Koirat.com

sillycow kirjoitti:

^En kysy todellakaan pahalla, mutta jos luotto Lexaan on 0% niin miksei sillä eilen ollut kuonokoppaa kun kerran pääsi puremaan Vaniksen koiraa?

Juu kuten Vanis jo sanoikin, niin hän tietää Lexan luonteen. Ja olen saanut sen käsityksen, että Vanis ei ole mikään herkkis sen suhteen, jos koirilla tulee jotain kränää, ei pelästy pikkurähinöitä. Isojen koirien omistajana hän varmasti tietää että vaikkei pahaa tapahtuiskaan mutta ääni voi olla sellaista että heikompia hirvittää. Ei ole sellainen kuten mun ex-kaveri joka päästi aina lenkillä doppenarttunsa irti ja kun dopperi kirmasi Lexan ohi sen nokan edestä, niin Lexa kuumui niin että nappasi sitäkin aina kyljestä ja omistaja otti nokkiinsa siitä. Ja nappaamisesta tehtiin ihan hirmuinen numero voivotellen koiraa jolla ei ollut kertaakaan kyljessä muuta kuin kuolaläntti. Itsepähän tahtoi meidän kanssa aina lenkille. Tosiaan, kun meidän kanssa lenkkeillään, niin sen lenkkikaverin on hyvä tiedostaa Lexan tuuliviiriluonne eikä pelästyä mahdollisia pikku rähinöitä ja tietenkin koirien on hyvä olla myös sellaisia etteivät pasko allensa Lexan ärähtäessä. Vaniksen Jere tosiaan herkempi ja yksi maailman kilteimmistä koirista, mutta ulkomuoto sellainen mikä aiheuttaisi Lexassa valtavan raivon joten ei olla käyty lenkeillä niin, että Jere ja Lexa olisivat yhtä aikaa. Tämä on juuri sitä paljon puhuttua ennakointia ja varovaisuutta.

Me käydään myös usein lenkillä viiden vinttikoiran kanssa, joista yhtä leikkaamatonta salukia Lexa inhoaa tosi paljon ja kävisi päälle jos voisi. Mutta lenkit menee hyvin vaikka mulla kaikki mukana mutta toki pitää koko ajan pitää Lexaa silmällä. Sitä hirveän vaikea lisäksi lukea kyseisen koiran kanssa, sen kanssa se toimii hyvin arvaamattomasti. Lexa saattaa kävellä ihan rauhassa jäykistelemättä mutta yhtäkkiä hyökkää muristen salukia kohti. Tästä syystä näillä lenkeillä Lexa ei kulje pitkällä hihnalla. Mutta omistajaa ei käsittääkseni haittaa kun lenkillä kuitenkin säännöllisesti käydään, hän tietoinen millainen Lexa on ja tietää sen olevan mulla hanskassa näissä hyökkimistilanteissa.

Minulla tuli mieleen kysymys monna83:lle, ihan omiin koiriin pohjautuen - oletko koskaan miettinyt, että jos Lexa puree/ pomottaa/ näykkii/ alistaa toista suurempaa koiraa puremalla ja hyökkäämällä, suurempi koira voi vastata hyökkäykseen ja murjoo koirasi kappaleiksi? En pahalla kysy vaan yritän herätellä ajatusta, että oma koira ei välttämättä saakaan toiselta anteeksi, eikä välttämättä pärjääkään taistelussa toiselle - koira voi kuolla vammoihin tai tappeluun.
Aasialaisten pohjalta tiedän, että todellisessa tappelussa, joka voi tosiaankin syntyä toisen näykättyä toista kipeästi, voi heikommalle/ pienemmälle/ nössömmälle osapuolelle käydä kalpaten ja pääsee jopa hengestään. Jos tiibettiläiset on yhtään samantyyppisiä kuin aasialaiset, ne välttelevät tappelua melko kauan, mutta kaikki koirat eivät ole yhtä ymmärtäväisiä ja välttele kahinointia...

OT tähän rotikkaräyhään. Huomasimme muutama päivä sitten, että muutkin koiranomistajat karsastavat naapurustossa kulkevaa rotikka-ukkoa. Olen nimittäin alkanut välttelemään mahdollisuuksien mukaan heitä, kun en halua "härnätä" koko koiraa menemällä 5 metrin tai lyhyemmän matkan päästä ohitse. Niin, pojjaat oli menossa vastaan pitbulliensa kanssa siihen suuntaan mistä tämä aggressiopariskunta oli tulossa ja näin poikien kääntyvän suosiolla toiseen suuntaan...
On tällä alueella muitakin rotikanomistajia, ja niiden kanssa ei ole mitään ongelmia - vanhempi nainen ja sellainen kolmekymppinen mies, joiden rotikat ei millään tavalla näytä uhkaavilta, tuo aggressiotapaus räyhää autoillekkin :( muoks. sanoin avokillekkin, et ettei tosiaan mitään riskiä ota sen kanssa ja et kiertää sit TOSI kaukaa jos on mahollista, se kun enemmän koiran kanssa käy lenkillä...

