Koirat.com

Notte kirjoitti:

Herrajumala, täällä ei muuten enää ole niitä dislike-nappeja ! Milloin ne ovat kadonneet ?

:D Sulta on jääny lukematta hauska mielipiteestä väännetään sivutolkulla -juttu! Eli Uuden palstan palauteketjusta löytyy vastaus ko. asiaan.

Olipas iltalenkki. Vaihteeksi omistaja sekoili, eikä koira... joku raukka kysyi missä on tie X. Neuvoin sen sitten ihan väärään paikkaan. Sanoin kyllä, että en muista varmaksi! Ei ollut edes puhelinta mukana, että olis voinut reitin tarkistaa. Toinen huvitusta (NOT) aiheuttava asia on tää koipi. Murtumat on luutuneet hyvin, mutta nilkan nivelsiteet on ihan rikki vieläkin. Äsken en saanut kumpparia pois jalasta kun oli vissiin pientä iltaturvotusta taas. En enää koskaan haluu murtaa raajojani

Vanis kirjoitti:

Totta kai on hyvä aloittaa föönaaminen pienissä pätkissä, mutta mihinkään varsinaiseen fööni-naks-palkka -totuttamiseen ei ole mielestäni tarvetta ryhtyä, ellei koira ole erityisen herkkä.

Mitäs sitten, jos koira on sitä mieltä, että fööni on hirviö, joka pitää haukkua pystyyn? Mä en oo Alissaa koskaan föönannu, oon pessykin sen muistaakseni kokonaan vaan kaks kertaa sen elämän aikana. Vois olla aikamoiset totuttelut, jos toi pitäis föönata, se nimittäin pöhisee ja haukkuu vieressä jo sillon, kun föönaa omia hiuksia. Alissa paimentaa imuriakin edelleen joka kerta. Se juoksee heti innoissaan kaapille, kun näkee, että imuri otetaan esille ja alottaa pöhinän jo ennen kuin imuri on päällä. Imurin letkua päin pitää sit hyökkiä ja sille pitää haukkua. Kiellot tehoo hetkeks, mut se liikkuva imurin suutin on vaan niin vastustamaton. Yleensä Alissa pitää viedä jäähylle oven taakse pari kertaa ennen kuin se rauhoittuu ja antaa imurin olla.

Huoh, mä täällä taas väännän koulujuttua, jonka pitää olla valmis huomenna. Ja aikaa ois taas ollu, kun saatiin tää tehtävä jo kauan ennen joulua. No, onneks tää on jo ihan hyvällä mallilla.

Nottehan on suorastaan elänyt siellä luolassa viime viikot ;D

Jahas, tässä jo hieman viikonlopun äänestysreissua suunniteltiin. Ärsyttää vain, kun sen kaupungin ainot intialainen olisi kutsunut syömään, mutta se aukee vasta kello 17.00!!! Me haluttas läksiä sinne jo aamupäivästä, että olisi valoisaa. Davekin ajateltiin jättää kotiin, eli ei reissulla voi mielinmäärin kulutella aikaa. Yhteen suuntaan menee bussilla/junalla/ratikalla jo sen 1h 20min. Noh, joskus sitten myöhemmin se testaamaan...

Musta tuntuu, ettei tälläviikkoa ole paljoa kerennyt mitään. Töissä enteilee hullunmyllyä ja stressikäyrä (ketutus..) on melkolailla jo nyt huippulukemissa. Ja siis kun varsinaisesti työtaakkaa on vasta hieman raapaistu pinnasta. On siis ihana kuukausi edessä. Taivaallinen.

Avokilla on joku fiksaation liukuoviin. Joka himputin kaappiin pitäis sen mielestä saaha LIUKUOVET :D. Mä vasta tässä tapetteja ja maaleja mietin. Ite en jaksais alkaa rakentelemaan kaikkia kaappeja edes uusiksi. Ja avokin mielestä noi lasikuitutapetit keittiöstäkin on sitten NIIN helppo ottaa irti vaikka olen huutanut, että maalia vaan päälle... ärrin.

Mut niin. Melko hiljaiseloa tulenen viettämään jonkun aikaa. Silmäilen tietty aina välillä keskusteluja, ja ehkä heittelen "one-linereita" sinne tänne ;) Ja huutelen kirouksia purkautumisosastolle, kun oikein alkaa höyry nousemaan, eikös niin?

