Koirat.com

Käärmeet on melko hirveitä! Mutta kyllä navat vie voiton.

Mies viimeksi tänään sanoi, että mun pitää mennä terapiaan tämän napa-asian kanssa. Mulle tulee fyysisesti paha olo, jos näen kun joku hivelee navanympärystää tai napaa. Jos joku työntää mun napaan sormen väkisin, saan paniikkikohtauksen ja oksentelen. Tekee niin hirveän pahaa, enkä osaa yhtään eritellä mistä se johtuu. En haluaisi terapiaan, koska ongelmia on lähinnä ”no siis sä vaan feikkaat, ei vittu kattokaa mitä toi tekee kun mö teen näin ei vittu hahahha!” -ihmisten kanssa....

Muakaan ei hämähäkit hetkausta, mutta koppakuoriaiset.......
Kaikki leppäkerttua isommat kuoriaiset saa mut ihan pois tolaltani. Kerran viime kesänä vein Pabloa ulos joskus puolenyön aikaan baari-illan jälkeen ja ruohikolla käveli sellainen valehtelematta kolmisenttinen kovakuoriainen. Mä menin ihan paniikkiin ja usutin Pablon sen iljetyksen kimppuun. Ja mun ritarini tappoi sen! Onneksi mulla on tällainen pelastaja.

^Koppakuoriaiset on HIRVEITÄ!!!

Meillä oli kaksi vuotta sitten tehty ulkovuoriremontti, mikä tarkoitti että tukkimiehentäit ja sarvijaakot parveili uuden rakennuksen ympärillä. Pelkäsin niitä aivan hirveästi, ja äiti aina huuteli ikkunasta mun leikkiessä pihalla, että ”VARO SUN PÄÄSSÄ ON VIISIMETRINEN SARVIJAAKKO!” Pelkäsin aivan tajuttomasti, vaikka totta kai ymmärsin ettei viisimetrisiä jaakkoja ole olemassakaan.

//Mä olen humalassa joten ignore virheet :D

^ Hyiiiiiii. Ne sarvijaakot... Yäk. Hyi. HYI! Ja kohta ne on taas täällä ku kesä tulee...

Kadaver kirjoitti:

Voin lupautua personal hämiksentappajaksi. Ei nimittäin tunnu missään ja voin vaikka kädellä tappaa isotkin kahdeksanjalkaiset.

Ah Kada, kiitos Mulla on kyllä suht. huomaavaisia kavereita, eli jos näkevät hämähäkin niin sanovat mulle että älä katso, pysy paikoillasi tms. ja hankkiutuvat eroon möröstä. Ovat oppineet, että mun hämähäkkipelon kanssa ei kannata pelleillä.

blanko kirjoitti:

Ne sarvijaakot... Yäk. Hyi. HYI! Ja kohta ne on taas täällä ku kesä tulee...

Mä tulen ihan ilolla Suomeen, kun jo täällä mikä tahansa ötökkä on oikeasti sata kertaa isompi pidemmän kasvukauden ansiosta. Hämikset, kuoriaiset, mehiläiset.. Ja nyt kun niitä alkaa tulemaan jo kuin sieniä sateella, tekee mieli lähteä pakoon Mä en ikinä, ikinä voisi esim. leiriytyä jossain lämpimässä paikassa jos olisi riski että tarantella tms. tulisi vierailulle..

muoks. Oli muuten äsken iltakävelyllä Armageddon -meininki kun käveltiin Notten kanssa pimeää katua pitkin, jossa katulamput valaisivat vain hyvin heikosti. Yhtäkkiä mun vasemmalla puolella olevan kiviaidan päältä läsähti jotain oikein kunnolla asfalttiin, ihan mun jalan viereen. Ja hyi että sain sydämentykytyksiä kun tajusin, että se läjä LIIKKUU !! Kun hetken ajan katsoin sitä, tajusin, että se oli rupikonna, joka oli läsähtänyt selälleen parin metrin pudotuksesta ja osittain levinnyt asfalttiin, heilutellen jalkojaan.. Yleensä pidän sampeista ja konnista, mutta jostain syystä nyt tuli pakenismisreaktio.. Hyi, kuinka kalseaa. Konnaparka, kokea nyt loppu tuolla tavalla.

Mulla taas käärmeet ja hiiret/rotat ei tuota mitään ongelmia :D (Noh, kyykäärmeet myrkkynsä takia toki ja sit hiiret ei ehkä omakotitalossa sisällä niin kivoja ellei oo kesyjä ja omia), mut hämähäkit on ääääällöjää :S Ja neti pitää liiskata jollain isolla kengällä niin että kengän ja hämähäkin välissä on jotain (koska en mä kuollutta hämähäkkiä edes halua raapia kengästä irti). Hyvä vaihtoehto on tietysti tollainen innokas koira joka popsii sen hämähäkin heti suuhunsa

Jännä huomata, että miten muutamien vuorokausien aikainen aktiivinen toisen kielen käyttäminen lisää arvostusta omaa äidinkieltään kohtaan.

