aina on tulossa päälle ja rähisemään, mökillä ei voi pihassa edes kääntyä kun se on nilkassa kiinni. Muutenkin kääpiöpinseri on rotuna sellainen, ettei yhtään mukavaa yksilöä ole osunut vastaan. Aina tuntuu olevan mahdottomia räksyttämään ja heikkohermoisia. Kaverilla on kaksi ja on jo itsekin tullut siihen tulokseen, ettei ikinä enää. Ei voi enää olla aina omistajassa vika. Tiedä sitten..

Jotkut rodut kierrän vähän kauempaa oman koiran kanssa, mutta oikeestaan mitään traumoja ei ole vielä jäänyt.

gaselli kirjoitti:

Sitten olen huomannut että useimmiten dalmatialaiset ja corgit rähisee... harvoin olen nähnyt kilttiä sellaista. Harmi, muuten ihan tykkään molemmista, erityisesti corgit on tosi suloisia.

Rähiseviä corgeja? En pysty kuvittelemaan corgia rähjäämässä ja louskuttamassa leukojaan. Ja nyt nyt kun sanon näin niin eiköhän huomenna sellainen tule vastaan.

mmaija kirjoitti:

Rähiseviä corgeja? En pysty kuvittelemaan corgia rähjäämässä ja louskuttamassa leukojaan. Ja nyt nyt kun sanon näin niin eiköhän huomenna sellainen tule vastaan.

Mäkään en aikaisemmin ollut törmännyt corgeissa rähisiöihin, mutta nyt on lyhyen ajan sisään tullut monta kunnon rähisijä-corgia vastaan.

karmapolice kirjoitti:

Etsin haullakin, mutta en löytänyt vastaavaa ketjua. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muidenkin huonoja kokemuksia koirista tai jos on edelleen varautunut tiettyjen rotujen kohdalla.

Omia kokemuksia:

Ruskea pinseri hyökkäsi omalta pihaltaan aina, kun pyöräili tiellä sen talon ohi. Aina sai vispata ihan hullun lailla, ettei koira kerennyt näykkäisemään. Pikku koira näki heti, jos oltiin ohittamassa sen reviiriiä ja lähti hippulat vinkuen juoksemaan kohti. Samainen koira oli myös näykkäissyt naapurin vanhempaa rouvaa. Se oli juuri sellainen koira, jota ei vahingossakaan saanut tuijottaa silmiin tai se hyökkäsi. Hui hui, vieläkin ruskeat kääpiöpinserit meinaa jännittää

Toinen on suursnautseri. Maaseudulla kun asuin lapsuuteni niin koiria pidettiin omalla pihalla irti. Kahdessa eri perheessä oli suursnautsereita, jotka lähtivät perään kun pyöräili ohi. Oli kyllä aika pelottava ilmestys kun neljä suurta mustaa koiraa lähtee perään. Samanlaisia kokemuksia on myös saksanpaimenkoirasta.

Mun kaikki huonot kokemukset kohdistuu pikku koirien omistajiin...meidän naapurustossa joka toisella mummelilla pomeranian tai joku vastaava joka saa rähistä ja provosoida meidän sakemannia,mut kun kohdalle tullaan niin koira nostetaan syliin jossa se saa jatkaa rähinöintiä,ja samalla meidän koiruutta katsotaan paniikissa kun se rähjää takasin,Aargh! Että mua sieppaa ihmiset jotka ajattelee et pieniä koiria ei tarvitse kouluttaa tai edes tapakasvattaa ja joita kohdellaan kun perheen päätä eikä kuin koiraa.
Metsässä oltiin,koira vapaana ja sit huomataan kun pomeranian juoksee hampaat irvessä kohti...oma koira kiinni ja huudetaan räksän omistajalle että koira kiinni ja vähän äkkiä! Omistaja kutsuu koiraa eikä tapahdu mitään,sit kun räksä kohdalla niin monosta vähän vauhtia että ei joudu isomman suuhun...on varmaan sen jälkeen pitäny koiran metsässäkin kiinni.