OT: tänään tuli vastaan rotikka, joka oli ilmeiseti koira-aggressiivinen. Koiraa taluttaneella tädillä olisi ollut mahdollisuus meidät huomatessaan lähteä rivakasti toiseen suuntaan, mutta koska koira laittoi jarrut päälle, tyytyi hän jäämään koiran kanssa keskelle hiekkateiden risteystä (tässä vaiheessa me oltiin n. 10 m päässä pysähdytty odottamaan että he saisivat jatkaa joko ohi tai toiseen suuntaan, ylipäätään mua pelottaa ohittaa tuijottavia suuria koiria koska ne poikkeuksetta sinkoavat kohdalla päin). Mutta ei, täti ja koira tukkivat risteyksen, koira rähisee niin että räkä lentää ja pyrkii meitä päin, samalla mä koitan pitää kahta koiraa hallinnassa ja odotan että täti saisi otettua sen askeleen sivulle ja lähteä toiseen suuntaan. No ylläri, täti huikkaa mulle että "tuu nyt nopee ohi kun en mä tätä jaksa kauaa pitää!"

No ei siinä muu auttanut kuin lähteä todella rivakasti ohi, eipä menny meidän ohittaminen sit ihan niinku elokuvissa kun noi oli saaneet kerättyä kierroksia tarpeeksi.

Ihmettelen vaan sitä, että jos tietää oman koiransa olevan aggressiivinen niin miksei voi yrittää olla edes vähän tilanteiden edellä? Tuokin välikohtaus oli täysin turha.

Tämä nyt taisi mennä jotenkin kummassa rotukeskusteluksi ("äreät rotikat")? Vaikka aloittajan tapauksessakaan ei ollut kyse rotikasta.

Eipä sillä, on itsellänikin kokemusta itse lenkittämäni koiran kimppuun hyökkäilemään yrittävistä rotikoista, siis useammasta eri tapauksesta (useammasta kuin muiden rotujen kohdalla, vaikka niitäkin on riittänyt kaikennäköisiä ja -kokoisia).

Toisten koirien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, usealle rodulle se kuuluu jo synnynnäisiin rotuominaisuuksiin, mutta kyllä koira tulisi kuitenkin sen verran opettaa edes sietämään muita koiria näköpiirissä että kävelylenkeillä ei ala tempoilla sellaisen luo tien toiselta puolelta hirveällä ärinällä. Eri asia tietysti jos se toinen koira ryntää luokse, mutta ainakin omissa tapauksissani ollaan joko oltu vain ohittamassa tien toista puolta tai jopa kävelemässä tien vastakkaisella puolella olleella jalkakäytävällä.

Mutta sinänsä rodulla ei ole silti väliä, koska vika on normaalisti omistajan (en nyt syytä kuitenkaan monnaa, koska en tunne tapausta ja kuulostaa siltä että pitää koiransa hyvin kurissa ja ei ole kyse siitä ettei hallitsisi sitä).

Mutta hieman ot:nä mietinkin noiden kohtaamieni useiden rotikoiden perusteella miten iso ongelma rotikkapiirissä mahtavat maanlaajuisesti olla nämä omistajat, jotka joko eivät aseta koiralle rajoja tai kouluttavat ne väärällä tavalla. Ainahan joka rodussa näitä löytyy, mutta tuntuu että rotikka olisi kerännyt enemmän tälläisiä omistajia kuin esim. sakemannit tai dobberit (huonosti käyttäytyviä sakuja tai dobbereita en ole tähän mennessä ainakaan henkkohtaisesti kohdannut).

Siksi se rotikkayhdistyksen järjestämä omistajan kurssi oli todella hyvä idea, en tiedä järkätäänkö niitä yhä mutta aikanaan lehdestä luin tälläisestä.

^Järkkäillään yhäkin ja koulutustakin on tarjolla ymmärtääkseni aikalailla maanlaajuisesti (alaosastoja ainakin on, ihan en tiedä kaikkien aktiivisuustasosta). Mä en oo ite millään muulla rotuyhdistyksellä täällä päin nähny niin aktiivista harrastus- ja koulutustoimintaa kuin rotikoilla. Tosi hyvin siellä myös otetaan uudet vastaan ja kaikki mahtuu mukaan erityisesti tottispuolella, oli kyse sitten kisatavoitteista tai arkitottiksesta.

