Koirat.com

^ Joo eihän tämmösessä luurissa voikaan kovin mahotonta akunkestoa odottaa, etenkään jos sillä jatkuvasti surffaa jnejne. Kaverilla on iPhone, se lataa parhaimmillaan kolme kertaa pvässä sen, ja melkeimpä joka yö se on laturin nokassa
Jännä nähä miten tuota Samsungia oppii käyttään, aina ollu Nokia.. No ei kai se ny nii vaikeeta voi olla

Mulla on Samsung Galaxy S ja oon kyllä kovasti tykännyt ! Akku kestää kyllä ihan riittämiin mun käytössä ja on maailman kätevintä, kun voi tarkistella bussiaikatauluja puhelimella yms. Vaikka toi luuri on ollu mulla jo vuoden, niin en siltikään vielä sen hienouksia tunne enkä oo paljon sovelluksiakaan siihen hankkinut. Mut ehkä mä vielä joskus siihen syvällisemmin tutustun

^ Minulla samainen luuri ja olen kyllä ihan rakastunut edelleen! Hurjan kätevä, monipuolinen ja juuri passelin kokoinenkin.

Sinne meni 200 puntaa eläinsairaalan päivystykseen.

^ Apua, mitä Nottella? :(

naukunen kirjoitti:

The Walking Dead jonka pilotti on muuten ihan sikajännä, sitäkin pelkään mutta pakko kattoo

Kiitti vinkistä! Piti ottaa selvää millasesta sarjasta on kyse ja ainakin ekan jakson jälkeen tuli sellanen olo että lisää! Mä pelkään zombeja siis aivan hulluna ja tiiän että nään tästä painajaisia, mutta sehän tässä niin kutkuttavaa onkin. Kuuluu enemmän tonne tv-sarjojen topicciin joten hiljenen.

^^^Ohoh.. Mikäs siellä tullu?

*Väksyt kohilleen

Notte herätti minut aamulla, mikä on todella epätavallista. Se oli tosi levoton. Noh, käytin sitä ulkona, teki normaalisti tarpeensa, tultiin sisään. Edelleenkään se ei rauhoittunut. Tajusin, että kello on jo yhdeksän, joten annoin sille ruokaa. Notte katsoi tosi hölmistyneenä ruokakippoa. Yleensä se hotkii kuin viimeistä päivää, nyt syöminen oli ikään kuin kynnys. Se söi kuitenkin kaiken, mutta epätavallisen hitaasti.

Sitten se tuli sänkyyn, ja alkoi kuolaamaan hirveästi. Lisäksi se tärisi, ikään kuin voihki, ja sen silmien valkuaiset hehkuivat monta kertaa. Sen hengitys oli todella omituista, katkonaista, vaivalloista, tuskaista - tosi äänekästä ja isot paussit aina jokaisen henkäyksen välillä. Ajattelin, että nyt se saa sydänkohtauksen, kun se oli niin omituinen. Se painautui ihan tiukasti minuun, vaihtoi koko ajan asentoaan, että pystyi olemaan niin kiinni minusta kuin mahdollista, ja oli hermostunut ja pelokas.

Noh, Notte rauhoittui ja nukahdettiin molemmat siinä hiljalleen. Aamupäivällä se oli ihan normaali, ja ajattelin, että tää on ohimenevää. Notte on oksentelija - se syö kaiken mitä lenkeillä suuhunsa saa, ja sitten aamuisin oksentaa kaiken sänkyyn. Ihan tosi - ja kerran yhden kokonaisen oksenteluyön jälkeen olen vienyt sen aamulla suoraan tiputukseen eläinlääkäriin.

Päivällä se oli.. no, normaali, edelleen teki tarpeet normaalisti, käveli innokkaasti, haukahteli oraville, joten ajattelin, että tämä selvisi sillä. Kuitenkin mulla piinasi ajatukset mahalaukun kiertymästä tai peräti myrkytyksestä.

Illalla se alkoi olemaan kummallisen masentunut ja apaattinen, tosi kiinni minussa, ja sen maha paisui hieman - kuitenkin sopivasti, että mulla alkoi epäilykset herätä. Hetkeä myöhemmin koira ulisi tuskissaan ja kiljui jos sitä vain hipaisi mahasta. Se alkoi röyhtäillä. Noh, sain itkupaniikkikohtauksen. Mietin, että nyt tämä(kin) koira kuolee tähän, mun käsiini, koska en vienyt sitä näytille silloin aamulla. (Mun edellinen koira kuoli saatuaan ensin rajun sairaskohtauksen mun sylissä) Ryhdistäydyin, ja soitin heti, klo 18.50 omalle eläinlääkärille, joka oli sulkemassa kymmenen minuutin sisään. Hän ohjasi minut suoraan päivystävään eläinsairaalaan. Soitin sinne ja otin taksin.

Eläinlääkäri tutki Notten - sen sydänäänet olivat OK, hengitys OK, yleisvaikutelma OK. Ei kuumetta. Mahassa hieman ylimääräistä ilmaa, vähän arka kosketukselle. Hieman vaaleat ikenet. Määräsi kipulääkettä ja antibioottikuurin. Sanoi kuitenkin, että tässä on omat riskinsä. Ei ollut sitä mieltä, että koiraa tarvitsisi jättää yöksi sairaalaan - heidän ovensa ovat auki läpi vuorokauden, voin palata vaikka kahdelta aamulla jos siltä näyttää - tai että röntgenkuvia tarvitsisi ottaa. Mahassa voi olla tulehdus, tai vierasesine, mutta mahalaukun kiertymäksi se ei näytä olevan kehittymässä (huh !).