Täällä näkyy rähiseviä corgeja. Aina kun näkevät toisen koiran, ovat menossa päälle kuin yleiset syyttäjät.
Toinen "erikoisuus", joista on voinut kuvitellakaan olevan ärhäköitä, mopsit. Voi piru mitä porukkaa Viime viikolla nähtiin kaksi mopsia ja kumpikin piti sellaista rähinää ja röhinää, kun kuljimme ohi. Nainen oli ihmeissään niiden koirien kanssa - miten sellaisessa pikku koirassa voikin olla voimaa niin paljon, että omistaja meinaa tulla nenällään perässä...

Mulla ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää yksi typerä keski-ikäinen akka joka poikkeuksetta ulkoiluttaa sekarotuista koiraansa ainakin 8 metrisessä flexissä, ottamatta koiraa koskaan milliäkään lähemmäksi. Kerran olin tulossa Notten kanssa kaverini luota, poistumassa kerrostalon ulko-ovesta, kun huomasin, että tämän neropatin (äkäinen) koira oli siinä heti oven takana kytiksellä ja omistaja tosiaan huomattavan hajuraon päässä. Tarvitsi vain raottaa ovea niin sekä Notte että sekarotuinen ärähtivät toisilleen joten laitoin oven kiinni. Olin jumissa siellä tuulikaapissa sitten hyvän aikaa, koska tämä idiootti koiranomistaja ei tajunnut alkaa kelaamaan koiraansa siitä pois. Lopulta hän lähti hinaamaan koiraansa kauemmas, lyhentämättä edelleen hihnaa.

Lenkeillä yritän kiertää tämän samaisen otuksen kaukaa. Se on aika isohko. Kun se tulee vastaan, näkee jo kymmenien metrien päästä, että se alkaa vaanimaan, kyyristyy, katse lasittuu jne. Notte ahdistuu. Tällaisina hetkinä sekarotuinen kulkee suht lähellä omistajaansa, mutta kun tietty raja ylittyy, koira ampaisee niin pitkälle kuin hihnaa riittää aiheuttaen minulle sydänkohtauksen. Tällöin Nottekin lähes poikkeuksetta räkyttää tälle koiralle kun yritän tunkea sen kanssa tienpenkalle/jonnekin ojaan jotta estäisin koiran tulon meidän iholle. Se nimittäin tulisi muuten päälle. Kerta omistajalle on niin uskomattoman vaikeaa ottaa se hihna lyhyeksi. Kerran hän kommentoi Nottea ärhäkäksi/vihaiseksi haukkumisen takia. Tästä lähtien, jos hän tulee vastaan, sanon joka ikinen kerta, että ota se hihna lyhyeksi. Ja jos et osaa, voin näyttää.

Muoks. Flexit laittomiksi !

Mullakin enimmäkseen huonoja kokemuksia vanhempien NAIS ihmisten pikkukoirista. Rotuina voin tässä mainita mm. westie, sheltti, bostoni, sekä muita pieniä terriereitä. Ei voida etes komentaa vaan lässytetään, että no voii ku iso koira siellä, elä pelkää mamma suojelee jnejne Ja tosiaan sitten jos oma koira ärähtää takas se on hullu ja aggressiivinen ja nostellaan pikkukoiraa syliin. Ite nykysin mielelläni menen tien toiselle puolelle jos sattuu tuntematon koira tulemaan vastaan.

Yhtä lenkkireittiä en enää kierrä, koska sen pihassa on aina ollut vapaana nuori saksanpaimen, tähän asti ollaan päästy eroon siitä perkelettä huutamalla, mutta enää en ota riskiä.

Mutta muuten ei oo mitään vakavaa sattunu, ainut oli joskus pentuna kun menin serkkujen koiran ruokakupille härkkimään ja näpeillehän minä sain. Muuten se oli maaliman kiltein koira.

Ja tuosta flexistä, ihan kätevä vehje se aina välillä on, mutta tosiaan vois ihmiset lukea vaikka ne ohjeet ja käyttää sitä järkee sen kanssa.