Mä luulen, että rotikoiden kohdalla on ehkä ongelmana vähän se, että rotikka mielletään "vaan vahtikoiraksi" eikä ymmärretä sitä, että rotikka vaatii aktivointia ihan siinä missä dobberit, sakut ja muut käyttökoirarodut ja toisaalta rotikka ei oo sinällään hirveen hyvän harrastuskoiran maineessa (vaikka ne todellakin sitä on! ei niillä maailman huipulle mennä ja ne hävii nopeudessa, ketteryydessä, kestävyydessä ja vieteissä toki noille yleisimmille paimenille) niin niitä ei sitten mene niin paljoa harrastaviin koteihin mitä esim. belggareita, sakuja. Eli luultavasti rotikoita on suhteessa enemmän vääränlaisissa kodeissa, joissa ne ei saa tarpeeksi tekemistä ja joissa ei välttämättä oo tietotaito ihan kohdillaan.

Beauceron kirjoitti:

Eipä sillä, on itsellänikin kokemusta itse lenkittämäni koiran kimppuun hyökkäilemään yrittävistä rotikoista, siis useammasta eri tapauksesta (useammasta kuin muiden rotujen kohdalla, vaikka niitäkin on riittänyt kaikennäköisiä ja -kokoisia).

Mä en oo hirveesti tähän "kauheattappajarodut" -tyyliseen keskusteluun viitsinyt ottaa kantaa missään ketjussa, mutta nyt on pakko sanoa jotain, koska käy vähän kuumottamaan.

Se on ihan fakta, että usein kun lenkillä kaksi koiraa kohtaa ja syntyy jotain rähinää, niin siinä vaikuttaa myös molempien koirien remmin päässä olevien asenne. Olen mm. meidän "niinkauheidentappajasakemannien" kanssa ollut usein tilanteessa, jossa itse esim. pidän koiraa kireällä ihan sen takia, että yksi jo edesmenneistä sakuista oli tosi hitaasti lämpeävä (ei agressiivinen, mutta vaati aikansa että tutustui. kaikkien koirien kanssa oli hyvää pataa kun sai oikeassa ajassa ja tilassa tutustua) ja halusin olla varoivainen ja sitten sieltä tulee joku hihna pitkänä tyyliin "mutta meidän ressu on tooosi sosiaalinen" (no meidänkin on, mutta ei halua täysin vieraita koiria naamaansa) ja sitten ihmetellään jos koira murisi tai haukkui. Tottakai koira puolustaa itseään, kun on itse kireällä remmin, estynyt liikkumaan kunnolla ja toinen koira (iso tai pieni) on vapaa tulemaan suoraan päälle.

Ja mitä agressiivisiin rotuihin tulee, niin mulla ei ole ikinä ollut mitään pahaa kokemusta sakemannista, roweilleristä tai muusta "agressiivisesta" rodusta, mutta mua on lenkillä purrut mm. chihuahua nilkasta ja tuttujen pumi kävi kiinni polveen kun tulin kylään ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ja sama juttu lenkillä, meidän kahden jo edesmenneen sakun kanssa kävellessä tuli usein vastaan mm. bichon frisé, joka aina rähisi niin että kuola lensi ja useamman kerran se päästettiin nappaamaan meidän koiria naamasta (!!!!) ja ainoastaan yhden kerran toinen meidän koirista reagoi haukkumalla (ja sitten tuli tietty ihmettelyä, että kun noi saksanpaimenkoirat on niiiiiiiiiiiiiiin agressiivisia).

Ja edelleen kokemuksia mun siskon rotikoista (hänellä on niitä ollut 2). Toinen oli koko elämänsä kuin lammas ja nykyinen pitää nartuista, mutta ei tule toimeen urosten kanssa. Syy: hänen kimppuunsa kävi pentu- ja nuoruusaikana 2 (!!) kertaa VAPAANA TAAJAMA-ALUEEN METSIKÖSSÄ juokseva uros koira (eri koira molemmilla kerroilla).

Mä sanoisin, että kun koira käyttäytyy agressiivisesti (RODUSTA RIIPPUMATTA), niin suurimmaksi osaksi syy on yllättävässä, poikkeuksellisessa tai koiran ahdistavaksi kokemassa tilanteessa, huonoisssa kokemuksissa tai sitten täysin omistajassa ja rodun tarvitseman koulutuksen puutteessa, eli en koe että agressiviisuus on rotukohtaista. Ja todellakin mistä tahansa koirasta saa pedon oikeassa tilanteessa, sais siis loppua tiettyjen rotujen mustamaalaaminen.

JA TÄÄ EI OLLUT KOHDISTETTU ERITYISESTI KENELLEKÄÄN, EI EDES LAINAAMALLENI HENKILÖLLE. :) Halusin vain jakaa omat kokemukseni.

