Koirat.com

^ Voi kääk mitä ihanuuksia Jos mulla ois tilaa, niin itämainen ja siamilainen tulis vielä jonon jatkoksi, ehkä myös bengali ja pyhä birma. Mutta mä luulen, että tähän kämppään ja yhelle ihmiselle toi kolme kissaa pitäis nyt riittää, viis (seittemästä puhumattakaan) vois olla jo aavistuksen liikaa

Mä oon jotenkin vaan pohtinut aina, että kahden koiran saaminen hoitoon on vaikeampaa kuin yhden. Ei mulle tullut mieleenkään, että toi kissa vois olla vielä hankalampi tapaus. Oh well, mähän en tosiaan kamalasti suunnitellut kissan ottamista.

Joulu. Kaikki ovat tietenkin jossain. En keksi tuttavapiiristä ketään, joka haluaisi tahi voisi ottaa kissan hoitoon. Mä oon itse menossa koiran kanssa vanhempieni luo "naapuriin", mutta heidän kissavanhuksen kanssa saman katon alle en uskalla tuota pikkukattia viedä, koska vanhus on koko ikänsä ollut ilman kissakontakteja (jollei lasketa muutamia tappeluita, kun on karannut pihalle). Ei siis ole mikään ongelma käydä välillä ruokkimassa ja jopa pitämässä pikkukatille seuraa. En vaan raaskisi jättää tuota kolmeksi päiväksi melkein kokonaan ilman seuraa, kun on noin pieni - olisi sitä paitsi kiva pysyä samassa paikassa joulun eikä ravat eestaas.

Mietin toki sitäkin vaihtoehtoa, että kissavanhus muuttaisi joulun ajaksi mun luo, koska viihtyy kyllä yksinäänkin pidempiä aikoja. En vain sitten tiedä, onko vieras paikka mukava asia.

Purkautuminen loppu.

^ Ei sitä minnekään hoitolaan saisi?

Oisko mahdollista pitää kissoja eri tiloissa sun vanhempiesi luona? Ei sitten netin kautta löytyisi hoitajaa? Taitaa noi hoitolat olla aika täysiä joulun aikaan.

Mä mietin hoitolaakin, mutta päätin sen olevan vähän turhaa rahanmenoa, kun periaatteessa pystyn vaikka koisimaan kotona, jos en rupea niin mukavuudenhaluiseksi. Mietin hoitajaakin mun luo, mutta kenetpä catsitterin näin jouluna oikeasti saisi.

Tilojen rajaamistakin pohdin porukoiden luona, jossa siis oon samalla kissanhoitajana heidän ollessa reissussa. Yhtä helpolla kuitenkin melkein pääsee, kun kissa on kotona yksin eikä kuule muiden ramppaavan ovien takana.

Noh, onneksi ei ole kyse mistään paniikkitilanteesta, vaan sitten "pahimmassa" tapauksessa joudun vain matkaamaan tuota pikkuväliä eestaas.

Kuinka kauan kissan kiima tai juoksut (tai miksikäs näitä nyt kutsutaankaan?) yleensä kestää? Mun pienimmäisellä on ollut tää viikko yhtä huutamista ja pyllistelyä, sekä ihanana lisänä pissailua sopimattomiin paikkoihin... Ja mä kun luulin, että voisin huoletta odottaa pimeimmän ajan yli ja leikauttaa sen vasta joulun jälkeen! Pyh. Huudosta viis, mä nukun pienessä metelissäkin, eikä naapuritkaan ole vielä valittaneet, mutta missä ihmeessä mä pesen ja kuivatan ton pissaisen maton??

Siis kissallahan on kiima noin kolmen viikon välein ja vuodessa on vain muutaman kuukauden hiljaiselo. Ja kiimakäyttäytymnen kestää kerrallaan viikon hyvinkin.

Ja sen voi leikkauttaa kyllä kiiman aikanakin. Suosittelen kyllä lämpimästi ihan teidän hermojen ja kissan hyvinvoinnin kannalta.

Mun vanhemmalla kissalla oli melkein joka toinen viikko kiima, joskus oli jopa kaksi viikkoa normaali, mutta ei sitä tosiaan erkkikään kuuntele. En muista miten pitkään sitä kuunneltiin ennenkun leikattiin. Eli kannattaa tosiaan leikata heti kun mahdollista:D

Meidän 9-viikkoiset riiviöt.

^Aaaaaawws Ai että, nuo itämaiset on kyllä jotenkin mysteerisesti alkanu hiljalleen sulattaa mun sydäntä...

^ Molemmat etsivät kotiansa vielä.

^Lottovoittoa ja isompaa kämppää odotellessa

Meilläkin on kaksi nuorinta kattia leikkausta vaille, juttelin tänään eläinlääkärin kanssa ja puheltiin että jos parin viikon päästä silpaistaan molemmat tytöt. Ovat puolen vuoden huitteilla. Siitä onkin aikaa kun edelliset kattimatikaiset on leikattu, laskeskeltiin tuossa että ne leikattiin nelikuisina ja kun ovat nyt seitsemän niin...

