Koirat.com

^^ Mutta coca-cola on diureetti, ja poistaa nestettä kehosta. Vettä siis nestehukkaan!

^ Ei pysty, vesi on täällä niin pahaa

Oon kyllä sitä mieltä että pettämistä ei voi puolustella yhtään millään. Jos suhde on huono, siitä lähdetään pois.

Öh, niin sunnuntai ku voi olla. Mitään en oo saanu tehtyä, vaikka ei oo ees krapula! Py lukee tentteihin ja koira vaan nukkuu ku tuli vanhempien luota kylästä ja siellä on näköjään ollu hauskaa. Oikeeta tekemistä olis vaikka mitä, mutta en saa aikaseks. Kohta sentään ruoan laittoon, se on kivaa Tänään ruokalistalla pasta carbonara vegepekonista. Piti testata tota jo pe, mutta sillon oltiinki laiskoja ja haettiin pizzaa. Jälkkäriks sitruuna-lakritsi -jäätelöä, joka pakastimen puutteessa on nyt tuolla tuuletusparvekkeella. Toivottavasti kukaan ilkimys ei mee nyysimään sitä!

Miten toi koira on niin rakas? Kaaduin kotimatkalla ostosten kanssa, UUDET housut meni rikki, jogurtit lösähti kassiin ja koko ostoskassin sisältö oli hyvin epämääräsen näköistä. Mutta heti kun avasin ulko-oven niin tuli parempi olo kun joku oli mua siellä vastassa.

Tänään mun kummityttö tulee hoitoon, mennään äitille yökylään, minä, Enna ja Mooses. Kivaa vaihtelua tän hirveen työputken jälkeen. 3vk mennyt niin että mulla on ollut vaan 1vapaa päivä viikossa.

Kukkuuta!

Mulla on ollu vaihteeksi oikeenkin kiva viikonloppu, vaikka töissä suurimmaks osaksi mennykki. Eilen sain kämpän siivottua kunnolla pitkästä aikaa, kyllä nyt kelpaa. Ja pitkästä aikaa sain aikaseksi lähteä lenkkeilemään koiraseurassa, siis niin ettäTarmollaki oli koirakaveri mukana. Oli oikeen kiva ilma ja hyvää liikuntaa ja seuraa, nice! Sitte käväsin vielä kaupassa ennen töihin tuloa, hamstrasin hirveet määrät hedelmiä ja kasviksia ja kaikkee muutaki terveellistä. Oon nyt ehkä ensimmäistä kertaa oikeesti motivoitunu tuohon laihdutukseen ja terveellisempiin elämäntapoihin. Ostin jopa semmosen hula-vanne hässäkän, siis en mitään lasten vaan ihan aikuisille tarkotetun, jossa on painot tai jotain sisällä. Saas nähä opinko vielä pyörittämäänkin..

Toivottavasti kaikilla kajaanin näytelmissä olleilla on mennyt hyvin, kuulumisia vaan odotellessa sieltä siis.

Kukkuu! Eilen oli kiva päivä. Kaveri tuli yökylään ja käytiin saunomassa ja katottiin illan päätteeksi elokuva.

Tänään herättiin aamusta aikasin ja mä lähdin Lunan kans hakuilemaan. Siellä meniki sitten kahteen asti ja sen jälkeen on kotona nautittu rauhallisesta sunnuntaipäivästä.

Huomenna sitten taas kokeilee elannon tienaamista.

Niin tai sitten se petetty ei halua uskoa kun toinen sanoo että haluaa erota, on rakastunut toiseen. Kieltää asian ja teeskentelee väkisin ettei mitään sellaista ole ja käskee että "lopettakaa se, niin yksinkertaista, lopettakaa se!" ja jatkaa ripustautumista, kertoo edelleen kaikille että on seurustelusuhteessa vaikka toinen on tehnyt selväksi että suhde on loppu. Sitten tämä toinen osapuoli leimautuu pettäjäksi. Esimerkki oikeasta elämästä.

Mä en voi sanoa muuta kuin ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Melinan kanssa aikalailla samoilla linjoilla.

Frosty kirjoitti:

Sitä minäkään en tajua, miksi huonosta suhteesta on niin vaikeaa lähteä??

Voi kuule... Toivon todella, ettet koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa joutuisit tämän omakohtaisesti toteamaan ja sitä kautta ymmärtämään.