Mun tarkoitus ei ainakaan ollut leimata rotikoita saati heidän omistajiaan. Lähinnä tuli juuri positiivisella tavalla monna mieleen, että kuinka vastuullisesti hän rotikkaansa pitää toisin kuin taas ilmeisesti tämä täti joka me kohdattiin. Yhtä inhottavaa tuollainen tuijottaminen ja rähjääminen on aina, oli sitten mikä tahansa koirarotu kyseessä. Lähinnä samaa mietin kun tuossa edellä joku jo sanoikin, että vääränlainen koira vääränlaisella omistajalla.

Rodunkin nyt mainitsin vaan kun oli jo edellä puhetta.

Nimim. "tappajakoiran" omistaja myös (beussi)

Niin no, oma tarkoituksenihan oli tuossa juuri ollut sanoa että ongelma taitaa olla siinä että rotikoita poikkeuksellisen paljon väärissä kodeissa. Mainitsin sen että eniten vastaan tullut riuhtovissa koirissa rotikoita siksi, että käytin sitä esimerkkinä juuri siihen miten paljon väärille ihmisille niitä tuntuu menneen (oman kokemuksen pohjilta siis, muiden kokemuksista tietenkään en omasta puolesta voi vastata) ja siihen etten siltikään vaikka olen noin paljon huonokäytöksisiä tavannut syyllistä rotua vaan ko. omistajia, en suinkaan siihen että "onpa hullu tappajarotu". Tai sitten ilmaisin kai tekstini jotenkin väärin jos se noin ymmärrettiin.

^ Juuri näin.

No enkös mä juuri sanonut, etten osoittanut tota erityisesti kenellekkään? Enkä siis ymmärtänyt kenenkään tekstiä väärin.

Mun pointti oli, ettei pitäis kiinnittää huomiota vain tiettyihin rotuihin ja siihen, että saako ne oikeanlaisen kasvatuksen ja onko ne agressiivisia, vaan siihen että minkälainen koira tahansa saattaa käyttäytyä agressiivisesti tilanteessa, jossa ei tunne oloaan mukavaksi tai jos sillä on huono kasvatus, sitä ei ole tutustetettu muihin koiriin tms. tms. Ja sivusin siinä myös sitä aihetta, että monesti isoista koirista myös liioitellaan sitä miten kauheita ne on. Siksi näitä esimerkkejä omista kokemuksista, kuten se, että bichon frisé käy kiinni meidän koiran naamaan ja kun meidän koira haukahtaa, niin bichon frisén omistaja voivottelee kun meidän koira on niin agressiivinen.

Ja siis itsellähän on kotona 2 pikkukoiraa, etten oo mikään pikkukoirienvihaaja, ettei siltä kuulosta. (ja bichon frisét on somia)

Lähinnä siis inhottaa se asenne YLEISESTI ihmisissä, että ei tajuta, että koiran kuin koiran käyttäytymiseen saattaa vaikuttaa tosi paljon ihan kaikkien sillä hetkellä lähellä olevien tyyppien, ihmisten ja eläinten, käytös ja asenne. Ja se, että niissä tapauksissa kun joku iso koira on agressiivinen, vaikka sitten vain kerran, niin yleistetään että monet sen rodun omistajat on huonoja, kun se on ihan yleisesti ongelma, että kaikenrotuisia koiria ottaa henkilöt, jotka ei ole valmiita antamaan juuri sille omalle rodulle tarvittavie eväitä sen elämään, jotta siitä tulisi mukava koira.

Ja joo, kyllä mä tiedän, että ei voi verrata sitä kun chihu puree ja kun rotikka puree (vaikkakin vain ensimmäinen mainituista on purrut allekirjoittajaa), koska vahinko on tietenkin isompaa kun sen tekee rotikka. Mutta mun mielestä ihmisten asenteet pitäis siinä mielessä korjata, että se on silti yhtälailla huonoa käytöstä kun sen tekee pikkukoira ja pitäis ymmärtää, että molemmissa tapauksissa syy käytökseen saattaa olla paljon syvemmällä kuin siinä, että koira on tietynrotuinen, omistaja on huono jne.

Äh, sekavaa. Mutta siis aika pitkälle samasta aiasta puhuttiin, vähän eri kantilta vain.

volkodav kirjoitti:

Minulla tuli mieleen kysymys monna83:lle, ihan omiin koiriin pohjautuen - oletko koskaan miettinyt, että jos Lexa puree/ pomottaa/ näykkii/ alistaa toista suurempaa koiraa puremalla ja hyökkäämällä, suurempi koira voi vastata hyökkäykseen ja murjoo koirasi kappaleiksi?

