Koirat.com

Tonteria kirjoitti:

Täysin terveitä linjoja ei ole (tai jos joku väittää että on niin todennäköisesti valehtelee) ja monen sukupolvenkin päästä saattaa paukata ties mitä sairauksia jos geenilotossa käy huono tuuri. Harva ihan oikeasti kasvattaa tieten tahtoen sairaita koiria, vaan suurin osa pyrkii parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen mitä on koiriensa kanssa ylipäätään mahdollista. Riskejä voi ja pitääkin pyrkiä minimoimaan, mutta koskaan niitä ei pois kokonaan saada, ja sattuma on melkoisen v-mäinen kaveri.

Muoks. Täydennystä

Teoriassa täysin terveitäkin linjoja voi olla. Mutta ne voidaan saavuttaa vain intensiivisellä linjaamisella niin että aina kun linjasta paljastuu jokin vika se linja hylätään ja aloitetaan alusta. Kun linja on pysynyt terveenä pitkään linjauksesta huolimatta (käytännössä joko takaisinristeytystä tai sisarparitusta käyttäen) voidaan sen katsoa olevan perinnöllisistä sairauksista vapaa (tosin kärsivän yleensä muista ongelmista kuten immuniteettisairauksista, allergioista jne). Tällaisia puhtaita linjoja risteyttämällä taas voidaan saada perinnöllisistä sairauksista vapaita lemmikkitasoisia eläimiä jotka sitten eivät kärsi myöskään niistä linjasiitoksen ongelmista.

Joo tätä ei käytetä koirilla ainakaan kovin yleisesti. Kuulostaako törkeältä? Silti se on käytössä esim kanoilla...

Tälläkään tavalla ei tosin saavuteta 100% terveyttä sillä aina on mahdollista että linjoissa sattuu uusi mutaatio (siksi linjaamisen pitääkin olla jatkuvaa jotta linjat pysyvät puhtaina = puhtaina uusista mutaatioista siis), joka aiheuttaa sairauden.

Sattuma tosiaan on aika v-mäinen kaveri. Ja harvempi kasvattaja tuntee koiransa n. 30 000 geeniä (ja sen parin 30 000 geeniä ja kykenee vielä ennustamaan miten nämä yhdistyvät... ainakaan itse en tunne, mutta mulla onkin kristallipallo huollossa).

Tässä on todellakin sitä jalostuksellista ihmettä.
Jos luurankoa katsoo, en saa mieleeni mitenkään päin sanoja "koira" tai "terve".

Minua ihan suoraan sanottuna kuvottaa, että joku voi pitää tuollaista eläintä elossa, näyttäisi siltä että sen rakenne olisi tehty kärsimystä varten. Ja sitten nämä on niitä hienoja näyttelypuudeleita. Ei, en vaan kykene ymmärtämään, ottaa raivoksi, vihaksi ja kaiken kaikkeaan kuvottaa.
Ja kun perinteinen koiran runko on kuitenkin tämä.

Beauceron kirjoitti:

Tuosta tuli mieleen, etta joku sairautta kantavakaan matadori ei paljastu aina kantajaksi ennen kuin sita on kaytetty jo ne monet kymmenet kerrat. En sinansa kylla muutenkaan geenipoolin kapenemisen takia puolla matadorien ylikayttoa, mutta ainakin sairauksien suhteen joskus se kantajuus pysyy "piilossa" pitkaan. Sitten saatetaankin yhtakkia olla tilanteessa, jossa kaksi rodun kaytetyinta urosta paljastuvat molemmat rodulla esiintyvan perinnollisen sairauden kantajiksi ja ovat jo ehtineet valtaosan nykyisen sukupolven pentujen taustalle. Nain terveystilanne saattaa myos akkiseltaan huonontua huomattavasti aiemmasta, tai oikeammin sanoen totuus tilanteen vakavuuden laajuudesta saattaa tulla yhtakkia puun takaa. Ei silla etta kukaan olisi suositellut matadorien liiallista kayttoa, mutta se ulkoisesti ihannoitu matador voi myos alkuun olla virheellisesti terveenakin pidetty tai ainakin sellainen jonka pennut eivat viela ole sairastuneet...