^No toivotaan! En nimittäin haluaisi viettää elämääni tuhlaten sitä.

Ja kyllä, tiedän montakin suhdetta lähipiirissä, jossa vaan nyt ollaan ja möllötetään yhdessä, vaikka sitä rakkautta ei enää olisi, mutta kun tietää että se elämä voi olla parempaa niin miksei sitä edes yritä saavuttaa eroamalla?

Mie halusin kertoa oman kokemuksen tuosta pettämisestä.

Seurustelin kuus vuotta sellasen miehen kanssa, joka sai mun itsetunnon ihan pohjamutiin. Mies oli sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltainen, enemmän tosin jälkimmäistä. Mies oli tässä kaikessa fiksu ja hienovaranen, se ei ikinä sortunu mihinkään liian yliampuvaan. Saatto ottaa ranteista lujaa kiinni, läväyttää käsivarteen. Henkinen väkivaltakin oli hienovarasta. Se ei ikinä ampunut yli, vaan sai mut ihan pikkuhiljaa uskomaan, että oon oikeasti huono ja tyhmä ihminen.

Mun luonteessa on sellainen perustavanlaatunen vika, että oon liian kiltti. Kärsin paljon mieluummin ite hiljaa kuin pahoitan kenenkään mieltä millään tavalla. Niissä elämäntilanteissa ku itsetuntoni on kohdillaan, ei kiltteys tuota ongelmaa. Pikkuhiljaa tuossa suhteessa mun kiltteys kuitenkin muuttui alistumiseksi ja nöyristelyksi. Mussa ei kerta kaikkiaan ollut voimaa pitää puoliani yhtään missään.

Monesti yritin lähteä, tai edes sanoa etten mie jaksa. Mies tuntui menevän ihan rikki, enkä mie kestäny sitä epätoivoa. En ikinä lähteny. En uskaltanut, enkä hennonut. Oon myös perinpohjin yrittäjä. Uskoin että kyl tää muuttuu kun jaksaa kärsiä, kyllä tää tästä kun minä muutun paremmaksi ihmiseksi. Mies on myös kaveriporukoissa tosi suosittu, reiluna, fiksuna ja mukavana pidetty kaveri. Menestynyt ja hyvissä töissä. Mie en uskaltanut kertoa kellekään mitä suhteessa tapahtui, kun pelkäsin ettei kukaan usko. Luulin ihan rehellisesti että vika on vaan mussa.

Lopulta siinä kävi sitten niin, että pelkäsin miestä. Pelkäsin ja olin ihan lukossa. Pidin itteäni ihan surkeana ihmisenä, kun kaikki mitä mie tein sai miehen suuttumaan. Olin uskomattoman säälittävä otus, kotona hiivin pitkin seiniä ja pelkäsin.

Sitten mie tapasin toisen miehen töissä. Me oltiin aluks ihan vaan kavereita, ja tää mies ymmärsi mua paremmin kuin kukaan koskaan. Tää mies oli ensimmäinen, jolle mie uskalsin itkeä tuota raastavaa tilannetta. Ihastuttiin. Tuo mies sai mut tajuamaan, että oon ihana ihminen enkä ansaitse sellaista kohtelua ku sain. Rakasteltiin. Itsetuntoni sai pontta, jota miussa ei aiemmin ollut. Jätin mieheni.

Mie en sano, että pettäminen ois ollut oikein. Se oli väärin, häpeän sitä vieläkin vaikka tapahtumasta on jo useampi vuosi. Ilman tuota tapahtumaa miulla ei kuitenkaan olisi ollut rohkeutta jättää miestä, olin niin rikki henkisesti. Niin, miun olisi pitänyt olla niin vahva, että oisin saanut lähdettyä ilman toiselta mieheltä haettua rohkeutta. Mutta kun en ollu.

Miulla on nyt kaikki hyvin. Pelottaa ajatella, missä olisin nyt, jos tuota ei olis tapahtunut. Mies ei ikinä saanu tietää enkä kadu tekoani yhtään, vaikka häpeänkin. Se oli väärin mutten kadu.

Oon ollut uudessa suhteessa pari vuotta, ja minuu kohdellaan paremmin kuin ikinä. Nyt kun oon ehjä, pidän ittestäni ja minua kohdellaan hyvin, en vois kuvitellakaan pettäväni.