Ei ole tullut mieleen. Viime talvena tosin tuntemattoman howavartin kanssa tuli niin kova yhteenotto, että luulin että se tappaa Lexan, koska puri sitä kurkusta, niskasta ja korvista. Ja purikin kovaa, koska koira oli myöhemmin aivan ruven peitossa niskan alueelta ja vaati 2 viikon antibioottikuurin. Ja hoffi oli vain n. 30kg. Mutta muuten tuttujen koirien kesken ei ole tullut mieleen.

Rorys kirjoitti:

Mun tarkoitus ei ainakaan ollut leimata rotikoita saati heidän omistajiaan. Lähinnä tuli juuri positiivisella tavalla monna mieleen, että kuinka vastuullisesti hän rotikkaansa pitää toisin kuin taas ilmeisesti tämä täti joka me kohdattiin.

No joo, kyllä mä sen verran vastuullisesti yritän tota pitää että sillä on aina kuonis joten ei saa vietyä mua mennessään. Ja jos vaan mahdollista, vaihdetaan kyllä rivakasti suuntaa. Jos ei, niin sitten mennään rähjäävän koiran/koirien kanssa ohi. Välillä on hyvä päivä ja Lexa istuu/makaa paikoillaan ihan hiljaa käskyn alla kun on vaan paljon nakkeja taskussa. Nakitkaan ei aina auta ja tilanteet tulee niin nopeasti, että usein myös mentävä koirien kanssa tien sivuun ja seistä napottaa siellä rähjäävän/rähjäävien piskien kanssa. Ja tiedän, että tätä tapaa monet inhoavat mutta siinäpähän inhoavat. Pääasia että kaikilla on homma hanskassa ja koirat ei lähde lapasesta. Yksinhän toi ohittaa toisia koiria useinmiten kuin paremminkin koulutettu koira. Siis olettaen, että mulla nakkeja. Niillä sen saa seuraamaan ja kontaktiin ohitukissa mielestäni ihan hienosti vaikka mennään ihan normaalilevyisellä pyörätiellä. Laumassa liikkuminen aiheuttaa tota rähinöintiä. Ilmeisesti on sitä, että Lexa huomaa että olen ns. voimaton sen kanssa kun pitää keskittyä samalla myös noihin muihin. Kokee, että nyt hän voi/hänen pitää suojella laumaa.

Hjapojat kirjoitti:


Mä sanoisin, että kun koira käyttäytyy agressiivisesti (RODUSTA RIIPPUMATTA), niin suurimmaksi osaksi syy on yllättävässä, poikkeuksellisessa tai koiran ahdistavaksi kokemassa tilanteessa, huonoisssa kokemuksissa tai sitten täysin omistajassa ja rodun tarvitseman koulutuksen puutteessa, eli en koe että agressiviisuus on rotukohtaista. Ja todellakin mistä tahansa koirasta saa pedon oikeassa tilanteessa, sais siis loppua tiettyjen rotujen mustamaalaaminen.

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Toki tilanne ja koiran historia vaikuttavat, mutta se miten koira reagoi ympäristön paineeseen, riippuu koiran luonteesta. Ja koiran luonnetta määrittää hyvin paljon se, millaiset geenit sillä on eli mitä rotua se edustaa. Mun mielestä on hyvin vaarallista ajatella, että kaikki koirat, rodusta riippumatta, olisivat lähtökohdiltaan melkein samanlaisia.

Jos otetaan esimerkiksi se kun koira pelkää. Vaihtoehdot ovat yleensä hyökkäys tai pakeneminen. Osa koirista väistää pelkäämäänsä asiaa, osa hyökkää pelkonsa kohdetta kohti, vaikka voisi valita pakenemisenkin. Edesmennyt koirani oli sitä tyyppiä, että se valitsi pelottavissa tilanteissa aina hyökkäyksen. Se oli mm. taustansa takia aivan kauhuissaan tikanheitosta, mutta silloinkin sen reaktiona oli hyökkääminen, ei kauhua aiheuttavan tilanteen välttäminen, vaikka sillä olisi ollut paljon tilaa paeta. Samoin se opettamatta vahti voimakkaasti omaa reviiriään ja omaa laumaansa tilanteessa kuin tilanteessa. Uskon aggressiivisten reaktioiden johtuneen koiran taustan lisäksi hyvin pitkälti nimenomaan sen rodusta. Jonkun toisen rodun edustaja samalla historialla olis yrittänyt paeta pelon kohdetta tai lamaantunut täysin niissä tilanteissa, missä koirani yritti hyökätä. Toki rotujen sisällä on yksilöidenkin välillä paljon eroja, mutta kyllä se rotu vaan oikeasti vaikuttaa siihen, miten koira toimii eri tilanteissa.