Siinä vaiheessa mennään jo metsään, kun kasvattaja päättää käyttää urosta, jota on käytetty aiemmin reilusti rodun sisällä - oli niitä perinnöllisiä vikoja tiedossa tai ei. On mun mielestäni turha itkeä myöhemmin, että ei tiennyt uroksen kantavan piilevänä jotain vikaa, jos varta vasten valitsee matadoruroksen. Niitä muitakin uroksia löytyy kuitenkin varmasti, jos vaan ei juokse sen yhden muidenkin huomaaman titteleitä keränneen koiran perässä. Ja jotta totuus ei unohtuisi: uroksen omistajallakin on vastuunsa. Kukaan ei pakota antamaan urostaan jokaiselle, joka sitä pyytää. Matadorjalostuksesta ovat vastuussa sekä ne kasvattajat, jotka suosittua urosta käyttävät nartulleen, että uroksen omistaja, joka kerta toisensa jälkeen antaa uroksensa käytettäväksi jalostukseen.

myrkku kirjoitti:

Tässä on todellakin sitä jalostuksellista ihmettä.
Jos luurankoa katsoo, en saa mieleeni mitenkään päin sanoja "koira" tai "terve".

Minua ihan suoraan sanottuna kuvottaa, että joku voi pitää tuollaista eläintä elossa, näyttäisi siltä että sen rakenne olisi tehty kärsimystä varten. Ja sitten nämä on niitä hienoja näyttelypuudeleita. Ei, en vaan kykene ymmärtämään, ottaa raivoksi, vihaksi ja kaiken kaikkeaan kuvottaa.
Ja kun perinteinen koiran runko on kuitenkin tämä.

Mulle tuli mieleeni tämä Montauk-Monster
Vaikka tuokin taisi olla jokin mäyrän tms. ruumis, mutta mulle tuli heti tuo "hirviö" mieleen.

Löysin tällainen FB-sivun kuin "Vintage Dog A Day", tuolla on aivan mahtavan ihania vanhoja kuvia kaikenlaisista koirista ennen wanhaan.
Kattokaas vaikka tätä Bokseria,
on joo typätty, mutta huomio kiinnittyy väkisinkin tuohon kuonoon ja runkoon .

^ Ihania nuo kuvat! "Hauska" nähdä miten erilaisia oikeastaan kaikki rodut ovat ennen olleet.

Bedlington ennen


Bedlingtoneita nyt:

rodun kotimaa

Suomi

Suomi

ja vielä Suomesta...

Väittäisin että eipä ole se perusrakenne kauheasti muuttunut. Moni entisajan bedlington näyttää toki hieman erilaiselta lähinnä johtuen trimmistä (ja siksi lähimmäs saman näköiset tyypit löytyy rodun kotimaassa jossa karvaa jätetään vähemmän) ja jonkin verran tietysti on ollut tyyppivaihtelua. Toisaalta tyyppivaihtelua on tänäkin päivänä ja moni kasvattaja pyrkii itseasiassa aika samanlaisiin koiriin jotka ovat pärjänneet näyttelyissä viime vuosisadan alussa...

Pixu kirjoitti:

^ Ihania nuo kuvat! "Hauska" nähdä miten erilaisia oikeastaan kaikki rodut ovat ennen olleet.

Ei likikään kaikki rodut ole muuttuneet juurikaan, kun noita kuviakin tuolta selasi. Mitä tuolta kuvia katselin, niin esim monet spanielit, ajokit, vinttarit ja pystykorvat näyttivät hyvinkin samanlaisilta kuin mitä nykyään. Lapinporokoirista tuolla nyt ei toki kuvia ole, mutta väittäisin, ettei nekään ole ihmeemmin ulkonäöllisesti muuttuneet nykyaikaan.

Kivoja kuvia tuolla kyllä oli, ei sillä

^ ei nyt kauhean merkittävällä tavalla, mutta vähän kuitenkin. Dalmis on myös pysynyt aika samana, mutta oli selvästi pienikokoisempi ennen.