Kaupungissa asuessamme tuli useasti kaksostyttöjen ulkoiluttamat narttugorgit tutuiksi...ärhäkkyydestään. Kerran näin toisen niistä olevan liikkeellä kadulla, ohi meni mies ja koira meinas napata nilkasta (mahtoiko ehtiä lahkeeseen jo) äristen. Toinen (nuorempi) koirista aloitti ja toinen meni mukaan räksytykseen aina kun tavattiin. Kerran oltiin koirapuistossa ja tulivat sinne että nähtäisiin koiriemme reaktiot vapaana.. lopputuloksena oma koirani väisti/pakeni pöydälle näiden ahdistamana. Juu, laumakäyttäytymistä, mutteivät tainneet koirat olla yleensäkään ihan hallinnassa koulutytöillä.
Ei sillä, gorgi (cardican) on ollut mullakin harkinnassa, mutta rakenteeseen lähinnä tyssäs hankinta-aikeet.
Cardican-uros myöskin ollut koirapuistotuttuna, hauska jannu taas sitten puolestaan se.

Itse olen nähnyt kun eräs akita pisteli pikkukoiran suuhunsa ja päästi irti sit ku suolet oli jo maassa,ja kaveria puri lapsena chow aika pahasti....MUTTA siltikään en näitäKÄÄN rotuja osaa millään lailla pelätä kun jotenkin järki vaan sanoo et koirat on yksilöitä ja monesti se vika on jossain aivan muussa kuin siinä että nämä kyseiset rodut olisivat jotain "tappajakoiria" tai muuten vaarallisia...huonoja kokemuksia varmasti kaikille kertyy,mutta kokemuksista aina oppii jotain,ei niistä kannata traumatisoitua.

Omat huonot kokemukseni ovat myös lähinnä noiden rähjäävien huonosti koulutettujen pikkukoirien puolelta.

Ollessani alle viisi vuotias, olimme äitini kanssa tapaamassa hänen vanhaa opiskelukaveriaan. Tuolla naisella oli tipsu, joka näin jälkikäteen ajateltuna ei ilmeisesti ollut tottunut lattiatasossa konttaaviin ja vipeltäviin lapsiin ja piti lattiaa omana reviirinään, sillä tämä tipsu hyökkäsi kimppuuni, kun leikin lattialla. En siis itse edes koskenut koiraan mitenkään. Koira laitettiin jäähylle toiseen huoneeseen suljetun oven taakse, mutta kun emäntä myöhemmin avasi oven, koira ampaisi samantien uudestaan kimppuuni. Kummallakaan kerralla ei onneksi päässyt puremaan niin pahasti että jälkiä olisi jäänyt.

Toinen huono koirakokemukseni on vanhempieni naapurissa olevan tallin pienestä valkoisesta räksyttäjästä (rodusta ei mitään tietoa, mahdollisesti joku villakoiramix turkista päätellen, kooltaan vähän pommia isompi). Aina kun ajoin siitä kouluikäisenä ohi, se syöksähti kuusiaidan takaa rähjäämään ja jahtaamaan, kunnes olin päässyt riittävän kauas. Muistan polkeneeni monet kerrat itku kurkussa karkuun niin kovaa kuin jaloista lähti ja huutaneeni koiraa menemään pois. Talvisin en aina uskaltanut kävellä siitä ohi (koira rähisi vieressä ja yritti purra käsiä), vaan kiersin satoja metrejä pidemmän lenkin golf-kentän kautta umpihangessa kahlaten.

mmaija kirjoitti:


Rähiseviä corgeja? En pysty kuvittelemaan corgia rähjäämässä ja louskuttamassa leukojaan. Ja nyt nyt kun sanon näin niin eiköhän huomenna sellainen tule vastaan.

Kuningatar Elisabeth II:n rähjäävät ja palveluskuntaa pureskelevat corgithan ovat Britanniassa jo käsite. Samoin näiden ja leskikuningattaren corgien väliset tappelut aikoinaan. Elluhan oli saanut aikamoiset vammat kun oli mennyt näitä tappelevia koiria erottamaan. "Tappaja-corgit raatelivat kuningattaren" olisi Iltalehti asian uutisoinut.

Meidänkin läheltä löytyy kolmisen kappaletta rähiseviä corgeja (kaikki saman omistajan). Mitään kummempaa haittaa näistä ole ollut ja en itsekkään kaikkia koiria päästä haistelemaan. Mut aina vaan ihmettelen sitä, että eikö kannattaisi ottaa lisää koiria vasta kun edelliset on hanskassa?
Oma sheltti haukkuu aika-ajoin ja on muutenkin tohinalla menossa katsomaan kaikkia (tosin pentu vielä) mutta ei tulis mieleenkään että ottaisin yhtään koiraa lisää ennen kuin edellinen hanskassa.