Saa miut tuomita jos siltä tuntuu.

- Ruusa

^^ Monille kompastuskivenä voivat olla esim. sukulaisten asettamat odotukset - ero on merkki epäonnistumisesta, ja luonnollisesti tuntuu radikaalilta olla yhtäkkiä yksin. Siihen on vaikea sopeutua pitkän suhteen jälkeen, vaikka olisikin ollut loppupeleissä rakkaudeton.

^^^ Minulle oli aikoinaan hankalaa erota, koska pelkäsin niin paljon yksinoloa ja olin muuttanut uuteen kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään.

Itselleni yksinäisyys on ehkä kaikkein pahinta, ei niinkään onnettomuus muuten.

Muoks: lisää väksyjä.

Liatetaanpas vielä tännekkin.
Kajaani ja ensimmäiset näyttelyt koettu!
Sakari Poti kertoi Nimuesta seuraavanlaisesti;
"Puhtaanvalkoinen, keskikokoa selvästi pienempi. Oikeat mittasuhteet. Kevyt tyyppinen. Kevyt oikealinjainen pää. Selkä vielä pehmeä. Raajaluusto saisi olla vahvempaa. Hyvät kulmaukset. Hyvä turkki. Suorat hyvät liikkeet. Pirteä luonne."
Tuloksena EH! Mie ootin että saataisiin T kun neiti ei oikein perustanut säkän mittauksesta ja seisominen oli mitä oli, mutta antoi anteeksi paljon. Hieno päivä!

Onnea Nimun näyttelyreissusta! :) Mistä muuten Nimun virallisessa nimessä ole Nimue oikein tulee? Pyöreänpöydän Järvenneito:n ymmärrän vielä mutta mistä se Nimue on oikein tullut?

^ En nyt ole Saije, mutta arvelisin että ihan saman tarinan mukaan mennään. Järvineidon nimi joissain kirjoituksissa on Nimue wikipedian mukaan ainakin :)

^^ Onnea Nimuen tuloksesta, mukava korkkaus näyttelyuralle

Minä eilen kirjoitin tästä myös, mutta töpeksin ja niinpä koko juttu meni bittiavaruuteen.

Eli "huonosta suhteesta" lähtemisestä. Ei se aina ole niin yksiselitteistä ja helppoa. Mikä ylipäänsä on "huono suhde". Harvoinhan suhde on alusta asti huono. Yleensä kaikki on hienoa ja ihanaa alkuunsa. Sitten tulee arki kuvioon, ehkä lapsiakin. Toinen osapuoli alkaa omistautua lapsille ja toinen tuntee jäävänsä paitsioon ja alkaa pitää suhdetta huonona. Toinen on väsynyt ja pyörittää arkea. Toinen vaatii huomiota itselleen ja valittaa, että elämä ei ole sellaista, mitä HÄN halusi, suhde on nykyään ihan paska. Sitten tämä toinen menee ja ottaa itselleen teinin rakastajaksi. Teinin kanssa ei ole arkea. Se on jännittävää ja tämä teini palvoo niin viattomana ja kaiken uskovana.

Jos arki ja lapset ovat se asia, joka muuttaa suhteen huonoksi niin siinä vaiheessa oikea ja ainoa ratkaisu ei ole lähteminen. Ei, vaikka se omasta mielestä voikin tuntua ainoalta ratkaisulta ja helpolta ratkaisulta. Ensinnäkään elämän ei tulekaan olla aina helppoa ja toisekseen taitaa olla peiliinkatsomisen paikka. Pitäisi kysyä, mitä voi tehdä olemassaolevan suhteen ja perheen eteen, miten ne voisi pelastaa. Omaannapaan tuijottaminen ja pettäminen eivät todellakaan tuo helpotusta tilanteeseen. Ei koko elämää voi elää jossain tuoreen suhteen alkuhuumassa leijaillen. JA etenkin, kun kuviossa on lapsia, pitää miettiä millaisen mallin näille haluaa näyttää. Sen, että aikuisen ei tarvitse välittää kuin itsestään? Että ihmisellä on oikeus toimia ihan miten vain, kunhan itsellä on hauskaa? Ratkaisu ongelmiin on aina kytkimen nostaminen? Ehei, ei se niin mene. Ihan ensimmäinen asia olisi kyllä jakaa se arki ja osallistua sen pyörittämiseen.