Iik, huomenna pitkästä töihin Vantaalle 3-4 -vuotiaiden lasten joukkoon päiväksi, jänskättää. Noi päivänkeikat on niin turhauttavia, ei ehdi opetella aikuisten saatikka lasten nimiä, mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla, niin... Mutta töitä! Rahaa!

Tutuli kirjoitti:


Mitäs sitten, jos koira on sitä mieltä, että fööni on hirviö, joka pitää haukkua pystyyn? Mä en oo Alissaa koskaan föönannu, oon pessykin sen muistaakseni kokonaan vaan kaks kertaa sen elämän aikana. Vois olla aikamoiset totuttelut, jos toi pitäis föönata, se nimittäin pöhisee ja haukkuu vieressä jo sillon, kun föönaa omia hiuksia. Alissa paimentaa imuriakin edelleen joka kerta. Se juoksee heti innoissaan kaapille, kun näkee, että imuri otetaan esille ja alottaa pöhinän jo ennen kuin imuri on päällä. Imurin letkua päin pitää sit hyökkiä ja sille pitää haukkua. Kiellot tehoo hetkeks, mut se liikkuva imurin suutin on vaan niin vastustamaton. Yleensä Alissa pitää viedä jäähylle oven taakse pari kertaa ennen kuin se rauhoittuu ja antaa imurin olla.

Siinä tapauksessa totuttelu voi olla paikallaan .
Niila ei tykkää föönistä, mutta onneksi sitä ei ole pakko föönata lähes koskaan. La-iltana saattaa kokea pienen järkytyksen kun fööni kaivetaan taas laukusta esille. Hotista en osaa yhtään sanoa.
Ada taas tykkää föönaamisesta, vaikka en ole sitä ikinä föönannut. Se vaan tunkee föönin eteen aina kun kuivaan muita, ja se hymyilee kuin mikäkin pöljä.

Poltin avon kalsarit roviolla . Avolla oli about 15 vuotta vanhat Harald Hirmuinen -pitkät kalsarit, jotka ovat täynnä reikiä. Kahtena jouluna olen ostanut uudet hienot kalsongit jotta haraldit joutaisivat roskiin. Taas bongasin ne pyykkikorista. Takkaan menivät .

Hugo tykkää ihan sikana föönaamisesta... Ku föönaan omaa päätä, Hugo tulee jalkoihin pyörimään ja sitä pitää sitte föönata ja. Hassu koira

^^ Teillä on sitten vähän sama kuin meillä. Mies ihan tyytyväisenä puki taas tänä aamuna ikuisuuden vanhat kalsarit työhousujen alle vaikka ehjiäkin olisi. Ei haitannut, vaikka niissä oli perseessä lähes perseen kokoinen reikä. Meillä ei ole takkaa, joten ehkä mä vien ne salaa roskiin. Tai teen niistä Sheballe vetolelun.

Vanis kirjoitti:


Poltin avon kalsarit roviolla

Mä hajosin tälle niin totaalisesti ettei enää paremmasta väliä.

Vanis, miun sisko on huomannut saman tyylin kaikkein toimivimmaksi ;D Monet kalsarit on päättänyt päivänsä takkatulen roihuessa.

Haha, mäkin olen epätoivoisesti yrittänyt päästä eroon avon nukkavieruista boksereista, mutta jostain syystä se kaivaa ne jostain esiin. Ovat ainakin jo kolmesti olleet matkalla roskikseen, mutta avo on jotenkin kummasti aina onnistunut pelastamaan ne.

Iik, saatan joutua sunnuntaina näyttelyyn handleriksi Roopen siskolikalle. Tuntien kyseisen näyttelypaikan, toivon erittäin paljon, että tällä kertaa siellä on kunnon matot lattioilla, tai muuten pitää ottaa luistimet messiin.

Miksihän miehet tykkää nimenomaan niistä kuluneimmasta ja reiällisistä kalsareista?
Täällä monet kerrat ollut sama ongelma.. Ja tuo kun kävelee usein kalsareissa ja kavereita kylässä.. Hetken ne kahtoo kun toista lahetta oikeastaan ollenkaan, persiissä iso reikä, kuminauhat rempsottaa ulkona kankaasta.

^"Nää on niin mukavat!" Ainakin ilmanvaihto toimii eikä pääse paikat muhimaan.

^No joo, totta Onneksi meillä älys heittää lopulta roskiin itse. Piti muutaman kerran ihmisten huomauttaa, ettei ne ehkä enää lämmitä talvisin

Taraaa kirjoitti:

Miksihän miehet tykkää nimenomaan niistä kuluneimmasta ja reiällisistä kalsareista?