Olen tosiaan kirjoitellut nyt Facebookissa paljon ruotsiksi tuon hepun kanssa ja täten viikonlopun aikana muutenkin kommunikoinut enemmän ruotsiksi, kun en ole oikein pitänyt kavereihin jostain syystä yhteyttä tämän viikonlopun aikana. Mutta siis, on oikeasti ihanaa että on olemassa äidinkieli - voi kirjoittaa, lukea, kuunnella ja puhua sitä ilman että tarvitsee ajatella tai miettiä että mitenhän tän nyt sanoisi, pläräta sanakirjoja tai pohtia kieliopillisia asioita!

Kadaver kirjoitti:

Mies viimeksi tänään sanoi, että mun pitää mennä terapiaan tämän napa-asian kanssa. Mulle tulee fyysisesti paha olo, jos näen kun joku hivelee navanympärystää tai napaa. Jos joku työntää mun napaan sormen väkisin, saan paniikkikohtauksen ja oksentelen. Tekee niin hirveän pahaa, enkä osaa yhtään eritellä mistä se johtuu. En haluaisi terapiaan, koska ongelmia on lähinnä ”no siis sä vaan feikkaat, ei vittu kattokaa mitä toi tekee kun mö teen näin ei vittu hahahha!” -ihmisten kanssa....

Tää on ihan kopio minun miehestä. Se inhoaa napoja, se ei koske niihin, se ei voi sietää jos joku laittaa käden sen navan luokse, ei pysty katsomaan jos minä puhistan napaa tms.
Noh, ei oo meidän pojalla napaa, voipahan rauhassa pärisytellä sen mahaa, ei tule napa tielle
Minun kaveri kammoaa varpaita, se inhoo myöskin, ei voi katsoa omiakaan, eikä toisten. Ei tykkää kesästä sen takia, kun varpaita näkyy. Ilmeisesti oppinut olemaan katsomatta alas.

Hui mitä kammoja ihmisillä voikaan olla Mulla ei taida olla mitään mikä sais mut pois tolaltaan. Juu onhan ne ötökät inhottavia ja siinä vaiheessa iskee paniikki jos nään että joku örkki kävelee vaikka mun olkapäällä, mutta ei muuten. Mutta minä en pysty tappamaan esim. hämähäkkejä. Sisälle tulleet ampiaisetkin saalistan purkkiin ja päästän takasin ulos

Mä en pelkää hyönteisiä tai napoja, raiskatuksi tulemista tai tv-lupatarkastajaa, mun pelko on kaikista loogisin ja aiheellisin, nimitttäin Muumin Mörkö Vielä toisinaankin kun vien koiraa yöllä ulos ja se alkaa puhisemaan pimeille nurkille mulle tulee mieleen että siellä se irvinaama väijyy ja odottaa tilaisuutta iskeä jääkalikkasormet mun kurkkuun

Joo eipä kutissut Pessin korvat tänä yönä vaan olikin jostain täysin tuntemattomasta syystä turvonnut kuono. Päästin sitä siis yöllä ulos ja se hieroi siellä naamaansa vain lumihankeen, jonka tähden sitten putsasin siltä silmät sikkurassa korvat (koska ne nyt ovat kutisseet muutenkin, mitään tulehdustä niissä ei kuitenkaan luonnollisesti ole...) ja vasta aamulla kun se meni taas hieromaan naamaansa, tajusin että nenu on ihan turvonnut. Mä en tajua, miksi miksi miksiiii.

^Mä muistan ku heräsin n. vuosi sitten aamulla ja huomasin, et Lunalla oli koko pää ihan turvonnut. Voi jestas sitä säikähdyksen määrää kun näki koiransa siinä kunnossa Harmittaa kun ei tullut ottaneeksi siitä kuvia. Silmät melkein muurautuneet umpeen ja korvat semmoset sentin paksuiset. Äkillinen allerginen reaktiohan se oli eikä syy koskaan selvinnyt, eikä ole sen jälkeen kyllä myöskään uusiutunut.

Meillä avokilla on silmäkammo. Se ei pysty kunnolla edes omia silmiään eden hinkkaamaan kun sitä ällöttää niin kauheasti. Kerran se näki kun mä taivutin ripsiä ja tämän toimituksen todistaminen aiheutti melkoisen kiljumisen

Kohta vois melkein alkaa leipomaan mustikkarahkapiirakkaa ja muffinsseja.