Pettäminen ei ole ratkaisu suhteen ongelmiin. Ei aina myöskään se, että heti erotaan. Tokihan lapsiperheessäkin tulee vastaan niitä tilanteita, joissa ero on se oikea ratkaisu, mutta se ei koskaan lasten kuvioissa ollessa voi olla se ensimmäinen ja ainoa ratkaisu. Ennen eroa on tehtävä töitä ja vasta sitten, jos mitään toivoa ei enää ole. Jos rakkaus on oikeasti kuollut eikä vain piilossa pinnan alla, vasta sitten on eron aika.

Tuota kyseistä blogia olen lueskellut jonkin aikaa silloin tällöin. Ei oikein tiedä, mitä siitä ajattelisi, kun toisaalta pohdinnat ovat niin kypsiä ja tuntuu, että olisi mielikuvitusta. Toisaalta on siinä paljon sitä teinimäistä sinisilmäisyyttä ja sokeaa mieheen luottamistakin. JOS tuo blogi on totta niin tietäähän sen, että kohta naisiin ja lapsiin sattuu. JOS tyttö on olemassa ja 17v ja tämä mies 34 (?) niin oikeastihan tuo voisi olla tytön isä. Kyllä tämän tarinan roisto on selvä, lapsia ei pidä syyttää. Teini on oikeasti lapsi, vaikka voi pitää itseään kypsänä ja aikuisena. Likkahan on vain 2v vanhempi kuin vanhin poikani ja tuo ainakin vielä on ihan kakara. Tuollahan korostetaan aina, että mies on loistava isä. Ja p*skat. Loistava isä EI missään nimessä liihottele koko aika jonkun teinin kanssa baanalla ja tarjoile alkoholia alaikäiselle. Loistava isä viettää aikansa lastensa kanssa ja vie nämä luistelemaan viikonloppuna sen sijaan että viettää viikonloppunsa teinin kanssa lakanoiden välissä hotellissa. Piste.

Sitten on tietysti niitä suhteita, jotka pitäisi vain haudata jo aikaisemmin. Mutta liian usein "huono suhde", jossa lähdetään pettäjän tielle, ei ole oikeasti huono, vain arkisen tavallinen ja tylsä eikä tarpeeksi jännittävä. Niin usein pettäjä on ihminen, joka on sitä mieltä, että hänen pitäisi olla maailman napa ja jos hän ei saa tarpeeksi huomiota niin hän saa sitten hakea sitä toisaalta.

Tulipa pitkä marmatus. Vanha ja katkera akka äänessä?

Koitan nyt olla lähettämättä tuplaviestiä.

Koitan nyt olla lähettämättä tuplaviestiä. Just, en sitten onnistunut, mikä hitto tätä konetta vaivaa!!!!!!

Ei siinä petetyssä välttämättä ole vikaa. Tiedän useitakin tapauksia, joissa tunteet ovat pettäjän puolelta vaan kuihtuneet ja sitten ei ole viitsinyt heti sanoa että ei (syystä tai toisesta) ja on mennyt häsläämään muita. Ei ainakaan minusta ole naisen vika jos miehen tunteet yksinkertaisesti kuihtuvat ilman sen suurempaa?

Mielipiteensä kullakin, oli syypää kuka tahansa on pettäminen väärin. Joskin joskus asiassa voi olla lieventäviä seikkoja, kuten Anonyymin kohdalla.

Sitten on myös tapauksia, joissa eroa harkitsevaa puolisoa on alettu uhkailla. "Jos jätät mut niin tapan itseni"-uhkauksen jälkeen ei lähteminen ole todellakaan helppoa kaikille. Onko siinäkin tapauksessa väärin hakea rohkaisua aidan toiselta puolen?

^ Kyllä mun mielestä pettäminen on väärin tilanteessa kuin tilanteessa. Ei mikään teko oikeuta pettämään eikä mun mielestä ole missään vaiheessa oikein pettää. Joo, elämä ei ole mustavalkoista ja tämän takia joissain tapauksissa pettämisellä on lieventäviä asiahaaroja. Ei se silti mun mielestä koskaan oikein ole. Tiedän elämän realiteetit, joten en mä pettämisestä ketään silti tuomitsemaan lähtisi.

Niinhän se vaan kuitenkin on, ettei elämä ole täydellistä.