Katit ovat siis perinteisiä maatilan hiirikissoja jotka pääsevät luukusta kulkemaan sisään ja ulos mielensä mukaan, lisäksi navettaan, lampolaan ja tallin lämpimään varustehuoneeseen. Sapuskaa on aina kupeissa varustehuoneessa ja täällä sisällä. Noita on seitsemän kaikkineen, nuorimmat tulivat vähän herätehankintana maidonhakureissulla naapurista. Sattui olemaan kaksi kilpikonnatyttöä kotia vailla niin otin kainaloon. :D Ja oliha sille perustekin, edellisillä kun alkaa ikää olla niin teho heikkenee samaa tahtia. Nuo kaksi vanhinta viihtyvät pääasiassa sisällä uuninpankolla, kurjalla kelillä eivät käy ulkona edes asioillaan.

MUOKS. Onpas hellyttäviä hörökorvia kuvassa!

Meillä on myös kissanpaikka auki, mutta en vaan oo varma, jaksanko kissanpentua just nyt. Sinällään jos näillä main tulisi, niin saisi ennen kesää vielä leikattua niin ei tarvitse kesällä pitää ovia niin tiukasti kiinni.

Oon muuten tosi tyytyväinen meidän Veeraan. Se on alkanut tulla lähemmäs vauvaa ja välillä kingennyt samaan syliinkin vauvan ollessa sylissä. Vauva on koirista ja kissoista jo kovin kiinnostunut ja kissaakin "silitteli" sen tullessa samaan syliin. Veera oli kovin kärsivällinen vauvan kanssa ja kun vauva sitten tarrasi selästä oikein tiukan otteen, se ei ensin tehnyt mitään, mutta kun mun hellävaraiset irrotusyritykset eivät alkuun tuottaneet tulosta, se lopulta käännähti ja tarrasi hampailla mun käteen (kun se oli onneksi välissä). Siinä kohtaa sain vauvan otteen irtoamaan ja kissa singahti pois (on tullut senkin jälkeen samaan syliin, ei siis traumatisoitunut pahasti). Se, mistä oon tyytyväinen, on tuo palautteenanto. Hampaiden kosketus mun käteen oli tosi kevyt eikä rikkonut ihoa. Tietty noita äksidenttejä yritetään välttää, mutta musta on parempi saada kohdata noita lemmikkejä valvotusti näinkin aikaisin, vaikka ihan vielä ei sitä älliä ei ole oikeanlaiseen käsittelyyn. Veera vaikuttaa kuitenkin suhtautuvan termiittiin kovin ymmärtäväisesti ja kissallahan on kaikki mahdollisuudet myös vältellä lasta eli ei olla viety tutustumaan kissaan/koiriin ilman, että ovat itse tulleet vauvan lähelle (okei, enimmäkseen ne hakee meiltä huomiota, mutta tulevat silti itse omatoimisesti vauvan tartuntasäteelle).

Näistä meitin aikuisista kateista yksi on hyvin koiramainen, noutaa esineitä jne. Samainen otus on myös erittäin lapsirakas ja on mennyt ihan pientenkin viereen nukkumaan, jopa päälle saattaisi asettua. Se ei kaihda taaperonkaan kovia otteita vaan hakeutuu puskemaan jalkoja ja naamaa. Koiriakaan katti ei väistele vaan hankaa itseään niiden jalkoihin, menee päälle nukkumaan ja muuta uhkarohkeaa. Muut aikuiset ovat sitten normaaleja kissoja. :D

Pennuista toisesta on kasvamassa samanlainen koirakissa. Se nukkuu russelipentujen kanssa läjässä, leikkii painileikkejä niiden kanssa ja kantelee samoja leluja. Omituinen otus!

Meillä Veera myös nukkuu koirien kanssa ja on tosi reipas ja rohkea ollut aina. Se ei tosin nouda toisin kuin viitisen vuotta sitten edesmennyt Zelda teki. Veera tosin odottaa ulospääsyä ja oven aukeamista samoin kuin koiratkin eli istuen. Opetin sen sille vahingossa, kun se kinkesi aina eteiseen odottamaan ulospääsyä samalla kuin koirat ja tuli tottumuksesta odotettua, että kaikki ulosmenijät istuvat ennen kuin ovi aukeaa. Veera tosin ei odota lupaa sitten kun ovi on jo auki...

"Pakko" laittaa kuva pojan perheen kissasta, kun se on minusta niin söpö :)

^ Ihana! Onko se cornish rex?

^Kiitti. Juu sehän se. Vielä toinen kuva, missä istuskelee keittiön tuolilla (hyppää heti tuolille kun joku lähtee ettei vaan yhtään lämpöä edellisen istujan jäljiltä mene hukkaan )

Noissa rexeissä on kyllä jotain mikä pistää kivisyömmenkin sykkimään, sekä cornisheissa että devoneissa. Tosi kaunis kissa.