^ Voin vaan kuvitella. Nyt oli vaan ihan tuo kuono-osan nenäpää turvonnut, nyt on jo onneksi laskenut. Muistankin kun kerroit siitä täällä. Pessillä on kerran aikaisemmin tullut allerginen reaktio, toissakesänä, silloin sille kasvoi useita pienempiä pahkuroita kuono-osaan, mutta tuolle on sentään pari teoriaa kun oltiin käyty uudessa paikassa lenkillä sellaisella niityllä, jossa saattoi hyvin olla jotain joka on pistänyt. Mut tää on kyllä ihan selittämätön juttu. Aion kyllä antaa kummallekin koiralle ulkoloishäädön ihan kaiken varalta.

^Varmaan kannattaa myös tuulettaa ja tai pestä koirien pedit. Käsittääkseni jotkut vaatteissa ja kankaissa elävät öttiset voivat myös aiheuttaa allergisen reaktion. Onko kasveja semmosessa paikassa, et koira pääsee nenänsä kanssa niihin? Kaktukseen esim. käynyt hinkaamassa itseään yön aikana.

Tuommoset äkilliset reaktiot ei kyllä oo kivoja ollenkaan. Pessille paranamisia!

Koppakuoriaisten lisäksi mulla on ihan järkky ahtaiden/suljettujen paikkojen kammo. Yyh.

Pessi ja Ilo nukkuvat sängyssä mun kans................ Laitan ainaki lakanat vaihtoon ja ehkä tosiaan myös ton yhden koiranpedin päällysen mikä meillä on. Ehkä Pessi sai yllättävän allergisen reaktion siisteydestä, kun eilen sen jonkun seitsemän tuntia imuroin, luutusin, järjestin, jne. :D Tai ehkä realistisemmin, voiko orapihjala-aidasta tulla jotain näin talvisaikaan? Well, in any case, nyt on turpavärkki ihan normaalin näkönen eikä rapsuttele.

Musta kaikki öttiäiset on tavalla tai toisella inhottavia, mutta paniikki reaktion saa aikaiseksi vain ne sellaiset ihme madot/toukat, millä on miljoona jalkaa. Sellaiset, mitä on kivien alla esim. Sellaiset mustat isot tuhatjalkasetkin menee, mutta ne kivien alta löytyvät ihme madot.. yyyyyh!

Olimpas sitten eilen viihteellä. Piti tulla ajoissa kotiin, mutta yllättäen löysin itseni vielä baarista kun tuli pilkku. Onneksi ei ole pahemmin huono olo, väsyttää vaan. Olisi ollut kiva nukkua muutama tunti enemmän, mutta töihin piti tulla. Kyllä sitä taas miettii, ettei tuossa juomisessa ole kyllä mitään järkeä. Kivaa oli, mutta olisi varmasti ollut ihan yhtä kivaa vaikka olisi juonut pari vähemmänkin..

Birdie kirjoitti:

Mitä te remontoitte? Lattiat?

Kaikki lattiasta kattoon . Alakerran katto on jo vaihdettu, seinät hiottu ja enimmäkseen maalattu, suurin osa lattiasta on tehty. Nyt pitää vaan purkaa keittiö jotta saadaan laatoitettua kaappien alta. Sitten pitää remontoida tytölle yläkerrasta huone jotta saadaan nykyinen huone alakerrasta rempattua ihmismäiseen kuntoon. Sen jälkeen tehdään loput yläkerrasta. Talolla on ikää huimat 4 tai 5 vuotta .

Taraaa, miten ei voi pojalla olla napaa Siis miten se on mahdollista :D
On kyllä hassuja pelkoja teillä, tai ei saisi sanoa hassuja, kun oikeasti on pahojakin fobioita, mutta tuntuu oudolta että joku voisi tosiaan pelätä mitään napaa tai silmää.

Äiti ei kammoa varpaita, mutta varpaiden laskemista kylläkin. Isä oli aina laskenut äidin varpaat tahallaan väärin, ja sitten joskus äidillä kilahti, ettei enää kukaan saa laskea hänen varpaitaan. Eikä muuten laske

Itellä ei oo mitään omia pelkoja, mutta jos joku menee parvekkeella/jossain korkealla reunalle/kaiteelle, niin en pysty katsomaan, mua rupeaa oksettamaan ja huippaamaan, ällöttämään, tärisyttää ja pelkään aivan kauheasti sen ihmisen puolesta... Onhan sekin, omanlaisensa pelko, pitäisi ihan googlettaa, onko se joku oikea fobia

Harmi etten ehtinyt saada äsken kuvaa tosta koirasta.... Se kiipesi mun sylistä tähän työpöydälle ja hetken tepasteltuaan se yritti hypätä pöydältä tonne kahden metrin päässä olevalle sohvalle ilmalento oli aika mahtava, mutta onneks mitään ei sattunut.