Mun on muuten pakko sanoa, että välilä huomioimattomuus on paras koulutusväline. Meillä sais varmaan niskasta nostaa ja räksytys jatkuisi, jos on kiihtynyt ihan kunnolla. Silloin ei auta kun rauhallisesti kävellä pois tilanteesta, vaikka sitten vetämällä tuota räksyttävää pikkupiskiä mukana. Jos ehdin kieltämään ennen kuin kiihtyy ja annan vaihtoehtoista tekemistä, niin homma onnistuu, mutta tosiaan välillä on sen 3 sekuntia liian hidas.

Minua on lapsena (olin n.4-vuotias) leikkiessäni hiekkalaatikolla leikkikentällä äidin ja muiden lasten (+heidän äitien) seurassa, purrut naapurin saksanpaimenkoirauros niin että vieläkin on arvet päässä. Onneksi vain ohimolla oleva arpi näkyy, muut on hiusten alla piilossa. Koiran alaleuka painui mun suuhun purematilanteessa ja siitä johtuen mulla piti myös kitalaki paikata kasaan.
Koira siis vaan karkasi hihnasta läheiseltä tieltä ja juoksi kentälle ja minä satuin olemaan lähimpänä. Itse en muista kuin sen että koira kaatoi minut ja sen kun äiti kantoi mua juosten taksiin ja siitä lääkärille.
Tuossa tapauksessa varmasti vika oli ei ollut koirassa vaan hihnan toisessa päässä, mitä olen jälkeenpäin juttuja ko. naisesta ja sen sakemanneista kuullut.
Koirapelkoa tapauksesta minulle ei jäänyt, onneksi.

Muut huonot kokemukset koskee lähinnä collieita. Kaikki tapaamani yksilöt ovat olleet arkoja, heikkohermoisia ja käyneet sekä ihmisten että koirien päälle täysin varoittamatta ja ääntäkään päästämättä. Muutenkin ovat sellaisia luihuja, epäluotettavia luimistelijoita. Collieista en pidä ja enkä päästä omia koiriani niiden lähelle, sen verran olen nähnyt agressiivisia collieita ja jokaisen koirani (3kpl, joista yksi jo edesmennyt) on käynyt collie täysin yllättävissä tilanteissa ihan varoittamatta.

Pari huonoa kokemusta on myös rottweilereista sekä dogo argentinoista. Jälkimmäisen rotuinen kävi oman koirani päälle koirapuistossa.

^Tuota minä en voi ymmärtää, että miksi pitää viedä dogon tyylinen koira koirapuistoon vieraitten sekaan? Kuitenkin aina painotetaan että nämä ei ole semmosille ihmisille jotka haluaa puistoilla. Mulla on taas collieista tosi hyviä kokemuksia, naapurissa asuu 3 ja ne on niin hyvin käyttäytyviä kaikki että ihan kateeksi käy Yhtään rähjäävää en ole nähnyt vaikka täällä paljon collieita liikkuu.

Mullakin on lähinnä huonoja kokemuksia koirien omistajista, ei koirista niinkään. Tähän päivään mennessä olen selvinnyt niinkin hyvin, että vain kerran on koira tosissaan mua purrut. Siis jotain muuta kuin pennun leikkipuremista, tarkoitan. Se oli chihuahua, juurikin se pitkän fleksin päässä, nainen puhui puhelimeen. Oltiin ylittämässä viltasta tietä. Mä toisella puolella Lunan kanssa, muija ja chihu odotti vastapuolella. No, kun autovirta taukosi, muija päästi fleksin vapaalle, ja pian ärisevä chihu roikkui nilkassa, vaikka koitin kaartaa kaukaa. Ärjäisin sille koiralle sitten, ja se irrotti, kun vielä Lunakin ärähti sille kulmahampaat vilkkuen vaikka muuten ohittaa nätisti. Muija vaan puhuu puhelimeensa ja mutisee jotain "ai.. oho sori" ja jatkaa matkaansa. Mä jäin vähän monttu auki sinne tuijottamaan, olis varmaan pitänyt lähteä perään ja tarinoida tovi siitä, miten ihmisten ilmoilla koiran kanssa liikutaan. Onnesta oli vaan chihu ja paksut housut jalassa, niin ei tullut naarmuakaan, mutta ihan kiva ettei kyseinen tyyppi ulkoiluttanut jotain isoa koiraa vastaavalla luonteella. Jessus sentään. Miten se on niin vaikeeta. Ei nyt jumankauta voi päästää tuollalailla koiraa puremaan vastaantulijoita! Ja kuitata oholla sitä sitten. Ei ymmärrä.