Tämä mitenkään mustamaalaamatta mitään rotuja. Rodut ovat erilaisia ja niillä on eri käyttötarkoituksia. Rakastin omaa koiraani hyvin paljon ja ihailen rotua, mitä se edusti. Silti kyseinen rotu on keskimääräistä aggressiivisempi ja se on hyvä kaikkien kyseisen rodun kanssa tekemisissä olevien tiedostaa. Toki kaikista koirista (ja ihmisistä) löytyy jonkin verran aggressiivisuutta, mutta toisissa koiraroduissa aggressiivisuus on ollut paljon toivotumpi ominaisuus kuin toisissa ja siihen on jalostusvalinnoilla vaikutettu. Koira kuin koira voi olla kuriton ja käyttäytyä huonosti, mutta kyllä rodulla on vaikutusta siihen, tuleeko koirasta hengenvaarallinen muille vai ei.

Loppuun pakko sanoa, että ärsyttää kun ihmiset perustelevat koiriensa perseilyä niiden huonoilla kokemuksilla, eivätkä edes yritä hillitä niiden käytöstä. Dobberin kanssa liikkuessa joutuu jatkuvasti kuulemaan rähjäävien koirien omistajilta sitä, kuinka niillä on traumoja dobbereista/mustista koirista/isoista koirista jne. Toki nämä syyt voivat olla taustalla rähjäämiseen, mutta ei se silti tarkoita sitä, että heidän koiransa saisivat traumansa purkaa mun koiraani. Tai että mun pitäisi tuntea jotain yleismaailmallista syyllisyyttä siitä, että heidän koirilleen on joskus sattunut ikäviä asioita.

Piimäenkeli kirjoitti:

Loppuun pakko sanoa, että ärsyttää kun ihmiset perustelevat koiriensa perseilyä niiden huonoilla kokemuksilla, eivätkä edes yritä hillitä niiden käytöstä. Dobberin kanssa liikkuessa joutuu jatkuvasti kuulemaan rähjäävien koirien omistajilta sitä, kuinka niillä on traumoja dobbereista/mustista koirista/isoista koirista jne. Toki nämä syyt voivat olla taustalla rähjäämiseen, mutta ei se silti tarkoita sitä, että heidän koiransa saisivat traumansa purkaa mun koiraani. Tai että mun pitäisi tuntea jotain yleismaailmallista syyllisyyttä siitä, että heidän koirilleen on joskus sattunut ikäviä asioita.

Minkä mä sille voin, jos Lexa vihaa isoja mustia- ja pystykorvatyyppisiä koiria? Toki pyrin hillitsemään Lexan rähinöintiä kyseisen tyyppisiä ja muita koiria kohdatessa, mutta ihan turha mulle on tulla natisemaan että mun koira purkaa vihaansa heidän koiriin. Se vain purkaa mutta kerta pysyy hanskassa, niin no problem.

Monna, miksi sitten mulle saa tulla natisemaan siitä, että mun koira provosoi jonkun toisen koiraa, vaikka mun koira käyttäytyy nätisti toisin kuin se toinen koira? Enkä edes kirjoittanut missään, että natisisin aiheesta vastaantulijoille. Ottaa vaan päähän se, kun joutuu syyllistetyksi, vaikka oma koira käyttäytyy nätisti, eikä ole syyllinen niihin vastaantulijoiden traumoihin.

Aika hurja asenne kyllä toi, että koirasi saa purkaa vihaansa muihin koiriin, jos se vaan pysyy hanskassa, eikä asiassa ole mielestäsi mitään ongelmaa. Eikö sillä ole mitään väliä, että vastaantulija pelkää koiransa hengen edestä, eikä voi tietää pysyykö koirasi hanskassa vai ei? Tottakai se on ongelma. Sehän lisää pelkoa ja vihamielisyyttä koiria kohtaan.

muoks. Järjestyslaissa on kielletty uhkaava käytös julkisella paikalla. Eikö myös (ison) koiran riehuminen kytkettynäkin ole tulkittavissa uhkaavaksi käytökseksi ja metelöinniksi? Järjestyslaki

Piimäenkeli kirjoitti:

Monna, miksi sitten mulle saa tulla natisemaan siitä, että mun koira provosoi jonkun toisen koiraa, vaikka mun koira käyttäytyy nätisti toisin kuin se toinen koira?

Toi on totta ettei sillä räyhäävän koiran omistajallakaan ole mitään syytä alkaa "syyttelemään" sitä ulkonäöllisesti provosoivaa koiraa.

