Koirat.com

Meillä ei koira ja marsut saa olla samassa tilassa kun marsut on vapaana. En luota hetkeäkään etteikö koiran vaistot heräis ja se jotain tekis marsuille. Vaikka on niihin tottunut kun marsuja on ollu jo ennen tuota koiraa. Mutta silti.
Tässä meiltä vähän kuvia, kesällähän piti lopettaa kaksi iäkästä marsua, jäljellä on enää Toivo 2v (teddy) ja nuori uros Vertti 6kk.

Vertti putkessa


Vertti ihmettelee


Toivo


Toivo haistelee

Meille muutti kesällä tälläiset rattuspojat, veljeksiä ovat ja syntyneet huhtikuussa.

Lucifer


Beelzebub




Nää on niin vikkeliä kavereita ja aina tekemässä jotain, että niitä on lähes mahdoton kuvata

^ Ihania möllyköitä Rotat tosiaan on hieman kinkkisiä kuvattavia

Oi, rottia <3 Jos en olis allerginen, meillä olis taatusti pari rottaa. On ne vaan niin ihania otuksia.
Meiän rottapojat oli suht helppoja kuvattavia, vaikka toki ne ihan pikkuisina olivat tosi vikkeliä. Vanhemmiten ne vähän rauhoittuivat, että niistä onnistui saamaan ihan hyviäkin kuvia, esim.

Ää-äh en nyt tiiä mitä oikee tekisin ku niin mielelläni ottaisin vielä jonku jyrsimen.

Ala-asteella mulla ja siskolla oli talvikoita: ensin Vili ja Waldo ja niitten jälkee Viivi ja Wilma. En muista noista paljonkaa muuta ku et ne jäi roikkumaa paljaisii varpaisii kiinni ja niitä pidettii sylissä LAPASET käsissä, koska ne puri :D ja tietty vielä ikävänä muistona noitten kaikkien kuolemat mitkä ei unohu varmaa koskaa.
Näitten jälkee tuli jossain vaiheessa ensimmäinen oma syrkki, Hami, mikä oli kans aikamoinen tapaus :D hirvee sylivauva ja karkulainen mitä sai ettiä milloin mistäki ku se oli murtautunu häkistää ulos. Hami eli muistaakseni melkeen 2v ja voi luoja sitä itkua ja surua mikä tuli sen kuollessa.
Hamin jälkee otin ekat gerbiilit, Niitin ja Nemon. Näistä Nemo lähti ensimmäisenä ilmeisesti aivokasvaimen takia ja Niitti eli yksin viel puolen vuoden ajan.
Niitin kuoltua tuli parin viikon sisää gerbiiliveljekset Aslak, Eeli ja Olavi. Nää oli kaikki ihmeen pitkäikäsiä ja hirmusia sylivauvoja kans! Harmi vaa et joskus vähän yli 3-vuotiaina Eeli ja Aslak alko tappelemaa tosi rajusti -> Aatu joutu asustelemaa yksin. Oltsu lähti viime joulukuussa ja sitte Eeliki jäi yksin. Muistan vieläki miten Olavi koitti yöllä kovasti ja normaalia enemmän päästä sylii ja sit yhtäkkiä se löytyki aamulla kuolleena :c Aslak kuoli äkillisesti viime kesänä ja senki jouduin seuraamaa vierestä. Eeli luovutti näistä viimesenä ja lähti veljien luo syyskuun alussa 4v 3kk ikäsenä.

Mietin ton uuden elukan ottamisessa lähinnä sitä elinikää. Syrkki tai talvikko ois päällimmäisenä mielessä, mutta hmph en tiiä :/
Toisaalta taas noilta pieniltäki eläimiltä saa niin paljon vaikkaki yhteinen aika jää lyhyeks. Muistan vieläki ku viime talvena noi gerbuveljekset oli porukoilla hoidossa monta viikkoa ja ku vihdoin otin ne taas sylii ja laskin jalottelemaa ni voi sitä riemua :D ne raasut meni ihan sekasin.

tintin rotat on ihanan värisiä ja vähänkö upee kuva!
Ton värisiä rottavauvoja kävin ihailemassa joku aika sitten. Olisin halunnut ottaa muutaman lisää, mutta en uskalla jos eivät vanhemmat hyväksykkään.