Meidän kimppuun hyökkäsi tänään rottweiler. Jo kolmatta kertaa rottweiler tänä vuonna...
On se ihme homma, että jokatoinen rottweiler on joko vihainen tai omistaja idiootti.

Lapsena kesämökin pystykorvasekoituksesta (emä suomenpystäri, isästä ei tietoa mutta koira näytti todella paljon sakemannilta suomenpystykorvan värityksellä), puraisi kerran poskeen ja myöhemmin murisi usein vähän kauempaa. Mutta tähän oli syynsä eli jotkut kakarat olivat hakanneet koiraa kepillä sen ollessa pentu ja siitä lähtien oli inhonnut lapsia.

Serkkujen sakemanni myös alkoi äkkiarvaamatta murista raivokkaasti vaihdettuani ylleni tuulipuvun, mutta koskaan muulloin ei tuota tehnyt kuin sen kerran nähdessään minut ko. asu ylläni. Varmaan siis taas takana negatiiviset kokemukset samalla lailla pukeutuneista ihmisistä (perheenäiti oli juoppo, ja paikalla vieraili välillä jos minkäkinlaista epämääräisemmän puoleista miestä, miksei siis yhtä hyvin joukossa voinut olla koiranhakkaajia).

Tuiki tuntemattomista koirista ei tule mieleen muita kuin tiibetinspanieli, joka koitti käydä jalkaan kiinni pistäessäni kadulla juoksuksi, ja isokokoinen saukkokoiraa muistuttanut seropi joka alkoi äristä aggressiivisesti heittäessäni vain ihan ohimennen roskan roskikseen keskellä katua.

Rotikoista, belggareista, terriereistä, yhdestä perunkarvattomasta, yhdestä cockerista, yhdestä leonbergista ja yhdestä collien sekarotuisesta on sitten muiden koirien kannalta huonoja kokemuksia hyökkäystapausten muodossa, mutta ketju kai lähinnä tarkoitti vain ihmisaggressiivisuutta.

volkodav kirjoitti:

Meidän kimppuun hyökkäsi tänään rottweiler. Jo kolmatta kertaa rottweiler tänä vuonna...
On se ihme homma, että jokatoinen rottweiler on joko vihainen tai omistaja idiootti.

Omat kokemukset puhuvat samaa, turhan usein omalla kohdalla on jo kaukaakin rotikka alkanut ärhentelyn toisen koiran huomatessaan ja koittanut tempoilla tien toiselta puolelta asti. Eivät ole itseään hihnasta irti vielä saaneet riuhtaistua, mutta joskus vähän pelottaa katsella että kuinka kauan se omistaja jaksaa pelkästään fyysisillä voimilla tempoa vastaan (jos ko. koira ei näytä komentoja kuuntelevan).

Mutta kyllä ihan oikeasti riittää omistajia jotka ottavat vääränlaisen rodun, ihan siitäkin huolimatta että kasvattajat yrittävät olla entistä tarkempia. Ja rotikka ei ymmärtääkseni muutenkaan ole koirasosiaalisimpia rotuja, vaan saman sukupuolen koiria kohtaan hyvinkin dominoiva. Tällöin tietysti on edelleen omistajan vastuulla pitää koira hallinnassa hihnan päässä, vaikka muuten se saakin olla sietämättä muita koiria niin paljon kuin lystää.

^Tuohon roskan heittämiseen uskoisin meidänkin koiran ärähtävän, ihan vain säikähdyksestä.

Viime talvena olimme kävelyllä hämärällä, ja kun takaata tuli yllättäen pyöräilijä, niin meidän hurtta pyörähti ympäri murahtaen. Muutamia samantapaisia tilanteita on tullut nyt myöhemminkin, jos on säikähtänyt jotain (ei pelkästään ihmistä). Ja pidän sitä kyllä toisaalta ihan hyvänä ominaisuutena, pysyvätpähän epämääräiset hiipparit kauempana.

OT : Beauceron, onko sulla vielä se akita?