Piimäenkeli kirjoitti:

Aika hurja asenne kyllä toi, että koirasi saa purkaa vihaansa muihin koiriin, jos se vaan pysyy hanskassa, eikä asiassa ole mielestäsi mitään ongelmaa. Eikö sillä ole mitään väliä, että vastaantulija pelkää koiransa hengen edestä, eikä voi tietää pysyykö koirasi hanskassa vai ei? Tottakai se on ongelma. Sehän lisää pelkoa ja vihamielisyyttä koiria kohtaan.

En mä siitä nauti että mulla on remmiräyhä, en todellakaan. Mä pyrin väistämään vastaantulijoita jos vain suinkin mahdollista. En todellakaan anna räyhätä kenenkään edessä räkä roiskuen, vaan pyrin olla aiheuttamatta pelkoa ja vien koirani mahdollisimman kauas. Jos nyt joku pelkää, että saakohan tuo ton koiran pidettyä, niin mä en kyllä nää sitä mun ongelmana. Itse tiedän, että koira pysyy hanskassa, sillä on sellaiset vermeet, mitkä kestää ja millä sen saa pidettyä aisoissa. Tiedän, että Lexa aiheuttaa pelkoa/inhoa/vihaa ym. mutta pyrin omalla toiminnalla olla aiheuttamatta mahdollisimman vähän pelkoa kanssaihmisissä koirineen.

Piimäenkeli kirjoitti:

muoks. Järjestyslaissa on kielletty uhkaava käytös julkisella paikalla. Eikö myös (ison) koiran riehuminen kytkettynäkin ole tulkittavissa uhkaavaksi käytökseksi ja metelöinniksi?

Toki tuo pätee varmasti koiriinkin. Jos joku haluaa tehdä poliisille ilmoituksen minusta koirineni, että aiheutan pelkoa, niin siitä vaan. Niitä ilmoituksia saisi alkaa tekemään Suomenmaassa tosin suht usein, huonosti käyttäytyviä (isoja) koiria kun on joka puolella. Kokemuksesta tosin tiedän, että sen koiran pitää tehdä jotain muutakin kuin riehua sen ollessa muuten omistajan hallinnassa, ennenkuin poliisi puuttuu asiaan. Tätä juuri kevättalvella selvittelin kun naapurit viereisestä talosta kokivat Lexan uhkaavana ja eivät uskaltaneet liikkua omalla pihalla ja alkoivat sanella ohjeita, että meidän koira/t ei saa olla enää meidän aidatulla pihalla. Otin poliisiin yhteyttä ja poliisi sanoi että tottakai se agressiivisempikin koira saa olla omalla pihallaan ja se saa vartioida haukkumalla ja murisemalla omaa pihaansa (koiran haukunta ja murina kuuluu arkielämän ääniin, joita jokaisen on kestettävä kun se on normaalin rajoissa, eli ei jatkuvaa), kunhan piha asianmukaisesti aidattu, ettei sitä vaaraa että koira pääsisi oikeasti puremaan puolustaessaan pihaansa.

Ohhos, tämä ketju nyt hieman ehkä lähtenyt polveilemaan liikaa kenties monnaan ja lexan koulutukseen? Varmasti monnaa harmittaa, kun sanojensa mukaan selvästi koittaa tehdä asialle parhaansa ja joskus menee hyvin ja taas tuleekin takapakkia, mutta niinhän se elämässä menee. Eläinten kanssa saa aina olla hieman varuillaan.

Teidän pitäisi nähdä täällä se tapaus, mitä aiemmassa OT:ssani mainitsin. Edelleen harmittaa, ettei saatu viime vuonna tapahtunutta purematapausta poliisille saakka (puri avoani kun käveli ohi metsälenkillä, ja siis avo oli ilman koiraa...). Minua on yhdesti purrut rotikka ja myönnän että niitä pelkään, mutta se ei tarkoita, ettäkä vihaisin niitä tai uskaltautuisi silittämään paremmin koulutettuja.
On tuolla muitakin koira-aggressiivisia koiria, mutta ne tuntuu olevan ihmisillä paremmin hallussa, kuin tuo mainitsemani tapaus. Tämä kun on koira-, ihmis-, auto-, pyörä, ja varjoaggressiivinen. Pomppii joskus minne sattuu hihnan päässä kesken kävelyn, häntä ja pää niin kohti taivasta, että oksettaa. Ja se siinä just pelottaakin, kun massaa on hitu verran enemmän, mitä mahdollisesti samaa tekevässä pikkutirpakkeessa.

Mitä tähän nyt pitäisi vielä... olisihan se vaan hyvä, jos jonkinlainen koirakoulutus tuleville koiranomistajille järjestyisi, varmasti hyvät kasvattajat jo hieman katsoo mädempiä omenoita ostajaehdokkaista pois, mutta kuinka moni heistä välittää, varsinkaan "ei-viralliset", kunhan vain raha valuu taskuun?