Rotathan tuli meille tekosyyllä "tyttö tahtoo oman lemmikin". Nyt meille on tulossa syyrialainen samalla tekosyyllä.

Mä olen kerinnyt ottamaan jo pureman. Beelzebub otti hatkat häkistä kun tyttö jätti sen auki Piti sitten kaivaa se rotta esiin sieltä huoneesta ja sehän säikkyi. Sitten otin sen käteen, niin se tikkasi ihan huolella mua etusormen tyveen. Mulla vaurioitui etusormen hermo. Se on hyvin jo parantunut, mutta osittain somessa tuntuu vieläkin puutumaa. Mutta saimpas kaverin takasin häkkiin. Nih.
Verta oli kyllä joka paikassa.

Noilla kahdella on niin eri persoonallisuudet. Beelzebub on varsin rohkea ja seikkailunhaluinen. Jos se pääsee pitkälle häkistä, niin se ei ole tulossa takasin piiitkään aikaan. Se kokeilee suullaan paljon enemmän kaikkea kun Lucifer. Kun niille vie syötävää, niin kaveri on aina koittamassa pakoa.

Lucifer on kiltti poika. Se ei uskalla poistua häkin katolta tai edustalta kauas ja jos jossain yllättäen rasahtaa, se juoksee syliin tai häkkiin.

Ihania molemmat kyllä on. Tulevat aina roikkumaan hä'kin seinään kun menen huoneeseen. Sitten niiden masuja pitää rapsuttaa siitä kaltereiden välistä

Me nimenomaan haluttiin silloin "aikoinaan" kaksi husky-väristä rottaa ja sattumalta löytyi ihan "kasvattajalta" (kyseessä oli siis vahinkopoikue) :) Niitä poikasia oli käsitelty tosi paljon, ni olivat täysin kesyjä ja eipä tarvinnut valkkailla luonteen perusteella, vaan pystyi ottamaan vain kaksi toisistaan edes jotenkin erottuvaa yksilöä :) Harald (tuossa kuvassa vasemmalla) oli agouti husky ja Domi black husky ja niillä oli erilaiset pääkuviot.

Huskeissa on erikoista se turkin vaaleneminen. Meiän poijaat oli tullessaan näin tummia ja lähtivät siitä sitten vaalenemaan ja päälle vuoden ikäisinä ne näytti tältä. Sit mulle iskikin se paha allergia ja rotat muutti uuteen kotiin :/ Nyt ne on molemmat siirtyneet jo paremmille juustomaille. Ikävä on hirmuinen edelleen, ku nuo oli niin hieno kaksikko. Niin kilttejä ja ihania. Eivät koskaan purreet ketään.

Rotat on kyllä kans yksi mun lempijyrsijöistä mutta itsellä ei valitettavasti aikaa niin seuranhaluisille jyrsijöille. Tuo talvikko tyydyttää edelleen mun jyrsijäkuumeen, se on ihana. Helppo, pieni pusupallo. Tekisi hirveästi mieli muutama gerbiili, ne kun ei haise kuten ei tuo talvikkokaan, mutta siinä tulee vastaan se että meillä ei oikein turvallisia juosutustiloja. Vaikkakin majoittaisin ne 120cm dunaan, niin siltikin olen käsittänyt että ne tarvitsevat vapaanajuoksutusta ja niille ei riitä pelkkä sylittely.

Itellä on nyt ihan hirmuisa hiiri-kuume Ja ikuisuuskuumeena marsut. Noh, sitten kun asuu omillaan niin voi ottaa mitä lemmikkejä haluaa

Ainut jyrsijä joka mulla on ollu, on edesmennyt roborovski nimeltään Narsu. Jännä että niinkin pikkuiseen otukseen voi kiintyä, vaikkei toi oikeen viihtyny kädessä (robot kun on sellasia viipottajia) eikä muutenkaan osoita kiintymystä ihmiseen niinkuin koirat.