Ei vain miehet:
minä naisena olen ominut käyttööni miesystävän vaarivainaalta (kuollut jo 1990-luvulla) jääneet pitkät kalsarit .

Mulla onkin hyvin koulutettu mies. Se polttaa usein itse kalsarinsa takassa, kun niissä alkaa olla nyrkinmentävä reikä.

Tänään olisi suuntana sitten Kajaanin tamminäyttely Vaniksen kanssa. Saa nähdä, millainen hullunmylly tulee kun Kusti, Aapo, Uolevi, Hades, Niila ja Hotti joutuvat olemaan samassa hotellihuoneessa pari yötä. Kohta pitäisi viedä Sheba äidin luokse hoitoon, Lexa jää kotiin. Mietin jos veisin Kinkunkin äidin luokse Sheban seuraksi mutta ehkä mä jätän sen kuitenkin kotiin muiden kissojen kanssa. Viihtyy kyllä hyvin äidinkin luona, on ollut siellä monta kertaa kylässä.

Tyttöystävä oli eilen illalla siinä kymmenen pintaan koiran kanssa lenkillä. Meidän lähellä menee sellainen hyvä valastu lenkkipolku, joka on paltojen ja metsän keskellä tarpeeksi kaukana autoteistä, joten siinä on monesti koiria vapaana. Tie menee pitkän pätkää aivan joen rantaa pitki. Se joki virtaa melko lujaa, joten ei jäädy talvella ihan kokonaan.

No, eilen kun tyttöystävä sitten käveli sitä polkua, ja joen rannalla oli pari lenkkeilijää ja koira. Tuo meni katsomaan että mikä siellä on, ja yksi koirista oli pudonnut sinne jokeen eikä päässyt ylös. Kyseessä oli ilmeisesti uimahullu noutaja, joka ei ollut aivan tajunnut ettei jää kanna. Vesi on ihan huisin kylmää, ja koira oli ollut siellä jo jonkin aikaa kun tyttöystävä osui paikalle. Ei meinannut enää jaksaa pysyä pinnalla, eikä päässyt tosiaan ylös kun reunalla oli niin paljon (heikkoa) jäätä.

Olivat soittaneet pelastuslaitokseen, mutta näytti siltä etteivät ehdi ajoissa. Koittivat heittää hihnaa jos koira tarttuisi siihen, mutta tuoksetta. Onneksi ihana päivänpelastaja tyttöseni keksi että jos omistaja kävelee kohtaan missä on vähemmän jäätä, koira voisi päästä ylös.

Koiralla oli niin vähän voimia, että ei päässyt kovassa virrassa juuri enää uimaan. Ei jaksanut jäättömälle alueelle saakka. Viimehetkellä se vielä koitti ponnistaa jään yli rantaan, mutta etutassujen alta lohkesi iso lautta jäätä. Koira sai siitä ponnistettua vähän vauhtia ja pääsi loikkaamaan rantaan. Onneksi. ♥

Enkä muuten varmasti päästä Segaa vapaana lähellekkään sitä jokea enää.

^Onneksi siinä kävi lopulta hyvin.

Meillä aikanaan seropi juoksi laivaväylään jahdatessaan lintuja. Siinä meinasi käydä huonosti ja jotkut sanoivat, että jos ei olisi ollut narttu niin olisi ehkä tarttunut "piikistä" jäänreunaan eikä olisi niin vain noussutkaan ylös jäistä.

Sen jälkeen kyllä katsoi tarkasti jäällä ennenkuin uskalsi päästää vapaaksi. Oli muuten ihan tottelevainen koira se, mutta jäällä olevat lokit yms. saivat riehaantumaan ja niitä jahtasi vaikka kuinka kauas.

Mä en koskaan oo juoksuttanut koiria jäällä.. En vaan pysty luottamaan siihen, etteikö jossakin kohdassa olisi heikkoa jäätä.

Kaveri pelasti pari talvea sitten mäyräkoiran jäistä. Koira yritti uida jäälle, muttei päässyt omin avuin. En nyt muista tarkkaan, että olikohan koira karkulainen vai missä sen omistaja oli tapahtumahetkellä.. Joka tapauksessa, kaverini ryömi mahallaan jäätä pitkin kohti koiraa, sai napattua koiran päällä olleesta neuleesta kiinni ja vedettyä koiran ylös. Kaverille myönnettiin muistaakseni joku "palkinto" mäyrisliitolta.