Pitäisi varmaan avata ketju siihen ihquimmat koirakot rinnalle "koirakko helvetistä", jonne pääsee murmuttamaan tällaisia hirvittäviä tapauksia :D

Joo mielenkiintoinen keskustelu mutta liikaa nyt murehditaan kyllä monna83a ja sen elämää Lexan kanssa. Itse en ole tavannut yhtäkään vihaista dopperia ja Lexa on ainoa rotikka joka on käytökseltään agressiivinen mitä olen tavannut. Mitä nyt Lexaan tulee niin se ei todellakaan siedä Urhoa ja ikävästi kävisi koiralleni jos vahinko sattuisi. Mutta asia on yksinkertainen että Lexa ei tule monnan mukaan jos ollaan menossa yhdessä lenkille. Ollaan kyllä kävelty Lexan ollessa mukana mutta se on sitten kokoaikaista varpailla oloa kun Lexa levottomasti vahtii koiraani kokoajan ja Urho taas on todella todella herkkis ja ahdistuu jo Lexan pullistelusta. Mutta AINA tähän mennessä monnalla on ollut koira hanskassa ja kyllä se Lexaa komentaa eikä missään nimessä hyväksy Lexan käytöstä vain koska minulla sattuu olemaan hänen koiraansa provosoivan näköinen koira (iso tumma uros).

Koiran luonne ja rotu määrittää paljon. Toiset on kovapäisempiä ja toiset herkempiä jo pennusta lähtien mutta ihminen voi muokata eläimen käyttäytymistä suuntaan tai toiseen. Ja jos ohitseni tulee huonosti käyttäytyvä koirakko niin kyllä se on siellä hihnan toisessa päässä mitä se koira pääsee tekemään ja mitä ei. Katson kyllä vastaantulevaa koiraa mutta MYÖS omistajaa että mitä tekee vai tekeekö mitään. Kaikilla kun ei ole ohitustilanteiden käytäntö hallussa, sen enempää hyvin kuin huonosti käyttäytyvän kanssa.

Ja mitä saksanpaimenkoiriin tulee niin valitettavasti enemmän on tullut vastaan huonosti käyttäytyviä ja agressiivisiä kuin muita rotuja. Johtuen osittain siitä että rotu on todella yleinen ja jo meidän kotikorttelin luona pyörii 4-5 sakua. Urho ei aluksi voinut sietää saksanpaimenkoiria ja ajattelin et jippii kun kaikki meillä pyörivät sakut pääsee räsähtämään naamaalle (kiitos sen hihnan toisen pään!) niin opeta siinä koiralle käyttäytymään rotua kohtaan. On onneksi myös niitä ihmisiä joilla on hyvin käyttäytyviä sakuja ja olemme mm. koirapuistossa olleet ja ne onkin Urhon mielestä kivoja Itse siis en leimaa rotua millään tavalla, vaan lähinnä harmittaa rodun yleistyminen ja näin vääriin käsiin joutuminen.

En muuten siedä yhtään enkä minkään rodun kohdalla termiä "tappajakoira"/"tappajarotu". Olen myös kuullut sitä omani kohdalla ja se on harmillista. Toisekseen kun parjätaan näitä jyhkympiä rotuja unohdetaan normisesset. Ottaen huomioon että edellisen koirani kimppuun on käynyt. Cairnterrieri, lapinkoira, landseer, sekarotuiset samankokoiset.

Ps. Niin ja oli rotu mikä tahansa niin jo perus hihnakäyttäytyminen ja ohistustilanteet tulisi olla hanskassa. On niillä pienemmilläkin hampaat ja esim. joku äkäinen vaikkakin pieni terrieri voi saada hurjaa jälkeä aikaan!

Mun mielestä kaikille ihmisille ei sovi nämä ns. kovat koirat. Enkä usko, että edes se kouluttaminen on aina riittävä juttu, myös ihmisen oma luonne on oltava tarpeeksi tiukka ja koiran on kunnioitettava omistajaansa. Kyllähän sen näkee, että monesti sama koira käyttäytyy ihan eri tavalla riippuen siitä, kuka siellä hihnan päässä on. Toivottavasti tulisivat muotiin uudestaan kultasetnoutajat yms. vähän pehmeämmät rodut...

Lua kirjoitti:

Mun mielestä kaikille ihmisille ei sovi nämä ns. kovat koirat. Enkä usko, että edes se kouluttaminen on aina riittävä juttu, myös ihmisen oma luonne on oltava tarpeeksi tiukka ja koiran on kunnioitettava omistajaansa. Kyllähän sen näkee, että monesti sama koira käyttäytyy ihan eri tavalla riippuen siitä, kuka siellä hihnan päässä on.

Samaa mieltä