Mä tapasin muutaman roborovskin ja nyt se on sitten päätetty, että sellainen tulee sen syyrialaisen sijaan. Ihan hillittömän makeita viipottavia pikku palloja! kuun puolessavälissä olisi tarkoitus semmoinen meille hakea.

Monenkohan hiiren lauma menisi n. 60-70 litraiseen akvaarioon? En osaa hahmottaa yhtään minkä kokoinen se on

Mulla oli 80-litrainen alkvaario ja se oli jotain 70x35x35 (ulkomuistista heitettynä, mutta laskimella tilavuus tarkistettuna osuu kyllä liki, etenkin kun nuo oli ulkomitat). 60-70-litrainen on varmaan muodosta riippuen vähän reilu 65x30x30 (=vajaa 60 litraa). 70-litraa tulisi äkkiä laskettuna ainakin mitoilla 68x32x32, joten eiköhän se altaan koko olisi aika lailla pituus 65-70cm ja syvyys 30-35cm.

Meiltä löytyy:

Kesyhiiriä







Kääpiöhiiriä

^ Ihania noi kääpiöt Onko minihiiri ja kääpiöhiiri eri asia?

weebl kirjoitti:

Monenkohan hiiren lauma menisi n. 60-70 litraiseen akvaarioon? En osaa hahmottaa yhtään minkä kokoinen se on

Kannattaa käydä lukemassa Hiiri.foorumia. Sieltä selviää tuokin asia. Mutta kyllä ton kokoiseen menee hyvin 4-5 naaraan lauma.

^ Eri lajeja ovat. Kääpiöhiiri, Mus minutoides tunnetaan myös nimellä afrikkalainen pygmihiiri. Minihiirihän taas on ihan sama laji kuin kesyhiiri, vähän pienempi versio vaan.

Ihania hiiriä Hiirissä vaan on sitä jotain.

Belzebub aiheutti eilen Ninjalle sydärin, kun Ninja tuli haistelemaan sitä häkin läpi. Äijä koiti napata Ninjaa nenästä kiinni Siitäs sai utelias akka, kun menee tunkemaan kärsäänsä toisten kotiin.

Onkohan 8mm liian iso verkkotiheys hiirille?

Tätä oon katsellut, mutta verkon välit näyttävät aika reiluilta

Toisena vaihtoehtona sitten tämä ja tämä
Mielipiteitä noista häkeistä? Ja montako hiirtä tuollaiseen pystyy asuttamaan?

^ Mä en laittas hiiriä mihinkään noista. Aikuisena varmaan pysyvät sisällä mutta poikasena änkeävät mitä pienimmistä raoista ulos. Duna tai vanha akvaario kaikkein paras. Ja yhteen asiaan olen noissa häkeissä kiinnittänyt huomion: hoitoluukkujen kohdalla on monesti todella iso aukko, mistä pääsee hyvin jopa aikuinen hiiri lipettiin. Viimeisen vaihtoehdon puuosat alkaa haisemaan todella nopeasti. Jos meille tulee vielä pienjyrsijäitä, duna on mun mielestä kaikkein paras. Helppo siivota, löytyy monta eri kokoa ja pleksin läpi näkee hyvin asukkaan touhuja. Tuo meidän talvikko asustaa tollasta 70cm dunaa ja tykkään.

Siivoilin tossa meiän Dani-hamsun dunan ja tulipa sen jälkeen napsittua pitkästä aikaa kuviakin :) Danilla on ikää 1v 7kk.

^ Tosi nätin värinen. Miten paljon sä seurustelet ton kanssa? Mä olisin alkujaan halunnut syrkin mutta käsitin että ne tarvii seuraa ja juoksutusta säännöllisesti kun taas kääpiöt ei niinkään. Toki tota pidän kädessä useamman kerran viikossa ja päästän sängylle mutta siinäpä se. Jonkun puuhalaatikon voisi toki isosta pahvilaatikosta tehdä, sinne sen voisi jättää varmaan ihan yksinkin touhuamaan.