^Mä kiinnitin myöskin huomiota pikkuisiin dalmiksiin .
Ja ei kai nuo alkukantaisemmat rodut kuulukaan olla juurikaan muuttuneet

^ Joo, se on hassua lukea esim. jostain vanhasta koirakirjasta dalmiksesta, "säkä 50-60cm, paino 20-30kg". Kuinkahan moni, uros varsinkaan, nykyään enää jää alle 60cm tai alle 30kg

Manssikin lienee pysynyt hyvin samana viimeiset 600 vuotta, vinttikoiraveri teki linjakkaamman, kun alettiin rottien lisäksi käyttää kaniinikoirana. Oli myös eri värivaritaatioita yhdessä vaiheessa, valkoisia, sinisiä, maksanruskeita ja tricoloureja, mutta black & tan oli suosituin ja tervein. Etenkin valkoinen toi mukanaan iho,- ja kuulo-ongelmia, joten katosi. ETT muuttui omaksi rodukseen ja standardi vakiintyi Euroopassa, meren toisella puolella on toyversiota enempi.

Islantilainen on pysynyt samanlaisena suurin piirtein siitä asti, kun rotu muodostui viikinkien vietyä koiria Islantiin n. 900jKr. Vaihtelua ulkomuodossa löytyy rodun sisällä melko paljon (värityksessä ja karvan pituudessa), mutta alkuperäisestä ei ole kauas muuttunut.

Koiran korinaan on kiva nukahtaa

Pisti hieman silmään blogikirjoituksen otsikko! Niin sitä vain jotkut pitävät korinaa normaalina.

Hyi noi englanninbulldogit on kyllä kamalan epämuodostuneen näköisiä eli= vammaisia. En mä ainakaan haluis omistaa ton näköistä koiraa,minkä liikkuminenkin on hankalaa =/. Ja toi koriseminen on aika epämiellyttävää kuunneltavaa.Itte en sais edes unta,

Kuvia Westminsterin näyttelystä, ROP-koiria. Aika surullista katseltavaa osa noista koirista, tosin kuvakulma on aika epäedullinen monelle koiralle tai sitten ne on aseteltu seisomaan erittäin huonosti. Mutta silti. Osa kuvista jaksaa kaikessa surullisuudessaan jopa hieman huvittaa, esim. lampuri ja tiffi.

Noista Westminsterin kuvista väkisin tuli mieleen, että onko tietyistä roduista otetut kuvat tarkoituksella jotain istuma- makuu- tai naamapotretteja, koska koiran kropan rakenne on niin kamala? Esimerkiksi mastiffi, bordeauxindoggi ja englanninbulldoggi on näytetty siten ettei rakenteesta pysty oikein sanomaan juuta eikä jaata.

Ja siis mikä ihmeen tukka tuolla tiibetinmastiffilla on? Siellä oli muitakin vähän mielenkiintoisia kampauksia, esimerkiksi se toyvillakoira pesee Anita Hirvosen tuolla tupeellaan ihan mennen tullen.

^ Joo, tuli sama mieleen. Aikamoisia etuosia myös osalla... Tiffi näyttää ihan siltä kuin se olisi repäisty jostain Leijonakuningas-parodiasta.

Nuo kammottavat etuosat tökkäsivät silmään myös täällä. Useammankin kuvan kohdalla piti muutenkin pysähtyä että johtuuko tuo nyt kuvakulmasta vai voiko koiralla olla oikeasti tuollainen rakenne. Esimekiksi se greyhound näytti ainakin kyseisessä kuvassa joltain koiran ja kirahvin epäonnistuneelta ristisiitokselta, enkä vieläkään osannut päättää että onko siinä vaan valittu kuvakulma totaalisesti pieleen vai voiko tuo olla oikeasti totta.

muoks: niin, ja eipä nuo takaosatkaan kaikilla päässeet erityisemmin säväyttämään. Osalta loistaa takakulmaukset kokonaan poissaolollaan, ja osalla niitä on sitä myöten että en tiedä uskaltaisinko katsoa liikkuvaa kuvaa tuollaisten elukoiden juoksemisesta.

Jäi kiinnostamaan mikä rotu on Swedish Vallhund?
Lapinporokoira kun on ruotsiksi Lapsk vallhund.