Joka tapauksessa, neuvoi, että olen varauksella tämän yön, ja katson aamulla, miltä näyttää. Hieman hermostuttaa - huomenna olisi pitkä päivä yliopistolla, katsotaan, jätänkö kokonaan väliin. Onhan oma koira tärkeämpi ! Onneksi meillä on kaikenkattava vakuutus.

^ Voi ei, toivottavasti menis yön aikana ohi, mikä sitten lieneekin :(

Kävin äsken viemässä koiran pihalle ja ajattelin samalla laittaa auton lämmitykseen. Olin kävelemässä autoa kohti, kun yhtäkkiä jostain kuului "Mauri". Mä vilkaisin ympärilleni, ei näkynyt ketään. Sitten katse osui hiekoitushiekkalaatikkoon, ja tajusin, miksi ääni oli kuulostanut siltä kuin tulisi jonkun laatikon sisältä. Lähdin salamana juoksemaan koiran kanssa sisälle ja apua, vieläkin on ihan sydän kurkussa!
Tiedän kyllä, että tossa laatikossa majailee joku koditon kesäisin, mutta että tähänkin vuodenaikaan. Jäi auto laittamatta nyt lämmitykseen, enkä taida vastaisuudessa enää mennä sitä näin myöhään laittamaankaan. Hyi, vieläkin puistattaa.

Kovasti tsemppiä Notelle! Sekä koiralle että omistajalle siis. Toivottavasti Notte tokenee lääkkeillä, eikä tilanne pahene entisestään. Joskus koirilla voi olla aivan selittämättömiä oireita, jotka menevät hyvin äkkiä ohi.

Niila pääsi tänään toisen kerran astumaan, ja hyvin meni. Kyllä se vaan osaa hoitaa hommat nopeasti .

Nottelle tsempit!

Kiitos ! Nyt Notte nukkuu ihan rauhassa rankan illan jälkeen. Ehkä tämä tästä.


Hug it out bro, dats right, its otay

Oon vain hirveän taikauskoinen, mun edellinen koirani kuoli 20. tammikuuta. Huomenna (tai no siis tänään) on tuo ikävä päivä.

^ Tsempit koirulille, toivottavasti vointi paranee!

Ja tarkoitukseni ei oo luoda sulle lisää pahaa oloa, mutta siskolla on kanssa yksi "paha päivä" syys-lokakuussa (en muista tarkkaan sitä päivämäärää).. Kaksi koiraa on kuollut täsmälleen samana päivänä ja yksi vuorokautta ennemmin.

Toivottavasti Notte voi jo paremmin. Ja totta kai sairaan koiran hoito on syy olla kotona ihan samalla tavalla kuin muistakin sairaista lapsista huolehtiminen.

Kyllä nuo koirat välillä osaavat säikäyttää. Syksyllä, kun Minni oli loukannut selkänsä, eikä päässyt ylös makuulta, minä olin liki paniikissa ja mietin, että mitä teen, jos koira kuolee siihen. Sehän tapahtui siis isänpäivänä ja olin jo kantamassa koiraa autoon lähteäkseni reilun 100 kilsan päähän Jyväskylään sunnuntaipäivystykseen, kun huomasin ettei se onneksi halvaantunut ollutkaan. Hurjalta näytti, mutta loppujen lopuksi oli ihan vaaraton juttu.

Paranemisia Nottelle, toivottavasti ei vaivaa enää.

Ja sitten eri aiheeseen: Miksi mun pitää kiusata itseäni?

Tärisyttää, sydän hakkaa ja aamukaakaot on sylissä.

Voi itku! Paranemisia ja voimia Notteille!

Paranemisia Nottelle! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa..

Minäpä reippaana tyttönä lähetin tänään tiedustelun kennelpiiriin, että milloin mahtaa olla seuraava kasvattajan peruskurssi. Tarkoitus olisi tämän vuoden puolella käydä se mokoma, ja keräillä vähän rahaa kasvattajanimen anomiseen. Mulla on sellainen pieni salainen haave, että mikäli Sega kasvaa collien mittoihin, on rakenteeltaan terve ja saa hyväksytyn luonnetestin, niin kesällä 2014 meillä voisi olla pieniä collievaavoja.. Mutta se jääkööt vielä (ainakin toistaiseksi) salaisen haaveen tasolle.

Oli miten oli, tuo kurssi olisi kiva käydä.
Sitäpaitsi Segan pentuja on nyt jo kovasti kyselty.

Maksavompatti kirjoitti:

Paranemisia Nottelle! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa..

Minäpä reippaana tyttönä lähetin tänään tiedustelun kennelpiiriin, että milloin mahtaa olla seuraava kasvattajan peruskurssi. Tarkoitus olisi tämän vuoden puolella käydä se mokoma, ja keräillä vähän rahaa kasvattajanimen anomiseen. Mulla on sellainen pieni salainen haave, että mikäli Sega kasvaa collien mittoihin, on rakenteeltaan terve ja saa hyväksytyn luonnetestin, niin kesällä 2014 meillä voisi olla pieniä collievaavoja.. Mutta se jääkööt vielä (ainakin toistaiseksi) salaisen haaveen tasolle.

Oli miten oli, tuo kurssi olisi kiva käydä.
Sitäpaitsi Segan pentuja on nyt jo kovasti kyselty.

Jaa sulla on tuollaisia suunnitelmia. Mun mielestä Sega on tosi nätti collie :)

Toivottavasti Notte parani lääkkeillä!

Nottelle paljon voimia! Toivottavasti menee ohi, eikä mitään vakavaa

Tiainen kirjoitti:



Ja sitten eri aiheeseen: Miksi mun pitää kiusata itseäni?

Tärisyttää, sydän hakkaa ja aamukaakaot on sylissä.

Hyyyyyyyiiiiiiiiii!!! Pakkohan tuo oli katsoa .